Kreationistit, nuo nykypäicän Don Quijotet

Pääsiäisen kunniaksi

Ylväästi, mutta hieman hartiat lysyssä ja fanaatikon silmät kiiluen, nuo nykypäivän Don Quijotet yrittävät potkia kuollutta ratsuaan Jesunantea pystyyn jotta he voisivat käydä urheaan taistoon vihollistaan Don Cienciaa vastaan.

Sonnustautuneena parhaimpiinsa, eli paskaisiin valheen haalareihin ja vääristelyn repaleisiin viittoihin he vyöttävät kupeilleen julmat, tulessa koetellut, lihaa ja verta maistaneet aseensa, Taittuneet Makkaratikut.

Nykypäivän Don Quijotet tarkkailevat etumaastoa ja havaitsevat Don Ciencian pyöriväsiipiset linnoitukset horisontissa sekä hänen huonosti naamioituneet sotilaansa jotka yrittävät olla oljella täytettyjen linnunpelättimien näköisiä.

Koska Jesunanten elvytysyritykset eivät onnistu, eivät edes vanhalla "täytetään kaakin pää pahvilla" kikalla, joutuvat nykypäivän Don Quijotet käymään taisteluun jalkaisin. Kun hyökkäyskäsky on kajahtanut alkavat he valua kohti taistelukenttää, kunkin omaan tahtiinsa.

Mutta mitä ihmettä? Ei mene kuin hetki ja jokainen nykypäivän Don Quijote menee eri suuntaan, osa alkaa jopa riitelemään keskenään. Muutamat heistä näyttävät päässeen ensimmäisten olkiukkojen luokse ja niiden luona näyttääkin käyvän melkoinen pölinä.

Taistelu alkaa olla ohitse. Tantereella makaa urvahtaneita Don Quijoteja, pyörineet liikaa raukat ympyrää paahtavan auringon alla. Suutaan he aukovat kuin kalat kuivalla maalla yrittäen pyytää pelastuksekseen näkyleipiä ja viiniä. Sitkeimmät ovat vielä pystyssä olkiukkojen luona mutta hekään eivät ole enää taistelukunnossa vaan pitelevät kipeityneitä käsiään. Sotavammoina saadut tenniskyynärpäät eivät tule paranemaan pitkään aikaan.

Hirvittävä tappio Don Quijoteille. Vahingoittumattomat olkiukot hymyilevät heille leveästi, Don Ciencian pyöriväsiipiset linnakkeet jatkavat niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja mikä pahinta, Don Ciencia ei edes tiedä että vakaumukselliset uskonsoturit olivat taas kerran käyneet hänen kimppuunsa.

Neo Cervantes