Vaikka hoitokokouksissa tapahtui ylilyöntejä, ne olivat pääasiassa siunauksellisia tilaisuuksia. Tätä unohdetaan usein. Siksi kirjoitin tämän runon.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksissa
on voimaa ja siunausta sisällänsä.
Kun veljet ja sisaret yhdessä kokoontuvat,
he rukoilevat, laulavat ja Jumalaa ylistävät.
Kokouksessa saa kokea Kristuksen rakkautta,
ja kantaa taakoja yhdessä toisten kanssa.
Rippi, synninpäästö ja armo saadaan kokea,
ja ilon kyyneleet silmäkulmiin nousee.
Kokouksessa yhteys veljien ja sisarten välillä vahvistuu,
ja arvostus toinen toisiamme kohtaan kasvaa suuremmaksi.
Uskonelämän kokemukset ja todistukset jaetaan,
ja lohdutusta ja voimaa saa toinen toisestaan.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksissa
on Pyhä Henki läsnä voimallaan.
Niissä saa kokea Jumalan siunausta,
ja rauha sydämeen laskeutuu hiljalleen.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksissa
on voimaa ja siunausta sisällänsä.
Kun veljet ja sisaret yhdessä kokoontuvat,
he rukoilevat, laulavat ja Jumalaa ylistävät.
Kokouksessa saa kokea Kristuksen rakkautta,
ja kantaa taakoja yhdessä toisten kanssa.
Rippi, synninpäästö ja armo saadaan kokea,
ja ilon kyyneleet silmäkulmiin nousee.
Kokouksessa yhteys veljien ja sisarten välillä vahvistuu,
ja arvostus toinen toisiamme kohtaan kasvaa suuremmaksi.
Uskonelämän kokemukset ja todistukset jaetaan,
ja lohdutusta ja voimaa saa toinen toisestaan.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksissa
on Pyhä Henki läsnä voimallaan.
Niissä saa kokea Jumalan siunausta,
ja rauha sydämeen laskeutuu hiljalleen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ni mitäs tähän voimaan sanot ?? Olen mies ja homo ja olin monessa hoitokokouksessa ja nyt olen nainen ja lesbo !! Olinko liian monessa hoitokokouksessa ??
Hoitovääryydet on pääosin korjaamatta ja korvaamatta. Hoitajat hautovat tekojaan kuin jäärä muniaan.
Yksi syy siihen, miksi hoitokokousvääryyksiä ei ole korjattu, voi olla se, että hoitokokouskäytännön ympärillä on voinut olla voimakasta painostusta ja pelkoa siitä, että jos joku haastaa käytännön tai sen seuraukset, hänet leimataan liikkeen hylkääjäksi tai uskonsa menettäneeksi. Tämä on aiheuttanut sen, että monet ovat vaikeneet tai eivät ole uskaltaneet puhua kokemistaan vääryyksistä.
Yhteisöllä on musta korjaamaton menneisyys. Väärintekijät kulkevat yhteisön mukana omana ryhmänään.
"Väärintekijät kulkevat yhteisön mukana omana ryhmänään."
Asiansa korjaamatta jättäneen hoitopuhujan tunnistaa siitä, että puhe on "kasvaneen" suusta ja ankaraa.
Esiintyy myös teennäistä nöyristelyä ja anteeksipyytelyä "Jumalan" nöyränä palvelijana.
Mites ne kokousten jälkeiset itsemurhat liittyy siunaukseen.
Ja miten monet traumatisoitu loppuelämäksi ja menetti työkyvyn.
Monet joutuivat psykiatriseen hoitoon.
Minä kävin kahta hoitokokousuhria katsomassa Oulun piirillä, oli se järkyttävää aikaa.
Saattoihan asiat mennä ristiin, jos poikkesi valtaapitävästä ryhmästä. Varmaan vähimmällä pääsivät ne jotka pitivät naamansa kiinni, vaikka huomasivatkin, että nyt menee höpsistä.
kattoremontit näyttää olevan helpommin tehtävissä kuin menneisyyden selvittäminen.
kaikkein yksinkertaisimmallakin järjen valolla pitäisi tajuta että hoitokokouksissa ei ollut promilleakaan tervettä kristillisyyttä.
mutta kun ylpeys on kaikista suurin armoitus niin tulos on sitten se mikä on nähtävissä.
Aktiivisemmin noin vuodesta 2005 alkanut keskustelu - kiitos netin keskustelupalstojen - hoitokokousvääryyksistä on edennyt siihen vaiheeseen, että kenellekään ei ole enää epäselvää, miksi vääryyksiä ei korjata. Yhteisössä päättäjinä toimivat henkilöt, jotka itse joutuisivat luopumaan ylpeydestään ja valtavasta oikeassa olemisrn pakkomielteestä. He ohjeistavat myös niitä riviläisiä, jotka eivät ole korjanneet tekojaan. Täältä on saanut lukea mm., että srk:sta on annettu ohje, ettei asioista tarvitse keskustella. Voiko enää tyhmenpää ohjetta antaa.
mutta väki vaeltaa suviseuroihin kuitenkin sankoin joukoin, eli ei sitä tajua millaista ajattelua joukon sisällä oikein on.
miksi he eivät äänestä jaloillaan johtuu yksinkertaisesti samasta pelosta kuin hoitoaikoina ja s e ei ole Jumalanpelkoa vaan ihan muuta.
Muistan erään netistä kuuntelemani papin pitämän seurapuheen, jossa hän puhui oikeassa olemisen "pakkomielteestä" ja muistini mukaan puhujasta. Kuvaus loppui kun hän kertoi, kuinka nöyrä loppujen lopuksi tällainenkin henkilö on, että viimeistään kuolinvuoteellaan hän tekee parannuksen. Silloin ajattelin, että aivan ihmeellista puhetta, sillä en näe tuossa mitään nöyrää ja onko tuollainen parannus edes aito.