Mitä oli aika ennen ajan käsitteen keksimistä?

Aina kun tapahtuu jotain, kuluu aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aina kun tapahtuu jotain, kuluu aikaa.

Mistäs tiedät, ethän ole aina paikalla...

Anonyymi kirjoitti:

Aina kun tapahtuu jotain, kuluu aikaa.

Aika on siksi, ettei kaikki tapahdu yhtä aikaa ja paikat siksi, ettei kaikki tapahdu samassa paikassa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika on siksi, ettei kaikki tapahdu yhtä aikaa ja paikat siksi, ettei kaikki tapahdu samassa paikassa.

Ajattelusi on nurinkurista. Kuvittelet, että aika on jokin voima tai elementti, joka organisoi tapahtumia, jotta ne ei tapahtuisi yhtäaikaa. Samalla tavalla muinoin ajatteli eräs aavikkokansa, joka kuvitteli, että kaikkeuden on luonut jokin tietoinen entiteetti.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelusi on nurinkurista. Kuvittelet, että aika on jokin voima tai elementti, joka organisoi tapahtumia, jotta ne ei tapahtuisi yhtäaikaa. Samalla tavalla muinoin ajatteli eräs aavikkokansa, joka kuvitteli, että kaikkeuden on luonut jokin tietoinen entiteetti.

Lue lisää

Aika on ulottuvuus?

Aika on täysin konkreettinen nykyisellä määrityksellä. Yksi maapallon pyörähdys on yksi vuorokausi.

Ympärillämme ei ole aikaa, sillä aika esiintyy vain tietoisuudessa, jossa hahmotetaan tapahtumien kesto. Kun olemme luoneet 'ajan', näemme ja koemme kaiken sen "läpi", tai kautta. Siksi kaikella on "ajallinen" kesto, ja kaikki on "ajassa". Aika on kuitenkin yhtä keinotekoinen keksintö kuin esim. sentit ja kilot objektin ominaisuutena.

Kvanttiteorian puolella näin on.
Toisaalta tieteenalat määrittelevät ajan omien tarpeidensa mukaan.

Nämä määrittelyt tulevat esille aikajärjestelmissä, niiden sovelluksissa.
Tavallista ihmistä lähinnä on tähtitieteen aikajärjestelmät, vain joiltakin
osin nekin. Tosin hyvin pitkälle päässeet tähtiharrastajat voivat joutua
soveltamaan tähtitieteen aikajärjestelmiä.

Atomikello on ilmeisesti se joka tuo kvanttitieteellisen tuotteen tavalliseen
aikakäsitykseen. Atomikellon sekunnin määritelmä on SI-järjestelmässä
sekunnin määritelmänä, tosin yhtenä tekijänä.

Ennen atomikelloa sekunti oli määritelty tähtitieteellisten havaintojen
peusteella. Uusi määritelmä käytti vanhan määritelmän sekuntia perustana
johon atomikellon sekunti tahdistettiin ja skaalattiin. Jonka jälkeen mentiin
SI-järjestelmän kellon mukaan.

Eräänlaisen yhteenvedon ajasta ja sen käsittelystä tieteissä voisi tehdä näin.

Geologiassa tapahtumat ovat pitkien aikavälien tapahtumia, ajankäsitys
geologiassa on hitaiden kellojen mukaista.

Suhteellisuusteorioden mukaiset tapahtumat vaativat oman aikakäsityksen.

Tavalliset ihmisten väliset tapahtumat toimivat UTC-ajan skaalan puitteissa.

Kvanttitieteen tapahtumat vaativat oman aikajärjestelmänsä.

Kyse olisi tapahtumista todellisuuden eri tasoilla.

Aika olisi siis tapahtumiin liittyvä, ei vain pelkkä käsite tai keksitty mittaväline.

R.

Ajalla on rajansa, aikaa on rajallisesti. Jos aikaa olisi rajattomasti se mahdollistaisi olemassaolon esim. vapaalle tahdolle joka on riippuvainen ajan määrästä.

Voiko absoliuuttisessa tyhjiössä olla aikaa, kun siellä ei tapahdu mitään. Missä se aika majailisi.

Lämpötila on tapa ilmaista molekyylien keskimääräistä liike-energiaa. Kuluneen ajan määrittämiseksi pitää siis tuntea tuo energia eri vaiheissa. Energian määrittämiseksi tarvitaan aika. Eli ajan määrittämiseksi tarvitaan aika. Ajan "mittatikuksi" voidaan sopia jonkun muun kahden tapahtuman välinen aika. Aika on siis sopimuskysymys. Oleellista on, että ilmiöiden vertailussa käytetään samaa mittatikkua.

Joitakin lyhyitä kommentteja.

Belisario.
"Aika on järjestäytynyt prosessi...."

Ja kun minä ajattelin että prosessit ovat ajallisia tapahtumia, eikä itse
aikaa. Muuhun B:n tajunnanvirtaukseen ei voi sanoa muuta kuin,
leveä ja vuolas on virta, minne sitten viekään...

Anon.
"Aika on vain laskennallinen suure, jota käytetään fysiikan teorioissa ilmiöiden kuvaamiseen."

Tämän kun esittää muodossa, "aikaa käytetään vain laskennallisena
suureena fysiikan teorioissa."
Tämä on jo paljastavampi ilmaisu, alempana perustelut.

Anon.
"Voiko absoliuuttisessa tyhjiössä olla aikaa, kun siellä ei tapahdu mitään."

Absoluuttista tyhjöä ei ole olemassa, siellä on aina kvanttiason tapahtumia.

Anon.
" Ajan "mittatikuksi" voidaan sopia jonkun muun kahden tapahtuman välinen aika. Aika on siis sopimuskysymys. Oleellista on, että ilmiöiden vertailussa käytetään samaa mittatikkua."

Kello olisi ajan mittatikku, kello ei tietenkään ole möhkäle missä ei tapahdu mitään,
kello tuottaa kellotapahtumia, laskien samalla tapahtumiensa määrän. viisareiden
asentona tai numeronäyttönä.
Tietenkin kellosta mittaustilanteessa voi sopia jotakin tai olla sopimatta
jotain tiettyä, on kuitenkin melkoinen ajatusloikka päätyä tulokseen
että "aika on siis sopimuskysymys".

Siis että mittaustilanne ynnä kellotapahtumat ynnä sopimus olisivat itse aika.
Ehkä mielummin asvoimme sopia miten ongelman tapahtumat suhteutetaan
kellotapahtumiin ja ilmoitetaan standardikellotapahtumana.

Anon.
"Aika on meidän puolellamme"

Kokemus on osoittanut että aika tapahtumien kautta on meitä vastaan,
se yrittää suoraan tappaa meidät.

--------

Kari Enqvist, tuo ansioitunut kosmologi ja vähemmän ansioitunut filosofi,
on viimeisimmässä kirjassaan ajatellut korjaavansa tuota filosofi osaa.

Monen muun asian ohella hän pohtii ajan luonnetta, tässä tapahtuukin tärkeä
muutos hänen youtubevideoonsa missä hän käsittelee ajan ongelmaa.

https://www.youtube.com/watch?v=7ZlIoleJkHI

Videossaan hän tarkastelee aikaa lähinnä suhteellisuusteorioiden kautta ja
siinä ohessa myöntää että emme tiedä mitä aika on.

Eläkkeellä ollessaan on aikaa miettiä asioita pidemmälle ja päättänyt lähestyä
aikaa siitä suunnasta mistä videossa oli lähinnä vähän heitellyt ylimalkaisesti jotain.

Ansioituneena fysiikankaavojen käsittelijänä hän on nyt huomannut ettei hän
osaa sanoa ajasta oikeastaan mitään, häntä oikeastaan hävettää tietämättömyys
ajasta.

Tässä onkin mielenkiintoinen paradoksin tapainen ilmiö, en sano että se on
paradoksi, mutta läheltä mennään.
Ei-fyysikoilla on vaikeuksia ymmärtää vaikka suhteellisuusteorioiden
väitteitä, näyttää olevan vaikeuksia jopa fyysikoilla, mutta fyysikot ovat
samalla tavoin vaikeuksissa tavallisen arkielämän aikatapauksissa.

Fyysikot eivät ymmärrä aikaa yleensä ja maallikko ei ymmärrä fyysikoiden
aikakäsitystä, mutta voi ymmärtää ajan luonteen yleensä paremmin.
Näin hiukan kärjistettynä, mutta Enqvistin myöntämänä.

Kun ajatellaan aikaa vain laskennallisena suurena, kaikki ajan käsitteelliset
yhteydet katkeavat suhteessä todellisuuteen.
Kaavojen yleistetty logiikka kyllä näyttää todellisuudesta jotain, mutta
monet fyysikot aikaa käsitellessään ihmettelevät onko jotain jäänyt
huomaamatta heiltä.

R.

Tapahtumilla on järjestys joka on usein looginen ja joskus jopa syklinen. Siitä muodostuu meidän havainnoima ja kokema aika. Jos aikaa ei olisi, ei olisi järjestystäkään vain totaalinen kaaos.

Eikö amerikkalainen Wheeler sanonut että aika on olemassa juuri sen
takia ettei kaikki tapahtuisi yhtäaikaan?

Anonyymi kirjoitti:

Tapahtumilla on järjestys joka on usein looginen ja joskus jopa syklinen. Siitä muodostuu meidän havainnoima ja kokema aika. Jos aikaa ei olisi, ei olisi järjestystäkään vain totaalinen kaaos.

Lue lisää

Aika luo kaaoksen.

Nyt mennään jo John Lennonin lesken Yoko Onon ajatuksiin.

Anon.

"Ajan määritelmä on:"

Koska olet esittänyt kehitelmäsi argumenttityyppisenä,
muutama kommentti.

"Aika on olio, jonka perusyksikkö on sekunti.
Aika on siis kello, jonka yksikkö on sekunti."

Oliolla on vakiintunut merkitys kielitieteessä ja logiikassa, eikä sen
puitteissa voi aikaa sanoa olioksi.

"Aika on siis kello,"

Jokin tietty kello voi olla olio, mutta "aika on kello" on aika epäselvä
ilmaus. Yksikkö on sekunti, itse asiassa sekunti on aikajärjestelmään
kuuluva yksikkö, jonka tarkoitus on tahdistaa kellot käymään samaan
tahtiin.
Tietenkään aurinkokellon, vesikellon tai kynttiläkellon yksikkönä ei ole
sekunti, ne eivät olekaan aikajärjestelmän jäseniä.

Ihminen voi käyttää erilaisia ilmiöitä tai tapahtumia kelloina, ilman
että ne tuottaisivat sekunteja.

"Ei ole olemassa aikaa kellon ulkopuolella ulkomaailmassa."

Tätä asiaa yrität todistaa, joten sitä ei vielä kannattaisi esittää.

"Ja ennen kellon keksimistä ei ollut mitään aikaa ulkomaailmassa."

Tämäkin olisi sama kuin edellinen.
Tarkoittaako tämä itse asiassa sitä ettei ennen kellon keksimistä
ollut kelloja?

"Ihmisellä on aivoissa biologinen kello kuten muillakin eliöillä."

Mikä suhde kellolla ja biologisella kellolla on?
Biologinen kello ei käytä sekunteja, mutta se tunnistaa ajan "kulun",
eli miten se suhtautuu aikaan.

Siis onko aikaa olemassa.
Näyttää olevan jo biologisen kellon toiminnan ja tulosten takia.

Aika ei ole kello, jotkut esittävät että kello näyttää ajan kulun,
sikäli kun ajan voi sanoa kuluvan.

Voisi sanoa että kello on mittausväline ja sovellus eri tarkoituksiin,
mutta aika ei ole mittausväline tai sovellus.

Ajan ja kellon suhde onkin enemmän abstraktinen, koska aika ei
pidä kelloa "oikeassa ajassa".
Vain aurinkokello toimii pakotettuna siihen rytmiin mitä se mittaa,
selkeällä säällä.

Kyllä aika on olemassa, sen löytäminen todellisuudesta vaatii
jonkin verran ajattelua.

Kun lapselta kysyy mitä aika on, hän voi viitata kelloon.
Kun kysytään, pysähtyykö aika, jos kello pysähtyy, hän kyllä yleensä
huomaa ettei aika pysähdy.

Mutta kellon konkreettisen käsitteen ja ajan abstraktisen käsitteen
suhde hämmentää hänet täysin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.

"Ajan määritelmä on:"

Koska olet esittänyt kehitelmäsi argumenttityyppisenä,
muutama kommentti.

"Aika on olio, jonka perusyksikkö on sekunti.
Aika on siis kello, jonka yksikkö on sekunti."

Oliolla on vakiintunut merkitys kielitieteessä ja logiikassa, eikä sen
puitteissa voi aikaa sanoa olioksi.

"Aika on siis kello,"

Jokin tietty kello voi olla olio, mutta "aika on kello" on aika epäselvä
ilmaus. Yksikkö on sekunti, itse asiassa sekunti on aikajärjestelmään
kuuluva yksikkö, jonka tarkoitus on tahdistaa kellot käymään samaan
tahtiin.
Tietenkään aurinkokellon, vesikellon tai kynttiläkellon yksikkönä ei ole
sekunti, ne eivät olekaan aikajärjestelmän jäseniä.

Ihminen voi käyttää erilaisia ilmiöitä tai tapahtumia kelloina, ilman
että ne tuottaisivat sekunteja.

"Ei ole olemassa aikaa kellon ulkopuolella ulkomaailmassa."

Tätä asiaa yrität todistaa, joten sitä ei vielä kannattaisi esittää.

"Ja ennen kellon keksimistä ei ollut mitään aikaa ulkomaailmassa."

Tämäkin olisi sama kuin edellinen.
Tarkoittaako tämä itse asiassa sitä ettei ennen kellon keksimistä
ollut kelloja?

"Ihmisellä on aivoissa biologinen kello kuten muillakin eliöillä."

Mikä suhde kellolla ja biologisella kellolla on?
Biologinen kello ei käytä sekunteja, mutta se tunnistaa ajan "kulun",
eli miten se suhtautuu aikaan.

Siis onko aikaa olemassa.
Näyttää olevan jo biologisen kellon toiminnan ja tulosten takia.

Aika ei ole kello, jotkut esittävät että kello näyttää ajan kulun,
sikäli kun ajan voi sanoa kuluvan.

Voisi sanoa että kello on mittausväline ja sovellus eri tarkoituksiin,
mutta aika ei ole mittausväline tai sovellus.

Ajan ja kellon suhde onkin enemmän abstraktinen, koska aika ei
pidä kelloa "oikeassa ajassa".
Vain aurinkokello toimii pakotettuna siihen rytmiin mitä se mittaa,
selkeällä säällä.

Kyllä aika on olemassa, sen löytäminen todellisuudesta vaatii
jonkin verran ajattelua.

Kun lapselta kysyy mitä aika on, hän voi viitata kelloon.
Kun kysytään, pysähtyykö aika, jos kello pysähtyy, hän kyllä yleensä
huomaa ettei aika pysähdy.

Mutta kellon konkreettisen käsitteen ja ajan abstraktisen käsitteen
suhde hämmentää hänet täysin.

R.

Lue lisää

A.I:

Aika luonnossa viittaa luonnonilmiöiden, kuten auringon nousun ja laskun, vuodenaikojen vaihtelun sekä kasvien ja eläinten kasvusyklien syklisiin kuvioihin. Nämä mallit ovat luonnostaan luonnollisia, eivätkä ihmisen toiminta tai yhteiskunnalliset rakenteet vaikuta niihin suurelta osin.

Toisaalta aikakäsite on inhimillinen rakennelma, jota käytetään tapahtumien ja toimintojen organisoimiseen ja kestoa mittaamiseen. Se on abstrakti idea, jota käytämme ymmärtääksemme tapahtumien kulkua, suunnitellaksemme tulevaisuutta ja pohtiaksemme menneisyyttä. Aika jaetaan usein erillisiin yksiköihin, kuten sekunteihin, minuutteihin, tunteihin ja päiviin, ja sitä mitataan kelloilla ja muilla ajanottolaitteilla.

Vaikka luonnon aika ja ajan käsite liittyvät toisiinsa, ne ovat perustavanlaatuisesti erilaisia. Aika luonnossa on luonnollinen ilmiö, joka on ollut olemassa maailmankaikkeuden alusta asti, kun taas ajan käsite on ihmisen keksintö, joka on kehittynyt tuhansien vuosien aikana.

Anonyymi kirjoitti:

A.I:

Aika luonnossa viittaa luonnonilmiöiden, kuten auringon nousun ja laskun, vuodenaikojen vaihtelun sekä kasvien ja eläinten kasvusyklien syklisiin kuvioihin. Nämä mallit ovat luonnostaan luonnollisia, eivätkä ihmisen toiminta tai yhteiskunnalliset rakenteet vaikuta niihin suurelta osin.

Toisaalta aikakäsite on inhimillinen rakennelma, jota käytetään tapahtumien ja toimintojen organisoimiseen ja kestoa mittaamiseen. Se on abstrakti idea, jota käytämme ymmärtääksemme tapahtumien kulkua, suunnitellaksemme tulevaisuutta ja pohtiaksemme menneisyyttä. Aika jaetaan usein erillisiin yksiköihin, kuten sekunteihin, minuutteihin, tunteihin ja päiviin, ja sitä mitataan kelloilla ja muilla ajanottolaitteilla.

Vaikka luonnon aika ja ajan käsite liittyvät toisiinsa, ne ovat perustavanlaatuisesti erilaisia. Aika luonnossa on luonnollinen ilmiö, joka on ollut olemassa maailmankaikkeuden alusta asti, kun taas ajan käsite on ihmisen keksintö, joka on kehittynyt tuhansien vuosien aikana.

Lue lisää

Anon.

"Aika luonnossa viittaa luonnonilmiöiden, kuten auringon nousun..."

Ajattelisin, että aika on luonnossa myös noin, mutta viittaa-termi ei
sovi aikaan luonnossa tuolla tavoin. Viittaa-termi on parempi käsitteen
suhteessa objektiin.

Olisi ollut parempi "Aikakäsite viittaa luonnossa....."

Vuorokausirytmi on luonteva aikakäsitteen perustaksi, koska olemme
lukkiutuneet auringon kiertoon.
Ja ravinnon hankinta vuosikiertoon, nämä muodostavat kiintopisteen
ihmisten elämälle ja aikakäsitteelle.

Aikakäsite on ihmisen tuote, tietenkin, koska ajattelemme käsitteillä,
ihmisen käsitteenmuodostuskoneisto on ihmisen lajiominaisuus,
se alkaa toimimaan vauvana ja jatkuu kuolemaan saakka, jos terveyttä
riittää. Aikakäsitteellä ymmärrämme miten aika on todellisuudessa.

"Vaikka luonnon aika ja ajan käsite liittyvät toisiinsa, ne ovat perustavanlaatuisesti erilaisia."

Tietenkin, onhan lehmä ja lehmäkäsite eriasioita, lehmän voi syödä,
käsitettä ei. Aikakäsite viittaa/kuvaa todellisuuden sitä puolta miten
aika siinä on. Aika on tietenkin myös käsitteissä, käsitehistoriassa,
käsitteet kehittyvät, eivät ne valmiina tule.

Aika ei ole käsite, kuten joskus kuulee sanottavan, siinä vain sekoitetaan
objekti ja sitä kuvaava käsite.

Käsitteet ovat abstraktisia ideoita, ne ovat päässämme, ne voivat
viitata konkreettisiin asioihin kuten kelloon, tai sitten ne voivat viitata
abstraktioihin kuten aika.
Käsitteen ja objektin välillä on viittaus-suhde, ne eivät ole samoja asioita.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.

"Ajan määritelmä on:"

Koska olet esittänyt kehitelmäsi argumenttityyppisenä,
muutama kommentti.

"Aika on olio, jonka perusyksikkö on sekunti.
Aika on siis kello, jonka yksikkö on sekunti."

Oliolla on vakiintunut merkitys kielitieteessä ja logiikassa, eikä sen
puitteissa voi aikaa sanoa olioksi.

"Aika on siis kello,"

Jokin tietty kello voi olla olio, mutta "aika on kello" on aika epäselvä
ilmaus. Yksikkö on sekunti, itse asiassa sekunti on aikajärjestelmään
kuuluva yksikkö, jonka tarkoitus on tahdistaa kellot käymään samaan
tahtiin.
Tietenkään aurinkokellon, vesikellon tai kynttiläkellon yksikkönä ei ole
sekunti, ne eivät olekaan aikajärjestelmän jäseniä.

Ihminen voi käyttää erilaisia ilmiöitä tai tapahtumia kelloina, ilman
että ne tuottaisivat sekunteja.

"Ei ole olemassa aikaa kellon ulkopuolella ulkomaailmassa."

Tätä asiaa yrität todistaa, joten sitä ei vielä kannattaisi esittää.

"Ja ennen kellon keksimistä ei ollut mitään aikaa ulkomaailmassa."

Tämäkin olisi sama kuin edellinen.
Tarkoittaako tämä itse asiassa sitä ettei ennen kellon keksimistä
ollut kelloja?

"Ihmisellä on aivoissa biologinen kello kuten muillakin eliöillä."

Mikä suhde kellolla ja biologisella kellolla on?
Biologinen kello ei käytä sekunteja, mutta se tunnistaa ajan "kulun",
eli miten se suhtautuu aikaan.

Siis onko aikaa olemassa.
Näyttää olevan jo biologisen kellon toiminnan ja tulosten takia.

Aika ei ole kello, jotkut esittävät että kello näyttää ajan kulun,
sikäli kun ajan voi sanoa kuluvan.

Voisi sanoa että kello on mittausväline ja sovellus eri tarkoituksiin,
mutta aika ei ole mittausväline tai sovellus.

Ajan ja kellon suhde onkin enemmän abstraktinen, koska aika ei
pidä kelloa "oikeassa ajassa".
Vain aurinkokello toimii pakotettuna siihen rytmiin mitä se mittaa,
selkeällä säällä.

Kyllä aika on olemassa, sen löytäminen todellisuudesta vaatii
jonkin verran ajattelua.

Kun lapselta kysyy mitä aika on, hän voi viitata kelloon.
Kun kysytään, pysähtyykö aika, jos kello pysähtyy, hän kyllä yleensä
huomaa ettei aika pysähdy.

Mutta kellon konkreettisen käsitteen ja ajan abstraktisen käsitteen
suhde hämmentää hänet täysin.

R.

Lue lisää

"kello on mittausväline"

Argumentaatiovirhe. Kello ei ole mittausväline, vain osoitin. Pointteri.

Kello menee määritelmällisesti aina lineaarisesti eli tasavälisesti eteenpäin riippumatta siitä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

Eikä ole olemassa mitään mittauksen kohdettakaan mittarin uupumisen lisäksi, kun puhutaan ajasta. Jos menet luontoon, et havaitse mitään aikaa. Siellä sitä ei ole.

Jos aika on olemassa, sitä ei voida havaita, eikä mitata millään, mutta vain havaittavissa tai mitattavissa olevat asiat voivat olla olemassa.

Siispä aikaa ei ole olemassa.

Aika ei ole todellinen olio.

Anonyymi kirjoitti:

"kello on mittausväline"

Argumentaatiovirhe. Kello ei ole mittausväline, vain osoitin. Pointteri.

Kello menee määritelmällisesti aina lineaarisesti eli tasavälisesti eteenpäin riippumatta siitä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

Eikä ole olemassa mitään mittauksen kohdettakaan mittarin uupumisen lisäksi, kun puhutaan ajasta. Jos menet luontoon, et havaitse mitään aikaa. Siellä sitä ei ole.

Jos aika on olemassa, sitä ei voida havaita, eikä mitata millään, mutta vain havaittavissa tai mitattavissa olevat asiat voivat olla olemassa.

Siispä aikaa ei ole olemassa.

Aika ei ole todellinen olio.

Lue lisää

(Jatkoa edelliseen selvennykseksi, mitä ajan takaa)

Kello on osoitin, ei mittari. Kellonaika tarkoittaa kellon osoittamaa aikaa, ei kellon mittaamaa aikaa.

Aika on tosiaan kellossa, eikä kello voi mitata aikaa, koska ulkomaailmassa ei ole mitään konkreettista aikaa, mitä mitata, ainoa aika on kellossa, joka kello osoittaa, muttei mittaa, jos tarkastelemme asiaa kellon määritelmästä käsin.

Tieteenfilosofisesti vastaus ajan olemassaoloa liittyvään kysymykseen on selvä: aikaa ei olemassa, koska se ei ole todellinen olio reaalimaailmassa eli empiirisessä maailmassa eli maailmassa, josta voi tehdä havaintoja ja mittauksia.

On vain kello ja kellon osoittama aika, ja kello on ulkomaailmassa, mutta itse aika on vain kellossa. Ja tietysti on olemassa biologinen kello, joka on ihmisen aivoissa.

Teknisesti ottaen aika on olemassa mittayksikkönä ulkomaailmassa, mikä tarkoittaa olemassaoloa de facto ilmiötä heikoammassa muodossa. Insinöörit tietävät tämän liiankin hyvin, että tämä mittayksikkö nimeltä aika on aika hyödyllinen asia insinööritieteissä.

Tietenkin arkikielessä on mm. vuodenaika, joka ei ole seurausta ajasta, vaan maan liikkeestä, kuten vuorokausikin. Luonnossa ei ole aikaa, on vain liikettä ja tämän tuomaa muutosta tilassa eli avaruudessa.

Anonyymi kirjoitti:

(Jatkoa edelliseen selvennykseksi, mitä ajan takaa)

Kello on osoitin, ei mittari. Kellonaika tarkoittaa kellon osoittamaa aikaa, ei kellon mittaamaa aikaa.

Aika on tosiaan kellossa, eikä kello voi mitata aikaa, koska ulkomaailmassa ei ole mitään konkreettista aikaa, mitä mitata, ainoa aika on kellossa, joka kello osoittaa, muttei mittaa, jos tarkastelemme asiaa kellon määritelmästä käsin.

Tieteenfilosofisesti vastaus ajan olemassaoloa liittyvään kysymykseen on selvä: aikaa ei olemassa, koska se ei ole todellinen olio reaalimaailmassa eli empiirisessä maailmassa eli maailmassa, josta voi tehdä havaintoja ja mittauksia.

On vain kello ja kellon osoittama aika, ja kello on ulkomaailmassa, mutta itse aika on vain kellossa. Ja tietysti on olemassa biologinen kello, joka on ihmisen aivoissa.

Teknisesti ottaen aika on olemassa mittayksikkönä ulkomaailmassa, mikä tarkoittaa olemassaoloa de facto ilmiötä heikoammassa muodossa. Insinöörit tietävät tämän liiankin hyvin, että tämä mittayksikkö nimeltä aika on aika hyödyllinen asia insinööritieteissä.

Tietenkin arkikielessä on mm. vuodenaika, joka ei ole seurausta ajasta, vaan maan liikkeestä, kuten vuorokausikin. Luonnossa ei ole aikaa, on vain liikettä ja tämän tuomaa muutosta tilassa eli avaruudessa.

Lue lisää

Anon.
"Argumentaatiovirhe. Kello ei ole mittausväline, vain osoitin. Pointteri."

Mikä kello on?
Kello on mekaaninen laite, joka toimii vallitsevan aikajärjestelmän
määrittelemällä tavalla.
Kellot tahdistetaan laskemaan 86400 sekuntia vuorokaudessa, se on
niiden ainoa tehtävä. Ne siis mittaavat vuorokauden etenemistä.

Atomikellot tuottavat vain SI-sekunteja, niitä ei ole tahdistettu
vuorokausikiertoon. Ei ole SI-vuorokautta.

Ei oikeastaan muuta, ne on suunniteltu tähän ja rakennettu sitä varten.

Mutta koska ne tuottavat ja näyttävät tuotoksensa laskimen tavoin
viisari-tai numeronäytöllä, niitä voi ja käytetään mittaamaan muiden
tapahtumien suhdetta kellon aikaansaamiin sekunteihin.

Tämä siksi, että jos kello on tarkka, niin se on täsmällinen vertailukohde
muihin tapahtumiin nähden.

Aika ei ole kellossa, eikä kelloseppä laita aikaa mitenkään kelloon.
Voit tietysti kysyä kellosepältä mitä aika on, vastaukset varmaankin
vaihtelevat, tai sitten hän viittaa aikajärjestelmän vaatimuksiin.

"Kello menee määritelmällisesti aina lineaarisesti eli tasavälisesti
eteenpäin riippumatta siitä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu."

Hyvä kello toimii näin, ympärillä voi tapahtua kaiken maailman asioita,
kellon mielestä ne ovat häiriöitä, eivätkä ne saakaan vaikuttaa kelloon.
Jätän pois suhteellisuusteorioiden vaikutukset, ne ovat nanosekunti
luokkaa, tosin atomikellot tunnistavat ne ja niillä on tietty vaikutus
aikajärjestelmään.

Sanot ettei aikaa ole olemassa koska se ei ole konkreettinen asia.
Riippuen valitsemasi filosofian ontologiasta, voit päättää mitä katsot
olevan olemassa.
Koska kuitenkin käsitetasolla voit muodostaa abstraktsia käsitteitä,
on hiukan epäselvää mihin tasolle abstrahointi pitää lopettaa ja
päättää, ettei noin abstraktisia olioita enää ole olemassa.

Tämä on filosofinen ongelma johon oikeastaan kaikki törmäävät.
Tästä on hyvä esimerkki, Englannin naispääministeri 1980-luvulla
filosofoi eräässä tilanteessa, että oikeastaan vain perhe on olemassa ja
ehkä myös naapurit, kaikki muut on abstraktioita, kuten yhteiskunta.

