MINNE OLETTE MENOSSA?

MIELESTÄNI KERROIN VAIN KOKEMUKSESTANI. JOS SE SINUSTA TUNTUI HUUTAMISELTA NIIN EHKÄ OLEN TEHTÄVÄNI OSALTASI HOITANUT:) RUKOILEN PUOLESTASI NASSEN!

tuomas_the_first kirjoitti:

MIELESTÄNI KERROIN VAIN KOKEMUKSESTANI. JOS SE SINUSTA TUNTUI HUUTAMISELTA NIIN EHKÄ OLEN TEHTÄVÄNI OSALTASI HOITANUT:) RUKOILEN PUOLESTASI NASSEN!

Vaikka laajakaista näkyy yltäneen jokaiseen korpeen, niin tieto siitä että netiketin mukaan isoilla kirjaimilla kirjoittamista pidetään HUUTAMISENA, ei näytä kerinneen.

Nassen kirjoitti:

Vaikka laajakaista näkyy yltäneen jokaiseen korpeen, niin tieto siitä että netiketin mukaan isoilla kirjaimilla kirjoittamista pidetään HUUTAMISENA, ei näytä kerinneen.

et ole kuitenkaan valveutuneempi ottamaan kantaa itse aiheeseen. Mikäli olet kiinostunut vain fonttikoosta niin eiko kannattaisi harkita siirtymistä vaikka filatelisti- osastolle sen sijaan että kirjoitat niitä näitä diibadaaba asioista joita et edes tunne?

sängystäni kovaan kylmyyteen, sisällä oli kuin pakkasta. En voinut liikkua ja pelkäsin kuollakseni. Yritin huutaa apua mutta kurkustani tuli vain korinaa. Nousin ylös ja näin itseni makaamassa sängyssä. Näin tumman hahmon joka hehkui pimeyttä valoisaan yöhön liukuvan taloni ulkopuolella. Huusin:"mitä teet täällä!" mutta se ei vastannut, tuli vain sisään.
Pakenin jotenkin taloni katolle josta avautui näköala pihapiiriini, se oli täynnä mustia piruja jotka viettivät ryypyjuhlia, lauloivat ryyppylauluja ja repivät riemuissaan lautoja taloni seinistä. Heräsin ja vapauduin. Talossa oli 24 astetta lämmintä ja kylmyys oli hävinnyt.

Tyttöystäväni oli jättänyt, opiskelu tuntui mauttomalta, ajattelin äärimmäistä ratkaisua. Sanoin ääneen:"Jumala, jos sinä olet olemassa niin auta minua!"
Sain kehotuksen, kuin voimakkaan tunteen siitä että oli otettava heti yhteyttä erääseen henkilöön koulussa jota en kunnolla tuntenut. Tunsin että minun oli kirjoitettava hänelle tekstari ja sain sanat: Henkivallat taistelevat minusta, tiedän että voit auttaa. Aika hyvä tapa tehdä tuttavuutta vieraaseen ihmiseen vai mitä:) Meni pari tuntia ja hän vastasi Raamatunpaikoilla siitä kuinka Jeesuksen pelastava voima on kaikkea pimeyttä suurempi ja lupasi rukoilla puolestani. Seuraavana viikonloppuna hän kutsui minut nuortenkirkkoon jossa odotin koko ajan että jotain tapahtuisi, mutta ei mitään.. Nielin silti kyyneleitä sillä tuntui koko ajan kuin pastori olisi puhunut vain minulle Jumalasta.
Kun Jumalanpalvelus päättyi olin lähdössä hiukan pettyneenä kotiin, olin odottanut että saisin rauhan tai edes jotain todellista. Pistin takkia päälle kunnes nuori pastori pysäytti minut, hymyili ja kysyi kuka olen ja mistä päin. Silloin ratkesin. Näin Jeesuksen säihkyvät kasvot ja polttavan rakkauden hänen silmissään enkä kestänyt sen edessä. Sain vain sanottua että voisiko hän rukoilla puolestani ja niin hän teki. Tuntui kuin jotain olisi lähtenyt minusta, jotain raskasta ja likaista. Lävitseni kulki kuin voimakas sähkövirta. Tuntui kuin en painaisi mitään ja voisin lentää. Pyhä Henki iski voimalla ja tuntui kuin en kestäisi sen läsnäolossa, se oli niin suurta ja yliluonnollista. Kotimatkalla itkin ja nauroin koko ajan. Jalkakäytävillä, bussipysäkillä, bussissa. Olin sellaista iloa täynnä mitä ei voi olla muualla kuin taivaassa!

