Onko tämä..

Helluntailaisuus pitää raamatun kantaa. Homoja ei pidä vihkiä naimsiin, homous on synti, josta tulee tehdä parannus että voi pelastua. uskovia homoja ei ole! Mutta on homoja jotka voivat tehdä parannuksen, lopettaa sellaisen vääristyneen toiminnan ja tulla normaaleiksi. Jeesus eheyttää ja vapauttaa.

Mutta esittämäsi linkki, siinä muutamat sanat, eivät ole raamatun kielen mukaisia, kuin alistuskaan, joka nähtävästi on ylistyksen vastakohta! Lienevätkö Jeesuksen vastustajia ne jotka pitävät alistus sivustoa yllä. Tuskin ovat uskovaisia.

Linkin sanat siis paljastavat jo sen henkilön ajatusmaailman, hän ei ole Jeesuksen edustaja, joka puhuu pahaa toisista ja käyttää sopimatonta kieltä. Eli minun ei tarvitse linkin tekstiä edes katsoa. En viitsi. En mutenkaan katso porno enkä haureuselokuvia televisiosta. (vain uutiset kerran viikossa, jos sitäkään). Enkä katso mitään leffoja koskaan. Varjelen elämäni, ajatusmaailmani ja täytän sen Jumalan sanalla, Pyhällä Hengellä, ja maljani on ylitsevuotavainen Jumalan armosta.

    Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on siis vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista ja kauhistuttava teko (hepr. to'evaa) (3. Moos. 18:22-24), (3. Moos. 20:13). Se on yksi niistä hirvittävistä rikoksista, joita Israelilaisten tieltä hävitetyt kansat harjoittivat luvatussa maassa. Sekä Vanha että Uusi testamentti tuomitsevatkin homoseksuaalisuuden varsin yksiselitteisesti.

Vaikka Mooseksen laki ei vanhurskauttamisen, juhla-aikojen, uhri- ja puhtaussäädöksien sekä muiden liittoon liittyvien asioiden osalta enää ole voimassa Jeesuksen uhrin ja uuden liiton Hengen lain kautta (Room. 8:2), sekä Jeesus että Paavali viittasivat siihen puhuessaan synnistä ja moraalista – oikeasta ja väärästä. Jeesus ei koskaan missään kohdin lieventänyt lakia, vaan ainoastaan tiukensi sitä! Vuorisaarna on täynnä esimerkkejä tästä:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)

Myös Apostolien teoissa haureussäädökset (sisältää homouden esiaviollisen seksin ohella) olivat yksi niistä kolmesta asiasta, jotka otettiin Pyhän Hengen (=Jumalan) ja apostolien päätöksellä Mooseksen vanhan liiton laista uuteen liittoon (Apt. 15:28-29). Tosin verensyöntikielto oli väliaikainen (1. Kor. 10:24-28).

"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." (Apt. 15:28-29)

Monet homoseksuaalisuuden puolustajat sanovat, että homous kiellettiin kyllä Vanhassa testamentissa, mutta se ei olisi enää uuden liiton aikana voimassa. Tämä on silkkaa puppua, sillä mikään Raamatussa ja historiassa ei anna meille oikeutta hylätä Vanhaa testamenttia. VT on aivan samalla tavoin voimassa nyt kuin vaikkapa 2500 vuotta sitten. UT kyllä puhuu siitä, että Mooseksen laki uhri ja puhtauskäytäntöineen on poistunut uuden liiton Hengen lain tieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lain moraalin, oikean ja väärän poistumista. UT vahvistaa sen, mikä Mooseksen laissa on olennaista ja edelleen voimassa. Mooseksen lakia onkin luettava ja tulkittava Uudesta testamentista käsin!

Jeesus tosiaan itse sanoi, että laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat taivas ja maa. Jumalan oikea ja väärä vanhassa liitossa ovat samalla tavoin oikeaa ja väärää uudessa liitossa! Erityisesti on muistettava, että Jeesus ja Uusi testamentti eivät todellakaan lievennä lakia, vaan ainoastaan tiukentavat sitä. Apostolien teot osoittavat myös, että laista on pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen noudatettava verensyöntikieltoa, epäjumalille uhratun lihan syöntikieltoa ja haureussäädöksiä, joihin homous ilman muuta kuuluu.

Uusi testamentti asettuukin täsmälleen samoille linjoille Vanhan testamentin kanssa puhuttaessa homoseksuaalisuuden toteuttamisen vääryydestä ja Jumalan tahdon vastaisuudesta. Erityisesti Roomalaiskirje puhuu aiheesta selkeästi. Siinä tiivistyvät sekä luominen, Jumalan yleinen ilmoitus että laki: Luominen osoittaa, ettei ketään ole luotu homoksi, ja laki osoittaa homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen synniksi.

"Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. ... Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi." (Room. 1:24, 26-28)

Ylläoleva kohta osoittaa, että homoseksuaalisuus on luonnotonta, oman ruumiin häpäisyä, häpeällistä, säädytöntä, syntiä ja ehdoitta Jumalan tahdon vastaista. Koska Raamattu osoittaa näin selvästi homoseksuaalisuuden synniksi, ovat homoseksuaalisuuden toteuttajat hylänneet Jumalan auktoriteetin ja Raamatun ilmoituksen. Siksi on myös Jumala hylännyt heidät ja antaa heidän saada sitä, mitä itse niin kovasti haluavat (jae 28). He kuitenkin saavat "ansaitsemansa palkan" (jae 27), koska eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle ja Raamatun sanalle. "Sinä hylkäät ne, jotka hylkäävät sinun määräyksesi" (Ps. 119:118) Roomalaiskirje jatkaa:

"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32)

Tämä kohta osoittaa, että ei pelkästään homoseksuaalisuuden toteuttaminen ole syntiä, vaan myös homoseksuaalisuuden hyväksyminen! Siten Jumalaa vastaan rikkovat myös ne, jotka itse eivät homoutta harjoitta, mutta jotka sen kuitenkin hyväksyvät.

Tuomion ja rangaistuksen osalta UT vetää homoasiassa vielä tiukempaa linjaa kuin VT: homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on helvetin tuomio:

"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)

"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)

Mooseksen laki osoitti, että homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on kuolema. UT ei missään kohdin poista tuon kauhistuttavan teon rangaistusta, mutta siirtää rangaistuksen toteuttamisen yksin Jumalalle. Rangaistuksena on tosiaan ikuinen kuolema, helvetin tuli! Homoseksuaalisuuden toteuttaja joutuukin helvettiin, samoin kuin muutkin synnin tekijät. Ainoa keino välttää tämä rangaistus on nöyrtyä Jumalan edessä uskossa Jeesukseen, tunnustaa syntinsä, katua niitä, pyytää niitä anteeksi ja tehdä niistä parannus. Ei kukaan, joka pyrkii vetoamaan mihinkään muuhun kuin Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön, voi pelastua, vaan hän hukkuu synteihinsä: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta" (Ef. 2:8)

Tässä kohdin on syytä muistuttaa mieliin, että Jumalan näkökulmasta homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei sinänsä eroa muista synneistä: "Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa." (Room. 1:18) Saman rangaistuksen saavat ne, jotka murhaavat, valehtelevat, ylpeilevät, ovat tottelemattomia vanhemmilleen tai tekevät jotain muuta syntiä.

Toisin sanoen pedofilit, homot, transvestiitit ja muut seksuaalisesti poikkeavat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." (Room. 3:23) Kuitenkaan yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tehdä syntiä. Synti paitsi saa aikaan ajallista pahaa myös erottaa ja vie meitä kauemmaksi Jumalasta.

Jos antaudumme syntiin, vie se meidät askel askeleelta kauemmaksi Jumalasta kunnes tullaan uskon ja epäuskon rajalle. Kun tämä raja ylittyy, Pyhä Henki murheellisena pakenee ihmisestä, ja ihminen luopuu uskosta, sillä ei ole uskoa ilman Pyhää Henkeä (Room. 8:9).

Jeesus puhuu uskosta luopumisesta nimenomaan synnin tekemiseen antautumisen seurauksena:

"Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset." (Luuk. 12:42-46)

Jumalan tahdosta (=Raamattu) piittaamaton uskova ihminen, joka antautuu synnin tekemiseen (esim. homous), ajaa itsensä yllä olevan kohdan mukaan pikku hiljaa surkeaan kohtaloon: Isäntä (=Jumala) hakkaa hänet kuoliaaksi ja niin tämä ihminen saa saman kohtalon (=helvetin tuomio) kuin uskosta osattomat. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Meidän tuleekin pitää lujasti kiinni Raamatun sanasta, olla aralla tunnolla Jumalan edessä, katuen tunnustaa Herralle syntimme ja tehdä parannus niistä. Raamatun mukaisesti eläminen ja lyhyet tilivälit Jumalan kanssa ovatkin avaintekijöitä uskossa pysymiseen ja uskossa kasvamiseen. Usko ei nimittäin ole vain kivaa "Jumalan terapiassa" käymistä, vaan Raamatun mukaan todellista kilvoittelua ja taistelua!

Toisena puolena synnin tekemisessä on hyvä elämä. Jumala, joka on meidät luonut, tietää varmasti parhaiten, mikä on meille parasta. Laki onkin paitsi Jumalan pyhyyden ilmentymä, myös Jumalan rakkauden osoitus! Jumalan laki, johon mm. rakkauden kaksoiskäsky kuuluu, on mitä elämää suojelevin. Tuntuukin siltä, että Jumala sanoisi meille laissa: "Rakas lapseni, en tahdo sinulle pahaa. Älä siis tee sitä, mikä on väärin."

