Heräsin ja en saanut unta. Ehkä en nyt muutakaan tekemistä keksi tälle yötä, mutta...
Aina löytyy ihmisiä, jotka arvioivat mikä on sopivaa ja mikä ei. Moni on sanonut ettei ole ollut sopivaa kaivata jotain mennyttä ystävyyttä tällä palstalla, kun kyseessä on vastakkainen sukupuoli. Aina löytyy paheksujia muiden elämälle. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän alkaa arvostamaan ystävyyttä. Ja ymmärtää, että elämässä kaipaa ystävyyttä.
Minulla ei ole koskaan ollut kunnon ystävyyksiä, niin kuin ihan ystävä ystävinä, jossa minusta olisi oikeasti välitetty. Vaikka olet pyrkinyt osoittamaan muuta, haluan uskoa, että olet pyrkinyt välittämään ja sitä halunnut osoittaa niin kuin olet osannut. Koen olleeni vaikea, itsekäs ja kaikin puolin huono ystävänä. Ehkä olin vain eksynyt ja turta? Ehkä oli huono aika olla minun ystävä kellekään ja olin huono ystävänä.
Olen tosin joutunut itsekin miettimään, miksi joku tuntematon on niin tärkeä ollut elämässä. Onko kyse tukholmasyndroomasta, jossa ei ole ollut panttivankeja, mutta puolin ja toisin toisen arvostamisen puutetta. Ehkä se on jättänyt sen jäljen? Mutta jonkin jäljen se on jättänyt.
Voisin olla kirjoittamatta tänne. Tämä palsta ei anna minulle mitään hyvää. En koe täältä mitään saavani.
Jos haluat, minulle saa kirjoittaa sähköpostia. Sinulle en osoitetta tiedä. Minusta olisi mielenkiintoista saada kuulla, miten sinulla menee. Muistan kuinka toteutit siinä elämänvaiheessa monia unelmiasi. Mietin, miten niiden asioiden kanssa meni.
Pidän mahdollisena, että halusit näyttää ja osoittaa, että en merkinnyt mitään ystävyydessä ja halveksit minua. Se on ok ja ymmärrän sinua silloinkin. Olen päästänyt sillä tavoin "sinusta irti", että...et ole velvollinen osoittamaan välittämistä, en odota paljoakaan..olen miettinyt sitäkin, että pitäisi lopettaa perääsi kyseleminen ja antaa toisen ihmisen vain jatkaa omaa elämäänsä. Ja oikeastaan koen sen niin olevan järkevääkin. En kuitenkaan ole osannut olla miettimättä, en tiedä miksi, kaikelle ei löydy selitystä. Se on vain fakta.
Haluan kuitenkin kirjoittaa sen vielä, että minulle uskaltaa kirjoittaa kuin ystävälle. Vaikka se elämänvaihe elämässäni, oli varsin "hullua aikaa".. niin en sinua arvioi sen hetkisen oman mielenlaatuni mukaan... Jotenkin koen, että se merkitsi kuitenkin minulle enemmän ja et ole koskaan oikeasti halunnut olla ystäväni...siitäkin huolimatta, että toisin haluaisin uskoa...hyväksynnän niinkin...tuskin täällä luet näitä...mutta...ehkä minulla on vain "ystävän kaipuu".
Olen tullut kait vanhaksi...mutta ymmärrän elämän langan olevan rajallinen ja koen, että on mahdollista sekin, että elettyä elämää voi olla enemmän kuin sitä on enää jäljellä. Siksi kait ei ole hölmöä osoittaa arvostavansa ja yrittää kertoa siitä, kun vielä se on mahdollista..
En odota viestiä sinulta, en enää kait siihen jaksa uskoa, mutta kerron sen.. vaikka haluaisit ottaa yhteyttä kymmenen vuoden päästä, niin silloinkaan, se ei olisi liian myöhäistä. Ihmiset liikaa rajoittavat ja sitovat itseään, ja tämä on vain elämää. Ja tämäkin on toki sillä tavoin itsekästä, koska totuushan on, että kirjoitan tämän, koska en ole osannut olla miettimättä....jos olisin ollut välinpitämätön, en tähän aikaa olisi käyttänyt tai edes liiemmin muistellut sinua....mutta anyway...
Aina löytyy ihmisiä, jotka arvioivat mikä on sopivaa ja mikä ei. Moni on sanonut ettei ole ollut sopivaa kaivata jotain mennyttä ystävyyttä tällä palstalla, kun kyseessä on vastakkainen sukupuoli. Aina löytyy paheksujia muiden elämälle. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän alkaa arvostamaan ystävyyttä. Ja ymmärtää, että elämässä kaipaa ystävyyttä.
Minulla ei ole koskaan ollut kunnon ystävyyksiä, niin kuin ihan ystävä ystävinä, jossa minusta olisi oikeasti välitetty. Vaikka olet pyrkinyt osoittamaan muuta, haluan uskoa, että olet pyrkinyt välittämään ja sitä halunnut osoittaa niin kuin olet osannut. Koen olleeni vaikea, itsekäs ja kaikin puolin huono ystävänä. Ehkä olin vain eksynyt ja turta? Ehkä oli huono aika olla minun ystävä kellekään ja olin huono ystävänä.
Olen tosin joutunut itsekin miettimään, miksi joku tuntematon on niin tärkeä ollut elämässä. Onko kyse tukholmasyndroomasta, jossa ei ole ollut panttivankeja, mutta puolin ja toisin toisen arvostamisen puutetta. Ehkä se on jättänyt sen jäljen? Mutta jonkin jäljen se on jättänyt.
