Miten asia on. Joskus vaan haaveilen liikaa ja unohdan, että ne haaveet ei ole sama kuin oikea elämä ja totuus. Fantasia ja oikea elämä sekoittuu. Eihän se tervettä ole, mutta enpä ole enää kellekään häiriöksi. Saan kuvitella ja ajatella päässäni mitä haluan.
Kyllä minä oikeasti tiedän ja tiedostan
Anonyymi-ap
1594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toki saat. Niin teen myös minä ja monet muut.
Se on vain kivuliasta, kun aina välillä havahtuu siihen toden ja fantasian väliseen eroon.
Niin, sen takia lopetin yhteydenpidon siellä, koin että olen vain häiriöksi.
Olisitpa kysynyt.
Et taida olla kaipaamani ihminen. Meillä on yhteys vain täällä (hatara ja satunnainen) ja oikeassa elämässä tällä hetkellä. Mutta minulla tulee herkästi samanlaisia ajatuksia kuin sinulla: en halua häiritä ketään. Sitä ei tietenkään aina voi tietää pitääkö tuo tunne kuitenkaan oikeasti paikkansa toisen kannalta, joten itse kunkin pitäisi yrittää muistaa sekin vaihtoehto, että se toinen HALUAA kuulla sinusta…
Mitä mies saat näistä yksinäsi käymistä filosofisista vuorupuheluista tai keskeltä ei mitään ajatusten tonavaa alkavista aloituksista? Kuin joku raamattu avattaisiin randomilla tai vastaavaa, vertauskuva liittyy fanaattiseen uskoon näiden juttujen suhteen
En ole aloittaja mutta minä haluaisin olla yhteydessä yhteen Keijoon.
Minulle tää ei oo fantasiaa eikä oikean elämän ja fantasian sekoitustakaan. Tiedän, missä elän. tiedän mikä on kuvitelmaa. tiedän mikä on totta. ei mulla oo sekoittuneet nuo. tiedän myös, mikä on haaveilua ja mikä haavettani. tunnen myös, mitä tunnen eikä sekään ole fantasiaa, se on täysin totta ja se on elämää. -sivusta
Onneksi olkoon.
Kaikki elää tavallaan ja mitä elämä olisi jos ei joskus eläisi haaveissaan..Pääasia on ettei jää elään mihinkään kuvitelmiin..Jalat alla tukevasti maanpinnalla kuitenkin..
sitäkin sitäkin. jalat maan pinnalla. mutta tuo sydän lentelee välillä omia liitojaan, vaikka sitä kuinka yrittäisi pitää aisoissa. jalat maassa, sydän lennossa .. ikävä yhdistelmä. haaveissa toki on hyvä olla ja hyvä jos niitä haaveita on mutta kuten sanoitkin, jalat maassa tarpeeksi kuitenkin. kuvitelmissa ei ole hyvä elää pitkään, se ei johda hyvään. aikansa sillekin. haaveissa saa olla myös, mutta aikansa sillekin. entäs sitten tämä ikävä? ehkä sillekin on aikansa, mutta joskus se jää ainakin osittain olemaan, joskaan ei kokopäiväisesti, mutta kuitenkin. sehän on vain luonnollinen ja terve tunne. silloin, kun ei mene överiksi. mistäs sen rajan sitten tunnistaa .. ehkä omassa itsessään huomaa, mikä on hyvää ikävöintiä ja mikä pahaa. jossain tuolla sydämessä on aina se oma pieni paikka tietyille ihmisille, jokaiselle se oma lokero, johon laitan muistoineen ja ikävineen. sinnehän ne menee. ne tärkeimmät. rakkaimmat. sinne ne myös jäävät. niin sen pitää ollakin. ne rakkaimmat vain. ei silti tarkoita, että ikävä loppuisi siihen. sehän on läsnä aina. joka päivä. loppuelämän. kaikkia niitä rakkaita kohtaan, jotka ovat kerran sinne sydämeen päässeet.
Kaikki huutaa paa da da daa da da daa
Minäkin haaveilen molemminpuolisesta rakkaudesta. Vaikka ei sitä tän ikäiselle enää ole luvassa.
ikä ei oo este rakkaudelle ikinä.
On se. Huomattu tosielämässä.
no mut itte oon kyl niin eri mieltä asiasta. niin täysin eri mieltä. saanen olla siis.
Se että hän vastasi meni 2 viikkoa tai kauemmin mutta vastasi kuitenkin jossain vaiheessa.
Enää ei ole vastannut. Halusin olla häneen yhteydessä mutta hän ei tainnut minuun.
Silloin kun juttelimme luulin että tykkää jutella minun kanssani mutta ei Keijo tykännyt.
Mies ja nainen voi olla ystäviäkin toisilleen olisin halunnut olla ystävä. Toivottavasti en lähetä hänelle mitään viestiä enää irl koska en halua että ahistuu.