Voisit vähän ruokkia tunteitasi

Herkkua lahkeesta?

”Älä ikävöi rakkaani mua jos kaukana täytyy mun olla. Anna sydänsurusi mulle, tahton taistella puolestasi sun. Vaan jos vihollistantereella minun hautani kerran on, niin kaatuissankin muistan sua rakkaani, joka luotit minuun ja minä sinuun. Emmekä nähdä enää saa jos hautani siellä on, niin kaadun silloin puolesta isänmaan. Kai taivaassa yhdymme, koska siellä taistella koskaan ei. Siellä Jeesus ilomme on. Voi rakkaani, sun turviisi päästä jos kerran mä saan, ja painaa pääni hellään syliisi, tää on toivoni mun.”

Vanhan-ajan romantiikkaa, hän arvostaisi.

https://youtu.be/lCrfKTIIk1o

Mitä minä kirjoittaisin? Sitä samaa vanhaa virttä siitä, miten minun tulee sinua heti ikävä, kun en sinua näe? Samaa vanhaa virttä siitä, miten toivoisin, että sinä tuntisit minua kohtaan samoin? Tai miten toivonkaan, että saisin vielä joskus olla yksin sinun? Että voisin ottaa kasvosi käsiini ja katsoa sinua hiljaa ja kiireettömästi aina sieluun asti? Suudella otsaasi, ohimoitasi, poskipäitäsi? Hipaista huulillani huuliasi, hiljaa ja hellästi. Sanoa sinulle ääneen sen, kuinka hyvä minun on lähelläsi olla? Ja ihmetellä sitä, miten häviävän pieni mahdollisuus se olikaan, että tiemme edes kohtasivat?

Vähemmästäkin sydän halkeaa.