Apostolien ajan seurakunnat eivät olleet hierarkkisesti johdettuja eivätkä ne olleet myöskään keskusjohtoisia siten, että Jerusalem olisi ollut muita seurakuntia ylempänä ja määrännyt niiden asioista.
Paikalliset seurakunnat päättivät omista asioistaan itsenäisesti eivätkä ne maksaneet hallintoon ja johtamiseen liittyviä kuluja keskusjohtoisesti muille seurakunnille tai Jerusalemiin "kirkon päänä". "Kirkkoa" ei tuolloin ollut olemassakaan: oli vain paikallisia seurakuntia, jotka pitivät yhteyttä toisiinsa, mutta minkään muun seurakunnan vanhimmat eivät päättäneet toisen paikkakunnan seurakunnan asioista.
Uudessa testamentissa mainitut palvelustehtävät ovat keskenään samanarvoisten veljien tehtäviä, vaikka niistä käytetään erilaisia nimiä: paimenet, kaitsijat ja vanhimmat. Nämä eivät olleet järjestyneet hierarkkisesti omalla paikkakunnalla eikä paikkakuntien välillä ollut keskushallintoa, jota piispat ja paavi tai arkkipiispa ylimpänä sitten olisi johtanut.
Johtaminen ei ollut hierarkkista johtamista vaan palvelustehtävä, jossa hyvin palvelleet veljet auttoivat ja johdattivat uskossa nuorempia parempaan Kristuksen tuntemiseen vähän samalla tavalla kuin paimen johdattaa laumaansa ja suojelee lampaita pedoilta sekä muilta vaaroilta.
En nyt osaa tätä paremmin sanoa, mutta mitään keskushallintoa ja hierarkkista johtamista ei alkuseurakunnassa ollut, eikä sitä saisi olla nytkään, mutta kun jopa helluntaikirkko on siten hierarkkisesti järjestäytynyt, vastoin Raamatun opetuksia.
Se nyt ei estä ketään uskovaista olemasta seurakunnan jäsen, mutta aihetta kannattaisi pitää yllä ja keskustella siitä, onko tällainen järjestelmä Jumalan tahto vai ei. Toki se voi olla käytännöllisyyden vuoksi parempi kuin apostolien ajan seurakunta, mutta tätä pitäisi tutkia, onko näin. Paikkakuntien seurakunnilla pitää joka tapauksessa olla suuri itsehallinto ja myös vastuu omasta toiminnasta. Se on raamatullista...
Paikalliset seurakunnat päättivät omista asioistaan itsenäisesti eivätkä ne maksaneet hallintoon ja johtamiseen liittyviä kuluja keskusjohtoisesti muille seurakunnille tai Jerusalemiin "kirkon päänä". "Kirkkoa" ei tuolloin ollut olemassakaan: oli vain paikallisia seurakuntia, jotka pitivät yhteyttä toisiinsa, mutta minkään muun seurakunnan vanhimmat eivät päättäneet toisen paikkakunnan seurakunnan asioista.
Uudessa testamentissa mainitut palvelustehtävät ovat keskenään samanarvoisten veljien tehtäviä, vaikka niistä käytetään erilaisia nimiä: paimenet, kaitsijat ja vanhimmat. Nämä eivät olleet järjestyneet hierarkkisesti omalla paikkakunnalla eikä paikkakuntien välillä ollut keskushallintoa, jota piispat ja paavi tai arkkipiispa ylimpänä sitten olisi johtanut.
Johtaminen ei ollut hierarkkista johtamista vaan palvelustehtävä, jossa hyvin palvelleet veljet auttoivat ja johdattivat uskossa nuorempia parempaan Kristuksen tuntemiseen vähän samalla tavalla kuin paimen johdattaa laumaansa ja suojelee lampaita pedoilta sekä muilta vaaroilta.
En nyt osaa tätä paremmin sanoa, mutta mitään keskushallintoa ja hierarkkista johtamista ei alkuseurakunnassa ollut, eikä sitä saisi olla nytkään, mutta kun jopa helluntaikirkko on siten hierarkkisesti järjestäytynyt, vastoin Raamatun opetuksia.
Se nyt ei estä ketään uskovaista olemasta seurakunnan jäsen, mutta aihetta kannattaisi pitää yllä ja keskustella siitä, onko tällainen järjestelmä Jumalan tahto vai ei. Toki se voi olla käytännöllisyyden vuoksi parempi kuin apostolien ajan seurakunta, mutta tätä pitäisi tutkia, onko näin. Paikkakuntien seurakunnilla pitää joka tapauksessa olla suuri itsehallinto ja myös vastuu omasta toiminnasta. Se on raamatullista...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luuk.17:20-21 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta on tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: Katso, täällä se on, tahi: Tuolla; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Luuk.17:21 Biblia (1776) Ei myös teidän pidä sanoman: katso, tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
Aloittajalla on raamatullista opetusta!
