Oikeudenmukaisuuden puolustuspuhe
Olen ollut poissa palstalta tarkoituksella, vaikken ole kokonaan ollutkaan seuraamatta sen tapahtumia. Sain tarpeekseni jo jokin aika sitten, mutta nyt en vain voinut olla vielä kerran valottamatta niitä synkkiä lukulaareja, joihin ei täällä tunnu paistavan minkään viisauden- saati sitten auringonvalo. Josko vaikka joku heräisi ajatuksiin, siis ihan omiinsa, ja häkeltyisi niin paljon, että unohtaisi seurata paheenjohtajia.
Täällä keskinkertaisuuden pyhätössä tuntuvat samat lukemattomat lait olevan edelleenkin hengissä, joiden nojalla keskiajalla poltettiin noitia roviolla. Inkvisitio on täällä yhtä voimissaan, kuin rötösherrat Soneran hallituksessa.
En voi olla tuntematta samoja hämmästyksen väristyksiä kuin kersantti Hietanen ’Tuntemattomassa sotilaassa’ eli olen kuin ”klapil päähä lyäty” seuratessani Marge-Tuulian/sofiennen mainioita ajatuksia, aloituksia ja hänen siinä samalla koettaessa hieman puolustautua sitä susilaumaa vastaan, joka hänen perässään huohottaa, minne hän meneekin. Sama klapi iskee päähäni kuin Nato-ohjus mummonmökkiin, kun näen miten alhaisia ja kieroja keinot täällä ovat. Lopulta tulen pahoinvoivaksi, kun huomaan selvän ajojahdin, kaverien suosimisen ja raadollisuuden olevan täällä edelleen yleisesti hyväksyttyä ja jopa suuresta osasta porukoita ilmeisesti jotenkin ihailtavaa ja tavoiteltavaa, koskapa kukaan ei siihen puutu.
Ymmärtäisin sen, että tartutaan asioihin, joiden koetaan loukkaavan tai ärsyttävän itseä. Mutta kun kaikkia mahdollisia teitä sovintoon ja asioiden selvittämiseen tarjotaan eikä niihin tartuta, vaan ne koetetaan kiertää ja saada tora jatkumaan, samalla koettaen tietysti nostaa kaikin keinoin oma napa esille ja kiillottaa hieman omaa kilpeä, niin silloin en enää ymmärrä. Onko riidan jatkuminen jokin tavoite ja kunnon ”mättäjäiset” kuin juhlaillallinen. Olisi jotenkin vielä tajuttavissa, että joku kokisi hyökkäykset uhkaksi. Mutta se, että uhkaksi koetaan sekin, että jollakulla on enemmän kuin minulla, alkaa muistuttaa enemmän Benny Hill Showta, kuin oikeasti aikuisten ihmisten touhuja. Täällä ihan soreasti mennään ja ladataan ”turpaan” toista ja jos mahdollista niin mieluummin selkäpuolelle. Sitten kun ollaankin altavastaajia toisen taitojen ja, niin jopa toisen armeliaisuuden edessä, mennään vielä alleviivaamaan oma polvillaanolo poistattamalla toisen koko ketju. Samaan hengenvetoon täytyy ihastella seriffin valtavaa kykyä olla suopea ja hyväksyvä kunhan vain kirjoittaja kuuluu ”oikeaan” leiriin. Ilmeisesti toisten vain pitää saada olla enemmän tasa-arvoisia kuin toisten, kuten ’eläinten vallankumouksessa’. Tietyt naiskirjoittajat hallitsevat palstaa ja saavat kirjoittaa ronskistikin, ainahan se roiskuu, kun rapataan. Mutta meidän ”ulkopuolisten” on parempi pysyä lestissämme, varsinkin naisten. Sen ovat saaneet karvaasti kokea ainakin muutamat tuntemistani nikeistä. Lupaa kysymättä en uskalla mainita kuin Sofiennen.
