Sovittamaton rikos

Niinpä, sylettää, kun tuolla parhamilaisten joukossa on tuo Hurstimaisuus.
Ei se kuulu uskovaisuuteen. Riittää, että verot maksaa ja yhteiskunta hoitaa köyhänavun. Se on todellista rakkautta, verot - ja edustuksellinen tapa hoitaa köyhät.
Kirkon diakoniatyö on se minun oljenkorteni - kun autan. mutta kotiini heitä ei saa tulla.
Lakasen itse leivänmuruni ja laitan kompostiin, ettei rotat syö ja villiinny ajassa. Jo nyt niitä vilisee pitkin häntäin kaupunkien peimeillä kaduilla.
Siksi vaadin kissojenkin sisälläpitoa, ne linnut, ne linnut.

Ketkä pelkäävät, ketkä eivät.
Kristuksen veren sovitustyö - usko - ja uskovien kaste. Saadaan nostaa katsemme, lunastuksen päivä on lähellä. Hänessä ja sydämessä ei ole pelkoa.
Ylösnousemus - viimeinen pasuna, Ylienkelin ääni, se on avain.
Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja sitten "me" jotka olemme elossa- uskoen sovituksen sanomaan, temmataan yhdessä voittoon. Siinä ei tarvitse pelätä vaan ylistää voitosta.

Sitten lupuneitten herätys on viimeisenä päivänä - ja se on tuomionpäivä.

Tänään on pelastuksen päivä, ja jotka seuraavat Karitsan askeleissa, he ovat Hänen kuolemaansa kastetut ja nousevat esikuvan raamatun opetuksen mukaan kasteen haudasta, pelastuksen arkkiin.

Opetuslapseus on Kristuksen seuraamista, Hänen askeleissaan. Se on Jumalantyö.

Anonyymi kirjoitti:

Ketkä pelkäävät, ketkä eivät.
Kristuksen veren sovitustyö - usko - ja uskovien kaste. Saadaan nostaa katsemme, lunastuksen päivä on lähellä. Hänessä ja sydämessä ei ole pelkoa.
Ylösnousemus - viimeinen pasuna, Ylienkelin ääni, se on avain.
Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja sitten "me" jotka olemme elossa- uskoen sovituksen sanomaan, temmataan yhdessä voittoon. Siinä ei tarvitse pelätä vaan ylistää voitosta.

Sitten lupuneitten herätys on viimeisenä päivänä - ja se on tuomionpäivä.

Tänään on pelastuksen päivä, ja jotka seuraavat Karitsan askeleissa, he ovat Hänen kuolemaansa kastetut ja nousevat esikuvan raamatun opetuksen mukaan kasteen haudasta, pelastuksen arkkiin.

Opetuslapseus on Kristuksen seuraamista, Hänen askeleissaan. Se on Jumalantyö.

Lue lisää

Ja näin raaamattu todistaa.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. (Rom 8:1-4)

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (Rom 8:5-8)


Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Tuo sana helvetti - tuossakohden on ilmaisultaan raamatun punaiseen lankaan, väärä käännös.
Helvetti kuvaa vaivaa - eikä kuoleman unessa ole kenelläkään vaivaa, vaan kuoleman unesta herätetään.
Toiset iankaikkiseen elämään ja toiset tuomiolle.
Ja vasta tuomion jälkeen kadotetuilla - astuu h-hetken osa, jossa Helvetin tuli tekee tehtävänsä ja siinä astuu kuvaan tämän II- kuolema - Helvetin tulijärvessä.

