Onko rehellistä tietoa saatavilla lääkkeistä

Anonyymi-ap

Onko olemassa jokin paikka tai taho, mistä voi kysyä psyykenlääkkeistä, ja saada rehellistä ja puolueetonta tietoa psyykenlääkkeistä? Psykiatrian hoitopisteistä ei saa. Eikä saa apteekeista. Apteekeissa usein kierrellään, eikä haluta sanoa. Psykiatrian hoitopaikat nyt tietää kysymättäkin. Joten mikä olisi rehellinen ja avoin tiedonsaanti paikka?

451

1982

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      englannin taitoa käyttöön ja hakukoneita käyttämään lontoon kielellä muutakin hakukonetta kuin googlea

      • Anonyymi

        Kaikki ulkomaalaiset sivut eivät paljasta sitä mitä ovat, monet esiintyvät professorin titteleillä vaikka eivät välttämättä omaa sitä titteliä.
        Kyllä omassa maassa saa tarpeeksi tietoa näistä asioista, usein vaan etsitään siksi asioita että halutaan kumota oman maan tieto jotenkin
        Ennakkoluuloiset ihmiset etsii aina jotain, ja kun löytävät niin ovat tyytyväisiä ” ähäkutti” tunteella eikä sitten edes tiedetä miten asiallisesta aiviåusta on kysymys, pää asia että muka ollaan oikeassa jotenkin.
        Lääkkeet näihin sairauksiin ovat valmistettu samoilla substansseilla joka maassa ainoastaan eri nimillä maan tapaan .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ulkomaalaiset sivut eivät paljasta sitä mitä ovat, monet esiintyvät professorin titteleillä vaikka eivät välttämättä omaa sitä titteliä.
        Kyllä omassa maassa saa tarpeeksi tietoa näistä asioista, usein vaan etsitään siksi asioita että halutaan kumota oman maan tieto jotenkin
        Ennakkoluuloiset ihmiset etsii aina jotain, ja kun löytävät niin ovat tyytyväisiä ” ähäkutti” tunteella eikä sitten edes tiedetä miten asiallisesta aiviåusta on kysymys, pää asia että muka ollaan oikeassa jotenkin.
        Lääkkeet näihin sairauksiin ovat valmistettu samoilla substansseilla joka maassa ainoastaan eri nimillä maan tapaan .

        "monet esiintyvät professorin titteleillä vaikka eivät välttämättä omaa sitä titteliä."

        Kertoisitko esimerkin?

        "Kyllä omassa maassa saa tarpeeksi tietoa näistä asioista"

        Tästä kyllä rohkenen olla eri mieltä.


      • Anonyymi

        Onkohan se lontoon kieli niin autuaaksi tekevä asia.

        Teoriassa isompi otanta antaa enemmän kaikkea kivaa. jossain päin maailmaa voidaan kokeilla jotain sellaista mitä muualla ei ole kokeiltu, tai joku tutkimus mitä ei näillä raukoilla rajoilla noteerata.

        Mutta samaalla myös disinformaation määrä kasvaa samassa suhteessa. Lupaavat löytöjen alkuperää on entistä hankalampi todentaa.

        Se mikä tietenkin muuttuu radikaalisti kielen vaihdoksella, on sen oman kuplan jäsenmäärä. Jos täällä on viisi ihmistä, niin enkuksi löytyy varmasti kuplia joissa on viisisataa tai viisituhattakin jäsentä.

        Vaikka heidänkin huolia pitäisi kuunnella, niin höpsömpi saattaa unohtaa, että kyseessä saattaa olla prosenttuaalisesti hyvin marginaalista ryhmästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "monet esiintyvät professorin titteleillä vaikka eivät välttämättä omaa sitä titteliä."

        Kertoisitko esimerkin?

        "Kyllä omassa maassa saa tarpeeksi tietoa näistä asioista"

        Tästä kyllä rohkenen olla eri mieltä.

        Siinäpä olet eri mieltä , yks ja sama minulle


      • Anonyymi

        Siinä on vaan se isompi ongelma, eli riittääkö itsellä tietotaito ja järki seulomaan paskan seasta se oikea ja rehellinen tieto? Monet sekoaa kun alkaa kaivaa asioita ja sekoaa fakemedian pauloihin ja sitten ei lääkkeetkään auta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ulkomaalaiset sivut eivät paljasta sitä mitä ovat, monet esiintyvät professorin titteleillä vaikka eivät välttämättä omaa sitä titteliä.
        Kyllä omassa maassa saa tarpeeksi tietoa näistä asioista, usein vaan etsitään siksi asioita että halutaan kumota oman maan tieto jotenkin
        Ennakkoluuloiset ihmiset etsii aina jotain, ja kun löytävät niin ovat tyytyväisiä ” ähäkutti” tunteella eikä sitten edes tiedetä miten asiallisesta aiviåusta on kysymys, pää asia että muka ollaan oikeassa jotenkin.
        Lääkkeet näihin sairauksiin ovat valmistettu samoilla substansseilla joka maassa ainoastaan eri nimillä maan tapaan .

        Suomessa valehdellaan suoraan lääkärin tittelillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa valehdellaan suoraan lääkärin tittelillä.

        Nyt alkaa olla sen verran väsyneitä argumentteja, että niistä taitaa olla enempi haittaa kuin hyötyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "monet esiintyvät professorin titteleillä vaikka eivät välttämättä omaa sitä titteliä."

        Kertoisitko esimerkin?

        "Kyllä omassa maassa saa tarpeeksi tietoa näistä asioista"

        Tästä kyllä rohkenen olla eri mieltä.

        Mikä luulet olevasi ainaisilla kysymyksilläsi esimerkeistä?
        Tarkoituksesi on vain stressata toista entistä enemmän.
        Saada toinen epävarmaksi ja kyseenalaistamaan itseään.
        Mikä sadisti! Oletko itse kuulunut hoitohenkilökuntaan?

        Niitä esimerkkejä saa vähää väliä ihmisten kokemuksista.
        TV:sä tulee kerran toisensa jälkeen lääketieteen kokeiluista;
        uusia lääkkeitä ja rokotteita voiton halusta.

        Minulla on kirja, jossa jokaisen lääkkeen vaikutus ja sivuvaikutukset
        on selitetty. Sain sen kirjaston poistaessa vanhempia kirjoja.
        Se on sama kuin apteekissa ja mitä myös lääkärit käyttävät.
        Ei lääkäreillä ole aikaa ja kiinnostusta selittää potilaille mitään oleellista! He ajavat oikoteitä päästäkseen seuraavaan rahastukseen.

        Jotkut väittävät voivansa hyvin annetuista psyyklääkkeistä,
        kun toisille se on vahingollista, sillä kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Monet aiheuttavat myös riippuvaisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa valehdellaan suoraan lääkärin tittelillä.

        Se on yleistä lääkärien keskuudessa maassa kuin maassa!
        Luin juuri itse oppineesta kirurgista, joka tekee vaarallisimpia
        kauneusleikkauksia, kuten takamuksen suurennoksia.
        Hänestä on varoitettu vuosikausia kaikissa pohjoismaissa,
        mutta jatkaa vain naisten lihan leikkaamista ja täyttämistä.
        You Tubessa Henny Harjusola oli hänen luonaan Ruotsissa
        saamassa uusia kurveja. Siellä on todisteita.
        Mutta näitä vastaavia on kaikkialla, eikä laki suojaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on yleistä lääkärien keskuudessa maassa kuin maassa!
        Luin juuri itse oppineesta kirurgista, joka tekee vaarallisimpia
        kauneusleikkauksia, kuten takamuksen suurennoksia.
        Hänestä on varoitettu vuosikausia kaikissa pohjoismaissa,
        mutta jatkaa vain naisten lihan leikkaamista ja täyttämistä.
        You Tubessa Henny Harjusola oli hänen luonaan Ruotsissa
        saamassa uusia kurveja. Siellä on todisteita.
        Mutta näitä vastaavia on kaikkialla, eikä laki suojaa.

        Nyt en taas oikein ymmärtänyt, miltä tämän lain pitäisi suojata? Ihmisten tyhmyydeltäkö?

        Pitääkö meillä olla laki, että tyhmä ihminen ei saa valita halpaa kauneusleikkausta, vaan hänen pitää valita kallis? Vai pitääkö meillä olla laki, että tyhmä ihminen ei saa syödä lääkkeitä turhaan, jonkun vieroitus oireen pelossa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa valehdellaan suoraan lääkärin tittelillä.

        Valehdellaan ?
        Ei ihme että näitä sairaita on olemassa, kun elämä on epäilyä kaikesta.
        Kenellä olisi mitään hyötyä valehdella ja miksi.?
        Luulottelu on ihmisissä se eniten sairain piirre.
        Kun ei tiedetä edes miten lääkärit tekevät työtään, vaan odotetaan jotain ihmeparannusta sairaudesta jota niin moni potee.
        Kaikki tiedot kirjataan journaaleihin, joten ei kukaan joka lukee itsensä lääkärin ammattiin mene sillä pohjalla kouluun että alattetaisiin muka valehtelemaan jotenkin, lääkäri haluavat auttaa, sitten on vaikea auttaa ihmistä jolla on ennakkoluulot ylimmäisenä mielessä, kas kun hän luulee olevansa jokin erikoistapaus potilas kaartissa. Vaikka on vaan ihan samoilla syillä hakeutunut lääkäriin kun tuhannet muutkin ihmiset.
        Joten otappa ja ajatteli hieman enemmän loogisesti asioita mitä suollat netissä.


      • Anonyymi

        Ota vain lääkkeesi lääkärin ohjeiden mukaisesti ja jos ne ei sulle sovi kerro siitä lääkärilles, älä täällä huuda jatkuvalla syötöllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valehdellaan ?
        Ei ihme että näitä sairaita on olemassa, kun elämä on epäilyä kaikesta.
        Kenellä olisi mitään hyötyä valehdella ja miksi.?
        Luulottelu on ihmisissä se eniten sairain piirre.
        Kun ei tiedetä edes miten lääkärit tekevät työtään, vaan odotetaan jotain ihmeparannusta sairaudesta jota niin moni potee.
        Kaikki tiedot kirjataan journaaleihin, joten ei kukaan joka lukee itsensä lääkärin ammattiin mene sillä pohjalla kouluun että alattetaisiin muka valehtelemaan jotenkin, lääkäri haluavat auttaa, sitten on vaikea auttaa ihmistä jolla on ennakkoluulot ylimmäisenä mielessä, kas kun hän luulee olevansa jokin erikoistapaus potilas kaartissa. Vaikka on vaan ihan samoilla syillä hakeutunut lääkäriin kun tuhannet muutkin ihmiset.
        Joten otappa ja ajatteli hieman enemmän loogisesti asioita mitä suollat netissä.

        Tää kysyjä on varmaan se henkilö, joka joutuu käyttään näitä lääkkeitä! Ei ole ollenkaan hävettävää kysellä, jos itse kyselet älä laita toisten niskaan näitä kyselyjä! Psykiatrit auttaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on yleistä lääkärien keskuudessa maassa kuin maassa!
        Luin juuri itse oppineesta kirurgista, joka tekee vaarallisimpia
        kauneusleikkauksia, kuten takamuksen suurennoksia.
        Hänestä on varoitettu vuosikausia kaikissa pohjoismaissa,
        mutta jatkaa vain naisten lihan leikkaamista ja täyttämistä.
        You Tubessa Henny Harjusola oli hänen luonaan Ruotsissa
        saamassa uusia kurveja. Siellä on todisteita.
        Mutta näitä vastaavia on kaikkialla, eikä laki suojaa.

        Ihan niin, nämä ns ” lääkärit” eivät aina edes ole lääkäreitä edes, mutta ihme kyllä varoituksista huolimatta naiset menee itseään muuttelemaan näiden luokse . Ei voi kun ihmetellä , kun enää ei saa olla se mikä on vaan ulkonäköä muokkaillaan. Monelta mennyt terveys näiden juttujen kanssa.


    • Anonyymi

      Kyllä psykiatria antaa sen tiedon mitä tarvitset, usein on niin että potilas epäilee koko ajan ja kuvittelee asioita joita ei ole hoitomenetelmistä. Äosykiatria antaa sinulle oikeat vastaukset. Kirjoita kaikki kysymyksesi paperille ja ota se mukaan psykiatrille niin saat oikean vastaukset. Sillä he tietävät parhaiten eikä heillä ole mitään syytä vääristellä asioita. Apteekin henkilökunta on myöskin osaavia mitä tulee lääkkeisiin, ei ne mitenkään välttele tiedon antamista.
      Netistä et saa mitään apua näihin asioihi , koska nettiin kirjoittelioden porukassa on vaan ihmisiä jotka syyttelee lääkkeitä vaikka vika on sairaudessa. Ja jokainen kokee asiat yksilöllisesti.. pitää jättää kaikki ennakkoluulot asioista ja luottaa tietoon mikä on saatavilla.

      • Anonyymi

        Tottakai psykiatrit huijaa koska psykiatria on täyttä huijausta. Ei ole mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai psykiatrit huijaa koska psykiatria on täyttä huijausta. Ei ole mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta.

        Ei ole myöskään objektiivista näyttöä lääkkeitten hoitovasteista.
        Täyttä puoskarointia koko psykiatria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai psykiatrit huijaa koska psykiatria on täyttä huijausta. Ei ole mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta.

        Prempi kun et kirjoittele tuollaisia ihmisille jotka todella haluavat oikean avun.
        Psykiatria on juuri näitä sairauksia varten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Prempi kun et kirjoittele tuollaisia ihmisille jotka todella haluavat oikean avun.
        Psykiatria on juuri näitä sairauksia varten.

        Psykiatriset tilat eivät ole sairauksia ollenkaan.
        Psykiatrinen saiaraus on olemassa vain kielikuvallisessa mielessä(metafora)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai psykiatrit huijaa koska psykiatria on täyttä huijausta. Ei ole mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta.

        Sinä itse olet objektiivinen näyttö mielisairauden olemassaolosta kaikille muille paitsi itsellesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä itse olet objektiivinen näyttö mielisairauden olemassaolosta kaikille muille paitsi itsellesi.

        Ei ole olemassa mielisairauksia.
        Kysymys on vaan siitä että miten ihmisen psyyke reagoi elämässä erilaisiin asioihin.Mielenpahoinvointi ei koskaan johdu mistään mielisairauksista koska niitä ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa mielisairauksia.
        Kysymys on vaan siitä että miten ihmisen psyyke reagoi elämässä erilaisiin asioihin.Mielenpahoinvointi ei koskaan johdu mistään mielisairauksista koska niitä ei ole.

        "Kyllä psykiatria antaa sen tiedon mitä tarvitset, usein on niin että potilas epäilee koko ajan ja kuvittelee asioita joita ei ole hoitomenetelmistä. Äosykiatria antaa sinulle oikeat vastaukset."

        Itse en tehnyt informed consenttia lääkkeistä. Minulla ei mainittu masennuslääkkeissä vieroitusoireista, väitettiin että ne ei aiheuta riippuvuutta(unohtaen mainita kehon fyysinen mukautuminen niihin eli ilmiö jolle on eng kielinen nimi dependence), puhuttiin serotoniiniin liittyvistä kemiallisista häiriöistä jota lääke muka korjaa (ei perustu tieteeseen), väitettiin että ne voi lopettaa milloin vain (mainitsematta vähennyksen tärkeyttä). Ei kerrottu siitä että lääkkeistä voi jäädä oireita myös käytön jälkeen (psykiatria ei edes ymmärrä eikä halua tutkia näitä). Ei kerrottu että nuorilla lääkettä ei ole tutkittu kasvuun ja kehutykseen niin että se ymmärretään täysin (olisiko nuorena pitänyt tämäkin älytä kysyä!!!) Toki jopa lääketieteen kirjallisuus on puhunut ns.tardiiveista lääkkeen jälkeen jatkuvista oireista. Toki lääketiede ignooraa esim PAWS ilmiön edelleen (protracted withdrawal) missä ihmisille puhkeaa vieroituksesta erilaisia oireita pidemmäksi aikaa kuin vieroitusoireiden sanotaan kestävän. Toki jo lääkepaketeissa lääkeyhtiöt sanoutuu irti vastuusta ja sanoo että oireet voi kestää muutaman kk tai piremäänkin (vailla mainintaa loppupvm:stä) ja olla vaikeita. Sr ei ole sattumaa, he pesee kätensä


        On sulla oikeasti pokkaa tulla väittämään että vika on sairaudessa kun mulla on jopa ihan lääkärin diagnosoima haitta papereissani :D se vaikuttk merkittävällä tavalla esim siihen miten kykenen tuntemaan turvallisuuden tunnetta. Jonka riskistä ei koskaan edes mainittu.