Tämä oli siihen aikaan korrektia oikeisto-ontologiaa, siinä päästiin
mukavasti irti yhteiskuntavastuusta ja muusta ikävästä.

Sitten syttyi Falklandin sota ja PM mobilisoi yhteiskuntansa tuottamat
sotavoimat häätämään argentiinalaiset pois saarilta.
Hän ei suinkaan lähtenyt perheensä kanssa miekka ojossa sotimaan,
vaan sopivasti unohti "abstraktisen yhteiskuntansa".

Kellosta ja ajasta, kello on konkreettinen kohde, aika on abstrahoitu
aikatermin merkitys-sisältö.
Mutta missä kohtaa voidaan päättää ettei aikaa voida hyväksyä
olemassa olevaksi?

Kyllä aivan hyvin voi ajatella, että aika on tapahtumien suhteissa,
kyllä ne ovat aivan reaalisia, nehän tappavat ihmisiä, sinutkin ehkä.

Empiirinen käsitys todellisuudesta ei ehkä tavoita abstraktisia tapahtumia.
Sehän on jouduttu hylkäämään tai korjailemaan radikaalisti.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Argumentaatiovirhe. Kello ei ole mittausväline, vain osoitin. Pointteri."

Mikä kello on?
Kello on mekaaninen laite, joka toimii vallitsevan aikajärjestelmän
määrittelemällä tavalla.
Kellot tahdistetaan laskemaan 86400 sekuntia vuorokaudessa, se on
niiden ainoa tehtävä. Ne siis mittaavat vuorokauden etenemistä.

Atomikellot tuottavat vain SI-sekunteja, niitä ei ole tahdistettu
vuorokausikiertoon. Ei ole SI-vuorokautta.

Ei oikeastaan muuta, ne on suunniteltu tähän ja rakennettu sitä varten.

Mutta koska ne tuottavat ja näyttävät tuotoksensa laskimen tavoin
viisari-tai numeronäytöllä, niitä voi ja käytetään mittaamaan muiden
tapahtumien suhdetta kellon aikaansaamiin sekunteihin.

Tämä siksi, että jos kello on tarkka, niin se on täsmällinen vertailukohde
muihin tapahtumiin nähden.

Aika ei ole kellossa, eikä kelloseppä laita aikaa mitenkään kelloon.
Voit tietysti kysyä kellosepältä mitä aika on, vastaukset varmaankin
vaihtelevat, tai sitten hän viittaa aikajärjestelmän vaatimuksiin.

"Kello menee määritelmällisesti aina lineaarisesti eli tasavälisesti
eteenpäin riippumatta siitä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu."

Hyvä kello toimii näin, ympärillä voi tapahtua kaiken maailman asioita,
kellon mielestä ne ovat häiriöitä, eivätkä ne saakaan vaikuttaa kelloon.
Jätän pois suhteellisuusteorioiden vaikutukset, ne ovat nanosekunti
luokkaa, tosin atomikellot tunnistavat ne ja niillä on tietty vaikutus
aikajärjestelmään.

Sanot ettei aikaa ole olemassa koska se ei ole konkreettinen asia.
Riippuen valitsemasi filosofian ontologiasta, voit päättää mitä katsot
olevan olemassa.
Koska kuitenkin käsitetasolla voit muodostaa abstraktsia käsitteitä,
on hiukan epäselvää mihin tasolle abstrahointi pitää lopettaa ja
päättää, ettei noin abstraktisia olioita enää ole olemassa.

Tämä on filosofinen ongelma johon oikeastaan kaikki törmäävät.
Tästä on hyvä esimerkki, Englannin naispääministeri 1980-luvulla
filosofoi eräässä tilanteessa, että oikeastaan vain perhe on olemassa ja
ehkä myös naapurit, kaikki muut on abstraktioita, kuten yhteiskunta.

Tämä oli siihen aikaan korrektia oikeisto-ontologiaa, siinä päästiin
mukavasti irti yhteiskuntavastuusta ja muusta ikävästä.

Sitten syttyi Falklandin sota ja PM mobilisoi yhteiskuntansa tuottamat
sotavoimat häätämään argentiinalaiset pois saarilta.
Hän ei suinkaan lähtenyt perheensä kanssa miekka ojossa sotimaan,
vaan sopivasti unohti "abstraktisen yhteiskuntansa".

Kellosta ja ajasta, kello on konkreettinen kohde, aika on abstrahoitu
aikatermin merkitys-sisältö.
Mutta missä kohtaa voidaan päättää ettei aikaa voida hyväksyä
olemassa olevaksi?

Kyllä aivan hyvin voi ajatella, että aika on tapahtumien suhteissa,
kyllä ne ovat aivan reaalisia, nehän tappavat ihmisiä, sinutkin ehkä.

Empiirinen käsitys todellisuudesta ei ehkä tavoita abstraktisia tapahtumia.
Sehän on jouduttu hylkäämään tai korjailemaan radikaalisti.

R.

Lue lisää

Reaalimaailmassa eli empiirisessä maailmassa ei ole aikaa. Liike ja kello ovat tosiasioita toki.

Aika-avaruus on tautologia, eikä aika-avaruutta edes voi havaita. Et voi piirtää koordinaatistoon 4D-avaruutta, se mahdoton asia.

Analyyttisesti voit toki esittää järkevällä tavalla aika-avaruuden, kuten myös 4D-pallon. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi olemassa 4D-palloja, jos asiaa tarkastellaan reaalimaailman näkökulmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Reaalimaailmassa eli empiirisessä maailmassa ei ole aikaa. Liike ja kello ovat tosiasioita toki.

Aika-avaruus on tautologia, eikä aika-avaruutta edes voi havaita. Et voi piirtää koordinaatistoon 4D-avaruutta, se mahdoton asia.

Analyyttisesti voit toki esittää järkevällä tavalla aika-avaruuden, kuten myös 4D-pallon. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi olemassa 4D-palloja, jos asiaa tarkastellaan reaalimaailman näkökulmasta.

Lue lisää

Anon.

"Reaalimaailmassa eli empiirisessä maailmassa ei ole aikaa. Liike ja kello ovat
tosiasioita toki."

Miksi sitten vanhenet ja kuolet joskus.
Tuntuvat olevan ajallisia tapahtumia.

Empiriaan ei paljoa kannata luottaa, se on hukannut niin paljon asioita
että se on epäsuosiossa.
Kannattaa olla varovainen vaatimuksessa reaalimaailman suhteen,
se on aika hämärä käsite.

Aika-avaruus on matemaattinen esitys, tulevaisuus näyttää onko se
hyödyllinen vai virheellinen.

R.

Täytyyhän löytää eläimet ja syötävät kasvit,
Ei ne vaistolla löydy.

Anonyymi kirjoitti:

Täytyyhän löytää eläimet ja syötävät kasvit,
Ei ne vaistolla löydy.

Sillähän ne ainoastaan löytyy.
Nykyihmisen päällä ne löytyy vain oppimalla , ennen ne kaikki oli itsestäänselvyys.

TeamTerror kirjoitti:

Sillähän ne ainoastaan löytyy.
Nykyihmisen päällä ne löytyy vain oppimalla , ennen ne kaikki oli itsestäänselvyys.

Se vaatii kokemusta että tuollainen tieto syntyy.
Ei se itsestään putkahda.

Anonyymi kirjoitti:

Se vaatii kokemusta että tuollainen tieto syntyy.
Ei se itsestään putkahda.

Se kun on luonnollista ja ihminen on jo monta sukupolvea sitten tippunut pois siitä.
Tämän ajan ihmiselle se ei putkahdakkaan , se tulisi opetella , omaksua monta sukupolvea eteenpäin niin että se tulisi normaaliksi jälleen joskus.

TeamTerror kirjoitti:

Se kun on luonnollista ja ihminen on jo monta sukupolvea sitten tippunut pois siitä.
Tämän ajan ihmiselle se ei putkahdakkaan , se tulisi opetella , omaksua monta sukupolvea eteenpäin niin että se tulisi normaaliksi jälleen joskus.

Lue lisää

Siis monta keräilijä sukupolvea on kerännyt tietoa ympäristöstään
ja siirtänyt tiedot uudelle sukupolvelle, jotka ovat sitten harjoitelleet
lisää.
Kunnes tiedot ympäristön ruokavarat on tiedossa kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

Siis monta keräilijä sukupolvea on kerännyt tietoa ympäristöstään
ja siirtänyt tiedot uudelle sukupolvelle, jotka ovat sitten harjoitelleet
lisää.
Kunnes tiedot ympäristön ruokavarat on tiedossa kokonaan.

Lue lisää

Ei ole tietoa enään tuolloin , on vain itsestäänselvyys , toiminta , ei ajatusta/päättelyä.
Katso kuinka eläimet elävät , eivät ne mieti vaan ainoastaan kulkevat niille suunnitellun mukaan.
Se on ihmisenkin luonnollinen osa mutta jokin sai tuon olennon katselemaan itseään ja pitämään jotenkin erikoisena ja erillisenä , syntyi tietoisuus.

TeamTerror kirjoitti:

Ei ole tietoa enään tuolloin , on vain itsestäänselvyys , toiminta , ei ajatusta/päättelyä.
Katso kuinka eläimet elävät , eivät ne mieti vaan ainoastaan kulkevat niille suunnitellun mukaan.
Se on ihmisenkin luonnollinen osa mutta jokin sai tuon olennon katselemaan itseään ja pitämään jotenkin erikoisena ja erillisenä , syntyi tietoisuus.

Lue lisää

Kokemus lapsesta saakka, sillä tavoin ihmiset oppivat.
Kokemus myös eläimillä, pennusta saakka kulkeneet samaa reittiä.

Etenkin esim norsuilla vanha naarasnorsu tietää esim keitaat.

TeamTerror kirjoitti:

Ei ole tietoa enään tuolloin , on vain itsestäänselvyys , toiminta , ei ajatusta/päättelyä.
Katso kuinka eläimet elävät , eivät ne mieti vaan ainoastaan kulkevat niille suunnitellun mukaan.
Se on ihmisenkin luonnollinen osa mutta jokin sai tuon olennon katselemaan itseään ja pitämään jotenkin erikoisena ja erillisenä , syntyi tietoisuus.

Lue lisää

Aika-käsite Vedalaisissa teksteissä:
Mitä tarkoittaa "Aika"?

Puranilaiset käsitykset ajasta "Korkeimman aktiivisena voimana, joka manipuloi aineellista energiaa", voivat vaikuttaa yhteensopimattomilta Einsteinin analyysin kanssa, jossa aika on geometrinen koordinaatti avaruuden kudoksessa. Tutkija Thompson ottaa kuitenkin huomioon Puraanisten kertomusten rikkaan monimutkaisuuden, johon sisältyy atomien toimintaan perustuva ajan laskeminen, tähtien ja planeettojen liikkeet kaarisekunneissa ilmaistuna ja ajanlaajeneminen kosmisilla etäisyyksillä.

Siis Vedalaisesta aikakäsityksestä. Se on mielenkiintoinen aihe, siinä on itse asiassa aika paljon sanottavaa. Ensinnäkin ajan perusmääritelmä on, että aika on Korkeimman aktiivinen voima aineellisen energian manipuloinnissa, joten aika on siinä mielessä aktiivinen toimija. Nykyaikaisessa tieteessä aika osoittautuu itse asiassa numeron tai geometrisen koordinaatin rooliksi, mutta Veda-järjestelmässä se on jotain aktiivista. Ajalla on eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa järjestelmässä lähtökohtana on niin sanottu atomaarinen aika, ja tämä on mielenkiintoinen käsitys.

Voidaan arvioida aikaa mittaamalla kehojen atomikombinaatioiden liikettä. Aika on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden Voima, joka hallitsee kaikkea fyysistä liikettä, vaikka Hän ei ole fyysisessä maailmassa näkyvä. Atomiaikaa mitataan sen mukaan, kuinka paljon se kattaa tiettyä atomitilaa, sitä aikaa, joka kattaa kaikkien atomien ilmenemättömän, kokonaisuuden, kutsutaan suureksi ajaksi.

Se on siis Srimad-Bhagavatamin ajan kuvauksen lähtökohta, että aika perustuu atomien toimintaan, se on siis lähtökohta. On olemassa useita erikokoisia aikayksiköitä. Sen lisäksi on olemassa erilaisia aikayksiköitä, joita sovelletaan tavallisen ihmiselämän ajanjaksoon päivän aikana. Yksi mielenkiintoinen yksikkö on nimeltään prana; prana on noin 4 sekuntia. Itse asiassa prana tarkoittaa hengitystä, joten se on... jos voitte ajatella, että jos hengitätte varovasti, hengitys kestää noin 4 sekuntia, sanotaanko näin karkeasti. Mutta tällä pranalla on myös toinen merkitys, käy ilmi, että pranojen määrä yhdessä 24 tunnin vuorokaudessa on sama kuin ympyrän kaariminuuttien määrä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokaisessa neljässä sekunnissa tai suunnilleen jokaisessa hengityksessä tähdet ja planeetat kiertävät yhden kaariminuutin, ja tätä tapahtuu koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Aika-käsite Vedalaisissa teksteissä:
Mitä tarkoittaa "Aika"?

Puranilaiset käsitykset ajasta "Korkeimman aktiivisena voimana, joka manipuloi aineellista energiaa", voivat vaikuttaa yhteensopimattomilta Einsteinin analyysin kanssa, jossa aika on geometrinen koordinaatti avaruuden kudoksessa. Tutkija Thompson ottaa kuitenkin huomioon Puraanisten kertomusten rikkaan monimutkaisuuden, johon sisältyy atomien toimintaan perustuva ajan laskeminen, tähtien ja planeettojen liikkeet kaarisekunneissa ilmaistuna ja ajanlaajeneminen kosmisilla etäisyyksillä.

Siis Vedalaisesta aikakäsityksestä. Se on mielenkiintoinen aihe, siinä on itse asiassa aika paljon sanottavaa. Ensinnäkin ajan perusmääritelmä on, että aika on Korkeimman aktiivinen voima aineellisen energian manipuloinnissa, joten aika on siinä mielessä aktiivinen toimija. Nykyaikaisessa tieteessä aika osoittautuu itse asiassa numeron tai geometrisen koordinaatin rooliksi, mutta Veda-järjestelmässä se on jotain aktiivista. Ajalla on eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa järjestelmässä lähtökohtana on niin sanottu atomaarinen aika, ja tämä on mielenkiintoinen käsitys.

Voidaan arvioida aikaa mittaamalla kehojen atomikombinaatioiden liikettä. Aika on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden Voima, joka hallitsee kaikkea fyysistä liikettä, vaikka Hän ei ole fyysisessä maailmassa näkyvä. Atomiaikaa mitataan sen mukaan, kuinka paljon se kattaa tiettyä atomitilaa, sitä aikaa, joka kattaa kaikkien atomien ilmenemättömän, kokonaisuuden, kutsutaan suureksi ajaksi.

Se on siis Srimad-Bhagavatamin ajan kuvauksen lähtökohta, että aika perustuu atomien toimintaan, se on siis lähtökohta. On olemassa useita erikokoisia aikayksiköitä. Sen lisäksi on olemassa erilaisia aikayksiköitä, joita sovelletaan tavallisen ihmiselämän ajanjaksoon päivän aikana. Yksi mielenkiintoinen yksikkö on nimeltään prana; prana on noin 4 sekuntia. Itse asiassa prana tarkoittaa hengitystä, joten se on... jos voitte ajatella, että jos hengitätte varovasti, hengitys kestää noin 4 sekuntia, sanotaanko näin karkeasti. Mutta tällä pranalla on myös toinen merkitys, käy ilmi, että pranojen määrä yhdessä 24 tunnin vuorokaudessa on sama kuin ympyrän kaariminuuttien määrä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokaisessa neljässä sekunnissa tai suunnilleen jokaisessa hengityksessä tähdet ja planeetat kiertävät yhden kaariminuutin, ja tätä tapahtuu koko ajan.

Lue lisää

Tämä antaa siis jonkinlaisen käsityksen ajan väistämättömyydestä. Itse asiassa planeettajärjestelmien pyörimistä kutsutaan Veda-järjestelmässä kala-cakraksi, mikä tarkoittaa ajan pyörää - kala on sana, joka tarkoittaa aikaa - joten siellä tapahtuu napa-akseli, joka kulkee Pohjantähden kautta tai sen läheltä. Jos siis voisitte katsoa taivasta yöllä, sanotaanko, että joskus ihmiset tekevät näin aikavalotuskameralla: teillä on kamera, jonka suljin on auki useita tunteja, näette, että kaikki tähdet ja planeetat ja niin edelleen pyörivät yhden akselin ympäri, joten tuo kierto tekee yhden täyden kierroksen päivässä. Eli joka 4 sekunti eli joka hengenveto koko tähtien ja planeettojen järjestelmä pyörii yhden kaariminuutin verran. On siis käynyt ilmi, että monet ajan ulottuvuuksista tai aikayksiköistä liittyvät Veda-järjestelmässä tähtitieteeseen. Mielenkiintoista kyllä, eri aikayksiköistä on olemassa melkoinen määrä hienostuneita kuvauksia, esimerkiksi aurinkopäivä. Se on aika auringonnoususta toiseen auringonnousuun, mutta se eroaa jostakin, jota kutsutaan sideriaaliseksi päiväksi, joka on aika siitä, kun tietty tähti nousee horisontissa, siihen, kun tähti nousee uudelleen; ja se eroaa aurinkopäivästä, koska aurinko liikkuu päivittäin suhteessa tähtiin. Toista yksikköä kutsutaan kuupäiväksi, se on 1/30 kuukaudesta; kuukausi on siis aika esimerkiksi uudenkuun alusta uuden kuun alkuun; se on siis noin 29 päivää ja joitakin 24 tunnin murto-osia; 1/30 siitä on siis vähemmän kuin yksi 24 tunnin päivä; sitä kutsutaan kuupäiväksi tai tithiksi. Ja esimerkiksi Ekadasi on tithi, joten sen vuoksi Ekadasin ajankohdan määrittämiseen liittyy tiettyjä monimutkaisuuksia. Nämä ovat siis joitakin aikayksiköitä. Nämä ovat siis maallisia aikamittoja, mutta tämän lisäksi on erilaisia aikamittoja, joita puolijumalat soveltavat.




Pienin näistä on siis kuukausi. Kuukausi on kuvattu siten, että se on pitrien päivä- ja yöaika.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä antaa siis jonkinlaisen käsityksen ajan väistämättömyydestä. Itse asiassa planeettajärjestelmien pyörimistä kutsutaan Veda-järjestelmässä kala-cakraksi, mikä tarkoittaa ajan pyörää - kala on sana, joka tarkoittaa aikaa - joten siellä tapahtuu napa-akseli, joka kulkee Pohjantähden kautta tai sen läheltä. Jos siis voisitte katsoa taivasta yöllä, sanotaanko, että joskus ihmiset tekevät näin aikavalotuskameralla: teillä on kamera, jonka suljin on auki useita tunteja, näette, että kaikki tähdet ja planeetat ja niin edelleen pyörivät yhden akselin ympäri, joten tuo kierto tekee yhden täyden kierroksen päivässä. Eli joka 4 sekunti eli joka hengenveto koko tähtien ja planeettojen järjestelmä pyörii yhden kaariminuutin verran. On siis käynyt ilmi, että monet ajan ulottuvuuksista tai aikayksiköistä liittyvät Veda-järjestelmässä tähtitieteeseen. Mielenkiintoista kyllä, eri aikayksiköistä on olemassa melkoinen määrä hienostuneita kuvauksia, esimerkiksi aurinkopäivä. Se on aika auringonnoususta toiseen auringonnousuun, mutta se eroaa jostakin, jota kutsutaan sideriaaliseksi päiväksi, joka on aika siitä, kun tietty tähti nousee horisontissa, siihen, kun tähti nousee uudelleen; ja se eroaa aurinkopäivästä, koska aurinko liikkuu päivittäin suhteessa tähtiin. Toista yksikköä kutsutaan kuupäiväksi, se on 1/30 kuukaudesta; kuukausi on siis aika esimerkiksi uudenkuun alusta uuden kuun alkuun; se on siis noin 29 päivää ja joitakin 24 tunnin murto-osia; 1/30 siitä on siis vähemmän kuin yksi 24 tunnin päivä; sitä kutsutaan kuupäiväksi tai tithiksi. Ja esimerkiksi Ekadasi on tithi, joten sen vuoksi Ekadasin ajankohdan määrittämiseen liittyy tiettyjä monimutkaisuuksia. Nämä ovat siis joitakin aikayksiköitä. Nämä ovat siis maallisia aikamittoja, mutta tämän lisäksi on erilaisia aikamittoja, joita puolijumalat soveltavat.




Pienin näistä on siis kuukausi. Kuukausi on kuvattu siten, että se on pitrien päivä- ja yöaika.

Lue lisää

Srimad-Bhagavatamissa kuvataan, että vuodessa on 360 päivää, mikä on mielenkiintoinen piirre. Se on ilmeisesti hyvin vanha järjestelmä, sillä muinaisilla egyptiläisillä oli aluksi 360 päivää vuodessa, ja myöhemmin he siirtyivät 365 päivään. Myös kiinalaisilla oli jossain vaiheessa 360 päivää, joten kyseessä on hyvin vanha järjestelmä. Tässä järjestelmässä tietysti lisätään muutaman vuoden välein yksi lisäkuukausi, jotta vuoden kokonaisaika olisi 365 ja neljännes päivää. Puolijumalien vuosi on siis... tai puolijumalien päivä on yksi vuosi maan päällä oleville ihmisille; on kuvattu, että 360 päivää puolijumalia on yksi puolijumalien vuosi, joten puolijumalille tai devoille on olemassa aikaskaala.


Tämä on siis jaettu ajanjaksoihin, joita kutsutaan yugoiksi. Tämä tuo teidät siis universumin toiseen aikaskaalaan. On kuvattu, että on olemassa neljä yugaa, joita kutsutaan nimillä Satya, Treta, Dvapara ja Kali. Ja puolijumalien vuosien suhteen nämä yugat menevät itse asiassa peräkkäin yhä lyhyemmiksi: ensimmäinen on puolijumalien 4000 vuotta, sitten 3000, 2000 ja 1000 vuotta. Kunkin yugan alussa ja lopussa on niin sanottuja sandhya-jaksoja, jotka ovat yksi kymmenesosa kyseisestä yugasta. Joten erityisesti viimeisessä 1000 vuotta plus 1/10 osa jommastakummasta päästä antaa 1200 vuotta puolijumalia, ja se tunnetaan nimellä Kali-yuga. Ja alussa on puolijumalien 100 vuoden jakso, joka on sandhya. Koska yksi puolijumalien vuosi on 360 vuotta maapallolla, kaikki nämä luvut kerrotaan 360:llä, jotta ne voidaan muuntaa maanpäällisiksi vuosiksi, mikä tarkoittaa, että Kali-yuga kestää yhteensä 432 000 vuotta, jos se kerrotaan. Mutta sadan vuoden sandhya-ajasta tulee 36 000 vuotta, ja se on merkittävää, koska on kuvattu, että erilaisia uskonnollisia toimintoja tapahtuu erityisesti sandhya-jaksojen aikana yugojen alussa ja lopussa. Olemme nyt erityisesti Kali-yugan yuga sandhyassa, ja tämä on ajanjakso, jolloin Lordi Chaitanyan liike tapahtuu, joten siinä on sen merkitys. Neljän yugan kokonaiskesto on siis 4 320 000 vuotta. On siis kuvattu, että nämä yugat toistuvat syklinä. Voidaan siis puhua tuosta 4 320 000 vuoden jaksosta yuga-syklinä.


Seuraavaksi jaettu ajanjakso on niin sanottu manu-jakso, ja se on 71 yuga-sykliä. Se kestää siis noin 306 miljoonaa vuotta. Useimpien Bhagavatamissa kuvattujen suurten puolijumalien elinkaari kestää siis tuon ajanjakson. Sen jälkeen on 14 manu-jaksoa, joita kutsutaan Brahman yhdeksi päiväksi. Ja näiden manujen välissä on myös välijaksoja, joten yhteensä on 1000 yuga-sykliä. Brahmaksi kutsutun universumin pääpuolisojumalan yksi päivä on siis 4 320 000 000 vuotta; se on siis Brahman päiväjakso, kuten se on kuvattu. Ja sitten vastaava ajanjakso vastaa Brahman yöaikaa, ja kuvauksen mukaan Brahma elää 100 vuotta, jotka koostuvat yhtä pitkistä päivistä ja öistä. Jos siis... on kuvattu, että juuri nyt Brahma on noin 50 vuotta vanha aikajaksonsa suhteen, niin se tarkoittaa, että Brahman aikajaksossa on kulunut noin 155 biljoonaa vuotta. Tämä on siis sellainen aikaskaala, joka on käytössä Veda-järjestelmässä. Siinä kuvataan, että tietyssä mielessä aika on suhteellista, näitä eri järjestelmiä tai aikayksiköitä voidaan kuvata maavuosina, mutta subjektiivisesti eri elävät olennot kokevat ne eri tavoin. Tästä on erityistä tietoa esimerkiksi Brahman osalta. Sanotaan, että Brahma elää 100 vuotta omaa aikaansa, ja itse asiassa Brahmalle aika kuluu eri tahtiin kuin meille, vaikka ilmeisesti hän voi nopeuttaa asioita niin, että hän kokee ajan myös meidän tasollamme.

Anonyymi kirjoitti:

Srimad-Bhagavatamissa kuvataan, että vuodessa on 360 päivää, mikä on mielenkiintoinen piirre. Se on ilmeisesti hyvin vanha järjestelmä, sillä muinaisilla egyptiläisillä oli aluksi 360 päivää vuodessa, ja myöhemmin he siirtyivät 365 päivään. Myös kiinalaisilla oli jossain vaiheessa 360 päivää, joten kyseessä on hyvin vanha järjestelmä. Tässä järjestelmässä tietysti lisätään muutaman vuoden välein yksi lisäkuukausi, jotta vuoden kokonaisaika olisi 365 ja neljännes päivää. Puolijumalien vuosi on siis... tai puolijumalien päivä on yksi vuosi maan päällä oleville ihmisille; on kuvattu, että 360 päivää puolijumalia on yksi puolijumalien vuosi, joten puolijumalille tai devoille on olemassa aikaskaala.


Tämä on siis jaettu ajanjaksoihin, joita kutsutaan yugoiksi. Tämä tuo teidät siis universumin toiseen aikaskaalaan. On kuvattu, että on olemassa neljä yugaa, joita kutsutaan nimillä Satya, Treta, Dvapara ja Kali. Ja puolijumalien vuosien suhteen nämä yugat menevät itse asiassa peräkkäin yhä lyhyemmiksi: ensimmäinen on puolijumalien 4000 vuotta, sitten 3000, 2000 ja 1000 vuotta. Kunkin yugan alussa ja lopussa on niin sanottuja sandhya-jaksoja, jotka ovat yksi kymmenesosa kyseisestä yugasta. Joten erityisesti viimeisessä 1000 vuotta plus 1/10 osa jommastakummasta päästä antaa 1200 vuotta puolijumalia, ja se tunnetaan nimellä Kali-yuga. Ja alussa on puolijumalien 100 vuoden jakso, joka on sandhya. Koska yksi puolijumalien vuosi on 360 vuotta maapallolla, kaikki nämä luvut kerrotaan 360:llä, jotta ne voidaan muuntaa maanpäällisiksi vuosiksi, mikä tarkoittaa, että Kali-yuga kestää yhteensä 432 000 vuotta, jos se kerrotaan. Mutta sadan vuoden sandhya-ajasta tulee 36 000 vuotta, ja se on merkittävää, koska on kuvattu, että erilaisia uskonnollisia toimintoja tapahtuu erityisesti sandhya-jaksojen aikana yugojen alussa ja lopussa. Olemme nyt erityisesti Kali-yugan yuga sandhyassa, ja tämä on ajanjakso, jolloin Lordi Chaitanyan liike tapahtuu, joten siinä on sen merkitys. Neljän yugan kokonaiskesto on siis 4 320 000 vuotta. On siis kuvattu, että nämä yugat toistuvat syklinä. Voidaan siis puhua tuosta 4 320 000 vuoden jaksosta yuga-syklinä.


Seuraavaksi jaettu ajanjakso on niin sanottu manu-jakso, ja se on 71 yuga-sykliä. Se kestää siis noin 306 miljoonaa vuotta. Useimpien Bhagavatamissa kuvattujen suurten puolijumalien elinkaari kestää siis tuon ajanjakson. Sen jälkeen on 14 manu-jaksoa, joita kutsutaan Brahman yhdeksi päiväksi. Ja näiden manujen välissä on myös välijaksoja, joten yhteensä on 1000 yuga-sykliä. Brahmaksi kutsutun universumin pääpuolisojumalan yksi päivä on siis 4 320 000 000 vuotta; se on siis Brahman päiväjakso, kuten se on kuvattu. Ja sitten vastaava ajanjakso vastaa Brahman yöaikaa, ja kuvauksen mukaan Brahma elää 100 vuotta, jotka koostuvat yhtä pitkistä päivistä ja öistä. Jos siis... on kuvattu, että juuri nyt Brahma on noin 50 vuotta vanha aikajaksonsa suhteen, niin se tarkoittaa, että Brahman aikajaksossa on kulunut noin 155 biljoonaa vuotta. Tämä on siis sellainen aikaskaala, joka on käytössä Veda-järjestelmässä. Siinä kuvataan, että tietyssä mielessä aika on suhteellista, näitä eri järjestelmiä tai aikayksiköitä voidaan kuvata maavuosina, mutta subjektiivisesti eri elävät olennot kokevat ne eri tavoin. Tästä on erityistä tietoa esimerkiksi Brahman osalta. Sanotaan, että Brahma elää 100 vuotta omaa aikaansa, ja itse asiassa Brahmalle aika kuluu eri tahtiin kuin meille, vaikka ilmeisesti hän voi nopeuttaa asioita niin, että hän kokee ajan myös meidän tasollamme.

