Yksi Jehovan todistajia hallinnut Orja-ryhmän johtaja opetti Pyhän Hengen ohjauksella raamatusta ja luomisesta seuraavaa:
x x x x x
Maan rengasjärjestelmällä tarkoitetaan peräkkäisiä, maata ympäröiviä renkaita, jotka sisälsivät vettä ja liuenneita kivennäisaineksia, jotka olivat kohonneet ilmaan sulassa tilassa olleesta maasta ja jotka pysyivät paikallaan ilmassa keskipakoisvoiman vaikutuksesta.
Rengas, joka oli uloimpana maasta tai jota me sanomme uloimmaksi renkaaksi, sisälsi pääasiallisesti vettä. Muut renkaat, jotka sisältämänsä hiili- ja kivennäisainemäärän johdosta olivat raskaammat, olivat pudonneet jo kauan ennen ihmisen luomista.
Vesirengas eli -vaippa, joka ympäröi maata, esti aurinkoa ja kuuta näkymästä maan päälle. Luonnolliset tosiasiat osoittavat, että ihminen ei ollut nähnyt aurinkoa ennen vedenpaisumusta.
Vesirenkaan liikkumisnopeus on varmaankin ollut suurin päiväntasaajan seudulla. Sikäli kun se lähestyi napoja, sen nopeus väheni ja silloin se alkoi pudota.
Se maata koskeva rengasjärjestelmä, jota Mr. Vail puolustaa (kirjan Maan rengasjärjestelmä kirjoittaja), on järkevä. Se on yhtä pitävä Jumalan sanassa ilmoitetun totuuden kanssa.
Jumala on jakanut maan valmistamistyön luomiskausiin, joita hän kutsuu 'päiviksi' ja jotka on lueteltu järjestyksessään yhdestä seitsemään. Mutta raamattu näyttää selvästi todistavan, että ne ainekset, joista maa muodostettiin, oli koottu ja maa muodostettu jo kauan, ennenkuin nämä luomispäivät eli -kaudet alkoivatkaan. Jo kauan ennen noiden seitsemän päivän alkamista oli sulanut massa purkanut itsestään ilmaan suuria kivennäisainemääriä höyryn myuodossa ja nämä olivat muodostuneet renkaiksi maan ympärille.
Muutamia renkaita on mahdollisesti pudonnut maan päälle, ennekuin ensimmäinen luomispäivä, josta kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa, oli alkanut. Mutta on ilmeistä, että useita niistä oli jäänyt jäljelle.
Kaikki renkaat, jotka maasta nousevat höyryt muodostivat maan ympärille, sisälsivät välttämättä suuria vesimääriä sekä myöskin hiiltä ja muita kivennäisaineita. Nämä renkaat kiersivät nopeammin päiväntasaajan seudulla ja levisivät vähitellen vaipan tavoin napoja kohti, kunnes ne peittivät maan ikäänkuin kuorella eli vaipalla. Näiden renkaiden lähestyessä napoja niiden liike hidastui ja sekä painon että hidastuneen nopeuden vaikutksesta ne putosivat maahan.
Meidän käsityksemme mukaan järjestys oli suunnilleen seuraava: ensimmäisenä oli maa; sen jälkeen kansi, eli maan ilmakehä; sen takana useita renkaita, jotka sisälsivät raskaita hiili- ja muita kivennäisaineita; näiden takana, vielä kauempana maasta olivat kevyemmät, hiilivetyä sisältävät renkaat; ja äärimmäisenä olivat renkaat, jotka sisälsivät pääasiassa vettä.
Nämä renkaat pudotessaan eri pitkien väliaikojen kuluessa maan päälle synnyttivät suuria hiilivarastoja ja että täten muodostuivat ne hiilikerrostumat, joita meidän päivinämme löydetään maan sisästä eri syvyyksistä.
Näyttää myöskin järkevältä se ajatus, että petrolilla eli vuoriöljyllä on sama alkulähde. Kaikki nämä alkuaineet olivat sulassa kalliossa, ennenkuin ne syöstiinilmaan maasta; ja samoin on järkevä johtopäätös se, että maassa oleva hiili ja öljy olivat syntyneet niistä kerrostumista, jotka renkaat pudotessaan olivat muodostaneet jo ammoin, ennenkuin maan päällä oli olemassa mitään kasvillisuutta.
Sillä teorialla, jonka mukaan hiili- ja öljykerrokset syntyivät kasvien ja eläinten jäänteistä, ei ole mitään pätevää tukea, vaan nämä alkuaineet olivat sulassa kalliomassassa.
Eräs mitä sitovin todistus siitä, että Aadam ei nähnyt aurinkoa ja että kukaan ei voinut nähdä aurinkoa ennen Nooan päivien vedenpaisumusta, on se tosiasia, että sateenkaari näkyi ensikerran vasta sen jälkeen kuin Nooa oli tullut ulos arkista.
Geologit ovat löytäneet eri osista maapalloa suunnattomia kalkkikivikerroksia, joista on tavattu suuret määrät kuorieläinten kuoria ja näitä paikkoja nimitetään 'kuorieläinten hautausmaiksi'. Tämä tukee sitä johtopäätöstä, että viidennen luomispäivän alkamisen jälkeen on napojen luona pudonnut yksi tai useampi vesirenkaita, mikä on saanut aikaan lumi- ja jäävyöryn päiväntasaajaa kohti, jolloin suuret määrät näitä eläviä olentoja on tuhoutunut; ja myöhemmin luotiin ja syntyi niiden tilalle sitten vuorostaan muita eläviä olentoja.