        Mua eniten ärsyttää naiivin auktoriteettiuskovaiset ihmiset. Toki projisoin kun osa haitoistani liittyi juuri tähän kun en kyseenalaistanut ja olin naiivi typerys kun popsin pillereitä uskoen lääkäriin. Ei tarvi kuin tutkia tapaa miten lääkkeitä tutkitaan milläkin aikavälillä ja havaitsee sen että psykiatria ei tiedä kaikkea mutta määräyskäytännöissä tästg ei huolehdita aina

        Vaikka psykiatri kuinka vakuuttelisi että lääke on hyödyllinen ja siitä ei tule haittaa pitemmällä aikavälillä, loppupeleissä haitat kantaa potilas kehossaan jota tullaan vielä usein kohtelemaan usein tavalla mistä annat tässä osviittaa. Lääkärit on hoitokäytännöissään usein pöyhkeän ylimielisiä haitan suhteen mitä ei ole kunnola edes tutkittu.

        Itse uskoin psykiatriaan siihen asti kunnes tajusin kuinka haitallisia lääkkeet on pitemmällä aikavälillä ja psykiatri ei tiennyt yhtään mitä teki eikä pystynyt korjaamaan haittoja jotka puhkesi vieroituksesta joita hän lääkitsi uusilla koukuttavilla lääkkeillä pahentaen ja pitkäkestoistaen oireita entisestään. Ihmisillä on kehossaan homeostaasi johon psykiatrian aineet vaikuttaa niin että keho yrittää aina niillä sotkemisen jälkeen muodostaa uuden homeostaasin. Uskon että joskus tämä ei mene kuin strömsössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyllä psykiatria antaa sen tiedon mitä tarvitset, usein on niin että potilas epäilee koko ajan ja kuvittelee asioita joita ei ole hoitomenetelmistä. Äosykiatria antaa sinulle oikeat vastaukset."

        Itse en tehnyt informed consenttia lääkkeistä. Minulla ei mainittu masennuslääkkeissä vieroitusoireista, väitettiin että ne ei aiheuta riippuvuutta(unohtaen mainita kehon fyysinen mukautuminen niihin eli ilmiö jolle on eng kielinen nimi dependence), puhuttiin serotoniiniin liittyvistä kemiallisista häiriöistä jota lääke muka korjaa (ei perustu tieteeseen), väitettiin että ne voi lopettaa milloin vain (mainitsematta vähennyksen tärkeyttä). Ei kerrottu siitä että lääkkeistä voi jäädä oireita myös käytön jälkeen (psykiatria ei edes ymmärrä eikä halua tutkia näitä). Ei kerrottu että nuorilla lääkettä ei ole tutkittu kasvuun ja kehutykseen niin että se ymmärretään täysin (olisiko nuorena pitänyt tämäkin älytä kysyä!!!) Toki jopa lääketieteen kirjallisuus on puhunut ns.tardiiveista lääkkeen jälkeen jatkuvista oireista. Toki lääketiede ignooraa esim PAWS ilmiön edelleen (protracted withdrawal) missä ihmisille puhkeaa vieroituksesta erilaisia oireita pidemmäksi aikaa kuin vieroitusoireiden sanotaan kestävän. Toki jo lääkepaketeissa lääkeyhtiöt sanoutuu irti vastuusta ja sanoo että oireet voi kestää muutaman kk tai piremäänkin (vailla mainintaa loppupvm:stä) ja olla vaikeita. Sr ei ole sattumaa, he pesee kätensä


        On sulla oikeasti pokkaa tulla väittämään että vika on sairaudessa kun mulla on jopa ihan lääkärin diagnosoima haitta papereissani :D se vaikuttk merkittävällä tavalla esim siihen miten kykenen tuntemaan turvallisuuden tunnetta. Jonka riskistä ei koskaan edes mainittu.

        Mua eniten ärsyttää naiivin auktoriteettiuskovaiset ihmiset. Toki projisoin kun osa haitoistani liittyi juuri tähän kun en kyseenalaistanut ja olin naiivi typerys kun popsin pillereitä uskoen lääkäriin. Ei tarvi kuin tutkia tapaa miten lääkkeitä tutkitaan milläkin aikavälillä ja havaitsee sen että psykiatria ei tiedä kaikkea mutta määräyskäytännöissä tästg ei huolehdita aina

        Vaikka psykiatri kuinka vakuuttelisi että lääke on hyödyllinen ja siitä ei tule haittaa pitemmällä aikavälillä, loppupeleissä haitat kantaa potilas kehossaan jota tullaan vielä usein kohtelemaan usein tavalla mistä annat tässä osviittaa. Lääkärit on hoitokäytännöissään usein pöyhkeän ylimielisiä haitan suhteen mitä ei ole kunnola edes tutkittu.

        Itse uskoin psykiatriaan siihen asti kunnes tajusin kuinka haitallisia lääkkeet on pitemmällä aikavälillä ja psykiatri ei tiennyt yhtään mitä teki eikä pystynyt korjaamaan haittoja jotka puhkesi vieroituksesta joita hän lääkitsi uusilla koukuttavilla lääkkeillä pahentaen ja pitkäkestoistaen oireita entisestään. Ihmisillä on kehossaan homeostaasi johon psykiatrian aineet vaikuttaa niin että keho yrittää aina niillä sotkemisen jälkeen muodostaa uuden homeostaasin. Uskon että joskus tämä ei mene kuin strömsössä.

        " se vaikuttk merkittävällä tavalla esim siihen miten kykenen tuntemaan turvallisuuden tunnetta. "

        olet selvästikin ottanut ja älyllistävällä tavalla selvää haitoista. Onko tuo turvallisuuden tunteen puuttuminen kadottaminen jossain luotettavassa lähteessä todettu haitta lääkkeille? Kiinnostaisi tietää lisää. kiva, jos viitsit vastailla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " se vaikuttk merkittävällä tavalla esim siihen miten kykenen tuntemaan turvallisuuden tunnetta. "

        olet selvästikin ottanut ja älyllistävällä tavalla selvää haitoista. Onko tuo turvallisuuden tunteen puuttuminen kadottaminen jossain luotettavassa lähteessä todettu haitta lääkkeille? Kiinnostaisi tietää lisää. kiva, jos viitsit vastailla.

        Ilmeisesti psykologian ymmärrys puuttuu. Haitat vaikuttaa myös psyykeeseen ja voi traumatisoidakin, mutta psyyke ei ole syy haitoille. Haitat voi aiheuttaa keholle ja mielelle stressiä koska kehoa ei ole suunniteltu kokemaan esim pitkäkestoisia vieroitusoireita tai sitä ettei pysty vaikkapa istumaan paikallaan kun on pakko liikuttaa kehoaan haitan vuoksi. Kumma kun psykiatria ei ole päässyt tähän ymmärryksen tasoon haittojen seurauksista. Mutta ehkä sitä ei ymmärrä jos ei itse koe. Ja se haitta mikä papereihini on kirjattu EI ole ollut psykologinen. Toki jos vaikka jollekin tehtäisiin jalkaleikkaus, ei kerrottaisi riskeistä ja se menisi pieleen ja ihminen saisi pitkäkestoista elämänlaatua laskevaa haittaa se voisi vaikuttaa myös psyykeeseem.

        Se ei silti tarkoita että ihminen itse kuvittelee haitat tai ihmisen mielen sairaus olisi syynä kaikkeen jos kärsii haitan seurauksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä itse olet objektiivinen näyttö mielisairauden olemassaolosta kaikille muille paitsi itsellesi.

        Jos olet eri mieltä henkilön kanssa, niin leimaat hänet mielisairaaksi. Eli kyse ei ole oikeasta sairaudesta vaan väärästä mielipiteestä.

        Objektiivisella näytöllä tarkoitetaan esimerkiksi verikokeita, röntgenkuvia ja koepaloja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti psykologian ymmärrys puuttuu. Haitat vaikuttaa myös psyykeeseen ja voi traumatisoidakin, mutta psyyke ei ole syy haitoille. Haitat voi aiheuttaa keholle ja mielelle stressiä koska kehoa ei ole suunniteltu kokemaan esim pitkäkestoisia vieroitusoireita tai sitä ettei pysty vaikkapa istumaan paikallaan kun on pakko liikuttaa kehoaan haitan vuoksi. Kumma kun psykiatria ei ole päässyt tähän ymmärryksen tasoon haittojen seurauksista. Mutta ehkä sitä ei ymmärrä jos ei itse koe. Ja se haitta mikä papereihini on kirjattu EI ole ollut psykologinen. Toki jos vaikka jollekin tehtäisiin jalkaleikkaus, ei kerrottaisi riskeistä ja se menisi pieleen ja ihminen saisi pitkäkestoista elämänlaatua laskevaa haittaa se voisi vaikuttaa myös psyykeeseem.

        Se ei silti tarkoita että ihminen itse kuvittelee haitat tai ihmisen mielen sairaus olisi syynä kaikkeen jos kärsii haitan seurauksista.

        täällä esim kirjoitus aihetta sivuten psykoterapeutin kirjoittamana mitä ongelmia lääkkeistä voi seurata missä on otettu hyviä pointteja esille https://www.madinamerica.com/2016/12/outsiders-observation/

        Siis psyykeen ja hermostonkin tasolla.

        Sille en voi mitään että psykiatria vähättelee näitä ongelmia valkopesten lääkkeitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet eri mieltä henkilön kanssa, niin leimaat hänet mielisairaaksi. Eli kyse ei ole oikeasta sairaudesta vaan väärästä mielipiteestä.

        Objektiivisella näytöllä tarkoitetaan esimerkiksi verikokeita, röntgenkuvia ja koepaloja.

        Yleensä argumentointi menee toiseen argumentoijaan keskittyneeksi ja mahdollisesti haukkuvaksi kun omat argumentit loppuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä argumentointi menee toiseen argumentoijaan keskittyneeksi ja mahdollisesti haukkuvaksi kun omat argumentit loppuu.

        kun joku kyseenalaistaa psykiatrian oppisisältöjä tai sen kapasiteettia parantaa hyvinvointia diagnosoimalla ja usein lääkitsemällä (erilaisilla psykoaktiivisilla aineilla) alkaa mielisairaaksi, sairaudentunnottomaksi, hoitovastaiseksi haukkuminen. Aina kun ihmiset kertoo haitoistaan alkaa se "haitat on omassa mielessäsi ne kuvittelee sen"-mantra. menee vaan psykiatrille niin saa oikeat lääkkeet ja psykiatriassa tiedetään kaikki. Ainiin. Olen käynytkin psykiatrialla haittojen saanninkin jälkeen ja ei ole niitä lääkkeitä edes suositeltu enää. Miksi suositeltaisiin jos olo on ollut kahta kauheampi lääkkeissä?

        Itse päädyin ajamaan ilman psykiatrin mielipidettä lääkkeet alas kun tulkitsin että hän oli lääkinnyt lääkkeen haittaa ja pahentanut sitä. Psykiatri oli varma omasta lääkitsemistavastaan vaikka ihmiset jotka koki etten ollut oma itseni lääkkeissä. Usein ulkopuoliset jorya tuntee ihmisen voi nähdä potentiaalisia ongelmia lääkkeissä jopa paremmin kuin lääkäri etenkin jos hän on nähnyt ihmisen vaikka ekaa kertaa vasta lääkittynä. Ihminen itse voi olla medication spellbinding tilassa ymmärtämättä kaikkia lääkityksen negatiivisia puolia itseensä. Ja olo parani lääkkeet alasajettaessa paljon kun haitat helpotti paljon. Miksi tällaiseen lääketieteen alaan pitäisi uskoa sataprosenttisesti tai siihen että he edes havaitsee ongelmat mitä he on itse aiheuttaneet ja potilaan tilan huonontamista?

        Psykiatrit on erehtyväisiä, hoito on usein resurssipuutteista, lääkärit vaihtuilee usein ja tieteessä kuten joku tässä ketjussa kirjoittikin tutkimuksessakin on ongelmansa, siinä mitä tutkimusta rahoitetaan, mikä on intressin kohteena ja mitä ei. Usein halutaan tuoda esiin lääkkeen hyötyjä ja tutkia niitä kuin vaikkapa harmia pitkällä tähtäimellä aivoille

        Itse uskon omaan intuitiooni mikä minulle on hyväksi nyykyään. Joku voi sanoa mielipiteensä mutta en enää antaisi ikäänkuin vastuuta omasta hoidostani ulkoistaen sen jollekin joka määrittelee mikä on parhaaksi ikäänkuin minun pitäisi luottaa vain heidän määrittelyihinsä kuka olen ja mikä minulle olisi parasta.

        Jälkikäteen eräs lääkäri myönsu että kyse oli ollut haitasta.

        Miten ihmeessä luottaisin johonkin psykiatriin ja antaisin hänen enää leikkiä aivokemioillani? Olen huomannut muitakin tapoja parantaa hyvinvointia jotka on ainakin minulle henk koht osoittaneet kuinka tehottomia on lääkkeet. Ja kuinka elintapakeinot on tehokkaita. Kun kehoa kohtelee niin että vastaa kehon tarpeisiin usein mielikin piristyy. Pää toimii paremmin, uni toimii hyvin, on oma itsensä toisin kuin itseään ja tunteitaan muuttaessa kemikaaleilla. Psyykenlääkkeet usein sotkee kehoa ja siitö voi seurata pahoinvointia.

        On paljon henkisiä tarpeita meillä myös minkä täyttäminen lisää hyvinvointia. Esim sosiaalinen kanssakäyminen ja muu. Kaikilla ei näitä ole, nämä tarpeet ei täyty, he ovat onnettomia.

        . Myös terapia on biologista hoitoa koska aivoissa rakentuu uusia hermoyhteyksiä. Keho ja hermosto on olennaisessa osassa hyvinvoinnissa. Hermostoa kannattaa kohdella niin että oppii tasapainottamaan sitä esim tietää milloin lepoa, milloin rauhoittumista, mikä on liikaa. Koen että psyykenlääkkeet enemmän sotki hermostoa. Tunteita voi oppia kohtaamaan ja resilienssi voi kasvaa ilman itsensä huumaamista. Meissä on paljon vahvuutta selvitä vaikeuksista ilman huumaamista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti psykologian ymmärrys puuttuu. Haitat vaikuttaa myös psyykeeseen ja voi traumatisoidakin, mutta psyyke ei ole syy haitoille. Haitat voi aiheuttaa keholle ja mielelle stressiä koska kehoa ei ole suunniteltu kokemaan esim pitkäkestoisia vieroitusoireita tai sitä ettei pysty vaikkapa istumaan paikallaan kun on pakko liikuttaa kehoaan haitan vuoksi. Kumma kun psykiatria ei ole päässyt tähän ymmärryksen tasoon haittojen seurauksista. Mutta ehkä sitä ei ymmärrä jos ei itse koe. Ja se haitta mikä papereihini on kirjattu EI ole ollut psykologinen. Toki jos vaikka jollekin tehtäisiin jalkaleikkaus, ei kerrottaisi riskeistä ja se menisi pieleen ja ihminen saisi pitkäkestoista elämänlaatua laskevaa haittaa se voisi vaikuttaa myös psyykeeseem.

        Se ei silti tarkoita että ihminen itse kuvittelee haitat tai ihmisen mielen sairaus olisi syynä kaikkeen jos kärsii haitan seurauksista.

        Ainahan nämä vierittävät syyn jonkun niskoille mutta ei se nilti niitä terveeksi tee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainahan nämä vierittävät syyn jonkun niskoille mutta ei se nilti niitä terveeksi tee.

        No kyllä syytä voi vierittääkin jos informaatiota haitoista ei tarjota potilaalle, lääkeyhtiöt itsekin yrittää valkopestä lääkkeitään kutsumalla esim masislääke vieroitusoireita discontinuation syndromeksi ja onko ihme jos lääkäritkin haittoja vähättelee, vuosia vieroitusoireita vähätellään ja sitten hiljalleen vähän vakavammin otetaan ja sinä aikana monien potilaiden kokemia pitkäkestoisempia oireita on vähätelty. Uusin on PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt) josta tieto ilmestyi paketteihin 2019. Milloinkas Prozac on tullutkaan markkinoille?. Itse kärsin siitä lääkkeiden seurauksena kun olin koe eläimenä nuoresta pitäen.

        Se että joku sanoo sitä harvinaiseksi ei auta monia potilaira ketkä siinä jamasaa on. Uskon että kanssakärsijöitäni on enemmän ryhmässä ketkä on lähteneet pitkäaikaislääkkeille nuoresta pitäen tai käyttäneet suurempia annoksia. Jonkinasteisia seksuaalisen toiminnan häiriöitä tulee n. puolelle SSRI-masennuslääkkeissä. Toki monilla ne palautuu niin että ne ei haittaa elämää.