Heräsin parin päivän päästä taas pakkasessa. Näin sen saman pimeyden ruumiillistuman kulkemassa asumukseeni. Nyt se ei päässyt sisään. Se paukutti ovella jonka lukot olivat jo antaneet periksi mutta jokin esti sitä tulemasta.
Ymmärsin myöhemmin että talo oli sydämeni, elämäni jonne oli vapaa pääsy tuollaisilla henkivalloilla. Nuo pimeyden voimat nauttivat siitä että saavat repiä elämääsi ja tehdä sinulle niinkuin tahtovat, orjuuttaakseen ja lopulta kadottaakseen.
Olen nyt täysin tietoinen siitä että kerran pääsen Herrani iloon sinne missä ei kyyneliä tunneta. Rakastan jokaista hetkeä minkä Jumala minulle antaa, kuinka Hän ohjaa elämääni mielenkiintoisella tavalla!
Sain pari viikkoa uskoontulemiseni jälkeen kielilläpuhumisen lahjan jota voin rukoillessani käyttää.
Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle Hänen armostaan ottaa minut omakseen tekemistäni kauheista asioista huolimatta. Niitä on paljon mutta enää niitä ei muisteta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko että Jumala kutsuu sinuakin henkilökohtaisesti luokseen!

tuomas_the_first kirjoitti:

sängystäni kovaan kylmyyteen, sisällä oli kuin pakkasta. En voinut liikkua ja pelkäsin kuollakseni. Yritin huutaa apua mutta kurkustani tuli vain korinaa. Nousin ylös ja näin itseni makaamassa sängyssä. Näin tumman hahmon joka hehkui pimeyttä valoisaan yöhön liukuvan taloni ulkopuolella. Huusin:"mitä teet täällä!" mutta se ei vastannut, tuli vain sisään.
Pakenin jotenkin taloni katolle josta avautui näköala pihapiiriini, se oli täynnä mustia piruja jotka viettivät ryypyjuhlia, lauloivat ryyppylauluja ja repivät riemuissaan lautoja taloni seinistä. Heräsin ja vapauduin. Talossa oli 24 astetta lämmintä ja kylmyys oli hävinnyt.

Tyttöystäväni oli jättänyt, opiskelu tuntui mauttomalta, ajattelin äärimmäistä ratkaisua. Sanoin ääneen:"Jumala, jos sinä olet olemassa niin auta minua!"
Sain kehotuksen, kuin voimakkaan tunteen siitä että oli otettava heti yhteyttä erääseen henkilöön koulussa jota en kunnolla tuntenut. Tunsin että minun oli kirjoitettava hänelle tekstari ja sain sanat: Henkivallat taistelevat minusta, tiedän että voit auttaa. Aika hyvä tapa tehdä tuttavuutta vieraaseen ihmiseen vai mitä:) Meni pari tuntia ja hän vastasi Raamatunpaikoilla siitä kuinka Jeesuksen pelastava voima on kaikkea pimeyttä suurempi ja lupasi rukoilla puolestani. Seuraavana viikonloppuna hän kutsui minut nuortenkirkkoon jossa odotin koko ajan että jotain tapahtuisi, mutta ei mitään.. Nielin silti kyyneleitä sillä tuntui koko ajan kuin pastori olisi puhunut vain minulle Jumalasta.
Kun Jumalanpalvelus päättyi olin lähdössä hiukan pettyneenä kotiin, olin odottanut että saisin rauhan tai edes jotain todellista. Pistin takkia päälle kunnes nuori pastori pysäytti minut, hymyili ja kysyi kuka olen ja mistä päin. Silloin ratkesin. Näin Jeesuksen säihkyvät kasvot ja polttavan rakkauden hänen silmissään enkä kestänyt sen edessä. Sain vain sanottua että voisiko hän rukoilla puolestani ja niin hän teki. Tuntui kuin jotain olisi lähtenyt minusta, jotain raskasta ja likaista. Lävitseni kulki kuin voimakas sähkövirta. Tuntui kuin en painaisi mitään ja voisin lentää. Pyhä Henki iski voimalla ja tuntui kuin en kestäisi sen läsnäolossa, se oli niin suurta ja yliluonnollista. Kotimatkalla itkin ja nauroin koko ajan. Jalkakäytävillä, bussipysäkillä, bussissa. Olin sellaista iloa täynnä mitä ei voi olla muualla kuin taivaassa!