Voisin olla kirjoittamatta tänne. Tämä palsta ei anna minulle mitään hyvää. En koe täältä mitään saavani.
Jos haluat, minulle saa kirjoittaa sähköpostia. Sinulle en osoitetta tiedä. Minusta olisi mielenkiintoista saada kuulla, miten sinulla menee. Muistan kuinka toteutit siinä elämänvaiheessa monia unelmiasi. Mietin, miten niiden asioiden kanssa meni.
Pidän mahdollisena, että halusit näyttää ja osoittaa, että en merkinnyt mitään ystävyydessä ja halveksit minua. Se on ok ja ymmärrän sinua silloinkin. Olen päästänyt sillä tavoin "sinusta irti", että...et ole velvollinen osoittamaan välittämistä, en odota paljoakaan..olen miettinyt sitäkin, että pitäisi lopettaa perääsi kyseleminen ja antaa toisen ihmisen vain jatkaa omaa elämäänsä. Ja oikeastaan koen sen niin olevan järkevääkin. En kuitenkaan ole osannut olla miettimättä, en tiedä miksi, kaikelle ei löydy selitystä. Se on vain fakta.
Haluan kuitenkin kirjoittaa sen vielä, että minulle uskaltaa kirjoittaa kuin ystävälle. Vaikka se elämänvaihe elämässäni, oli varsin "hullua aikaa".. niin en sinua arvioi sen hetkisen oman mielenlaatuni mukaan... Jotenkin koen, että se merkitsi kuitenkin minulle enemmän ja et ole koskaan oikeasti halunnut olla ystäväni...siitäkin huolimatta, että toisin haluaisin uskoa...hyväksynnän niinkin...tuskin täällä luet näitä...mutta...ehkä minulla on vain "ystävän kaipuu".
Olen tullut kait vanhaksi...mutta ymmärrän elämän langan olevan rajallinen ja koen, että on mahdollista sekin, että elettyä elämää voi olla enemmän kuin sitä on enää jäljellä. Siksi kait ei ole hölmöä osoittaa arvostavansa ja yrittää kertoa siitä, kun vielä se on mahdollista..
En odota viestiä sinulta, en enää kait siihen jaksa uskoa, mutta kerron sen.. vaikka haluaisit ottaa yhteyttä kymmenen vuoden päästä, niin silloinkaan, se ei olisi liian myöhäistä. Ihmiset liikaa rajoittavat ja sitovat itseään, ja tämä on vain elämää. Ja tämäkin on toki sillä tavoin itsekästä, koska totuushan on, että kirjoitan tämän, koska en ole osannut olla miettimättä....jos olisin ollut välinpitämätön, en tähän aikaa olisi käyttänyt tai edes liiemmin muistellut sinua....mutta anyway...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lupasit lähteä pysyvästi pois, LS.
Pidä lupauksesi.
Niin lupasin. Ikävä, että tuotin sinulle pettymyksen sen asian suhteen.
Minulla ei olisi ollut paikkaa, mihin tuon olisin voinut kirjoittaa. Puntariin kyllä asiaa ja niin toisaalta...että tämä palsta on kyllä aikaa sitten "tavoiteltu läpi". Tarkoitukseni ei ole ollut jäädä tänne aikaa suuremmalti viettämään.
Toivoin kait viestin tavoittavan ystävän. En voi toki viestejä loputtomiin jatkaa hänellekään...jossain vaiheessa on todettava, olen parhaani tehnyt, enempää en enää kykene.
Sellainen biisi on hyvä...niin kaunis on maa -Kari Rydman säveltänyt. Se soi päässä tänä yönä.
Puntaroin....taputeltu läpi ..
Eräs sukulainen kuoli vastikään ja jotenkin kuoleman edessä ymmärtää aina sen elämän rajallisuuden. Jäljelle jää muistot, mutta silloin myös miettii, osasiko elää hetkessä ja arvostaa niitä ihmisiä...tulee muistoja ja huomaa hyviä asioita ihmisestä...mutta sanoiko niitä koskaan ja toiko esiin silloin niitä...
Että sellaista mietin myös yöaikaan.
Älä murehdi siitä lupauksen pettämisestä täällä olon suhteen ..kyllä minä täältä katoan pois...
Onko viljoo näkynyt? Kysynpä vaan.
Kun taas yöllä heräsin.
Haluan sanoa, että on armollisempaa kertoa totuus kuin jättää kertomatta. On tilanteita jotka yllättävät, kuten tämäkin varmaan, miten tämän kaiken olen kokenut. Se varmaan on uutta, erilaista ja yllättävää. Jollekin toiselle toimii kait se että pesee kätensä ja vaikenee ja näyttää sen kautta mikä on ilmiselvää...
Toivoisin että minut kohdattaisiin lähimmäisenä. En usko että kukaan itselkeenkään toivoisi sitä, että ei asioita suoraan kerrota, mutta annetaan kuitenkin ymmärtää...you know...kuules, ihan olen ymmärtänyt sen että olen ollut ilmeisen hullu ämmä jolle asennettu on porttikielto tai sen kuvan minulle jätit..mutta kun se en ole minä, en ole sellainen oikeasti...
En jää riippakiveksi, mutta pyydän totuutta ja sen totuuden sinulta, en tältä palstalta, en näiltä ihmisiltä.
Jos satut joskus lukemaan palstaa, tuskin tokikaan...mutta eikö toiseen ihmiseen yhteydenpito tulisi olla vaivatonta? Ja jos se ei ole se ei ole...mutta asiallinen ystävyyden lopetus, on mielestäni ihan kohtuullisesti pyydetty?
🙂 Jos tulee järkevä kuva, niin en sitä ole. Ja pyydän vain lähimmäisyyttä.