Heippa vaan kaikki ateismin ystävät. Tänään voitaisiin käsitellä sitä, mitä kaikkea iloista teille on tapahtunut ateismissa olonne aikana? Vastoin esim. palsta-ateismin teologiaa ateismin ei täydy olla mielensä pahoittamista, mahdottomia tarinoita tai yksittäisten ihmisten ja ryhmien uskomuksia, vaan se voi olla aidosti monimuotoinen ja moniarvoinen yhteisö, johon jokainen mahtuu mukaan omana itsenään.
Mitä mieltä te olette siitä, sopiiko avoimuus ateismiin, vai tuleeko sen olla pakonomaista toistoa, joka lopulta köyhdyttää ihmisen elämän?
Mitä mieltä te olette siitä, sopiiko avoimuus ateismiin, vai tuleeko sen olla pakonomaista toistoa, joka lopulta köyhdyttää ihmisen elämän?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin ennen uskovainen, eikä minua pierettänyt yhtään. Mutta kun ryhdyin ateistiksi, alkoi ankara kaasun rytinä. Mistä se johtuu? Tulevatko aiemmin sisälläni viihtyneet pyhät henget nyt raivolla ulos minusta?
Kirkonpolttouutiset kai ne ovat ateisteille niitä miellyttävimpiä asioita maailmassa.
Polttopuita poltin viimeksi eilen, mutta yhtään kirkkoa en ole polttanut ikinä. Joskus poltin tupakkaa, mutta lopetin 25 vuotta sitten. Uskovaisten valehtelun takia poltan toisinaan proppuni.