Järkevä johtopäätös on, että kukin näistä aikakausista eli luomiskausista päättyi suureen mullistukseen, joka johtui vesirenkaan murtumisesta ja putoamisesta napojen luona, mistä taas seurasi suurten vesi-, jää- ja lumimäärien vyöryminen yli koko maan, joka tulva hävitti kaiken eläin- ja kasvielämän ja autioitti maan. (Edellisissä kappaleissa kerrotut hiili, öljy, kulta yms. mineraalit ja löydetyt 'mammuttieläimet' olivat muodostuneet silloin maaperään.)
Aikanaan tuli näiden tilalle maan päälle toisia eläimiä ja kasveja.
x x x x x
Tuon opin on tuottanut Orja-järjestön presidenttinä toiminut J.F.Rutherford vuonna 1927.
Miltä osin Jehovan todistajat edelleenkin uskovat tuohon luomisteoriaan?
Onko tuo Orja-järjestön presidentti ja yksinoikeuden oppikirjallisuuden sisältöön sekä oppisaarnojen sisältöön ominut Rutherford kirjoittanut nuo oppinsa Pyhän Hengen johtamana?
Jos noita käsityksiä ei ole saatu Pyhältä Hengeltä, niin miksi mikään muukaan hänen kuin toisenkaan Orja-ryhmän jäsenen mielipide olisi lähtöisin Pyhästä Hengestä?
Mistä erottaa sen, mikä JT-oppi on luotettavaa tietoa ja mikä ei?
x x x x x
Maan rengasjärjestelmällä tarkoitetaan peräkkäisiä, maata ympäröiviä renkaita, jotka sisälsivät vettä ja liuenneita kivennäisaineksia, jotka olivat kohonneet ilmaan sulassa tilassa olleesta maasta ja jotka pysyivät paikallaan ilmassa keskipakoisvoiman vaikutuksesta.
Rengas, joka oli uloimpana maasta tai jota me sanomme uloimmaksi renkaaksi, sisälsi pääasiallisesti vettä. Muut renkaat, jotka sisältämänsä hiili- ja kivennäisainemäärän johdosta olivat raskaammat, olivat pudonneet jo kauan ennen ihmisen luomista.
Vesirengas eli -vaippa, joka ympäröi maata, esti aurinkoa ja kuuta näkymästä maan päälle. Luonnolliset tosiasiat osoittavat, että ihminen ei ollut nähnyt aurinkoa ennen vedenpaisumusta.
Vesirenkaan liikkumisnopeus on varmaankin ollut suurin päiväntasaajan seudulla. Sikäli kun se lähestyi napoja, sen nopeus väheni ja silloin se alkoi pudota.
Se maata koskeva rengasjärjestelmä, jota Mr. Vail puolustaa (kirjan Maan rengasjärjestelmä kirjoittaja), on järkevä. Se on yhtä pitävä Jumalan sanassa ilmoitetun totuuden kanssa.
Jumala on jakanut maan valmistamistyön luomiskausiin, joita hän kutsuu 'päiviksi' ja jotka on lueteltu järjestyksessään yhdestä seitsemään. Mutta raamattu näyttää selvästi todistavan, että ne ainekset, joista maa muodostettiin, oli koottu ja maa muodostettu jo kauan, ennenkuin nämä luomispäivät eli -kaudet alkoivatkaan. Jo kauan ennen noiden seitsemän päivän alkamista oli sulanut massa purkanut itsestään ilmaan suuria kivennäisainemääriä höyryn myuodossa ja nämä olivat muodostuneet renkaiksi maan ympärille.
Muutamia renkaita on mahdollisesti pudonnut maan päälle, ennekuin ensimmäinen luomispäivä, josta kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa, oli alkanut. Mutta on ilmeistä, että useita niistä oli jäänyt jäljelle.
Kaikki renkaat, jotka maasta nousevat höyryt muodostivat maan ympärille, sisälsivät välttämättä suuria vesimääriä sekä myöskin hiiltä ja muita kivennäisaineita. Nämä renkaat kiersivät nopeammin päiväntasaajan seudulla ja levisivät vähitellen vaipan tavoin napoja kohti, kunnes ne peittivät maan ikäänkuin kuorella eli vaipalla. Näiden renkaiden lähestyessä napoja niiden liike hidastui ja sekä painon että hidastuneen nopeuden vaikutksesta ne putosivat maahan.
Meidän käsityksemme mukaan järjestys oli suunnilleen seuraava: ensimmäisenä oli maa; sen jälkeen kansi, eli maan ilmakehä; sen takana useita renkaita, jotka sisälsivät raskaita hiili- ja muita kivennäisaineita; näiden takana, vielä kauempana maasta olivat kevyemmät, hiilivetyä sisältävät renkaat; ja äärimmäisenä olivat renkaat, jotka sisälsivät pääasiassa vettä.
Nämä renkaat pudotessaan eri pitkien väliaikojen kuluessa maan päälle synnyttivät suuria hiilivarastoja ja että täten muodostuivat ne hiilikerrostumat, joita meidän päivinämme löydetään maan sisästä eri syvyyksistä.
Näyttää myöskin järkevältä se ajatus, että petrolilla eli vuoriöljyllä on sama alkulähde. Kaikki nämä alkuaineet olivat sulassa kalliossa, ennenkuin ne syöstiinilmaan maasta; ja samoin on järkevä johtopäätös se, että maassa oleva hiili ja öljy olivat syntyneet niistä kerrostumista, jotka renkaat pudotessaan olivat muodostaneet jo ammoin, ennenkuin maan päällä oli olemassa mitään kasvillisuutta.
Sillä teorialla, jonka mukaan hiili- ja öljykerrokset syntyivät kasvien ja eläinten jäänteistä, ei ole mitään pätevää tukea, vaan nämä alkuaineet olivat sulassa kalliomassassa.
