Nuorilla ja iäkkäillä on sama ongelma

Isovanhemmilla on mahdollisuus tehdä aloite.

Anonyymi kirjoitti:

Isovanhemmilla on mahdollisuus tehdä aloite.

valitettavasti isovanhemista eivät nuoret välitä heillä onoma elämä ja omat kireet, se on suuri suru isovanhemalle, turhaan yrittää ottaa yhteyttä ei onnistu, alkaa jo tuntua häirinnältä jos nuoret eivät ole kiinosuneet vanhemmista
moni iso vanhempi ei enään uskalla ottaa yhteyttä koska luulee olevansa HÄIRIÖKSI ja phelutki alkaa jo epäilyttää häirinnältä,
kyllä se on vaan niin vanhukset saa kuolla ihan rauhassa yksinäisyyteensä,

Anonyymi kirjoitti:

valitettavasti isovanhemista eivät nuoret välitä heillä onoma elämä ja omat kireet, se on suuri suru isovanhemalle, turhaan yrittää ottaa yhteyttä ei onnistu, alkaa jo tuntua häirinnältä jos nuoret eivät ole kiinosuneet vanhemmista
moni iso vanhempi ei enään uskalla ottaa yhteyttä koska luulee olevansa HÄIRIÖKSI ja phelutki alkaa jo epäilyttää häirinnältä,
kyllä se on vaan niin vanhukset saa kuolla ihan rauhassa yksinäisyyteensä,

Lue lisää

Tuollaisena minäkin nykysuuntauksen pitkälti näen kuin Ano 15.47 sen kuvasi.

Ellei ikääntynyt, isovanhempi, ole "elämässä vahvasti mukana", ellei hän shoppaile, matkustele, käy ulkona syömässä ja on lisäksi arvokonservatiivi, tuskin häntä kohtaan kovin suurta kiinnostusta ilmenee nuorten ja menestyneiden taholta..))
Jos hän sattuu olemaan toimintakykyinen ja/tai varakas voi pientä alentuvaa kiinnostusta ilmetäkin, mutta jos on köyhä ja kipeä niin yksin on pärjättävä tai vertaistuen varassa, noin kärjistäen.

Poikkeuksia tietysti on, eilenkin pari nuorta haki minut mukaan Jehovantodistajien "muistojuhlaan", sillä nimellä he kuittaavat pääsiäisen juhlallisuudet, joita esim ortodoksit viettävät pitkään ja näyttävästi.
Eli jotenkin näen, että marginaaleissa elävät nuoret saattavat olla kiinnostuneita vanhoista, kuunnella ja arvostaa heitä. Henkisyys, hengellisyys tuntuisi olevan sellainen elämänalue, jolla vanhat ja nuoret voisivat kohdata.
Myös pitkä yhteinen historia antaa mahdollisuudet siihen. Siksi kai oma perhe, oma suku nousee vanhalla arvoon arvaamattomaan. Sitä ei korvaa mikään ja surullista on nähdä, että
etäisyys, fyysinen tai henkinen, on saattanut tehdä perhesuhteista vaimeat ja höllät.

demeter1 kirjoitti:

Tuollaisena minäkin nykysuuntauksen pitkälti näen kuin Ano 15.47 sen kuvasi.

Ellei ikääntynyt, isovanhempi, ole "elämässä vahvasti mukana", ellei hän shoppaile, matkustele, käy ulkona syömässä ja on lisäksi arvokonservatiivi, tuskin häntä kohtaan kovin suurta kiinnostusta ilmenee nuorten ja menestyneiden taholta..))
Jos hän sattuu olemaan toimintakykyinen ja/tai varakas voi pientä alentuvaa kiinnostusta ilmetäkin, mutta jos on köyhä ja kipeä niin yksin on pärjättävä tai vertaistuen varassa, noin kärjistäen.

Poikkeuksia tietysti on, eilenkin pari nuorta haki minut mukaan Jehovantodistajien "muistojuhlaan", sillä nimellä he kuittaavat pääsiäisen juhlallisuudet, joita esim ortodoksit viettävät pitkään ja näyttävästi.
Eli jotenkin näen, että marginaaleissa elävät nuoret saattavat olla kiinnostuneita vanhoista, kuunnella ja arvostaa heitä. Henkisyys, hengellisyys tuntuisi olevan sellainen elämänalue, jolla vanhat ja nuoret voisivat kohdata.
Myös pitkä yhteinen historia antaa mahdollisuudet siihen. Siksi kai oma perhe, oma suku nousee vanhalla arvoon arvaamattomaan. Sitä ei korvaa mikään ja surullista on nähdä, että
etäisyys, fyysinen tai henkinen, on saattanut tehdä perhesuhteista vaimeat ja höllät.

