Eilisessä Maikkarin tentissä Sanna Marinin osalta pällimmäisenä jäi mieleen moninkertaisesti liiallinen poskipunan käyttö.
Myös silmät oli varjostettu ja meikattu sillä tavalla, että Marin näytti reilusti yli 40 vuotiaalta ja väsähtäneeltä poliitikolta.
Jos oli Maikkarin meikkaajat tehneet tuon sotamaalauksen, niin aika pahaa risua tulee Vallilan uuden pöllölaakson väelle. Mikäli oli Marinin oma hovimeikkaaja, niin pitäisi pikkuisen himmata niiden väripurkkien kanssa ensi kerralla.
Myös silmät oli varjostettu ja meikattu sillä tavalla, että Marin näytti reilusti yli 40 vuotiaalta ja väsähtäneeltä poliitikolta.
Jos oli Maikkarin meikkaajat tehneet tuon sotamaalauksen, niin aika pahaa risua tulee Vallilan uuden pöllölaakson väelle. Mikäli oli Marinin oma hovimeikkaaja, niin pitäisi pikkuisen himmata niiden väripurkkien kanssa ensi kerralla.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Purraa ei saa kauniiksi millään.
Eikä sun äitiäsi
Toi oli hyvä!
Vaikka oli käytetty tusina väripurkkeja?
Jos Sannan maskeeraaja korvataan, niin se tarkoittaa että ensi kerralla Sannan tilalla istuu joku muu.
Ihan itse nuo ehdokkaat omat meikkinsä tekevät tällaisiin tilaisuuksiin. Sanna punasi itse omat huulensa ja väritti punapuuterilla poskensa punaisiksi,.
Onpas pitkästyttävää juttua sullaki. Taidenäyttelytkin jopa ovat mielenkiintoisempia kuin nuo tarinasi. Tässä yksi esme:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tallaisen-teoksen-sanna-marin-maalasi-uutuussarjan-kuvauksissa-video-nayttaa-kuinka-munchenin-yo-syntyi-ja-katosi/8651524#gs.sqycfc
Taide on kiinnostavaa, koska se käsittelee tekijää ainutlaatuisena yksilönä; eikä heijasta ainoastaan teosta itseään, prosessia sekä assosioituvia yksilö-mietteitä:
Ihminen syntyy maailmaan, alussa.
Kaikki on valoisaa ja toivoa täynnä.
Unelmia sekä valoa.
Ideaaleja sekä tahdonvoimaa toteuttaa ne,
kaikki.
"Tosi kaunis taivas", tai tosi kaunis mitä tahansa, on meillä osalla elinvoimamme ydin.
Alkusysäys, niin ikään, elämiemme alunalkuvaiheessa.
Sitten kasvamme ja mustat "maalliset järjestelyt" tulevat osaksi elämää. Muutama rakastuminen siellä täällä, keltaisina, valkoisina. Mutta mikä alkaa vallata pinta-alaa ajallisesta näkökulmasta, on varjo.
Varjo räiskyy myrskyisän meren tavoin vallaten alaa ja peittäen samalle alkuiloa, enenevissä määrin. Se nostaa nopeasti ja mahdollistaa spektaallimaisen ilmiömäisyyden, myös. Mutta se edelleen valtaa tietoisuutemme, aikamme ja hiljalleen elämämmekin.
0:29ssä näkyy elämän PINTA-dualismi. Kuinka kun yksi pimentää toinen viskasee yhä korkeammalle kohti uusia huippuja, joissa yhteys lapsuutemme unelmiin - edelleen - tapahtuu. Todellisuudessa ovat SAMAN kolikon kääntöpuolet, irrallisia taustasta ja vielä enemmän irrallisia siitä mikä taustan mahdollisti, alkujaankaan.
Aikaa kuluu ja kaksi keltaista, positivista elementtiä tulee lisäytyy elämäntarinaan; ensin ensimmäinen, täysi-ikäisenä ja sitten toinen ensimmäisen seurauksena. Varjo ei niitä pysty peittämään ja huomion ollessa niissä tietoisuutena kirkastuu .. ja niin toivonpilkahdus elää, jälleen..
Se katosi, se on poissa, se kesti vain hetken.. eli lapsuutemme idealistisuus.
Ja pitkä paussi, koska aidon artistin tunteet..
(jota seuraa)
....menetys-huokaus.. ja se vaan on unohdus, olotila josta ei ole enää edes muistikuvaa, eli oblivion
Ja sitten kaikki mustuu, pieniä valkoisia positiivisia uusia yhteyksiä lukuunottamatta. Tilanne, jnk jälkeen korjaustoimenpiteet ovatkin enää kosmeettista estetiikkaa lähinnä vaan. Siis artistin mielestä, tämä - eikä välttis oikeasti laisinkaan, kuten sisäinen, alitajuinen tarinankerronta kuuluupi.
Nimikirjoitus on suuri, muttei koska se on käytännössä mahdotonta muuten merkitä, vaan koska kyseessä on elämäntarina.
Muttei tässä ole vielä kaikki, vaan on olemassa muutakin. Syvyyttä, niin ikään. Merkityksellisyyttä sekä vihoviimeinen käsitys kaikesta.
Kyseessä ei ole peittämiseen liittyvä punainen, jnk on jäätävä varjoihin, vaan ihan jt muuta, jopa karismaattista epätoivoa; Herkkyyttä johon ei monikaan useankaan sukupolven aikana yllä.