Eräs mitä sitovin todistus siitä, että Aadam ei nähnyt aurinkoa ja että kukaan ei voinut nähdä aurinkoa ennen Nooan päivien vedenpaisumusta, on se tosiasia, että sateenkaari näkyi ensikerran vasta sen jälkeen kuin Nooa oli tullut ulos arkista.
Geologit ovat löytäneet eri osista maapalloa suunnattomia kalkkikivikerroksia, joista on tavattu suuret määrät kuorieläinten kuoria ja näitä paikkoja nimitetään 'kuorieläinten hautausmaiksi'. Tämä tukee sitä johtopäätöstä, että viidennen luomispäivän alkamisen jälkeen on napojen luona pudonnut yksi tai useampi vesirenkaita, mikä on saanut aikaan lumi- ja jäävyöryn päiväntasaajaa kohti, jolloin suuret määrät näitä eläviä olentoja on tuhoutunut; ja myöhemmin luotiin ja syntyi niiden tilalle sitten vuorostaan muita eläviä olentoja.
Järkevä johtopäätös on, että kukin näistä aikakausista eli luomiskausista päättyi suureen mullistukseen, joka johtui vesirenkaan murtumisesta ja putoamisesta napojen luona, mistä taas seurasi suurten vesi-, jää- ja lumimäärien vyöryminen yli koko maan, joka tulva hävitti kaiken eläin- ja kasvielämän ja autioitti maan. (Edellisissä kappaleissa kerrotut hiili, öljy, kulta yms. mineraalit ja löydetyt 'mammuttieläimet' olivat muodostuneet silloin maaperään.)
Aikanaan tuli näiden tilalle maan päälle toisia eläimiä ja kasveja.
x x x x x
Tuon opin on tuottanut Orja-järjestön presidenttinä toiminut J.F.Rutherford vuonna 1927.
Miltä osin Jehovan todistajat edelleenkin uskovat tuohon luomisteoriaan?
Onko tuo Orja-järjestön presidentti ja yksinoikeuden oppikirjallisuuden sisältöön sekä oppisaarnojen sisältöön ominut Rutherford kirjoittanut nuo oppinsa Pyhän Hengen johtamana?
Jos noita käsityksiä ei ole saatu Pyhältä Hengeltä, niin miksi mikään muukaan hänen kuin toisenkaan Orja-ryhmän jäsenen mielipide olisi lähtöisin Pyhästä Hengestä?
Mistä erottaa sen, mikä JT-oppi on luotettavaa tietoa ja mikä ei?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko saatumoisin havainnut, että onko Rutherfordin(?) mainitsema sähkökehä jo pudonnut? Muistaisin, että Vartiotorniseura opetti sen sähkökehän olleen, vielä siitä kerrottaessa, putoamatta?
...enpä ole tuota kirjallisuutta lukiessani vielä törmännyt siihen. Mutta mikäli sellainen on vielä alas rojahtamassa, niin eiköhän tässä olisi syytä siirtyä kumipäähineen käyttämiseen ja vetää maadoitin kumisaappaan pohjiin.
Sehän saattaa liittyä myös tuohon lopun ennustukseen = sähkötuli eli jättisalama:
Ilmestyskirja:
8:7 Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi.
Jos vain tietäisi, mikä on tuo kolmasosa, mihin se iskee, niin voisi varoa liikkumasta siellä päin.
En muista missä kirjassa asia esitettiin, mutta luomiseen se liittyi ja lainaamiisi erilaisiin kerroksiin. Muistaisin ottaneeni asian talteen.
>>Mutta mikäli sellainen on vielä alas rojahtamassa, niin eiköhän tässä olisi syytä siirtyä kumipäähineen käyttämiseen ja vetää maadoitin kumisaappaan pohjiin.
Duoda, duoda, eristävä kumi molemmissa päissä ja miksei muuallakin on OK, mutta unohda antistaattiset jalkineet ja "maajohto". Sähkövaraus kun hakee aina sille helpoimman purkautumisreitin, eikä kannata avittaa reitinvalinnassa omalla kehollaan. Tosin keskikeveä sähköisku piristää ja antaa aivan uutta puhtia.
>>Jos vain tietäisi, mikä on tuo kolmasosa, mihin se iskee, niin voisi varoa liikkumasta siellä päin.
Tämä on helppo; 2/3 maapallon väestä ei usko Raamattuun, jäljelle jäävä 1/3 on tietysti kohde.
Kyllä tuo sähkövaippa lienee tarkoitettu lopun ajan ase arsenaaliin, sillä raamattu kertoo:
16:18 Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.
17:24 Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.
Kumilätsää päähän ja kumppareita jalkaan, ettei käy kuten Jeesus varoitti:
24:44 Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.
Toisessa ketjussa JT-selittäjä kirjoittaa:
>>Ajan mittaan vahvistui JT:illa
Kirjoittanut: JT/JW 17.5.2005 klo 09.28
se käsitys, että nykyiset tieteen lajit (species) ovat syntyneet mikroevoluution
kautta perustyypeistä (Raamatun lajeista), joita perustyyppien välisiä rajoja
ei voida enää muuntelulla ylittää, koska Raamatun mielestä kaikki luotiin
"lajinsa mukaan".
>>Osaisitko sinä valistaa minua sen suhteen?