....... Ajassa taas helvetti - ajatusta voi käyttää niistä ihmisistä, jotka joutuvat rienaajan vaivaamaksi. Ja heitä voidaan vaivata vaikkapa esimerkkinä maailman pimeys, jossa pahuuden lapset ottavat orjaksi naisia- hakkaavat heitä kauppaan sopivaksi, etteivät he kieltäydy orjakaupan kohteena olemisesta ja heitä kaupataan "lihamarkkinoilla" poljettavaksi iljettävään hintaan.
Se on helvetti näille onnettomille ja ainut, millä heitä voisi yrittää pelastaa - on meidän käsissä. Me yhteiskunnassa voisimme pitää niin ääntä, että lainsäädäntö ja ihmiskauppiaille olisimme se tuli, joka johtaisi meidän kautta heidät itsenä tuomiolle ja rangaistuksen alaisuuteen. Siinä olisi ajallisen helvetin kokeneille vapaus, kun vapauttaisimme heidät, emmekä itse olisi näitä helvetin tulen tuojia ajassa.

Nämä ihmiskaupan uhrit, jotka eivät alistu uhrin asemaan, heidät tapetaan.
Heitetään hotellien parvekkeilta kuolemaan - hukutetaan, suu täynnä hiekkaa - he menehtyvät. Ehkä se kuolema on tavallaan heille ovi pelastautumaan tämän ajan helvetiltä, jossa ME ihmiset luomme ajan helvettikuvan - toinen toisillemme.

Sota tuo helvetin myös... ja kuka sen tuo - sopii miettiä, mistä se kumpuaa, kuka sen kummuntuoton aiheuttaa, hänen sydämensä, ja jumalansa, ketä tuo helvetin lähettiläs ihmisenä kumartaa.
Ketä esim. Putinilaisuus edustaa - hänen sota-joukkonsa, esikuntansa jne.
Siksi on sota - pahuutta vastaan. Ajan helvetissä voi kansakunta joutua pitämään puolustusvoimallisia joukkoa, juuri siksi, kun kaikki ei kumarra taivaallisen rakkauden lain puoleen.

Lainaat Roomalaiskirjeen 14 lukua.
Mitä tuo koko luku käsittelee???
Se käsittelee sitä, missä veli tavallaan syö, mutta syö eritavalla, kuin sinä. Eli ravintotekijöistä on kyse. Tavallaan askeetti on yhtä pyhä, kuin hän, joka ei ole askeetti.
Tätähän piispa Kaila Roomalaiskirjeen selitysteoksessa tuo s.188 esiin.

Tuon tuon luvun teille pohdittavaksi, että näkisimme perusteleut, mitä tuo luku opettaa meille.

Luetaan.

Luku 14
Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo -->>saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, --> syö vihanneksia. >>Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö;<<< ja joka >>ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, <<<< sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. (Rom 14:1-4)

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. >>Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, <<<< sillä hän kiittää Jumalaa; ja >> joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. <<<
(Rom 14:5-6)

Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
(Rom 14:7-10)

Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa". Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. (Rom 14:11-13)

Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei >>>mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. <<<< Mutta jos >>>>veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. <<< Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. (Rom 14:14-15)

Tämä on ollut niin vinkeä luku, että tämän ruokailuohjeen luku, mikä käsittelee syömistä, on väännetty peukalopaikalla jopa lepopäivänjuttuja, kun irroitetaan opetus raameistaan.

Näin lähtee uskonnolliset mielikuvat laukkaamaan, harhaisuus ja luulot elämään ja jutut saavat siivet puhumaan asiaa - joka ei pidä kutiaan.
Tämä on se peukalopaikkojen saarnamiesten synti - jos tätä kieltä voin käyttää.

Tämä esimerkki kertoo juuri, että puhutaan syömisestä ja juttusaarnaajat puhuvat lepopäivästä. ... Eli tämä oli oiva esimerkillinen paikka.

Mutta, kuten Piispa Kaila Roomalaiskirjeen selitysteoksessa oli punaisen langan päässä oikeallat tavalla kiinni, ei tehnyt tyhjäksi Jumalan sanaa, ei peittänyt ihmisopin rätillä opetusta, vaan antoi sen Sanan valkeuden itsensä selittää itseään.