Lue lisää

Äläpäs siinä yleistä, kyllä normaalisti isovanhemmat ja ladtenlapset ovat toisilleen rakkaita ja läheisiä. Kyllä ainakin näillä meidän lapsilla on tarpeeksi varallisuutta auttaa aikuisiakin lapsiaan, ei siinä meidän rahoja tarvitse kytätä, Enemmänkin me vanhat ollaan saamapuolella.

demeter1 kirjoitti:

Tuollaisena minäkin nykysuuntauksen pitkälti näen kuin Ano 15.47 sen kuvasi.

Ellei ikääntynyt, isovanhempi, ole "elämässä vahvasti mukana", ellei hän shoppaile, matkustele, käy ulkona syömässä ja on lisäksi arvokonservatiivi, tuskin häntä kohtaan kovin suurta kiinnostusta ilmenee nuorten ja menestyneiden taholta..))
Jos hän sattuu olemaan toimintakykyinen ja/tai varakas voi pientä alentuvaa kiinnostusta ilmetäkin, mutta jos on köyhä ja kipeä niin yksin on pärjättävä tai vertaistuen varassa, noin kärjistäen.

Poikkeuksia tietysti on, eilenkin pari nuorta haki minut mukaan Jehovantodistajien "muistojuhlaan", sillä nimellä he kuittaavat pääsiäisen juhlallisuudet, joita esim ortodoksit viettävät pitkään ja näyttävästi.
Eli jotenkin näen, että marginaaleissa elävät nuoret saattavat olla kiinnostuneita vanhoista, kuunnella ja arvostaa heitä. Henkisyys, hengellisyys tuntuisi olevan sellainen elämänalue, jolla vanhat ja nuoret voisivat kohdata.
Myös pitkä yhteinen historia antaa mahdollisuudet siihen. Siksi kai oma perhe, oma suku nousee vanhalla arvoon arvaamattomaan. Sitä ei korvaa mikään ja surullista on nähdä, että
etäisyys, fyysinen tai henkinen, on saattanut tehdä perhesuhteista vaimeat ja höllät.

Lue lisää

Kiinnostuin maininnastasi, että olit mukana Jehovantodistajien muistonvietossa. Varmasti mielenkiintoinen kokemus. Jt-uskontoon pääsiäinen on outo,koska heillä ei juhlapäiviä vietetä.

Anonyymi kirjoitti:

Äläpäs siinä yleistä, kyllä normaalisti isovanhemmat ja ladtenlapset ovat toisilleen rakkaita ja läheisiä. Kyllä ainakin näillä meidän lapsilla on tarpeeksi varallisuutta auttaa aikuisiakin lapsiaan, ei siinä meidän rahoja tarvitse kytätä, Enemmänkin me vanhat ollaan saamapuolella.

Lue lisää

Hyvä kuulla, Ano 8.37 ja tietysti on paikallaan valottaa tätäkin puolta. Toivon itsekin, että kuvaamasi tilanne olisi sitä "normaalia".

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostuin maininnastasi, että olit mukana Jehovantodistajien muistonvietossa. Varmasti mielenkiintoinen kokemus. Jt-uskontoon pääsiäinen on outo,koska heillä ei juhlapäiviä vietetä.

Lue lisää

Olen vuosien varrella tullut kosketuksiin Jehovantodistajien kanssa ja keskustellut mielelläni heidän kanssaan. Vaikka olen aina korostanut, etten halua sitoutua mihinkään uskontokuntaan, he eivät ole hellittäneet..))
Arvostan heidän vahvaa sitoutumistaan ja tapaa, jolla he lähestyvät "käännytettäviään".
Heistä voisi puhua pitempäänkin, mutta juuri nyt, en ehdi..))

demeter1 kirjoitti:

Olen vuosien varrella tullut kosketuksiin Jehovantodistajien kanssa ja keskustellut mielelläni heidän kanssaan. Vaikka olen aina korostanut, etten halua sitoutua mihinkään uskontokuntaan, he eivät ole hellittäneet..))
Arvostan heidän vahvaa sitoutumistaan ja tapaa, jolla he lähestyvät "käännytettäviään".
Heistä voisi puhua pitempäänkin, mutta juuri nyt, en ehdi..))