Silloin kun minä sätkin kuvioissa, niin tällaisia "pikkumaisuuksia" ei tarvittu, kehitysoppi oli kehitysoppia, voissa paistettunakin. WTCD antoi pari osumaa, mutta äkkiä lukemalla en saanut siitä sanatulvasta tolkkua, saati mitä mieltä Vartiotorniseura on mistäkin asiasta:
Evoluution revoluutio
DARWININ TILALLE HALUTAAN MUUTA
HAPAROINTIA UUSIEN VASTAUSTEN LÖYTÄMISEKSI
EVOLUUTIO ”kokee parhaillaan suurinta ja syvällisintä revoluutiotaan [vallankumoustaan] lähes 50 vuoteen”. Näin kertoi uutinen eräästä Chicagossa viime vuoden lokakuussa pidetystä kokouksesta. Noin 150 evoluution asiantuntijaa piti nelipäiväisen konferenssin, jonka aiheena oli ”makroevoluutio”.
Yhdysvaltain tieteidenedistämisliiton virallinen lehti Science kertoi kokoustunnelmista: ”Persoonallisuuksien ristiriidat ja akateeminen nälvintä synnyttivät silminnähtävää jännitystä . . . kokous oli ajoittain kuriton ja jopa pisteliäs.” Monet turhautuneet tiedemiehet valittelivat, että ”suurelle osalle puheenvuoroja oli ominaista enemmänkin kuvaileminen ja vakuuttelu kuin tosiasioiden esittäminen”. Mutta eikö vakuuttelu tosiasioiden esittämisen asemesta ole ollut jo kauan evolutionistien taktiikkana?
Darwin oli sanonut, että kaikki maan päällä oleva elämä, ihminen mukaan luettuna, on kehittynyt hyvin hitaasti pienin muutoksin yhdestä yksisoluisesta eliöstä. Välimuotojen pitäisi näkyä fossiilistossa, mutta hän myönsi, että ne eivät näy siellä. 120 vuotta sitten hän sanoi, ettei fossiilien kertomus ollut aukoton, mutta oli sitä mieltä, että vähitellen löydettäisiin lisää fossiileja, jotka sitten täyttäisivät aukot.
”Sitä mallia, jota meidän on käsketty etsiä viimeiset 120 vuotta, ei ole olemassakaan”, selitti paleontologi Niles Eldridge New Yorkissa sijaitsevasta Amerikan luonnonhistoriallisesta museosta. Hän uskoo, että uusia lajeja ilmaantuu, ei vähittäisten muutosten vaan äkillisten kehitysharppausten kautta. Darwinistisen evoluution edellyttämiä monia välimuotoja ei ole koskaan ollut olemassakaan – fossiilit eivät tule milloinkaan täyttämään aukkoja.
Stephen Jay Gould Harvardin yliopistosta on yhtä mieltä Eldridgen kanssa. Chicagon kokouksessa hän julisti: ”Fossiilien kertomus on varmasti kehno, mutta sen hyppäyksellisyys ei johdu aukoista; se on seurausta evolutionististen muutosten hyppäyksellisyydestä.” Paleontologi Everett Olson Kalifornian yliopistosta Los Angelesista sanoi: ”Pidän fossiilistoa hämäränä tiedonlähteenä.” Francisco Ayala, joka aiemmin oli Darwinin hitaitten muutosten huomattava kannattaja, sanoi vielä näin: ”Olen nyt paleontologien lausuntojen perusteella vakuuttunut siitä, etteivät pienet muutokset ole kasautuvia.”
Science-lehti tiivisti kokouksen ristiriidat seuraavasti: ”Chicagon konferenssin keskeinen kysymys oli, voidaanko mikroevoluution [pienten lajinsisäisten muutosten] perimmäiset mekanismit ulottaa selittämään makroevoluution [lajin rajat ylittävien suurten hyppäysten] ilmiöitä. . . . vastaus on selvästikin kielteinen.”
Tämän uuden evoluutiokäsityksen (”katkonainen tasapaino”) mukaan laji voi esiintyä miljoonia vuosia fossiilistossa, kunnes se yllättäen katoaa ja uusi laji ilmaantuu aivan yhtä äkisti fossiilistoon. Mutta todellisuudessa se ei ole mikään uusi ehdotus. Richard Goldschmidt esitti sen jo 1930-luvulla, ja häntä parjattiin siihen aikaan kovasti sen vuoksi.
Tämä teoria on saanut evolutionistit hengähtämään helpotuksesta, sillä se poistaa välimuotojen tarpeen. Evolutionistit väittävät muutosten tapahtuvan sen mukaan niin nopeasti, etteivät fossiilit pysty tallentamaan tapahtumia – mutta ei niin nopeasti, ettemme näkisi niitä. Mutta sillä on myös huonot puolensa. Kun kreationistit aikoinaan kiinnittivät huomion suunnittelijan tarpeellisuuteen luonnon monimutkaisten rakenteitten laatijana, evolutionistit asettivat luonnonvalinnan kunniapaikalle suunnittelijana. Nyt luonnonvalinta on jäämässä syrjään ja sen tilalle on asettunut sattuma – ja kreationistit ovat kauan olleet sitä mieltä, että evolutionistien täytyy tarrautua sattumaan.
Gould myöntää luonnonvalinnan menettäneen alaa sattumalle: ”Huomattava osa geneettisistä muutoksista ei ehkä ole riippuvainen luonnonvalinnasta ja voi kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioitten välityksellä.”
Geologian intendentti David Raup kirjoitti Chicagossa ilmestyvän Field Museum of Natural History Bulletin -lehden tammikuun numerossa 1979 aiheesta ”Ristiriitoja Darwinin ja paleontologian välillä”. Raup sanoo fossiiliston osoittavan, että muutosta on tapahtunut, mutta ei ”luonnonvalinnan mitä johdonmukaisimpana seurauksena. . . . sitä tapahtuu kaiken aikaa luonnossa, vaikka hyvät esimerkit ovatkin hämmästyttävän harvinaisia. . . . Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle. . . . Me puhumme siis sekä onnekkaitten että elinkelpoisimpien säilymisestä.” Hänen mielestään kenties ”nisäkkäät eivät olleet sen parempia kuin dinosaurukset mutta olivat vain onnekkaampia”, ja hän lopettaa artikkelinsa sanomalla Darwinista: ”Häneltä jäi huomaamatta yksinkertaisen sattuman osuus!”