Tämä näköala pitäisi meilläkin olla. Eli ottaa se kokonaisuus huomioon, eikä puhua läpiä päähänsä. Osaahan täällä muutkin lukea kirjoituksia.
Tavallaan veli ei opeta veljeä tuntemaan Herra, vaan itse Herra opettaa Sanan kautta.

Näin käsitämme, ettei esim. sanomalehdistä saarnaava Melleri ole kirjoitusten opettaja, vaan hyvin muistinsa ja päätelmien kertoja, jolle se oma sanoma on IN.

Tämä kyseinen sanomalehtisaarnaaja Neuvostoliiton Suomen valtauspuhuja, hänen tarinoittensa lähde on ajan saatossa tullut esiin, YLE.n dokkareitten kautta, kun Nuvostoajan lehtijuttuja kerraten - hän on lukenut ja sitten tätä tietämätöntä kansaa niillä profetoinut.
Siksi ne eivät ole toteutuneet, kun kyse on ihmisen omasta minästä lähtöisin, ei Raamatun profetioista. Me voisimme luke itse kirjoitukset ja uskoa, mitä se kertoo, ja jättää selittelyt pois. Sanomalehdet eksyttävät. Kaikkea ei osata täällä lukea, eikä sanoa Leolle, että puhuit vain sanomalehti uutista. Siksi pitää hyljätä, eikä hurmaantua monen puheen äärellä.

Anonyymi kirjoitti:

Lainaat Roomalaiskirjeen 14 lukua.
Mitä tuo koko luku käsittelee???
Se käsittelee sitä, missä veli tavallaan syö, mutta syö eritavalla, kuin sinä. Eli ravintotekijöistä on kyse. Tavallaan askeetti on yhtä pyhä, kuin hän, joka ei ole askeetti.
Tätähän piispa Kaila Roomalaiskirjeen selitysteoksessa tuo s.188 esiin.

Tuon tuon luvun teille pohdittavaksi, että näkisimme perusteleut, mitä tuo luku opettaa meille.

Luetaan.

Luku 14
Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo -->>saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, --> syö vihanneksia. >>Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö;<<< ja joka >>ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, <<<< sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. (Rom 14:1-4)

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. >>Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, <<<< sillä hän kiittää Jumalaa; ja >> joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. <<<
(Rom 14:5-6)

Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
(Rom 14:7-10)

Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa". Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. (Rom 14:11-13)

Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei >>>mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. <<<< Mutta jos >>>>veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. <<< Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. (Rom 14:14-15)

Tämä on ollut niin vinkeä luku, että tämän ruokailuohjeen luku, mikä käsittelee syömistä, on väännetty peukalopaikalla jopa lepopäivänjuttuja, kun irroitetaan opetus raameistaan.

Näin lähtee uskonnolliset mielikuvat laukkaamaan, harhaisuus ja luulot elämään ja jutut saavat siivet puhumaan asiaa - joka ei pidä kutiaan.
Tämä on se peukalopaikkojen saarnamiesten synti - jos tätä kieltä voin käyttää.

Tämä esimerkki kertoo juuri, että puhutaan syömisestä ja juttusaarnaajat puhuvat lepopäivästä. ... Eli tämä oli oiva esimerkillinen paikka.

Mutta, kuten Piispa Kaila Roomalaiskirjeen selitysteoksessa oli punaisen langan päässä oikeallat tavalla kiinni, ei tehnyt tyhjäksi Jumalan sanaa, ei peittänyt ihmisopin rätillä opetusta, vaan antoi sen Sanan valkeuden itsensä selittää itseään.

Tämä näköala pitäisi meilläkin olla. Eli ottaa se kokonaisuus huomioon, eikä puhua läpiä päähänsä. Osaahan täällä muutkin lukea kirjoituksia.
Tavallaan veli ei opeta veljeä tuntemaan Herra, vaan itse Herra opettaa Sanan kautta.