Lue lisää

Itse asiassa on mielenkiintoista, että tämä muodostaa jonkinlaisen pinnallisen rinnakkaisuuden joidenkin suhteellisuusteoriaan liittyvien ajatusten kanssa. Voidaan tehdä laskelma, jonka mukaan tuon teorian mukaan, jos joku matkustaisi avaruusaluksessa, vaikkapa tietyllä prosenttimäärällä valonnopeudesta, vaikkapa lähellä 100 prosenttia, kiertäisi vaikkapa suuren ympyrän ja palaisi takaisin, niin tuon laskelman mukaan avaruusaluksessa oleva henkilö olisi vanhentunut vaikkapa yhden vuoden, mutta maapallolla olisi kulunut tuhansia vuosia - tällaisia laskelmia voi tehdä. Tässä tapauksessa ei siis ole kyse siitä, että matkustetaan lähes valonnopeudella, mutta kun astutaan Brahman valtakunnan ympäristöön maailmankaikkeudessa, ajan kulumisnopeus on erilainen. Niinpä yksi hetki siellä vastaa pitkän ajanjakson kulumista maan päällä. Tämä on siis yksi ajan kulumisen aspekti.

Katsotaanpa, tähän liittyy monia muita näkökohtia. Yksi kummallinen näkökohta, joka liittyy ajan luonteeseen Veda-järjestelmässä, on se, että tapahtumat tiedetään etukäteen, ja tällä on myös kummallista kyllä jonkinlainen yhteys suhteellisuusteoriaan. Näyttää siltä, että tuossa teoriassa aika on kuin geometrinen koordinaatti, kuten alussa mainitsin, ja sen vaikutus on, että kaikki tapahtumat, jotka tulevat tapahtumaan, ovat jo olemassa. Tämä on kuva, joka syntyy suhteellisuusteoriasta, koska aika on eräänlainen avaruus, ja niinpä tulevaisuuden tapahtumat ovat niin sanotusti eri avaruusalueella, jossa me olemme. Itse asiassa tuossa teoriassa on mahdollista siirtyä avaruuden ja ajan ulottuvuuksien välillä, joten ne ovat tavallaan vaihdettavissa keskenään. Tuon ajatuksen mukaan kaikki, mitä tulee tapahtumaan, on olemassa eräänlaisella ajattomalla alueella, ja kaikki, mikä on jo tapahtunut, on myös olemassa. On mielenkiintoista, että Einstein itse asiassa hyväksyi täysin tämän koko kuvan asioista, ja hän jopa käytti sitä lohduttaakseen leskiä eräässä vaiheessa. Einsteinilla oli ystävä nimeltä Besso, itse asiassa kai jo lapsuudesta asti, ja kun he molemmat olivat melko vanhoja, ystävä kuoli. Einstein sanoi ystävänsä leskelle: "Sinun ei tarvitse surra miehesi poismenoa. Itse asiassa sellaista asiaa kuin ajan kuluminen ei ole olemassakaan - ajan kuluminen on vain illuusio.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa on mielenkiintoista, että tämä muodostaa jonkinlaisen pinnallisen rinnakkaisuuden joidenkin suhteellisuusteoriaan liittyvien ajatusten kanssa. Voidaan tehdä laskelma, jonka mukaan tuon teorian mukaan, jos joku matkustaisi avaruusaluksessa, vaikkapa tietyllä prosenttimäärällä valonnopeudesta, vaikkapa lähellä 100 prosenttia, kiertäisi vaikkapa suuren ympyrän ja palaisi takaisin, niin tuon laskelman mukaan avaruusaluksessa oleva henkilö olisi vanhentunut vaikkapa yhden vuoden, mutta maapallolla olisi kulunut tuhansia vuosia - tällaisia laskelmia voi tehdä. Tässä tapauksessa ei siis ole kyse siitä, että matkustetaan lähes valonnopeudella, mutta kun astutaan Brahman valtakunnan ympäristöön maailmankaikkeudessa, ajan kulumisnopeus on erilainen. Niinpä yksi hetki siellä vastaa pitkän ajanjakson kulumista maan päällä. Tämä on siis yksi ajan kulumisen aspekti.

Katsotaanpa, tähän liittyy monia muita näkökohtia. Yksi kummallinen näkökohta, joka liittyy ajan luonteeseen Veda-järjestelmässä, on se, että tapahtumat tiedetään etukäteen, ja tällä on myös kummallista kyllä jonkinlainen yhteys suhteellisuusteoriaan. Näyttää siltä, että tuossa teoriassa aika on kuin geometrinen koordinaatti, kuten alussa mainitsin, ja sen vaikutus on, että kaikki tapahtumat, jotka tulevat tapahtumaan, ovat jo olemassa. Tämä on kuva, joka syntyy suhteellisuusteoriasta, koska aika on eräänlainen avaruus, ja niinpä tulevaisuuden tapahtumat ovat niin sanotusti eri avaruusalueella, jossa me olemme. Itse asiassa tuossa teoriassa on mahdollista siirtyä avaruuden ja ajan ulottuvuuksien välillä, joten ne ovat tavallaan vaihdettavissa keskenään. Tuon ajatuksen mukaan kaikki, mitä tulee tapahtumaan, on olemassa eräänlaisella ajattomalla alueella, ja kaikki, mikä on jo tapahtunut, on myös olemassa. On mielenkiintoista, että Einstein itse asiassa hyväksyi täysin tämän koko kuvan asioista, ja hän jopa käytti sitä lohduttaakseen leskiä eräässä vaiheessa. Einsteinilla oli ystävä nimeltä Besso, itse asiassa kai jo lapsuudesta asti, ja kun he molemmat olivat melko vanhoja, ystävä kuoli. Einstein sanoi ystävänsä leskelle: "Sinun ei tarvitse surra miehesi poismenoa. Itse asiassa sellaista asiaa kuin ajan kuluminen ei ole olemassakaan - ajan kuluminen on vain illuusio.

Lue lisää

On siis käynyt ilmi, että se ainesosa, joka puuttuu modernin fysiikan kuvasta, mutta joka on läsnä vedalaisessa järjestelmässä, on se, että vedalaisessa järjestelmässä on kuvaus siitä, miten henkisielu on yhteydessä aineelliseen jatkumoon. Aika, sellaisena kuin se on kuvattu Veda-järjestelmässä, koskee aineellista maailmaa, mutta itse asiassa henkisielu ei ole ajan vaikutuspiirissä, mutta aineellinen ruumis on, joten aineellisessa maailmassa on sellainen järjestely, että eri henkisielujen toiveiden mukaisesti aineellisten elementtien eri vuorovaikutussuhteita ohjataan ja johdetaan Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden toiminnan avulla. Koska Jumaluuden Korkein Persoonallisuus on kaikkitietävä, kaikki erilaiset toimet ja reaktiot on suunniteltu kerran ja lopullisesti; tämä tapahtuu kuitenkin henkisielujen toiveiden mukaisesti.




Ajan kokemisen näkökulmasta katsottuna on olemassa erilaisia aikamittakaavoja. ... tuon tarinan kuninkaasta, ja hän alkoi kokea aikaa eri mittakaavassa, koska hän meni erilaiseen ympäristöön aineellisessa maailmassa. Jopa saman kehon sisällä on siis mahdollista kokea aika subjektiivisesti eri mittakaavoissa. Jos ihmisellä on puhtaasti hengellinen kokemus, se on täysin ajan ulkopuolella. Brahma-samhitassa on mielenkiintoinen kuvaus siitä, millainen henkinen maailma on, se on aika mielenkiintoinen. Luen sen vain, siinä mainitaan monia asioita.

Niin, tämä on henkinen maailma. Tämä on siis kuvattu, ja voitte itse asiassa tietää, että tässä maailmassa, vaikka sanotaankin, että vain harvat itseoivalletut sielut todella tajuavat tämän, mutta ajan ominaisuus täällä - on mielenkiintoista, miten se on kuvattu tässä. Yliluonnollisessa ajassa mikään ei katoa, joten kuvaamme, että aineellisen maailmankaikkeuden järjestelmässä kulkee eri tahtia aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Brahma toimisi hidastetusti, vaan hänen tietoisuutensa voi niin sanotusti tehdä enemmän minkä tahansa ajanhetken aikana, joten ajan lopullinen tila on henkinen aika. Ja tässä henkisen ajan tilanteessa aika tavallaan pysähtyy, koska mikään ei katoa. Mutta toisessa mielessä on olemassa kaikki nämä toiminnot, joita kuvataan. Itse asiassa henkimaailmassa on ajanvietettä, sanskritin kielen sana on tietysti nimeltään lila. Mutta englanniksi 'pastime' näyttäisi tarkoittavan, että aika kuluu, mutta samaan aikaan mikään aika ei kulu. Henkisessä maailmassa on siis eräänlainen paradoksaalinen tilanne, jossa kaikki on läsnä yhtä aikaa, ja samaan aikaan aika kuluu siinä mielessä, että tapahtuu erilaisia tapahtumia, mutta mikään ei ole koskaan hukassa.

Anonyymi kirjoitti:

On siis käynyt ilmi, että se ainesosa, joka puuttuu modernin fysiikan kuvasta, mutta joka on läsnä vedalaisessa järjestelmässä, on se, että vedalaisessa järjestelmässä on kuvaus siitä, miten henkisielu on yhteydessä aineelliseen jatkumoon. Aika, sellaisena kuin se on kuvattu Veda-järjestelmässä, koskee aineellista maailmaa, mutta itse asiassa henkisielu ei ole ajan vaikutuspiirissä, mutta aineellinen ruumis on, joten aineellisessa maailmassa on sellainen järjestely, että eri henkisielujen toiveiden mukaisesti aineellisten elementtien eri vuorovaikutussuhteita ohjataan ja johdetaan Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden toiminnan avulla. Koska Jumaluuden Korkein Persoonallisuus on kaikkitietävä, kaikki erilaiset toimet ja reaktiot on suunniteltu kerran ja lopullisesti; tämä tapahtuu kuitenkin henkisielujen toiveiden mukaisesti.




Ajan kokemisen näkökulmasta katsottuna on olemassa erilaisia aikamittakaavoja. ... tuon tarinan kuninkaasta, ja hän alkoi kokea aikaa eri mittakaavassa, koska hän meni erilaiseen ympäristöön aineellisessa maailmassa. Jopa saman kehon sisällä on siis mahdollista kokea aika subjektiivisesti eri mittakaavoissa. Jos ihmisellä on puhtaasti hengellinen kokemus, se on täysin ajan ulkopuolella. Brahma-samhitassa on mielenkiintoinen kuvaus siitä, millainen henkinen maailma on, se on aika mielenkiintoinen. Luen sen vain, siinä mainitaan monia asioita.

Niin, tämä on henkinen maailma. Tämä on siis kuvattu, ja voitte itse asiassa tietää, että tässä maailmassa, vaikka sanotaankin, että vain harvat itseoivalletut sielut todella tajuavat tämän, mutta ajan ominaisuus täällä - on mielenkiintoista, miten se on kuvattu tässä. Yliluonnollisessa ajassa mikään ei katoa, joten kuvaamme, että aineellisen maailmankaikkeuden järjestelmässä kulkee eri tahtia aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Brahma toimisi hidastetusti, vaan hänen tietoisuutensa voi niin sanotusti tehdä enemmän minkä tahansa ajanhetken aikana, joten ajan lopullinen tila on henkinen aika. Ja tässä henkisen ajan tilanteessa aika tavallaan pysähtyy, koska mikään ei katoa. Mutta toisessa mielessä on olemassa kaikki nämä toiminnot, joita kuvataan. Itse asiassa henkimaailmassa on ajanvietettä, sanskritin kielen sana on tietysti nimeltään lila. Mutta englanniksi 'pastime' näyttäisi tarkoittavan, että aika kuluu, mutta samaan aikaan mikään aika ei kulu. Henkisessä maailmassa on siis eräänlainen paradoksaalinen tilanne, jossa kaikki on läsnä yhtä aikaa, ja samaan aikaan aika kuluu siinä mielessä, että tapahtuu erilaisia tapahtumia, mutta mikään ei ole koskaan hukassa.

Lue lisää

Pienin aikayksikkö

Vedalaisessa tähtitieteessä aika jaetaan hyvin yksityiskohtaisesti ...
1 paramanu 60,750th of a second
1 truţi = 29.6296 microseconds
1 tatpara = 2.96296 milliseconds
1 nimesha = 88.889 milliseconds
45 nimesha = 1 prāņa 4 seconds
6 prāņa = 1 vinādī 24 seconds
60 vinādīs = 1 nadī 24 minutes
60 nādīs = 1 ahorātra


Koska nykyaikaisten standardien mukaan 24 tuntia on yksi päivä ja yksi yö, voidaan todeta, että 1 nādi tai daņda vastaa 24 minuuttia, 1 vinādī vastaa 24 sekuntia, 1 asu tai prāņa vastaa 4 sekuntia, 1 nimesha vastaa 88,889 millisekuntia, 1 tatpara vastaa 2,96296 millisekuntia ja 1 truţi vastaa 29,6296 mikrosekuntia eli 33 750 sekunnin osaa. On todella hämmästyttävää, että intialaiset tähtitieteilijät pystyivät niin kauan sitten keksimään ja ilmeisesti myös mittaamaan niinkin pienen ajanjakson kuin truţi. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että yksi prāņa-yksikkö on aika, jonka keskiverto terve ihminen tarvitsee yhden hengityksen suorittamiseen tai kymmenen pitkän tavun lausumiseen, joita kutsutaan guravakşaraksi.

Puranilainen päiväjako on hieman erilainen. Sen mukaan Kala (aika) syntyy auringosta. Laskenta alkaa nimeshasta (silmänräpäyksestä). (Lähde: Sūrya Siddhānta).


100 truti (atoms) = 1 tatpara (speck)
30 tatpara (specks) = 1 nimesha (twinkling)
18 nimesha (twinklings) = 1 kashtha (bit)
30 kashtha (bits) = 1 kala (~minute)
30 kala (minutes) = 1 ghatika (~half-hour)
2 ghatika (half hour) = 1 kshana/muhūrta (~hour)
30 kshana/muhūrta (hour) = 1 ahorātra (~day).


Truti tarkoittaa neljäsosaa silmäluomen putoamisajasta.

1 muhūrta vastaa 48 minuuttia, 1 ghaţi vastaa 24 minuuttia. 1 kalā vastaa 48 sekuntia, 1 kāşţhā vastaa 1,6 sekuntia ja 1 nimeşa vastaa 88,889 millisekuntia, kuten edellä on esitetty. Päivittäisessä liikkeessään maa pyörii akselinsa ympäri lähes 1660 kilometrin tuntinopeudella, ja sen valaistua puoliskoa kutsutaan ahh:ksi (päivä) ja pimeää puoliskoa rātri:ksi (yö). Edellä esitetyn aikayksikköjärjestelmän perusteella voidaan todeta, että 60 ghaţia tai nādīa muodostavat yhden päivän ja yhden yön.

Vedalaiset tähtitieteelliset tekstit jakavat edellä mainitut aikayksiköt karkeasti kahteen luokkaan: (i) mūrttakālah ja (ii) amūrtakālah. Ensimmäisen lajin yksiköt ovat luonnon ilmentämiä (mūrttah), kun taas jälkimmäisen lajin yksiköt ovat ihmisen luomia. Tästä näkökulmasta katsottuna ahorātra, prāņa tai asu. nimeşa ovat mūrttakālah ja muut ovat amūrttakālah.
Tunti

Kun ahorātrasta poistetaan etukirjain "a" ja jälkimmäinen kirjain "tra", jäljelle jää sana horā ja tästä horāsta toinen ajanmittausjärjestelmä, "horā-järjestelmä", jonka kuuluisa hindulainen tähtitieteilijä Varāha Mihira otti käyttöön tässä maassa jakamalla päivän ja yön 24 horaan. Monet uskovat, että tästä horā-järjestelmästä koko maailma on omaksunut nykyisen tavan jakaa päivä ja yö 24 tuntiin, ja lisäksi sanskritin horāsta on johdettu englannin hour, latinan hora ja kreikan ora (ωρα). On mielenkiintoista huomata, että myös viikon seitsemän päivän nimet voidaan johtaa tästä horā-järjestelmästä. Jokaiselle päivän horālle on oletettava herra, ja Ravivāra on hyväksyttävä viikon ensimmäiseksi päiväksi, mutta laskenta on tehtävä päinvastaisessa tai laskevassa järjestyksessä, ja neljäs paikka antaa seuraavan päivän nimen.


Seitsemän viikonpäivää

Miksi seitsemän päivää on viikko? Ja mistä näiden seitsemän päivän nimet ovat peräisin? Jokainen intialainen ilahtuu tietäessään, että se on myös Intian lahja koko maailmalle. Olemme aiemmin nähneet, että 60 ghaţia tai daņdaa muodostavat yhden päivän ja yön eli ahorātra. Intian tähtitieteilijät omistivat päivän jokaisen ghaţin jollekin planeetalle ...


surya sunday
soma monday
mangala tuesday
budha wednesday
guru thursday
shukra friday
shani saturday
rahu & ketu eclipse

Anonyymi kirjoitti:

Pienin aikayksikkö

Vedalaisessa tähtitieteessä aika jaetaan hyvin yksityiskohtaisesti ...
1 paramanu 60,750th of a second
1 truţi = 29.6296 microseconds
1 tatpara = 2.96296 milliseconds
1 nimesha = 88.889 milliseconds
45 nimesha = 1 prāņa 4 seconds
6 prāņa = 1 vinādī 24 seconds
60 vinādīs = 1 nadī 24 minutes
60 nādīs = 1 ahorātra


Koska nykyaikaisten standardien mukaan 24 tuntia on yksi päivä ja yksi yö, voidaan todeta, että 1 nādi tai daņda vastaa 24 minuuttia, 1 vinādī vastaa 24 sekuntia, 1 asu tai prāņa vastaa 4 sekuntia, 1 nimesha vastaa 88,889 millisekuntia, 1 tatpara vastaa 2,96296 millisekuntia ja 1 truţi vastaa 29,6296 mikrosekuntia eli 33 750 sekunnin osaa. On todella hämmästyttävää, että intialaiset tähtitieteilijät pystyivät niin kauan sitten keksimään ja ilmeisesti myös mittaamaan niinkin pienen ajanjakson kuin truţi. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että yksi prāņa-yksikkö on aika, jonka keskiverto terve ihminen tarvitsee yhden hengityksen suorittamiseen tai kymmenen pitkän tavun lausumiseen, joita kutsutaan guravakşaraksi.

Puranilainen päiväjako on hieman erilainen. Sen mukaan Kala (aika) syntyy auringosta. Laskenta alkaa nimeshasta (silmänräpäyksestä). (Lähde: Sūrya Siddhānta).


100 truti (atoms) = 1 tatpara (speck)
30 tatpara (specks) = 1 nimesha (twinkling)
18 nimesha (twinklings) = 1 kashtha (bit)
30 kashtha (bits) = 1 kala (~minute)
30 kala (minutes) = 1 ghatika (~half-hour)
2 ghatika (half hour) = 1 kshana/muhūrta (~hour)
30 kshana/muhūrta (hour) = 1 ahorātra (~day).


Truti tarkoittaa neljäsosaa silmäluomen putoamisajasta.

1 muhūrta vastaa 48 minuuttia, 1 ghaţi vastaa 24 minuuttia. 1 kalā vastaa 48 sekuntia, 1 kāşţhā vastaa 1,6 sekuntia ja 1 nimeşa vastaa 88,889 millisekuntia, kuten edellä on esitetty. Päivittäisessä liikkeessään maa pyörii akselinsa ympäri lähes 1660 kilometrin tuntinopeudella, ja sen valaistua puoliskoa kutsutaan ahh:ksi (päivä) ja pimeää puoliskoa rātri:ksi (yö). Edellä esitetyn aikayksikköjärjestelmän perusteella voidaan todeta, että 60 ghaţia tai nādīa muodostavat yhden päivän ja yhden yön.

Vedalaiset tähtitieteelliset tekstit jakavat edellä mainitut aikayksiköt karkeasti kahteen luokkaan: (i) mūrttakālah ja (ii) amūrtakālah. Ensimmäisen lajin yksiköt ovat luonnon ilmentämiä (mūrttah), kun taas jälkimmäisen lajin yksiköt ovat ihmisen luomia. Tästä näkökulmasta katsottuna ahorātra, prāņa tai asu. nimeşa ovat mūrttakālah ja muut ovat amūrttakālah.
Tunti

Kun ahorātrasta poistetaan etukirjain "a" ja jälkimmäinen kirjain "tra", jäljelle jää sana horā ja tästä horāsta toinen ajanmittausjärjestelmä, "horā-järjestelmä", jonka kuuluisa hindulainen tähtitieteilijä Varāha Mihira otti käyttöön tässä maassa jakamalla päivän ja yön 24 horaan. Monet uskovat, että tästä horā-järjestelmästä koko maailma on omaksunut nykyisen tavan jakaa päivä ja yö 24 tuntiin, ja lisäksi sanskritin horāsta on johdettu englannin hour, latinan hora ja kreikan ora (ωρα). On mielenkiintoista huomata, että myös viikon seitsemän päivän nimet voidaan johtaa tästä horā-järjestelmästä. Jokaiselle päivän horālle on oletettava herra, ja Ravivāra on hyväksyttävä viikon ensimmäiseksi päiväksi, mutta laskenta on tehtävä päinvastaisessa tai laskevassa järjestyksessä, ja neljäs paikka antaa seuraavan päivän nimen.


Seitsemän viikonpäivää

Miksi seitsemän päivää on viikko? Ja mistä näiden seitsemän päivän nimet ovat peräisin? Jokainen intialainen ilahtuu tietäessään, että se on myös Intian lahja koko maailmalle. Olemme aiemmin nähneet, että 60 ghaţia tai daņdaa muodostavat yhden päivän ja yön eli ahorātra. Intian tähtitieteilijät omistivat päivän jokaisen ghaţin jollekin planeetalle ...


surya sunday
soma monday
mangala tuesday
budha wednesday
guru thursday
shukra friday
shani saturday
rahu & ketu eclipse

Lue lisää

The sun or Ravi being the most powerful among the planets, as well as the giver and sustainer of life, has been honoured to be the lord of first ghaţi of the first day of the week. Hence it is named Ravivāra or Sunday. In Figure-1, the lords of second and third ghaţis of Ravivāra are Mars and Jupiter respectively. Proceeding in this manner, Saturn is the lord of the 60th ghaţi of Ravivāra and the moon or Soma becomes the lord of the first ghaţi of the following day and hence it is named Somavāra or Monday (Moonday). One may notice here that in counting 60 ghaţis along the circle of Firure-1, one has to make 8 complete revolutions and 4 more planets and hence starting from a particular planet, the 5th place gives the name of the following day. In this manner one finally arrives at Śanivāra or Saturday (Saturnday) and starting from Śanivāra one observes that the next day is Ravivāra and thus the cycle is completed.

It may be recalled that the Horā System is not essential for naming he seven days of a week and primarily it was done by the Vedic astronomers dividing a day and night into 60 ghaţis or 60 daņdas. Hence, we may conclude without doubt that, it is the Vedic astronomers who named the seven days of a week using the original Indian system of dividing a day and night into 60 ghaţis and in their subsequent attempt they have shown that, one can arrive at the same results using 24 horās as well. In a verse (1/296) of Yājňavalkya Samhitā, the names of the planets are given exactly in the order of week days and hence there is every reason to believe that the names of the planets in that verse were mentioned particularly as the lords of the seven days of a week. This makes Professor S. B. Dixit to believe that the names of the seven days of a week were known in the times of Yājňavalkya Samhitā.
Fortnight, Month and Year

Units of time larger than day and week are fortnight and month. The Ŗgveda says, “aruņo māsakŗvikah’’ and Ācārya Yāska in his commentary over the verse says. “aruņo arocano māsakŗņmāsānām cārddhamāsānām ca kartā bhavati” or the moon is the creator of months and fortnights. In Sanskrit the moon is called candramas and the word māsa has been derived from the parting syllable ‘mas’ of candramas. So it appears that, during the Vedic period people counted months and fortnights according to the phases of the moon. According to Professor S. B. Dixit, it was quite natural since one has to ascertain the duration of a solar month by tedious calculations, while lunar months arc visible to the naked eye and he writes, “Therefore it is clear that solar months came into being afterwards”.
Samvatsara — The Year Cycles

Samvatsara is a Sanskrit term for "year". In Hindu tradition, there are 60 Samvatsaras, each of which has a name. Once all 60 samvatsaras are over, the cycle starts over again. The sixty Samvatsaras are divided into 3 groups of 20 Samvatsaras each. The first 20 from Prabhava to Vyaya are attributed to Brahma. The next 20 from Sarvajit to Parabhava to Vishnu & the last 20 to Shiva.

The 60 Samvatsaras are:
1. Prabhava 13. Pramāthin 25. Khara 37. Shobhana 49. Rākshasa
2. Vibhava 14. Vikrama 26. Nandana 38. Krodhin 50. Anala
3. Shukla 15. Vrisha 27. Vijaya 39. Vishvāvasu 51. Pingala
4. Pramoda 16. Chitrabhānu 28. Jaya 40. Parābhava 52. Kālayukti
5. Prajāpati 17. Svabhānu 29. Manmatha 41. Plavanga 53. Siddhārthin
6. Āngirasa 18. Tārana 30. Durmukha 42. Kīlaka 54. Raudra
7. Shrīmukha 19. Pārthiva 31. Hemalambin 43. Saumya 55. Durmati
8. Bhāva 20. Vyaya 32. Vilambin 44. Sādhārana 56. Dundubhi
9. Yuvan 21. Sarvajit 33. Vikārin 45. Virodhikrit 57. Rudhirodgārin
10. Dhātri 22. Sarvadhārin 34. Shārvari 46. Paritāpin 58. Raktāksha
11. Īshvara 23. Virodhin 35. Plava 47. Pramādin 59. Krodhana
12. Bahudhānya 24. Vikrita 36. Shubhakrit 48. Ānanda 60. Kshaya

Anonyymi kirjoitti:

The sun or Ravi being the most powerful among the planets, as well as the giver and sustainer of life, has been honoured to be the lord of first ghaţi of the first day of the week. Hence it is named Ravivāra or Sunday. In Figure-1, the lords of second and third ghaţis of Ravivāra are Mars and Jupiter respectively. Proceeding in this manner, Saturn is the lord of the 60th ghaţi of Ravivāra and the moon or Soma becomes the lord of the first ghaţi of the following day and hence it is named Somavāra or Monday (Moonday). One may notice here that in counting 60 ghaţis along the circle of Firure-1, one has to make 8 complete revolutions and 4 more planets and hence starting from a particular planet, the 5th place gives the name of the following day. In this manner one finally arrives at Śanivāra or Saturday (Saturnday) and starting from Śanivāra one observes that the next day is Ravivāra and thus the cycle is completed.

It may be recalled that the Horā System is not essential for naming he seven days of a week and primarily it was done by the Vedic astronomers dividing a day and night into 60 ghaţis or 60 daņdas. Hence, we may conclude without doubt that, it is the Vedic astronomers who named the seven days of a week using the original Indian system of dividing a day and night into 60 ghaţis and in their subsequent attempt they have shown that, one can arrive at the same results using 24 horās as well. In a verse (1/296) of Yājňavalkya Samhitā, the names of the planets are given exactly in the order of week days and hence there is every reason to believe that the names of the planets in that verse were mentioned particularly as the lords of the seven days of a week. This makes Professor S. B. Dixit to believe that the names of the seven days of a week were known in the times of Yājňavalkya Samhitā.
Fortnight, Month and Year

Units of time larger than day and week are fortnight and month. The Ŗgveda says, “aruņo māsakŗvikah’’ and Ācārya Yāska in his commentary over the verse says. “aruņo arocano māsakŗņmāsānām cārddhamāsānām ca kartā bhavati” or the moon is the creator of months and fortnights. In Sanskrit the moon is called candramas and the word māsa has been derived from the parting syllable ‘mas’ of candramas. So it appears that, during the Vedic period people counted months and fortnights according to the phases of the moon. According to Professor S. B. Dixit, it was quite natural since one has to ascertain the duration of a solar month by tedious calculations, while lunar months arc visible to the naked eye and he writes, “Therefore it is clear that solar months came into being afterwards”.
Samvatsara — The Year Cycles

Samvatsara is a Sanskrit term for "year". In Hindu tradition, there are 60 Samvatsaras, each of which has a name. Once all 60 samvatsaras are over, the cycle starts over again. The sixty Samvatsaras are divided into 3 groups of 20 Samvatsaras each. The first 20 from Prabhava to Vyaya are attributed to Brahma. The next 20 from Sarvajit to Parabhava to Vishnu & the last 20 to Shiva.

