Enkä mä pysty sua pelastamaan. Tiedän kyllä mikä sun ongelma on. Niin kuin tiedän mitkä mun ongelmat on ja mitkä mun läheisten ongelmat on. Enkä voi niille yhtään mitään. Ja ongelma on siis myös se, etten välitä asioista ihan niin paljon kuin ehkä pitäisi. Asiat lutviintuu, ja joskus ei lutviinnu, ja se on sitten sen tarun loppu. Kaikki loppuu aikanaan.
Kuule nainen, ei mulla ole mitään vastauksia
Anonyymi-ap
36137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mikä hänen ongelmansa sitten on?
Sitä arkunkantta en avaa.
Et sinä mitään tiedä.
No no, vähän kunnioitusta nyt.
Kunnioitus ansaitaan.
En ole yrittänyt koskaan ansaita häneltä mitään.
Siksi juuri.
Enkä aio. Tässä on salaisuus. Ehdoton ei. En ikinä aio luopua periaatteista. En ikinä rupea miellyttämään tietyssä mielessä, enkä ikinä yritä ansaita mitään. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Mitkä ne periaatteet ovat?
Tarkoitan, että kuvaat seurauksia: et miellytä tietyssä mielessä, etkä yritä ansaita mitään.
Ne ovat eräänlainen salaisuus. Niitä ei voi avata vaikka haluaisi.
Ei kun en ole missään vaiheessa yrittänyt miellyttää tai ansaita. Ei ole käynyt mielessäkään, koskaan kenenkään ihmisen kohdalla.
Ei varmasti tiedä yhtään mitään kenenkään elämästä ja asioista, mutta näin yleisemminkin on mainittava, että ehkä naisista selostamalla kaikenmaailman nyansseilla ja pieteeteillä on maailmassa pötkitty liian pitkään liian pitkälle, joten johonkin tällainenkin teksti voi resonoida vaikka olisi kuinka anonyymi ja abstrakti taso, ihminen kokee oman kokemuksellisuutensa hyvin tärkeäksi.
Jopa tuli sossuteoriaa taas kerrakseen. Pölyinen toimisto ja 80-luvun tutkimus. Jeah.
Miksihän tuosta kertomustasi tulee kovin vähän toisen eteen tekevä, itsekeskeinen ja antisankarillinen kuva.
Juuri siksi, koska sillä ei ole mitään väliä, mitä minulta odotetaan, jos se ei sovi arvoihini.
Tuollaiset arvot ovat arvottomia. Mielipide.
Oli älykästä juu.
Ei kiinnosta. Ei ole koskaan kiinnostanut.
Oliko se 70-luvun kirja homeessakin?
Mikään arvokas ei homehdu, kestää ajan kyllä.
Jos kuitenkin yrittäisit vähän tuulettaa päänuppia?
Kyllä tämä oli ihan straight up- paineilmaa pölyisiin hyllyihin, kiva metafora
Huopatossut, juhla mokkaa nuhjuisessa kupissa, rispaantunut toimistotuoli, ja sossuteoriaa vuodelta 1982. Yhdenvertaisuus on tärkeintä.
Jos se tuuletus tekee samaa kuin aloittajalle, ei kiitos.
Pitäydyt vahvasti 1970-luvun kirkkaimmissa helmissä.
Okei, ehkä en välitä, mitä se sinulle edustaa. Siten olen välinpitämätön. Kommentin jos toisenkin verran kuitenkin... Pitäydyn helmissä, joita on hopeamaljoissa.
Yhdenvertaisuus on mahdottomuus.
Kenelle- sinulle itselles ajatuksen tasolla? Ketä tai mitä ryhmää tai kumpaa sukupuolta tai krtä sen yksittäistä edustajaa kohtaan pyrit muodostamaan erilaisia porrastuksia kun affirmaatiolta tuo kommentti vaikuttaa mietettä enemmän. Kunhan heittelen, kun on niin korkealentoista juttua tänään
Se nyt vain on tosiasia. Synnymme tänne maailmaan erilaisiin olosuhteisiin, erilaisista lähtökohdista. Ei ole mitenkään mahdollista olla yhdenvertainen niin erilaisilla mahdollisuuksilla jo maantieteellisesti ja biologisestikin katsottuna.
Voidaan yrittää tasoittaa eroja, mutta koskaan ei toteudu täysi yhdenvertaisuus. Ainoastaan uskomalla Jumalaan, se voi olla totta, koska silloin Hänellä on kaikki tieto. Hän on A ja O. Hän antaa jokaiselle ihmiselle yhtäläisen ihmisarvon ja tietää ne olosuhteet ja mahdollisuudet, mitkä jokaisella ihmisellä on. Siten myös Jumala on ainoa, joka voi tasata ”tilit” joskus. Sille, jolle on vähän annettu, siltä vähän vaaditaan ja myös toisinpäin.
Sivusta totean, että ainakin minä olen kokenut näkeväni tietyn asian ohi, sillä tuntenut, että niin paljon muutakin on hänessä. Taisin vain jättää hänet uskomaan muuta.
Enpä minä ole hetkeen ketään enää itseäni pelastamaan odottanutkaan. Ihan olen itse itseni viime aikoina yhdestä jos toisestakin kuopasta ylös ponnistanut saatuani tukea sopivissa kohdissa oikeilta ihmisiltä ja siinä sivussa ruvennut jaksamisen rajoissa antamaan takaisin muillekin.
Todennut tässä myös, että asiat menevät omalla painollaan ja jos jokin on oleva niin sitten se on tai ei ole. Jos jonkin aika ei ole nyt, niin ehkä se on sitten myöhemmin. Ei sitä pysty asioita eteenpäin pakottamaan, vaikka kuinka haluaisi. Sen verran intensiivistä on meno ollut pitkän aikaa, että yksi asia kerrallaan on ollut nyt pakko edetä. Alkavat voimat olla sen verran lopussa, kun on liikaa yrittänyt olla kaikkea kaikille ja meinannut unohtaa itsensä taas siinä sivussa.
On sulla mies intensiivisiä vastauksia itsellesi kertakaikkiaan
”ongelma on siis myös se, etten välitä asioista ihan niin paljon kuin ehkä pitäisi”
Välittäminen onkin lopulta kovaa valuuttaa. Ukrainalaisessa strippiklubilla tämä tiedetään. Ja hookerin tytöt teki samoin aikanaan. Lohdutti.
Ei kiinnosta. Tajuatko. Sinä et kiinnosta.
En odotakaan että voisit pelastaa minut. Lopulta pelastan vain itseni. Jos nyt rehellisiä ollaan niin on minullakin läheisempiä ihmisiä elämässäni. Eli ollaan vain niitä hyviä kavereita ei sen enempää ja siinä se. Minä autoin sinua ja sinä minua mitä nyt osasit. Eikä siinä mitään. Ajattelen sen niin että saan sen jossain muodossa sitten takaisin jos ei muuten niin omassa elämässäni tai sinut irl nähdessä. Muuten jatkan omaa elämääni tavalliseen tapaan ja kaipailen jos näen jonkun komean miehen.