Helluntaikodissa remmiä

Niin tuli turpaan, mutta turpaan tuli naapurin kakaroillekin vaikka olivat ihan noin niinkuin normiluterilaisia. Tosin eri syistä. Se nyt vaan oli maan tapa silloin. Nykyään on menty toiseen äärimmäisyyteen. Sekään mitään hyvää ole tuonut tullessaan.

Kun helluntai-isä tuli töistä kotiin, hän jo eteiseen tullessaan (ulko-ovi vielä tuskin kiinni) kysyi ja alkoi irrottaa vyötään: "Mitä pahaa se tyttö on tänään tehnyt?"

"Tyttö" oli n. 3 v ja / tai päälle. Tätä kesti vuosia, kunnes "isoksi" tultuani löin takaisin.

Oli helluntaiseurakunnan vanhimmiston jäsen ja myöhemmin muissakin korkeammissa "helluntai-viroissa".

Sain selkääni luterilaisessa kodissa.

PYHYYTTÄ on opetettava LAPSESTA SAAKKA - SILLOIN tulee ihmisestä TOSIUSKOVAINEN!!!! PYHITYSOPPEJA on opetettava ennen puhumaan oppimista!! Helluntalainen kasvatus KAIKKIIN KOTEIHIN!! NYT!!!

Kyllähän takavuosikymmeninä useimmissa perheissä piiskaa annettiin eri syistä. Mutta tässä juuri se pointti, että selkään tuli nimenomaan sen takia, että joku juttu oli kielletty, koska uskovainen koti. Ei maallisen musiikin kuuntelusta kuritettu muissa kuin uskovaisten kodeissa.

Liian myöhäisistä kotiintuloajoista.

Seurustelu vain omassa väessä jopa kaukaisempaa sukulaisuutta katselee korkeampaa uskovaista,että mainitaan.

Minä sain tappovihjauksia omalta isältä aivan mitättömistä syistä.
Sain joka päivä pelätä milloin isä tappaa minut, välillä oli puukko pystyssä ja hurja ilme silmissä kun olin pihapolulla astunut polun sivuun kesällä.
Ei ollut uskova eikä alkoholisti isä, muuten vain vihasi minua jo siitä asti kun olin 3 v.
Kertokaa te uskovien vihaajat miksi täysin uskomaton isä vihaa ja vihjaa tappavansa pienen lapsensa.

Helluntaialiset, yksinkertaiset ihmiset pieksivät lapsiaan, koska niin kehotettiin seurakunnassa. Sanotaanhan raamatussa;" joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan." Tämän kuulin usein vanhempieni suusta.
Toinen sanonta oli" Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Näihin vedoten hulluntaikodeissa hakattiin lapsia ainakin vielä 60-ja 70-luvuilla

Remmiä sai ennen moni ei-uskovaisen kodin lapsi myös mutta Raamattua ei siihen sotkettu. Meillä sai risua jos jäi kiinni tulitikkuleikeistä.

Eiköhän ruumiillinen rankaiseminen ollut varsin yleistä tuolloin elämänkatsomuksesta riippumatta. Se oli tehokas tapa opettaa syyn ja seurauksen sekä oikean ja väärän ymmärtämistä. Mutta kuten kaikessa muussakin elämässä, tasapainottomien yksilöiden takia joudutaan tilanteeseen jossa laeilla ja säädöksillä pakotetaan irrottautumaan toimivistakin käytännöistä.

Kurin ylläpitämisessä tarvitaan keinoja joissa väärintekemiselle on tarvittava määrä eriasteisia sanktioita. Rajojen asettaminen ja niiden noudattamisen valvonta on aikuisen tehtävä koska lapselta puuttuu asiaan liittyvä elämänkokemus. Lapselle tulee opettaa auktoriteetin kunnioitus ja aikuiselle tulisi antaa keinot auktoriteetin luomiseen. Kontrolloitu kipu saattaa joissain tapauksissa olla ainoa keino saada viesti perille ja pysäyttää orastava anarkia auktoriteettia vastaan.

Valitettavasti 80-luvulla päädyttiin lainsäädännön kautta tilanteeseen jossa vaadittiin toimimaan henkisesti tasapainottomien, kurin käytön suhteen osaamattomien aikuisten tason mukaisesti. Lainsäätäjä leikkasi aikuisilta (vanhemmat, opettajat) mahdollisuudet luoda auktoriteettiin perustuva opetusoikeus ja tilalle tuli lasten oikeus päättää minkälaista ohjausta heille annetaan. Vuosien vieriessä aikuisten auktoriteettia on rapautettu yhä enemmän.

Joku saattoi hätkähtää esittämääni ilmausta "kontrolloitu kipu" ja saattoi jopa provosoitua ajattelemaan että suhtautuisin hyväksyvästi väkivaltaan. Niin ei kuitenkaan ole laitani, todellisuudessa olen väkivallan suhteen äärikielteinen ja globaalisti ajatellen ääripasifistinen - siitä huolimatta että olen ruumiillisen kurituksen avulla kasvatettu. Se taas johtui siitä, että tiesin joka kerta syyn saamaani rangaistukseen koska se selitettiin minulle - vaikka tiesin syyn kyllä itsekin. Ymmärsin pienen lapsen rajallisilla kyvyillä, että väärintekemisellä on seurauksensa - tosin sain ruumiillista kuritusta lapsuudessani hyvin harvoin. Yleensä asiat selvitettiin puhumalla.