The 60 Samvatsaras are:
1. Prabhava 13. Pramāthin 25. Khara 37. Shobhana 49. Rākshasa
2. Vibhava 14. Vikrama 26. Nandana 38. Krodhin 50. Anala
3. Shukla 15. Vrisha 27. Vijaya 39. Vishvāvasu 51. Pingala
4. Pramoda 16. Chitrabhānu 28. Jaya 40. Parābhava 52. Kālayukti
5. Prajāpati 17. Svabhānu 29. Manmatha 41. Plavanga 53. Siddhārthin
6. Āngirasa 18. Tārana 30. Durmukha 42. Kīlaka 54. Raudra
7. Shrīmukha 19. Pārthiva 31. Hemalambin 43. Saumya 55. Durmati
8. Bhāva 20. Vyaya 32. Vilambin 44. Sādhārana 56. Dundubhi
9. Yuvan 21. Sarvajit 33. Vikārin 45. Virodhikrit 57. Rudhirodgārin
10. Dhātri 22. Sarvadhārin 34. Shārvari 46. Paritāpin 58. Raktāksha
11. Īshvara 23. Virodhin 35. Plava 47. Pramādin 59. Krodhana
12. Bahudhānya 24. Vikrita 36. Shubhakrit 48. Ānanda 60. Kshaya

Lue lisää

Once the 60 names are finished, the next year starts with the first name again. This goes on in a cyclic manner.
Yuga

The units of time larger than a year are called yugas. The word yuga has been derived from yoga and yoga from samyoga, or conjunction of heavenly bodies. So one finds the origin of every unit of yuga to a specific conjunction of the heavenly bodies in the sky. In Indian astronomy, starting from a mere 5 year yuga to a vast Mahāyuga of 4,320,000 years are in vogue. Every 5 year, a conjunction of the sun and the moon occurs at the asterism Dhanişthā in the zodiacal sign Makara (Capricorn). The sun enters Makara, in the month of Māgha. Hence the conjunction recurs every 5 year on the new-moon day in the month of Māgha and that is the basis of counting a 5 year yuga. The Vedānga Jyotisa provides special names for these five years and they are Samvatsara, Parivatsara, Idāvatsara. Anuvatsara and Idvatvatsara [VS: 26/45, 30/16; TB: 1/4/10;111/4/1-4).

Anonyymi kirjoitti:

Once the 60 names are finished, the next year starts with the first name again. This goes on in a cyclic manner.
Yuga

The units of time larger than a year are called yugas. The word yuga has been derived from yoga and yoga from samyoga, or conjunction of heavenly bodies. So one finds the origin of every unit of yuga to a specific conjunction of the heavenly bodies in the sky. In Indian astronomy, starting from a mere 5 year yuga to a vast Mahāyuga of 4,320,000 years are in vogue. Every 5 year, a conjunction of the sun and the moon occurs at the asterism Dhanişthā in the zodiacal sign Makara (Capricorn). The sun enters Makara, in the month of Māgha. Hence the conjunction recurs every 5 year on the new-moon day in the month of Māgha and that is the basis of counting a 5 year yuga. The Vedānga Jyotisa provides special names for these five years and they are Samvatsara, Parivatsara, Idāvatsara. Anuvatsara and Idvatvatsara [VS: 26/45, 30/16; TB: 1/4/10;111/4/1-4).

Lue lisää

The planet Vŗhaspati (Jupiter) takes 1 year to cover a zodiacal sign and hence takes 12 years to complete its journey through all the 12 signs of the zodiac. This is the basis for counting a 12 year yuga and since it originates from the motion of Vŗhaspati, it is often called the Vrāhaspatya-yuga. It would be relevant to mention here that the Kumbha-Mela is held when Vŗhaspati enters the house of Kumbha (Aquarious) and hence the festival recurs every 12 years.

From the facts narrated above, one observes that a conjunction of the sun and the moon at Dhanişthā, while the Vŗhaspati (Jupiter) at makara (Capricorn), occurs every 60 years and that is the basis for counting a 60 year yuga. Hindu scriptures provide separate names for all the sixty years of a 60 year yuga.[4] The rare occasion when the sun, the moon and Vŗhaspati (Jupiter) meet at dhanişthā repeats at an interval of 865 million years. Such a conjunction occurs five times in a Kalpa.
Mahayuga (Chaturyuga) — The Yuga Cycles

Beyond this level there are 4 epochs or yugas, namely, Krita Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga, and Kali Yuga. All these four yugas together is called a chatur yuga, which means "four epochs"or also termed maha yuga that means "great epochs". Together a chatur yuga constitutes 4,320,000 human years and the lengths of each chatur yuga follow a ratio of (4:3:2:1:).
yuga human years ratio
krita-yuga 1,728,000 years 4
treta-yuga 1,296,000 years 3
dvapara-yuga 864,000 years 2
kali-yuga 432,000 years 1
1 chatur yuga (mahayuga) 4,320,000 human years

Anonyymi kirjoitti:

The planet Vŗhaspati (Jupiter) takes 1 year to cover a zodiacal sign and hence takes 12 years to complete its journey through all the 12 signs of the zodiac. This is the basis for counting a 12 year yuga and since it originates from the motion of Vŗhaspati, it is often called the Vrāhaspatya-yuga. It would be relevant to mention here that the Kumbha-Mela is held when Vŗhaspati enters the house of Kumbha (Aquarious) and hence the festival recurs every 12 years.

From the facts narrated above, one observes that a conjunction of the sun and the moon at Dhanişthā, while the Vŗhaspati (Jupiter) at makara (Capricorn), occurs every 60 years and that is the basis for counting a 60 year yuga. Hindu scriptures provide separate names for all the sixty years of a 60 year yuga.[4] The rare occasion when the sun, the moon and Vŗhaspati (Jupiter) meet at dhanişthā repeats at an interval of 865 million years. Such a conjunction occurs five times in a Kalpa.
Mahayuga (Chaturyuga) — The Yuga Cycles

Beyond this level there are 4 epochs or yugas, namely, Krita Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga, and Kali Yuga. All these four yugas together is called a chatur yuga, which means "four epochs"or also termed maha yuga that means "great epochs". Together a chatur yuga constitutes 4,320,000 human years and the lengths of each chatur yuga follow a ratio of (4:3:2:1:).
yuga human years ratio
krita-yuga 1,728,000 years 4
treta-yuga 1,296,000 years 3
dvapara-yuga 864,000 years 2
kali-yuga 432,000 years 1
1 chatur yuga (mahayuga) 4,320,000 human years

Lue lisää

The ages see a gradual decline of dharma, wisdom, knowledge, intellectual capability, life span and emotional and physical strength.
Krita Yuga Treta Yuga Dvapara Yuga Kali Yuga
other name Golden Age or Satya Yuga (age of Truth) Silver Age Bronze Age Iron Age
human years 1,728,000 1,296,000 864,000 432,000
climate virtue reigns supreme three quarters virtue and one quarter sin one half virtue and one half sin one quarter virtue and three quarters sin
human stature 21 cubits 14 cubits 3.5 cubits
human lifespan lakh of years and death occurs only when willed. lifespan is 10,000 years. lifespan is 1,000 years. lifespan is 100 or 120 years.
Time of the Devas — The Cosmic Years
1 day of the Devas 1 human year
1 month of the Devas 30 days of the Devas
1 year of the Devas (1 divine year) 12 months of the Devas

The lifespan of the Devas is 100 years of the Devas (= 36,000 human years).
Kalpa — A Cosmic Day of Brahmā

In this cyclic process of time, 1000 chaturyuga or mahayuga period is called a Kalpa, and period of time is equal to a daytime for the Brahma, the creator of the universe. A thousand and a thousand (i.e. two thousand) chaturyuga-s are said to be one day and night of Brahmā (the creator).
1 kalpa 1000 chatur yuga (mahayuga)
1 day and 1 night of Brahmā 2 kalpas

At the beginning of creation begins the day of creation. At the end of that goes back all of the creation of the Absolute. This is a Kalpa a cosmic cycle of becoming and either of creation and destruction.
Manvantara

A cosmic days includes 14 Period or Manvantaras to 306 720 000 solar years. The next day, a cosmic unity is a Manvantara, there are fourteen pieces. A Manu mastered such a period. We live in the 7th Manvantara. Manvantara the first 6 have gone, 7 more will come. In particular, their names are:

01. Svaayambhuva — son of the self-born (here began the creation)
02. Svaarochisha — son of the Self Shining
03. Uttama — Son of the Most High
04. Taamasa — Son of Darkness
05. Raivata — son of wealth
06. Chaakshusha — son of the vision (this was the Quirlung instead of the milk ocean)
07. Vaivasvata — Vaivasvata is the son of the Sun God. <—- We currently live here.

08. Arka Saavarni (or Savarnika) — stands with the Sun God in relationship
09. Daksha-Saavarni — son of the rituals
10. Brahma-Saavarni — son of Brahma
11. Dharma-Saavarni — Son of the Eternal Law
12. Rudra-Saavarni — son of the Destroyer
13. Deva-Saavarni — Son of the Shining
14. Indra-Saavarni — son of the mighty Indra

Anonyymi kirjoitti:

The ages see a gradual decline of dharma, wisdom, knowledge, intellectual capability, life span and emotional and physical strength.
Krita Yuga Treta Yuga Dvapara Yuga Kali Yuga
other name Golden Age or Satya Yuga (age of Truth) Silver Age Bronze Age Iron Age
human years 1,728,000 1,296,000 864,000 432,000
climate virtue reigns supreme three quarters virtue and one quarter sin one half virtue and one half sin one quarter virtue and three quarters sin
human stature 21 cubits 14 cubits 3.5 cubits
human lifespan lakh of years and death occurs only when willed. lifespan is 10,000 years. lifespan is 1,000 years. lifespan is 100 or 120 years.
Time of the Devas — The Cosmic Years
1 day of the Devas 1 human year
1 month of the Devas 30 days of the Devas
1 year of the Devas (1 divine year) 12 months of the Devas

The lifespan of the Devas is 100 years of the Devas (= 36,000 human years).
Kalpa — A Cosmic Day of Brahmā

In this cyclic process of time, 1000 chaturyuga or mahayuga period is called a Kalpa, and period of time is equal to a daytime for the Brahma, the creator of the universe. A thousand and a thousand (i.e. two thousand) chaturyuga-s are said to be one day and night of Brahmā (the creator).
1 kalpa 1000 chatur yuga (mahayuga)
1 day and 1 night of Brahmā 2 kalpas

At the beginning of creation begins the day of creation. At the end of that goes back all of the creation of the Absolute. This is a Kalpa a cosmic cycle of becoming and either of creation and destruction.
Manvantara

A cosmic days includes 14 Period or Manvantaras to 306 720 000 solar years. The next day, a cosmic unity is a Manvantara, there are fourteen pieces. A Manu mastered such a period. We live in the 7th Manvantara. Manvantara the first 6 have gone, 7 more will come. In particular, their names are:

01. Svaayambhuva — son of the self-born (here began the creation)
02. Svaarochisha — son of the Self Shining
03. Uttama — Son of the Most High
04. Taamasa — Son of Darkness
05. Raivata — son of wealth
06. Chaakshusha — son of the vision (this was the Quirlung instead of the milk ocean)
07. Vaivasvata — Vaivasvata is the son of the Sun God. <—- We currently live here.

08. Arka Saavarni (or Savarnika) — stands with the Sun God in relationship
09. Daksha-Saavarni — son of the rituals
10. Brahma-Saavarni — son of Brahma
11. Dharma-Saavarni — Son of the Eternal Law
12. Rudra-Saavarni — son of the Destroyer
13. Deva-Saavarni — Son of the Shining
14. Indra-Saavarni — son of the mighty Indra

Lue lisää

71 cycles of chatur yuga is called a manvantara. At the end of each manvantara period, there comes a partial devastation period, which is equivalant to the duration of krita yuga. This means after every manvantara period, the world is partially destroyed and recreated.
1 manvantara 71 cycles of chatur yuga

A Manvantara is one of the 14 sub-units of a cosmic creation and lasts for 710 days or 306 720 000 solar years. 306 720 000 years. A Manvantara is divided into a total of 71 Mahayugas ( "big Yugas"). Currently, we live the 28th Mahayuga. Mahayuga of the 7th Manvantara. The Mahayugas close to each other seamlessly, without having a period of twilight to be separated.
Mahakalpa — Brahma's Lifespan

Anonyymi kirjoitti:

71 cycles of chatur yuga is called a manvantara. At the end of each manvantara period, there comes a partial devastation period, which is equivalant to the duration of krita yuga. This means after every manvantara period, the world is partially destroyed and recreated.
1 manvantara 71 cycles of chatur yuga

A Manvantara is one of the 14 sub-units of a cosmic creation and lasts for 710 days or 306 720 000 solar years. 306 720 000 years. A Manvantara is divided into a total of 71 Mahayugas ( "big Yugas"). Currently, we live the 28th Mahayuga. Mahayuga of the 7th Manvantara. The Mahayugas close to each other seamlessly, without having a period of twilight to be separated.
Mahakalpa — Brahma's Lifespan

Lue lisää

Brahma (the creator) lives for 100 years of 360 such days and at the end, he is said to dissolve, along with his entire Creation, into the Paramātman (Eternal Soul). The scriptures put Brahma's age at 100 years in his unique time scale.

Brahma's life span is equal to 311,040,000,000,000 human years. This period in named as maha kalpa. A universe lasts only for one maha kalpa period. At the end of it the universe is completely destroyed together with the creator Brahma and a new universe would be created with a new Brahma. This cycle goes on endlessly. The Vedic universe passes through repetitive cycles of creation and destruction. During the annihilation of the universe, energy is conserved, to manifest again in the next creation.
1 maha kalpa 100 years of Brahma (311,040,000,000,000 human years)

Anonyymi kirjoitti:

Brahma (the creator) lives for 100 years of 360 such days and at the end, he is said to dissolve, along with his entire Creation, into the Paramātman (Eternal Soul). The scriptures put Brahma's age at 100 years in his unique time scale.

Brahma's life span is equal to 311,040,000,000,000 human years. This period in named as maha kalpa. A universe lasts only for one maha kalpa period. At the end of it the universe is completely destroyed together with the creator Brahma and a new universe would be created with a new Brahma. This cycle goes on endlessly. The Vedic universe passes through repetitive cycles of creation and destruction. During the annihilation of the universe, energy is conserved, to manifest again in the next creation.
1 maha kalpa 100 years of Brahma (311,040,000,000,000 human years)

Lue lisää

Present date in Time

How old is the universe on this day of Brahma?

The current Kali Yuga began after the Surya Siddhanta at midnight on a change of 17 at 18 February in the year 3102 BC in the proleptic Julian calendar. Since the beginning of the Kalpa until the year 2005 AD passed:

6 complete Manvantaras: 6 x 710
7-Manvantara twilight before a Manvantara each: 7 x 4
27 complete Mahayugas of the current 7th Manvantara: 27 x 10
3 Elapsed Yugas the current 28th Mahayuga: (4 + 3 + 2) x l
5107 solar years in the current Kali Yuga

Kaliyuga calendar

The Kaliyuga calendar is apparently much older than — and quite out of line with — the other surviving old calendars. It also has a somewhat special standing because of its linkage with the religious account of the history of the world, described with mathematical — if mind-boggling — precision. (It is the last and the shortest of the four yugas, meant to last for 432,000 years, and has been preceded respectively by three other yugas, which were in length — going backwards — two, three and four times as long as the Kaliyuga, making up a total of 4,320,000 years altogether.)

The epoch (starting point or first day of the zeroth year) of the current era of Hindu calendar (both solar and lunisolar) is February 18 3102 BC/BCE in the proleptic Julian calendar or January 23 3102 BC/BCE in the proleptic Gregorian calendar. Both the solar and lunisolar calendars started on this date. After that, each year is labeled by the number of years elapsed since the epoch.

This is a unique feature of the Hindu calendar. All other systems use the current ordinal number of the year as the year label. But just as a person's true age is measured by the number of years that have elapsed starting from the date of the person's birth, the Hindu calendar measures the number of years elapsed. As of May 18, 2005, 5106 years had elapsed in the Hindu calendar, so this is the 5107th Hindu calendar year. Note that the lunisolar calendar year will usually start earlier than the solar calendar year.

Anonyymi kirjoitti:

Present date in Time

How old is the universe on this day of Brahma?

The current Kali Yuga began after the Surya Siddhanta at midnight on a change of 17 at 18 February in the year 3102 BC in the proleptic Julian calendar. Since the beginning of the Kalpa until the year 2005 AD passed:

6 complete Manvantaras: 6 x 710
7-Manvantara twilight before a Manvantara each: 7 x 4
27 complete Mahayugas of the current 7th Manvantara: 27 x 10
3 Elapsed Yugas the current 28th Mahayuga: (4 3 2) x l
5107 solar years in the current Kali Yuga

Kaliyuga calendar

The Kaliyuga calendar is apparently much older than — and quite out of line with — the other surviving old calendars. It also has a somewhat special standing because of its linkage with the religious account of the history of the world, described with mathematical — if mind-boggling — precision. (It is the last and the shortest of the four yugas, meant to last for 432,000 years, and has been preceded respectively by three other yugas, which were in length — going backwards — two, three and four times as long as the Kaliyuga, making up a total of 4,320,000 years altogether.)

The epoch (starting point or first day of the zeroth year) of the current era of Hindu calendar (both solar and lunisolar) is February 18 3102 BC/BCE in the proleptic Julian calendar or January 23 3102 BC/BCE in the proleptic Gregorian calendar. Both the solar and lunisolar calendars started on this date. After that, each year is labeled by the number of years elapsed since the epoch.

This is a unique feature of the Hindu calendar. All other systems use the current ordinal number of the year as the year label. But just as a person's true age is measured by the number of years that have elapsed starting from the date of the person's birth, the Hindu calendar measures the number of years elapsed. As of May 18, 2005, 5106 years had elapsed in the Hindu calendar, so this is the 5107th Hindu calendar year. Note that the lunisolar calendar year will usually start earlier than the solar calendar year.

Lue lisää

On day of Brahma is known as a KALPA. Within each KALPA there are fourteen MANUS and within each MANU are seventy one CHATUR-YUGAS. Each CHATUR-YUGA is divided into four parts called YUGAPADAS.

From the first chapter of Surya-Siddhanta, the most revered authoritative source of Hindu astronomy, we have the following passage:

11. That which begins with respirations (prana) is called real…….Six respirations make a vinadi, sixty of these a nadi:

12. And sixty nadis make a sidereal day and night. Of thirty of these sidereal days is composed a month; a civil (savana) month consists of as many sunrises;

13. A lunar month, of as many lunar days (tithi); a solar (saura) month is determined by the entrance of the Sun into a sign of the zodiac; twelve months make a year. This is called a day of the gods.

14. The day and night of the devas are mutually opposed to one another. Six times sixty of them are a year of the devas.

15 & 16. Twelve thousand of these divine years are denominated a chatur-yuga; of ten-thousand times four hundred and thirty two solar years is composed that chatur-yuga, with its dawn and twilight. The difference of the krita-yuga and the other yugas, as measured by the difference in the number of the feet of virtue in each is as follows:

17. The tenth part of a chatur-yuga, multiplied successively by four, three, two, and one, gives the length of the krita and the other yugas: the sixth part of each belongs to its dawn and twilight.

18. One and seventy chatur-yugas make a manu; at its end is a twilight which has the number of years of a krita-yuga, and which is a deluge.

19. In a kalpa are reckoned fourteen manus with their respective twilights; at the commencement of the kalpa is a fifteenth dawn, having the length of a krita-yuga.

Anonyymi kirjoitti:

On day of Brahma is known as a KALPA. Within each KALPA there are fourteen MANUS and within each MANU are seventy one CHATUR-YUGAS. Each CHATUR-YUGA is divided into four parts called YUGAPADAS.

From the first chapter of Surya-Siddhanta, the most revered authoritative source of Hindu astronomy, we have the following passage:

11. That which begins with respirations (prana) is called real…….Six respirations make a vinadi, sixty of these a nadi:

12. And sixty nadis make a sidereal day and night. Of thirty of these sidereal days is composed a month; a civil (savana) month consists of as many sunrises;

13. A lunar month, of as many lunar days (tithi); a solar (saura) month is determined by the entrance of the Sun into a sign of the zodiac; twelve months make a year. This is called a day of the gods.

14. The day and night of the devas are mutually opposed to one another. Six times sixty of them are a year of the devas.

15 & 16. Twelve thousand of these divine years are denominated a chatur-yuga; of ten-thousand times four hundred and thirty two solar years is composed that chatur-yuga, with its dawn and twilight. The difference of the krita-yuga and the other yugas, as measured by the difference in the number of the feet of virtue in each is as follows:

17. The tenth part of a chatur-yuga, multiplied successively by four, three, two, and one, gives the length of the krita and the other yugas: the sixth part of each belongs to its dawn and twilight.

18. One and seventy chatur-yugas make a manu; at its end is a twilight which has the number of years of a krita-yuga, and which is a deluge.

19. In a kalpa are reckoned fourteen manus with their respective twilights; at the commencement of the kalpa is a fifteenth dawn, having the length of a krita-yuga.

Lue lisää

20. The kalpa, thus composed of a thousand chatur-yugas, and which brings about the destruction of all that exists, is a day of Brahma; his night is of the same length.

21. His extreme age is a hundred, according to this valuation of a day and a night. The half of his life is past; of the remainder, this is the firsts kalpa.

22. And of this kalpa, six manus are past, with their respective twilights; and of the Manu son of Vivasvat, twenty seven chatur-yugas are past;

23. Of the present, the twenty eighth chatur-yuga, this krita yuga is past……..
Pralaya

ALL THE BEINGS OF THIS UNIVERSE INCLUDING CHATURMUKHA BRAHMA AND OTHER GODS ARE RULED BY TIME. THEY ARE CREATED, LIVE AND ARE DESTROYED BY ONE SUPREME AND POWERFUL BEING , WHO HAS NO BIRTH OR DEATH.

This destruction is of four types:

(1) Nitya Pralaya (2) Naimittika Pralaya (3) Maha Pralaya and (4) Aatyantika Pralaya.

Nitya Pralaya is the sleep or by an extension thereof, Death.

Naimittika Pralaya is the end of a single day of Brahma, when the three worlds (Bhuh:, Bhuvaha: and Suvaha:) disintegrate.

Maha Pralaya is the great deluge at the end of the age of one Brahma ,which consists of 100 Brahmic Years (365 Times 2,000 ChaturYugas).

Aatyantika Pralaya is "the final deliverance or the attainment of Salvation by a Jivan and after that the Jivan is never again in the clutches of Karma nor bound by the tight ropes of Samsara.It is therefore a variable time span conditioned by the practise of the different kind of Yogas or Prapatti.

Anonyymi kirjoitti:

20. The kalpa, thus composed of a thousand chatur-yugas, and which brings about the destruction of all that exists, is a day of Brahma; his night is of the same length.

21. His extreme age is a hundred, according to this valuation of a day and a night. The half of his life is past; of the remainder, this is the firsts kalpa.

22. And of this kalpa, six manus are past, with their respective twilights; and of the Manu son of Vivasvat, twenty seven chatur-yugas are past;

23. Of the present, the twenty eighth chatur-yuga, this krita yuga is past……..
Pralaya

ALL THE BEINGS OF THIS UNIVERSE INCLUDING CHATURMUKHA BRAHMA AND OTHER GODS ARE RULED BY TIME. THEY ARE CREATED, LIVE AND ARE DESTROYED BY ONE SUPREME AND POWERFUL BEING , WHO HAS NO BIRTH OR DEATH.

This destruction is of four types:

(1) Nitya Pralaya (2) Naimittika Pralaya (3) Maha Pralaya and (4) Aatyantika Pralaya.

Nitya Pralaya is the sleep or by an extension thereof, Death.

Naimittika Pralaya is the end of a single day of Brahma, when the three worlds (Bhuh:, Bhuvaha: and Suvaha:) disintegrate.

Maha Pralaya is the great deluge at the end of the age of one Brahma ,which consists of 100 Brahmic Years (365 Times 2,000 ChaturYugas).

Aatyantika Pralaya is "the final deliverance or the attainment of Salvation by a Jivan and after that the Jivan is never again in the clutches of Karma nor bound by the tight ropes of Samsara.It is therefore a variable time span conditioned by the practise of the different kind of Yogas or Prapatti.

Lue lisää

Concept of Time in Vedas is described clearly with its nature, but modern science is yet to understand it.
Atharva Veda described about the time in Kand 19, Sooktas 53 and 54.
Atharva Veda [53-1] : Kaala or the Time is Aswa, a horse which flows continuously with seven rays and thousands of axes. Time does not get tired any time because it has tremendous force or energy. The wise people think on the Time again and again and try to ride over it. The wheels of the Time are the worlds (Bhuvanani) and the Galaxies (Viswa).

Anonyymi kirjoitti:

Concept of Time in Vedas is described clearly with its nature, but modern science is yet to understand it.
Atharva Veda described about the time in Kand 19, Sooktas 53 and 54.
Atharva Veda [53-1] : Kaala or the Time is Aswa, a horse which flows continuously with seven rays and thousands of axes. Time does not get tired any time because it has tremendous force or energy. The wise people think on the Time again and again and try to ride over it. The wheels of the Time are the worlds (Bhuvanani) and the Galaxies (Viswa).

Lue lisää

Aswa is a special noun which has two components A + Swa. It means the Time has no (A) tomorrow (Swa). This means the Time has no future. The statement of the sage is really true because the time is continuous and therefore it has neither yesterday nor tomorrow. Time has no past and no future.
The Time as far as the Earth is concerned, flows according to the Sun; and the Sun has seven rays namely VIBGYOR. Violet, Indigo, Blue, Green, Yellow, Orange and Red are the seven coloured rays of the Sun. The sage says that the Kaala or the Sun has seven rays.

Kaala has thousands of axes. An axis is a line around which a wheel rotates. Time has not a single axis, but has thousands of axes. Time rotates on the Earth around one axis, while on the other planets the time revolves around other axes. Therefore the time on the Earth is different from the time on other planets, which are situated in our Solar system. The time is different on various planets, therefore the days and nights are of the different durations. This fact is proved by the modern science. This shows that the Time revolves around different axes. There are minimum ten planets in our solar system, which means the time rotates around ten axes in one solar system. There are innumerable solar systems in the Universe. Each of them rotates around a particular axis. Therefore obviously there are innumerable axes for the time to revolve around. The word ‘Sahasra Aksha’ shows the multiplicity of the axes.

The Time never gets tired of those rotations. Time does not stop moving any time. This fact shows that it must have a tremendous energy. This tremendous force is depicted by a single word ‘Bhoori Reta’.

The wise think continuously about the time and try to ride over the time; but never get any success. The wheels of the Time are the worlds and the Galaxies. Bhuvana means a world consisting of a planet and a Sun.
Viswa means Galaxy, in which innumerable solar systems rotate. There are many galaxies. Therefore the sage says ‘Viswah’, a pleural.
Modern science knows that there are many galaxies so also the sage Bhrugu knew this fact. The worlds and the galaxies continuously rotate because of the Time, the Kaala.
Time (Kaala) rotates all of them.

Atharva Veda [53-2] : This Kaala rotates the seven wheels and has seven centres around which it moves. Its axis is really immortal. The Kaala manifests those galaxies and worlds.
He is the first God, who really moves.

These seven wheels are the (1) rotations of the Earth, around its own axis and (2) around the Sun, (3) the rotations of the Moon around the Earth, (4) the rotations of the seasons on the Earth, (5) the rotations of the days and the nights, (6) the rotations of the Sun around the centre of the galaxy, and (7) the rotations of the galaxy around its centre.
These rotations take place at seven places; naturally there must be seven Nabhis i.e. centres. Rotation is a circular motion around one centre. That centre is called as Nabhi. There are so many wheels rotating around an axis and these wheels are rotating for unaccounted period. So it must be immortal.

The Kaala or the Time manifests these worlds and galaxies. Unless He decides no new star will emerge. Nobody can tell when a new star will be born. However, new stars do form as far as knowledge of modern science goes. Sage Bhrugu knew all this science. Therefore he says, ‘ Kaala is the first God, who really moves.’

Atharva Veda [53-3] : The great Kaala is a full pitcher installed. We see him at present by various ways. The wise say that he is situated in the super sky, behind the galaxies and the worlds.
The Kaala or Time is like a full pot. It never empties. In the present time, we the wise try to see it by various ways just to solve its riddle. Kaala is placed behind the worlds and the galaxies. We do not understand the real nature of time by looking towards any Sun or any planet or any galaxy, because the Kaala remains behind them and revolves them. The planets, the worlds and the galaxies lie in the space or the sky; but the Kaala does not lie there in the space. Therefore the sage says that the Time is situated in the super space, beyond the ordinary space or sky.

The Kaala was present when the worlds and the galaxies took their form. The Time was present when the space or the sky came into being. Therefore it is said to be present in the super space. The modern science presents the theory of the genesis of the Universe, called as the Big Bang theory.
The Big Bang theory says that to begin with there was one fireball, which exploded and this Universe came into existence. However, before the explosion there occurred many events, tells the science. Naturally, there must be time present before those actions and reactions. Thus the sage appears true.

Anonyymi kirjoitti:

Aswa is a special noun which has two components A Swa. It means the Time has no (A) tomorrow (Swa). This means the Time has no future. The statement of the sage is really true because the time is continuous and therefore it has neither yesterday nor tomorrow. Time has no past and no future.
The Time as far as the Earth is concerned, flows according to the Sun; and the Sun has seven rays namely VIBGYOR. Violet, Indigo, Blue, Green, Yellow, Orange and Red are the seven coloured rays of the Sun. The sage says that the Kaala or the Sun has seven rays.

