Oma lehmä ojassa Maria Ohisalolla

Köyhyystutkijasta on tullut miljonääri .

Juu tai siis ehkä. Mutta:

Tarinoita elävästä elämästä Osa 5. Huumorilla tositarinoita lauantaipäivän iloksi!

Esimerkkitarina mielikuvien mahdista. Nämä ovat oikeasti tapahtuneita!

Puukka Rirra, Otteri Perpo, vai Manna Sarin?
Vai sittenkin Sannika Aarikko, Aa Lindersson, Orja Mahisalo, Hallis Hjarkimo, Henna And riks son?

-Miksikö kaikki on noin pahasti nurinperin? No melkein juopottelin toissailtana iltahämärissä kun kukaan ei ollut näkemässä. En melkein minäkään nähnyt. Kello oli jo niin paljon, että wc ilman valoja oli hämärä. Eli olenko tietämättäni hämäräperäinen kaappijuoppo?

Ensiksi pitää kertoa, että yksi mies kyttää milloin olen juonut.)) Ensiksi löysi puoliksi juodun rommipullon autosta kun vein sen hänelle huoltoon. Se todisti hänen mukaansa, että olin juonut alkoholia ja vain selittelin, etten muka ollut juonut. Sitten kun kävin hänellä kylässä, hän sanoi nähneensä viinapullon portaiden vierestä meillä. Ei auttanut sanoa, ettei se ole tosi. Kun palasin kotiin portaiden vasemmalla puolella oli kuin olikin viinapullo. Lisäksi oli tapaus, että löysin itse vanhan auton takakontista koskematonta kolme Amber merkkistä alkoholipulloa.

No miten se muka sitten oikeasti on, kyselet ehkä? No minäpä kerron, mutta älä ”ystävä hyvä” pyörry totuuden kuulemisesta. )) Tapaus 1. Olin lainannut autoa ties milloin yhdelle nuorelle miehelle, joka oli jättänyt puoliksi juodun rommipullon (tai wiskipullon) autoon ja kun vein auton korjaamolle… Tapaus 2. Minulla kävi ukrainalaisia nuoria, tullessaan Levin matkalta. Yksi noin 23 -vuotias nuori nainen, ystäväni Igorin kavereita, nosti repusta ensi töikseen keittiön pöydälle jonkun litteän pienen alkoholipullon. Epäilen, että kysymyksessä oli Vodkapullo, koska se oli kirkasta. Sanoin heti, että tässä talossa on sellainen sääntö, että tänne ei saa tuoda alkoholia. Hän kysyi hiukan hämmentyneenä, saako hän laittaa sen takaisin reppuun. Sanoin, että sen voit tehdä. Lähes puoli vuotta tapauksen jälkeen tuo ystäväni oli havainnut meillä käydessään em. alkoholipullon portaiden vieressä. Vein pullon roskiin havaittuani sen. Täh? ..-ei, en juonut sitä.
Tapaus 3. Yksi uusi ystävän ystävä Ukrainasta oli vaimonsa kanssa käymässä ensimmäistä kertaa Suomessa. Ukrainassa hän oli pitkään pääjohtaja yhdessä suurimmista alkoholitehtaista. Jälkeenpäin kuulin, että hänellä oli myös omia kehittämiään tuotteita. Amber oli yksi niistä. Kun he tulivat meille, ystäväni sanoi, että en hyväksy, että meille tuodaan alkoholia taloon. No, minulle kertomatta he olivat laittaneet tuliaispullot vanhan auton takakonttiin. Josta ne myöhemmin löysin. ”–Selittelyn makua” -sanoisi mielikuvia todisteena ja näyttönä legitimoiva syyttäjä. ”Selvästi hän on juonut” -ja ei muuta kun syyte nautinnolla ja maksimirangaistusta vastaajan oikeusturvasta riippumattomalle tuomarille esittämään. -Ja naiset itkemään todistaja-aitioon. -Ja avot ja MOT! -Ja ekun linnaan))

Mutta entä tuo ensimmäisen kappaleen tarina? No, hankin Ukrainan pakolaisperheelle puoleksi vuodeksi asunnon. Yhden kerroksen tilavasta omakotitalosta. He muuttivat omaan vuokra-asuntoon puolen vuoden kuluttua. He olivat tuoneet meille tavaroitaan, jotka eivät mahtuneet pieneen vuokra-asuntoon. Yksi niistä oli minun tietämättäni tuotu wc:n lavuaaripöydälle. Se oli Eau de cologne pullo. täh? Että joinko sitä? -No melkein. Nimittäin ostin pitkästä aikaa oxygenol Xylitol suuveden. Hämärä wc, jo hämärtynyt maaliskuun iltaehtoo, ja oli kiire seuraamaan vaalikesustelua. Pullot olivat lähes saman kokoisia. Otin kunnon suullisen väärästä pullosta ja aloin purskuttaa ja kurlata ja kun heti kuitenkin huomasin pahan maun ja poltteen, sylkäisin litkun äkkiä pois suustani. -Hyi minkä makuista, ajattelin. Sitten katsoin pulloja tarkemmin ja ihmettelin suussa poltetta ja pahaa makua. Keltaisen pullon litku olikin Eau de Colognea. -Sen jälkeen purskutin parikymmentä kertaa puhtaalla vedellä ja pesin hampaatkin kuuteen kertaan. Ja purskutin myös suuvedellä kerran, -ja taas huuhtelin suun uudelleen. Ei auttanut. Iljettävä maku ja haju tuntui vielä aamullakin. ))

Vielä kun kerron sellaisen tositarinan, että ollessamme noin 10 -vuotiaita, löysimme Juhanin kanssa jonkun kaljapullokätkön pensaasta, nauroimme sille, (kolmosolutta) ja ajoimme noin kahdenkymmenen kilometrin päähän kylästä, jossa asuimme, soramontulle ja aloimme maistamaan maineikasta Lapin kulta ”herkkujuomaa”. Oli kuuma kesäpäivä. Lähes 30 astetta, ellei enemmänkin. Maistettuamme kuumaa olutta, syljimme sen heti pois ja totesimme yhdessä, että se oli iljettävää. Se onkin viimeinen ja ainut kerta kun olen olutta maistanut. Paitsi peltotöissä meillä oli ykkösolutta.

Että voiko tietämättäänkin olla lähes juoppo? )) Muista äänestää huomenna!

suuri kusetus koko vihreiden juonittelu