Raamatun mukaan ihminen on Jumalan kuvaksi luotu erityinen olento, jolla on sisäänrakennettuja jumalallisia ominaisuuksia.
Olen kuullut Jehovan todistajienkin sanovan, että tarve uskoa Jumalaan on yksi tälläinen erityisominaisuus ihmisessä.
Onko tälläisiä erityisominaisuuksia siis olemassa?
Todellisuus on osoittanut sen, että ihminen on vain erityisen oppiva eläin. On olemassa ihmisiä, jotka on pienenä lapsena joutuneet syystä tai toisesta hylätyksi ja ovat eläneet täydellisessä eristyksessä muista ihmisistä. Joko he ovat eläneet kokonaan erillään ihmisistä eläinten kanssa tai sitten heidät on suljettu pimeään kellariin, jossa heitä on ainoastaan ruokittu.
Mitä noiden ihmisten perimmäisistä ominaisuuksista on voitu havaita, kun heidät on viimein saatu ihmisten ilmoille ja koitettu opettaa ihmisten tavoille?
Kielellisesti heitä ei voi enää opetaa samalle tasolle, kuin lapsena puhumisen = kielitaidon oppineen ihmisen. Kielellisen rajoittuneisuuden lisäksi heidän on mahdotonta omaksua monia toiminta- ja ajattelutapoja, joita 'normaalilla' ihmisellä on. Ennenkaikkea heillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista uskonnollisuuden tarvetta eikä he käsitä lainkaan jumaluuden merkitystä.
Ihmisen erityinen kyky oppia ja omaksua monenlaisia asioita pienenä lapsena on siis keskeisellä sijalla siihen, miten ihminen maailman ja ympäristönsä kokee. Ilman tuota oppimiskykyä tai sen mahdollisuutta ihminen on samanlainen eläin, kuin mikä muukin nisäkäslaji tahansa.
Ihmiselle ei siis ole rakennettu minkäänlaisia jumalallisia erityisominaisuuksia, jotka tekisivät ihmisestä automaattisesti muita eläimiä ainutlaatuisemman eliön.
Tarve uskoa Jumalaan on lähtöisin pienelle lapselle syötetyistä asioista ja tuon tyhjän, mutta erittäin omaksumiskykyisen mielen, ennakko-ohjelmoinnista.
Olen kuullut Jehovan todistajienkin sanovan, että tarve uskoa Jumalaan on yksi tälläinen erityisominaisuus ihmisessä.
Onko tälläisiä erityisominaisuuksia siis olemassa?
Todellisuus on osoittanut sen, että ihminen on vain erityisen oppiva eläin. On olemassa ihmisiä, jotka on pienenä lapsena joutuneet syystä tai toisesta hylätyksi ja ovat eläneet täydellisessä eristyksessä muista ihmisistä. Joko he ovat eläneet kokonaan erillään ihmisistä eläinten kanssa tai sitten heidät on suljettu pimeään kellariin, jossa heitä on ainoastaan ruokittu.
Mitä noiden ihmisten perimmäisistä ominaisuuksista on voitu havaita, kun heidät on viimein saatu ihmisten ilmoille ja koitettu opettaa ihmisten tavoille?
Kielellisesti heitä ei voi enää opetaa samalle tasolle, kuin lapsena puhumisen = kielitaidon oppineen ihmisen. Kielellisen rajoittuneisuuden lisäksi heidän on mahdotonta omaksua monia toiminta- ja ajattelutapoja, joita 'normaalilla' ihmisellä on. Ennenkaikkea heillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista uskonnollisuuden tarvetta eikä he käsitä lainkaan jumaluuden merkitystä.
Ihmisen erityinen kyky oppia ja omaksua monenlaisia asioita pienenä lapsena on siis keskeisellä sijalla siihen, miten ihminen maailman ja ympäristönsä kokee. Ilman tuota oppimiskykyä tai sen mahdollisuutta ihminen on samanlainen eläin, kuin mikä muukin nisäkäslaji tahansa.
Ihmiselle ei siis ole rakennettu minkäänlaisia jumalallisia erityisominaisuuksia, jotka tekisivät ihmisestä automaattisesti muita eläimiä ainutlaatuisemman eliön.
Tarve uskoa Jumalaan on lähtöisin pienelle lapselle syötetyistä asioista ja tuon tyhjän, mutta erittäin omaksumiskykyisen mielen, ennakko-ohjelmoinnista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meissä jokaisessa on se Jumalallinen kipinä.
hieman Jehovan ominaisuuksia: rakkautta, oikeudenmukaisuutta, viisautta ja voimaa, joita hän voi käyttää vapaan tahtonsa mukaan.
Ihminen voi myös pohtia menneisyyttä ja tulevaisuutta ja vaikuttimiaan, mitä eläin ei voi tehdä. Eläin elää tiukasti nykyisyydessä, ja vain menneen tapahtuman (koiran epähieno kuritus) toistuminen nykyisyydessä (remmin otto isännän käteen) palauttaa sen mieleen aikaisemman suhtautumistapansa (teki kipeää) ja se tottelee.
Eläimellä ei ole vapaata tahtoa vaan Jumalan luomat kiinteät liikesarjat, joilla se hoitaa asiansa ja ilmaisee sisäänsä ohjelmoituja piirteitä, joissa tosin ilmenee Luojan kädenjälkenä myös noita neljää ominaisuutta.
Muutoinhan jopa ateisteilla olisi tullut puolisonvalinnassa mietittävää - otanko puolisokseni eläimen vai ihmisen - ellei eläin selvästi eroaisi ihmisestä. Toistaiseksi ei liene tullut.
JT/JW
2:18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."
2:19 Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
2:20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
>>Muutoinhan jopa ateisteilla olisi tullut puolisonvalinnassa mietittävää - otanko puolisokseni eläimen vai ihmisen - ellei eläin selvästi eroaisi ihmisestä.
"Olen kuullut Jehovan todistajienkin sanovan, että tarve uskoa Jumalaan on yksi tälläinen erityisominaisuus ihmisessä. "
Jt salakavaluutta, saadaan tavis jt uskomaan ja mukamas ajattelemaan että niinpäs asia onkin.
On myös muita vielä tyhmempiä vertauskuvia, mut nyt multa tulee paskat housuun niin en jaksa hölöttää