        Ja mitäs vielä. Mitäs masennuslääkkeitä on tunteita leikkaavat lääkkeet? Tämä vaikurus on tullut ihmisille jotka ei ole käyttäneet lääkkeitä masennukseen. Aika kaukana on lääkkeet siitä kemiallista epätasapainoa/vai serotoniinivajettako se oli korjaavista lääkkeistä ja voi myös kyseenalaistaa onko termi masennuslääke ihan oikea. Nykyään hehhkutetaan neuroplastisuuden lisääntymistä mutta kummasti vähemmälle huomiolle jää kaikki se sekasotku mitä vahinkoa saaneet kehossaan kantaa.

        On oikein vierittää syy siitä toisen niskoille ja järjestelmän niskoille jos asiat menee näin. Myöskin vieroitusohjeet oli perseestä lääkäriltä. Myöskin systeemin resurssipuutteet tekee mahdollisuuden huonompaam lääkeseurantaan ja pysyvämpiin lääkärisuhteisiin. Ongelma ei ole vain pilleritkään vaan tapa miten niitä määrätään, miten niistä kerrotaan, vaarantaen potilaita resurssipuutteisessa systeemissä

        Itse kadun lähinnä liikettä missä otin pillerin paketista ja pistin suuhun vuositolkulla, olin omaksunut täysin biologisen psykiatrian ihmiskuvan ja hoirokäytäntöjen parantavuuden ja naiivia uskoani voittoja tavoittelevien häikäilemättömien lääkeyhtiöihin.

        Ehkä olen myös typerä ja kriittiseen ajatteluun kykenemätön ihminen joka uskoi kaiken hetkessä. Siitä vieritän syyn omiin niskoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet eri mieltä henkilön kanssa, niin leimaat hänet mielisairaaksi. Eli kyse ei ole oikeasta sairaudesta vaan väärästä mielipiteestä.

        Objektiivisella näytöllä tarkoitetaan esimerkiksi verikokeita, röntgenkuvia ja koepaloja.

        Se on sinun mielipiteesi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai psykiatrit huijaa koska psykiatria on täyttä huijausta. Ei ole mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta.

        Mistäs silloin on vika kun ihminen kulkee alasti pihalla viemässä roskia kylmällä pakkasella, ja soittelee Yökaudet ihmisten ovikelloja haukkumassa heitä rumilla nimillä, eikä anna ihmisille yörauhaa ja sanoo että naapurit ovat käyneet myrkyttämässä hänen ruokansa, Siis ihmisille joita ei edes tunne.
        Eikö silloin Ole jossain vikaa kunnolla vaikka Fysiikka toimii normaalisti ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti psykologian ymmärrys puuttuu. Haitat vaikuttaa myös psyykeeseen ja voi traumatisoidakin, mutta psyyke ei ole syy haitoille. Haitat voi aiheuttaa keholle ja mielelle stressiä koska kehoa ei ole suunniteltu kokemaan esim pitkäkestoisia vieroitusoireita tai sitä ettei pysty vaikkapa istumaan paikallaan kun on pakko liikuttaa kehoaan haitan vuoksi. Kumma kun psykiatria ei ole päässyt tähän ymmärryksen tasoon haittojen seurauksista. Mutta ehkä sitä ei ymmärrä jos ei itse koe. Ja se haitta mikä papereihini on kirjattu EI ole ollut psykologinen. Toki jos vaikka jollekin tehtäisiin jalkaleikkaus, ei kerrottaisi riskeistä ja se menisi pieleen ja ihminen saisi pitkäkestoista elämänlaatua laskevaa haittaa se voisi vaikuttaa myös psyykeeseem.

        Se ei silti tarkoita että ihminen itse kuvittelee haitat tai ihmisen mielen sairaus olisi syynä kaikkeen jos kärsii haitan seurauksista.

        Onhan näitä haittoja tullut, pieleen menneistä leikkauksista, vuosia jatkuneista lääkityksistä ja niiden lopettamisista. Joka tapauksessa elämä jatkuu, ja voi olla tyytyväinen, että asiat on sentään paremmin kuin ennen.
        Miettimällä liikaa menneitä, menee tämä hetki ja tulevaisuus pilalle.
        Jokaisella on ristinsä kannettavana, kenellä mistäkin syystä, mutta elämä on vedettävä loppuun saakka siitä huolimatta.

        Jotkut, jotka tännekin kirjoittelevat, antavat ymmärtää, että ovat päässeet lopulta lääkkeistä eroon, ehkä pois hoidonkin piiristä.
        Oletteko miettineet, miten menisi, jos ette takertuisi menneeseen ja mahdollisiin haittoihin, koska sekin vaikuttaa juuri sinne psyykeen, kun voivottelee jo tapahtuneita asioita. Ne eivät kuitenkaan katoa minnekään, mutta niiden kanssakin oppii elämään silloin kun on niin sanotusti pakko.

        Kenenkään ei kannata tätä kirjoitusta ottaa henkilökohtaisesti, mutta ehkä saa syntymään uusia ajatuksia, ja miettimään, miten pärjätä menneiden kanssa, koska ne ovat olemassa loppuelämän ajan.
        Ja ajattelemalla eri mahdollisuuksia ym. saa kehitettyä omaa psyykeä, ehkä kenties parhaiten, ainakin paremmin kuin haukutuilla lääkkeillä, ja joidenkin mielestä huonolla hoidolla ja tietämättömillä lääkäreillä.

        Jos muiden apu ei kelpaa, ei jää vaihtoehdoksi kuin keksiä omia keinoja oman olotilan parantamiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kun joku kyseenalaistaa psykiatrian oppisisältöjä tai sen kapasiteettia parantaa hyvinvointia diagnosoimalla ja usein lääkitsemällä (erilaisilla psykoaktiivisilla aineilla) alkaa mielisairaaksi, sairaudentunnottomaksi, hoitovastaiseksi haukkuminen. Aina kun ihmiset kertoo haitoistaan alkaa se "haitat on omassa mielessäsi ne kuvittelee sen"-mantra. menee vaan psykiatrille niin saa oikeat lääkkeet ja psykiatriassa tiedetään kaikki. Ainiin. Olen käynytkin psykiatrialla haittojen saanninkin jälkeen ja ei ole niitä lääkkeitä edes suositeltu enää. Miksi suositeltaisiin jos olo on ollut kahta kauheampi lääkkeissä?

        Itse päädyin ajamaan ilman psykiatrin mielipidettä lääkkeet alas kun tulkitsin että hän oli lääkinnyt lääkkeen haittaa ja pahentanut sitä. Psykiatri oli varma omasta lääkitsemistavastaan vaikka ihmiset jotka koki etten ollut oma itseni lääkkeissä. Usein ulkopuoliset jorya tuntee ihmisen voi nähdä potentiaalisia ongelmia lääkkeissä jopa paremmin kuin lääkäri etenkin jos hän on nähnyt ihmisen vaikka ekaa kertaa vasta lääkittynä. Ihminen itse voi olla medication spellbinding tilassa ymmärtämättä kaikkia lääkityksen negatiivisia puolia itseensä. Ja olo parani lääkkeet alasajettaessa paljon kun haitat helpotti paljon. Miksi tällaiseen lääketieteen alaan pitäisi uskoa sataprosenttisesti tai siihen että he edes havaitsee ongelmat mitä he on itse aiheuttaneet ja potilaan tilan huonontamista?

        Psykiatrit on erehtyväisiä, hoito on usein resurssipuutteista, lääkärit vaihtuilee usein ja tieteessä kuten joku tässä ketjussa kirjoittikin tutkimuksessakin on ongelmansa, siinä mitä tutkimusta rahoitetaan, mikä on intressin kohteena ja mitä ei. Usein halutaan tuoda esiin lääkkeen hyötyjä ja tutkia niitä kuin vaikkapa harmia pitkällä tähtäimellä aivoille

        Itse uskon omaan intuitiooni mikä minulle on hyväksi nyykyään. Joku voi sanoa mielipiteensä mutta en enää antaisi ikäänkuin vastuuta omasta hoidostani ulkoistaen sen jollekin joka määrittelee mikä on parhaaksi ikäänkuin minun pitäisi luottaa vain heidän määrittelyihinsä kuka olen ja mikä minulle olisi parasta.

        Jälkikäteen eräs lääkäri myönsu että kyse oli ollut haitasta.

        Miten ihmeessä luottaisin johonkin psykiatriin ja antaisin hänen enää leikkiä aivokemioillani? Olen huomannut muitakin tapoja parantaa hyvinvointia jotka on ainakin minulle henk koht osoittaneet kuinka tehottomia on lääkkeet. Ja kuinka elintapakeinot on tehokkaita. Kun kehoa kohtelee niin että vastaa kehon tarpeisiin usein mielikin piristyy. Pää toimii paremmin, uni toimii hyvin, on oma itsensä toisin kuin itseään ja tunteitaan muuttaessa kemikaaleilla. Psyykenlääkkeet usein sotkee kehoa ja siitö voi seurata pahoinvointia.

        On paljon henkisiä tarpeita meillä myös minkä täyttäminen lisää hyvinvointia. Esim sosiaalinen kanssakäyminen ja muu. Kaikilla ei näitä ole, nämä tarpeet ei täyty, he ovat onnettomia.

        . Myös terapia on biologista hoitoa koska aivoissa rakentuu uusia hermoyhteyksiä. Keho ja hermosto on olennaisessa osassa hyvinvoinnissa. Hermostoa kannattaa kohdella niin että oppii tasapainottamaan sitä esim tietää milloin lepoa, milloin rauhoittumista, mikä on liikaa. Koen että psyykenlääkkeet enemmän sotki hermostoa. Tunteita voi oppia kohtaamaan ja resilienssi voi kasvaa ilman itsensä huumaamista. Meissä on paljon vahvuutta selvitä vaikeuksista ilman huumaamista

        Vahvuutta selviämiseen saa sillä, kun tutustuu omaan itseensä.
        Mitä paremmin itsensä tuntee ja tietää, uskoo itseensä ja omiin voimavaroihinsa, jaksaa paremmin henkisesti. Silloin ei myöskään tarvitse syytellä , että joku muu olisi itselle jotakin aiheuttanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllä syytä voi vierittääkin jos informaatiota haitoista ei tarjota potilaalle, lääkeyhtiöt itsekin yrittää valkopestä lääkkeitään kutsumalla esim masislääke vieroitusoireita discontinuation syndromeksi ja onko ihme jos lääkäritkin haittoja vähättelee, vuosia vieroitusoireita vähätellään ja sitten hiljalleen vähän vakavammin otetaan ja sinä aikana monien potilaiden kokemia pitkäkestoisempia oireita on vähätelty. Uusin on PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt) josta tieto ilmestyi paketteihin 2019. Milloinkas Prozac on tullutkaan markkinoille?. Itse kärsin siitä lääkkeiden seurauksena kun olin koe eläimenä nuoresta pitäen.

        Se että joku sanoo sitä harvinaiseksi ei auta monia potilaira ketkä siinä jamasaa on. Uskon että kanssakärsijöitäni on enemmän ryhmässä ketkä on lähteneet pitkäaikaislääkkeille nuoresta pitäen tai käyttäneet suurempia annoksia. Jonkinasteisia seksuaalisen toiminnan häiriöitä tulee n. puolelle SSRI-masennuslääkkeissä. Toki monilla ne palautuu niin että ne ei haittaa elämää.

        Ja mitäs vielä. Mitäs masennuslääkkeitä on tunteita leikkaavat lääkkeet? Tämä vaikurus on tullut ihmisille jotka ei ole käyttäneet lääkkeitä masennukseen. Aika kaukana on lääkkeet siitä kemiallista epätasapainoa/vai serotoniinivajettako se oli korjaavista lääkkeistä ja voi myös kyseenalaistaa onko termi masennuslääke ihan oikea. Nykyään hehhkutetaan neuroplastisuuden lisääntymistä mutta kummasti vähemmälle huomiolle jää kaikki se sekasotku mitä vahinkoa saaneet kehossaan kantaa.

        On oikein vierittää syy siitä toisen niskoille ja järjestelmän niskoille jos asiat menee näin. Myöskin vieroitusohjeet oli perseestä lääkäriltä. Myöskin systeemin resurssipuutteet tekee mahdollisuuden huonompaam lääkeseurantaan ja pysyvämpiin lääkärisuhteisiin. Ongelma ei ole vain pilleritkään vaan tapa miten niitä määrätään, miten niistä kerrotaan, vaarantaen potilaita resurssipuutteisessa systeemissä

        Itse kadun lähinnä liikettä missä otin pillerin paketista ja pistin suuhun vuositolkulla, olin omaksunut täysin biologisen psykiatrian ihmiskuvan ja hoirokäytäntöjen parantavuuden ja naiivia uskoani voittoja tavoittelevien häikäilemättömien lääkeyhtiöihin.

        Ehkä olen myös typerä ja kriittiseen ajatteluun kykenemätön ihminen joka uskoi kaiken hetkessä. Siitä vieritän syyn omiin niskoihin.

        Ole mieluummin iloinen siitä, jos et enää ota pillereitä paketista ja pistä suuhusi.
        Ei mistään ole tarvetta itseäänkään syyttää, sekin vaikuttaa psyykeen, usein vieläpä negatiivisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistäs silloin on vika kun ihminen kulkee alasti pihalla viemässä roskia kylmällä pakkasella, ja soittelee Yökaudet ihmisten ovikelloja haukkumassa heitä rumilla nimillä, eikä anna ihmisille yörauhaa ja sanoo että naapurit ovat käyneet myrkyttämässä hänen ruokansa, Siis ihmisille joita ei edes tunne.
        Eikö silloin Ole jossain vikaa kunnolla vaikka Fysiikka toimii normaalisti ,

        Mikään teko ei ole eikä voi olla sairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kun joku kyseenalaistaa psykiatrian oppisisältöjä tai sen kapasiteettia parantaa hyvinvointia diagnosoimalla ja usein lääkitsemällä (erilaisilla psykoaktiivisilla aineilla) alkaa mielisairaaksi, sairaudentunnottomaksi, hoitovastaiseksi haukkuminen. Aina kun ihmiset kertoo haitoistaan alkaa se "haitat on omassa mielessäsi ne kuvittelee sen"-mantra. menee vaan psykiatrille niin saa oikeat lääkkeet ja psykiatriassa tiedetään kaikki. Ainiin. Olen käynytkin psykiatrialla haittojen saanninkin jälkeen ja ei ole niitä lääkkeitä edes suositeltu enää. Miksi suositeltaisiin jos olo on ollut kahta kauheampi lääkkeissä?

        Itse päädyin ajamaan ilman psykiatrin mielipidettä lääkkeet alas kun tulkitsin että hän oli lääkinnyt lääkkeen haittaa ja pahentanut sitä. Psykiatri oli varma omasta lääkitsemistavastaan vaikka ihmiset jotka koki etten ollut oma itseni lääkkeissä. Usein ulkopuoliset jorya tuntee ihmisen voi nähdä potentiaalisia ongelmia lääkkeissä jopa paremmin kuin lääkäri etenkin jos hän on nähnyt ihmisen vaikka ekaa kertaa vasta lääkittynä. Ihminen itse voi olla medication spellbinding tilassa ymmärtämättä kaikkia lääkityksen negatiivisia puolia itseensä. Ja olo parani lääkkeet alasajettaessa paljon kun haitat helpotti paljon. Miksi tällaiseen lääketieteen alaan pitäisi uskoa sataprosenttisesti tai siihen että he edes havaitsee ongelmat mitä he on itse aiheuttaneet ja potilaan tilan huonontamista?

        Psykiatrit on erehtyväisiä, hoito on usein resurssipuutteista, lääkärit vaihtuilee usein ja tieteessä kuten joku tässä ketjussa kirjoittikin tutkimuksessakin on ongelmansa, siinä mitä tutkimusta rahoitetaan, mikä on intressin kohteena ja mitä ei. Usein halutaan tuoda esiin lääkkeen hyötyjä ja tutkia niitä kuin vaikkapa harmia pitkällä tähtäimellä aivoille

        Itse uskon omaan intuitiooni mikä minulle on hyväksi nyykyään. Joku voi sanoa mielipiteensä mutta en enää antaisi ikäänkuin vastuuta omasta hoidostani ulkoistaen sen jollekin joka määrittelee mikä on parhaaksi ikäänkuin minun pitäisi luottaa vain heidän määrittelyihinsä kuka olen ja mikä minulle olisi parasta.

        Jälkikäteen eräs lääkäri myönsu että kyse oli ollut haitasta.

        Miten ihmeessä luottaisin johonkin psykiatriin ja antaisin hänen enää leikkiä aivokemioillani? Olen huomannut muitakin tapoja parantaa hyvinvointia jotka on ainakin minulle henk koht osoittaneet kuinka tehottomia on lääkkeet. Ja kuinka elintapakeinot on tehokkaita. Kun kehoa kohtelee niin että vastaa kehon tarpeisiin usein mielikin piristyy. Pää toimii paremmin, uni toimii hyvin, on oma itsensä toisin kuin itseään ja tunteitaan muuttaessa kemikaaleilla. Psyykenlääkkeet usein sotkee kehoa ja siitö voi seurata pahoinvointia.