Jos sattuma hallitsisi kehityksen kulkua, joudumme jälleen suunnittelua koskevan hankalan kysymyksen eteen: miten sattuma voisi onnistua sellaisten taidokkaitten ja hämmästyttävien rakenteitten tuottamisessa, joita on kaikkialla? Darwin sanoi silmän saaneen hänet värisemään. Sitä paitsi ei riitä, että tällaisia suunnittelun ihmeitä sattuisi vain kerran, sillä niitä täytyy tapahtua yhä uudelleen lajeissa, jotka eivät ole sukua toisilleen.
Esimerkiksi mustekala ei ole sukua meille, mutta sen silmä on hämmästyttävän ”inhimillinen”. Erisukuisilla kaloilla ja ankeriailla on sähköiskun antavia elimiä. Erisukuisilla hyönteisillä, madoilla, bakteereilla ja kaloilla on kylmää valoa antavia valoelimiä. Erisukuisilla nahkiaisilla, sääskillä ja verijuotikkailla on hyytymisen estoaineita, jotka estävät niiden uhrien verta hyytymästä. Erisukuisilla piikkisioilla, nokkasiileillä ja siileillä sanotaan olevan itsenäisesti kehittyneet piikit. Erisukuisilla delfiineillä ja lepakoilla on kaikuluotaimet. Erisukuisilla kaloilla ja hyönteisillä on kaksitaittoiset silmät ilmassa ja veden alla näkemistä varten. Monilla erisukuisilla eläimillä – äyriäisillä, kaloilla, ankeriailla, hyönteisillä, linnuilla ja nisäkkäillä – on hämmästyttävä muuttokyky.
Kaiken tämän lisäksi evolutionistit haluaisivat meidän vielä uskovan, että tasalämpöiset eläimet ovat kehittyneet kolmessa eri vaiheessa vaihtolämpöisistä matelijoista, värien näkeminen on kehittynyt itsenäisesti kolmessa vaiheessa ja erisukuisten kalojen, hyönteisten, lentoliskojen, lintujen ja nisäkkäitten siivet ja lentokyky ovat kehittyneet viidessä vaiheessa.
Pystyisikö sattuma toistamaan tällaisia saavutuksia yhä uudelleen? Todennäköisyyslaskennan perusteella ehdottomasti ei! Evoluution revoluutio, vallankumous, on ehkä auttanut sitä kohtaamaan aukollisen fossiiliston asettaman haasteen, mutta se on pannut sattuman näyttelemään sellaista osaa, johon sen mahdollisuudet eivät mitenkään riitä. (Herätkää! 1981 8. joulukuuta sivut 10-11)
Vahvistavatko fossiilit evoluution todeksi?
EVOLUTIONISTIT tarjoavat teoriansa tueksi monenlaisia todisteita. Useimmat heidän todisteistaan ovat peräisin eliöistä. He viittaavat erilaisten eläinten tukirangan rakenteellisiin yhtäläisyyksiin todisteena siitä, että tällaiset eläimet ovat jolleivät suoranaisen polveutumisen niin ainakin yhteisestä kantamuodosta polveutumisen kautta sukua toisilleen. He kiinnittävät huomion siihen, että munasolun kehityksen alkuvaiheissa ”korkeampien” eläinten alkiot muistuttavat ”alempien” eläinten alkioita. He erittelevät veriplasmaa tai hemoglobiinin kemiallista rakennetta ja luokittelevat sen perusteella eri lajit lähisukulaisiksi tai kaukaisemmiksi sukulaisiksi.
He väittävät tällaisten vertailujen vievän väistämättä siihen johtopäätökseen, että kaikilla eläimillä on yhteiset kantavanhemmat. He sanovat, etteivät he voi kuvitellakaan muunlaista selitystä. Suljettuaan ensin pois sen mahdollisuuden, että kaikilla olisi sama Suunnittelija ja Tekijä, he eivät tietenkään voi enää hyväksyä sitä vaihtoehtoisena selityksenä. Kuitenkin erään oppikirjan tekijät myöntävät tällaisten todisteitten puutteellisuuden: ”Alkion kehityksessä havaittava homologinen samankaltaisuus ja samansuuntaisuus ja eliöitten eriasteinen kemiallinen sukulaisuus eivät itsessään todista, että olisi tapahtunut evoluutiota.” – Man and the Biological World.
Sen todistamiseksi, että evoluutiota on todella tapahtunut, he turvautuvat paleontologiaan. Eräässä teoksessa sanotaankin: ”Vaikka elävien eläinten ja kasvien vertaileva tutkiminen voikin tarjota hyvin vakuuttavia aihetodisteita, fossiilit tarjoavat ainoat historialliset, dokumentaariset todisteet siitä, että elämä on kehittynyt yksinkertaisemmista muodoista yhä monimutkaisemmiksi muodoiksi.” – Outlines of Historical Geology.
Silmäys fossiilistoon
Meitä siis neuvotaan tutustumaan fossiileihin saadaksemme lopulliset, pitävät todisteet sille, että evoluutiota on todella tapahtunut. Saatat kuvitella meidän löytävän fossiilisarjan, joka alkaisi esimerkiksi simpukoista, joiden kova kuori vähitellen muuttuu suomupeitteeksi osan kuoresta kääntyessä sisäänpäin ja kasvaessa selkärangaksi. Ajallisesti perättäisillä fossiileilla olisi samanaikaisesti toiseen päähän kehittymässä silmäpari ja kiduspari ja toiseen päähän evämäinen pyrstö. Ja kappas vain, lopuksi me löytäisimmekin kalan!