Näin käsitämme, ettei esim. sanomalehdistä saarnaava Melleri ole kirjoitusten opettaja, vaan hyvin muistinsa ja päätelmien kertoja, jolle se oma sanoma on IN.

Tämä kyseinen sanomalehtisaarnaaja Neuvostoliiton Suomen valtauspuhuja, hänen tarinoittensa lähde on ajan saatossa tullut esiin, YLE.n dokkareitten kautta, kun Nuvostoajan lehtijuttuja kerraten - hän on lukenut ja sitten tätä tietämätöntä kansaa niillä profetoinut.
Siksi ne eivät ole toteutuneet, kun kyse on ihmisen omasta minästä lähtöisin, ei Raamatun profetioista. Me voisimme luke itse kirjoitukset ja uskoa, mitä se kertoo, ja jättää selittelyt pois. Sanomalehdet eksyttävät. Kaikkea ei osata täällä lukea, eikä sanoa Leolle, että puhuit vain sanomalehti uutista. Siksi pitää hyljätä, eikä hurmaantua monen puheen äärellä.

Lue lisää

pisteään tuo Roomalaiskirjeen loppu

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä -->> ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, <<< vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. (Rom 14:16-17)

Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. -->> Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa. <<<<
(Rom 14:18-20)

>>>>> Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. <<<<

Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja >>> kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. (Rom 14:21-23)<<<<<

Joko tämä ravinto-opetuksen kautta Roomalaiskirjeen 14 luku on tuonut näköalan.

Mikä veljelle on loukkaus, jätetään se tekemättä, eletään rakkauden lain kautta elämää eteenpäin.

Ehkä nämä adventistitkin saa rauhan, ettei heitä tuomita, Herransa edessä pyrkivät totuuteen.
Sekin tulee totuudeksi, että 1939-40 kun Itä-Suomesta vietiin läskitiripaistinkäristäjiä Pohjanmaalle. puuron ja limppisopan kentälle, saattoi olla, että suvustamme moni säilyi ohitusleikkauksesta - jos jäi Pohjanmaalle, ja seuraava sukupolvi ei käristtyksiämme niin nauttinut.
Näin ruassakin on ideaa. Pohjois-Suomessa on vähemmän suolistosyöpiä, kuin Etelä-Suomen ja ravinnossa on paljon sanottavaa..
Siksi avanne ja suolistoleikkaukset täällä Etelä-Suomessa on minunkin ruumiin hoitokeinoina kirurkitkin puukoilla hoitaneet. Ei kehuttavaa olla pussinkuljettaja.
Ilcon porukka kertoilee olevansa pussinkuljettajia.
Kaurapuuro auttaa suolistoa. Ei ihan kaikkea kannata syödä, mitä eteen pannaan.
Siinä se punainen lanka on elämälle.

Anonyymi kirjoitti:

pisteään tuo Roomalaiskirjeen loppu

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä -->> ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, <<< vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. (Rom 14:16-17)

Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. -->> Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa. <<<<
(Rom 14:18-20)

>>>>> Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. <<<<

Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja >>> kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. (Rom 14:21-23)<<<<<

Joko tämä ravinto-opetuksen kautta Roomalaiskirjeen 14 luku on tuonut näköalan.

Mikä veljelle on loukkaus, jätetään se tekemättä, eletään rakkauden lain kautta elämää eteenpäin.

Ehkä nämä adventistitkin saa rauhan, ettei heitä tuomita, Herransa edessä pyrkivät totuuteen.
Sekin tulee totuudeksi, että 1939-40 kun Itä-Suomesta vietiin läskitiripaistinkäristäjiä Pohjanmaalle. puuron ja limppisopan kentälle, saattoi olla, että suvustamme moni säilyi ohitusleikkauksesta - jos jäi Pohjanmaalle, ja seuraava sukupolvi ei käristtyksiämme niin nauttinut.
Näin ruassakin on ideaa. Pohjois-Suomessa on vähemmän suolistosyöpiä, kuin Etelä-Suomen ja ravinnossa on paljon sanottavaa..
Siksi avanne ja suolistoleikkaukset täällä Etelä-Suomessa on minunkin ruumiin hoitokeinoina kirurkitkin puukoilla hoitaneet. Ei kehuttavaa olla pussinkuljettaja.
Ilcon porukka kertoilee olevansa pussinkuljettajia.
Kaurapuuro auttaa suolistoa. Ei ihan kaikkea kannata syödä, mitä eteen pannaan.
Siinä se punainen lanka on elämälle.