"Tekis vie mieli tehdä sille asialle jotai" on sielun syvyyksistä ulos tahtova ilmaisu, jossa sielu tahtoo vielä yhden viimeisen kerran ilmaista syvintä tahtotilaansa - vaikka mahdollinen olisikin jo muuttunut mahdottomuudeksi.
Ja niin se jättää kaiken välillisen ja täten keinotekoisen, jota tässä symboloi pensseli, ja ottaa suoran yhteyden tilan käyttöönsä ja koskettaa, aidoimmiten mitä vaan voi olla, suoraan sitä mikä meissä kaikissa kipeintä on, eli kaipaus olla jälleen yhteydessä lapsuudenajan toivoomme, ja jos maalauksen lopputulemaa katsoo prosessin sijaan niin ymmärtää myös sen, mikä se on, mitä sielumme eniten tahtoi ja tulee ikuisesti myös tarvitsemaan.
Ja niin Pyhä kaipuu syntyy ja mahdollisuus itsepetoksen päättymiseen särkymiseen on jo alkanut. Se itsepetos on se, että maallinen tekisi meistä koskaan onnellisia. Koska täyttynyt on sana, jnk ainoastaan Luoja voi sielulle mahdollistaa. Eikä mikään eikä kukaan muu.
Maalaus on artistillisesti, prosessina sekä henkilöityneisyytenä onnistunut. Se kuvaa kirjaimellisesti erinomaisesti vapaa valinta -perustaista elämänkaarta; jossa realiteetit vievät ihmisen ympäristövaikutteiden tähden toivosta sekä elämänilosta kohti masennusta ja kuolemaa.
Ihminen tietää, että suunta on varjoon. Mutta sielu tuntee monesti muutakin kuin sen minkä mielemme havaitsee. Siksi maalaus ei ole, vielä, täyttä helvettiä. Mutta sormenjäljet eivät ole enää vaaleat, vaan ympäristö on jo tehnyt sielun omanvärisekseen.
Mutta, koska sielu on Jumalasta, Jeesuksen itsensä luoma, riippumatta siitä kuinka musta se on, se silti kaipaa takaisin Valoon. Josta on ainoastaan pieni pilkahdus enää jäljellä tukahduttavassa mustuudessa, jssk kaukana YLÄkulmassa. Sitä pimeys ei ole vielä sumentanut eikä peittänyt. Mutta se sen tavoite toki aina on.
Ja niin, musta, syvästi epätoivoinen käsi nousee .. ja vaikka lasi onkin välissä .. se vielä viimeisillä voimillaan, täydestä epätoivosta jo suoraan käsin, koittaa ojentaa kättään, jsk siihen Jeesus sittenkin, kaikesta huolimatta, anteeksi antaen, tarttuisi. Ja pimeydestä sielun - sittenkin- pelastaisi.
Ja miksi pelastaisi?!
No siksi, koska Sanna pyyhki sannan pois ja antoi tilaa Nasaretilaiselle oman itsemme tilalle
...
Kuten sanoin, minusta meikki-jutut olivat liian pitkästyttävii.
Kyllä oli meikattu kuin joku hutsu .
Pinocchiolta näytti
Hiuksia ei oltu laitettu ollenkaan katoin että ai jahas tämmönen kassialma lookki äänestäjien säälipistetä varten
Sanna on robotti, ei ihminen.
Marin haluaa vaan ravistella tällaisia tenttejä 🙋♀️
Jospa poskipunalla yritettiin jotenkin peitellä naamasta näkyvää väsymystä? Ottaahan se voimille, kun jatkuvasti on ulkomaan matkoilla ja nyt vielä vaalien takia on kotimaassa riennettävä paikasta toiseen ja hymyiltävä!
Livenä näyttää eriltä, ku filtterin läpi. Sitä se vain on. Ei pidä livenä näyttäytyä.
Nyt ollaankin ihan tärkeimmän asian äärellä, hienoa älyköt.
Jouduttiin käyttään kenkälusikkaa mennen tullen
että saatiin Saarikko virka-autoon. kallis tää Sarikko
kun tarvii ison avustaja-joukon joka tukkii hänet autoon.
siinä niitä verorahoja menee,
Eikös kehopositiivisuuteen kuuluisi, että kaikki on siellä meikittä? Nais-, mies- ja muu-oletetut. Ja se politiikan sisältö on se asia, eikä muoti?
Sanna, olet kohtalon lapsi,
sä elon tiellä et pääse onnen satumaahan.
Kylmä ja kalsea nainen. Ei heru hälle sympatiaa.
Suosittelen välitöntä eroa koko hallitukselle mutta ennen kaikkea Luuseri-Sannalle.
> Hiuksia ei oltu laitettu ollenkaan katoin että ai jahas tämmönen
> kassialma lookki äänestäjien säälipistetä varten
Maikkarin tentti on suunnilleen toiseksi tärkein kaikista vaalitenteistä, heti YLE:n suuren vaalitentin jälkeen. Olisi pitänyt nähdä etukäteen enemmän vaivaa.
Katsoin ihan samaa asiaa, että Sanna Marinin tukka meni aivan päätä myöten. Olisiko hiukset tarvinneet pesua vai föönikampaa vai mitä Tuo hiusten ulkonäkö ei millään lailla sovi kauniina pidetyn pääministerin ulkoiseen imagoon.
Toi Sannukka on ihan muovinen eukko. Minä en äänestä tuollaisia. Älkää tekin äänestäkö demareita, demarit tuhoo tämän maan ottamalla lisää velkaa.
Plastic prime minister
Miten tällainen nainen voi olla päässyt pääministeriksi?