Heräsin parin päivän päästä taas pakkasessa. Näin sen saman pimeyden ruumiillistuman kulkemassa asumukseeni. Nyt se ei päässyt sisään. Se paukutti ovella jonka lukot olivat jo antaneet periksi mutta jokin esti sitä tulemasta.
Ymmärsin myöhemmin että talo oli sydämeni, elämäni jonne oli vapaa pääsy tuollaisilla henkivalloilla. Nuo pimeyden voimat nauttivat siitä että saavat repiä elämääsi ja tehdä sinulle niinkuin tahtovat, orjuuttaakseen ja lopulta kadottaakseen.
Olen nyt täysin tietoinen siitä että kerran pääsen Herrani iloon sinne missä ei kyyneliä tunneta. Rakastan jokaista hetkeä minkä Jumala minulle antaa, kuinka Hän ohjaa elämääni mielenkiintoisella tavalla!
Sain pari viikkoa uskoontulemiseni jälkeen kielilläpuhumisen lahjan jota voin rukoillessani käyttää.
Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle Hänen armostaan ottaa minut omakseen tekemistäni kauheista asioista huolimatta. Niitä on paljon mutta enää niitä ei muisteta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko että Jumala kutsuu sinuakin henkilökohtaisesti luokseen!

Eli pohjilla oli masennus ja usko henkiolentoihin,
unohditko mainita kärpässienten syömisen?

Todella hyvä kasvualusta uskonnolliselle aivopesulle.

Muutamat muut kohdat, kuten kielilläpuhuminen ja voimakkaat hallusinaatiot viittaavat jonkinlaiseen aivovaurioon, ehkä aivoverisuonen katkeamiseen.

Suosittelisin että hakisit mieluummin apua sairaalan neurologiselta puolelta, kuin raamatusta.

tuomas_the_first kirjoitti:

sängystäni kovaan kylmyyteen, sisällä oli kuin pakkasta. En voinut liikkua ja pelkäsin kuollakseni. Yritin huutaa apua mutta kurkustani tuli vain korinaa. Nousin ylös ja näin itseni makaamassa sängyssä. Näin tumman hahmon joka hehkui pimeyttä valoisaan yöhön liukuvan taloni ulkopuolella. Huusin:"mitä teet täällä!" mutta se ei vastannut, tuli vain sisään.
Pakenin jotenkin taloni katolle josta avautui näköala pihapiiriini, se oli täynnä mustia piruja jotka viettivät ryypyjuhlia, lauloivat ryyppylauluja ja repivät riemuissaan lautoja taloni seinistä. Heräsin ja vapauduin. Talossa oli 24 astetta lämmintä ja kylmyys oli hävinnyt.