Mutta kala ei pysyisi kalana. Tutkiessamme sedimenteistä eli kerroskivilajeista syntynyttä geologista kerrostumasarjaa alhaalta ylöspäin odottaisimme löytävämme siitä kaloja, joiden evät muuttuvat raajoiksi, joihin vuorostaan kasvaa jalat ja varpaat, ja kidukset keuhkoiksi. Ylempänä me emme enää löytäisikään niiden fossiilisia jäännöksiä vanhoista vedenpohjista vaan kuiviin maakerrostumiin hautautuneina. Toisilla kaloilla rintaevät muuttuisivat siiviksi ja vatsaevät kynnellisiksi raajoiksi. Niiden suomut muuttuisivat höyheniksi, ja niiden suun ympärille kasvaisi sarveisnokka. Ja hokkuspokkus! Evoluutio olisi taianomaisesti antanut meille matelijat ja linnut. Nyt me voisimme lopulta rakentaa fossiileista pitkän sarjan, jossa kukin välimuoto siirtymävaiheessa tyypillisine piirteineen on omalla paikallaan kantamuotonsa ja jälkeläistyyppinsä välissä.
Tällaistako me tosiaan löydämme? Emme tietenkään! Sehän olisi evolutionistin unelma. Darwin itse oli ensimmäinen, joka valitti fossiiliston äärimmäistä puutteellisuutta. Hän oli kuitenkin sikäli toiveikas, että aika varmasti toisi päivänvaloon lajien välisiä siirtymämuotoja eli puuttuvia renkaita, joksi niitä alettiin nimittää. Ne vahvistaisivat hänen uskoaan luonnonvalinnan avulla tapahtuvaan evoluutioon.
Mutta nämä toiveet eivät ole toteutuneet. Mitä fossiilit todellisuudessa osoittavat? Kukin uusi kasvi- tai eläinlaji – saniainen, pensas, puu, kala, matelija, hyönteinen, lintu tai nisäkäs – ilmaantuu geologiseen kerrostumasarjaan yhtäkkiä. Heti atsooisen maailmankauden elottomien sedimenttien yläpuolella olevissa kambrisissa kerrostumissa on runsaasti hyvin monenlaisia ja jo täysin kehittyneitä fossiilisia äyriäisiä ja simpukoita. Puuvartiset kasvit ilmaantuvat äkisti paleotsooisen maailmankauden puolivälissä. Fossiilista puuta ei ole löydetty alemmasta kerrostumasta, mutta sitä on runsaasti kaikkina myöhempinä aikakausina. Paleotsooisen maailmankauden nuoremmista kivilajeista on löydetty suuret kokoumat hyönteisfossiileja – hyönteiset ovat olleet täysin kehittyneitä ja niitä on ollut hyvin monenlaisia – mutta vanhemmista kerrostumista ei ole löydetty ainuttakaan hyönteisfossiilia. Kenotsooisen maailmankauden alussa ilmaantuvat yhtäkkiä nykyiset nisäkästyypit, eikä meillä ole mitään todisteita siitä, että ne olisivat kehittyneet varhaisemmista tyypeistä.
Fossiilisto todistaa siis toistuvasti sen puolesta, että uudet kasvi- ja eläinlajit ilmaantuivat äkisti ilman edeltäjiä. Eikö ennakkoluuloton havainnoitsija saakin tästä sen kuvan, että uudet lajit ovat ilmaantuneet pikemminkin perättäisinä aikakausina luomisen tuloksena kuin jatkuvan evoluution tietä?
Lajien pysyvyys
Biologit ovat laatineet monimutkaisen lajienluokittelujärjestelmän. Luonnontieteilijät löytävät jatkuvasti lajeja, jotka ovat erilaisia kuin jo luokitellut lajit, ja ne sovitetaan toisten lajien väliin. Sukupuuttoon kuolleilla lajeilla, joita fossiilit edustavat, on myös oma paikkansa luokituksessa. Päivänvaloon tulee jatkuvasti erilaisia fossiileja, jotka on sijoitettava tähän järjestelmään toisten fossiilien väliin. Evolutionistit kutsuvat tällaisia fossiileja siirtymävaiheen lajeiksi, mikä jo ilmauksena viittaa tilapäiseen olemassaoloon vanhemman lajin jälkeen ja ennen uutta lajia, jonka on sitten määrä ilmaantua. Niiden kutsuminen siirtymämuodoiksi on jo itsessään epäjohdonmukaista. ”Välimuodot” olisi neutraali ilmaisu.
Tällaisten ”siirtymämuotojen” etsintää pidetään hyvin tärkeänä. Meidän huomiomme kiinnitetään esimerkiksi keuhkokalaan, joka hengittää happea vedessä kiduksilla ja muualla keuhkojen tavoin toimivalla uimarakolla. Sitä pidetään huomattavana välimuotona kalasta matelijaan johtaneessa evoluutiossa. Tällainen logiikka törmää kuitenkin vaikeuksiin. Keuhkokala ei ole muuttunut matelijaksi. Se elää nykyäänkin samanlaisena kalana kuin muinaisajan fossiiliset vastineensa. Eikö ole järkevämpää pitää sitä erillisenä luomuksena, joka ei ole kuollut sukupuuttoon, kuin evoluutioon liittyvänä välivaiheena?