        On paljon henkisiä tarpeita meillä myös minkä täyttäminen lisää hyvinvointia. Esim sosiaalinen kanssakäyminen ja muu. Kaikilla ei näitä ole, nämä tarpeet ei täyty, he ovat onnettomia.

        . Myös terapia on biologista hoitoa koska aivoissa rakentuu uusia hermoyhteyksiä. Keho ja hermosto on olennaisessa osassa hyvinvoinnissa. Hermostoa kannattaa kohdella niin että oppii tasapainottamaan sitä esim tietää milloin lepoa, milloin rauhoittumista, mikä on liikaa. Koen että psyykenlääkkeet enemmän sotki hermostoa. Tunteita voi oppia kohtaamaan ja resilienssi voi kasvaa ilman itsensä huumaamista. Meissä on paljon vahvuutta selvitä vaikeuksista ilman huumaamista

        Hei, no kerroppa vähän tästä sairaudentunnottomuduesta?

        -Mistä sinun mielestä tällainen ”haukkumanimi” on saanut alkunsa?
        -Minkälaisia ihmisiä sillä yleensä haukutaan?
        -Miten yleistä tämä nimittely on?
        -Mistä voi erottaa että sitä käytetään haukkumasanana, eikä todellista tilaa kuvaavana sanana?
        -Voiko sairaudentunnoton ihminen saada sairauden tunnon?
        -Mistä tällä foorumilla huomaa että kirjoittaja saattaa olla sairaudentunnoton?
        -Kumpi on ensin, sairaudentunnottomuus, vai lääkkeiden sivuvaikutus?

        Ja kaikki saa vastata. =)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllä syytä voi vierittääkin jos informaatiota haitoista ei tarjota potilaalle, lääkeyhtiöt itsekin yrittää valkopestä lääkkeitään kutsumalla esim masislääke vieroitusoireita discontinuation syndromeksi ja onko ihme jos lääkäritkin haittoja vähättelee, vuosia vieroitusoireita vähätellään ja sitten hiljalleen vähän vakavammin otetaan ja sinä aikana monien potilaiden kokemia pitkäkestoisempia oireita on vähätelty. Uusin on PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt) josta tieto ilmestyi paketteihin 2019. Milloinkas Prozac on tullutkaan markkinoille?. Itse kärsin siitä lääkkeiden seurauksena kun olin koe eläimenä nuoresta pitäen.

        Se että joku sanoo sitä harvinaiseksi ei auta monia potilaira ketkä siinä jamasaa on. Uskon että kanssakärsijöitäni on enemmän ryhmässä ketkä on lähteneet pitkäaikaislääkkeille nuoresta pitäen tai käyttäneet suurempia annoksia. Jonkinasteisia seksuaalisen toiminnan häiriöitä tulee n. puolelle SSRI-masennuslääkkeissä. Toki monilla ne palautuu niin että ne ei haittaa elämää.

        Ja mitäs vielä. Mitäs masennuslääkkeitä on tunteita leikkaavat lääkkeet? Tämä vaikurus on tullut ihmisille jotka ei ole käyttäneet lääkkeitä masennukseen. Aika kaukana on lääkkeet siitä kemiallista epätasapainoa/vai serotoniinivajettako se oli korjaavista lääkkeistä ja voi myös kyseenalaistaa onko termi masennuslääke ihan oikea. Nykyään hehhkutetaan neuroplastisuuden lisääntymistä mutta kummasti vähemmälle huomiolle jää kaikki se sekasotku mitä vahinkoa saaneet kehossaan kantaa.

        On oikein vierittää syy siitä toisen niskoille ja järjestelmän niskoille jos asiat menee näin. Myöskin vieroitusohjeet oli perseestä lääkäriltä. Myöskin systeemin resurssipuutteet tekee mahdollisuuden huonompaam lääkeseurantaan ja pysyvämpiin lääkärisuhteisiin. Ongelma ei ole vain pilleritkään vaan tapa miten niitä määrätään, miten niistä kerrotaan, vaarantaen potilaita resurssipuutteisessa systeemissä

        Itse kadun lähinnä liikettä missä otin pillerin paketista ja pistin suuhun vuositolkulla, olin omaksunut täysin biologisen psykiatrian ihmiskuvan ja hoirokäytäntöjen parantavuuden ja naiivia uskoani voittoja tavoittelevien häikäilemättömien lääkeyhtiöihin.

        Ehkä olen myös typerä ja kriittiseen ajatteluun kykenemätön ihminen joka uskoi kaiken hetkessä. Siitä vieritän syyn omiin niskoihin.

        Mitä siinä tuoteselosteessa nyt taas pitäis lukea.

        "Sadisitnen lääkäri on määrännyt tämän lääkkeen kiduttamaan sinua..."

        Sitä tietoa on saatavilla nykyisin enemmän ja helpommin kuin koskaan. Siitä hyvänä esimerkkinä on nämä kaikki lukuisat lääke expertit joita tämäkin foorumi vilisee. Ei siis ole tiedonpuutetta.

        Mutta ehkä ero onkin siinä, että minä en todellakaan kadu sitä, että aloitin lääkityksen, en kadu sitä että söin lääkettä, enkä kadu sitä että lopetin lääkkeet.

        Kaikella mitä olen itseni eteen tehnyt on suhteellisen selvä syy ja seuraus suhte. Ei se tietenkään aina ole ollut niin, mutta ajan oloon asiat alkavat loksahdella kohdalleen, enkä yritä enää ajatella että seuraus olisi ennen syytä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet eri mieltä henkilön kanssa, niin leimaat hänet mielisairaaksi. Eli kyse ei ole oikeasta sairaudesta vaan väärästä mielipiteestä.

        Objektiivisella näytöllä tarkoitetaan esimerkiksi verikokeita, röntgenkuvia ja koepaloja.

        Aivan, psykiatria on täyttä huuhaata. Mitään tieteellistä koko alassa ei ole. Psykiatria on tämän päivän taikauskoa. Näissä asioissa ei olla pääosin edistetty menneistä vuosisadoista juuri ollenkaan. Ainoa asia, mikä on lopetettu, on ihmisten aivojen kirurginen lobotoiminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, psykiatria on täyttä huuhaata. Mitään tieteellistä koko alassa ei ole. Psykiatria on tämän päivän taikauskoa. Näissä asioissa ei olla pääosin edistetty menneistä vuosisadoista juuri ollenkaan. Ainoa asia, mikä on lopetettu, on ihmisten aivojen kirurginen lobotoiminen.

        Psykiatrian tietoja ei pitäisi ollenkaan olla kirjattu terveystietoisen Oma kantaan. Psykiatria ei ole lääketiedettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian tietoja ei pitäisi ollenkaan olla kirjattu terveystietoisen Oma kantaan. Psykiatria ei ole lääketiedettä.

        Eikä psykiatria ole mitään tiedettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään teko ei ole eikä voi olla sairaus.

        Mutta jokaisella teolla on aina seurauksensa. Joskus niistä joutuu oikeuteen, tai vankilaan ja joskus hoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, psykiatria on täyttä huuhaata. Mitään tieteellistä koko alassa ei ole. Psykiatria on tämän päivän taikauskoa. Näissä asioissa ei olla pääosin edistetty menneistä vuosisadoista juuri ollenkaan. Ainoa asia, mikä on lopetettu, on ihmisten aivojen kirurginen lobotoiminen.

        Olen todennut että kaikki muukin on huuhaata, jos ne ovat erimieltä itseni kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen todennut että kaikki muukin on huuhaata, jos ne ovat erimieltä itseni kanssa.

        Näinhän se vaikeimmissa tapauksissa usein menee.......


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, no kerroppa vähän tästä sairaudentunnottomuduesta?

        -Mistä sinun mielestä tällainen ”haukkumanimi” on saanut alkunsa?
        -Minkälaisia ihmisiä sillä yleensä haukutaan?
        -Miten yleistä tämä nimittely on?
        -Mistä voi erottaa että sitä käytetään haukkumasanana, eikä todellista tilaa kuvaavana sanana?
        -Voiko sairaudentunnoton ihminen saada sairauden tunnon?
        -Mistä tällä foorumilla huomaa että kirjoittaja saattaa olla sairaudentunnoton?
        -Kumpi on ensin, sairaudentunnottomuus, vai lääkkeiden sivuvaikutus?

        Ja kaikki saa vastata. =)

        Se mitä tässä jäin itse ihmettelemään, on se että miten sairaudentunnottomat, tai siis tässä tapauksessa koko psykiatrian kieltäjät, käsittelee tätä koko aihetta hirveän sairauskeskeisesti.

        Luulis jo tollasesta ristiriidasta pään räjähtävän.


      • Anonyymi

        Naurettava esitys, psykiatri markkinoi tappavat aineet karamellina.
        Selvää valehtelua.
        Lääkkeen vaikuttavan aineen googlaaminen englaniksi rotta kokeista alkain niin alkaa näkyä psykiatrien valheet hyvin suoraan.
        Vain tyhmä luottaa siihen joka rhasta myy psyykkepikllereitä.
        Unohtakaa apteekin ja psykiatrin söpöstykset "kaikki muka tutkittua".
        Feda, federal food and drug administration on aika varma lähde.
        Usa,ssa lääke valvonta on tarkempaa koska se on vakuutus teeveys ja velehtelusta joutuu oikeasti korvaamaan kansalle,

        Toistan lääkkeen vaikuttavan aineen nimi googleen ja saat täysin puoluueetoamat tutkumukset joskus suomeksi mutta varmasti enganniksi saat ja käännät google kääntäjällä ellei koneessasi ole automaatti käännös päällä, eli se vaihtaa kerralla koko tekstin suomeksi.

        Psykiatrin esittämät valheet on naurettavaa petosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian tietoja ei pitäisi ollenkaan olla kirjattu terveystietoisen Oma kantaan. Psykiatria ei ole lääketiedettä.

        Pitäisikös meidän nut korjata tämäkin harhakäsitys.

        Oma kanta on protaali josta vain sinä pääset näkemään sinua koskevat kirjaukset, resepti, jne.

        Tarkoitit varmaan lakisääteistä kirjaamista jonka lähtökohtana on ns. "palveluketjut" sillä ei siis ole merkitystä onko kirjaus tiedettä vai ei, vaan sen mukaan onko tiedolla merkitystä palveluketjun ja sen onnistumisen kannalta.

        Lienee ihan kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka eniten valittavat huonosta palvelusta, Sabotoivat sitä yleensä itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyllä psykiatria antaa sen tiedon mitä tarvitset, usein on niin että potilas epäilee koko ajan ja kuvittelee asioita joita ei ole hoitomenetelmistä. Äosykiatria antaa sinulle oikeat vastaukset."

        Itse en tehnyt informed consenttia lääkkeistä. Minulla ei mainittu masennuslääkkeissä vieroitusoireista, väitettiin että ne ei aiheuta riippuvuutta(unohtaen mainita kehon fyysinen mukautuminen niihin eli ilmiö jolle on eng kielinen nimi dependence), puhuttiin serotoniiniin liittyvistä kemiallisista häiriöistä jota lääke muka korjaa (ei perustu tieteeseen), väitettiin että ne voi lopettaa milloin vain (mainitsematta vähennyksen tärkeyttä). Ei kerrottu siitä että lääkkeistä voi jäädä oireita myös käytön jälkeen (psykiatria ei edes ymmärrä eikä halua tutkia näitä). Ei kerrottu että nuorilla lääkettä ei ole tutkittu kasvuun ja kehutykseen niin että se ymmärretään täysin (olisiko nuorena pitänyt tämäkin älytä kysyä!!!) Toki jopa lääketieteen kirjallisuus on puhunut ns.tardiiveista lääkkeen jälkeen jatkuvista oireista. Toki lääketiede ignooraa esim PAWS ilmiön edelleen (protracted withdrawal) missä ihmisille puhkeaa vieroituksesta erilaisia oireita pidemmäksi aikaa kuin vieroitusoireiden sanotaan kestävän. Toki jo lääkepaketeissa lääkeyhtiöt sanoutuu irti vastuusta ja sanoo että oireet voi kestää muutaman kk tai piremäänkin (vailla mainintaa loppupvm:stä) ja olla vaikeita. Sr ei ole sattumaa, he pesee kätensä


        On sulla oikeasti pokkaa tulla väittämään että vika on sairaudessa kun mulla on jopa ihan lääkärin diagnosoima haitta papereissani :D se vaikuttk merkittävällä tavalla esim siihen miten kykenen tuntemaan turvallisuuden tunnetta. Jonka riskistä ei koskaan edes mainittu.

        Mua eniten ärsyttää naiivin auktoriteettiuskovaiset ihmiset. Toki projisoin kun osa haitoistani liittyi juuri tähän kun en kyseenalaistanut ja olin naiivi typerys kun popsin pillereitä uskoen lääkäriin. Ei tarvi kuin tutkia tapaa miten lääkkeitä tutkitaan milläkin aikavälillä ja havaitsee sen että psykiatria ei tiedä kaikkea mutta määräyskäytännöissä tästg ei huolehdita aina

        Vaikka psykiatri kuinka vakuuttelisi että lääke on hyödyllinen ja siitä ei tule haittaa pitemmällä aikavälillä, loppupeleissä haitat kantaa potilas kehossaan jota tullaan vielä usein kohtelemaan usein tavalla mistä annat tässä osviittaa. Lääkärit on hoitokäytännöissään usein pöyhkeän ylimielisiä haitan suhteen mitä ei ole kunnola edes tutkittu.

        Itse uskoin psykiatriaan siihen asti kunnes tajusin kuinka haitallisia lääkkeet on pitemmällä aikavälillä ja psykiatri ei tiennyt yhtään mitä teki eikä pystynyt korjaamaan haittoja jotka puhkesi vieroituksesta joita hän lääkitsi uusilla koukuttavilla lääkkeillä pahentaen ja pitkäkestoistaen oireita entisestään. Ihmisillä on kehossaan homeostaasi johon psykiatrian aineet vaikuttaa niin että keho yrittää aina niillä sotkemisen jälkeen muodostaa uuden homeostaasin. Uskon että joskus tämä ei mene kuin strömsössä.

        Kokemattoman ihmisen hyvä uskoista sinisilmäistä valehtelua että psykiatrilta muka saat totuuden.
        Niin kauan kun emme vo vetää heitä vastuuseen valehrelusta, heltä ette saa mitään totuutta.
        He välittää vain 💊myynnistå,
        Sillä ei ole väliä kuoleeko se yksilö siihen pilleriin,
        Se ei kiinnista yhtä ainutta psykiatria.

        Jos kiinnostais kakki psyche pillerit he olisi jo vetäbeet pois,
        Joka ikinen psyche pilleri on tappava myrkky
        Ilman ainuttakaan positivista vaikutusta.
        Rahasta psykiatri valehtelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti psykologian ymmärrys puuttuu. Haitat vaikuttaa myös psyykeeseen ja voi traumatisoidakin, mutta psyyke ei ole syy haitoille. Haitat voi aiheuttaa keholle ja mielelle stressiä koska kehoa ei ole suunniteltu kokemaan esim pitkäkestoisia vieroitusoireita tai sitä ettei pysty vaikkapa istumaan paikallaan kun on pakko liikuttaa kehoaan haitan vuoksi. Kumma kun psykiatria ei ole päässyt tähän ymmärryksen tasoon haittojen seurauksista. Mutta ehkä sitä ei ymmärrä jos ei itse koe. Ja se haitta mikä papereihini on kirjattu EI ole ollut psykologinen. Toki jos vaikka jollekin tehtäisiin jalkaleikkaus, ei kerrottaisi riskeistä ja se menisi pieleen ja ihminen saisi pitkäkestoista elämänlaatua laskevaa haittaa se voisi vaikuttaa myös psyykeeseem.

        Se ei silti tarkoita että ihminen itse kuvittelee haitat tai ihmisen mielen sairaus olisi syynä kaikkeen jos kärsii haitan seurauksista.

        Esim psykiatri valehtelee illan labraa että yksilöllä on kemiallinen epätasapaino!
        Jos psykiatri edes epäilisi kemiallista epätasapainoa hän mittaisi sen labrassa ja lääkitsisi viite arvoon.

        Nyt he tekevät pillereillään sellaisen kilometrin päähän näkyvän kemiallisen epätasapanon.

        Käyttäkää hyvät ihmiset luontais tuotteita,
        Jos uontais hoitaja olisi tuollainen patolokinen sarja valehtelja kun psykiatri, hän istuisi linnassa ja maksais korvauksa lopun ikää.

