Arto Luukkanen
Tänään mieleeni juolahti jostain kumman syystä juuri lukemani kirja-arvostelu, jossa pohdittiin natsien ja vihreiden välisiä yhteyksiä.
Kyseessä oli akateeminen pohdinta (tekijät: Franz-Josef Brüggemeier, Mark Cioc, Thomas Zeller, Charles Closmann, Michael Imort, Thomas Lekan, Frank Uekötter, Gesine Gerhard, Thomas Rohkrämer, Mark Bassin ja Joachim Wolschke-Bulmahn: How Green Were the Nazis?: Nature, Environment, and Nation in the Third Reich.).
Tosiaan, skribentit toivat esille sen, kuinka natsit halusivat suojella luontoa. Metsiä piti suojella kun niissä oli ”pyhiä luontoarvoja”. Ilmaa ei saanut pilata ja loistavasti rakennetut autobahn-tiet veivät pikku natsit marssimaan metsiin ja luonnon lähelle. Kirjassa tutkittiin arkistojen avulla sitä miten natsi-ideologia sopi yhteen luonnonsuojelun kanssa.
Ja sehän sopi.
Natsien johtoryhmä halusi panostaa uusiutuvaan energiaan ja innosti orgaaniseen viljelyyn. Tuulimyllyt ja ropelit oli kivoja. Kun ihminen – ja erityisesti jotkut ihmiset olivat pahoja – niin luonto oli pyhä ja planeettaa piti varjella luontopanelistien ja elokapina-aktivistien raivo-riemulla.
Saksalaisen nationalismin eräs muoto (volkisch) näki luonnon mystisenä ja kauniina; luontoon piti palata ja elämän monimuotoisuutta piti puolustaa. Kirjoittajat alleviivaavat kuinka tässä maailmassa vihollisena olivat teollisuus, työläiset ja kaupunkielämä.
Lopulta vihan kohteeksi tuli se “ikuinen juutalainen” eli kaiken takana oli inhottava antisemitismi.
Filosofisena lähtökohtana oli vuonna 1867 saksalaisen eläintieteiljän Ernst Haeckel’n kehittämä idelogia – ekologia – jossa luonnon hierarkian huipulla oli eliitti – pohjoismainen saksalainen rotu. Lebesraum oli tässä puhtaasti vihreä ja luontoon liittyvä termi, joka selitti sen, että parempien piti saada lisääntyä ja voittaa. Heidän piti saada elintilaa. Heikompien piti väistyä ja oli ihan moraalisesta paremmuudesta.
Kyse oli puhtaasta luonnon valinnan ihailusta.
On se kiva kun natsismia ei enää ole. Ei natseja minnekään!
Ps. Tiede se on mikä jyllää, ei mikään mutu viheriä...
Tänään mieleeni juolahti jostain kumman syystä juuri lukemani kirja-arvostelu, jossa pohdittiin natsien ja vihreiden välisiä yhteyksiä.
Kyseessä oli akateeminen pohdinta (tekijät: Franz-Josef Brüggemeier, Mark Cioc, Thomas Zeller, Charles Closmann, Michael Imort, Thomas Lekan, Frank Uekötter, Gesine Gerhard, Thomas Rohkrämer, Mark Bassin ja Joachim Wolschke-Bulmahn: How Green Were the Nazis?: Nature, Environment, and Nation in the Third Reich.).
Tosiaan, skribentit toivat esille sen, kuinka natsit halusivat suojella luontoa. Metsiä piti suojella kun niissä oli ”pyhiä luontoarvoja”. Ilmaa ei saanut pilata ja loistavasti rakennetut autobahn-tiet veivät pikku natsit marssimaan metsiin ja luonnon lähelle. Kirjassa tutkittiin arkistojen avulla sitä miten natsi-ideologia sopi yhteen luonnonsuojelun kanssa.
Ja sehän sopi.
Natsien johtoryhmä halusi panostaa uusiutuvaan energiaan ja innosti orgaaniseen viljelyyn. Tuulimyllyt ja ropelit oli kivoja. Kun ihminen – ja erityisesti jotkut ihmiset olivat pahoja – niin luonto oli pyhä ja planeettaa piti varjella luontopanelistien ja elokapina-aktivistien raivo-riemulla.
Saksalaisen nationalismin eräs muoto (volkisch) näki luonnon mystisenä ja kauniina; luontoon piti palata ja elämän monimuotoisuutta piti puolustaa. Kirjoittajat alleviivaavat kuinka tässä maailmassa vihollisena olivat teollisuus, työläiset ja kaupunkielämä.
Lopulta vihan kohteeksi tuli se “ikuinen juutalainen” eli kaiken takana oli inhottava antisemitismi.
Filosofisena lähtökohtana oli vuonna 1867 saksalaisen eläintieteiljän Ernst Haeckel’n kehittämä idelogia – ekologia – jossa luonnon hierarkian huipulla oli eliitti – pohjoismainen saksalainen rotu. Lebesraum oli tässä puhtaasti vihreä ja luontoon liittyvä termi, joka selitti sen, että parempien piti saada lisääntyä ja voittaa. Heidän piti saada elintilaa. Heikompien piti väistyä ja oli ihan moraalisesta paremmuudesta.
Kyse oli puhtaasta luonnon valinnan ihailusta.
On se kiva kun natsismia ei enää ole. Ei natseja minnekään!
Ps. Tiede se on mikä jyllää, ei mikään mutu viheriä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.