Kun palstalla on alan asiantuntemusta, niin olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka Suomen ilmapuolustus on tarkoitettu toimivaksi.
Ilmeisesti on siis tarkoitus saavuttaa paikallinen ilmaherruus kaartotaisteluissa, maavoimien vastahyökkäysoperaatioiden suojaamiseksi ja tukemiseksi. Onko siis oletettava, että venäläisten ilmatorjunta on olisi heikompi meitä vastaan kuin mitä se on ollut Ukrainassa?
Ohjuspuolustuksessamme on puutteita ja tarkoitus lienee tuhota laukaisualustat Horneteista ammutuin risteilyohjuksin. Kun nyt Hornettien ja ohjusten toimittaja Yhdysvallat määrää jossain määrin niiden käytöstä, niin saammeko me tosiaan ampua Venäjän rajan taakse heidän ohjuslavetteihinsa? Entä onko se mahdollista sen jälkeen, kun meistä tulee Naton jäsen?
On selvää, että jos puolustus perustuu ehkäisevään iskuun, se isku pitäisi oikeastaan suorittaa ennaltaehkäisevänä. Se ei liene sopivaa kaluston toimittajalle ja Natoon kuuluessamme ilmeisesti täysi mahdottomuus?
Onko näitä asioita nyt ajateltu oikein kunnolla?
Natoon liityttyämme me jäämme täysin vain sotilasliiton muodostaman pelotteen varaan? Jos se pelote ei toimi, emme voi toimia itseämme suojaten tehokkaimmalla mahdollisella tavalla? Meidän on vain odotettava, että vihollinen aloittaa ja tekee tuhoaan alueellamme ja vasta sitten voimme vastata, jos vielä kykenemme?
Venäjän doktriini on, kuten oli neuvostoaikanakin, viedä taistelu vastustajan alueelle, eli meidän kanssamme sotaan joutuessaan tuoda sota meidän rajojemme sisälle. Ja me vastaamme siihen odotamalla kiltisti, että niin tapahtuu?
Jokin tuossa ei nyt kuulosta oikein hyvälle.
Ilmeisesti on siis tarkoitus saavuttaa paikallinen ilmaherruus kaartotaisteluissa, maavoimien vastahyökkäysoperaatioiden suojaamiseksi ja tukemiseksi. Onko siis oletettava, että venäläisten ilmatorjunta on olisi heikompi meitä vastaan kuin mitä se on ollut Ukrainassa?
Ohjuspuolustuksessamme on puutteita ja tarkoitus lienee tuhota laukaisualustat Horneteista ammutuin risteilyohjuksin. Kun nyt Hornettien ja ohjusten toimittaja Yhdysvallat määrää jossain määrin niiden käytöstä, niin saammeko me tosiaan ampua Venäjän rajan taakse heidän ohjuslavetteihinsa? Entä onko se mahdollista sen jälkeen, kun meistä tulee Naton jäsen?
On selvää, että jos puolustus perustuu ehkäisevään iskuun, se isku pitäisi oikeastaan suorittaa ennaltaehkäisevänä. Se ei liene sopivaa kaluston toimittajalle ja Natoon kuuluessamme ilmeisesti täysi mahdottomuus?
Onko näitä asioita nyt ajateltu oikein kunnolla?
Natoon liityttyämme me jäämme täysin vain sotilasliiton muodostaman pelotteen varaan? Jos se pelote ei toimi, emme voi toimia itseämme suojaten tehokkaimmalla mahdollisella tavalla? Meidän on vain odotettava, että vihollinen aloittaa ja tekee tuhoaan alueellamme ja vasta sitten voimme vastata, jos vielä kykenemme?
Venäjän doktriini on, kuten oli neuvostoaikanakin, viedä taistelu vastustajan alueelle, eli meidän kanssamme sotaan joutuessaan tuoda sota meidän rajojemme sisälle. Ja me vastaamme siihen odotamalla kiltisti, että niin tapahtuu?
Jokin tuossa ei nyt kuulosta oikein hyvälle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Naton tiedustelu on Venäjään nähden täysin ylivoimainen, joten ainakin olemme valmiita jo viikkoja ennen kuin rysäpöksy saa rajoillemme mitään mainittavaa. Yksittäisiä ohjuksia se voi tietenkin ampua siviilikohteisiin kauempaakin, mutta niillä ei sotaa ratkaista.
Uskoisin että Naton puolustussuunnitelmat tulevat tällä suunnalla olemaan oikein fiksut. Sieltä ei niitä kuitenkaan meille kerrota.
Aloittaja ei taida edes tietää mistä puhuu siinä vaiheessa (epätodennäköistä) että venäjä natoon (Suomeen) hyökkäisi ei ole sellaisia rajoitteita kuin Ukrainalla .
Jos hyökkääjä ampuu johonkin kaupunkiimme ohjuksella Pietarissa on vastaus saman tien myöskin jos Naton rajan sisälle venäjä ampuu millä hyvänsä on venäjällä tulihelvetti.
Ihmisillä on vähän väärä kuva tullut Ukrainan sodasta että venäjä voisi muiden maiden alueilla tehdä mitä vaan mutta niihin ei voitaisi vastata venäjän alueilla vaikka Suomi ei edes olisi Natossa Suomi iskisi syvälle venäjälle samalla mitalla kuin venäjä yrittäisi iskeä tänne sekä ottaisi ilmaherruuden Pietari olisi hyvin selkeä kohde ja ensisijainen maali jos Suomen kaupunkeja pommitettasiin
Kuka sinne Pietariin iskisi? Me itse voimme sen tehdä kyllä jossain määrin, mutta sallitaanko se? Ensin pitää olla lupa Natolta ja saadaanko se, vai pitääkö välttää eskalaatiota?
Stoltenberg ei ole yhdessäkään puheessaan puhunut mitään Naton kyvystä vastaiskuihin. Nato on sanonut muutaman kerran, että Naton aluetta tullaan puolustamaan ehdottomasti, mutta mitä sekin käytännössä tarkoittaa?
Minusta näyttää, että se tarkoittaa sitä, että siviilien ja rakenteidemme suojaaminen ei voi enää perustua ehkäisevään iskuun vaan sen on perustuttuva vaikeasti läpäistävään torjuntapuolustukseen. Se on tietenkin kallis, mutta jos järjestelmä on useamman maan yhteinen, ruotsalaisethan luultavasti kyllä maksavat siitä, että Suomi toimii kilpenä edessä, niin sitten se ei ole meille niin kallis. Silloin vastaiskukyky on mukava bonus, jota voimme käyttää lisänä, jos saamme siihen luvan.
Tässä tosiaan näkyy, että Natoon olisi pitänyt alkaa menemään paljon aiemmin. Puolustusvoimat ovat kyllä hoitaneet yhteensopivuuden ihan hyvin, mutta onhan tällä selvästi vaikutusta myös doktriiniin ja strategiaan. Ne taas ovat asioita, joita ei nopeasti muuteta.
Se pitäisi kuitenkin varmistaa, että me saamme itse iskeä takaisin ainakin sitten, jos vihollinen on tehnyt sen ensin. Ei missään tapauksessa tule luottaa mihinkään puolivillaisiin lupauksiin, vaan se on oltava sopimuksena paperilla. Me emme tiedä, millaisia johtajia natomaissa milloinkin on ja mikä on liiton kyky ja halu vastata iskuihin. Jos meillä on oikeus vastata itse, ei puolustuksemme heikkene nykyisestä.