Naurettavalta kuulostaa otsikkoni, mutta tätä kysymystä eri tyylein olen jo pitkään joutunut kysymään itseltäni. Kun rakas kuolee, sitten toinen, eikä Jumala ja kristinusko auta, lähinnä on mieleen noussut jostain syystä silloin Saatana. Kun useampi läheinen kuolee peräjälkeen, tuntuu, että olen kirottu. Kun asiat menevät kaikesta pintapuolisesta kristinuskosta huolimatta huonosti, minun itse asioihin voimatta vaikuttaa, ja kaikki hajoaa käsiin, niin piru tulee mieleen apua pyytäessä, ei mikään usko enää Jumalaan tai Jeesukseen. Kun tekee mieli huutaa tuskasta ja itkeä surua, ei tule mieleen pyytää uskonasioista Jumalalta tai Jeesukselta apua, vaan joltain muulta. Saatanalta? En koskaan ole uskonut kristinuskon Jumalaan tai Jeesukseen sen enempää kuin Saatanaankaan henkilönä, mutta kristitty olen, ja uskonut johonkin ylempään. Nyt kuitenkin tuntuu, että se kiintopiste tähän jäljellä olevaan elämään kaiken menetyksen keskellä tulee sieltä jostain kielletystä, on tullut jo pidempään, puoli vuotta, vuoden, mutta silti tuntuu naurettavalta ajatella Saatanan olevan läsnä, kun en edes suoranaisesti usko Jeesukseen tai Jumalaankaan. Jotain tuntuu kuitenkin olevan luonani, ja en ole niin humalassa koskaan, että tajunta menisi, nyt kyllä join ennen tämän kirjoittamista. Mikä minua vetää kuolemaan tai vain pois tästä elämästä? Rakkaat, halu olla heidän kanssaan? vai jokin muu? Ei tässä elämässä ole enää mitään minulle, mutten koe olevani masentunut, enemmän vain poissa tästä hetkestä. Päivä kerrallaan olen mennyt, mutta jotain muutosta on kaikessa, mitä koen.
Jos ei Jumala niin Saatana sitten?
Anonyymi-ap
957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se tärkein kysymys mitä halusin kysyä on, että onko oikein vain antaa periksi tietämättä mille? Voinko vain luovuttaa vaikka sitten sille Saatanalle, jos se auttaa minua henkisesti?
1.Jumalaa ei ole olemassa,ei ainakaan tiede tiedä.
2.Samoin Saatana,sitäkään ei ole titeellisesti todettu
3.Olen puhunut
4.Piste
Näin olen kuullut, ei taida moni enää edes uskoa yliluonnolliseen tai raamattuunkaan, ja piristit minua tällä neljännellä osiolla, kiitos herätyksestä. Silti olisi kiva tiedostaa se voima, joka minua vetää johonkin (en ole mielisairas), mitä en osaa edes sanoin kuvata.
Käynti psykoterapiassa autta.
Paitsi ei silloin, jos ei ole mielenterveydestä kyse. En ole hullu, tosin olen psykiatrilla ja hoitajalla käynyt paljon akuutissa suruvaiheessa omaisten kuoltua.
Psykolle voi mennä kuka vaan,ei tarvi olla mielenterveys ongelmia.Työterveys lääkäriltä saa lähetteen.Olen tehnyt näin.Pari kertaa kävin psykolla ja sain asiani (pääni) järjestykseen.
Kiitos kuitenkin, kun jaksoit vastata, arvostan sitäkin.
Ei se psykoterapia auta määrittämään eroa Jumalan ja Saatanan välillä tässä asiassa tai auta edes omaan ajatusmaailmaan, on jo psykoterapia myös koettu lyhyenä kokeiluna. Mielenkiintoista olisi tietää, että saisiko samaa psykoterapiaohjetta ihan vain pelkkään Jumalaan ja Jeesukseen uskomalla, vai onko tuo epäilemäni "Saatana" se, miksi minulle ohjeistetaan psykoterapiaa? Eikös muuten Jumala, Jeesus ja Saatana mene kaikki samaan pyhään kirjaan? Eli yhteen usko pitäisi sisältyä samaan "uskoon", ei muuttaa minua terapiaa tarvitsevaksi, joka uskoo johonkin väärään?
Ja surussa ymmärrän terapian tarpeen kyllä, mutta se terapia, mitä saa kunnallisessa, ei ehkä tasoltaan ole sitä, mitä moni haluaisi. Jos vaimo ja lapsi ja moni muu läheinen kuolee ollessani keski-ikäinen, terapiassa sitten minulta kysellään omasta lapsuudesta ja sen kokemuksista. Sen verran noloa ja naurettavaa, että jätän jatkossa väliin. Ei ole oma suru 30 vuoden takaa kumpuavaa kuitenkaan, vaan ihan tästä hetkestä.
Pyhä kirjan kirjoittaja oli multimiljönääri ennen jo ajnlaskuamme mutta silloin sitä ei mitattu rahassa eli pyhä kirjasta on tehty ajanlaskumme alkaessa raamattu.Siitäkin on 21 kpl eri versiota(näin tutkijat väittävät)......no se siitä.....jokainen saa uskoa mihin vaan,mutta tosi asiassa raha pyörittää maailmaa eikä mikään pyhä kirja (satukirja).