Kaala has thousands of axes. An axis is a line around which a wheel rotates. Time has not a single axis, but has thousands of axes. Time rotates on the Earth around one axis, while on the other planets the time revolves around other axes. Therefore the time on the Earth is different from the time on other planets, which are situated in our Solar system. The time is different on various planets, therefore the days and nights are of the different durations. This fact is proved by the modern science. This shows that the Time revolves around different axes. There are minimum ten planets in our solar system, which means the time rotates around ten axes in one solar system. There are innumerable solar systems in the Universe. Each of them rotates around a particular axis. Therefore obviously there are innumerable axes for the time to revolve around. The word ‘Sahasra Aksha’ shows the multiplicity of the axes.

The Time never gets tired of those rotations. Time does not stop moving any time. This fact shows that it must have a tremendous energy. This tremendous force is depicted by a single word ‘Bhoori Reta’.

The wise think continuously about the time and try to ride over the time; but never get any success. The wheels of the Time are the worlds and the Galaxies. Bhuvana means a world consisting of a planet and a Sun.
Viswa means Galaxy, in which innumerable solar systems rotate. There are many galaxies. Therefore the sage says ‘Viswah’, a pleural.
Modern science knows that there are many galaxies so also the sage Bhrugu knew this fact. The worlds and the galaxies continuously rotate because of the Time, the Kaala.
Time (Kaala) rotates all of them.

Atharva Veda [53-2] : This Kaala rotates the seven wheels and has seven centres around which it moves. Its axis is really immortal. The Kaala manifests those galaxies and worlds.
He is the first God, who really moves.

These seven wheels are the (1) rotations of the Earth, around its own axis and (2) around the Sun, (3) the rotations of the Moon around the Earth, (4) the rotations of the seasons on the Earth, (5) the rotations of the days and the nights, (6) the rotations of the Sun around the centre of the galaxy, and (7) the rotations of the galaxy around its centre.
These rotations take place at seven places; naturally there must be seven Nabhis i.e. centres. Rotation is a circular motion around one centre. That centre is called as Nabhi. There are so many wheels rotating around an axis and these wheels are rotating for unaccounted period. So it must be immortal.

The Kaala or the Time manifests these worlds and galaxies. Unless He decides no new star will emerge. Nobody can tell when a new star will be born. However, new stars do form as far as knowledge of modern science goes. Sage Bhrugu knew all this science. Therefore he says, ‘ Kaala is the first God, who really moves.’

Atharva Veda [53-3] : The great Kaala is a full pitcher installed. We see him at present by various ways. The wise say that he is situated in the super sky, behind the galaxies and the worlds.
The Kaala or Time is like a full pot. It never empties. In the present time, we the wise try to see it by various ways just to solve its riddle. Kaala is placed behind the worlds and the galaxies. We do not understand the real nature of time by looking towards any Sun or any planet or any galaxy, because the Kaala remains behind them and revolves them. The planets, the worlds and the galaxies lie in the space or the sky; but the Kaala does not lie there in the space. Therefore the sage says that the Time is situated in the super space, beyond the ordinary space or sky.

The Kaala was present when the worlds and the galaxies took their form. The Time was present when the space or the sky came into being. Therefore it is said to be present in the super space. The modern science presents the theory of the genesis of the Universe, called as the Big Bang theory.
The Big Bang theory says that to begin with there was one fireball, which exploded and this Universe came into existence. However, before the explosion there occurred many events, tells the science. Naturally, there must be time present before those actions and reactions. Thus the sage appears true.

Lue lisää

...
...
Atharva Veda [53-9 ]: Every thing induced by the Kaala, every thing produced by the Kaala is established in the Kaala.
Kaala is the Brahman. Kaala supports and nourishes even the supreme most spirit. (Parameshthhin).

Whatever we think about is created by the Kaala and is enthused by Kaala.
Kaala Himself is the Brahman. The Kaala is totally unmanifested, but Brahman is manifested to some extent. Hence it appears that the Kaala Himself manifests to become the Brahman.

Brahman means the one, which is spreading. At present the Brahman is very very vast. However, before it spread, it must be very small. When the Brahman was very small, there was the Kaala working. Therefore it is wise to say that the Kaala Himself turned into the Brahman. In the vast expanse of the Brahman, the Brahman itself is the most supreme. Therefore, the Brahman is supposed to be ‘Parameshthhin’. The Gods like Siva, Vishnu, Brahma, Agni are supposed to be the Parameshthhin; but they are all fed and nourished by the Kaaala. This statement appears true because before these Deities appear, there was Kaala working.

Atharva Veda [53-10] : To begin with the Kaala produced Prajapati, who then produced all other Prajas.
Kashyap, the first man, who was considered to be born from himself (Swayambhoo), was created by the Kaaala. Tapa, which means all the efforts, heat, light etc, is derived from the Kaala.

Modern science today holds that the Earth came into being automatically. In the same way the ancient Indian people used to say that Kashyap came into existence of his own, automatically. Whatever is said to be born by itself, born automatically, is all created by the Kaala.

Science says that the Earth came into being automatically and the same science holds that nothing happens automatically, there must be some force applied. The opinion of science is not logical. If it is true that some force is applied, then it becomes compulsory to accept the presence of some agent, who applied the force. That force and its applicator is the Kaala, according to the sage.
Sage Bhrigu appears quite logical.

Anonyymi kirjoitti:

...
...
Atharva Veda [53-9 ]: Every thing induced by the Kaala, every thing produced by the Kaala is established in the Kaala.
Kaala is the Brahman. Kaala supports and nourishes even the supreme most spirit. (Parameshthhin).

Whatever we think about is created by the Kaala and is enthused by Kaala.
Kaala Himself is the Brahman. The Kaala is totally unmanifested, but Brahman is manifested to some extent. Hence it appears that the Kaala Himself manifests to become the Brahman.

Brahman means the one, which is spreading. At present the Brahman is very very vast. However, before it spread, it must be very small. When the Brahman was very small, there was the Kaala working. Therefore it is wise to say that the Kaala Himself turned into the Brahman. In the vast expanse of the Brahman, the Brahman itself is the most supreme. Therefore, the Brahman is supposed to be ‘Parameshthhin’. The Gods like Siva, Vishnu, Brahma, Agni are supposed to be the Parameshthhin; but they are all fed and nourished by the Kaaala. This statement appears true because before these Deities appear, there was Kaala working.

Atharva Veda [53-10] : To begin with the Kaala produced Prajapati, who then produced all other Prajas.
Kashyap, the first man, who was considered to be born from himself (Swayambhoo), was created by the Kaaala. Tapa, which means all the efforts, heat, light etc, is derived from the Kaala.

Modern science today holds that the Earth came into being automatically. In the same way the ancient Indian people used to say that Kashyap came into existence of his own, automatically. Whatever is said to be born by itself, born automatically, is all created by the Kaala.

Science says that the Earth came into being automatically and the same science holds that nothing happens automatically, there must be some force applied. The opinion of science is not logical. If it is true that some force is applied, then it becomes compulsory to accept the presence of some agent, who applied the force. That force and its applicator is the Kaala, according to the sage.
Sage Bhrigu appears quite logical.

Lue lisää

Veda -teksteistä löytyy vastaus tähänkin kysymykseen.

Anonyymi kirjoitti:

Veda -teksteistä löytyy vastaus tähänkin kysymykseen.

Kuten muihinkin.

Kristinuskolla ei ole tähän vastausta. Jumala loi kaiken seitsemässä päivässä Raamatun mukaan. Mutte se ei voi olla ihmisen aikakäsityksen mukaan. Yksi päivä- siis kosmine päivä, Brahman päivä. Maailmankaikkeutemme luoja on Brahma, jota kristityt pitävät Korkeimpana. Mutta hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihminenkin, vaikka hänen elinikä on mielettömän pitkä ihmisen ajanlaskennan mukaan.

Jos Raamattun kertomus olisi totta, niin silloin Brahma loi kaiken 7 Brahman päivässä eli 7 kertaa 4 320 000 000 vuodessa ihmisen aikalaskennan mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskolla ei ole tähän vastausta. Jumala loi kaiken seitsemässä päivässä Raamatun mukaan. Mutte se ei voi olla ihmisen aikakäsityksen mukaan. Yksi päivä- siis kosmine päivä, Brahman päivä. Maailmankaikkeutemme luoja on Brahma, jota kristityt pitävät Korkeimpana. Mutta hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihminenkin, vaikka hänen elinikä on mielettömän pitkä ihmisen ajanlaskennan mukaan.

Jos Raamattun kertomus olisi totta, niin silloin Brahma loi kaiken 7 Brahman päivässä eli 7 kertaa 4 320 000 000 vuodessa ihmisen aikalaskennan mukaan.

Lue lisää

Jokaista maailmankaikkeutta hallitsevat Korkeimman Jumalan edustajat, jotka työskentelevät hänen johdollaan ja valvovat aineellisten energioiden ilmenemismuotoja ja toimintaa. Jumala Itse
EI OSALLISTU SUORAAN aineellisten universumien LUOMISEEN ja ylläpitoon, mutta Hänen EDUSTAJANSA, joita kutsutaan puolijumaliksi, ovat vastuussa niistä. Yksi tällainen edustaja on Brahma. Samaan olentoon saatetaan viitata ERI TAVOIN ERI USKONNOLLISISSA PERINTEISSÄ. Veda-perinteessä Brahma hoitaa ne luomistehtävät, jotka kristityt yleensä liitävät Korkeimpaan Jumalaan. Hän myös valvoo tiettyjä taivaallisia maailmoja ja asuu korkeimmassa taivaallisessa maailmassa. Jokaisessa maailmankaikkeudessa on eri Brahma.
KUN IHMISET PUHUVAT LUOJA-JUMALASTA (joka esiintyy ERI KULTTUUREISSA eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan PUOLESTA. Brahman virka annetaan olennolle, joka on lähes sataprosenttisesti täydellinen, mutta joka ei ole täysin voittanut halua hallita.

Tällaiselle sielulle annetaan mahdollisuus toimia Luojana ja valvoa maailmankaikkeuden aineellisten ilmentymien järjestystä.

Koska Brahma (joka on puolijumala) on aineellinen olento, vaikkakin hyvin kehittynyt, hänkin jättää kehonsa (kuolee) elämänsä lopussa. Brahman keho koostuu kokonaan intellektistä. Kun Brahma jättää kehonsa 311 biljoonan vuoden kuluttua, kaikki olemassaolo tässä tietyssä universumissa tuhoutuu. Toisin sanoen neljän miljardin vuoden välein kaikki planeettajärjestelmät, myös korkeammat taivaalliset planeetat, tuhoutuvat.

Näiden 4 miljardin vuoden jaksojen sisällä on 14 erillistä ajallista tuhoutumissykliä. Jokaisen syklin aikana tapahtuu järjestäytynyttä ja järjestelmällistä luomista, ylläpitoa ja tuhoamista. Maailmanlaajuisia mullistuksia tapahtuu muun muassa myös joka kahden vuosituhannen välein.

Jotkut korkeampien planeettojen olennot voivat tunkeutua tähän maailmaan ja järjestää atomit ja molekyylit uudelleen niin, että ne näkyvät tietyssä muodossa. Joillakin näistä olennoista on kyky siirtyä toisille planeetoille tai universumeihin ja hakea välittömästi esineitä muista maailmoista. Korkeampien planeettojen asukkailla on kaikki nämä kyvyt. Heille se on normi, normaali kyky muuntaa energioita. Jotkut tämän maailman ihmiset pystyvät myös esimerkiksi palauttamaan kehostaan lähteneen sielun. Tätä kutsutaan usein kuolleista heräämiseksi, ja Hesekiel, Elia ja Jeesus tekivät sen. Kaikilla puolijumalilla on tämä kyky.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaista maailmankaikkeutta hallitsevat Korkeimman Jumalan edustajat, jotka työskentelevät hänen johdollaan ja valvovat aineellisten energioiden ilmenemismuotoja ja toimintaa. Jumala Itse
EI OSALLISTU SUORAAN aineellisten universumien LUOMISEEN ja ylläpitoon, mutta Hänen EDUSTAJANSA, joita kutsutaan puolijumaliksi, ovat vastuussa niistä. Yksi tällainen edustaja on Brahma. Samaan olentoon saatetaan viitata ERI TAVOIN ERI USKONNOLLISISSA PERINTEISSÄ. Veda-perinteessä Brahma hoitaa ne luomistehtävät, jotka kristityt yleensä liitävät Korkeimpaan Jumalaan. Hän myös valvoo tiettyjä taivaallisia maailmoja ja asuu korkeimmassa taivaallisessa maailmassa. Jokaisessa maailmankaikkeudessa on eri Brahma.
KUN IHMISET PUHUVAT LUOJA-JUMALASTA (joka esiintyy ERI KULTTUUREISSA eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan PUOLESTA. Brahman virka annetaan olennolle, joka on lähes sataprosenttisesti täydellinen, mutta joka ei ole täysin voittanut halua hallita.

Tällaiselle sielulle annetaan mahdollisuus toimia Luojana ja valvoa maailmankaikkeuden aineellisten ilmentymien järjestystä.

Koska Brahma (joka on puolijumala) on aineellinen olento, vaikkakin hyvin kehittynyt, hänkin jättää kehonsa (kuolee) elämänsä lopussa. Brahman keho koostuu kokonaan intellektistä. Kun Brahma jättää kehonsa 311 biljoonan vuoden kuluttua, kaikki olemassaolo tässä tietyssä universumissa tuhoutuu. Toisin sanoen neljän miljardin vuoden välein kaikki planeettajärjestelmät, myös korkeammat taivaalliset planeetat, tuhoutuvat.

Näiden 4 miljardin vuoden jaksojen sisällä on 14 erillistä ajallista tuhoutumissykliä. Jokaisen syklin aikana tapahtuu järjestäytynyttä ja järjestelmällistä luomista, ylläpitoa ja tuhoamista. Maailmanlaajuisia mullistuksia tapahtuu muun muassa myös joka kahden vuosituhannen välein.

Jotkut korkeampien planeettojen olennot voivat tunkeutua tähän maailmaan ja järjestää atomit ja molekyylit uudelleen niin, että ne näkyvät tietyssä muodossa. Joillakin näistä olennoista on kyky siirtyä toisille planeetoille tai universumeihin ja hakea välittömästi esineitä muista maailmoista. Korkeampien planeettojen asukkailla on kaikki nämä kyvyt. Heille se on normi, normaali kyky muuntaa energioita. Jotkut tämän maailman ihmiset pystyvät myös esimerkiksi palauttamaan kehostaan lähteneen sielun. Tätä kutsutaan usein kuolleista heräämiseksi, ja Hesekiel, Elia ja Jeesus tekivät sen. Kaikilla puolijumalilla on tämä kyky.

Lue lisää

Mistä muualta kuin Veda teksteistä saa niin yksityiskohtaisen selityksen jopa ajasta:

1 paramanu 60,750th of a second
1 truţi = 29.6296 microseconds
1 tatpara = 2.96296 milliseconds

...

1 chatur yuga (mahayuga) 4,320,000 human years

Toisin sanoen ihmisen aikakäsityksen mukainen aika ja eri planeettojen aikakäsitys.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä muualta kuin Veda teksteistä saa niin yksityiskohtaisen selityksen jopa ajasta:

1 paramanu 60,750th of a second
1 truţi = 29.6296 microseconds
1 tatpara = 2.96296 milliseconds

...

1 chatur yuga (mahayuga) 4,320,000 human years

Toisin sanoen ihmisen aikakäsityksen mukainen aika ja eri planeettojen aikakäsitys.

Lue lisää

Veda-tekstit antavat vastauksen.

Aika ja aikasyklit ulottuvat sekunnin murto-osista miljardeihin vuosiin.

Anonyymi kirjoitti:

Veda-tekstit antavat vastauksen.

Aika ja aikasyklit ulottuvat sekunnin murto-osista miljardeihin vuosiin.

Brahma-samhita - (kirjaimellisesti "Brahman rukousten kokoelma"), yksi yksi tärkeimmistä kirjoituksista. "Brahma Samhita sisältää tämän maailmankaikkeuden luojan, Brahman, Jumalalle esittämät rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa.

Anonyymi kirjoitti:

Veda-tekstit antavat vastauksen.

Aika ja aikasyklit ulottuvat sekunnin murto-osista miljardeihin vuosiin.

Ihan kaikkeen.

Anon.
"Aikaa ei tietenkään ole olemassa muuten kuin mittaamiseen tarkoitettuna keinona. "

Aikaa ei siis ole, mutta kelloja on tehty, miksi?

Miksi tehdä kelloja jos aikaa ei mitenkään ole, tuskin kellossa on aika, kellosepätkö
laittavat ajan kelloon?
Sanot että kello mittaa ajan kulkua, mitä aikaa ja kulkua??

Ensimmänen kelloseppä sanoo tyhmemmille kavereilleen
"Hei keksin tämän , se on kello, se ei mittaa aikaa koska sitä ei ole, mittaako se
itseään, sen saavat muut myöhemmin keksiä."

Pituuden mittaus ja mitta.
Kerrot, ettei pituutta ole todellisuudessa, sitten mittaat mitalla kappaleen pituuden?
Ilmeistyikö kappaleelle pituus mittaustapahtumassa, vai oliko siinä pituus jotenkin
piilossa ja mittaus toi sen esille?

Kuten sanoit, ei aika saa asioita tapahtumaan, kello voi pysähtyä, tuskin samalla
aikakin pysähtyy.
Mutta mitä aika on, se tuntuu olevan hukassa, ei nähdä metsää puilta.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Aikaa ei tietenkään ole olemassa muuten kuin mittaamiseen tarkoitettuna keinona. "

Aikaa ei siis ole, mutta kelloja on tehty, miksi?

Miksi tehdä kelloja jos aikaa ei mitenkään ole, tuskin kellossa on aika, kellosepätkö
laittavat ajan kelloon?
Sanot että kello mittaa ajan kulkua, mitä aikaa ja kulkua??

Ensimmänen kelloseppä sanoo tyhmemmille kavereilleen
"Hei keksin tämän , se on kello, se ei mittaa aikaa koska sitä ei ole, mittaako se
itseään, sen saavat muut myöhemmin keksiä."

Pituuden mittaus ja mitta.
Kerrot, ettei pituutta ole todellisuudessa, sitten mittaat mitalla kappaleen pituuden?
Ilmeistyikö kappaleelle pituus mittaustapahtumassa, vai oliko siinä pituus jotenkin
piilossa ja mittaus toi sen esille?

Kuten sanoit, ei aika saa asioita tapahtumaan, kello voi pysähtyä, tuskin samalla
aikakin pysähtyy.
Mutta mitä aika on, se tuntuu olevan hukassa, ei nähdä metsää puilta.

R.

Lue lisää

Aineellisen maailman ulkopuolella ei ole ajan käsitettä sellaisena kuin me sen ymmärrämme.

Vedalaisten tekstien mukaan mukaan aika ei ole lineaarinen, kuten monet meistä ovat tottuneet ajattelemaan, vaan syklinen: kaikki toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Aineellinen maailmankaikkeus mukaan lukien se syntyy ja hajoaa syntyäkseen uudelleen.

Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen.





Aika on aineellisessa maailmassa toimiva hienovaraisin voima.

Aika on aineellisen maailman hienovaraisin aineellinen elementti, ja siksi sitä ei voi mitenkään kirjata tai mitata. Meistä näyttää kuitenkin siltä, että ennemmin tai myöhemmin pystymme mittaamaan kaiken. Monista ihmisistä väite, että aika on mittaamaton, saattaa tuntua oudolta, koska katsomme joka päivä kelloamme ja mittaamme, kuinka paljon kello on jo myöhässä. Mutta etsi yksi henkilö, joka on mitannut itse ajan luonteen. Olkaa samaa mieltä siitä, että mittaaminen tarkoittaa yhteydenottoa tai vaikuttamisyritystä.





Sen, joka pystyy mittaamaan aikaa, on siis opittava vaikuttamaan siihen. Mutta sitä varten hänen on ensin päästävä pois sen vaikutuksen alta. Joka pääsee pois aineellisen ajan vaikutuksen alta, tulee kuolemattomaksi. Emme kuitenkaan näe esimerkkejä siitä, että kukaan tässä maailmassa voisi elää ikuisesti aineellisessa ruumiissaan.

Tutkijat, jotka yrittävät pidentää ihmiselämää, investoivat kuitenkin joka vuosi miljardeja dollareita löytääkseen lääkkeen, joka tekisi meistä kuolemattomia. Mutta se, joka tutkii Veda-tekstejä huolellisesti, tietää hyvin, että tämä on mahdotonta.



Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.
Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellisen maailman ulkopuolella ei ole ajan käsitettä sellaisena kuin me sen ymmärrämme.

Vedalaisten tekstien mukaan mukaan aika ei ole lineaarinen, kuten monet meistä ovat tottuneet ajattelemaan, vaan syklinen: kaikki toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Aineellinen maailmankaikkeus mukaan lukien se syntyy ja hajoaa syntyäkseen uudelleen.

Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen.





Aika on aineellisessa maailmassa toimiva hienovaraisin voima.

Aika on aineellisen maailman hienovaraisin aineellinen elementti, ja siksi sitä ei voi mitenkään kirjata tai mitata. Meistä näyttää kuitenkin siltä, että ennemmin tai myöhemmin pystymme mittaamaan kaiken. Monista ihmisistä väite, että aika on mittaamaton, saattaa tuntua oudolta, koska katsomme joka päivä kelloamme ja mittaamme, kuinka paljon kello on jo myöhässä. Mutta etsi yksi henkilö, joka on mitannut itse ajan luonteen. Olkaa samaa mieltä siitä, että mittaaminen tarkoittaa yhteydenottoa tai vaikuttamisyritystä.





Sen, joka pystyy mittaamaan aikaa, on siis opittava vaikuttamaan siihen. Mutta sitä varten hänen on ensin päästävä pois sen vaikutuksen alta. Joka pääsee pois aineellisen ajan vaikutuksen alta, tulee kuolemattomaksi. Emme kuitenkaan näe esimerkkejä siitä, että kukaan tässä maailmassa voisi elää ikuisesti aineellisessa ruumiissaan.

Tutkijat, jotka yrittävät pidentää ihmiselämää, investoivat kuitenkin joka vuosi miljardeja dollareita löytääkseen lääkkeen, joka tekisi meistä kuolemattomia. Mutta se, joka tutkii Veda-tekstejä huolellisesti, tietää hyvin, että tämä on mahdotonta.



Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.
Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Lue lisää

Ajan laskeminen atomista käsin

Mikä on aika?

Kun atomit liikkuvat ja peittävät tilaa, sitä kutsutaan ajaksi, ja aika mitataan atomien peittämän tilan määrän mukaan. Yleisesti hyväksytään, että kun aika pysähtyy (vaikka se on mahdotonta), mikään ei liiku. Tämä vahvistaa myös sen, että atomien liike on aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ajan laskeminen atomista käsin

Mikä on aika?

Kun atomit liikkuvat ja peittävät tilaa, sitä kutsutaan ajaksi, ja aika mitataan atomien peittämän tilan määrän mukaan. Yleisesti hyväksytään, että kun aika pysähtyy (vaikka se on mahdotonta), mikään ei liiku. Tämä vahvistaa myös sen, että atomien liike on aikaa.

Lue lisää

Voidaan arvioida aikaa mittaamalla kehojen atomikombinaatioiden liikettä. Atomiaikaa mitataan sen mukaan, kuinka paljon se kattaa tiettyä atomitilaa, sitä aikaa, joka kattaa kaikkien atomien ilmenemättömän, kokonaisuuden, kutsutaan suureksi ajaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Voidaan arvioida aikaa mittaamalla kehojen atomikombinaatioiden liikettä. Atomiaikaa mitataan sen mukaan, kuinka paljon se kattaa tiettyä atomitilaa, sitä aikaa, joka kattaa kaikkien atomien ilmenemättömän, kokonaisuuden, kutsutaan suureksi ajaksi.

Lue lisää

Vedic time term


Movement of number of atoms




Human time measurement

One trasarenu=3 double atoms


6


8/40,500 second

One truti=3 trasarenu


18


8/13,500 second

One vedha=100 trutis


1800


8/135 second

One lava=3 vedhas


5400


8/45 second

One nimesa=3 lavas


16,200


8/15 second

One ksana=3 nimesas


48,600


8/5 second

One kastha=5 ksanas


243,000


8 seconds

One laghu=15 kasthas


3645 x 10^3


2 minutes

One danda=15 laghus


54675 x 10^3


30 minutes

One praharas=6 dandas


328050 x 10^3


3 hours

One day=4 praharas


1312200 x 10^3


12 hours

One night=4 praharas


1312200 x 10^3


12 hours

Anonyymi kirjoitti:

Vedic time term


Movement of number of atoms




Human time measurement

One trasarenu=3 double atoms


6


8/40,500 second

One truti=3 trasarenu


18


8/13,500 second

One vedha=100 trutis


1800


8/135 second

One lava=3 vedhas


5400


8/45 second

One nimesa=3 lavas


16,200


8/15 second

One ksana=3 nimesas


48,600


8/5 second

One kastha=5 ksanas


243,000


8 seconds

One laghu=15 kasthas


3645 x 10^3


2 minutes

One danda=15 laghus


54675 x 10^3


30 minutes

One praharas=6 dandas


328050 x 10^3


3 hours

One day=4 praharas


1312200 x 10^3


12 hours

One night=4 praharas


1312200 x 10^3


12 hours

Lue lisää

Ajan laskeminen on nykyaikana melko monimutkainen prosessi, ja siihen liittyy paljon koettelemuksia. Pelkkä sekunti, joka on ajan ensisijainen standardi, lasketaan cesium-133-atomien kahden hyperfiinisen perustilan välisen elektronisen siirtymän lukumäärän perusteella. Se siitä sekunnista!

Kun huipputeknologia määrittelee nykyajan perusasiat, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin spekuloida ajan laskemisella vedalaisaikana, sillä hindudharman kirjoitusten joukossa olevissa Vedoissa oli varmasti oma näkemyksensä tästä entisestä aiheesta, joka on ollut keskustelujen ja väittelyjen kohteena ikimuistoisista ajoista lähtien, mutta silti alati kehittyvä ja piristävä. Ja jotkut teoriat, pikemminkin spekulaatiot, joita Vedalaiset Rishit (tietäjät) esittivät, jättävät teidät hämmentyneiksi, yksi niistä on syklinen vs. lineaarinen ehdotus, ja jopa teoria ajanlaajenemisesta, kuulostaako se jo kiehtovalta?

Yksi merkittävistä henkilöistä, jonka ehdotus on säilynyt tähän päivään asti ja joka on merkittävästi vaikuttanut tähän areenaan, on tietäjä Maitreya (Kusaravan poika ja tietäjä Parasaran oppilas). Hän väittää Bhagavata Mahapuranan diskurssissa XI,

"Ajan mittaa, joka kulkee pienimmänkin ainehiukkasen yli, kutsutaan Paramanu-ajaksi, kun taas se, joka ulottuu koko maailmankaikkeuden elinkaaren yli, on pisin ajan mitta."

Hän ei määritellyt ainoastaan ajan perusparametrin vaan myös olemassaolon pienimmän yksikön! Atomin! Sanskritin Anu kääntyy epämääräisesti atomiksi ja Paramanu aliatomihiukkaseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ajan laskeminen on nykyaikana melko monimutkainen prosessi, ja siihen liittyy paljon koettelemuksia. Pelkkä sekunti, joka on ajan ensisijainen standardi, lasketaan cesium-133-atomien kahden hyperfiinisen perustilan välisen elektronisen siirtymän lukumäärän perusteella. Se siitä sekunnista!

Kun huipputeknologia määrittelee nykyajan perusasiat, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin spekuloida ajan laskemisella vedalaisaikana, sillä hindudharman kirjoitusten joukossa olevissa Vedoissa oli varmasti oma näkemyksensä tästä entisestä aiheesta, joka on ollut keskustelujen ja väittelyjen kohteena ikimuistoisista ajoista lähtien, mutta silti alati kehittyvä ja piristävä. Ja jotkut teoriat, pikemminkin spekulaatiot, joita Vedalaiset Rishit (tietäjät) esittivät, jättävät teidät hämmentyneiksi, yksi niistä on syklinen vs. lineaarinen ehdotus, ja jopa teoria ajanlaajenemisesta, kuulostaako se jo kiehtovalta?

Yksi merkittävistä henkilöistä, jonka ehdotus on säilynyt tähän päivään asti ja joka on merkittävästi vaikuttanut tähän areenaan, on tietäjä Maitreya (Kusaravan poika ja tietäjä Parasaran oppilas). Hän väittää Bhagavata Mahapuranan diskurssissa XI,

"Ajan mittaa, joka kulkee pienimmänkin ainehiukkasen yli, kutsutaan Paramanu-ajaksi, kun taas se, joka ulottuu koko maailmankaikkeuden elinkaaren yli, on pisin ajan mitta."

Hän ei määritellyt ainoastaan ajan perusparametrin vaan myös olemassaolon pienimmän yksikön! Atomin! Sanskritin Anu kääntyy epämääräisesti atomiksi ja Paramanu aliatomihiukkaseksi.