Fossiilisto tarjoaa myös muunlaisia merkittäviä todisteita, jotka ovat ristiriidassa evoluution kanssa. Evoluutiolla tarkoitetaan ”elollisissa tapahtuvia jatkuvia muutoksia”. Muinaisista kerrostumista on kuitenkin löytynyt lukemattomia fossiileja, joilla keuhkokalan tavoin on vastineensa nykyisissä lajeissa. Ne tammen, saksanpähkinän, hikkorin, viiniköynnöksen, magnolian, palmun ja monien muiden puitten ja pensaitten lehdet, jotka ovat jättäneet jälkensä kivilajeihin mesotsooisesta maailmankaudesta alkaen, eivät eroa näiden puitten ja pensaitten nykyisistä lehdistä. Geologit arvioivat niiden ilmaantuneen miljoonia vuosia sitten, eikä evoluutio ole koko tänä aikana muuttanut niitä miksikään. Samoin ovat sadat hyönteiset jättäneet jälkensä mesotsooisen maailmankauden kivilajeihin. Nämä jäljet osoittavat niiden olleen täysin samanlaisia kuin meidän nykyiset samat hyönteislajimme. Kuten eräs evolutionisti sanoi: ”Hyönteisten evoluutio oli pääosin päättynyt mesotsooisen maailmankauden loppuun mennessä” – sinä maailmankautena, jona ne ensi kerran ilmaantuivat.
Voidaanko tällaisten fossiilitodisteitten rehellisesti väittää tukevan sitä teoriaa, että ympäristön luomat paineet saavat lajeissa aikaan jatkuvaa muuttumista ja tuottavat uusia lajeja? Vai eikö se pikemminkin tue mitä voimakkaimmin sitä periaatetta, että jokainen kerran luotu laji tuottaa vain omaa lajiaan? Tukee, ja näin on jatkunut sukupolvesta toiseen läpi kaikkien menneitten vuosituhansien.
Evolutionistit myöntävät nyt, ettei fossiilisto tue niitä teorioita, joiden puolesta he ovat kauan taistelleet. ”Sitä mallia, jota meidän on viimeiset 120 vuotta käsketty etsiä, ei ole”, kertoi eräs paleontologi evolutionistien vuonna 1980 Chicagossa pitämälle kokoukselle. Kuva pienistä muutoksista, joiden kasautuminen muodostaa uusia lajeja, on väärä; sen sijaan ”lajit pysyvät fossiilistossa muuttumattomina vuosimiljoonia, minkä jälkeen ne äkisti katoavat mutta korvautuvat jollakin, mikä eroaa niistä olennaisilta osiltaan mutta on selvästikin lähisukuinen”, sanoi eräs Harvardin yliopiston geologian professori. Fossiiliston yksittäisille lajeille on tyypillistä muuttumisen asemesta muuttumattomuus.
Niinpä onkin nyt syntynyt uusi koulukunta, joka tarjoaa evoluutiomalliksi ”punktualismia” (lyhenne nimestä punctuated equilibrium). Sen mukaan laji pysyy miljoonia vuosia muuttumattomana, minkä jälkeen se vain muutamassa tuhannessa vuodessa muuttuu nopeasti uudeksi lajiksi. Tällaista kutsutaan makroevoluutioksi. Se on niin nopeaa, että siitä ei voi mitenkään jäädä fossiilistoon jälkiä. Kuitenkin eräs vanhempi koulukunta pitää yhä kiinni mikroevoluutiosta eikä käänny tähän uuteen oppiin.
Kaikki tällainen evolutionistien kiistely sekä soutaminen ja huopaaminen saavat maallikon vain hämmentymään ja epäilemään yhä enemmän sitä, onko evoluutiota itse asiassa tapahtunutkaan. Sellaiselle ihmiselle, jolle evoluutiosta kiinni pitäminen ei ole tunnekysymys, makroevoluutiosta ja punktualismista puhuminen näyttää olevan levottoman huolestuneisuuden ilmaus. Kehitysopin kannattajat kenties pelkäävät, että evoluutioteorian synnynnäiset viat voivat pian olla sille hengenmenoksi. Siitä, että he yrittävät salata niitä mahtipontisella ja korkealentoisella kielellä, melkeinpä paistaa läpi se ajatus, että luomisen myönnetään olevan ainoa vastaus.
Koska lisääntyvät tieteelliset todisteet tukevat entistä vähemmän evoluutiota ja yhä enemmän luomista, miksi luomiseen ei kiinnitetä biologianopetuksessa enemmän huomiota? Miten evolutionistit ovat yhä onnistuneet säilyttämään suuren sananvallan siinä, mitä koulujen luonnontieteentunneilla opetetaan? Esimerkiksi Yhdysvalloissa yritykset heidän otteensa kirvoittamiseksi jopa uskonnollisen painostuksen johdosta säädettyjen lakien avulla ovat kilpistyneet tuomioistuimiin.
Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa numerossa artikkelissa ”Onko kreationismi tiedettä?” (Herätkää! 1983 22. toukokuuta sivut 17-20)
Teksti tai tulkinta on Rutherfordin kirjasta "Luominen" (1929), s 29-, 93-.
Se, mikä silloin Rutherfordin aikana näytti oikealta, tuskin näyttää enää, eikä tuota rengashypoteesia liene sen jälkeen juuri käsitelty.
Tuo makroevoluutio-mikroevoluutio -jako on yleinen niillä, jotka eivät usko evoluutioon yleensäkään. Sen verran uskovat ovat kuitenkin joutuneet antamaan periksi, että jos Raamatun laji, mistä evoluutikko Anto Leikola kehotti uskovia käyttämään nimeä perustyyppi eikä peruslaji, on laajempi käsite kuin tieteen laji (species), on evoluution ymmärrettävä tapahtuneen vain jokaisen perustyypin sisällä, mikä on vain mikroevoluutiota eikä evoluutikkojen ymmärtämää evoluutiota. Evolutionistithan eivät jaa evoluutiota mikro- ja makroevoluutioon.