Tyttöystäväni oli jättänyt, opiskelu tuntui mauttomalta, ajattelin äärimmäistä ratkaisua. Sanoin ääneen:"Jumala, jos sinä olet olemassa niin auta minua!"
Sain kehotuksen, kuin voimakkaan tunteen siitä että oli otettava heti yhteyttä erääseen henkilöön koulussa jota en kunnolla tuntenut. Tunsin että minun oli kirjoitettava hänelle tekstari ja sain sanat: Henkivallat taistelevat minusta, tiedän että voit auttaa. Aika hyvä tapa tehdä tuttavuutta vieraaseen ihmiseen vai mitä:) Meni pari tuntia ja hän vastasi Raamatunpaikoilla siitä kuinka Jeesuksen pelastava voima on kaikkea pimeyttä suurempi ja lupasi rukoilla puolestani. Seuraavana viikonloppuna hän kutsui minut nuortenkirkkoon jossa odotin koko ajan että jotain tapahtuisi, mutta ei mitään.. Nielin silti kyyneleitä sillä tuntui koko ajan kuin pastori olisi puhunut vain minulle Jumalasta.
Kun Jumalanpalvelus päättyi olin lähdössä hiukan pettyneenä kotiin, olin odottanut että saisin rauhan tai edes jotain todellista. Pistin takkia päälle kunnes nuori pastori pysäytti minut, hymyili ja kysyi kuka olen ja mistä päin. Silloin ratkesin. Näin Jeesuksen säihkyvät kasvot ja polttavan rakkauden hänen silmissään enkä kestänyt sen edessä. Sain vain sanottua että voisiko hän rukoilla puolestani ja niin hän teki. Tuntui kuin jotain olisi lähtenyt minusta, jotain raskasta ja likaista. Lävitseni kulki kuin voimakas sähkövirta. Tuntui kuin en painaisi mitään ja voisin lentää. Pyhä Henki iski voimalla ja tuntui kuin en kestäisi sen läsnäolossa, se oli niin suurta ja yliluonnollista. Kotimatkalla itkin ja nauroin koko ajan. Jalkakäytävillä, bussipysäkillä, bussissa. Olin sellaista iloa täynnä mitä ei voi olla muualla kuin taivaassa!

Heräsin parin päivän päästä taas pakkasessa. Näin sen saman pimeyden ruumiillistuman kulkemassa asumukseeni. Nyt se ei päässyt sisään. Se paukutti ovella jonka lukot olivat jo antaneet periksi mutta jokin esti sitä tulemasta.
Ymmärsin myöhemmin että talo oli sydämeni, elämäni jonne oli vapaa pääsy tuollaisilla henkivalloilla. Nuo pimeyden voimat nauttivat siitä että saavat repiä elämääsi ja tehdä sinulle niinkuin tahtovat, orjuuttaakseen ja lopulta kadottaakseen.
Olen nyt täysin tietoinen siitä että kerran pääsen Herrani iloon sinne missä ei kyyneliä tunneta. Rakastan jokaista hetkeä minkä Jumala minulle antaa, kuinka Hän ohjaa elämääni mielenkiintoisella tavalla!
Sain pari viikkoa uskoontulemiseni jälkeen kielilläpuhumisen lahjan jota voin rukoillessani käyttää.
Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle Hänen armostaan ottaa minut omakseen tekemistäni kauheista asioista huolimatta. Niitä on paljon mutta enää niitä ei muisteta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko että Jumala kutsuu sinuakin henkilökohtaisesti luokseen!

pitkään jatkuneesta sekakäytöstä yhdessä mieenterveysongelmien kanssa.

tuomas_the_first kirjoitti:

sängystäni kovaan kylmyyteen, sisällä oli kuin pakkasta. En voinut liikkua ja pelkäsin kuollakseni. Yritin huutaa apua mutta kurkustani tuli vain korinaa. Nousin ylös ja näin itseni makaamassa sängyssä. Näin tumman hahmon joka hehkui pimeyttä valoisaan yöhön liukuvan taloni ulkopuolella. Huusin:"mitä teet täällä!" mutta se ei vastannut, tuli vain sisään.
Pakenin jotenkin taloni katolle josta avautui näköala pihapiiriini, se oli täynnä mustia piruja jotka viettivät ryypyjuhlia, lauloivat ryyppylauluja ja repivät riemuissaan lautoja taloni seinistä. Heräsin ja vapauduin. Talossa oli 24 astetta lämmintä ja kylmyys oli hävinnyt.