Kuinka huonosti voi ihmisen mieli voida, kun lähimmäisen lahjat, hyvät ominaisuudet ja jo pelkästään hyvä kirjoitus, saavat aikaan tarpeen puolustautua heittäytymällä marttyyriksi? Siitäkin huolimatta, ettei mitään uhkaa ole edes olemassa. Sääli on kuulemma sairautta, mutta en oikein voi ihmisraasuja vihatakaan. Toivottavasti saavat edes veronpalautuksia. Vaikka sekin varmasti on omiaan saamaan aikaan kaunaa ja vihanpitoa, täällä kaffelassa sitä lajia tuntuu pursuavan ihan liikaa. Vaikka ruusuja kylvää, niin ohdakkeita niittää.
gloppi-poika
Olen ollut poissa palstalta tarkoituksella, vaikken ole kokonaan ollutkaan seuraamatta sen tapahtumia. Sain tarpeekseni jo jokin aika sitten, mutta nyt en vain voinut olla vielä kerran valottamatta niitä synkkiä lukulaareja, joihin ei täällä tunnu paistavan minkään viisauden- saati sitten auringonvalo. Josko vaikka joku heräisi ajatuksiin, siis ihan omiinsa, ja häkeltyisi niin paljon, että unohtaisi seurata paheenjohtajia.
Täällä keskinkertaisuuden pyhätössä tuntuvat samat lukemattomat lait olevan edelleenkin hengissä, joiden nojalla keskiajalla poltettiin noitia roviolla. Inkvisitio on täällä yhtä voimissaan, kuin rötösherrat Soneran hallituksessa.
En voi olla tuntematta samoja hämmästyksen väristyksiä kuin kersantti Hietanen ’Tuntemattomassa sotilaassa’ eli olen kuin ”klapil päähä lyäty” seuratessani Marge-Tuulian/sofiennen mainioita ajatuksia, aloituksia ja hänen siinä samalla koettaessa hieman puolustautua sitä susilaumaa vastaan, joka hänen perässään huohottaa, minne hän meneekin. Sama klapi iskee päähäni kuin Nato-ohjus mummonmökkiin, kun näen miten alhaisia ja kieroja keinot täällä ovat. Lopulta tulen pahoinvoivaksi, kun huomaan selvän ajojahdin, kaverien suosimisen ja raadollisuuden olevan täällä edelleen yleisesti hyväksyttyä ja jopa suuresta osasta porukoita ilmeisesti jotenkin ihailtavaa ja tavoiteltavaa, koskapa kukaan ei siihen puutu.
Ymmärtäisin sen, että tartutaan asioihin, joiden koetaan loukkaavan tai ärsyttävän itseä. Mutta kun kaikkia mahdollisia teitä sovintoon ja asioiden selvittämiseen tarjotaan eikä niihin tartuta, vaan ne koetetaan kiertää ja saada tora jatkumaan, samalla koettaen tietysti nostaa kaikin keinoin oma napa esille ja kiillottaa hieman omaa kilpeä, niin silloin en enää ymmärrä. Onko riidan jatkuminen jokin tavoite ja kunnon ”mättäjäiset” kuin juhlaillallinen. Olisi jotenkin vielä tajuttavissa, että joku kokisi hyökkäykset uhkaksi. Mutta se, että uhkaksi koetaan sekin, että jollakulla on enemmän kuin minulla, alkaa muistuttaa enemmän Benny Hill Showta, kuin oikeasti aikuisten ihmisten touhuja. Täällä ihan soreasti mennään ja ladataan ”turpaan” toista ja jos mahdollista niin mieluummin selkäpuolelle. Sitten kun ollaankin altavastaajia toisen taitojen ja, niin jopa toisen armeliaisuuden edessä, mennään vielä alleviivaamaan oma polvillaanolo poistattamalla toisen koko ketju. Samaan hengenvetoon täytyy ihastella seriffin valtavaa kykyä olla suopea ja hyväksyvä kunhan vain kirjoittaja kuuluu ”oikeaan” leiriin. Ilmeisesti toisten vain pitää saada olla enemmän tasa-arvoisia kuin toisten, kuten ’eläinten vallankumouksessa’. Tietyt naiskirjoittajat hallitsevat palstaa ja saavat kirjoittaa ronskistikin, ainahan se roiskuu, kun rapataan. Mutta meidän ”ulkopuolisten” on parempi pysyä lestissämme, varsinkin naisten. Sen ovat saaneet karvaasti kokea ainakin muutamat tuntemistani nikeistä. Lupaa kysymättä en uskalla mainita kuin Sofiennen.