Näin toimivat helluntaiherätyksen seurakunnat.
Eiko helluntaiseurakunnat ole itsenäisiä?
Helluntaiseurakunnat eivät ole itsenäisiä vaan kuuluvat kaikki helluntaunioniin ja Isokirjan alaisuuteen.
HelluntaiHERÄTYKSEN seurakunnat ovat täysin itsenäisiä. Ne ovat rekisteröityjä yhdistyksiä.
Otan esimerkin Kärpät ei määräile Lukon asioita.
Matt.16:28 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan. Mark.9:1 Ja hän sanoi heille: Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa. Luuk.9:27 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan.
Mitä alkuajan seurakunnat olivat?
Ja mitä seurakunnan pitää nyt olla?
Videossa vastaukset:
https://youtu.be/XVTBW0F1gu4
Aloittaja on hieman epätarkka kommenteissaan, sillä alkuseurakunnilla oli yhteinen oppikäsitys ja rakenne. Vanhimmat päättivät yhdessä ja samaa järjestystä noudatettiin eri seurakunnissa.
Oliko se keskusjohtoista vai ei, siitä voidaan olla eri mieltä.
Ap 15
"Sillä Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi...."
Apostolit ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmat käsittelivät muutaman fariseuksen aiheuttaman kiistan suhteessa lihan ympärileikkaukseen ja Mooseksen lain pikkutarkkoihin käskyihin, koska ongelma oli lähtöisin Jerusalemista – ei siksi, että seurakunnat olisivat olleet keskusjohtoisia ja Jerusalem olisi sanellut muille seurakunnille sen, miten opilliset asiat tuli tulkita ja käsitellä.
Toki tässä eletään vielä seurakunnan alkuaikaa, jolloin opetus ei ollut kaikille selvää, ja siksi tuli apostolien arvovaltaa käyttää oikeaan opetukseen, mikä näkyy erityisesti Paavalin kirjeessä Galatalaisille, kun hän terottaa saaneensa opetuksen suoraan Herralta Jeesukselta sen sijaan, että olisi saanut sen Jerusalemin seurakunnan vanhimmilta tai muilta apostoleilta.
Jumalan tahto tuli selvemmin esiin Paavalin kuin Jerusalemin eksyttäjien kautta ja kiista ratkesi Paavalin linjan hyväksi, mutta eivät ne fariseukset tähän eksyttämistään lopettaneet. Paavali varoittaa samoista harhoista myöhemmissä kirjeissään myös. Galatalaiskirje on vuodelta 48 eli kaksi vuotta ennen Jerusalemin kokousta vuonna 50. Muut kirjeet ovat sen jälkeen kirjoitetut ja yhä edelleen Paavali terottaa tätä asiaa niissä.
Arvelen, että ne fariseukset erotettiin lopulta yhteydestä, jotka eivät taipuneet Paavalin linjaan, sillä se oli myös muiden apostolien ja Jerusalemin vanhinten kanta tässä asiassa. Keskusjohtoista seurakuntamallia ei tällä voida kuitenkaan kovin hyvin perustella.
Helluntaikirkko rikkoi sen mitä siihen asti oli saatu aikaan ja sen jälkeen ei ole saatu mitään aikaan.
noin se oli ja meni ja on tänä päivänä.
Kari Kangasharjun kirjoitus "Yksi seurakunta" kertoo hyvin alkuperäisestä seurakuntamallista ja Kristuksen universaalista seurakunnasta.
https://archive.org/details/YksiSeurakunta1997
Tuolla on myös hyvää opetusta yhdestä Jumalan seurakunnasta universaalisti ja kullakin paikkakunnalla erikseen. Valitettavasti erilaiset opit ja käytänteet ovat jakaneet kristikunnan toistensa kanssa riiteleviin lahkoihin, jota hajaannusta nyt ekumenian avulla yritetään hälventää, mutta kyllä se siellä taustalla silti edelleen piilee.
https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2017/11/02/yksi-seurakunta/
Enää ei vain tapeta toisia eriuskoisuuden vuoksi niin kuin luterilaiset, kalvinistit, reformoidut ja katoliset tekivät vielä 1500-luvulla... toki vapaiden suuntien jälleenkastajat saavat tässä puhtaammat paperit, kun valtaosa heistä oli rauhaa rakastavia ja kieltäytyivät jopa kuninkaan aseellisesta palveluksesta ja pyövelin toimintaan johtavista viroista. Näitä olivat mm. Baltahazar Hubmaierin joukot ja mennoniitat muiden muassa.