...näyttäisi olevan yhteiskunnallisesti seuraava - kun puhutaan siitä, että pitää korostaa "aktivoitumista kodin ulkopuolella".
Feministi korostaa noin keskimäärin "kodin ulkopuolella aktivoitumista" rationaalinaan "itsensä toteuttaminen" - ts. feministi useimmiten ei toteuta itseään mm. kodin kautta (vaikka hänen mielestään on toisaalta hyvä ajatus se, että mies toteuttaisi itseään kodin kautta).
Aika useat (eivät tosin kaikki) miehet puolestaan perinteisesti ovat lähteneet kodin ulkopuolelle työhön (mun synnyinseuduilla savotoille jne., modernimmassa yhteiskunnassa sitten "etelän rakennustyömaille" ja ehkäpä sitten toimistoihinsakin) tuodakseen perheelleen leivän - ei ole ollut varaa jäädä laakereilleen lepäämään.
Aika harvan feministin olen nähnyt korostavan sitä, että naistenkin pitää käydä töissä ensi sijassa sen vuoksi, kun perheelle pitää turvata elanto. Miesten olen kuullut usein kertovan sitten tämmöistä.
Esim. aikoinaan anoppini kävi töissä, vaikka lastenhoitomaksut käytännössä söivät hänen palkkansa - itseään varten.
Työn käsite näyttäisi olevan siis osittain ainakin erilainen - tai mielestäni nämä trendit näyttäisivät naisten ja miesten välillä vähän eri tavoin painottuneilta.
Toisaalta sitten näyttäisi, että joillakin miehillä ns. "työfiksaatio" tai "työnarkomania" on lyönyt sitten ylikin - eli työ (etenkin uralla eteneminen ja päätöksentekovallan hamuaminen jne.) muodostaa koko identiteetin... Naisilla tätä lienee vähän vähemmän - toisaalta esim. prof Leena Palotie korosti sen merkitystä, että "työ on intohimo" siinä, että hän on edennyt urallaan.
Ehkäpä miesten pitäisi enemmän päästä eroon semmoisesta ajatuksesta, että he ovat "perheen takia velvoitettuja työhön" - jotta esim. sillä osalla, joka käy tuosta velvollisuuden tunteesta töissä, olisi sitten syy tehdä jotain "kivempaa". Että mieskin tavallaan omaksuisi käsityksen "itsensä toteuttamisesta" tuolla työmaailmassa - ilmeisesti maallamme on siihen enempi varaa nykyisin... Ja toisaalta motivoitunut työntekijä tietoammateissa on se parempikin.
...tavallaanhan tuosta "itsensä toteuttamisesta" on tullut sitten myös perheen elatusta ja kokonaishyvinvointia suurempi arvo jollain tavalla nykyisin - esim. lapsetkin hankitaan "itsen toteuttamiseksi" sen sijaan, että katsottaisiin lapset ja perhe arvoksi sinänsä - noin yleiseettisesti. Asia, vaikka kuulostaa aluksi kivalta, voi olla lasten kehityksen kannalta sikäli vahingollinen, että mikäli jos isä tai äiti "toteuttavat itseään" lapsen kautta kovin paljon, lapsella voi olla vähän vaikeaa jossain vaiheessa elämäänsä...
Tämmöisiä pohdiskeluja... joita ei ole tarkoitettu ainakaan provoksi. Ehkäpä miestenkin pitäisi oppia toteuttamaan enemmän itseään työssään - ainakin heidän, jotka sitä eivät vielä osaa? Esim. perheväkivallan eräänä laukaisevana tekijänä miehen suhteen oli eräänlainen yltiöpäisen korostunut vastuuntunto... mies oli itse ottanut liian ison kakun vastuuta perheestään jne... joka johti sitten vääristyneeseen parisuhteeseen ja siihen, että mies halusi kontrolloidakin kaikkea.
Minä olen jo rouvalle sanonut, että kun hän pääsee kohta palkkatöihin (tehtyään töitä kotona nyt muutaman vuoden), niin sitten minäkin pääsen enemmän toteuttamaan itseäni... tämä nykyala maistuu vähän puulta (aikoinaan valitsin sen taloudellisista, en niinkään suurimman kiinnostukseni, näkökohdasta... mistä tietenkään en voi muita syyttää).
Feministi korostaa noin keskimäärin "kodin ulkopuolella aktivoitumista" rationaalinaan "itsensä toteuttaminen" - ts. feministi useimmiten ei toteuta itseään mm. kodin kautta (vaikka hänen mielestään on toisaalta hyvä ajatus se, että mies toteuttaisi itseään kodin kautta).
Aika useat (eivät tosin kaikki) miehet puolestaan perinteisesti ovat lähteneet kodin ulkopuolelle työhön (mun synnyinseuduilla savotoille jne., modernimmassa yhteiskunnassa sitten "etelän rakennustyömaille" ja ehkäpä sitten toimistoihinsakin) tuodakseen perheelleen leivän - ei ole ollut varaa jäädä laakereilleen lepäämään.
Aika harvan feministin olen nähnyt korostavan sitä, että naistenkin pitää käydä töissä ensi sijassa sen vuoksi, kun perheelle pitää turvata elanto. Miesten olen kuullut usein kertovan sitten tämmöistä.
