Raamattu selittää voiman, rakkauden olemassaolon Jumalan nimikkeellä sen takia, koska vanhana aikana piti jollain lailla selittää sen ajan ihmisille, miten maailmankaikkeus on luotu. Oli siis kaikista selvintä keksiä jokin persoona, joka alussa loi tyhjästä kaiken.
Nykyaikana ns. Aukkojen jumala tieteellisen tarkasti selittää pois koko ajan lisää kaikkia näitä vanhan ajan valheellisia uskomuksia, joista varsinkin luomiskertomus Raamatussa kertoo.
Tärkeintä nykyihmiselle onkin itse "usko", eikä niinkään kysymys Jumalasta. Tämä jumalan ns. voima, entiteetti, olento, tuskin koskaan saamme tarkkaa selvitystä siitä/hänestä, mikä lienee tämä voima, ja sen alkulähde onkin.
Tärkeintä uskon alkajan Jeesuksenkin sanojen mukaan on itse "usko". Kun ihminen uskoo, eli "ojentautuu näkymätöntä kohti", on hänen uskonasiansa jo sillä kunnossa. Ja tämä sopii nykyihmisellekin; esim. monella tiedeihmisellä, taiteentekijällä, kulttuurintuottajalla, tai keksijöillä on aina "näky", jota kohti he suunnistavat, tekevät töitä. Tällaista "näkyä" kohti kulkevat ihmiset elävät aina toivossa paremman tulevaisuuden suhteen, ja tällainen paremman toivossa eläminen on hyvin lähellä tällaista varhaista puhdasta uskonelämää.
Uskominen, toivominen, paremmasta huomisesta on siis hyvä elämänasenne nykyaikanakin.
Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan 11. luvussa uskomisesta paljon.
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Hepr.+11%3A1&rnd=1677141079114
"11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Laitetaan tähän loppuun vielä fundamentalistinen kehotus- huudahdus:
Siis uskokaa!
Nykyaikana ns. Aukkojen jumala tieteellisen tarkasti selittää pois koko ajan lisää kaikkia näitä vanhan ajan valheellisia uskomuksia, joista varsinkin luomiskertomus Raamatussa kertoo.
Tärkeintä nykyihmiselle onkin itse "usko", eikä niinkään kysymys Jumalasta. Tämä jumalan ns. voima, entiteetti, olento, tuskin koskaan saamme tarkkaa selvitystä siitä/hänestä, mikä lienee tämä voima, ja sen alkulähde onkin.
Tärkeintä uskon alkajan Jeesuksenkin sanojen mukaan on itse "usko". Kun ihminen uskoo, eli "ojentautuu näkymätöntä kohti", on hänen uskonasiansa jo sillä kunnossa. Ja tämä sopii nykyihmisellekin; esim. monella tiedeihmisellä, taiteentekijällä, kulttuurintuottajalla, tai keksijöillä on aina "näky", jota kohti he suunnistavat, tekevät töitä. Tällaista "näkyä" kohti kulkevat ihmiset elävät aina toivossa paremman tulevaisuuden suhteen, ja tällainen paremman toivossa eläminen on hyvin lähellä tällaista varhaista puhdasta uskonelämää.
Uskominen, toivominen, paremmasta huomisesta on siis hyvä elämänasenne nykyaikanakin.
Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan 11. luvussa uskomisesta paljon.
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Hepr.+11%3A1&rnd=1677141079114
"11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Laitetaan tähän loppuun vielä fundamentalistinen kehotus- huudahdus:
Siis uskokaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varma Tieto on varmasti kanssasi samaa mieltä.
Oikea nykyuskova ymmärtääkin ylläolevan, kiitos!
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17756137V
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Voisi vielä lisätä aloitukseen sen, miksi tein aloituksen tänne Ateismi-palstalle.
No koska tämänkaltaisen "uskon" pystyy käsittämään myös ateistisesti.
Ateisti pystyy myös "ojentautumaan näkymätöntä kohti", kaikki luovan työn tekijät varsinkin koska joutuvat aina tekemään pioneerityötä, ns. kahlaamaan kohti umpihankea, raivaten täysin uusia polkuja ja latuja. He siis ojentautuvat, kulkevat kohti "näkyä", kohti täysin uutta ideaa, tai unelmaa, näkyä, joka heillä mielessä on, taikka työn alla.
Tällainen "uskominen" siis sopii myös kaikille luovan työn tekijöille, ja sopinee siis myös ateisteille.
Ateisti ei kuitenkaan taivoittele taivaspaikkaa vaan onnistumisen elämystä, joka voi olla henkinen, mutta ei hengellinen kokemus.
Nämä kysymykset joistakin taivaspaikoista voi myös hyvin unohtaa mielestäni, koska universumi ollee rakennettu sillä tavalla, että jos/kun ihminen elää hyvän elämän, pyrkien hyvään, niin hyvä karmakin seuraa häntä automaattisesti mukana, mahdollisessa seuraavassa elämässä.
Itse asiassa jopa Raamattukin todistaa karman laista: Ilmestyskirjan lopussa kirjoittaja toteaa: jokainen ihminen "tuomitaan" tekojensa mukaan. Tämä todetaan varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Pitää vielä samaan hengenvetoon todeta, että Raamatussa siis on tietenkin myös paljon hyviä viisauksia, ajattomia ajatuksia, joita ei varsinkaan ateistien kannataisi heittää pesuveden mukana kokonaan pois. Tämä "tekojensa mukaan" tästä yksi parhaimmista Raamatun viisauksista.
Avaus on hyvä näkemys siitä, miten uskominen jumalaan on nykyisin monille epäselvää. Jumalakuva on uskovilla epäselvä, ja monille heistä kysymys jumalasta on "se on jokin korkeampi voima" tyylistä selittelyä.
Tämä johtuu tietenkin tieteellisen maailmankuvan valtavasta levinneisyydestä, joka haastaa sellaiset naiivit jumalakuva pilven hattaralla lentelevästä partaukosta.
Siksi uskovatkin puhuvat epätäsmällisin käsittein jostakin voimasta ja tunmeataan henkilökohtaisesta uskon kokemuksestaan.
Se on absoluuttinen piste.
Puhdas kirkkauden keskipiste.
Sitä pakenee pimeys ja varjot, äänet ja melu.
Jos yrität kirjoittaa sen nimen, juuri se pakenee sen keskiöstä kauas pois.
Tämähän onkin mielenkiintoista, samanlainen kohta löytyy Johanneksen ilmestyksestäkin:
Ilm. 20 : 11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.