Lue lisää

Bhagavata Purana jatkaa Paramanun eli subatomihiukkasen läpi lentävän ajanjakson tasolta seuraavasti: kaksi Paramanua muodostaa yhden Anun eli atomin, kolme Anua muodostaa yhden Trasarenun, kolme Trasarenua muodostaa Trutin eli ajan yksikön, joka vastaa 30 mikrosekuntia. Sata näistä '30 mikrosekunnista' tai Trutista muodostavat Vedhan, kolme Vedhaa muodostavat Lavan, kolme Lavaa muodostavat Nimeshan eli silmänräpäyksen. Kolme Nimeshaa muodostaa Ksanan eli hetken, viisi Ksanaa muodostaa Kasthan, viisitoista Kasthaa muodostaa Laghun, viisitoista Laghua muodostaa Nadikan, pari Nadikaa muodostaa Muhurtan, Murhata vastaa suunnilleen puolitoista tuntia. Kuusi tai seitsemän Nadikaa, riippuen päivän tai yön pituudesta, muodostavat Praharan eli neljänneksen päivästä tai yöstä. Eikö olekin jo aika monimutkaista?

Mutta odottakaa! Emme ole vielä valmiita, lisää on tulossa! Päivä koostuu neljästä yamasta, joista yksi yama on kuuden tunnin jakso, viisitoista päivää muodostaa kaksi viikkoa, valoisaa ja pimeää vuorotellen, kaksi kuukautta muodostaa ritun, kuusi kuukautta muodostaa ayanan, joka tunnetaan vuorotellen etelästä ja pohjoisesta, auringon kulkua seuraten, ja kaksi ayanaa eli yksi maapallon vuosi muodostaa jumalten päivän ja yön. Ajanlaajeneminen on jo käynnissä!

Anonyymi kirjoitti:

Bhagavata Purana jatkaa Paramanun eli subatomihiukkasen läpi lentävän ajanjakson tasolta seuraavasti: kaksi Paramanua muodostaa yhden Anun eli atomin, kolme Anua muodostaa yhden Trasarenun, kolme Trasarenua muodostaa Trutin eli ajan yksikön, joka vastaa 30 mikrosekuntia. Sata näistä '30 mikrosekunnista' tai Trutista muodostavat Vedhan, kolme Vedhaa muodostavat Lavan, kolme Lavaa muodostavat Nimeshan eli silmänräpäyksen. Kolme Nimeshaa muodostaa Ksanan eli hetken, viisi Ksanaa muodostaa Kasthan, viisitoista Kasthaa muodostaa Laghun, viisitoista Laghua muodostaa Nadikan, pari Nadikaa muodostaa Muhurtan, Murhata vastaa suunnilleen puolitoista tuntia. Kuusi tai seitsemän Nadikaa, riippuen päivän tai yön pituudesta, muodostavat Praharan eli neljänneksen päivästä tai yöstä. Eikö olekin jo aika monimutkaista?

Mutta odottakaa! Emme ole vielä valmiita, lisää on tulossa! Päivä koostuu neljästä yamasta, joista yksi yama on kuuden tunnin jakso, viisitoista päivää muodostaa kaksi viikkoa, valoisaa ja pimeää vuorotellen, kaksi kuukautta muodostaa ritun, kuusi kuukautta muodostaa ayanan, joka tunnetaan vuorotellen etelästä ja pohjoisesta, auringon kulkua seuraten, ja kaksi ayanaa eli yksi maapallon vuosi muodostaa jumalten päivän ja yön. Ajanlaajeneminen on jo käynnissä!

Lue lisää

Ajanlaajenemisen teoria yksinkertaistettuna
Ajan suhteellisen luonteen paljastuminen eli aikadilataatioteoria on 1900-luvun alun suurin ilmestys. Tämä muutti koko aikakäsityksen sellaisena kuin ihmiset sen ymmärsivät.

Anonyymi kirjoitti:

Ajanlaajenemisen teoria yksinkertaistettuna
Ajan suhteellisen luonteen paljastuminen eli aikadilataatioteoria on 1900-luvun alun suurin ilmestys. Tämä muutti koko aikakäsityksen sellaisena kuin ihmiset sen ymmärsivät.

Lue lisää

Mitä on ajanlaajeneminen?

Havaitsemasi aika ei välttämättä ole sama kuin minun aikani. Minä saatan vanheta nopeammin kuin sinä, tai asia voi olla toisin päin, riippumatta siitä, minä päivänä olemme syntyneet. Aika on siis suhteellinen suure, ja aika voi kulkea hitaammin tai nopeammin nopeutemme tai sen taivaankappaleen gravitaatiovoiman mukaan, jossa elämme. Tämä käsite tunnetaan nimellä ajanlaajeneminen.

Ajanlaajenemisen käsitteen synty ajoittuu hieman ennen 1900-lukua, 1800-luvun loppupuolelle. Mutta Albert Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria vakiinnutti sen ja siitä tuli suosittu. Tässä teoriassa oli käsite, valon nopeus tyhjiössä on vakio koko maailmankaikkeudessa. Tämä johti siihen, poikkeukselliseen ilmestykseen avaruudesta ja ajasta, josta myöhemmin muodostui avaruusaika.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä on ajanlaajeneminen?

Havaitsemasi aika ei välttämättä ole sama kuin minun aikani. Minä saatan vanheta nopeammin kuin sinä, tai asia voi olla toisin päin, riippumatta siitä, minä päivänä olemme syntyneet. Aika on siis suhteellinen suure, ja aika voi kulkea hitaammin tai nopeammin nopeutemme tai sen taivaankappaleen gravitaatiovoiman mukaan, jossa elämme. Tämä käsite tunnetaan nimellä ajanlaajeneminen.

Ajanlaajenemisen käsitteen synty ajoittuu hieman ennen 1900-lukua, 1800-luvun loppupuolelle. Mutta Albert Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria vakiinnutti sen ja siitä tuli suosittu. Tässä teoriassa oli käsite, valon nopeus tyhjiössä on vakio koko maailmankaikkeudessa. Tämä johti siihen, poikkeukselliseen ilmestykseen avaruudesta ja ajasta, josta myöhemmin muodostui avaruusaika.

Lue lisää

Lisäksi yleinen suhteellisuusteoria laajensi ajanlaajenemista suhteellisesta liikkeestä gravitaatiokenttään. Molemmat näistä ajanlaajenemisen tyypeistä ovat täysin erilaisia.
Ajanlaajenemisen teoria

Ajanlaajenemisteorian mukaan aika on suhteellinen suure. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri havaitsijan kahden eri tapahtuman välisen ajan mittaaminen riippuu gravitaatiokentästä, jossa he ovat, ja nopeudesta, jolla he kulkevat.

Tämä on aivan järjetöntä! Yleensä ajattelemme, että kaikki me olemme olemassa havaitakseen saman ajan. Mutta tämä on totta, koska elämme maapallolla, yhteisessä gravitaatiokentässä, ja nopeutemme on hyvin pieni verrattuna valon nopeuteen. Jos matkustamme avaruudessa suuremmilla nopeuksilla ja paikassa, jossa on suurempi gravitaatiokenttä, kuva on erilainen. Tämä muistuttaa elokuvasta Interstellar, jossa isä on nuoruusvuosissaan, kun taas hänen tyttärensä on yli 100-vuotias.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi yleinen suhteellisuusteoria laajensi ajanlaajenemista suhteellisesta liikkeestä gravitaatiokenttään. Molemmat näistä ajanlaajenemisen tyypeistä ovat täysin erilaisia.
Ajanlaajenemisen teoria

Ajanlaajenemisteorian mukaan aika on suhteellinen suure. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri havaitsijan kahden eri tapahtuman välisen ajan mittaaminen riippuu gravitaatiokentästä, jossa he ovat, ja nopeudesta, jolla he kulkevat.

Tämä on aivan järjetöntä! Yleensä ajattelemme, että kaikki me olemme olemassa havaitakseen saman ajan. Mutta tämä on totta, koska elämme maapallolla, yhteisessä gravitaatiokentässä, ja nopeutemme on hyvin pieni verrattuna valon nopeuteen. Jos matkustamme avaruudessa suuremmilla nopeuksilla ja paikassa, jossa on suurempi gravitaatiokenttä, kuva on erilainen. Tämä muistuttaa elokuvasta Interstellar, jossa isä on nuoruusvuosissaan, kun taas hänen tyttärensä on yli 100-vuotias.

Lue lisää

Suhteellisesta liikkeestä riippuvainen aikadilataatio

Ajanlaajenemisen teoria voidaan todistaa matemaattisesti käyttämällä Lorentzin muunnosta, joka on matemaattinen havainto ajasta ja avaruudesta liikkuvista vertailupisteistä. Siitä aika kerrotaan nopeudesta riippuvalla suureella, jota kutsutaan Lorentz-kertoimeksi viitekehyksen osalta. Tämä kerroin on lähes yksi, kun nopeus on pienempi, jolloin ajan havainnoinnissa ei ole tällaista eroa. Tämä on nopeudesta riippuvainen aikadilataatio.

Esimerkiksi: ajatellaan jotakuta sinua vanhempaa ihmistä. Lähetä hänet avaruuslennolle nopeudella, joka on 90 prosenttia valonnopeudesta. Jos näet hänen palaavan 365 maapallon päivän kuluttua sinun ajassasi, hän on viettänyt aikaa, joka vastaa matemaattisesti lähes 160 maapallon päivää. Molemmat teistä voivat kiistellä siitä, onko oma yksilöllinen aikanne oikea, mutta sen sijaan olette molemmat oikeassa. Näin toimii nopeudesta riippuvainen aikadilataatio.

Anonyymi kirjoitti:

Suhteellisesta liikkeestä riippuvainen aikadilataatio

Ajanlaajenemisen teoria voidaan todistaa matemaattisesti käyttämällä Lorentzin muunnosta, joka on matemaattinen havainto ajasta ja avaruudesta liikkuvista vertailupisteistä. Siitä aika kerrotaan nopeudesta riippuvalla suureella, jota kutsutaan Lorentz-kertoimeksi viitekehyksen osalta. Tämä kerroin on lähes yksi, kun nopeus on pienempi, jolloin ajan havainnoinnissa ei ole tällaista eroa. Tämä on nopeudesta riippuvainen aikadilataatio.

Esimerkiksi: ajatellaan jotakuta sinua vanhempaa ihmistä. Lähetä hänet avaruuslennolle nopeudella, joka on 90 prosenttia valonnopeudesta. Jos näet hänen palaavan 365 maapallon päivän kuluttua sinun ajassasi, hän on viettänyt aikaa, joka vastaa matemaattisesti lähes 160 maapallon päivää. Molemmat teistä voivat kiistellä siitä, onko oma yksilöllinen aikanne oikea, mutta sen sijaan olette molemmat oikeassa. Näin toimii nopeudesta riippuvainen aikadilataatio.

Lue lisää

Gravitaatioajan laajeneminen

Tämä painovoimakenttää vastaava teoria ajanlaajenemisesta syntyi hieman myöhemmin. Se oli yksi yleisen suhteellisuusteorian suurimmista saavutuksista. Se valottaa gravitaatiokentän kykyä aiheuttaa aika-avaruuteen kaarevuutta, joka voi aiheuttaa punasiirtymän. Punasiirtymä nähdään yleensä suhteellisen liikkeen vuoksi: meistä poispäin oleva tähti näkyy punaisena. Gravitaatiokenttä voi myös aiheuttaa tällaisen vaikutuksen, jota kutsutaan gravitaatiopunasiirtymäksi.

Tämä gravitaation kyky muuttaa aika-avaruutta suhteellisena nopeutena johtaa siis gravitaation aiheuttamaan ajanlaajenemiseen.

Ala vetää.

Anonyymi kirjoitti:

Ala vetää.

Veda-tekstit antavat vastauksen.

Aika ja aikasyklit ulottuvat sekunnin murto-osista miljardeihin vuosiin.

Että silleen.

Anonyymi kirjoitti:

Veda-tekstit antavat vastauksen.

Aika ja aikasyklit ulottuvat sekunnin murto-osista miljardeihin vuosiin.

Että silleen.

Aika on sellaista.

Anonyymi kirjoitti:

Aika on sellaista.

Aika ja aika.

Anonyymi kirjoitti:

Aika ja aika.

Aika on sellainen.

Anonyymi kirjoitti:

Aika on sellainen.

Aika on mielenkiintoinen.

Anonyymi kirjoitti:

Aika on mielenkiintoinen.

Ajalla ei ole mitään tekemistä aika-keksintömme kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ajalla ei ole mitään tekemistä aika-keksintömme kanssa.

Aika mielenkiintoista.

Jos aikaa ei olisi, olisiko mitään.
Jos katsomme, että aika on tapahtumissa tai paremmin niiden temporaalisissa
suhteissa, jos aika kiellettäisiin myös tälläisissä tapauksissa, ei oilsi edes tapahtumia.

Mitä olisivat nuo ajattomat tapahtumat?
Anna esimerkki.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Jos aikaa ei olisi, olisiko mitään.
Jos katsomme, että aika on tapahtumissa tai paremmin niiden temporaalisissa
suhteissa, jos aika kiellettäisiin myös tälläisissä tapauksissa, ei oilsi edes tapahtumia.

Mitä olisivat nuo ajattomat tapahtumat?
Anna esimerkki.

R.

Lue lisää

"Mitä olisivat nuo ajattomat tapahtumat?"

Minä olin kerran femakoiden teatteriesityksessä kun tyttöystävä sinne väkisin halusi.
Siellä ei aika todellakaan kulunut eikä virrannut mihinkään suuntaan ainakaan kahteen tuntiin. Aika oli todellakin jämähtänyt paikoilleen eikä hievahtanut mihinkään.

"Lyh. san. aikaa ei ole olemassa mielen, kellon ja kalenterin, sekä teorioiden ja hypoteesien ulkopuolella."

Onko muutosta mielen ulkopuolella?

Vai onko sekin vain ihmisen keksimä käsite?

Anon.

"Mielenkiintoista, miten käsitteillä elämän kokevat ihmiset eivät ymmärrä käsitteen muodostumista ja sen merkitystä tietoisuudessa."

Nimimerkitön käsitteli ansiokkaasti käsitteen syntyhistoriaa,
mutta hän päätyi ajan tapaukssa outoihin johtopäätöksiin,
joten jotain jäi uupumaan.

Käsitteiden muodostuminen jäi hämäräksi, ei se ole vain
verbaalinen ja kehittyneisiin yhteisöihin kuuluva tapahtuma,
vaan ihmisen ominaisuus joka on kehittynyt jo vauvoilla.

Siis siinä vaiheessa kun ihmisen esi-isä hallitsi tulen käytön,
tulen käsite on ollut käytössä. Eihän muuten sytytys, varastointi,
kuljetus ja soveltuvuutta olisi hallittu.

Anonin käsitteen määritelmä on puutteellinen, käsite on sanan,
tai symbolin merkitys-sisältö.
Käsite on siis aivoissa tietona, jota välitetään toisille sanojen
tai symbolien avulla.

Käsite ei siis liity vain verbaaliseen kommunikointiin, nuotit,
kaavat yms siirtävät käsitteellistä tietoa, kunhan tiedon vastaanottajalla on vastaavat käsitteet hallussaan.

Ihmiset ovat käsiteajattelijoita, me ajattelemme niillä, tuo
ominaisuus on toisaalta lahja ja kirous.

Ns. primitiivinen ajattelu olisi siis käsitekoneiston piirre kun
on vain ympäristöä ja perusasioita koskevia käsitteitä
käytössä, siis tietoa vähän.
Kuitenkin käsitteenmuodostus koneisto rakentaa käsitteitä
koko ajan ja sen myötä tiedon laatu paranee ja keksitään
uusia menetelmiä.

"Mitä oli ennen aikaa? "
Erikoinen kysymys, edellyttää ajasta jotain tietynlaista ideaa.
Parempi olisi kysyä, mitä oli ennen aikakäsitettä.

Nyt aletaan päästä ajatuksen ytimeen.
Kun ihmiset havaitsivat tapahtumilla olevan joitakin yhteisiä
piirteitä, kuten kesto. Tämä oli perusta aikakäsitteelle.

Tapahtumilla on muitakin piirteitä kuin kesto, tärkeintä on
että tapahtumien välillä temporaalisia suhteita, joten
tapahtumat linkittyvät toisiinsa.

Lyhyesti sanottuna, aikakäsite on abstraktio tapahtumien
yleisistä ominaisuuksista ja suhteista jotka muodostavat
todellisuuden tapahtumakokonaisuuden.

Aikakäsite on abstraktiivinen, mutta ei se merkitse että aika
olisi pelkkä abstraktio, sama pätee esim, luonto- tai
todellisuuskäsitteisiin, niiden ajatellaan olevan ihmisestä
riippumattomia.

Belisario repii tästä pelihousunsa, mutta kyseiset housut
ovat vain esoteerisia kehitelmiä, kuten B:n todellisuus.

Aikakäsitys ei ole mikään syvälle juurtunut käsite, kaiken
aikaa ihmiset kehittelevät muunnelmia aikakäsitteestä,
tietenkin kun käsitteenmuodostus koneisto tekee sitä
automaattisesti jos aihe vain kiinnostaa ihmistä.

Einstein käytti suht vapaata käsitteenmuodostusta ja kehitteli
suhteellisuusteorioitaan ja siten esitteli uuden aikakäsitteen.

Lyhyesti, samoin kuin luonnosta ja todellisuudesta olemme
havainneet ja löytäneet yleisiä ominaisuuksia ja suhteita,
sama pätee aikaan, olemme löytäneet senkin. Sehän on
oleellinen osa todellisuutta.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.

"Mielenkiintoista, miten käsitteillä elämän kokevat ihmiset eivät ymmärrä käsitteen muodostumista ja sen merkitystä tietoisuudessa."

Nimimerkitön käsitteli ansiokkaasti käsitteen syntyhistoriaa,
mutta hän päätyi ajan tapaukssa outoihin johtopäätöksiin,
joten jotain jäi uupumaan.

Käsitteiden muodostuminen jäi hämäräksi, ei se ole vain
verbaalinen ja kehittyneisiin yhteisöihin kuuluva tapahtuma,
vaan ihmisen ominaisuus joka on kehittynyt jo vauvoilla.

Siis siinä vaiheessa kun ihmisen esi-isä hallitsi tulen käytön,
tulen käsite on ollut käytössä. Eihän muuten sytytys, varastointi,
kuljetus ja soveltuvuutta olisi hallittu.

Anonin käsitteen määritelmä on puutteellinen, käsite on sanan,
tai symbolin merkitys-sisältö.
Käsite on siis aivoissa tietona, jota välitetään toisille sanojen
tai symbolien avulla.

Käsite ei siis liity vain verbaaliseen kommunikointiin, nuotit,
kaavat yms siirtävät käsitteellistä tietoa, kunhan tiedon vastaanottajalla on vastaavat käsitteet hallussaan.

Ihmiset ovat käsiteajattelijoita, me ajattelemme niillä, tuo
ominaisuus on toisaalta lahja ja kirous.

Ns. primitiivinen ajattelu olisi siis käsitekoneiston piirre kun
on vain ympäristöä ja perusasioita koskevia käsitteitä
käytössä, siis tietoa vähän.
Kuitenkin käsitteenmuodostus koneisto rakentaa käsitteitä
koko ajan ja sen myötä tiedon laatu paranee ja keksitään
uusia menetelmiä.

"Mitä oli ennen aikaa? "
Erikoinen kysymys, edellyttää ajasta jotain tietynlaista ideaa.
Parempi olisi kysyä, mitä oli ennen aikakäsitettä.

Nyt aletaan päästä ajatuksen ytimeen.
Kun ihmiset havaitsivat tapahtumilla olevan joitakin yhteisiä
piirteitä, kuten kesto. Tämä oli perusta aikakäsitteelle.

Tapahtumilla on muitakin piirteitä kuin kesto, tärkeintä on
että tapahtumien välillä temporaalisia suhteita, joten
tapahtumat linkittyvät toisiinsa.

Lyhyesti sanottuna, aikakäsite on abstraktio tapahtumien
yleisistä ominaisuuksista ja suhteista jotka muodostavat
todellisuuden tapahtumakokonaisuuden.

Aikakäsite on abstraktiivinen, mutta ei se merkitse että aika
olisi pelkkä abstraktio, sama pätee esim, luonto- tai
todellisuuskäsitteisiin, niiden ajatellaan olevan ihmisestä
riippumattomia.

Belisario repii tästä pelihousunsa, mutta kyseiset housut
ovat vain esoteerisia kehitelmiä, kuten B:n todellisuus.

Aikakäsitys ei ole mikään syvälle juurtunut käsite, kaiken
aikaa ihmiset kehittelevät muunnelmia aikakäsitteestä,
tietenkin kun käsitteenmuodostus koneisto tekee sitä
automaattisesti jos aihe vain kiinnostaa ihmistä.

Einstein käytti suht vapaata käsitteenmuodostusta ja kehitteli
suhteellisuusteorioitaan ja siten esitteli uuden aikakäsitteen.

Lyhyesti, samoin kuin luonnosta ja todellisuudesta olemme
havainneet ja löytäneet yleisiä ominaisuuksia ja suhteita,
sama pätee aikaan, olemme löytäneet senkin. Sehän on
oleellinen osa todellisuutta.

R.

Lue lisää

"Belisario repii tästä pelihousunsa, mutta kyseiset housut
ovat vain esoteerisia kehitelmiä, kuten B:n todellisuus."

En revi koska en ota tuota sinun akateemista pilkunviilaamistasi kovin vakavasti kuten en juuri muutakaan lillukanvarsitason hiusten halkomista jossa ei kyetä enää näkemään "metsää puilta" ... :D

...
Sinä tarkoitat 'käsitteellä' jotain sellaista mitä minä tarkoitan käsitteellä 'mielikuva'.

Käsitteet liittyvät aina kielelliseen kommunikointiin ja ovat lähinnä symboleita jotka viittaavat johonkin niiden ulkopuoliseen asiaan. Käsitteitä voi määritellä ainoastaan toisten käsitteiden avulla tai niihin voi viitata ostensiivisesti esimerkkien avulla. Mielikuvat ovat subjektiivisia eikä esim. vauvojen mielikuvia voi mitenkään määritellä eikä niitä voi helposti kommunikoida.

Tuo nykyinen käsitemääritelmä saattaa olla yleisesti hyväksytty akateemisessa yhteisössä nykyään mutta minusta se ei ole kovin käyttökelpoinen koska siinä oletetaan paljon sellaista mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihmisten välistä kommunikointia yritetään tahallisesti sotkea määrittelemällä käsitteitä uudestaan jolloin alkuperäiset merkitykset samalla helposti ja usein muuttuvat. Samalla saadaan muokattua ihmisten ajattelua ja varsinkin asioiden hahmotusta valtaapitävien kannalta sopivaksi.

Tämän tyyppistä väestön mielikuvien muokkausta harrastettin yleisesti Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa ja nykyisen woke yms. sekoulujen takia siitä on tullut nykyään yleistä käytäntöä jolla yritetään muokata todellisuutta määrittelemällä käsitteitä erilaisella tavalla tai käyttämällä sellaisia emotionaalisesti neutraaleja kiertoilmaisuja kuten esim. 'abortti' joka on käytännössä laajamittaista lasten murhaamista ja kiertoilmaisu ihmisuhreille joita ns. mustaan magiaan hurahtanut ja pitkästynyt rahaelitti mielellään harjoittaa vielä nykyäänkin koska se aiheuttaa voimakkaan epätasapainotilan ja samalla psyykkisen energian purkauksen ns. "eetterissä". Sama funktio oli aikoinaan myös natsien keskitysleireillä ja kaasukammioilla ja suurin piirtein kaikilla sodilla kuten esim. Ukrainassa nykyään.

Mtä tulee siihen ns. "esoteriaan" niin kyse siinä on usein lähinnä sellaisesta tiedosta jota ei haluta julkisuuteen vaan lähinnä vain pienilukuisen "eliitin" tarpeisiin ja akateemisella tiedeyhteisöllä on aina ollut tiedon kontrolloinnin ja salailun käytäntö kaiken sellaisen tiedon suhteen jolla voi olla suurta sotilaallista, poliittista , taloudellista tai yhteiskunnallista merkitystä.

Akateeminen tiedeyhteisö on lähinnä se taho joka todennäköisesti viimeisten joukossa oivaltaa ja ymmärtää todellisuuden perimmäisen luonteen akateemiseen koulutukseen liittyvän vahvan ehdollistamispyrkimyksen takia koska koututuksen ainoa tarkoitus on tuottaa nöyrää henkilöstöresurssia valtion ja yritysten tarpeisiin. Ajan ilmiön perimmäinen oivaltaminen on eräs niitä kaikkein vaikeimpia ongelmia varsinkin jos on ehdollistettu ajattelemaan binäärisesti ja lineaarisesti kaikkea mahdollista.


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Lyh. san. aikaa ei ole olemassa mielen, kellon ja kalenterin, sekä teorioiden ja hypoteesien ulkopuolella."

Onko muutosta mielen ulkopuolella?

Vai onko sekin vain ihmisen keksimä käsite?

Lue lisää

Lauseessasi on käytännössä neljä käsitettä; "olla", "muutos", "mieli", "ulkopuoli". Kaikki nämä ovat ihmisen keksimiä käsitteitä. Siis joka ikinen sana on ihmisen keksimä käsite, joilla on oma merkityssisältönsä. Se on olennainen osa kommunikaatiota, jossa muodostamme puhe-elimistöllä erilaisia äänteitä, sekä käsin/laittein symboleita, jotka ovat vastineita tietyille äänteiden kokonaisuuksille. Kun siis kirjoitamme sanan 'muutos', kykenet myös sanomaan tämän ääneen, ja hahmotat yhteyden kirjoitetun ja puhutun välillä, sekä ymmärrät, mitä se tarkoittaa, ja siten hahmotat myös yhteyden ko. käsitteen ja ympäristössä esiintyvien tapahtumien välillä.

Ongelmana 'ajan' kanssa on se, että nyt näemme kokonaisuuden 'tapahtuma' + 'aika", joka on kehittynyt uskomukseksi, että aika on fyysinen osa fyysistä tapahtumaa, vaikka näin ei ole. Pririsoiden aivotoimintaa: näköaisti -> liikkeen/muutoksen/keston tiedostaminen -> käsitteen muodostaminen -> käsitteellinen ajattelu/kokemus/uskomus.

"Ajalla ei ole suuntaa, eikä menneellä, nykyisellä ja tulevalla ole eroa muutoin kuin ihmisen mielessä."

Anonyymi kirjoitti:

Lauseessasi on käytännössä neljä käsitettä; "olla", "muutos", "mieli", "ulkopuoli". Kaikki nämä ovat ihmisen keksimiä käsitteitä. Siis joka ikinen sana on ihmisen keksimä käsite, joilla on oma merkityssisältönsä. Se on olennainen osa kommunikaatiota, jossa muodostamme puhe-elimistöllä erilaisia äänteitä, sekä käsin/laittein symboleita, jotka ovat vastineita tietyille äänteiden kokonaisuuksille. Kun siis kirjoitamme sanan 'muutos', kykenet myös sanomaan tämän ääneen, ja hahmotat yhteyden kirjoitetun ja puhutun välillä, sekä ymmärrät, mitä se tarkoittaa, ja siten hahmotat myös yhteyden ko. käsitteen ja ympäristössä esiintyvien tapahtumien välillä.

Ongelmana 'ajan' kanssa on se, että nyt näemme kokonaisuuden 'tapahtuma' 'aika", joka on kehittynyt uskomukseksi, että aika on fyysinen osa fyysistä tapahtumaa, vaikka näin ei ole. Pririsoiden aivotoimintaa: näköaisti -> liikkeen/muutoksen/keston tiedostaminen -> käsitteen muodostaminen -> käsitteellinen ajattelu/kokemus/uskomus.

"Ajalla ei ole suuntaa, eikä menneellä, nykyisellä ja tulevalla ole eroa muutoin kuin ihmisen mielessä."

Lue lisää

"Ongelmana 'ajan' kanssa on se, että nyt näemme kokonaisuuden 'tapahtuma' + 'aika","

Tuskin kukaan on väittänyt että on tapahtumista erillään olevaa aikaa. Ne tapahtumat on sama asia kuin aika.

Anonyymi kirjoitti:

"Ongelmana 'ajan' kanssa on se, että nyt näemme kokonaisuuden 'tapahtuma' 'aika","

Tuskin kukaan on väittänyt että on tapahtumista erillään olevaa aikaa. Ne tapahtumat on sama asia kuin aika.

Lue lisää

On jossain mielessä ongelma tai ainakin haaste nähdä aika
tapahtumissa, niiden samaistaminen on harhaan johtavaa.

Tapahtumia on yksinkertaisesti liikaa ja ne ovat yhteismitattomia,
jolloin kun haetaan "vain" aikaa tuosta sekamelstasta, päädytään
helposti ajan fyysiseen rooliin ja luonteeseen.

Voihan olla että ajalla on syvä fyysinen rooli, mutta ennen sen
tavoittamista, aika täytynee "tislata" eroon tapahtumista, jotta
näkisimme miten tapahtumat suhtautuvat "syvään aikaan".

Itse olisin samaa mieltä kuin Russell, joka huomioi suhteiden roolin
todellisuudessa ja ajassa. Todellisuudessa on objekteja ja niiden
välillä on erilaisia suhteita. Objekteja tärkeämpiä ovat tapahtumat
ja niiden väliset suhteet toisiin tapahtumiin.

Monissa tieteissä kuten geologiassa, arkeologiassa, tähtitieteessä
ja vaikka rikostutkimuksessa, tapahtumat ovat tutkimuksen kohteena.
Tutkimus kohdistuu tapahtumajärjestykseen, siinä voidaan käyttää kelloja kuten geologiassa, tai muuta ajoitustapaa.

Tapahtumajärjestys on se missä aika pilkistaa esiin, se on temporaalisten
suhteiden muodossa. Tämä kohta olisi saatava esille jotta voitaisiin
saada aika esille.

