Pitääkö gentrifikaatiota estää?

Olen muuttanut pari vuotta sitten Helsingin Roihuvuoreen. Tämähän on seuraava etappi, kun Kalliossa asuneet saavat lapsia. Täällä voi sitten pukeutua samaan uniformuun ja fjällräven-reppuun muiden vanhempien kanssa ja keskittyä lasten kasvatukseen. Ja keskittymisellä tarkoitan nimenomaan keskittymistä. Kaikki on täysin lapsilähtöistä, kaiken pitää olla hajutonta ja mautonta, etteivät vain lapset näkisi todellisesta elämästä mitään. Kaikki siunataan ”yhteisöllisyydellä”, sana jota hoetaan mantrana, kun Roihikka on saanut sellaisen tittelin jossakin kaupunginosakisassa. Sitä en tiedä, mitä se oikeasti tarkoittaa. Ei täällä naapurit sen mukavampia toisilleen ole mielestäni kuin muuallakaan. Maahanmuuttajat tietenkin hyväksytään, kunhan heitä ole liikaa omassa päiväkodissa tai yleensäkään alueella, Itäkeskuksessa on kiva käydä aistimassa kansainvälistä meininkiä ja sitten palata Roihikkaan pelkäämään, että koska täällä on alkaa olla enemmän muualta kuin Suomesta alun perin tulleita. Asuntojen hinnat nostetaan sen verran korkeaksi, ettei kenellä tahansa ole varaa muuttaa alueelle.
Kun muutin tänne gentrifikaatio oli jo tapahtunut. Kalliossa asuessani sitä vielä tapahtui paraikaa ympärilläni. Muutettuani pois omaan talooni oli jo muuttanut nuoria hipstereitä, jotka eivät tervehtineet ja olivat muutenkin paskajäykkiä. Facebookin kaupunkiosaryhmässä puolet keskusteluista alkoivat koskea sitä, miten saadaan nistit pois kulmilta laskemasta asuntojen hintoja. Se, mikä Kalliosta oli alun alkaen tehnyt nuoria kiinnostavan alueen, haluttiin nyt siivota. 2000-2015 alueella elänyt porukka ei pelännyt nistejä, vaan luovi tottuneesti seassa. Kapakat oli vielä rehellisiä illanviettopaikkoja, ei mitään viinibaareja, joissa pönötetään selvin päin.
En haluaisi myöntää, että olisin samanlainen vanhempi-hipsteri, joka googlailee tietynlaista trendikästä polkupyörää lapselleen ja käyttää sähköavusteista laatikkopyörää. Enkä kyllä olekaan, vaikka on minussa paljon samoja piirteitä. Itselläni on myös ollut varaa ja jostain syystä halu ostaa täältä asunto. Mitä sitten oikein haluan? Valitanko oikeasti siitä, että asuntoni arvo nousee?
Aihe ei ole helppo, kaikki tietysti haluavat asua turvallisella alueella. Ketään ei kuitenkaan palvele se, että tietyistä alueista syntyy slummeja tai muuten eriarvoisia. Tai jos palveluita, vaikkapa nuorille suunnattuja, poistetaan joltain alueelta enemmän kuin muualta. Onko yksittäisellä ihmisellä mitään keinoja vaikuttaa asiaan?
Olen monen kaupunginosaryhmän jäsen ja olen havainnut, että monilla alueilla, joita ulkopuoliset pitävät levottomina, vaikkapa Kontula, asukkaat itse kertovat viihtyvänsä. Levottomana pidetään varmaan alueita, joilla asuu paljon päihdeongelmaisia, joilla muutkin ongelmat näkyvät ulospäin enemmän kuin muilla. Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon Suomessa on suunnattu päihdepalveluja tietyille alueille. Roihikassa ei enää juuri päihdeongelmat näy.
Miten voitaisiin estää gentrifikaatio vaikkapa Kontulassa? Ja onko se edes tarpeen?