Avara Luonto

Lauantai-iltaisin YLEltä tulevassa luontoaiheisessa ohjelmassa on paljon tuttua juttua. Elukoita on monenlaisia. Märehtijälaumaa johtaa pässi. Tai sonni. Ne eivät useinkaan tapa naapuripässin siittämiä vuonia. Leijonat taas pyrkivät varmistamaan sukunsa jatkuvuutta tappamalla jonkun leijonanartun pennut, että narttu tulisi kiimaan ja urho pääsisi pukille.

Ihmisiäkin on monenlaisia. Joissakin laumoissa johtajat saavat johtajuuden älyllään, kokemuksellaan ja muiden lajikumppaneiden huomioimisella. Esim. norsulaumaa johtaa monesti kokenut naaras jolla on pentu. Norsuilla ei ole juurikaan nelijalkaisia vihollisia, ja pärjääminen on paljolti kiinni ruoka- ja vesipakkojen löytymisestä.

Kehittyneessä ihmisdemokratiassa tuo "vanha naaras" voi olla demokraattisesti valittu edustajisto, josta on valikoitunut lauman mielipidesuhteiden mukainen hallitus, jota lauma hallitsee päättämällä kuinka moni valituista voi jatkaa seuraavalla hallituskaudella. Kehittyneet demokratiat ovat useimmiten kansainvälisistä yhteistöistä ja kaupasta riippuvaisia, kansainvälisiä sopimuksia noudattavia valtioita.

Kehittymättömässä demokratiassa, diktatuurissa, johtaja käyttää voimaa ja väkivaltaa, ja laumassa pelkoa kutsutaan kunnioitukseksi. Johtajaa pelätään ja vihataan, joten hän tarvitsee itselleen maansisäisen suoja-armeijan.

Eläinkunnassakin esiintyy samankaltaista käytöstä. Esim. paviaanilaumassa johtajauroksella on myötäilijöitä, jotka tappeluita ja rähinöitä välttääkseen ovat lojaaleja pomolleen. Kun pomon huomataan heikentyneen, on varmaa, että joku noista myötäilijöistä ottaa pomon paikan ja entisen pomon karvat pöllyävät.

Sikojen käytöstä en tunne, koska vain syön niitä.
Vallitseekohan Venäjällä, Putinin sikölätissä Kremlin tivolissa, tyypillinen sikokratia, jossa valta vaihtuu vauhdikkaasti, niin että johtajakarjun etusorkat lipsahtavat pöydän reunasta lopullisesti?
Ja minkähän lainen karju nousee Putinin jakkaralle?