Mielenkiintoista on ettei tällä palstalla ole puhetta suhteiden tärkeydestä,
avaruudesta puhuttaessa se voidaan mainita tilana, vaikka se olisi
parempi hahmottaa spatiaalisten suhteiden kokonaisuutena, samoin
kuin aika olisi tapahtumien temporaalisten suhteiden kokonaisuus.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Belisario repii tästä pelihousunsa, mutta kyseiset housut
ovat vain esoteerisia kehitelmiä, kuten B:n todellisuus."

En revi koska en ota tuota sinun akateemista pilkunviilaamistasi kovin vakavasti kuten en juuri muutakaan lillukanvarsitason hiusten halkomista jossa ei kyetä enää näkemään "metsää puilta" ... :D

...
Sinä tarkoitat 'käsitteellä' jotain sellaista mitä minä tarkoitan käsitteellä 'mielikuva'.

Käsitteet liittyvät aina kielelliseen kommunikointiin ja ovat lähinnä symboleita jotka viittaavat johonkin niiden ulkopuoliseen asiaan. Käsitteitä voi määritellä ainoastaan toisten käsitteiden avulla tai niihin voi viitata ostensiivisesti esimerkkien avulla. Mielikuvat ovat subjektiivisia eikä esim. vauvojen mielikuvia voi mitenkään määritellä eikä niitä voi helposti kommunikoida.

Tuo nykyinen käsitemääritelmä saattaa olla yleisesti hyväksytty akateemisessa yhteisössä nykyään mutta minusta se ei ole kovin käyttökelpoinen koska siinä oletetaan paljon sellaista mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihmisten välistä kommunikointia yritetään tahallisesti sotkea määrittelemällä käsitteitä uudestaan jolloin alkuperäiset merkitykset samalla helposti ja usein muuttuvat. Samalla saadaan muokattua ihmisten ajattelua ja varsinkin asioiden hahmotusta valtaapitävien kannalta sopivaksi.

Tämän tyyppistä väestön mielikuvien muokkausta harrastettin yleisesti Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa ja nykyisen woke yms. sekoulujen takia siitä on tullut nykyään yleistä käytäntöä jolla yritetään muokata todellisuutta määrittelemällä käsitteitä erilaisella tavalla tai käyttämällä sellaisia emotionaalisesti neutraaleja kiertoilmaisuja kuten esim. 'abortti' joka on käytännössä laajamittaista lasten murhaamista ja kiertoilmaisu ihmisuhreille joita ns. mustaan magiaan hurahtanut ja pitkästynyt rahaelitti mielellään harjoittaa vielä nykyäänkin koska se aiheuttaa voimakkaan epätasapainotilan ja samalla psyykkisen energian purkauksen ns. "eetterissä". Sama funktio oli aikoinaan myös natsien keskitysleireillä ja kaasukammioilla ja suurin piirtein kaikilla sodilla kuten esim. Ukrainassa nykyään.

Mtä tulee siihen ns. "esoteriaan" niin kyse siinä on usein lähinnä sellaisesta tiedosta jota ei haluta julkisuuteen vaan lähinnä vain pienilukuisen "eliitin" tarpeisiin ja akateemisella tiedeyhteisöllä on aina ollut tiedon kontrolloinnin ja salailun käytäntö kaiken sellaisen tiedon suhteen jolla voi olla suurta sotilaallista, poliittista , taloudellista tai yhteiskunnallista merkitystä.

Akateeminen tiedeyhteisö on lähinnä se taho joka todennäköisesti viimeisten joukossa oivaltaa ja ymmärtää todellisuuden perimmäisen luonteen akateemiseen koulutukseen liittyvän vahvan ehdollistamispyrkimyksen takia koska koututuksen ainoa tarkoitus on tuottaa nöyrää henkilöstöresurssia valtion ja yritysten tarpeisiin. Ajan ilmiön perimmäinen oivaltaminen on eräs niitä kaikkein vaikeimpia ongelmia varsinkin jos on ehdollistettu ajattelemaan binäärisesti ja lineaarisesti kaikkea mahdollista.


Belisario

Lue lisää

Belisario.

Onnittelut säilyneistä pelihousuista.

"Sinä tarkoitat 'käsitteellä' jotain sellaista mitä minä tarkoitan käsitteellä 'mielikuva'."

Minä tarkoitan "käsitteellä" sitä miten se on sanakirjoissa sanottu.
Ja mielikuvalla samoin. En anna termeille uusia nimiä.

Hassua että käytät ylhäällä käsite-termiä ilman merkitsemistä, mutta mitä se tuossa merkitsee?

"minä tarkoitan käsitteellä 'mielikuva'." eli "minä tarkoitan mielikuvalla
'mielikuva'."

vai käytätkö "käsitettä" samassa mielessä kuin minä.

Termien nimien vaihto aiheuttaa vain väärin käsityksiä ja sekaannuksia,
ehdottaisin, että vain vaihdat mielikuva-termin käsite-termiin,
selviäisimme pienellä vaivalla, sinun ei tarvitse tehdä Belisario-Suomi
sanakirjaa, eikä meidän tarvitse kuluttaa aikaa käyttämiesi termien
merkityksen pähkäilyyn. Tai sitten vain jätämme lukematta ne.

"en ota tuota sinun akateemista pilkunviilaamistasi kovin vakavasti kuten en juuri muutakaan lillukanvarsitason hiusten halkomista jossa ei kyetä enää näkemään "metsää puilta" ... :D"

Minä edustan vain omaa filosofiaani, lillukanvarsille näytät olevan
allerginen, haistelet niitä olevan siellä missä niitä ei ole,
antihistamiini voi auttaa.

Joka tapauksessa käsitteenkäsite näyttää olevan jossain määrin hukassa.
En viitsi selvitellä miten tuo käsitteisiin kohdistuva purkaus pitäisi
tulkita, toisaalta sinulla on aikaisemminkin ollut vaikeuksia "käsitteen"
kanssa. Täsmällisyyttä siinä tai sanomasi merkitys häviää.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Belisario.

Onnittelut säilyneistä pelihousuista.

"Sinä tarkoitat 'käsitteellä' jotain sellaista mitä minä tarkoitan käsitteellä 'mielikuva'."

Minä tarkoitan "käsitteellä" sitä miten se on sanakirjoissa sanottu.
Ja mielikuvalla samoin. En anna termeille uusia nimiä.

Hassua että käytät ylhäällä käsite-termiä ilman merkitsemistä, mutta mitä se tuossa merkitsee?

"minä tarkoitan käsitteellä 'mielikuva'." eli "minä tarkoitan mielikuvalla
'mielikuva'."

vai käytätkö "käsitettä" samassa mielessä kuin minä.

Termien nimien vaihto aiheuttaa vain väärin käsityksiä ja sekaannuksia,
ehdottaisin, että vain vaihdat mielikuva-termin käsite-termiin,
selviäisimme pienellä vaivalla, sinun ei tarvitse tehdä Belisario-Suomi
sanakirjaa, eikä meidän tarvitse kuluttaa aikaa käyttämiesi termien
merkityksen pähkäilyyn. Tai sitten vain jätämme lukematta ne.

"en ota tuota sinun akateemista pilkunviilaamistasi kovin vakavasti kuten en juuri muutakaan lillukanvarsitason hiusten halkomista jossa ei kyetä enää näkemään "metsää puilta" ... :D"

Minä edustan vain omaa filosofiaani, lillukanvarsille näytät olevan
allerginen, haistelet niitä olevan siellä missä niitä ei ole,
antihistamiini voi auttaa.

Joka tapauksessa käsitteenkäsite näyttää olevan jossain määrin hukassa.
En viitsi selvitellä miten tuo käsitteisiin kohdistuva purkaus pitäisi
tulkita, toisaalta sinulla on aikaisemminkin ollut vaikeuksia "käsitteen"
kanssa. Täsmällisyyttä siinä tai sanomasi merkitys häviää.

R.

Lue lisää

"Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin kognitiivinen merkityssisältö. Lisäksi sanoilla tai termeillä voi olla elämyksellä koettu ei-käsitteellinen sisältö. Klassisesti käsite on ymmärretty sanan määritelmäksi, jolloin sana olisi synonyyminen määritelmänsä kanssa. Tämä näkemys on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu.lähde? "
wikipedia:käsite

Wikissäkin siis mainitaan että on olemassa jokin uudempi määritelmä "käsitteelle" jonka mukaan ilmeisesti vauvoilla ja eläimilläkin on käsitteitä mikä taas on ristiriidassa sen kanssa että käsitteitä voitaisiin myös määritellä.

Eläimet ja ihmiset osaavat tehdä paljon asioita joiden suhteen niillä ei ole mitään kognitiivista ja älyllistä vastinetta ja heidän kehonsa toimii ilman minkäänlaista kognitiota kehon toiminoista eli ts. jonkin osaaaminen ja toimiminen ei millään tavalla välttämättä edellytä kognitiota ja käsitteenmuodostusta.

Esim. mehiläiset ja linnut osaavat lentää vaikka nillä ei ole minkäänlaista kognitiota aerodynamikkasta. Ihmisellä taas voi olla oikeansuuntainen älytason hahmotus lentämisen edellytyksistä ja periaatteista vaikka ei ilman apuvälineitä kykenekään lentämään.



...
Tieteiden eriytyminen kukin omiin suljettuihin lokeroihinsa johtaa helposti melkoisiin sekoiluihin joka on tehnyt koko nykyisen tieteen ja siihen liittyvän instituution varsinkin tällä vuosituhannella täysin korjauskelvottomaksi ja kyseinen akateeminen laitos tuottaa nykyään lähinnä vain kiihtyvää idioluutiota lähes kaikilla inhimillisen toiminnan tasoilla.

Esikäsitteellinen hahmotus on se kaikkein olennaisin asia. Jos ajan hahmotus lyödään lukkoon kellojen ja fysiikkatieteen kaavojen delta-t hahmotuksella niin ajan ymmärtäminen on sen jälkeen käytännössä mahdotonta.

Esim. Einsteinin relativistinen aikahahmotus kaatuu jo siihen jos otetaan huomioon useampia havaitsijoita eri paikoissa samassa koejärjestelyssä puhumattakaan siitä että hänen koko ajatusviritelmänsä perustui väärään tulkintaan eetteristä (jonka suhteen hän muutti myöhemmin mielensä) ja väärin tehtyyn MIchelson-Morley kokeeseen (Sagnac) ja samanaikaisuuskin on edelleenkin voimassa esim. kvanttifysiikan lomittumisilmiössä.

Einsten kehitteli tosin myös vaihtuvan valonnopeuden mallia joka olisi korjannut suhteellisuusteorioiden pahimpia ongelmia. Eddington oli se joka teki Einsteinista tieteen supertähden ja purkkaviritteli mittauksiaan vastaamaan Einsteinin teorian ennustuksia.

Kaikki mahdollinen suhteellisuusteorioiden päälle rakennettu teoreysointi on hyvin kyseenalaista (kuten mustat aukot, alkuräjähdys) ja on jotenkin säälittävää että suuri joukko tutkijoita on käytännössä tuhlannut elämänsä olemattomien asioiden tutkimiseen puhtaasti matemaattisen taskubiljardin avulla.

Monessa tapauksessa nykyinen tiede perustuu tarkoitushakuisiin huijauksiin ja vääristelyihin ja akateemista tiedeyhteisöä voi aivan perustellusti pitää nykyään massiivisena disinformaation tuottajana ja professorin arvonimen voisi muuttaa "disinformaatikoksi" useimmissa tapauksissa. :D

Tiede ei todellakaan edisty pelkästään kumulatiivisesti vaan voi sekoilla harhapoluilla yli sata vuotta kuten on jo tapahtunut 1920-luvulta lähtien vaikka sitä ei tietenkään haluta myöntää.


B

Anonyymi kirjoitti:

"Ongelmana 'ajan' kanssa on se, että nyt näemme kokonaisuuden 'tapahtuma' 'aika","

Tuskin kukaan on väittänyt että on tapahtumista erillään olevaa aikaa. Ne tapahtumat on sama asia kuin aika.

Lue lisää

" Ne tapahtumat on sama asia kuin aika."

Ei muuten todellakaan ole. Tapahtumista et löydä aikaa millään tavalla, etkä voi nähdä niiden luovan aikaa, etkä voi todeta niiden tarvitsevan aikaa. Tähän ei pysty edes joukko maailman älykkäimpiä tiedehenkilöitä. Tapahtumia tapahtuu aineen ominaisuuksien, olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaisesti. Näitä voidaan tarkastella aikakäsitteen ja -järjestelmän kautta/avulla, sekä mitata niitä.

Mielestäni on kummallista, että ei kyetä hahmottamaan, tai ehkä ei haluta ymmärtää, ajan syntymäprosessia täysin normaalien aivotoimintojen tuloksena. Aivojen perustoimintana oleva 'tapahtuman keston hahmottaminen' (aistit+muisti+fokusointi) ei ole sama kuin aika, mutta se on se perusta, joka on mahdollistanut ajan keksimisen ja kehittämisen. Eli on fakta, että aikaa ei ole koskaan löydetty ns. itsenäisenä voimana tai komponenttina, mutta silti meillä on käsite ja sovellusjärjestelmä nimeltä 'aika', joka on käytössä 24/7. Eikö tämä anna edes vihjeitä sen alkuperästä? Jos et voi tai halua tätä hyväksyä, voit tyrmätä oman näkemykseni helposti esittämällä faktat, miten "aika" tuli tuolta universumista ihmisen tietoisuuteen ja kertoi olevansa "aika".

Ihan samalla tavalla ihminen on luonut pituusjärjestelmän ja painojärjestelmän. Eli ihmisellä on kyky hahmottaa pituuseroja ja painoeroja, ja tämä hahmotuskyky on pituus- ja painojärjestelmien keksimisen perusta, aivan kuten tapahtumien keston hahmottaminen on perusta ajan keksimiselle. Kaikki mitä ihminen tietää, kokee, ajattelee, keksii, kehittää on luotu 100%sti aivoissa. Mitään muuta ei tule ulkopuolelta kuin fotonien ja molekyylien antamaa informaatiota.

Anonyymi kirjoitti:

" Ne tapahtumat on sama asia kuin aika."

Ei muuten todellakaan ole. Tapahtumista et löydä aikaa millään tavalla, etkä voi nähdä niiden luovan aikaa, etkä voi todeta niiden tarvitsevan aikaa. Tähän ei pysty edes joukko maailman älykkäimpiä tiedehenkilöitä. Tapahtumia tapahtuu aineen ominaisuuksien, olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaisesti. Näitä voidaan tarkastella aikakäsitteen ja -järjestelmän kautta/avulla, sekä mitata niitä.

Mielestäni on kummallista, että ei kyetä hahmottamaan, tai ehkä ei haluta ymmärtää, ajan syntymäprosessia täysin normaalien aivotoimintojen tuloksena. Aivojen perustoimintana oleva 'tapahtuman keston hahmottaminen' (aistit muisti fokusointi) ei ole sama kuin aika, mutta se on se perusta, joka on mahdollistanut ajan keksimisen ja kehittämisen. Eli on fakta, että aikaa ei ole koskaan löydetty ns. itsenäisenä voimana tai komponenttina, mutta silti meillä on käsite ja sovellusjärjestelmä nimeltä 'aika', joka on käytössä 24/7. Eikö tämä anna edes vihjeitä sen alkuperästä? Jos et voi tai halua tätä hyväksyä, voit tyrmätä oman näkemykseni helposti esittämällä faktat, miten "aika" tuli tuolta universumista ihmisen tietoisuuteen ja kertoi olevansa "aika".

Ihan samalla tavalla ihminen on luonut pituusjärjestelmän ja painojärjestelmän. Eli ihmisellä on kyky hahmottaa pituuseroja ja painoeroja, ja tämä hahmotuskyky on pituus- ja painojärjestelmien keksimisen perusta, aivan kuten tapahtumien keston hahmottaminen on perusta ajan keksimiselle. Kaikki mitä ihminen tietää, kokee, ajattelee, keksii, kehittää on luotu 100%sti aivoissa. Mitään muuta ei tule ulkopuolelta kuin fotonien ja molekyylien antamaa informaatiota.

Lue lisää

Anon.

"" Ne tapahtumat on sama asia kuin aika."

Ei muuten todellakaan ole."

Anon selvensi ajatteluaan ajasta ja pituuksista.

Ensin pituudesta.

Todellisuudessa on eri pituisia asioita, joita aivot oppivat hahmottamaan.
Ennen oli eri pituisia mittoja eri kuninkaiden jäljiltä.

Jotta mittaukset toimisivat tarvitaan mittajärjestelmä, näin saadaan samanlaisia mittaustuloksia.

Ajasta.

Todellisuudessa on ajallisia tapahtumia, jotka tulivat esille käytännössä,
ja aivot oppivat hahmottamaan ne.

Ajalliset tapahtumat ja tapahtumien temporaalisten suhteiden hallinta
tuotti alkeellisen aikakäsitteen.

Petoeläinten aivot oppivat aikanaan ajallisten tapahtumien hallinnan,
metsästykseen tarvitaan ajoitettuja toimia.

Aikajärjestelmää tarvittiin kellojen yhtenäiseen käyttöön, samoin kellojen
tahdistamiseen, joka on aikaan liittyvä toiminto.

Aikaa myöten aikakäsite kehittyi suunnilleen nykyiseen muotoon,
filosofisia eroja on tietenkin vielä.

"Kaikki mitä ihminen tietää, kokee, ajattelee, keksii, kehittää on luotu 100%sti aivoissa. Mitään muuta ei tule ulkopuolelta kuin fotonien ja molekyylien antamaa informaatiota."

Tuo on lähellä idealismiin suistumista, vaatinee tarkennuksia.

Onhan ulkopuolella tavaraa vaikka kuinka paljon, vuoria, meriä, jokia,
nopeita petoja, hitaita petoja, korkeita vuoria, matalia vuoria, rotkoja,
lunta, aavikkoa, lentäviä petoja, matelevia petoja. Kaikkia näitä ja
muitakin varten tarvitaan käsitteitä jotta vaaran ja ruuan hallinta onnistuu.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin kognitiivinen merkityssisältö. Lisäksi sanoilla tai termeillä voi olla elämyksellä koettu ei-käsitteellinen sisältö. Klassisesti käsite on ymmärretty sanan määritelmäksi, jolloin sana olisi synonyyminen määritelmänsä kanssa. Tämä näkemys on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu.lähde? "
wikipedia:käsite

Wikissäkin siis mainitaan että on olemassa jokin uudempi määritelmä "käsitteelle" jonka mukaan ilmeisesti vauvoilla ja eläimilläkin on käsitteitä mikä taas on ristiriidassa sen kanssa että käsitteitä voitaisiin myös määritellä.

Eläimet ja ihmiset osaavat tehdä paljon asioita joiden suhteen niillä ei ole mitään kognitiivista ja älyllistä vastinetta ja heidän kehonsa toimii ilman minkäänlaista kognitiota kehon toiminoista eli ts. jonkin osaaaminen ja toimiminen ei millään tavalla välttämättä edellytä kognitiota ja käsitteenmuodostusta.

Esim. mehiläiset ja linnut osaavat lentää vaikka nillä ei ole minkäänlaista kognitiota aerodynamikkasta. Ihmisellä taas voi olla oikeansuuntainen älytason hahmotus lentämisen edellytyksistä ja periaatteista vaikka ei ilman apuvälineitä kykenekään lentämään.



...
Tieteiden eriytyminen kukin omiin suljettuihin lokeroihinsa johtaa helposti melkoisiin sekoiluihin joka on tehnyt koko nykyisen tieteen ja siihen liittyvän instituution varsinkin tällä vuosituhannella täysin korjauskelvottomaksi ja kyseinen akateeminen laitos tuottaa nykyään lähinnä vain kiihtyvää idioluutiota lähes kaikilla inhimillisen toiminnan tasoilla.

Esikäsitteellinen hahmotus on se kaikkein olennaisin asia. Jos ajan hahmotus lyödään lukkoon kellojen ja fysiikkatieteen kaavojen delta-t hahmotuksella niin ajan ymmärtäminen on sen jälkeen käytännössä mahdotonta.

Esim. Einsteinin relativistinen aikahahmotus kaatuu jo siihen jos otetaan huomioon useampia havaitsijoita eri paikoissa samassa koejärjestelyssä puhumattakaan siitä että hänen koko ajatusviritelmänsä perustui väärään tulkintaan eetteristä (jonka suhteen hän muutti myöhemmin mielensä) ja väärin tehtyyn MIchelson-Morley kokeeseen (Sagnac) ja samanaikaisuuskin on edelleenkin voimassa esim. kvanttifysiikan lomittumisilmiössä.

Einsten kehitteli tosin myös vaihtuvan valonnopeuden mallia joka olisi korjannut suhteellisuusteorioiden pahimpia ongelmia. Eddington oli se joka teki Einsteinista tieteen supertähden ja purkkaviritteli mittauksiaan vastaamaan Einsteinin teorian ennustuksia.

Kaikki mahdollinen suhteellisuusteorioiden päälle rakennettu teoreysointi on hyvin kyseenalaista (kuten mustat aukot, alkuräjähdys) ja on jotenkin säälittävää että suuri joukko tutkijoita on käytännössä tuhlannut elämänsä olemattomien asioiden tutkimiseen puhtaasti matemaattisen taskubiljardin avulla.

Monessa tapauksessa nykyinen tiede perustuu tarkoitushakuisiin huijauksiin ja vääristelyihin ja akateemista tiedeyhteisöä voi aivan perustellusti pitää nykyään massiivisena disinformaation tuottajana ja professorin arvonimen voisi muuttaa "disinformaatikoksi" useimmissa tapauksissa. :D

Tiede ei todellakaan edisty pelkästään kumulatiivisesti vaan voi sekoilla harhapoluilla yli sata vuotta kuten on jo tapahtunut 1920-luvulta lähtien vaikka sitä ei tietenkään haluta myöntää.


B

Lue lisää

B.

""Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin kognitiivinen merkityssisältö."

Tuo määritelmä on aika hyvä, sitä voisi viilata hiukan, poistaisin
kognitiivisen, eri lähteissä käsite esitetään vähän eri tavalla,
filosofista vaikutusta tulee eri suunnilta.

Toisaalta tuntuu että symboli, kaava tai viittoma siirtävät tietoa, ja
kuuluisivat käsitteeseen.
Merkityssisältö sisältää tiedon idean, jos siirrän käsitteen jollekin
siirrän tietoa, vaikka kommunikointi tilanteessa.

Käsitteen katsotaan viittaavan johonkin, lehmäkäsite viittaa fyysiseen
lehmään, matemaattiset käsitteet viittaavat matemaattisiin abstraktioihin,
aikakäsite abstraktisena käsitteenä viittaa niihin käsitteisiin joista
aikakäsite on abstrahoitu.

Voitaisiin sanoa että käsitteen, sanan ja käsitteen alan suhteet olisivat.
Sana olisi käsitteen nimi, käsite olisi tieto aivoissa jostakin, käsitteen
ala, eli se johon käsite viittaa.

Meillä on kielessä sana "lehmä" joka viittaa lehmäkäsitteen kautta
fyysiseen lehmään.
Kuten sanottu, lehmäkäsitettä ei voi syödä, lehmän voi.

Kuten aikakäsite ei ole itse aika.

Esi-käsite on uusi lisäys, vähän outo.
Vauvoilla käsitteenmuodostus koneisto toimii tehokkaasti vaikka puhe
vielä puuttuisi. Vauvan reagointi paljastaa aika hyvin vaikka uuden
asian kokemuksen.

Juuri alle vuoden ikäisillä on erikoinen kasvojen tunnistuskyky, ei vain
ihmisten kasvojen vaan myös apinan kasvojen.
Saksassa tehtiin koe vauvoilla missä näytettiin erään pienen apinalajin
kasvokuvia. Apinat olivat niin saman näköisiä etteivät edes hoitajat
erottaneet niitä toisistaan.

Aina kun näytettiin kuvaa uudesta apinasta, vauva kiinnostui ja tutki
kuvaa, jos näytettiin jo aikaisemmin näytetty, niin vauva vilkaisi sitä
eikä kiinnittänyt erikoisempaa huomiota kuvaan.

Vauvat näyttivät tunnistavan uuden apinan kuvan hyvinkin luotettavasti,
tämä kyky hävisi vauvoilta vähän yli vuoden ikäisinä.

Tässä ei ollut välttämättä käsitteistä kyse, mutta toisaalta petoeläimillä
ei ole selvää miten saalistetaan jos emo ei ole opettanut saalistusta.

Leijonaemo opettaa pennuille takaa-ajon vaiheet etenkin takaa-ajon
ajoituksen. ei liian aikaiseen, ei liian myöhään, vaan tietyssä vaiheessa.
Nuorelta naarasleijonalta menee paljon aikaa ajoituksen harjoitteluun.
Yleensäkin petoeläimet opettavat saalistuksen pennuilleen, siinä vaaditaan
kokemuksen tuomaa varmuutta.

Linnuilla on jonkinlaista abstraksista ajattelua, varis osaa laskea
seitsemään, caledonianvaris osaa käyttää työkaluja. Simpanssi myös
ja jopa muokata työkalua jos se ei ole hyvä.

" eläimilläkin on käsitteitä mikä taas on ristiriidassa sen kanssa että käsitteitä voitaisiin myös määritellä."

Käsitteitä määritellään toisilla käsitteillä tai jos niitä ei voi käyttää
esim värin määrittelyssä, tehdään se ostensiivisellä eli
näyttömääritelmällä, yleensä kokemuskäsitteet on määritelty
ostensiivisesti.


Einsteinista, en ole ihailija, en denialisti, olen aina tuntenut että jotain
hänen ajanmääritelmässään on outoa tai jopa vialla.

Einsteinista on herkullinen tietoa siitä miksi hän ei saanut Nobel
palkintoa suhteellisuusteorioista, wikistä löytyy vain väärää tietoa.

Mutta epäiletkö mustan aukon olemassa oloa, tuo vaatii aika vahvan
argumentin!?

Olen itse etsinyt valokuvista mustia aukkoja vain katsoakseni
kuinka kaukaisista kohteista niitä löytää, nyt aiot romuttaa tutkimukseni
tulokset.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.

""Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin kognitiivinen merkityssisältö."

Tuo määritelmä on aika hyvä, sitä voisi viilata hiukan, poistaisin
kognitiivisen, eri lähteissä käsite esitetään vähän eri tavalla,
filosofista vaikutusta tulee eri suunnilta.

Toisaalta tuntuu että symboli, kaava tai viittoma siirtävät tietoa, ja
kuuluisivat käsitteeseen.
Merkityssisältö sisältää tiedon idean, jos siirrän käsitteen jollekin
siirrän tietoa, vaikka kommunikointi tilanteessa.

Käsitteen katsotaan viittaavan johonkin, lehmäkäsite viittaa fyysiseen
lehmään, matemaattiset käsitteet viittaavat matemaattisiin abstraktioihin,
aikakäsite abstraktisena käsitteenä viittaa niihin käsitteisiin joista
aikakäsite on abstrahoitu.

Voitaisiin sanoa että käsitteen, sanan ja käsitteen alan suhteet olisivat.
Sana olisi käsitteen nimi, käsite olisi tieto aivoissa jostakin, käsitteen
ala, eli se johon käsite viittaa.

Meillä on kielessä sana "lehmä" joka viittaa lehmäkäsitteen kautta
fyysiseen lehmään.
Kuten sanottu, lehmäkäsitettä ei voi syödä, lehmän voi.

Kuten aikakäsite ei ole itse aika.

Esi-käsite on uusi lisäys, vähän outo.
Vauvoilla käsitteenmuodostus koneisto toimii tehokkaasti vaikka puhe
vielä puuttuisi. Vauvan reagointi paljastaa aika hyvin vaikka uuden
asian kokemuksen.

Juuri alle vuoden ikäisillä on erikoinen kasvojen tunnistuskyky, ei vain
ihmisten kasvojen vaan myös apinan kasvojen.
Saksassa tehtiin koe vauvoilla missä näytettiin erään pienen apinalajin
kasvokuvia. Apinat olivat niin saman näköisiä etteivät edes hoitajat
erottaneet niitä toisistaan.

Aina kun näytettiin kuvaa uudesta apinasta, vauva kiinnostui ja tutki
kuvaa, jos näytettiin jo aikaisemmin näytetty, niin vauva vilkaisi sitä
eikä kiinnittänyt erikoisempaa huomiota kuvaan.

Vauvat näyttivät tunnistavan uuden apinan kuvan hyvinkin luotettavasti,
tämä kyky hävisi vauvoilta vähän yli vuoden ikäisinä.

Tässä ei ollut välttämättä käsitteistä kyse, mutta toisaalta petoeläimillä
ei ole selvää miten saalistetaan jos emo ei ole opettanut saalistusta.

Leijonaemo opettaa pennuille takaa-ajon vaiheet etenkin takaa-ajon
ajoituksen. ei liian aikaiseen, ei liian myöhään, vaan tietyssä vaiheessa.
Nuorelta naarasleijonalta menee paljon aikaa ajoituksen harjoitteluun.
Yleensäkin petoeläimet opettavat saalistuksen pennuilleen, siinä vaaditaan
kokemuksen tuomaa varmuutta.

Linnuilla on jonkinlaista abstraksista ajattelua, varis osaa laskea
seitsemään, caledonianvaris osaa käyttää työkaluja. Simpanssi myös
ja jopa muokata työkalua jos se ei ole hyvä.