Tyttöystäväni oli jättänyt, opiskelu tuntui mauttomalta, ajattelin äärimmäistä ratkaisua. Sanoin ääneen:"Jumala, jos sinä olet olemassa niin auta minua!"
Sain kehotuksen, kuin voimakkaan tunteen siitä että oli otettava heti yhteyttä erääseen henkilöön koulussa jota en kunnolla tuntenut. Tunsin että minun oli kirjoitettava hänelle tekstari ja sain sanat: Henkivallat taistelevat minusta, tiedän että voit auttaa. Aika hyvä tapa tehdä tuttavuutta vieraaseen ihmiseen vai mitä:) Meni pari tuntia ja hän vastasi Raamatunpaikoilla siitä kuinka Jeesuksen pelastava voima on kaikkea pimeyttä suurempi ja lupasi rukoilla puolestani. Seuraavana viikonloppuna hän kutsui minut nuortenkirkkoon jossa odotin koko ajan että jotain tapahtuisi, mutta ei mitään.. Nielin silti kyyneleitä sillä tuntui koko ajan kuin pastori olisi puhunut vain minulle Jumalasta.
Kun Jumalanpalvelus päättyi olin lähdössä hiukan pettyneenä kotiin, olin odottanut että saisin rauhan tai edes jotain todellista. Pistin takkia päälle kunnes nuori pastori pysäytti minut, hymyili ja kysyi kuka olen ja mistä päin. Silloin ratkesin. Näin Jeesuksen säihkyvät kasvot ja polttavan rakkauden hänen silmissään enkä kestänyt sen edessä. Sain vain sanottua että voisiko hän rukoilla puolestani ja niin hän teki. Tuntui kuin jotain olisi lähtenyt minusta, jotain raskasta ja likaista. Lävitseni kulki kuin voimakas sähkövirta. Tuntui kuin en painaisi mitään ja voisin lentää. Pyhä Henki iski voimalla ja tuntui kuin en kestäisi sen läsnäolossa, se oli niin suurta ja yliluonnollista. Kotimatkalla itkin ja nauroin koko ajan. Jalkakäytävillä, bussipysäkillä, bussissa. Olin sellaista iloa täynnä mitä ei voi olla muualla kuin taivaassa!

Heräsin parin päivän päästä taas pakkasessa. Näin sen saman pimeyden ruumiillistuman kulkemassa asumukseeni. Nyt se ei päässyt sisään. Se paukutti ovella jonka lukot olivat jo antaneet periksi mutta jokin esti sitä tulemasta.
Ymmärsin myöhemmin että talo oli sydämeni, elämäni jonne oli vapaa pääsy tuollaisilla henkivalloilla. Nuo pimeyden voimat nauttivat siitä että saavat repiä elämääsi ja tehdä sinulle niinkuin tahtovat, orjuuttaakseen ja lopulta kadottaakseen.
Olen nyt täysin tietoinen siitä että kerran pääsen Herrani iloon sinne missä ei kyyneliä tunneta. Rakastan jokaista hetkeä minkä Jumala minulle antaa, kuinka Hän ohjaa elämääni mielenkiintoisella tavalla!
Sain pari viikkoa uskoontulemiseni jälkeen kielilläpuhumisen lahjan jota voin rukoillessani käyttää.
Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle Hänen armostaan ottaa minut omakseen tekemistäni kauheista asioista huolimatta. Niitä on paljon mutta enää niitä ei muisteta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko että Jumala kutsuu sinuakin henkilökohtaisesti luokseen!

kielilläpuhumisen lahjasta.
Mitä kieltä sinä puhut?
Oletko nauhoittanut sanomaa?
Ja mitä sanomat ovat sisältäneet?