        Jos luontais hoitaja pidättäsi ihmisiä ja vakivalloin iskisi C vitamiinia nahkaasi, hän olisi heti liike tominta kiellossa.

        Psykiatri saa vangita mieleltään teeveimmät vankilaan siitä rikokseta että ovat saaneet taudin jossa on usemapi kuin yksi oire/ per kehon tauti
        Niin vankilan portti helahtaa kun et noudata sairastuessasi 1 oire per tauti direktiviä, koska sellaisia tauteja ei ole.
        Kaikissa taudeissa on monta oiretta.
        Psykiatri saa valehdella, harjottaa väkivaltaa,
        Olla barbaari ja myrkyttää ihmisä väkivalloin,
        Valehtelevat että sairaiden gurujen suulla tehtyhen teorioiden lukeminen tekee heistä ihmistuntijan.

        Kehoitan kaikkia lopettamaan yhteiskuntaamme tyystin,

        Näettehän että sairas barbaari despootti ryhmä saa tehdä mitä tahansa ja kukaan ei ota kaneluita vastaan eikä heitä rangaitu edes silmä väristä pöpi paprujen teosta
        Vain manipuloitava idiootti uskoo suulla tehtyjä tieteitä,
        psychestä ei saa geeni näytettä, koska psycheä ei ole olemassa
        On olemassa ikuinen ylös nouseva sielu, jonka yksin jumala tuntee, ei psykiatri.
        Jota evoluutio ateismi ei voinut sietää, siksi evokuutio valheesta tehtiin jatkovalhe psyche teoria.
        Fakta on psykolokia kuuluu samaan evoluutioon
        Kuin koko psyche teoria.
        Psykiatrit valehtelee mielisairaudet on geneettisiä saadakseen vihan aikaan kansalaisten kesken.
        Fakta on että sielussa ei ole geenejä, joista evoluutio valehtelee mielisairauden, eli kielikuvan eli metaforan tulevan.

        Mielisairaaksi merkataan ne jotka psykiatri katsoo kehon kipujen tai karvahatun väristä evoluutiossa kehitys kelvottomaksi ja haluaa myrkyttää pois maapallolta,
        Ensin myrkytettiin
        -opioidien yli annoksiin, kuolemat merkattiin psykosomatiaksi.
        Sitten oli zyklon kaasu myrkytys niille joiden kallon muoto ja silmä väri ei tyranni psykiatreja miellyttänyt, he teki kaasutuksen oikeuttamiseksi tapettavien silmäväristä diaknoisin geneettinen skitsofrenia, geeni testinä pahvin pala jossa silmä värit, (kaikki valehtelua vihan aikaan saamiseksi niin silloin kuin nyt)

        Zyklon kaasu korvattiin yhtä myrkyllisellä insuliini shokki hoidolla ja taas 5% kuoli sydän pysähdykseen heti eka shokissa. Tätä puoskarointia ecoluutioon perustuva psykiatria käytti tappamiseen 1970 luvulla täysin palkein.

        Insuliinsta siirryttiin kemiallisen AIDS sin eli erittäin vakavan valkosolu vähyyden tekeviin neurolepteihin, jotka tekee tappavia haima ja elin tulehduksia ja kuolema saadaan näyttämään luonnoloiselta.
        Fakta kuoleman syy on: tapettiin evoluutiossa kehitys kelvottomaksi psykiatrien toimesta kemialliseen AIDS, siin ja sen aiheuttamaan luonnplliselta näyttävään tulehdukseen.

        Kuuletteko näitä fakta totuuksia yjdeltäkään psykiatrilta?
        Ette.
        Tutkikaa lääkeet vaikuttavan aineen mukaan.
        Älä usko yhtä ainutta sanaa jonka € 💊tiede psykiatri sanoo.
        He on joko tyhmiä ja uskovat kaikki mitä professorit suullaan selostaa, eikä huomaa kysyä, missä ne fakta näytteet psychen olemasaa olosta on, puheet ei riitä.
        Missä on fakta näyte kemiallisesta epätasapainosta kultakin yksilöltä?
        Puheet ei riitä.
        Missä on fakta geeni testi kunkin ihmisen geneettisestä mielisairaudesta, myös geeni logus ja sijainti ja geeni numero, se että satu setä puhuu mielisairauksista ei ole tiede,
        Eikä se että valehdellaan että suulla tehdyt diknoosit on geneettisiä, ei riitä,
        Pitää olla faktaa ja psykiatriassa ja evoluutiossa ei koskaan ole mitään muuta kuin joulupukkien pitkiä puheita, joita vain ja ainoastaan lapsi uskoo
        aikuinen ihminen ja terve järkinen näkee het kerralla että kaikki on vain puhetta, joten ei pinintä uskomista koko psyche teoriaan,
        Johon nää 💊 huijarit kuppaa valtion kassat ja valehtelee olevansa ihmis sielun tuntijoita eli täys hyijareita, esiintyvät jumalan sijaisina.
        Kammotkaa heitä ja muuttakkaa pois suomesta.
        Tämä kaikki on 🇫🇮ihmisoikeus rikollisuutta, 🇫🇮 laisille valehtelua.

        Muuallakin on yliviisaita hulluja, mutta ei niin paljon kuin suomessa.
        Joka on täys vainoharahinen valtio, näkee mielisairauksia joka kehon kivussa, joka on rasismia ja sadismia sairaita kohtaan, koska evoluutiossa vahvat ei sairastu.
        Nää on varmoja merkkejä: psykiatria on evoluutio vaheen jatke.
        Myös 5 tsuti luokitus käsky tuli ecoluutiolta,
        Evolutionary psykolokia/ evoluutionary psykiatria eikipedia kertoo että kuolleiden kallo mittaukset aloitettiin 1864 joista pääteltiin evoluutiossa kehitys kelpoisuus, siis liki 100 v. Ennen hitlerin syntymää, joka muka oli syy pää kallo mittauksiin, vaikka psykiatrit ne mittasi ne kaasuleirilläkin.
        Hitler johti sotaa bunkeristaan 24/7 eikä tiennyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään teko ei ole eikä voi olla sairaus.

        Sairaus voi saada ihmisen tekemään mitä oudoimpia asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naurettava esitys, psykiatri markkinoi tappavat aineet karamellina.
        Selvää valehtelua.
        Lääkkeen vaikuttavan aineen googlaaminen englaniksi rotta kokeista alkain niin alkaa näkyä psykiatrien valheet hyvin suoraan.
        Vain tyhmä luottaa siihen joka rhasta myy psyykkepikllereitä.
        Unohtakaa apteekin ja psykiatrin söpöstykset "kaikki muka tutkittua".
        Feda, federal food and drug administration on aika varma lähde.
        Usa,ssa lääke valvonta on tarkempaa koska se on vakuutus teeveys ja velehtelusta joutuu oikeasti korvaamaan kansalle,

        Toistan lääkkeen vaikuttavan aineen nimi googleen ja saat täysin puoluueetoamat tutkumukset joskus suomeksi mutta varmasti enganniksi saat ja käännät google kääntäjällä ellei koneessasi ole automaatti käännös päällä, eli se vaihtaa kerralla koko tekstin suomeksi.

        Psykiatrin esittämät valheet on naurettavaa petosta.

        Karamellit myydään ihan elintarvikeliikkeissä, eikä niihin tarvitse reseptiä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naurettava esitys, psykiatri markkinoi tappavat aineet karamellina.
        Selvää valehtelua.
        Lääkkeen vaikuttavan aineen googlaaminen englaniksi rotta kokeista alkain niin alkaa näkyä psykiatrien valheet hyvin suoraan.
        Vain tyhmä luottaa siihen joka rhasta myy psyykkepikllereitä.
        Unohtakaa apteekin ja psykiatrin söpöstykset "kaikki muka tutkittua".
        Feda, federal food and drug administration on aika varma lähde.
        Usa,ssa lääke valvonta on tarkempaa koska se on vakuutus teeveys ja velehtelusta joutuu oikeasti korvaamaan kansalle,

        Toistan lääkkeen vaikuttavan aineen nimi googleen ja saat täysin puoluueetoamat tutkumukset joskus suomeksi mutta varmasti enganniksi saat ja käännät google kääntäjällä ellei koneessasi ole automaatti käännös päällä, eli se vaihtaa kerralla koko tekstin suomeksi.

        Psykiatrin esittämät valheet on naurettavaa petosta.

        Tässä valmis linkki erittäin vaaralliseen aineeseen, ja mitkä ovat yliannostuksen oireet.

        https://anna.fi/hyvinvointi/liika-veden-juonti-voi-johtaa-vesimyrkytykseen-nama-oireet-paljastavat-lipitatko-liikaa-vetta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä valmis linkki erittäin vaaralliseen aineeseen, ja mitkä ovat yliannostuksen oireet.

        https://anna.fi/hyvinvointi/liika-veden-juonti-voi-johtaa-vesimyrkytykseen-nama-oireet-paljastavat-lipitatko-liikaa-vetta

        Aika huono vertaus verrata niinsanottua elämän elintärkeää eliksiiriä ja jotain synteettistä muutaman vuosikymmenen olemassa ollutta (vrt. Ihmisen evoluution kesto) labrakemikaalia keskenään. Ihmiskeho osaa muuten säädellä huomattavan hyvin nestetasapainoa ilmoittaen janon tunteesta ja myös ihminen saa aika hyvin käsityksen keholta milloin on juotu tarpeeksi. Jos ei muusta niin ainakin pissan väristä. En tiedä ketään kuka olisi saanut vesimyrkytyksen. Keho on kyllä fiksu

        Keho on muuten myös huomattavan fiksu psykiatrian typerien aineiden kanssa jotka psykiatri on mutunsa ja tutkimustietonsa perusteella määrännyt usein ihmisen koostakin riippumatta samalla annoskella ja tietämättä metabolisoinnista miten ihminen metabolisoi ainetta.. keho alkaa reagoida aineeseen jolla yritetään esim salvata dopamiinia lisäämällä reseptoritiheyttä koska se yrittää kiertää tällaisen salpaamisen koska välittäjäaineet säätelevät erilaisia tärkeitä tehtäviä kehossa. Keho pyrkii aina homeostaasiin ja aineita säännöllisesti käyträmällä kehon homeostaasi mukautuu aineen käytön alle, mutta toisaalta vieroituksen aikana kehon pitää rakentaa uusi homeostaasi. Siitä seuraa usein vieroitusoireita. Serotoniinia ylöspumpatessa keho usein vähentää serotoniinireseptoreja, downreguloiden niitä ettei mitään olisi liikaa. Toisinaan asiat ei mene putkeen aineiden kanssa ja esim dopamiinin salpaamisesta seuraa häiriöitä motoriikan puolella koska psykiatrian aineet on niin fiksuja puuttuessaan olennaisten välittäjäaineiden toimintaan. Siinä sitten naama nykii tai steppaa ympyrää kykenemättä pysähtymään paniikissa tai saa jonkun lääkeparkinsonismin oireita.

        En ole kuullut että vesi yleensä tekee tällaista. Yleensä vesi on aika neutraali juttu. Harvemmin tappaa. Ellet upota itseäsi veteen tai ignooraa kehosi signaalit veden juonnissa.

        Psykiatrian aineet taas voi tappaa esim jos keho ei onnistu säätelemään esim liiallista serotoniininpumppausta (serotoniinisyndrooma). Moni aine psykiatriassa voi sairastuttaa kehoa ja sotkea sitä.

        Sinänsä osuva vertaus veteen että lääkejäämät päätyy myös vesistöihin ja kalapoloiset kärsivät niistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika huono vertaus verrata niinsanottua elämän elintärkeää eliksiiriä ja jotain synteettistä muutaman vuosikymmenen olemassa ollutta (vrt. Ihmisen evoluution kesto) labrakemikaalia keskenään. Ihmiskeho osaa muuten säädellä huomattavan hyvin nestetasapainoa ilmoittaen janon tunteesta ja myös ihminen saa aika hyvin käsityksen keholta milloin on juotu tarpeeksi. Jos ei muusta niin ainakin pissan väristä. En tiedä ketään kuka olisi saanut vesimyrkytyksen. Keho on kyllä fiksu

        Keho on muuten myös huomattavan fiksu psykiatrian typerien aineiden kanssa jotka psykiatri on mutunsa ja tutkimustietonsa perusteella määrännyt usein ihmisen koostakin riippumatta samalla annoskella ja tietämättä metabolisoinnista miten ihminen metabolisoi ainetta.. keho alkaa reagoida aineeseen jolla yritetään esim salvata dopamiinia lisäämällä reseptoritiheyttä koska se yrittää kiertää tällaisen salpaamisen koska välittäjäaineet säätelevät erilaisia tärkeitä tehtäviä kehossa. Keho pyrkii aina homeostaasiin ja aineita säännöllisesti käyträmällä kehon homeostaasi mukautuu aineen käytön alle, mutta toisaalta vieroituksen aikana kehon pitää rakentaa uusi homeostaasi. Siitä seuraa usein vieroitusoireita. Serotoniinia ylöspumpatessa keho usein vähentää serotoniinireseptoreja, downreguloiden niitä ettei mitään olisi liikaa. Toisinaan asiat ei mene putkeen aineiden kanssa ja esim dopamiinin salpaamisesta seuraa häiriöitä motoriikan puolella koska psykiatrian aineet on niin fiksuja puuttuessaan olennaisten välittäjäaineiden toimintaan. Siinä sitten naama nykii tai steppaa ympyrää kykenemättä pysähtymään paniikissa tai saa jonkun lääkeparkinsonismin oireita.

        En ole kuullut että vesi yleensä tekee tällaista. Yleensä vesi on aika neutraali juttu. Harvemmin tappaa. Ellet upota itseäsi veteen tai ignooraa kehosi signaalit veden juonnissa.

        Psykiatrian aineet taas voi tappaa esim jos keho ei onnistu säätelemään esim liiallista serotoniininpumppausta (serotoniinisyndrooma). Moni aine psykiatriassa voi sairastuttaa kehoa ja sotkea sitä.

        Sinänsä osuva vertaus veteen että lääkejäämät päätyy myös vesistöihin ja kalapoloiset kärsivät niistä.

        Itse asiassa vesi vertaus on aika hyvä parissa asiassa.

        -Jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää.
        -Haittaan pelkän aineen lisäksi liittyy myös sen määrä.

        Miksi et ole kuullut sitä että vesi tekee yleensä tällaista?

        Eihän se maailman yleisin asia ole, mutta tuntuu tapahtuvan silloin tällöin. Sen verran usein, että naisten lehdetkin siitä kiinnostuu, mutta miksi siitä ei puhuta tällä foorumilla vaikka ongelma ei aina ole somaattinen tai vesipokerin?

        Vastaus on tietenkin se, että täällä ei puhuta mistään, mistä ei voisi syyttää jotain muuta, ja oma vedenjuonti on yksi näistä asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse asiassa vesi vertaus on aika hyvä parissa asiassa.

        -Jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää.
        -Haittaan pelkän aineen lisäksi liittyy myös sen määrä.

        Miksi et ole kuullut sitä että vesi tekee yleensä tällaista?

        Eihän se maailman yleisin asia ole, mutta tuntuu tapahtuvan silloin tällöin. Sen verran usein, että naisten lehdetkin siitä kiinnostuu, mutta miksi siitä ei puhuta tällä foorumilla vaikka ongelma ei aina ole somaattinen tai vesipokerin?

        Vastaus on tietenkin se, että täällä ei puhuta mistään, mistä ei voisi syyttää jotain muuta, ja oma vedenjuonti on yksi näistä asioista.

        "jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää."

        Psykiatrian aineissa niitä ei paljoa tarvi etsiä. Lue vaikka yleiset haitat tietyistä aineista esim abilify joissa jo suht yleisinä on aika merkittäviä sellaisia ja ei koske jotain yliannostusta. Parista lasista vettä tuskin tällaisia on vai mitä luulet onko.... Mitä haittaa on parista lasista vettä? Pissattaa? Keho on nestetytetty paremmin?

        Psyykenlääkkeissä ymmärrän Joanna Moncrieffin oppien mukaisesti sivuvaikutukset lääkkeen vaikutuksina siinä missä hyödyllinenkin vaikutus. Esim seksuaalisen puolen ongelmat näen osana lääkkeen vaikutusta kuin psykiatrian väittämä hyödyllinen masennuksen poistumakin. NNT-luku on jotain 8 joten ihan kaikki ei toki saa tätäkään haittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää."

        Psykiatrian aineissa niitä ei paljoa tarvi etsiä. Lue vaikka yleiset haitat tietyistä aineista esim abilify joissa jo suht yleisinä on aika merkittäviä sellaisia ja ei koske jotain yliannostusta. Parista lasista vettä tuskin tällaisia on vai mitä luulet onko.... Mitä haittaa on parista lasista vettä? Pissattaa? Keho on nestetytetty paremmin?