Asia ei ole sellaisenaan missään JT-julkaisussa, mutta se on silti selviö.
JT/JW
>>Asia ei ole sellaisenaan missään JT-julkaisussa, mutta se on silti selviö.
Tottahan toki, joten vaikka Raamatussa ei missään ole nimenomaista mainintaa:
-Että Jeesuksen maininnalla pakanain ajoista tarkoitettiin nimenomaan Nebukadnessarin hulluuden seitsemää aikaa (Dan. 4).
-Että nämä seitsemän aikaa tarkoittaisivat kirjaimellista seitsemää vuotta.
-Että nämä vuodet eivät olisi tavallisia babylonialaisia kalenterivuosia, vaan ovat profeetallisia vuosia.
-Että nämä 2520 päivää soveltuisivat johonkin muuhunkin kuin Nebukadnessarin hulluuteen, eli niillä olisi suurempi täyttymys.
-Että tässä mahdollisessa suuremmassa täyttymyksessä laskettaisiin yksi vuosi päivää kohden.
-Että näin laskettu 2520 vuoden jakso olisi alkanut Nebukadnessarin autioitettua Jerusalemin.
Niin kyseessä silti selviö, jolla voidaan luvata ihmisille ikuinen elämä ja muuta mukavaa.
>>>on evoluution ymmärrettävä tapahtuneen vain jokaisen perustyypin sisällä, mikä on vain mikroevoluutiota eikä evoluutikkojen ymmärtämää evoluutiota. Evolutionistithan eivät jaa evoluutiota mikro- ja makroevoluutioon.
Englanniksi (NW) luomiskertomuksen "lajinsa mukaan" = "according to its kind" Uuden maailman käännöksessä. Ei siis sanota "according to its species", mikä sekoittuisi tieteen tarkoin määriteltyyn species/laji -käsitteeseen.
Muille kielille käännetty NW/UM, kun kääntäjinä eivät ole olleet biologit, sotketaan kaksi käsitettä: Raamatun laaja lajikäsite ja tieteen suppea lajikäsite puhumalla samoin tieteen termein: esimerkiksi saksaksi "Art" ja suomeksi "laji". Tämä aiheuttaa epäselvyyttä, mitä lajia tarkoitetaan. Kansa ymmärtää laji-sanan heti tieteen lajiksi ja menee metsään.
Suomeksi olisi pitänyt valita sana "perustyyppi" tai edes "tyyppi".
Rutherfordin Luominen-kirjan kanta maan synnystä rakentuu ei-JT:n, Isaac N. Vailin, rengasteoriaan. Kanta ei ole siis Rutherdordin oma. Vastaavalla tavalla JT:ien kanta 2520 vuodesta on suoraa lainaa toisen päivän adventisteilta eikä ole alun perin JT:ien oma.
Nykyään JT:t ovat epävarmempia maapallon synnyn selittämisessään ja puhuvat vain Jumalan voimasta. Silloin ei tehdä mitään ratkaisevaa virhettä. Tarkemmat selitykset jätetään paratiisin tutkijoille Harmagedonin tuolle puolen.
JT/JW
>> Kanta ei ole siis Rutherdordin oma.
Tuo on totta, eihän Vartiotorniseuralla/Rutherfordilla voinutkaan olla omaa kantaa, koska kaikki tuli Jehovalta, Jeesuksen ja enkelien kautta:
The Watchtower is not the instrument of any man or set of any of men, nor is it published according to the whims of men. No man's opinion is expressed in the Watchtower. (w31 Nov. 1 p. 327)
Nothing is interpreted but the interpretation comes from God and is then published. (w43 July 1 p. 202-203)
Angels deliver what is published. (Preparation 1933 pages 36-37, 64)
Ja samaa hehkutetaan edelleen:
”Yli sadan vuoden ajan on Vartiotorni-seuran julkaisuissa esitetty kaikkia elämän eri puolia koskevia ilahduttavia, oikeita totuuden sanoja, ja niitä on levitetty laajalti monilla kielillä.” (Vartiotorni 15. joulukuuta 1990 s. 26)
>>Vastaavalla tavalla JT:ien kanta 2520 vuodesta on suoraa lainaa toisen päivän adventisteilta eikä ole alun perin JT:ien oma.
Oli tuo lainaa adventisteillekin, eikä kyseessä ole toisen päivän adventismi, vaan kyseessä (järjestyksessä) toinen adventismi - second adventism - Miller kun älysi lopettaa kertafiaskosta.
Vartiotorniseuralle tuo 2520 on lainaa sen inhoamasta väärästä uskonnosta, brittinäkemys alkujaan. Oli sitten omaa tai lainattua, niin siihen perustuu merkittävin osa Vartiotorniseuran nykyisiä oppinäkemyksiä, jotka kaikki on erottamisen uhalla uskottava.
Ei virheellisen opin lainaaminen väärältä uskonnolta vapauta Vartiotorniseuraa vastuusta, semminkin kun se edelleen pitää asiasta kiinni kynsin hampain.
>>Rutherfordin Luominen-kirjan kanta maan synnystä rakentuu ei-JT:n, Isaac N. Vailin, rengasteoriaan. Kanta ei ole siis Rutherdordin oma. Vastaavalla tavalla JT:ien kanta 2520 vuodesta on suoraa lainaa toisen päivän adventisteilta eikä ole alun perin JT:ien oma.>Nykyään JT:t ovat epävarmempia maapallon synnyn selittämisessään ja puhuvat vain Jumalan voimasta. Silloin ei tehdä mitään ratkaisevaa virhettä. Tarkemmat selitykset jätetään paratiisin tutkijoille Harmagedonin tuolle puolen.
>>Rehellinen näkökulma kuitenkin!
Siperia sittenkin opettaa?