Me syntiset, perisynnin turmelemat vajavaiset ihmiset emme omalla vajavaisella ymmärryksellämme tajua, mikä meille on hyväksi. Me emme tiedä, mitä on rakkaus, sillä syntisinä emme osaa oikein rakastaa. Siksi, meidän on kysyttävä sitä Jumalalta, joka on täydellinen rakkaus, ja Jumala on ilmoittanut sen meille Raamatussa. "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni." (Joh. 14:15) Jos joku rakastaa, hän pitää Jumalan säädöksistä kiinni. Mutta jos joku sanoo rakastavansa eikä pidä kiinni Raamatun sanasta, hän valehtelee! Tämän Raamattu osoittaa selkeästi:

"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Joh. 14:21)

"Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä." (1. Joh. 2:3-5)

Jumala on sanassaan Raamatussa selvästi ilmoittanut, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä! Se on vahingollista ja turmiollista ihmisille kaikin tavoin. Homoseksuaalisuuden toteuttaja rikkookin omaa psyykettään jatkuvasti, ja homosuhteissa elävät ovatkin yleensä sisäisesti hyvin epätasapainoisia ihmisiä. Se, mitä mediassa silloin tällöin kutsutaan "homorakkaudeksi", ei ole Raamatun mukaan todellista rakkautta. Rakkautta on Jumalan tahdon mukainen elämä, johon kuuluu yleisen lähimmäisenrakkauden (fileo), yhteisöllisen rakkauden (storge) ja Jumalan rakkauden (agape) lisäksi vain oikein toteutettu heteroseksuaalinen miehen ja naisen välinen rakkaus (eros). Todellista rakkauden osoittamista homoja kohtaan onkin se, että kehottaa heitä parannukseen. Homouden hyväksyminen on rohkaisua synnissä elämiseen, eikä synnissä elämiseen kannustaminen ole koskaan rakkauden osoittamista!

Monesti homouden kannattajat sanovat "ei saa tuomita", ymmärtämättä oikeasti, mistä tuomitsemisessa on kysymys Raamatussa. Tätä tuomitsemiskieltoa käytetäänkin usein argumenttina Raamatussa pitäytyviä kristittyjä vastaan. Tuomitsemisia on Raamatussa monenlaisia, ja niistä on eri kohdissa alkutekstiä käytetty eri ilmaisuja. Jeesuksen ja Paavalin yleisimmin käyttämä tuomitsemissana on kreikankielinen "krinoo", joka tarkoittaa asian ratkaisemista, jonkin määräämistä ja langettamista. Sillä tuomitsemisella, johon homouden puolustajat yleensä viittaavat (esim. Matt. 7:1-2), tarkoitetaan siis rangaistuksen langettamista.

Toisin sanoen, yksityisinä ihmisinä meillä ei ole oikeutta langettaa homoille rangaistusta heidän synnistään (esim. kuolemantuomio tai helvetintuomio) kuten vanhassa liitossa tuli tehdä. Rangaistukset langettaa yksin Jumala. "Älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." (Luuk. 6:37) Eräänlaista rangaistuksen langettamista on myös se, jos pidämme homoja kehnoina ihmisinä, emme arvosta ja kunnioita heitä ja laitamme heidät "omiin karsinoihinsa".

Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa estä sen tosiasian julistamista ja esillä pitämistä, että homoseksuaalisuuden toteuttaja syyllistyy raskaaseen rikokseen Jumalaa vastaan! Homoille on samalla tavoin julistettava lakia kuin muillekin synnin tekijöille ja synnissä eläville. Kreikan kielen sana "krinoo" ei missään kohdin tarkoita synnistä varoittamista ja siitä parannukseen kehottamista. Näitä asioita tarkoittaa UT:ssa sana "epitimaoo" (=nuhteleminen). Nuhtelemiseen Raamattu kehottaakin usein.

Mm. Jeesus kehottaa nuhtelemaan hyvin suoraviivaisesti: "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:3) Tässä Jeesus puhuu paitsi yleensä synnin tekemisestä myös erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden (tässä tapauksessa pedofilian) toteuttamisesta: "Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä." (Luuk. 17:2) Jeesuksen esimerkki kehottaakin meitä nuhtelemaan erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden toteuttajia. Muita kohtia Raamatussa, jotka puhuvat nuhtelusta ja kehottavat siihen, ovat mm. (1. Tim. 5:1), (1. Tim. 5:20), (2. Tim. 4:2), (Tiit. 1:13), (Tiit. 2:15) ja (Ilm. 3:19).