        Psyykenlääkkeissä ymmärrän Joanna Moncrieffin oppien mukaisesti sivuvaikutukset lääkkeen vaikutuksina siinä missä hyödyllinenkin vaikutus. Esim seksuaalisen puolen ongelmat näen osana lääkkeen vaikutusta kuin psykiatrian väittämä hyödyllinen masennuksen poistumakin. NNT-luku on jotain 8 joten ihan kaikki ei toki saa tätäkään haittaa.

        Anteeksi hyötyä. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi hyötyä. :)

        Ei taida parista lasista vettä tulla ihan tällaista:

        "Abilify: Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä):

        diabetes mellitus
        univaikeudet
        ahdistuneisuus
        levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
        akatisia (epämiellyttävä sisäisen levottomuuden tunne ja pakottava tarve liikkua jatkuvasti)
        hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet
        vapina
        päänsärky
        väsymys
        uneliaisuus
        huimaus
        vapina ja näön hämärtyminen
        ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
        ruoansulatushäiriöt
        pahoinvointi
        lisääntynyt syljeneritys
        oksentelu
        väsyneisyys"

        Itse ainakin syyttäisin lääkäriä jos ei olisi maininnut että saatan pakottavasti joutua kävelemään pakonomaisesti liikkuen tai lääkäri olisi valehdellut että Abilify suorastaan hoitaa aivojani kemiallisesti niitä korjaten koska (ei mitenkään biologisesti todettu) mielen sairaus muuten vahingoittaisi aivojani

        Onneksi vedenjuonnista ei tarvi syyttää juuri ketään pääsäännöisesti.

        yleensä kun vesi tukee kehon optimaalista toimintaa eikä sotke välittäjäaineita josta seurauksena on luonnottomia oireita mitkä johtuu siitä että välittäjäaineet säätelee kehossa lukuisia asioita ja niihin puuttuminen aiheuttaa häiriötiloja kehossa. Suosittelen vedenjuontia kaikille kohtuullisissa määrin joka päivä loppuelämän ajan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei taida parista lasista vettä tulla ihan tällaista:

        "Abilify: Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä):

        diabetes mellitus
        univaikeudet
        ahdistuneisuus
        levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
        akatisia (epämiellyttävä sisäisen levottomuuden tunne ja pakottava tarve liikkua jatkuvasti)
        hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet
        vapina
        päänsärky
        väsymys
        uneliaisuus
        huimaus
        vapina ja näön hämärtyminen
        ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
        ruoansulatushäiriöt
        pahoinvointi
        lisääntynyt syljeneritys
        oksentelu
        väsyneisyys"

        Itse ainakin syyttäisin lääkäriä jos ei olisi maininnut että saatan pakottavasti joutua kävelemään pakonomaisesti liikkuen tai lääkäri olisi valehdellut että Abilify suorastaan hoitaa aivojani kemiallisesti niitä korjaten koska (ei mitenkään biologisesti todettu) mielen sairaus muuten vahingoittaisi aivojani

        Onneksi vedenjuonnista ei tarvi syyttää juuri ketään pääsäännöisesti.

        yleensä kun vesi tukee kehon optimaalista toimintaa eikä sotke välittäjäaineita josta seurauksena on luonnottomia oireita mitkä johtuu siitä että välittäjäaineet säätelee kehossa lukuisia asioita ja niihin puuttuminen aiheuttaa häiriötiloja kehossa. Suosittelen vedenjuontia kaikille kohtuullisissa määrin joka päivä loppuelämän ajan!

        No et sinäkään tainnut parista annoksesta Abifilyä saada noita kaikkia oireita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriset tilat eivät ole sairauksia ollenkaan.
        Psykiatrinen saiaraus on olemassa vain kielikuvallisessa mielessä(metafora)

        No se on se sama mitä sopertelet, alalla olevat taas tietävät miten tärkeää on saada hoitoa kun ei voi hyvin
        Niin että levittele siinä vaan omia pettymyksiä , ja uskomuksiesi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on sinun mielipiteesi!

        Väärästä mielipiteestä ?
        Näinhän se aina menee kun ei itse hyväksytä tilaansa, ja luullaan että on joku erikoistapaus psykiatrin puheilla.
        Kaikilla masentuneille on ihan sama kertomus omasta tilanteestaan , ja aina on joukossa joku joka katsoo oman tilanteensa olevan jotain muuta kun mitä lääkäri sanoo.
        Siis taistelee oman oletetun sairautensa kanssa leikaten lääkärit epäpäteviksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaus voi saada ihmisen tekemään mitä oudoimpia asioita.

        Ihan niin ja näitä tapauksia on nähty mitä ihmeellisimpiä tekoja kun päätä huippaa kunnolla. Itse eivät edes tiedosta tilaansa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika huono vertaus verrata niinsanottua elämän elintärkeää eliksiiriä ja jotain synteettistä muutaman vuosikymmenen olemassa ollutta (vrt. Ihmisen evoluution kesto) labrakemikaalia keskenään. Ihmiskeho osaa muuten säädellä huomattavan hyvin nestetasapainoa ilmoittaen janon tunteesta ja myös ihminen saa aika hyvin käsityksen keholta milloin on juotu tarpeeksi. Jos ei muusta niin ainakin pissan väristä. En tiedä ketään kuka olisi saanut vesimyrkytyksen. Keho on kyllä fiksu

        Keho on muuten myös huomattavan fiksu psykiatrian typerien aineiden kanssa jotka psykiatri on mutunsa ja tutkimustietonsa perusteella määrännyt usein ihmisen koostakin riippumatta samalla annoskella ja tietämättä metabolisoinnista miten ihminen metabolisoi ainetta.. keho alkaa reagoida aineeseen jolla yritetään esim salvata dopamiinia lisäämällä reseptoritiheyttä koska se yrittää kiertää tällaisen salpaamisen koska välittäjäaineet säätelevät erilaisia tärkeitä tehtäviä kehossa. Keho pyrkii aina homeostaasiin ja aineita säännöllisesti käyträmällä kehon homeostaasi mukautuu aineen käytön alle, mutta toisaalta vieroituksen aikana kehon pitää rakentaa uusi homeostaasi. Siitä seuraa usein vieroitusoireita. Serotoniinia ylöspumpatessa keho usein vähentää serotoniinireseptoreja, downreguloiden niitä ettei mitään olisi liikaa. Toisinaan asiat ei mene putkeen aineiden kanssa ja esim dopamiinin salpaamisesta seuraa häiriöitä motoriikan puolella koska psykiatrian aineet on niin fiksuja puuttuessaan olennaisten välittäjäaineiden toimintaan. Siinä sitten naama nykii tai steppaa ympyrää kykenemättä pysähtymään paniikissa tai saa jonkun lääkeparkinsonismin oireita.

        En ole kuullut että vesi yleensä tekee tällaista. Yleensä vesi on aika neutraali juttu. Harvemmin tappaa. Ellet upota itseäsi veteen tai ignooraa kehosi signaalit veden juonnissa.

        Psykiatrian aineet taas voi tappaa esim jos keho ei onnistu säätelemään esim liiallista serotoniininpumppausta (serotoniinisyndrooma). Moni aine psykiatriassa voi sairastuttaa kehoa ja sotkea sitä.

        Sinänsä osuva vertaus veteen että lääkejäämät päätyy myös vesistöihin ja kalapoloiset kärsivät niistä.

        Kun vettä juo liikaa niin elektrolyyttinen tasapain kärsii, on ollut myös kuoleman tapauksia liiasta veden juonnista.
        Vesi on sitä parasta ihmiselle, mutta ei liikaa juomalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaus voi saada ihmisen tekemään mitä oudoimpia asioita.

        Onko siitä sairaudesta mitään objektiivista näyttöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No se on se sama mitä sopertelet, alalla olevat taas tietävät miten tärkeää on saada hoitoa kun ei voi hyvin
        Niin että levittele siinä vaan omia pettymyksiä , ja uskomuksiesi

        Minkä takia alalla olevat eivät pysty esittämään yhtään mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkä takia alalla olevat eivät pysty esittämään yhtään mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta?

        Pitäskö sitä mennä kyselemään niiltä alalta olevilta eikä huudella tuuleen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika huono vertaus verrata niinsanottua elämän elintärkeää eliksiiriä ja jotain synteettistä muutaman vuosikymmenen olemassa ollutta (vrt. Ihmisen evoluution kesto) labrakemikaalia keskenään. Ihmiskeho osaa muuten säädellä huomattavan hyvin nestetasapainoa ilmoittaen janon tunteesta ja myös ihminen saa aika hyvin käsityksen keholta milloin on juotu tarpeeksi. Jos ei muusta niin ainakin pissan väristä. En tiedä ketään kuka olisi saanut vesimyrkytyksen. Keho on kyllä fiksu

        Keho on muuten myös huomattavan fiksu psykiatrian typerien aineiden kanssa jotka psykiatri on mutunsa ja tutkimustietonsa perusteella määrännyt usein ihmisen koostakin riippumatta samalla annoskella ja tietämättä metabolisoinnista miten ihminen metabolisoi ainetta.. keho alkaa reagoida aineeseen jolla yritetään esim salvata dopamiinia lisäämällä reseptoritiheyttä koska se yrittää kiertää tällaisen salpaamisen koska välittäjäaineet säätelevät erilaisia tärkeitä tehtäviä kehossa. Keho pyrkii aina homeostaasiin ja aineita säännöllisesti käyträmällä kehon homeostaasi mukautuu aineen käytön alle, mutta toisaalta vieroituksen aikana kehon pitää rakentaa uusi homeostaasi. Siitä seuraa usein vieroitusoireita. Serotoniinia ylöspumpatessa keho usein vähentää serotoniinireseptoreja, downreguloiden niitä ettei mitään olisi liikaa. Toisinaan asiat ei mene putkeen aineiden kanssa ja esim dopamiinin salpaamisesta seuraa häiriöitä motoriikan puolella koska psykiatrian aineet on niin fiksuja puuttuessaan olennaisten välittäjäaineiden toimintaan. Siinä sitten naama nykii tai steppaa ympyrää kykenemättä pysähtymään paniikissa tai saa jonkun lääkeparkinsonismin oireita.

        En ole kuullut että vesi yleensä tekee tällaista. Yleensä vesi on aika neutraali juttu. Harvemmin tappaa. Ellet upota itseäsi veteen tai ignooraa kehosi signaalit veden juonnissa.

        Psykiatrian aineet taas voi tappaa esim jos keho ei onnistu säätelemään esim liiallista serotoniininpumppausta (serotoniinisyndrooma). Moni aine psykiatriassa voi sairastuttaa kehoa ja sotkea sitä.

        Sinänsä osuva vertaus veteen että lääkejäämät päätyy myös vesistöihin ja kalapoloiset kärsivät niistä.

        Vuosia sitten ollessani psykiatrisessa sairaalassa, osastolla laitettiin pari potilasta ns. vesieristykseen.
        Suljettiin eristykseen, kun olivat muuten koko ajan juomassa vettä. Se on vaarallista aivoille, jos juo todella liikaa, siis vettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väärästä mielipiteestä ?
        Näinhän se aina menee kun ei itse hyväksytä tilaansa, ja luullaan että on joku erikoistapaus psykiatrin puheilla.
        Kaikilla masentuneille on ihan sama kertomus omasta tilanteestaan , ja aina on joukossa joku joka katsoo oman tilanteensa olevan jotain muuta kun mitä lääkäri sanoo.
        Siis taistelee oman oletetun sairautensa kanssa leikaten lääkärit epäpäteviksi

        Voi myös johtua siitä, kun lääkäri sattuukin tajuamaan, huomaamaan, mikä on potilaan ongelma.
        Sitä sitten hävetään, kun ei olla kunnossa ja toinenkin sattui huomaamaan, mistä kenkä puristaa.
        Ja se niin sanottu sairaudentunnottomuus on yhtenä tekijänä myös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi myös johtua siitä, kun lääkäri sattuukin tajuamaan, huomaamaan, mikä on potilaan ongelma.
        Sitä sitten hävetään, kun ei olla kunnossa ja toinenkin sattui huomaamaan, mistä kenkä puristaa.
        Ja se niin sanottu sairaudentunnottomuus on yhtenä tekijänä myös.

        Mitä objektiivista näyttöä on mistään mielisairaudesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää."

        Psykiatrian aineissa niitä ei paljoa tarvi etsiä. Lue vaikka yleiset haitat tietyistä aineista esim abilify joissa jo suht yleisinä on aika merkittäviä sellaisia ja ei koske jotain yliannostusta. Parista lasista vettä tuskin tällaisia on vai mitä luulet onko.... Mitä haittaa on parista lasista vettä? Pissattaa? Keho on nestetytetty paremmin?

        Psyykenlääkkeissä ymmärrän Joanna Moncrieffin oppien mukaisesti sivuvaikutukset lääkkeen vaikutuksina siinä missä hyödyllinenkin vaikutus. Esim seksuaalisen puolen ongelmat näen osana lääkkeen vaikutusta kuin psykiatrian väittämä hyödyllinen masennuksen poistumakin. NNT-luku on jotain 8 joten ihan kaikki ei toki saa tätäkään haittaa.

        Miksi sinä menit nyt kirjottamaan noin? Myö ollaan viikko yritetty selittää että meillä ei ole tarpeeks tietoo ja nyt sie menit paljastamaan että sitä on helppo ettiä.

        Siinä meni taas viikon kirjotukset hukkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sinä menit nyt kirjottamaan noin? Myö ollaan viikko yritetty selittää että meillä ei ole tarpeeks tietoo ja nyt sie menit paljastamaan että sitä on helppo ettiä.

        Siinä meni taas viikon kirjotukset hukkaan.

        Psykiatrian työntekijä (?) tai perskipuinen psykiatrian potilas yrittää verrata psyykenlääkkeitä veteen. Veikkaan että jos keskivertoihmiselle sanoisi että ottaako vesilasin vai Abilifyn ja kertoisi riskin noista haitoista (on muuten kokemusta tuolla listalla mainituista seuraamuksista psykiatrian aineista) niin moni taitaisi ihan ottaa vesilasin.:-) Monella on sentään itsesuojeluvaistoa!

        Psyykenlääkkeitä ei voi minkään logiikan mukaan verrata veteen koska ihan normaaliannokset Abilifytä voi aiheuttaa jo haittaa. Abilifyitä joka päivä vetämällä kehon homeostaasi mukautuu sen alla oloon ja tulee keho mukautuu siihen, tulee fyysisesti riippuvaiseksi siihrn (dependence) ja sen lopetuksesta tulee vieroitusoireita.

        Kehomme tarvii fysiologisesti vettä mutta syyt ovat erit. Kehostammekin suuri osa on jo vettä. Ei abilifytä (luojan kiitos minun kehostani ainakaan)

        Ellet sitten juo jotain Nokian vesiverkoston saastunutta vettä niin harvemmin se vesi aiheuttaa haittaa. Se että joki vesi massiivisina määrin voi olla tappavaa niin aika kaukana on vertaukset.

        Psyykenlääkkeet voi muuten altistaa kuumuuden ja helteen haitoille ja sotkea elektrolyytteja. Myös moni tällainen asia voi olla terveydelle aika ikävä.

        Tokihan moni asia voi olla terveydelle ja aivoilly haitalliena liian isoina määrinä. Voisiko muuten esim psyykenlääkkeiden vuosikausien käyttöä ja raskaita psyykenlääkekoktaileja pitää tällaisena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, psykiatria on täyttä huuhaata. Mitään tieteellistä koko alassa ei ole. Psykiatria on tämän päivän taikauskoa. Näissä asioissa ei olla pääosin edistetty menneistä vuosisadoista juuri ollenkaan. Ainoa asia, mikä on lopetettu, on ihmisten aivojen kirurginen lobotoiminen.

        Luojan kiitos kirurgisesti ei enää silvota aivoja yleisesti psykiatriassa. Mietin vain mitkä traumat potilailla on ja mahdolliset kaunat heidän aivojaan silponeita psykiatreja kohtaan jotka on tehneet heihin pysyvän muutoksen? Toivottavasti heidän ymmärryksensä on jäänyt heikommaksi sen jälkeen etteivät tajua tätä.

        Kyllä nykyisistäkin aineista vammoja ja elämänlaadun alentumia voi jäädä. Monenlaisia henkisiäkin arpia tuosta johtuen ja myöskin kun ei ensin infota kaikista haitoista mitä voi jäädä tai olennaisista asioista esim vieroitusoireista, tutkimuksen puutteesta esim iän suhteen (määrätään lääkkeitä aivojen kehityksen aikana jonka tutkimusnäyttö vaikutuksesta kehitykseen puutteellista).