" eläimilläkin on käsitteitä mikä taas on ristiriidassa sen kanssa että käsitteitä voitaisiin myös määritellä."

Käsitteitä määritellään toisilla käsitteillä tai jos niitä ei voi käyttää
esim värin määrittelyssä, tehdään se ostensiivisellä eli
näyttömääritelmällä, yleensä kokemuskäsitteet on määritelty
ostensiivisesti.


Einsteinista, en ole ihailija, en denialisti, olen aina tuntenut että jotain
hänen ajanmääritelmässään on outoa tai jopa vialla.

Einsteinista on herkullinen tietoa siitä miksi hän ei saanut Nobel
palkintoa suhteellisuusteorioista, wikistä löytyy vain väärää tietoa.

Mutta epäiletkö mustan aukon olemassa oloa, tuo vaatii aika vahvan
argumentin!?

Olen itse etsinyt valokuvista mustia aukkoja vain katsoakseni
kuinka kaukaisista kohteista niitä löytää, nyt aiot romuttaa tutkimukseni
tulokset.

R.

Lue lisää

"Tuo määritelmä on aika hyvä, sitä voisi viilata hiukan, poistaisin
kognitiivisen, eri lähteissä käsite esitetään vähän eri tavalla,
filosofista vaikutusta tulee eri suunnilta."

'Käsite' liittyy yleiskieleen joten sen määritelmää ei minusta kannata yrittää hioa liian tarkaksi esim. vain jonkun erityistieteen näkökulman puitteissa jolloin käsite helposti menettää samalla käyttökelpoisuuttaan yleisessä käytössä koska kuitenkin käsitteiden merkitykset ilmenevät vastaanottajalle luonnollisella tavalla sen mukaan missä kontekstissa niitä kulloinkin käytetään. Ts. ei pyritä ylianalysoimaan yksittäisiä sanoja irrallaan niiden asiayhteydestä vaan keskitytään analysoimaan laajempia kokonaisuuksia.

Aikaa ei vielä ymmärretä kunnolla kuten ei monia muitakaan perusasioita eli minusta kannattaa hyväksyä se tosiasia että ajan käsitettä voidaan käyttää erilaisissa viitekehyksissä hyvinkin erilaisissa merkityksissä (esim. aika kelloon liittyen, aika fysiikan kaavojen muuttujana, ajan kokeminen erilaisissa subjektiivisissa mielentiloissa, aika suhteellisuusteorioissa, aika kvanttifysiikassa, aika biologiassa, lineaarinen ja epälineaarinen aika, aikasyklit, "ajan henki" ihmisten kulttuurissa ja kokemisessa eri aikakausina jne.)




"Esi-käsite on uusi lisäys, vähän outo."
Kun esim. jokin kokemus yritetään ilmaista kielellisesti niin se perushahmotus on yleensä jo tehty ja lyöty lukkoon esim. tieteellisissä koejärjestelyissä eli se koettu asia tai objekti nähdään jo jonkinlaisena eli sitä tarkastellaan jo jossain tietyssä viitekehyksessä tai jonkun näkökulman kautta eli eri ihmiset kiinnittävät tyypillisesti huomiota erilaisiin yksityiskohtiin vaikka havaintokohde olisi kaikilla sama.

Tämä ilmenee selkeästi kaikissa silminnäkijäkuvauksissa esim. rikostutkimuksessa. Johonkin tiettyyn kontekstiin perehtynyt huomaa tyypillisesti paljon enemmän asioita havaintokohteesta kuin sen erikoisalan maallikko ja vastaavasti erilaisten alojen asiantuntijat huomaavat erilaisia asioita koska ovat harjaantuneet havaitsemaan vain omaan alaansa liittyviä aspekteja ko. havaintokohteessa. Eli ts. käsitteelliset kuvaukset saattavat olla hyvin poikkeavia toisistaan vaikka kohde olisi kaikilla havaitsijoilla sama eli voidaan sanoa että erilaisilla havaitsijoilla on erilainen hahmotus kohteesta jo ennen kuin he yrittävät ilmaista mitä ovat ovat kokeneet tai havainneet.



"Vauvoilla käsitteenmuodostus koneisto toimii tehokkaasti vaikka puhe vielä puuttuisi. Vauvan reagointi paljastaa aika hyvin vaikka uuden asian kokemuksen."

Niin tietysti ja sama eläimillä eli niillä toimii se esikäsiteellinen hahmotus ja joskus jopa paremmin kuin ihmisillä jotka filtteröivät lähes koko ajan kokemuksiaan kielellisten käsitteiden kautta ja varsinkin sisäisellä monologillaan. Kun ihminen tunnistaa jonkun asian esim. yleiskäsitteen "auto" kautta niin tyypillisesti ei sitten kiinnitä enää huomiota sen auton yksityiskohtiin varsinkin jos ei ole kiinnostunut autoista.

Tämä tietysti optimoi ajan ja energian käyttöä mutta samalla voi pelkistää kokemusta liikaa eli sen kokemuksen elävyys helposti katoaa aikuisiässä verrattuna lapsuuteen jolloin se kielen käsitteiden kautta suodatus ei vielä ollut niin kokonaisvaltaista ja rutiininomaista.



"Linnuilla on jonkinlaista abstraksista ajattelua, varis osaa laskea seitsemään, caledonianvaris osaa käyttää työkaluja. Simpanssi myös ja jopa muokata työkalua jos se ei ole hyvä."
Älä unohda mustekaloja jotka ovat hyvin älykkäitä ja hyvin erikoisia eläimiä:

https://www.livescience.com/animals/scientists-discover-never-before-seen-brain-wave-after-reading-octopus-minds

Papukaijojen videopuhelut toisilleen:

https://www.tweaktown.com/news/91183/parrot-to-video-calling-is-real-and-the-results-are-surprising/index.html

Itse en sanoisi että eläimillä on kielellisiä käsitteitä vaan että niillä on hyvin samankaltaista älykkyyttä kuin ihmislapsilla ja tavallaan eläinten älykkyys voi olla jopa siinä mielessä tehokkaampaa että ne eivät ole oman käsitefiltteröintinsä vankeja kuten me ihmiset.



"Mutta epäiletkö mustan aukon olemassa oloa, tuo vaatii aika vahvan
argumentin!?"

En epäile sitä että avaruudessa ja varsinkin galaksien keskustoissa on kohteita joita kutsutaan nykyään "mustiksi aukoiksi" vaikka epälenkin sitä tulkintaa että ne liittyvät kiinteästi vain ja ainoastaan suhteellisuusteoriaan ja sen mallin singulariteetteihin.

Kannatan tällä hetkellä hyvin vanhaa ja hermeettistä dynaamisen eetterin tai aika-avaruuden mallia ja sitä että todellisuus on pohjimmiltaan älykäs ja luova kokonaisuus vaikkakaan ei välttämättä mitenkään teistinen niin sekä auringot ja mustat aukot saattavat liittyä siihen miten maailmankaikkeus huolehtii omasta entropiatasapainostaan eli kierrättää negentroppista ainetta auringoista kosmisen evoluution tarpeisiin ja vastaavasti entrooppista ainetta takaisin kvanttityhjiöön mikä on tietenkin hyvin spekulatiivista mutta minusta omalla tavallaan kiehtova mahdollisuus pohtia.

B

Anonyymi kirjoitti:

Anon.

"" Ne tapahtumat on sama asia kuin aika."

Ei muuten todellakaan ole."

Anon selvensi ajatteluaan ajasta ja pituuksista.

Ensin pituudesta.

Todellisuudessa on eri pituisia asioita, joita aivot oppivat hahmottamaan.
Ennen oli eri pituisia mittoja eri kuninkaiden jäljiltä.

Jotta mittaukset toimisivat tarvitaan mittajärjestelmä, näin saadaan samanlaisia mittaustuloksia.

Ajasta.

Todellisuudessa on ajallisia tapahtumia, jotka tulivat esille käytännössä,
ja aivot oppivat hahmottamaan ne.

Ajalliset tapahtumat ja tapahtumien temporaalisten suhteiden hallinta
tuotti alkeellisen aikakäsitteen.

Petoeläinten aivot oppivat aikanaan ajallisten tapahtumien hallinnan,
metsästykseen tarvitaan ajoitettuja toimia.

Aikajärjestelmää tarvittiin kellojen yhtenäiseen käyttöön, samoin kellojen
tahdistamiseen, joka on aikaan liittyvä toiminto.

Aikaa myöten aikakäsite kehittyi suunnilleen nykyiseen muotoon,
filosofisia eroja on tietenkin vielä.

"Kaikki mitä ihminen tietää, kokee, ajattelee, keksii, kehittää on luotu 100%sti aivoissa. Mitään muuta ei tule ulkopuolelta kuin fotonien ja molekyylien antamaa informaatiota."

Tuo on lähellä idealismiin suistumista, vaatinee tarkennuksia.

Onhan ulkopuolella tavaraa vaikka kuinka paljon, vuoria, meriä, jokia,
nopeita petoja, hitaita petoja, korkeita vuoria, matalia vuoria, rotkoja,
lunta, aavikkoa, lentäviä petoja, matelevia petoja. Kaikkia näitä ja
muitakin varten tarvitaan käsitteitä jotta vaaran ja ruuan hallinta onnistuu.

R.

Lue lisää

"Todellisuudessa on ajallisia tapahtumia, jotka tulivat esille käytännössä,
ja aivot oppivat hahmottamaan ne."

Järjestys ja terminologia on virheellistä; ensin oli tapahtumia, joiden keston ihminen hahmotti primitiivisellä tasolla, eli ei ollut käsitteitä apuna, joilla ihmiset olisivat kyenneet käsittämään, yksilöimään, ilmaisemaan ja selittämään tapahtumaa. Sitten keksittiin 'aika', joka muutti primitiivisen tapahtumien keston havaitsemisen 'ajalliseksi'. Ts. "ajalliset tapahtumat" tai "tapahtumien käsittäminen ajallisesti", on voinut alkaa vasta ajan keksimisen jälkeen -> Primitiviinen, eli sanaton/käsitteetön ajattelu vs. käsitteellinen ajattelu.

"Tuo on lähellä idealismiin suistumista, vaatinee tarkennuksia.

Onhan ulkopuolella tavaraa vaikka kuinka paljon, vuoria, meriä, jokia,
nopeita petoja, hitaita petoja, korkeita vuoria, matalia vuoria, rotkoja,
lunta, aavikkoa, lentäviä petoja, matelevia petoja. Kaikkia näitä ja
muitakin varten tarvitaan käsitteitä jotta vaaran ja ruuan hallinta onnistuu."

Ei idealismia, vaan konkretiaa havainnon rakenteesta; eli mikä on se koko prosessi eri vaiheineen, jonka lopputuloksena on esim. visuaalinen kokemus? Fotonit tallentaa informaatiota -> fotonit osuu retinaan, luovuttaa informaation ja häviää -> retina muuntaa fotonien sisältämän informaation "ihmiskielelle", eli sähkokemiallisiksi impulsseiksi -> Impulssit etenee näköhermoa pitkin aivoihin prosessoitavaksi -> lopputuote on visuaalinen kokemus (objektit, muodot, värit etäisyydet jne.) Ts. universumin kieli käännetään ihmiskielelle, jotta se on tietoisuudessa luettavaa ja ymmärrettävää. Tästä päästään kysymykseen, miten paljon nämä kaksi kieltä eroaa toisistaan. Koska siis aivojen luoma näköhavainto ei ole aisitien ja aivojen ominaisuuksista johtuen sama kuin tietoisuuden ulkopuolella oleva todellisuus, se avaa ovet monipuoliselle ja mielikuvitukselliselle pohdiskelulle, esim. missä "minä" oikeasti on. Se, että pienessä tilassa (n. 17x14x10 cm) syntyy kokemus valovuosien kokoisesta tilasta, on jo itsessään melkoinen illuusio.

Anonyymi kirjoitti:

"Todellisuudessa on ajallisia tapahtumia, jotka tulivat esille käytännössä,
ja aivot oppivat hahmottamaan ne."

Järjestys ja terminologia on virheellistä; ensin oli tapahtumia, joiden keston ihminen hahmotti primitiivisellä tasolla, eli ei ollut käsitteitä apuna, joilla ihmiset olisivat kyenneet käsittämään, yksilöimään, ilmaisemaan ja selittämään tapahtumaa. Sitten keksittiin 'aika', joka muutti primitiivisen tapahtumien keston havaitsemisen 'ajalliseksi'. Ts. "ajalliset tapahtumat" tai "tapahtumien käsittäminen ajallisesti", on voinut alkaa vasta ajan keksimisen jälkeen -> Primitiviinen, eli sanaton/käsitteetön ajattelu vs. käsitteellinen ajattelu.

"Tuo on lähellä idealismiin suistumista, vaatinee tarkennuksia.

Onhan ulkopuolella tavaraa vaikka kuinka paljon, vuoria, meriä, jokia,
nopeita petoja, hitaita petoja, korkeita vuoria, matalia vuoria, rotkoja,
lunta, aavikkoa, lentäviä petoja, matelevia petoja. Kaikkia näitä ja
muitakin varten tarvitaan käsitteitä jotta vaaran ja ruuan hallinta onnistuu."

Ei idealismia, vaan konkretiaa havainnon rakenteesta; eli mikä on se koko prosessi eri vaiheineen, jonka lopputuloksena on esim. visuaalinen kokemus? Fotonit tallentaa informaatiota -> fotonit osuu retinaan, luovuttaa informaation ja häviää -> retina muuntaa fotonien sisältämän informaation "ihmiskielelle", eli sähkokemiallisiksi impulsseiksi -> Impulssit etenee näköhermoa pitkin aivoihin prosessoitavaksi -> lopputuote on visuaalinen kokemus (objektit, muodot, värit etäisyydet jne.) Ts. universumin kieli käännetään ihmiskielelle, jotta se on tietoisuudessa luettavaa ja ymmärrettävää. Tästä päästään kysymykseen, miten paljon nämä kaksi kieltä eroaa toisistaan. Koska siis aivojen luoma näköhavainto ei ole aisitien ja aivojen ominaisuuksista johtuen sama kuin tietoisuuden ulkopuolella oleva todellisuus, se avaa ovet monipuoliselle ja mielikuvitukselliselle pohdiskelulle, esim. missä "minä" oikeasti on. Se, että pienessä tilassa (n. 17x14x10 cm) syntyy kokemus valovuosien kokoisesta tilasta, on jo itsessään melkoinen illuusio.

Lue lisää

Onko mittarimadolla, tai jollain toukalla, joka kapuaa pitkin kasvin vartta, joku käsitys ajasta? Luulisi, että johonkin kehomuistiin jäisi tieto kapuamiseen tarvittavasta liikehdinnästä. Itse asiassa, olen sitä mieltä, että mato on syntynyt kasvista, sen energioista. Pidempään kasviin syntyy enemmän liikkuva olento kuin lyhyempään.

Anonyymi kirjoitti:

"Todellisuudessa on ajallisia tapahtumia, jotka tulivat esille käytännössä,
ja aivot oppivat hahmottamaan ne."

Järjestys ja terminologia on virheellistä; ensin oli tapahtumia, joiden keston ihminen hahmotti primitiivisellä tasolla, eli ei ollut käsitteitä apuna, joilla ihmiset olisivat kyenneet käsittämään, yksilöimään, ilmaisemaan ja selittämään tapahtumaa. Sitten keksittiin 'aika', joka muutti primitiivisen tapahtumien keston havaitsemisen 'ajalliseksi'. Ts. "ajalliset tapahtumat" tai "tapahtumien käsittäminen ajallisesti", on voinut alkaa vasta ajan keksimisen jälkeen -> Primitiviinen, eli sanaton/käsitteetön ajattelu vs. käsitteellinen ajattelu.

"Tuo on lähellä idealismiin suistumista, vaatinee tarkennuksia.

Onhan ulkopuolella tavaraa vaikka kuinka paljon, vuoria, meriä, jokia,
nopeita petoja, hitaita petoja, korkeita vuoria, matalia vuoria, rotkoja,
lunta, aavikkoa, lentäviä petoja, matelevia petoja. Kaikkia näitä ja
muitakin varten tarvitaan käsitteitä jotta vaaran ja ruuan hallinta onnistuu."

Ei idealismia, vaan konkretiaa havainnon rakenteesta; eli mikä on se koko prosessi eri vaiheineen, jonka lopputuloksena on esim. visuaalinen kokemus? Fotonit tallentaa informaatiota -> fotonit osuu retinaan, luovuttaa informaation ja häviää -> retina muuntaa fotonien sisältämän informaation "ihmiskielelle", eli sähkokemiallisiksi impulsseiksi -> Impulssit etenee näköhermoa pitkin aivoihin prosessoitavaksi -> lopputuote on visuaalinen kokemus (objektit, muodot, värit etäisyydet jne.) Ts. universumin kieli käännetään ihmiskielelle, jotta se on tietoisuudessa luettavaa ja ymmärrettävää. Tästä päästään kysymykseen, miten paljon nämä kaksi kieltä eroaa toisistaan. Koska siis aivojen luoma näköhavainto ei ole aisitien ja aivojen ominaisuuksista johtuen sama kuin tietoisuuden ulkopuolella oleva todellisuus, se avaa ovet monipuoliselle ja mielikuvitukselliselle pohdiskelulle, esim. missä "minä" oikeasti on. Se, että pienessä tilassa (n. 17x14x10 cm) syntyy kokemus valovuosien kokoisesta tilasta, on jo itsessään melkoinen illuusio.

Lue lisää

Anon.
"Järjestys ja terminologia on virheellistä; "

Otetaan esimerkiksi tulen hallinta ja käyttö, tulen käsite.

Tulen käyttö on ehkä 1 miljoona vuotta vanha "keksintö", ihmisien
esi-isien saavutus, hakee vertaistaan.
Tietääkseni mikään eläinlaji ei käytä tulta työvälineenä, vaikka muita
työkaluja kyllä on.

Tuli saatiin tietysti ensin luonnosta, metsäpaloista, tulivuorten purkauksista,
tms.
Mikä tarkkaan sanottuna on ollut silloisen esi-isän, homo erectuksen,
älyllinen suorituskyky, ainakin suunnitelmalliseen toimintaan kykenevä,
osaa valmistaa kivityökaluja, käsitys siitä mihin on pyrkimässä.

Tulen käytön hallinta vaatii suunnitelmallisuutta, mistä sitä saa, miten sen
voi varastoida, täytyykö asua aina metsäpalojen lähellä, pystyykö sitä
tekemään itse?
Tämä vaatii jo sellaista mitä kutsuisimme käsitykseksi tulesta ja sen
käytöstä. Suomen kielessä on näppärästi jonkun käsittäminen ja käsitteen
samankaltaisuus, jos käsität jotakin niin sinulla on sen käsite, ainakin
jollakin tasolla, ei välttämättä tiedemiehen käsitteen tasolla.

Esi-isiemme käsitteet eroavat tietysti omistamme, mutta vaikka heillä on ollut
alkeellinen ja osittain virheellinen käsitys tulesta, mutta kuitenkin täysin käyttökelpoinen käsite.

Meidän käsitteemme eroavat tietysti silloisista, suurin ero lienee siinä
että meillä käsitteet ovat suuremmassa kokonaisuudessa,
käsitekoneistossa, jossa käsitteet ovat linkittyneet toisiinsa määritelmien
kautta jolloin logiikan käyttö tekee käsitteistä tehokkaita.

Esi-isien käsite tulesta on ollut irrallinen, mutta tärkeä tieto käyttokelpoisesta
asiasta. Käsitteiden linkitys on ollut heillä puutteellinen jolloin päättely
on ollut meidän mielestämme huonoa, aivan kuten nuorten lasten käsitteet
logiikan puutteessa eivät mahdollista hyvää päättelyä.

Kokemuksen kerryttyä käsitys tulesta on kehittynyt, tulen käsite on
parempi, pitkä käsitehistoria on päätynyt meille saakka, tulen hallinta
on meille erittäin helppoa, kunhan vain pidämme lapset erossa siitä.

Todellisuus ja käsitteet ja tajunta ovat tässä tietyssä suhteessa toisiinsa,
koska olemme perineet aivorakenteemme nisäkäskolleegoiltamme,
Hahmotamme asian luontevasti tietyllä tavalla.

Linnuilla on aivan erilainen aivorakenne. Lintuen filosofia voisi olla erilaista.

Aivan kuten kirjoitit näköhavainnosta fotonista --> näköaistimukseen olen
samaa mieltä siitä.

Mutta sitten kun tulkitset todellisuuden suhdetta aivojen tuottamaan tietoisuuteen, astut ensimmäiselle askelmalle idealismiin.

Todellisuudessa on erilaisia tapahtumia, käsitteillä ymmärrämme niitä
osittain (tiede), tajunnallisesti koemme aivojen tuottaman vaikutelman
todellisuuden tapahtumista, ellemme ole sotkeneet aivojen toimintaa
joillakin aineilla.
Mutta hassua, ei ole olemassa sisäistä todellisuutta missään vahvassa
mielessä, kuvittella voi mitä tahansa käsitteet sallivat.

Paremmin ilman idealismin askelmia näin, on todellisuus missä kaikki
olemassa olevat asiat ovat, aivosi ja niiden kehitelmät ja kokemukset.
Sitten kun koittaa aika joka on peräisin nisäkäs esi-isiltämme, eli kuolema,
sitten aivot poistuvat aivoina todellisuudesta.

Kuten näkyy siinäkin tapahtumassa on aika kovin tärkeässä roolissa.

Vielä tapahtumista, niillä on katsottu olevan ajallisia, temporaalisia
piirteitä tai ominaisuuksia, yksi on kesto, mitä on korostettu.

Kesto sellaisenaan on kuitenkin riittämätön, tapahtumat seuraavat
toisiaan jossain järjestyksessä, tapahtumajärjestys mitä tiede tutkii,
tuo järjestys (suhde) on oikeastaan se missä aika todellisuuden puitteissa on.

Kesto on kuitenkin tapahtumaan kuluvan ajan mitta, voimme puhua
sairauden kestosta tai elokuvan kestosta, kesto edellyttää aikaa,
sillä on hankala määritellä aikaa.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Järjestys ja terminologia on virheellistä; "

Otetaan esimerkiksi tulen hallinta ja käyttö, tulen käsite.

Tulen käyttö on ehkä 1 miljoona vuotta vanha "keksintö", ihmisien
esi-isien saavutus, hakee vertaistaan.
Tietääkseni mikään eläinlaji ei käytä tulta työvälineenä, vaikka muita
työkaluja kyllä on.

Tuli saatiin tietysti ensin luonnosta, metsäpaloista, tulivuorten purkauksista,
tms.
Mikä tarkkaan sanottuna on ollut silloisen esi-isän, homo erectuksen,
älyllinen suorituskyky, ainakin suunnitelmalliseen toimintaan kykenevä,
osaa valmistaa kivityökaluja, käsitys siitä mihin on pyrkimässä.

Tulen käytön hallinta vaatii suunnitelmallisuutta, mistä sitä saa, miten sen
voi varastoida, täytyykö asua aina metsäpalojen lähellä, pystyykö sitä
tekemään itse?
Tämä vaatii jo sellaista mitä kutsuisimme käsitykseksi tulesta ja sen
käytöstä. Suomen kielessä on näppärästi jonkun käsittäminen ja käsitteen
samankaltaisuus, jos käsität jotakin niin sinulla on sen käsite, ainakin
jollakin tasolla, ei välttämättä tiedemiehen käsitteen tasolla.

Esi-isiemme käsitteet eroavat tietysti omistamme, mutta vaikka heillä on ollut
alkeellinen ja osittain virheellinen käsitys tulesta, mutta kuitenkin täysin käyttökelpoinen käsite.

Meidän käsitteemme eroavat tietysti silloisista, suurin ero lienee siinä
että meillä käsitteet ovat suuremmassa kokonaisuudessa,
käsitekoneistossa, jossa käsitteet ovat linkittyneet toisiinsa määritelmien
kautta jolloin logiikan käyttö tekee käsitteistä tehokkaita.

Esi-isien käsite tulesta on ollut irrallinen, mutta tärkeä tieto käyttokelpoisesta
asiasta. Käsitteiden linkitys on ollut heillä puutteellinen jolloin päättely
on ollut meidän mielestämme huonoa, aivan kuten nuorten lasten käsitteet
logiikan puutteessa eivät mahdollista hyvää päättelyä.

Kokemuksen kerryttyä käsitys tulesta on kehittynyt, tulen käsite on
parempi, pitkä käsitehistoria on päätynyt meille saakka, tulen hallinta
on meille erittäin helppoa, kunhan vain pidämme lapset erossa siitä.

Todellisuus ja käsitteet ja tajunta ovat tässä tietyssä suhteessa toisiinsa,
koska olemme perineet aivorakenteemme nisäkäskolleegoiltamme,
Hahmotamme asian luontevasti tietyllä tavalla.

Linnuilla on aivan erilainen aivorakenne. Lintuen filosofia voisi olla erilaista.

Aivan kuten kirjoitit näköhavainnosta fotonista --> näköaistimukseen olen
samaa mieltä siitä.

Mutta sitten kun tulkitset todellisuuden suhdetta aivojen tuottamaan tietoisuuteen, astut ensimmäiselle askelmalle idealismiin.

Todellisuudessa on erilaisia tapahtumia, käsitteillä ymmärrämme niitä
osittain (tiede), tajunnallisesti koemme aivojen tuottaman vaikutelman
todellisuuden tapahtumista, ellemme ole sotkeneet aivojen toimintaa
joillakin aineilla.
Mutta hassua, ei ole olemassa sisäistä todellisuutta missään vahvassa
mielessä, kuvittella voi mitä tahansa käsitteet sallivat.

Paremmin ilman idealismin askelmia näin, on todellisuus missä kaikki
olemassa olevat asiat ovat, aivosi ja niiden kehitelmät ja kokemukset.
Sitten kun koittaa aika joka on peräisin nisäkäs esi-isiltämme, eli kuolema,
sitten aivot poistuvat aivoina todellisuudesta.

Kuten näkyy siinäkin tapahtumassa on aika kovin tärkeässä roolissa.

Vielä tapahtumista, niillä on katsottu olevan ajallisia, temporaalisia
piirteitä tai ominaisuuksia, yksi on kesto, mitä on korostettu.

Kesto sellaisenaan on kuitenkin riittämätön, tapahtumat seuraavat
toisiaan jossain järjestyksessä, tapahtumajärjestys mitä tiede tutkii,
tuo järjestys (suhde) on oikeastaan se missä aika todellisuuden puitteissa on.

Kesto on kuitenkin tapahtumaan kuluvan ajan mitta, voimme puhua
sairauden kestosta tai elokuvan kestosta, kesto edellyttää aikaa,
sillä on hankala määritellä aikaa.

R.

Lue lisää

Kesto ei ole ajan mitta, vaan tapahtuman ominaisuus. Aika on mitta, jolla voidaan mitata sovittujen aikayksiköiden avulla tapahtuman keston pituutta; sekunti, minuutti...viikko jne. ja sen avulla voidaan myös enneltamääritellä tapahtumien kestoa, esim. elokuva, oppitunti jne.

Keston hahmottaminen ja aika käsitteenä ja sovelluksena ovat sulautuneet yhteen ajantajuksi, aikakäsitykseksi jne. Siksi elämme ajassa, koemme ajallisia tapahtumia, koemme ajallisia etäisyyksiä jne.

Anonyymi kirjoitti:

Kesto ei ole ajan mitta, vaan tapahtuman ominaisuus. Aika on mitta, jolla voidaan mitata sovittujen aikayksiköiden avulla tapahtuman keston pituutta; sekunti, minuutti...viikko jne. ja sen avulla voidaan myös enneltamääritellä tapahtumien kestoa, esim. elokuva, oppitunti jne.

Keston hahmottaminen ja aika käsitteenä ja sovelluksena ovat sulautuneet yhteen ajantajuksi, aikakäsitykseksi jne. Siksi elämme ajassa, koemme ajallisia tapahtumia, koemme ajallisia etäisyyksiä jne.

Lue lisää

Anon.
"Kesto ei ole ajan mitta, vaan tapahtuman ominaisuus."

Kesto on sanakirjan mukaan kestoaika, ajallinen pituus. tapahtumiin
liittyen "tapahtumaan kuluva aika"

Vaikka tapahtumiin kuuluu aikaa, se ei kuulu tapahtuman ominaisuuksiin,
tapahtuman ominaisuudet löytää tapahtuman määritelmästä.

Aika ei tietenkään ole mitta, mutta aikajärjestelmien mukaan voidaan
rakentaa tapoja mitata kellojen avulla eri asioita.
Aika on kerta kaikkiaan eri asia, Eihän ole avaruus mitta, vaikka metrimitta
on spatiaalinen ja kuuluu mittajärjestelmiin.

"Keston hahmottaminen ja aika käsitteenä ja sovelluksena.."

Taitaa mennä vähän asioiden vierestä, aika ei ole käsite, aikakäsite on käsite.

Aika ei ole sovellus, ajan käsitettä voidaan soveltaa mittauksiin,
loppua en uskalla kommentoida, vähän sekavasti sanottua.

R.

Ei ollut jumalaa ennenkuin ihminen keksi sen 6000 vuotta sitten.

Akateemikot, ehkä yliopistot ovat aivopesseet teidät?

Anonyymi kirjoitti:

Akateemikot, ehkä yliopistot ovat aivopesseet teidät?

Akateemikot, ikävä tuottaa pettymys, mutta te ette ole jumalia, joten ette ole kaikkitietäviä. Vaikka kunnioitamme teitä suuresti koulutustasonne vuoksi.