Kuullaanko naisia ja silläkö se ratkeaisi

Tänään 24.2.2023 Hesarin yleisönosastossa on UNWomen-aktiivien kirjoitus "On viimein aika kuulla naisten ääntä Ukrainasta". Kirjoittajat väittävät, että "Naisia ei ole juurikaan kuultu asiantuntijoina mediassa...". Pientä faktantarkistusta: Heti tuli mieleen seuraavanlaisia nimiä: Inka Niskanen, Kristi Raik, Sinikukka Saari, Kristiina Silvan, Hanna Smith, Laura Solanko, Iro Särkkä ja Margarita Zavadskaya. Ei ole uskottavaa, että ei ole kuultu.

Totta toki on, että näistä nimenomaan sotilasasiantuntijoita on vain yksi, eli everstiluutnantti Inka Niskanen. Sotilasasiantuntijoiksi näyttää ylipäätään päätyvän enemmän miehiä kuin naisia. Mutta sehän ei ole yllättävää siitäkään syystä, että maassamme on vain miehiä koskeva asevelvollisuus. Tasaisemman sukupuolijakauman saamiseksi olisi jo korkea aika siirtyä aidosti yleiseen asevelvollisuuteen, joka siis koskisi myös naisia.

Edelleen kirjoittajat väittävät: "Naiset ovat edelleen suurelta osin pois niistä huoneista, joissa tehdään päätöksiä sodasta ja rauhasta." Tuohon väitteeseen on vain todettava, että eipä ole kovin monella miehelläkään pääsyä siihen huoneeseen, eikä sen pääkopan sisään, jossa tämänkertaisesta sodasta on päätetty. Tämän myllerryksen kuluessa on kuitenkin nähty päättäjän paikalla, tiukkoja ratkaisuja tekemässä ja kannanottoja julkistamassa sellaisia henkilöitä kuin Maia Sandu, Ursula von der Leyen, Sanna Marin, Kaja Kallas ja Magdalena Andersson. Myös Olena Zelenska on useita kertoja nostettu näkyvästi julkisuuteen, vaikka hänellä ei päättäjän asemaa olekaan. Kuinka monen naispoliitikon miespuolinen puoliso on saanut vastaavaa huomiota?

Vielä väitteeseen, että naisten ääni ei kuulu, pitää todeta, että Ukrainasta nähdyissä uutislähetyksissä hyvin usein on haastateltu nimenomaan alueella asuvia tai sieltä paenneita naisia. Miehethän ovat rintamalla eivätkä siten vapaina haastateltaviksi. Paikan päällä on käynyt useita suomalaisiakin naistoimittajia.

Samalla on syytä muistuttaa, että Venäjä käyttää naisten ääntä omassa sotapropagandassaan. Erityisesti tiedottaja Marija Zaharova on tässä kunnostautunut. Mieleen tulee myös Anna Kuvychko, joka venäläisellä propagandavideolla laulattaa univormupukuisilla venäläislapsilla avoimen imperialistista laulua.

En usko, että kriisialueen avustustyötä kannattaa sukupuolittaa. Ei ainakaan nyt nähdyllä tavalla.

Loppukaneettina todettakoon, että jos maamme keskusteluilmapiiri olisi vapaa, kirjoittaisin omalla nimelläni, mutta nykyisessä feministisessä ilmapiirissä se ei valitettavasti tule kyseeseen, koska lynkkaus olisi armoton.