Minä tiedän, että minua on koeteltu ja ravisteltu.
Ja ymmärrän miksi. Ja tiedän miltä taholta.
Olen sen kyllä ansainnutkin.
Jotenkin vaan tuntuu, että jokin on välissä.
Joku este.
Onko omassa sielussa vai missä?

pikkuisen lisää kirjoitti:

kielilläpuhumisen lahjasta.
Mitä kieltä sinä puhut?
Oletko nauhoittanut sanomaa?
Ja mitä sanomat ovat sisältäneet?

Minä tiedän, että minua on koeteltu ja ravisteltu.
Ja ymmärrän miksi. Ja tiedän miltä taholta.
Olen sen kyllä ansainnutkin.
Jotenkin vaan tuntuu, että jokin on välissä.
Joku este.
Onko omassa sielussa vai missä?

Raamatussa kerrotaan kielilläpuhumisesta mm. seuraavaa:

1Kor.14
"1. Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. 2. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. 3. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. 4. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. 5. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu. 6. Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja? 7. Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin? 8. Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? 9. Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen. 10. Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä. 11. Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen. 12. Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. 13. Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää. 14. Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. 15. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. 16. Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "amen" sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot. 17. Sinä kyllä kiität hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu. 18. Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan; 19. mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. 20. Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. 21. Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra." 22. Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville. 23. Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? 24. Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, 25. hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. 26. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. 27. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; 28. mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. 29. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; 30. mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. 31. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. 32. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; 33. sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, 34. olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. 35. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. 36. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? 37. Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. 38. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä. 39. Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta. 40. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä."

Puhetta ei yleensä voi ymmärtää ja se saattaa usein kuulostaa jokseenkin omituiselta. Se sama Henki joka täytti minut uskoontuloni iltana rukoilee nyt sijastani Jumalaa Hänen kielellään.
Kielissä on harvoin ymmärrettäviä sanoja, tarvitaan usein kielten selittämisen lahja niiden ymmärtämiseen.
Joskus esiintyy vierasperäisiä sanoja kuten minulla kerran El Shaddai. Kiinnitin huomiota vain loppuosaan ja huolestuin koska se kuulosti englannin kielen "kuolla" verbiltä. Juutalainen, heprean kieltä taitava ystäväni suomensi sen sanalla "Kaikkivaltias".

En ole nauhoittanut.

Kerran rukoilimme yhdessä ystäväni kanssa jolla on kielten selittämisen armolahja. Puhuessani kielillä hän sanoi minun sanoneen:"Minä olen laskenut sinun päiviesi lukumäärän." Jumalan puhetta ihmiselle, niin uskon.

Este on varmasti välissä. Maailmankuvani on mustavalkoinen:)
on Jumala ja sielun vihollinen joista kumpikin tahtoo voittaa sinut puolelleen. Suurimpiin vaikeuksiin elämässäsi joudut kun alat suunnitella Jumalan ja Jeesuksen puoleen kääntymistä: vastapuoli ei jää toimettomaksi!
Sielussasi ei ole vikaa.

Siispä rukoile: Rakas Jumala. Jos olet olemassa niin kuule minua nyt. Tiedän että olen elänyt ilman Sinua ja rikkonut teilläni Sinua vastaan. Pyydän että otat minut omaksesi, annat syntini anteeksi ja täytät minut Pyhällä Hengelläsi. Johdata minua elämässäni ja vapauta minut kahleistani. Kiitos Jeesus että tänään saan syntyä uudelleen Sinun nimessäsi. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen amen.

Tästä eteenpäin et ole enää yksin tai vailla pelastajaa. Sinun kanssasi on ikuinen Jumala joka tahtoo kuunnella sinua, viettää aikaa kanssasi ja kuljettaa elämäsi tiellä. Hän tahtoo sinun luottavan Häneen kaikissa asioissasi ja saat nähdä ettei sinulta enää mitään puutu. Hän ei milloinkaan hylkää omiaan.