viiltelystä kertominen?

Kannattaa kertoa ,koska ne arvet ei lähde koskaan pois.Ne on pysyviä etkä voi piilottaa niitä ikuisesti. Sä elät arpien kanssa loppuikäsi valitettavasti.

Se, että haluaa kertoa vanhemmilleen omasta viiltelystä on jo askel parempaan.
Silloin on jo herännyt halu saada apua ongelmiinsa, ja vaatii rohkeutta kertoa jollekin ääneen, tai kirjoittamalla asiasta.

Kun saa kerrotuksi edes jollekin, ajan myötä se tuntuu vain hyvältä päätökseltä.
Voi kehua itseään, että olinpa silloin järkevä, ja tein ihan oikein itselleni. Muutenhan en olisi apua saanut, kukaan ei olisi välttämättä tiennyt ja ymmärtänyt pahaa oloani.

Kertomisen voi aloittaa puhumalla tai kirjoittamalla vähän kuin yleisemmin, että nyt mulla ei ole hyvä olla, ja avata siitä eteenpäin, miksi ei ole hyvä olla.
Ei ensimmäiseksi ole pakko aloittaa kertomalla, että on viillellyt, on hyvä ja ehkä helpompaakin pohjustaa asiaa aloittamalla laajemmin omasta olosta kertominen.

Monet varmasti kokevat ehkä pelkoakin, että mitä tapahtuu, jos nyt kerron vaikka kotona, jne..
Pelko on turhaa, koska omaiset ja läheiset ovat ehkä olleet huolissaan jo jonkin aikaa, jos ovat vaikka huomanneet. ettei kaikki ole hyvin.
Ja ovat varmasti hyvillään, kun heille asioista kerrotaan, ja varmasti alkavat yhdessä miettiä eri vaihtoehtoja, miten asian kanssa pitäisi toimia.

Ongelmien ja ikävien tunteiden ja tuntemusten kanssa ei ole koskaan hyvä jäädä yksin. Kun niitä yksin alkaa hautoa, yleensä kaikella on vain pikkuhiljaa tapana kasvaa suuremmaksi, ja mitä kauemmin menee, sen vaikeampaa on avun pyytäminen, ehkä saaminenkin.
Ihmisestä ei tule heikkoa tai huonoa sen takia, jos hän myöntää, että ei ole hyvä olla ja tarvitsee apua, haluaa puhua asioista jonkun kanssa.

Aloittajalle toivon, että löytää rohkeutta ottaa asian esille omaisen kanssa, vaikka sitten kirjoittamalla.
Ongelmat eivät ratkea, jos niitä ei halua alkaa ratkoa.
Monissa asioissa alku on aina hankalinta, mutta sen yli kun pääsee, huomaa, että sujuu paremmin ja paremmin ajan myötä.
Tsemppiä !

Hei,

Saitkin jo hyviä vinkkejä ja minäkin kannustan sinua kertomaan viiltelystä äidillesi tai muulle turvalliselle aikuiselle. Alla vielä pari linkkiä tiedoksesi, jos haluat keskustella asiasta myös ulkopuolisen tahon kanssa.

- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

https://sekasin247.fi/

Sekasin-chat nuorille on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Kannattaa kertoa vanhemmillesi.
Viiltely jäljet jäävät jos ne ovat syviä. Älä viiltelee enää.

Viiltelystä on hyvä kertoa jollekin, koska viiltely ei johdu tyhjästä, siihen on aina joku syy.
Syyt, jotka viiltelyn ja itsetuhoisuuden aiheuttaa, pitäisi saada käsiteltyä.
Henkinen paha olo on aina viiltelyn taustalla, eikä se poistu itsestään ( ainakaan useimmiten, joillain harvoilla voi niinkin käydä ).

Kun on paha olla ja sen seurauksena viiltelee, yleensä se paha olo vain lisääntyy, kun sitten syyttelee itseään vielä siitä viiltelystä.
Se on kuin kierre, jota on vaikea katkaista, ja sen takia pitäisi saada apua.