Raamattu perustuu astrologisiin aikakausiin

https://astrobutterfly.com/2020/10/09/age-of-aquarius-the-next-chapter/

Leijonan aika (10 800 eKr. - 8 600 eKr.)
Silloin jääkausi päättyi ja ilmasto alkoi lämmetä. "Lämpeneminen" = Aurinko (Leijona). Tänä aikana maailman kulttuurit palvoivat aurinkoa , Leijonan hallitsijaa. Auringon jumalia ja jumalia kunnioitettiin eniten; kissojen palvonta (erityisesti leijonien) yleistyi myös.

Racun aika (8600-6500 eaa.)
Syövän aikakausi oli " suuren äidin " ja jumalattaren palvonnan aika . Tämän ajanjakson Äitijumalattaren hahmoja löytyy kaikkialta. Silloin matriarkaalinen kulttuuri oli huipussaan. Ihmiset aloittivat maatalouden ja maanviljelyn, mikä mahdollisti rakentaa pysyviä koteja, "kesyttää" ja asettua asumaan (koti ja perhe ovat syövän symboleja). Rapu on vesimerkki, ja tämän aikakauden toivat sisään suuret tulvat useat myytit ja tarinat, kuten Nooan arkki tai Gilgamesh-eepos, kuvaavat.

Kaksosten aika (6500-4000 eaa.)
Alettiin kehittää älyä, samoin kuin kieliä ja kirjallista viestintää. Kaksosten aikakausi on myös silloin, kun ihmiset alkoivat liikkua ja käydä kauppaa sekä käsitöitä että ideoita heimojen ja eri kulttuurien välillä. Myyttien ja tarinoiden syntyminen "Kaksosista" (Aadam ja Eeva, Kain ja Abel tai Enki ja Enlil).
Eedenin puutarha on Gemini-ajan myytti. Kun Aadam ja Eeva maistivat "tiedon puun" hedelmää, he "tulivat tietoisiksi" olevansa alasti, ja heidät ajettiin pois Eedenistä.

Härkä-aika (4000 eKr. - 2000 eKr.)
Härkä-aika on kun raha ja pankki keksittiin. Rahasta ja varallisuudesta tuli keskeisiä kasvun tekijöitä. Ihmiset paransivat maanviljelyä, mikä johti kaupunkien kehittymiseen ja vakiintuneeseen elämään. Monissa kulttuureissa voitiin tuolloin nähdä härkäpalvontaa sekä luonnonhenkien ja hedelmällisyyden jumalattarien palvontaa.

Oinaan aika (2000 eKr. - 0 jKr.)
Oinas-aika on silloin, kun rautakausi aseineen , sodankäynti ja suuri sotilaskulttuuri syntyi. Mytologiasta tuli sankarikeskeinen – se kuvaa sankari-soturia voittavan tiensä kunniaan.
Tämän aikakauden historia on jättänyt meille myyttejä sankareista ja sotureista: Mooses, Hercules, Spartacus, Aleksanteri Suuri. Maskuliiniset jumalat haastoivat vakiintuneet feminiiniset jumalattaret, ja matriarkaatin tilalle tuli patriarkaatti.
Oinas-aika on myös silloin, kun monoteistiset uskonnot (yksi tietoisuus vs. useita jumalia) syntyivät.
Yksi tärkeä Oinas-ajan arkkityyppi oli Mooses, joka tuomitsi "kultaisen vasikan" - härän symbolin - palvonnan, mikä symbolisesti "julisti" Härkä-ajan lopun ja Oinas-ajan alkamisen. Jumalan karitsa, joka uhrattiin, oli Oinas-ajan symbolinen loppu ja Kalojen uuden aikakauden alku.

Kalojen ikä ulottui noin 0 - 2000
Kun Kalojen aikakausi ilmaantui, ihmiskunta ymmärsi, että egon kehitys (Oinaan aikakaudelta) ei ollut tarpeeksi; ja että ego on kanavoitava jonkin suuremman kautta. Kalojen aikakausi esitteli antautumisen, myötätunnon, ystävällisyyden, hyväntekeväisyyden, empatian ja uhrauksen käsitteet.
Oinas-ajan soturisankari-ihanne kehittyi transsendenttiseksi pyhimyksen ihanteeksi. Kalojen aika on ollut suurten maailmanuskontojen aikakausi: juutalaisuus, kristinusko, islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus.
Kuten minkä tahansa astrologisen iän kohdalla, eläinten symboliikka on hämmästyttävän kirjaimellinen. Kristittyjen symboli on kala.
Kalojen aikakauden korkeampi tarkoitus on ymmärtää, että ero on vain illuusio ja että meistä voi tulla 'kokonaisuus uudelleen', kun sovitamme yhteen egon ja sielun tai psyykemme YIN- ja YANG-osat.

Vesimiehen aika (n. 2000 (2150 tai -60)-4000)
Niin kauan kuin ego on erillään sielusta, meillä ei ole vapautta ja edistystä (Vesimiehen korkeampi ilmentymä), vaan sen sijaan meillä on jakautumista ja yritämme edelleen käyttää koneita (aseita, robotteja tai Internetiä) perustellaksemme. tarinan toinen puoli – joko "ego" tai "sielu".
Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, tämän "kosmisen taistelun" lopussa, kun sovitamme YIN:n ja YANGin, ja löydämme lopulta "uuden renessanssin " – tai Vesimiehen korkeimpien arvojen: humanitaarisuuden, tiedon voiton. , järkeä, innovaatioita ja ihmisiä, jotka työskentelevät kohti suurempaa päämäärää.
Kun olemme siirtymässä kalojen aikakaudesta Vesimiehen aikakauteen, opimme, että jokainen yksilö on tärkeä – ei amorfisena massana, jota on helppo ohjata (kalojen aikakausi).
Jokainen meistä syntyy syystä, ja jokainen meistä voi tuoda oman panoksemme yhteiskunnan kehitykseen. Jokainen meistä voi tehdä maailmasta paremman paikan. "Minä" otetaan käyttöön "Me" - jotta voimme luoda jotain paljon suurempaa kuin yksittäisten ponnistelujen summa. Mutta tietysti päästäksemme "meihin" meidän on tunnustettava jokaisen yksilölliset ominaisuudet.
Vesimies on demokraattinen merkki; ylhäältä alas -järjestelmät, jotka ovat hallinneet yhteiskuntaamme viime vuosituhansien aikana, lakkaavat yksinkertaisesti toimimasta.