Kaltaisiani ihmisiä, joiden kasvatukseen kuului kurin ja auktoriteettien opettamisen laaja kirjo, on varmaan satoja tuhansia - ihmisiä, joilla ei ole ruumiillisesta kurittamisesta johtuvia huonoja muistoja sen saamisesta huolimatta. Meitä harvemmin näkee vastustamassa virkavaltaa tai muita yhteiskunnan auktoriteetteja koska ymmärrämme niiden tärkeyden yhteisörauhan ylläpitämisessä.

Tietenkin osa ihmisistä ei ansaitsisi saada lisääntyä koska heillä ei ole henkisiä valmiuksia ohjata lapsiaan. Lainsäädäntö vielä tukee tällaisten ihmisten oikeutta jättää lapsi vaille tarvittavaa kasvatusta. Kun lisäksi kouluissa opettajilta on viety kaikki oikeudet lasten kurissa pitämiseen, lapsista on tullut moraalisesti vajavaisia. Heidät on jätetty kasvatuksellisesti heitteille, oman onnensa varaan ja he tietävät "oikeutensa".

Kontrolloidun kivun kokemisen sijasta ihminen kokee yhä useammin kivun kontrolloimattomana saavuttaessaan iän, jossa joutuu ottamaan vastuun itsestään. Ajallisesti kipupiste on muuttunut ja samalla kivun määrä on kasvanut. Auktoriteettien puute näkyy vankiloissa ja henkisissä ongelmissa eli aikuistuminen omin keinoin aiheuttaa monta tuskallista elämän oppijaksoa.

On traagista ja valitettavaa, että joidenkin kohdalle kuri on lapsuudessa toteutettu pelkästään silmittömällä raivolla ja väkivallalla. Siitä huolimatta nykyiset kasvatusmetodit eivät ole yhtään parempia, koska ne tuottavat massoittain moraalisesti itseoppineita, heikkolahjaisia yksilöitä.

Vanhan, hyvän ajan kasvatuksen saaneiden pitää vain väistellä.

juusikin sain perofe3tioan joka sanoo, että aika selkeästi ketkä menevät helvetiin paholaiselle ja ketkä menevät jumalalle.

kaksijako... eli jolla on varaqllisuutta niin paholainen ottaane tietysti heheh

Rikollinen Putin äänestämässä itseään valhevaaleissa:

https://www.youtube.com/watch?v=ZIZHJZlXQ-4

Helluntailaiset vanhemmat kasvattaessaan synnitittömiä lapsiaan (heidän uskonsa mukaan) pyhiksi kovin ottein.
Hyi millaista ulkokultaista esitetään hurskaan perheenä ulospäin.

Helluntailaiset uskovat täysin valoin että etenkin helluntailapset ovat synnittämiä ja Herran nuhteessa eläviä ?

Ei vain helluntalaiskodeissa vaan kaikissa kodeissa sai remmiä, jos pahaa teki. Siitä otti oppia ja kasvoi järkipäisiä työssäkäyviä aikuisis. Nyt kasvaa vain kusipäitä, joita vapaan kasvatuksen saaneet synnyttää ja jättää muiden "kasvatettavaksi". Remmin käyttö ja kurinpito takasin!

Uskovaisuus on mustavalkoista: Kiltit pääsee palkinnoksi taivaaseen ja tuhmille tulee rangaistukseksi tukalat olot. Kuuluttiin jonkin aikaa karismaattiseen uskonyhteisöön, missä muistan 80- luvun alussa kannustetun jopa teini-ikäisten kurittamiseen. Muistan edelleen monta muutakin raamatun kohtaa kuin sen 'ken vitsaa säästää'. Kerran isäinpäivänä pastori saarnasi aiheesta kuinka on isän velvollisuus ojentaa varsinkin poikia ( sekin on raamatusta). Vanhemmat nyökytteli ja minä posket punaisena kirkon penkillä olisin halunnut vajota maan alle.
Selkäsaunoja olisin varmaan muutenkin saanut (vanhemmille haistattelu, huono käytös ja ne tyypilliset tupakka ja alkoholi) mutta paljon herkemmässä oli meillä remmi kuin serkuilla jotka ei kuuluneet yhteisöön, tai minun paljon vanhemmalla velipuolella joka ehti kasvaa alta pois.
Noin tiukkoja ei meillä ollut, tv ja nuorisomusa oli sallittu, mutta kirkolla riitti kokoontumisia mihin Vanhemmat vahvasti kannusti osallistumaan. Sunnuntaina monta kertaa ja aina moitteettomasti pukeutuneena.
Näistä ylimääräisistä rajoituksista varmasti teininä tuli pahimmat konfliktit.
Muutenkin se uskovaisten mustavalkoisuus: Kun ei tottele niin saat takapuolen kipeäksi ja lopulta tottelet!