Jos ei ole yhtään ystävää, eikä edes haluakaan ystäviä.

No sitten on kyllä tosi huono tuuri käynyt. Mutta ei yksin olemisessa mitään pahaa ole jos ei vahingoita ketään, itseäänkään. Ja jos sattuu tuntemaan vain rappiolla olevia, niin heiltä ei voi saada hyviä neuvoja ja siksi onkin parempi olla ilman heidän seuraa. Pelkkä huono seura vaikuttaa paljon koska verbaalinen viestintä on vain verbaalista, mutta on myös ei-verbaalista viestintää ja vaikuttamista... Pahantekijä ei yleensä voi elää yksin koska oma mieli puree isäntäänsä samoin kuin se on muitakin purrut. Siksi ovatkin päihteistä, mutta ei se auta. Vain tekojen hyvittäminen auttaa niitä.

Toi on oikea asenne. En pidä ihmisistä ollenkaan. Miksi pitäisi seukata? Ai siksi kun jossakin niin määrätään. Ei onnistu.

Arvioni ihmiskunnasta antaa olettaa että hyvän ystävän saaminen on lähempänä lottovoittoa. Ei sitä kauheasti voi toivoa ja odottaa.

Yksinäistähän tämä on, kaipaan sielunkumppania joka ei arvostelisi, määräilisi ja kontrolloisi kaikkea. Punaviini pullo pöydälläin kaipaan ihmistä jonka kanssa nauttia edes siitä, käsivartta, olkapäätä. Mutta en valitakaan, eipähän ole noita edellä mainittujakaan taakkanani. Haluaisin kyllä rakastaa ja olla hyvä toiselle ihmiselle mutta kuten on jo sanottu sellainen olisi jo lottovoiton veroinen onni.

Voin sanoa että moneen vuoteen ei ole ollut yhtään ystävää. Viimeiset joita luulin ystävikseni karsiutui elämästäni jo liki 10 vuotta sitten jolloin huomasin että eivät he ystäviä olleetkaan. Jokunen kaveri on mutta heistäkään ei ole esim harrastuskavereiksi vaan yksin saan kulkea enkä enää edes viitsi hakea ketään.

Tänäkin päivänä huono keisari turmeltaa monien tapoja.