        Psykiatria se jatkaa aivojen peukaloimisreittiään. Aivofetissiään. Aivot heidän muovailuvahaansa.:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luojan kiitos kirurgisesti ei enää silvota aivoja yleisesti psykiatriassa. Mietin vain mitkä traumat potilailla on ja mahdolliset kaunat heidän aivojaan silponeita psykiatreja kohtaan jotka on tehneet heihin pysyvän muutoksen? Toivottavasti heidän ymmärryksensä on jäänyt heikommaksi sen jälkeen etteivät tajua tätä.

        Kyllä nykyisistäkin aineista vammoja ja elämänlaadun alentumia voi jäädä. Monenlaisia henkisiäkin arpia tuosta johtuen ja myöskin kun ei ensin infota kaikista haitoista mitä voi jäädä tai olennaisista asioista esim vieroitusoireista, tutkimuksen puutteesta esim iän suhteen (määrätään lääkkeitä aivojen kehityksen aikana jonka tutkimusnäyttö vaikutuksesta kehitykseen puutteellista).

        Psykiatria se jatkaa aivojen peukaloimisreittiään. Aivofetissiään. Aivot heidän muovailuvahaansa.:)

        "Miksi sinä menit nyt kirjottamaan noin? Myö ollaan viikko yritetty selittää että meillä ei ole tarpeeks tietoo ja nyt sie menit paljastamaan että sitä on helppo ettiä.

        Siinä meni taas viikon kirjotukset hukkaan."

        Hohhoijakkaa.

        Muistan kun psykiatrian aineet määrättiin minulle käytettiin näitä sanoja käyttäen
        - ne voi lopettaa milloin vain (vale)
        - ne ei aiheuta riippuvuutta (pimittelyä koska ei mainittu vieroitusoireista, tai lopetusvaikeuksista tai dependence-ilmiöstä)
        - kuinka aivoissa olisi muka jotenkin pienemmät serotoniinitasot mitä lääke hoitaa. (ei perustu tieteeseen).
        - lääkkeissä on jotain haittavaikutuksia kuten kuiva suu

        Kuulostaako tämä siltä että psykiatrialla on paljon tietoa? Etiikkaa? Mielestäni tämä kuulostaa hyvin vähän siltä. Se kuulostaa siltä kuin joku yrittäisi markkinoida sinulle aineen lääkeyhtiöpuheen kautta kertomatta montakaan olennaista asiaa siitä tai ylipäätään jotain syvempää tästä lääkkeestä. Nykyään ymmärrän miksi psyykenlääkkeet tekee haittaa koska ymmärrän paremmin mistä aiheessa on kyse

        Tottakai potilas, etenkin nuori potilas uskoo lääkäriään. Hän kuuntelee lääkäriään. Tälläkin sivulla on oikein suositeltu että kun haittavaikutuslistaa ei lue, niitä haittoja ei tule. Osa lääkäreistäkin voi "suojella" potilasta haitoilta - jos potilaalle kerrottaisiin kaikki niin kuka niitä söisi?

        Kyllähän toki haittavaikutuslistasta voi saada jotain kuvaa minkätyyppisiä haittoja aineeseen liittyy mutta monelle psykiatrian potilaalle ei anneta tätä nähtäväksi esim osastolla jossa lääkkeitä määrätään (täällä puhetta Pharmaca Fennican saannista).

        Kaikki haitat EI ole luettavissa elämänlaadulle tuosta lapusta, esim. mahdollinen tunteiden leikkautuminen. Seksuaalihäiriöitä epäillään tulevan jopa puolelle käyttäjistä mutta lukeeko tämä SSRI-paketissa selkeästi? 2019 tuli vasta tieto seksuaalihäiriöistä lääkkeissä mitkä ei lopukaan käytön lopulla. Toki potilaalla sekä itse lääkärilläkin voi olla ymmärryksen puutetta siitä minkälaista tuskaa nämä pieneltä kuulostavat haitat voi sitten loppupeleissä ihmiselämässä aiheuttaakaan. Siis haitat lääkkeistä joiden pitäisi muka parantaa mielenterveyttä.

        Itselleni psykiatrian aineet määrättiin nuorena jolloin kapasiteettikaan ei voi olettaa olevan paras mahdollinen kyseenalaistaa lääkärin sanomaa vaikka siitä puuttui paljon olennaista. Luotin lääkäriin kuin idiootti ja omaan tuuriini tietenkin ettei haittaakaan tule, minulla oli hankala hahmottaa pitkä lista haittaa ja mikä niistä olisi olennaista tietoa. Käsitykseni lääkkeisiin sisältyvistä ongelmista oli onneton ja kaikenmoinen huttupotaska meni läpi. Monella ihmisellä ketä tunnen on suorastaan terve itsesuojeluvaisto psykiatrian aineisiin mitä minulla ei valitettavasti ollut sekä psykiatrian jargoniin näistä sairauksista. Nuo kysymykset mielisairauksien ja masennuksen validiteetista aivosairautena jotka tarvii lääkkeitä ovat ihan osuvia vaikken itse niitä kirjoittanutkaan. Miten lääkkeet vaikuttaa?

        Lisäksi haittavaikutuslista ei korvaa oikeasti lääkärin sanomaa totuudenmukaista kuvaa aineista joka kävisi myös syvemmältä sitä minkälaisista aineista on kyse ja, joka olisi enemmänkin tällainen
        - psykiatrian aineet voi olla toisinaan hankala ajaa alas ja se voi vaatia oikean elämäntilanteen koska jos on paljon stressiä päällä kaikenpäälle vieroituskin voi olla haastavampaa
        - psykiatrian aineisiin sisältyy dependence-ilmiö (fyysinen mukautuminen ja riippuvuus) mistä voi seurata vieroitusoireita (EI LOPETUSOIREITA, minä lääkeyhtiöt nämä yritti esittää muka että aineet olisi niin uniikkeja että niihin sisältyy "discontinuation syndrome", lopetusoireet, ei vieroitusoireet. Buhahahaha
        - siksi psykiatrian aineet on tärkeää ajaa lääkärin valvonnassa pois(Luoja nähköön monelta lääkäriltä ei saanut kyllä kovin hyviä vieroitusohjeita tai ymmärrystä)
        - lääkkeet voi vaikuttaa myös tunne-elämään negatiivisesti esim tunteita leikaten tai seksuaalihäiriöitä puhkaisten

        Oletko kiinnostunut lääkkeistä ? juu ei? HALUATKO lääkkeen? Tuokin valinnanvapauden käyttö ei aina psykiatriassa toimi parhaiten koska potilaalle voi tulla painostettukin olo aineen käyttöön.

        Auttaa kummasti kun ymmärtää kontekstin kaiken takana, millaisia lääkkeet ovat että niistä voi muodostaa kuvan. Kiitos esim. psykiatri Joanna Moncrieffin kirjojen ja artikkelien ja aiheen loputtoman penkomisen, kuvan sain. Sen pohjalta opin myös suhtautumaan haittavaikutuksiin osana lääkkeen vaikutusprofiilia siinä missä mahdollinen hyötykin. en jonain hassuna randomina sivuvaikutuslistana joka ei itsessään kerro aineesta niin tarkkaan. Helposti moni sortuu optimismiin. "Ei nää haitat nyt minua koske". Samaten myös lääkäri jotka sortuu tähän kumman helposti. Omalla kohdalla haitat alkoi näkyä pidemmän päälle, ei heti, ja vieroituksessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti psykologian ymmärrys puuttuu. Haitat vaikuttaa myös psyykeeseen ja voi traumatisoidakin, mutta psyyke ei ole syy haitoille. Haitat voi aiheuttaa keholle ja mielelle stressiä koska kehoa ei ole suunniteltu kokemaan esim pitkäkestoisia vieroitusoireita tai sitä ettei pysty vaikkapa istumaan paikallaan kun on pakko liikuttaa kehoaan haitan vuoksi. Kumma kun psykiatria ei ole päässyt tähän ymmärryksen tasoon haittojen seurauksista. Mutta ehkä sitä ei ymmärrä jos ei itse koe. Ja se haitta mikä papereihini on kirjattu EI ole ollut psykologinen. Toki jos vaikka jollekin tehtäisiin jalkaleikkaus, ei kerrottaisi riskeistä ja se menisi pieleen ja ihminen saisi pitkäkestoista elämänlaatua laskevaa haittaa se voisi vaikuttaa myös psyykeeseem.

        Se ei silti tarkoita että ihminen itse kuvittelee haitat tai ihmisen mielen sairaus olisi syynä kaikkeen jos kärsii haitan seurauksista.

        Sielullnen ymmärrys puuttuu.
        Psykolokia on pavlovin koirilla ja muilla eläimillä tutkittua psyche teoriaa, eli evoluutio valheesta tehtyä satua.

        Käskyt niin psykolokiaan kuin psykiatriaan tulee evoluutio valheelta.
        Kaikki ne perustuu neon ateismiin
        Ja kiihko uskovaisuus evoluutio valhe totalitarismiin,
        Jossa kyseenalaistaminen on kiellettyä kuten totaali komminismissa.

        Ihmisellä ei ole koskaan läydetty elintä nimeltä psyche.
        Eli se on kaikki sosiaali darvinismia josta kiellettiin ainoastaan silmä-väristä ja kallon muodosta tehdyt geneettinen skitsofrenia diaknoosit,
        Muu sosiali darvinismi kuten aicokalvon tulehduksista eli moninaisista rajuista kehon oireista skitsofrenia diaknoosien teko ja hoidon esto leimoilla jätettiin, koska evoöuutiossa vahavat ei saa ympärsistöstä aicokalvon tulehduksia, ainakin miut jätettiin kuolemaan ja virumaan kuin rotta.

        Kun yksityisen avustuksella sain labraan perustuvan diaknoosin aivoklvon tulehduksesta, vaadin puoskareita korjaamaan ali-ihmis diaknoosinsa jotka esti hengitys koneen, anti virus lääkityksen,
        Se ei psykiatreja kiinnostanut vaan omien rikosten peitely,
        Hävittivät aivokalvon tulehdus paperin ja hullun paprut jätettiin
        Ja minut vangittiin siitä rikoksesta että en usko valehteleviin vain omaa kunniaansa ajaviin, täysin vastuun tunnottomaan suullaan tietritä tekrviin freideihin, marxeihin enkä mihinkään guruun,

        Suomen laki ei vaadi uskomaan guruja.
        Psykiatit teki ihmisoikeus rikoksen,
        Kiduttivat, simputtivat, ja ovat pahempia traumatisoijia kuin pedofiilit.

        En ole koskaan ollut tekemisissä niin pahojen ihnisten kanssa,
        Enkä niin tyhmien, jotka ei edes tajua että heidän nahastaan tulee ulos kemiallisen mengrlen kuvottava haju, jonka herkät aistii.
        Koska ihmisen teot tulee ihmisen nahasta ulos kuin rikollisen teot hänen nahastaan.

        En puhunut psykiatrille joka oli sadistinen psykoppaatti, joko perus luonteeltaan tai omaksunut psykopatian psykiatrian opeista.
        Ei ole mitään järkeä puhua valtion kiduttajille.
        Vaikka muuten olen lahjana saanut selvän ilmaisu taidon.

        Psykopaatti oli kirjoittanut kortistooni: potilas täysin puhumaton, joka on selvä psykoosin merkki,
        Suomen lain mukaan minä saan valita kenelle puhun ja kenelle en ja se ei ole psykooosia, vaan valinnan vapautta, joka kuuluu kaikille.

        Psykopaatti psykiatrit ei edes ymmärrä että samalla sekunnilla kun oikeuksia vaativa kiskotaan pahasta valtion terveydestä kuin kulakki KGB ottein kaasuttomaan kidutus vankilaan, siitä rikoksesta että vaatii psykiatreja vahtamaan labra kokeen mukaiseen aivokalvon tulehdukseen kehon kivuistaan tekemänsä hullun paprut.

        Kaikki tää kertoo kuinka oikeudettomia olemme 🇫🇮ssa.
        Kuinka suomi on sairastunut kuin nazi saksa silmä väristä hullun paprujen tekoon kaasutuksen oikeuttamiseksi.

        Ja 🇫🇮 aivokalvon tulehduksista vangitsemisen ja kidutuksen, mitätöinnin, simputuksen oikeuttamiseksi että ihmiset saataisiin tekemään kiduksen seurauksena itsemurha, kuten monet juutalaiset ja suomalaiset tekee psykiatrien sadismiin perustuvien oppien jälkeen.

        Maailma on yhä nazi maailma, ja se loppuu vasta kun evollutio valhe ja siitä johdettu psykiatria kielletään.

        Koululääketieteen oppikirjat ei kerro todellista psykiatrian historiaa.
        Se ei kerro että yli-ipistossa opetettiin 1964 darvinismista alkaen mielisairauksien määrittelyä kuolleiden kalloja mittaamalla.,
        Feeud mittasi silmillään kalloja, josta pian siirryttiin kalloharppiin ja silmäväri karttaan. Ruskea silmäiset, pyöreä kalloiset sai kaasutiksen oikeittavan diaknoosin geneettinen skitsofrenia, kaikki valhetta ja sadimia

        Kuten nyky psykiatria,
        Kuinka psykiatrit tuntisi ihmiset.
        Suurin osa ei usko suulla tehtyihin satu tietteisiin ja diaknooseihin (tyhmä massa uskoo kaikki yli-opisto sadut, koska eivät vaadi tieteeltä muita todisteita kuin gurujen mielipiteet, joita toistetaan kuin marxismia niin kauan että ihmiset alkaa tappaa toisiaan ,
        Psykiatriasta akoi kaasutus ja he valvoi sitä ja henkilö kohtaisesti mittasisvat kaasuleirillä jokaisen kaasutettavan kallon ja markkasivat ylös kirjaan, ja sitten valehtelivat bunkkerissa 24/7 sota sähkösanomia laittanut hitler se kaasutti ranskassa, saksassa puolassa ja koko🌎

        Meille kaikille on evoluutio varannut ikuisen nukutuksen,
        Koska olemme kaikki (paitsi valtion palkka eliitti) evoluutiossa kehitys kelvottomia, ja ainoa keino saäilyttää vapaus ja ihmisoikeus on kieltäytyä valtion terveydestä, se on sivistymätön valtion KGB, poliittinen poliisi, joka pidättää kaikki evoluutio-psykiatria kriitikot ja
        Atesti evoluutio/ psykiatria on tehnyt siitä raa'an pelolla hallinoivan pikku neukkulan.

        Ihmisellä on ikuinen ylös nouseva sielu, ja siellä kaikki nää evoluutio valheesta tehdyn psykiaterian ihmisoikeus rikollis kiduttajat saa kerran tuomionsa. Maan päällä heillä on kaikki kidutus ja pelolla hallitsemis valta kuten stalinilla.
        Maailma ja 🇫🇮 on oikeudeton ja sairauden tunnoton teoriahuulludessan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luojan kiitos kirurgisesti ei enää silvota aivoja yleisesti psykiatriassa. Mietin vain mitkä traumat potilailla on ja mahdolliset kaunat heidän aivojaan silponeita psykiatreja kohtaan jotka on tehneet heihin pysyvän muutoksen? Toivottavasti heidän ymmärryksensä on jäänyt heikommaksi sen jälkeen etteivät tajua tätä.

        Kyllä nykyisistäkin aineista vammoja ja elämänlaadun alentumia voi jäädä. Monenlaisia henkisiäkin arpia tuosta johtuen ja myöskin kun ei ensin infota kaikista haitoista mitä voi jäädä tai olennaisista asioista esim vieroitusoireista, tutkimuksen puutteesta esim iän suhteen (määrätään lääkkeitä aivojen kehityksen aikana jonka tutkimusnäyttö vaikutuksesta kehitykseen puutteellista).

        Psykiatria se jatkaa aivojen peukaloimisreittiään. Aivofetissiään. Aivot heidän muovailuvahaansa.:)

        Kyllä, joo, voi jäädä elämänlaadun alentumia. Niin käynyt minullekin, mutta ajattelen niin, että tällä tavalla on nyt vain pärjättävä, kun ei muuta voi.
        Psyyke kun on vahvistunut, niin asian kanssa pärjää. Onnistuu vielä paremmin, kun ei kanna kaunaa menneistä. Elämä jatkuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, joo, voi jäädä elämänlaadun alentumia. Niin käynyt minullekin, mutta ajattelen niin, että tällä tavalla on nyt vain pärjättävä, kun ei muuta voi.
        Psyyke kun on vahvistunut, niin asian kanssa pärjää. Onnistuu vielä paremmin, kun ei kanna kaunaa menneistä. Elämä jatkuu.