Lue lisää

Evakkojen kertomaa.
https://www.kuhmo.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/museot/talvisotamuseo/evakot/

Kainuun ja Pohjanmaan ruokakulttuuri oli erilainen. Pohjanmaalla syötiin paljon puuroja, limppisoppaa, mykyvelliä ja kaurapuuroa. Kuhmolaisille runsas viljatuotteiden käyttö oli vierasta, he tekivät mieluummin lihakäristyksiä.

Sydänongelmat on sukumme kirous - ehkä se lihakäristys on avain ymmärtämään syitä ongelmiin.

Kristuksen tuomioistuin on ylöstempauksen jälkeen, uskoville. Meidän ei tarvitse koskaan tulla Jumalan suuren valkoisen tuomioistuimen eteen. Kristuksen tuomioistuimessa saa palkkioita teoistaan uskovana, tai on saamatta, jos on uskoon tultuaan elänyt täysin itsekkäästi. Pelastustaan siellä ei menetä.

Murhamies on menettänyt ikuisen elämän lahjan riistämälä toisen ihmisen elämän, ei viimeinen tuomio sitä enää muuksi muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Kristuksen tuomioistuin on ylöstempauksen jälkeen, uskoville. Meidän ei tarvitse koskaan tulla Jumalan suuren valkoisen tuomioistuimen eteen. Kristuksen tuomioistuimessa saa palkkioita teoistaan uskovana, tai on saamatta, jos on uskoon tultuaan elänyt täysin itsekkäästi. Pelastustaan siellä ei menetä.

Lue lisää

Kristuksen tuomioistuin on ylöstempauksen jälkeen, uskoville. Meidän ei tarvitse koskaan tulla Jumalan suuren valkoisen tuomioistuimen eteen. Kristuksen tuomioistuimessa saa palkkioita teoistaan uskovana, tai on saamatta, jos on uskoon tultuaan elänyt täysin itsekkäästi. Pelastustaan siellä ei menetä.

/////

taidat puhua höpöjä..... Eikös siinä todistuksen majan, jossa on tämä tuomioistuin, ollut porukka, laidasta -laitaan paikalla.

Oli oikealla puolen olevia ja vastapuolella olevia. Oletko tämän unohtanut?

Toiset pääsi perille ja toiset eivät. Eli tuomion tupa oli kummallekin osapuolelle sama.

Eli sinunkin TÄYTYY mennä sinne tuomioistuimen eteen ja kun sinut on mitattu, sitten siellä voit ihmetellä, että missäs sinä täällä ajassa sitten teoissasi olit oikeassa ja vastaus on siinä, että kun ja koska NYT teet, mitä kuuluu tehdä, homma on pulkassa.

Eli teot ovat luonnollista uskovaisuutta - ajassa ja arjessa, sekä pyhässä.

Ei täällä panna pelkästään kirkkoon pyhäpukua ja kravattia, mutta arkena palstalla soitetaan parhami siellä ja parhami täälllä.
Tällaiset jäkättävät kun on vuorostaan sinun rinnallasi, voip olla, että olkiukon mantteli on heitin päällä, sekä hampaankiristys, kyynel tiristys, johon ei edes vauvakasteen pesu taida riittää.

karhuttele vain kurkkuas, kun miekkaan tarttuu siihen nääs ihan ite pääsee hukkumaan.
Kantsii pitää naapurin korvat pään kummallakin puolen.