Esim. aikoinaan anoppini kävi töissä, vaikka lastenhoitomaksut käytännössä söivät hänen palkkansa - itseään varten.
Työn käsite näyttäisi olevan siis osittain ainakin erilainen - tai mielestäni nämä trendit näyttäisivät naisten ja miesten välillä vähän eri tavoin painottuneilta.
Toisaalta sitten näyttäisi, että joillakin miehillä ns. "työfiksaatio" tai "työnarkomania" on lyönyt sitten ylikin - eli työ (etenkin uralla eteneminen ja päätöksentekovallan hamuaminen jne.) muodostaa koko identiteetin... Naisilla tätä lienee vähän vähemmän - toisaalta esim. prof Leena Palotie korosti sen merkitystä, että "työ on intohimo" siinä, että hän on edennyt urallaan.
Ehkäpä miesten pitäisi enemmän päästä eroon semmoisesta ajatuksesta, että he ovat "perheen takia velvoitettuja työhön" - jotta esim. sillä osalla, joka käy tuosta velvollisuuden tunteesta töissä, olisi sitten syy tehdä jotain "kivempaa". Että mieskin tavallaan omaksuisi käsityksen "itsensä toteuttamisesta" tuolla työmaailmassa - ilmeisesti maallamme on siihen enempi varaa nykyisin... Ja toisaalta motivoitunut työntekijä tietoammateissa on se parempikin.
...tavallaanhan tuosta "itsensä toteuttamisesta" on tullut sitten myös perheen elatusta ja kokonaishyvinvointia suurempi arvo jollain tavalla nykyisin - esim. lapsetkin hankitaan "itsen toteuttamiseksi" sen sijaan, että katsottaisiin lapset ja perhe arvoksi sinänsä - noin yleiseettisesti. Asia, vaikka kuulostaa aluksi kivalta, voi olla lasten kehityksen kannalta sikäli vahingollinen, että mikäli jos isä tai äiti "toteuttavat itseään" lapsen kautta kovin paljon, lapsella voi olla vähän vaikeaa jossain vaiheessa elämäänsä...
Tämmöisiä pohdiskeluja... joita ei ole tarkoitettu ainakaan provoksi. Ehkäpä miestenkin pitäisi oppia toteuttamaan enemmän itseään työssään - ainakin heidän, jotka sitä eivät vielä osaa? Esim. perheväkivallan eräänä laukaisevana tekijänä miehen suhteen oli eräänlainen yltiöpäisen korostunut vastuuntunto... mies oli itse ottanut liian ison kakun vastuuta perheestään jne... joka johti sitten vääristyneeseen parisuhteeseen ja siihen, että mies halusi kontrolloidakin kaikkea.
Minä olen jo rouvalle sanonut, että kun hän pääsee kohta palkkatöihin (tehtyään töitä kotona nyt muutaman vuoden), niin sitten minäkin pääsen enemmän toteuttamaan itseäni... tämä nykyala maistuu vähän puulta (aikoinaan valitsin sen taloudellisista, en niinkään suurimman kiinnostukseni, näkökohdasta... mistä tietenkään en voi muita syyttää).
Vastaukset 9
Vanhimmat
...mm. se trendi sitten, että siirtotyöläisiä (jotka tulevat perinteisistä kulttuureista, joissa miehen työ on perheen elättämiseksi...) käytetään semmoisiin töihin, jossa ei niin toteuteta itseään...
Pizzankääntäjinä, siivoojina jne.
Entäs jos, niinkuin minulla, työ tuottaa melkoista tyydytystä.
Minäkin, iso pikkupoika, saan leikkiä kaikenlaisilla jännillä vekottimilla ja siitä jopa maksetaan aika hyvin.
Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä koska viihdyn töissä paremmin kuin kotona, tai viihtyisin, ellei työpaikka sattuisi olemaan kotona.
...työssä viihtymisestä, niin mitäpä sitä nyt keneltäkään kyselemäänkään...
Tuntuu rouvakin viihtyvän nykyään noissa ohjelmointi ja mikrokontrolleripuuhissa niin hyvin, että täytynee palkata kodinhoitaja kohtapuoleen.
Ei kumpikaan oikein tunnuta innostuvan noista kotihommista. Paitti rouvaa tunntuu vielä ruuanlaitto kiinnostavan... Harmi kun ei ole keksitty kertakäyttökattiloita. :)
Kotitöitä olen muuten viimeaikoina tehnyt enemmän minä. Katsos kun voin tehdä duunia kotosalla, niin menee noin pikkukotihommatkin tuossa vasemmalla kädellä.
Vaikuttaako tutulta?
Vähän hjuummoria
http://www.angelfire.com/pro/deluxe/elama.jpg
Aamusta iltaan fem.palstalla..
....
Kannattaa laittaa toimivia linkeejä jos haluaa visuaalisesti vittuilla...
Tässäkös on Cisma juhlimassa etnisten kavereidensa kanssa:
http://www.justjoo.net/liitteet/20001116141955.jpg
http://www.angelfire.com/pro/deluxe/elama.jpg
Ei toimi ei.
Muistaakseni Angelfire ei päästä suoraan noihin linkkeihin...