Kuinka huonosti voi ihmisen mieli voida, kun lähimmäisen lahjat, hyvät ominaisuudet ja jo pelkästään hyvä kirjoitus, saavat aikaan tarpeen puolustautua heittäytymällä marttyyriksi? Siitäkin huolimatta, ettei mitään uhkaa ole edes olemassa. Sääli on kuulemma sairautta, mutta en oikein voi ihmisraasuja vihatakaan. Toivottavasti saavat edes veronpalautuksia. Vaikka sekin varmasti on omiaan saamaan aikaan kaunaa ja vihanpitoa, täällä kaffelassa sitä lajia tuntuu pursuavan ihan liikaa. Vaikka ruusuja kylvää, niin ohdakkeita niittää.
gloppi-poika
Vastaukset 14
Vanhimmat
Gloppi:
"Kuinka huonosti voi ihmisen mieli voida, kun lähimmäisen lahjat, hyvät ominaisuudet ja jo pelkästään hyvä kirjoitus, saavat aikaan tarpeen puolustautua heittäytymällä marttyyriksi?"
Sofi teki itsestään marttyyrin vai kuvitteli olevansa marttyyri. Menikö näin?
Missä vaiheessa Sofienne ehti tehdä itseään marttyyria, kun sen roolin piti joku muu itsellään?
gloppi-poika
leiri on olemassa, vaikka se kielletään toistuvasti, ja se sanelee millainen palsta on. valitettavaa mutta totta.
Kiivas kieltäminen ei ikävä kyllä saa asioita muuttumaan yhtään paremmaksi. Mukava kuitenkin kuulla etten ole yksin ajatuksineni.
Gloppi
viisainta unohtaa koko juttu. Menköön huonona vitsinä kun sellaistakin vaihtoehtoa on tarjottu.
Omatekoiset roviot kaavoitetulla alueella ovat terveysriski.
Kaivoin takapihalle kuopan johon mahtuu sotakirveet....
Iloisesti moiset hautaan vaikka ilmaiseksi!
nuo riidat, eiköhän niitä ole jo tarpeeksi tälläkin palstalla ollut:))
Aurinko paistaa ja rauhanpiipunkin poltin ihan yksinäni jo muutama päivä sitten, joten unohdetaan nyt kaikki pahat puheet puolin ja toisin - itsekin olen jo unohtanut oman iilimatoseni:))
Te kun tunnutte olevan tietoisia täällä käydyistä riidoista voisitte varmaan mennä ja ehdotella noita juttujanne hautaamisista ja kompostoinnesta kaikille niille, jotka ovat riitaan osallistuneet. Muistakaa siinäkin tasapuolisuus, siis kaikille. Minä puolustuspuheen pitäjänä en tunne kantavani kirveitä enkä muita tarvekaluja.
Minä en aio myöskään ryhtyä erotuomariksi enkä muutenkaan juuri aio aktivoitua tämän ketjun ulkopuolella.
Gloppi
...jos et tunne kantavasi kirveitä etkä muitakaan tarvekaluja, niin voisitko jo ystävällisesti lopettaa tämän asian hautomisen etkä omalta osaltasi sitä enää lietsoisi?
Ystävällisesti
MillaN
En ole kanaemo, enkä haudo siis mitään. Koen itseni tarkkailijaksi, joka ei voinut enää pitää suutaan kiinni nähtyään niin paljon pahoja taka-ajatuksia ja ilkeitä sanoja.
Kiitos kuitenkin, kun ilmoittauduit näin yhdeksi niistä, jotka ovat riitaan osallistuneet. Ja vielä toinenkin kiitos siitä että allekirjoitit esiintulollasi monia olettamuksiani. En voi sille mitään, että koet kaiken osoittavan sinua. Voin valaista sinua: Maailma eikä edes tämä palsta pyöri sinun ympärilläsi.
Mistä lähtien olet saanut yksinoikeuden puolustautumiseen. Sofiennelle et sitä suonut etkä nyt soisi minunkaan puhuvan hänen puolestaan. En ole hyökännyt ketään vastaan, olen vain sanonut miten asiat täällä näen. Mutta vanha totuushan on ettei sokealle voi selittää mikä on punainen
Gloppi
...on se, että sokeakin näkee.
nyt niille jotka niitä pinnalla pitävät. Ne, jotka ovat hiljenneet, ovat tehneet siinä joko vahingossa tai tieten niin viisaasti ettei sitä päätöstä kannata enää mennä sotkemaan.
Vaikka sinulla olisi täysi mietelauseiden varasto ja tunteesi olisivat kuinka hyviä tahansa, jos et ole käyttänyt hyväksesi jokaista käytännön tilaisuutta toimia, luonteesi ei muutu lainkaan paremmaksi.
...yötä!
Ehkäpä aurinko paistaa sinunkin päivääsi huomenna.:)