Lue lisää

Jehovantodistajat hylkäävät ne oerheenjäsenensä, jotka eivät halua olla sitoutuneita uskontoon ja sen tiukkoihin raameihin. Paljon on tragedioita, kun seurakunnasta lähteneet nuoret joutuvat välirikkoon vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa.
En yhtään arvosta sellaista sitoutumista enkä uskonnon tuputtamista. Monilla on pelko syynä, pakko käydä ovilla ja noudattaa kaikkia rajoituksia. Synymäpäiviäkään ei saa viettää. Aivopesu alkaa heti vauvana.

Anonyymi kirjoitti:

Jehovantodistajat hylkäävät ne oerheenjäsenensä, jotka eivät halua olla sitoutuneita uskontoon ja sen tiukkoihin raameihin. Paljon on tragedioita, kun seurakunnasta lähteneet nuoret joutuvat välirikkoon vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa.
En yhtään arvosta sellaista sitoutumista enkä uskonnon tuputtamista. Monilla on pelko syynä, pakko käydä ovilla ja noudattaa kaikkia rajoituksia. Synymäpäiviäkään ei saa viettää. Aivopesu alkaa heti vauvana.

Lue lisää

Tulikin jo lisävalistusta Jehovantodistajista, Ano 9.19. En voi väittää vastaan, jos sinulle on muodostunut heistä tuollainen käsitys - etkä varmasti ole ainoa, joka tietää heistä nuo asiat.

Olen itse lukenut Aila Ruohon kirjan "Vartiotornin varjossa"ja kyllä siinä samoja asioita oli listattuna, mutta siinä mainitaan myös asioita, joita usko voi ihmiselle antaa, miltä se voi varjella ja miten se voi ihmistä rakentaa. Rajojen asettaminen ei aina ole pahasta.

Kun en itse tunne tarvetta tietää "totuutta", minulle riittää se miten näen ihmisten käyttäytyvän, mitä heistä heijastuu ulospäin. Enkä muutenkaan tahdo asettaa kenenkään vakaumusta kyseenalaiseksi, jos se riittää heille ja palvelee heitä.

Kun nämä nuoret, joiden mukana liikuin, kysyivät minulta vaikutelmia tuosta muistamistilaisuudesta, vastasin kyllä rehellisesti, että jäin ulkopuoliseksi, mutta ymmärrän, että he, jotka olivat asiassa sisällä, kokivat toisin, eikä se minua haitannut.

Jatkossa luultavasti tyydyn satunnaisiin tapaamisiin, joissa meille kuitenkin on aina syntynyt hyvää keskustelua ja kuten sanottu, hengen/hengellisyyden ulottuvuus on sellainen, jossa kohtaamista voi tapahtua syvemmälläkin tasolla, siis silloin kun kenenkään uskonvarmuus ei tule esteeksi ja ainakaan meidän tapaamisissa ei niin ole käynyt.

Pikkuisen olen aina vierastanut tuota sanaa "aivopesu". Kyllähän se kertoo melkoisesta uskonvarmuudesta, "aivopesusta", myös sen kohdalla, joka tuota sanaa toisesta käyttää..))
Jehovien kohdalla tuo ei kai oikein osu muutenkaan. Heillä on tietääkseni aikuiskaste, eli pieniä lapsia ei kasteta toisin kuin meidän omassa valtionuskonnossa.

Omat vanhempani edesauttoivat syrjäytymistäni ja yksinäisyyttäni ahdistavalla kasvatuksellaan.
Vaatimattomuus pukeutumisessa, säännölliset elämäntavat, eli aikaiset kotiintuloajat ja vanhempien valitsema seura, rahanpuute, perinteiden tarkka seuraaminen, kaikki tuo karkoitti muut ikätoverit. Ei ollut mitään mieltä kutsua minua mukaan, koska kiellot, rahattomuus ja aikamäärät estivät osallistumiseni.
Omien lapsieni vapautta en koskaan ole estänyt. Siksi en ole joutunut eristyksiin vanhusiälläni.
Huomautan, että omaan perheeseeni yhteyteni katkesi, kun pääsin sieltä pakenemaan avioliton suojaan ja uuteen sukuun.