Nyt tullaankin luontevasti kysymykseen "Miten homoihin on suhtauduttava?"

Omien evankeliointikokemusteni perusteella sanon, että mikäli kysymyksessä on uskosta osaton homo, ei juurikaan kannata alkaa vängätä moraalista. Uskosta osaton tarvitsee ennen kaikkea evankeliumia, uskoa Jeesukseen vapahtajana. Moraalivaatimusten tulee tulla mukaan sen jälkeen, kun hän kääntyy. Tietenkään Raamatun kantaa homouteen ei saa kieltää, jos sitä kysytään, mutta siihen tuskin kannattaa keskusteluissa jämähtää. On tärkeämpiäkin asioita ensin käsiteltävänä. Homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntiluonne on kuitenkin tunnustettava aina!

Uskovalle homolle, joka elää homoseksuaalisesti, on saarnattava lakia ja häntä on nuhdeltava, ja jos hän kääntyy parannukseen, on hänelle annettava anteeksi. Nuhtelemisessa tarvitaan kuitenkin ihmistuntemusta, mikä tarkoittaa, että kaikista uskovista ei ehkä ole nuhtelijoiksi. Mitä heikompi ja arempi ihminen kyseinen homo on, sitä hellävaraisemmin tulee nuhdella. Toisaalta mitä välinpitämättömämpi hän on, sitä ankarammin tulee häntä kehottaa parannukseen. Jos taas uskova homo on synnintunnon tilassa, jos hän syvästi homouden toteuttamista katuen tunnustaa sen Jumalan tahdon vastaiseksi synniksi ja pyrkii parannukseen, on häneen suhtauduttava erittäin lempeästi, rakkaudellisesti ja armahtavasti. Jumalaa rakastaa jokaista ihmistä, myös homoja, mutta Jumala vihaa aina syntiä, myös homoseksuaalisuuden toteuttamista.

Joskus homokeskusteluissa kuulee sanottavan, että Raamatussa mainittu homoseksuaalisuus olisi ns. valittua homoseksuaalisuutta eikä synnynnäistä, ja että synnynnäistä homoseksuaalisuutta saisi toteuttaa. Tämä on kuitenkin järjetöntä, sillä Raamatussa ei toden totta ole missään kohdin eritelty "valittua" ja "synnynnäistä" homoutta. Raamattu ei välitä lainkaan siitä, onko synnin tekijä "rietas hetero" vai "aito homo". Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä aina, täysin riippumatta siitä, mitkä ovat homouden syyt!

Homoseksuaalisuuden syiden miettiminen onkin hengelliseltä kannalta täysin epäolennaista, sillä onhan kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala ilmoittanut selvästi tahtonsa Raamatussa. Ei Raamatussa sanota, että homouden toteuttaminen on väärin, paitsi jos se on synnynnäistä. Jos homous olisi synnynnäistä – mitä se todennäköisesti ei ole – eivät homot suurestikaan eroaisi muista ihmisistä. Mehän olemme kaikki syntyneet syntisiksi. Vai olemmeko lakanneet uskomasta perisyntiin? Vaikka syntisyys olisi kuinka myötäsuuntaista tahansa, se ei oikeuta ketään elämään sen mukaisesti. Ei, siitä on tehtävä parannus, tunnustettava se Jeesukselle ja elettävä kieltäymyksessä ja uskossa. Homoille ei ole olemassa mitään ekstrajunaa Jumalan luo. Eivät he saa toteuttaa elämässään syntisiä taipumuksia sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Parannus on sitä, että kääntyy pois siitä väärästä, mitä tekee, siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä hän on.

Homouden syitä on tutkittu ja näyttää siltä, että se ei ole biologista alkuperää. Hormonaalisuutta ja aivoja käsittelevät tutkimukset ovat tuloksiltaan selvästi vajaita ja keskenään erittäin ristiriitaisia. Geneettisissä tutkimuksissa tämä on vieläkin korostuneempaa. Sen sijaan psykologiset tutkimukset homoudesta ovat hyvinkin yhtenäisiä ja osoittavat suurta yksimielisyyttä ja todennäköisyyttä homouden synnystä nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä.

Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.

Koska käsittelemieni Raamatunkohtien nojalla homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä, ei homouden hyväksyminen ole mitään muuta kuin kapinointia Jumalaa vastaan! Siten myös ne, jotka eivät homoutta itse harjoita, mutta hyväksyvät sen, syyllistyvät yhtälailla raskaaseen syntiin Herraa vastaan. Tästä puhuu Roomalaiskirje:

"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32).

Kehotankin vakavasti kaikkia homoseksuaalisuuden hyväksyjiä tekemään parannuksen! Ettekö ymmärrä, että kapinoitte ja teette syntiä itseänsä Jumalaa vastaan? Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan.