1995-2023 on ollut meille liukas ja kuoppainen tie, jolla olemme sitkeästi rahjustaneet, ja on potkittu itsemme ylös kannustavilla tarinoilla talvisodan hengestä ja ravitsemalla sieluparkojamme vaaleanpunaisilla vaahtokarkeilla ja yksisarvisilla. Suomineidon jatsareista on pohjat jo rei'illä, mutta jos varret on ehjät, niin kaikkihan on vielä hyvin. Eikö?
Integroitumis- ja kansainvälistymisbuumi... Voi pojat, tytöt, siskot ja veljet mikä onnenkantamoinen meitä kohtasikaan! Vihdoinkin suomettuminen on ohi! Kolminkertainen eläköönhuu... täh, mikä hinta? Mehän vain hyödymme tästä! Maksaahan se yhden miljardin, mut hei me saadaan sieltä sata miljoonaa! Eksä tajuu, yksi on vähemmän ku sata!!!
Integraatio- ja kansainvälistymisbuumin hinta, vakavasti otettuna, on karu... tuloksena rapautunut ja pirstoutunut yhteiskunta, jota tekohengitetään velkarahalla, ja jota johtaa takinkääntäjäpopulistit, jotka rakentavat meille komeita kulisseja, jotta emme viIIiintyisi. Niihin kulisseihin onkin ollut helppo ihastua ja kokea niiden terapeuttinen voima raaistuvassa arjessa. Samalla on sokeuduttu realismilta, annettu johdatella itseämme anteeksiantamattoman surkeasti, hyödykkeenä, jonka ihmisarvo mitataan lojaaliudella, ei itsenäisen ajattelun perusteella, antamaan pidäkkeetön tuki politiikalle, joka pitää meitä sillä kivisellä ja kuoppaisella tiellä. Mutta jos kuitenkin näemme maailman vain niinä kulisseina, niin onko millään muulla väliä?
Tuon tuosta joudummekin kohtaamaan "ilkeän persun", joka yrittää suistaa meidät tieltä, ja saada kurkistamaan kulissien taakse. "Minkä ihmeen kulissien??? En minä ainakaan sellaisia näe! Hulluja nuo persut!" Jos liukastumme, tai kompastumme.... "S...nan persut! Aina kampittamassa!"
Mutta vakavasti ottaen, tämän väririkkaan katastrofin, vaahtokarkkien ja yksisarvisten utopian jälkeen on jo rikollista olla tunnustamatta oman kansan hyvinvoinnin laiminlyömistä ja harhaanjohtamista, sekä olla myöntämättä, kuka ja miksi niin on toiminut. On myös tunnustettava se, että tarvitsemme päättävään asemaan aitoja suomalaisia, joiden sydän ei ole vasemmalla, eikä oikealla, vaan sillä paikalla, jossa sen pitääkin olla, Suomelle ja suomalaisille sykkien. Ihan Perusjuttu, jonka pitäisi jo olla suomalaisten hyvinvoinnin Perustaa.
Integroitumis- ja kansainvälistymisbuumi... Voi pojat, tytöt, siskot ja veljet mikä onnenkantamoinen meitä kohtasikaan! Vihdoinkin suomettuminen on ohi! Kolminkertainen eläköönhuu... täh, mikä hinta? Mehän vain hyödymme tästä! Maksaahan se yhden miljardin, mut hei me saadaan sieltä sata miljoonaa! Eksä tajuu, yksi on vähemmän ku sata!!!
Integraatio- ja kansainvälistymisbuumin hinta, vakavasti otettuna, on karu... tuloksena rapautunut ja pirstoutunut yhteiskunta, jota tekohengitetään velkarahalla, ja jota johtaa takinkääntäjäpopulistit, jotka rakentavat meille komeita kulisseja, jotta emme viIIiintyisi. Niihin kulisseihin onkin ollut helppo ihastua ja kokea niiden terapeuttinen voima raaistuvassa arjessa. Samalla on sokeuduttu realismilta, annettu johdatella itseämme anteeksiantamattoman surkeasti, hyödykkeenä, jonka ihmisarvo mitataan lojaaliudella, ei itsenäisen ajattelun perusteella, antamaan pidäkkeetön tuki politiikalle, joka pitää meitä sillä kivisellä ja kuoppaisella tiellä. Mutta jos kuitenkin näemme maailman vain niinä kulisseina, niin onko millään muulla väliä?
Tuon tuosta joudummekin kohtaamaan "ilkeän persun", joka yrittää suistaa meidät tieltä, ja saada kurkistamaan kulissien taakse. "Minkä ihmeen kulissien??? En minä ainakaan sellaisia näe! Hulluja nuo persut!" Jos liukastumme, tai kompastumme.... "S...nan persut! Aina kampittamassa!"
Mutta vakavasti ottaen, tämän väririkkaan katastrofin, vaahtokarkkien ja yksisarvisten utopian jälkeen on jo rikollista olla tunnustamatta oman kansan hyvinvoinnin laiminlyömistä ja harhaanjohtamista, sekä olla myöntämättä, kuka ja miksi niin on toiminut. On myös tunnustettava se, että tarvitsemme päättävään asemaan aitoja suomalaisia, joiden sydän ei ole vasemmalla, eikä oikealla, vaan sillä paikalla, jossa sen pitääkin olla, Suomelle ja suomalaisille sykkien. Ihan Perusjuttu, jonka pitäisi jo olla suomalaisten hyvinvoinnin Perustaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Äänestin persuja, koska Soini oli vakuuttava. Ja, hän teki kaiken päin vastoin kuin lupasi. Tämä V-tutti.
Uskoin yhä persuihin ja äänestin, koska Halla-aho johtajan vaikutti fiksulta. Mutta, hänhän onkin pysykopaatti maailmansodan lietsoja, varustettu tappamisen kiimalla.
Enää en persuja äänestä. Kokoomusta en ikimaailmassa, enkä Kepua. Demarit ja vasemmistoliittokin yököttävät.
No, jotain jää vielä jäljelle, mitä voin äänestää. Entten, tentten.....
Puheenjohtajana H-A oli vakuuttava viilipyttymäisenä järkeilijänä, mutta hänen antivenäjäretoriikkansa tuli kieltämättä aika puun takaa. Ehkä H-A on kokenut puheenjohtajuuden liian rajoittavaksi ja nyt kokee voivansa olla vapaa tuomaan julki tuntojaan. Ehkä siinä on mukana myös henkilökohtaista antipatiaa Venäjää kohtaan, eikä ns. puhu puolueen suulla. Minua se ei kuitenkaan häiritse niin paljoa, että kääntäisin selkäni sille ainoalle puolueelle, joka voi saada muutoksia aikaan.
Persut oli ainut vaihtoehto siihen saakka, kunnes Halla-aho toistuvasti kiihotti suomalaisia vahingoittamaan Suomessa asuvia venäläisiä. Kukaan ei voi, eikä saa olla niin idiootti, että haluaa vahingoittaa Putinin tekojen vuoksi niitä venäläisiä, jotka ovat halunneet tulla Putinin Venäjältä Suomeen töihin ja olemaan osa suomalaista yhteiskuntaa.