        Lisään tähän vielä, että aivojani ei ole operoitu, vaan kaikki on seurausta runsaista lääkityksistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan näitä haittoja tullut, pieleen menneistä leikkauksista, vuosia jatkuneista lääkityksistä ja niiden lopettamisista. Joka tapauksessa elämä jatkuu, ja voi olla tyytyväinen, että asiat on sentään paremmin kuin ennen.
        Miettimällä liikaa menneitä, menee tämä hetki ja tulevaisuus pilalle.
        Jokaisella on ristinsä kannettavana, kenellä mistäkin syystä, mutta elämä on vedettävä loppuun saakka siitä huolimatta.

        Jotkut, jotka tännekin kirjoittelevat, antavat ymmärtää, että ovat päässeet lopulta lääkkeistä eroon, ehkä pois hoidonkin piiristä.
        Oletteko miettineet, miten menisi, jos ette takertuisi menneeseen ja mahdollisiin haittoihin, koska sekin vaikuttaa juuri sinne psyykeen, kun voivottelee jo tapahtuneita asioita. Ne eivät kuitenkaan katoa minnekään, mutta niiden kanssakin oppii elämään silloin kun on niin sanotusti pakko.

        Kenenkään ei kannata tätä kirjoitusta ottaa henkilökohtaisesti, mutta ehkä saa syntymään uusia ajatuksia, ja miettimään, miten pärjätä menneiden kanssa, koska ne ovat olemassa loppuelämän ajan.
        Ja ajattelemalla eri mahdollisuuksia ym. saa kehitettyä omaa psyykeä, ehkä kenties parhaiten, ainakin paremmin kuin haukutuilla lääkkeillä, ja joidenkin mielestä huonolla hoidolla ja tietämättömillä lääkäreillä.

        Jos muiden apu ei kelpaa, ei jää vaihtoehdoksi kuin keksiä omia keinoja oman olotilan parantamiseksi.

        Jos psykiatrian synnyttämät traumat on pinet itsellä on helppo sanoa, että unohda. Traumojen suiruus riippuu heekkyydeatä, kova ei traumatioidu ja unohtaa

        Herkkä ihminen joka ei lapsuudessaan eikä muiden taholta ole kokenut sietämätöntä pahuutta kuin psykiatrian sadismi,

        Ei psty koskaan anatamaan anteeksi suomelle, eikä sen juökisterbeydelle sita raakalaisuutta jota hän koki.
        Eli tuollaisilla neuvoilla : unohda traumat, ei ole mitään merkitystä.
        Traumat ja kammo iskee heti päälle kun kuulee vaikka radiossa julkis terveys tai psykiatri sanan, traumat iskee heti ja kestää 2 viikkoa.

        Joten en seurustele yhdenkään psyche uskovan tai julkisterveyttä kanmattavan sosialistin kanssa, joka kiistää kaikki julkien kauhut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistäs silloin on vika kun ihminen kulkee alasti pihalla viemässä roskia kylmällä pakkasella, ja soittelee Yökaudet ihmisten ovikelloja haukkumassa heitä rumilla nimillä, eikä anna ihmisille yörauhaa ja sanoo että naapurit ovat käyneet myrkyttämässä hänen ruokansa, Siis ihmisille joita ei edes tunne.
        Eikö silloin Ole jossain vikaa kunnolla vaikka Fysiikka toimii normaalisti ,

        Perus asiat on vinossa julkisella.
        Kuka tahansa SS sotilaan, vihaa kiiluva sadistinen juippi, tuodaan nokkasi eteen ja potilas haluaa päästä pois niin pian kuin mahdollista.
        Herra jestas, kuka idiootti sen psykiatrian on suunnitellut.

        On jokaisen oikeus olla puhumatta ihmiselle jonka silmät kiiluu sadismia.
        Pihumattomuus merkataan psykoosiksi.

        Koska psykopaatti SS sotialas ei edes tajua että ei se joka on psyche teorioita lukemalla ei tulla auttajaksi,
        Vaan luonnollisella sisä syntyidellä sielun sivistyksellä, ja he harvoin hakeutuu noin julmaan ammattiin jossa ihmisiä pidätetään kuin stalinismissa vain ja ainoastaan ajatus rikoksesta, että ajattelevat itse, eivätkä usko psyche teoriota, koska ovat selvittäneet laajemmalta sektorilta psykiatrian historian kuin mitä koulu lääke tiede antaa vääristeltyä tietoa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian työntekijä (?) tai perskipuinen psykiatrian potilas yrittää verrata psyykenlääkkeitä veteen. Veikkaan että jos keskivertoihmiselle sanoisi että ottaako vesilasin vai Abilifyn ja kertoisi riskin noista haitoista (on muuten kokemusta tuolla listalla mainituista seuraamuksista psykiatrian aineista) niin moni taitaisi ihan ottaa vesilasin.:-) Monella on sentään itsesuojeluvaistoa!

        Psyykenlääkkeitä ei voi minkään logiikan mukaan verrata veteen koska ihan normaaliannokset Abilifytä voi aiheuttaa jo haittaa. Abilifyitä joka päivä vetämällä kehon homeostaasi mukautuu sen alla oloon ja tulee keho mukautuu siihen, tulee fyysisesti riippuvaiseksi siihrn (dependence) ja sen lopetuksesta tulee vieroitusoireita.

        Kehomme tarvii fysiologisesti vettä mutta syyt ovat erit. Kehostammekin suuri osa on jo vettä. Ei abilifytä (luojan kiitos minun kehostani ainakaan)

        Ellet sitten juo jotain Nokian vesiverkoston saastunutta vettä niin harvemmin se vesi aiheuttaa haittaa. Se että joki vesi massiivisina määrin voi olla tappavaa niin aika kaukana on vertaukset.

        Psyykenlääkkeet voi muuten altistaa kuumuuden ja helteen haitoille ja sotkea elektrolyytteja. Myös moni tällainen asia voi olla terveydelle aika ikävä.

        Tokihan moni asia voi olla terveydelle ja aivoilly haitalliena liian isoina määrinä. Voisiko muuten esim psyykenlääkkeiden vuosikausien käyttöä ja raskaita psyykenlääkekoktaileja pitää tällaisena

        Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. Sairaudentunnotonta ihmistä ei saa sanoa sairaudentunnottomaksi, mutta sitten kun onkin se sairaudentunto niin oletkin perskipuinen...

        Ei vaiskaan, en minä mitään mieltäni pahottanu. Kertoo vaan siitä kaksinaismoralismista mitä se mielenagrobatia vaatii, millä itseään aina vähän pettää.


      • Anonyymi

        Miks siusta tulee mieleen aina ne tyypit osastolta jotka tuli avautumaan, ja sit heti perässä tuli se hoitaja joka kielsi ettei teille saanu kertoo totuutta, ettei vaan teidän mania prokkaa tai jotain.

        Aina piti silleen silkki hansikkailla kohdella, eikä ihan samat vaatimukset päteny kun muille hulluille!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos psykiatrian synnyttämät traumat on pinet itsellä on helppo sanoa, että unohda. Traumojen suiruus riippuu heekkyydeatä, kova ei traumatioidu ja unohtaa

        Herkkä ihminen joka ei lapsuudessaan eikä muiden taholta ole kokenut sietämätöntä pahuutta kuin psykiatrian sadismi,

        Ei psty koskaan anatamaan anteeksi suomelle, eikä sen juökisterbeydelle sita raakalaisuutta jota hän koki.
        Eli tuollaisilla neuvoilla : unohda traumat, ei ole mitään merkitystä.
        Traumat ja kammo iskee heti päälle kun kuulee vaikka radiossa julkis terveys tai psykiatri sanan, traumat iskee heti ja kestää 2 viikkoa.

        Joten en seurustele yhdenkään psyche uskovan tai julkisterveyttä kanmattavan sosialistin kanssa, joka kiistää kaikki julkien kauhut.

        Vaikka ei traumatisoituisikaan, ei se tarkoita, että ihminen unohtaa.
        Tapahtuneet asiat pysyvät kyllä mielessä ja muistissa, mutta eivät siis aiheuta kaikille traumoja.
        Eikä se myöskään ole kovuutta välttämättä, on vain löytynyt omat keinot, kuinka pärjätä.
        Toki olemme kaikki erilaisia, yksilöitä, ketään väheksymättä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No et sinäkään tainnut parista annoksesta Abifilyä saada noita kaikkia oireita?

        💊kauppiaat häipykää, teitä ei tarvita valehtelemassa näillä palstolla, nää on potilaiden ihmiskaupan uhrien palstoja.
        Ihmiskauppiaat, jotka valjeillaan myy ihmisiä kauppa tavaraksi, myrkky tehtaalle, pois palstoilta, samoin auktoriteetti valehtelijohin uskovat pois.

        Homma on nähty täysin törkeää ihmisokeus rikollisuutta koko psyche teoriat. huijausta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta jokaisella teolla on aina seurauksensa. Joskus niistä joutuu oikeuteen, tai vankilaan ja joskus hoitoon.

        Jos ei ole sairas, niin ei ole mitään hoidettavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos psykiatrian synnyttämät traumat on pinet itsellä on helppo sanoa, että unohda. Traumojen suiruus riippuu heekkyydeatä, kova ei traumatioidu ja unohtaa

        Herkkä ihminen joka ei lapsuudessaan eikä muiden taholta ole kokenut sietämätöntä pahuutta kuin psykiatrian sadismi,

        Ei psty koskaan anatamaan anteeksi suomelle, eikä sen juökisterbeydelle sita raakalaisuutta jota hän koki.
        Eli tuollaisilla neuvoilla : unohda traumat, ei ole mitään merkitystä.
        Traumat ja kammo iskee heti päälle kun kuulee vaikka radiossa julkis terveys tai psykiatri sanan, traumat iskee heti ja kestää 2 viikkoa.

        Joten en seurustele yhdenkään psyche uskovan tai julkisterveyttä kanmattavan sosialistin kanssa, joka kiistää kaikki julkien kauhut.

        Tietenkin on eritavalla herkkiä ihmisiä, mutta täytyy aina muistaa, että herkkyys ei voi olla mikään "vapaudut vankilasta" kortti. Vaan samaa "yhteiskunta kelpoisuutta" joudutaan vaatimaan kaikilta ihmisiltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyllä psykiatria antaa sen tiedon mitä tarvitset, usein on niin että potilas epäilee koko ajan ja kuvittelee asioita joita ei ole hoitomenetelmistä. Äosykiatria antaa sinulle oikeat vastaukset."

        Itse en tehnyt informed consenttia lääkkeistä. Minulla ei mainittu masennuslääkkeissä vieroitusoireista, väitettiin että ne ei aiheuta riippuvuutta(unohtaen mainita kehon fyysinen mukautuminen niihin eli ilmiö jolle on eng kielinen nimi dependence), puhuttiin serotoniiniin liittyvistä kemiallisista häiriöistä jota lääke muka korjaa (ei perustu tieteeseen), väitettiin että ne voi lopettaa milloin vain (mainitsematta vähennyksen tärkeyttä). Ei kerrottu siitä että lääkkeistä voi jäädä oireita myös käytön jälkeen (psykiatria ei edes ymmärrä eikä halua tutkia näitä). Ei kerrottu että nuorilla lääkettä ei ole tutkittu kasvuun ja kehutykseen niin että se ymmärretään täysin (olisiko nuorena pitänyt tämäkin älytä kysyä!!!) Toki jopa lääketieteen kirjallisuus on puhunut ns.tardiiveista lääkkeen jälkeen jatkuvista oireista. Toki lääketiede ignooraa esim PAWS ilmiön edelleen (protracted withdrawal) missä ihmisille puhkeaa vieroituksesta erilaisia oireita pidemmäksi aikaa kuin vieroitusoireiden sanotaan kestävän. Toki jo lääkepaketeissa lääkeyhtiöt sanoutuu irti vastuusta ja sanoo että oireet voi kestää muutaman kk tai piremäänkin (vailla mainintaa loppupvm:stä) ja olla vaikeita. Sr ei ole sattumaa, he pesee kätensä


        On sulla oikeasti pokkaa tulla väittämään että vika on sairaudessa kun mulla on jopa ihan lääkärin diagnosoima haitta papereissani :D se vaikuttk merkittävällä tavalla esim siihen miten kykenen tuntemaan turvallisuuden tunnetta. Jonka riskistä ei koskaan edes mainittu.

        Mua eniten ärsyttää naiivin auktoriteettiuskovaiset ihmiset. Toki projisoin kun osa haitoistani liittyi juuri tähän kun en kyseenalaistanut ja olin naiivi typerys kun popsin pillereitä uskoen lääkäriin. Ei tarvi kuin tutkia tapaa miten lääkkeitä tutkitaan milläkin aikavälillä ja havaitsee sen että psykiatria ei tiedä kaikkea mutta määräyskäytännöissä tästg ei huolehdita aina

        Vaikka psykiatri kuinka vakuuttelisi että lääke on hyödyllinen ja siitä ei tule haittaa pitemmällä aikavälillä, loppupeleissä haitat kantaa potilas kehossaan jota tullaan vielä usein kohtelemaan usein tavalla mistä annat tässä osviittaa. Lääkärit on hoitokäytännöissään usein pöyhkeän ylimielisiä haitan suhteen mitä ei ole kunnola edes tutkittu.

        Itse uskoin psykiatriaan siihen asti kunnes tajusin kuinka haitallisia lääkkeet on pitemmällä aikavälillä ja psykiatri ei tiennyt yhtään mitä teki eikä pystynyt korjaamaan haittoja jotka puhkesi vieroituksesta joita hän lääkitsi uusilla koukuttavilla lääkkeillä pahentaen ja pitkäkestoistaen oireita entisestään. Ihmisillä on kehossaan homeostaasi johon psykiatrian aineet vaikuttaa niin että keho yrittää aina niillä sotkemisen jälkeen muodostaa uuden homeostaasin. Uskon että joskus tämä ei mene kuin strömsössä.

        Hyvä, hyvä! Täyttä asiaa!
        Vain ne jotka tienaavat itse toisten sairauksista puolustavat lääkäreitä ja psykiatreja.
        Jotain eläkkeelle jääneitä lääkäreitä, joilla on huono omatunto tuhottuaan monen elämän riippuvaisuuksilla ja väärillä lääkkeillä
        täällä puolustelee naama sinisenä saadakseen paremman mielen rauhan. Lääkärien väärin hoidoista saa lukea päivittäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllä syytä voi vierittääkin jos informaatiota haitoista ei tarjota potilaalle, lääkeyhtiöt itsekin yrittää valkopestä lääkkeitään kutsumalla esim masislääke vieroitusoireita discontinuation syndromeksi ja onko ihme jos lääkäritkin haittoja vähättelee, vuosia vieroitusoireita vähätellään ja sitten hiljalleen vähän vakavammin otetaan ja sinä aikana monien potilaiden kokemia pitkäkestoisempia oireita on vähätelty. Uusin on PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt) josta tieto ilmestyi paketteihin 2019. Milloinkas Prozac on tullutkaan markkinoille?. Itse kärsin siitä lääkkeiden seurauksena kun olin koe eläimenä nuoresta pitäen.

        Se että joku sanoo sitä harvinaiseksi ei auta monia potilaira ketkä siinä jamasaa on. Uskon että kanssakärsijöitäni on enemmän ryhmässä ketkä on lähteneet pitkäaikaislääkkeille nuoresta pitäen tai käyttäneet suurempia annoksia. Jonkinasteisia seksuaalisen toiminnan häiriöitä tulee n. puolelle SSRI-masennuslääkkeissä. Toki monilla ne palautuu niin että ne ei haittaa elämää.

        Ja mitäs vielä. Mitäs masennuslääkkeitä on tunteita leikkaavat lääkkeet? Tämä vaikurus on tullut ihmisille jotka ei ole käyttäneet lääkkeitä masennukseen. Aika kaukana on lääkkeet siitä kemiallista epätasapainoa/vai serotoniinivajettako se oli korjaavista lääkkeistä ja voi myös kyseenalaistaa onko termi masennuslääke ihan oikea. Nykyään hehhkutetaan neuroplastisuuden lisääntymistä mutta kummasti vähemmälle huomiolle jää kaikki se sekasotku mitä vahinkoa saaneet kehossaan kantaa.

        On oikein vierittää syy siitä toisen niskoille ja järjestelmän niskoille jos asiat menee näin. Myöskin vieroitusohjeet oli perseestä lääkäriltä. Myöskin systeemin resurssipuutteet tekee mahdollisuuden huonompaam lääkeseurantaan ja pysyvämpiin lääkärisuhteisiin. Ongelma ei ole vain pilleritkään vaan tapa miten niitä määrätään, miten niistä kerrotaan, vaarantaen potilaita resurssipuutteisessa systeemissä

        Itse kadun lähinnä liikettä missä otin pillerin paketista ja pistin suuhun vuositolkulla, olin omaksunut täysin biologisen psykiatrian ihmiskuvan ja hoirokäytäntöjen parantavuuden ja naiivia uskoani voittoja tavoittelevien häikäilemättömien lääkeyhtiöihin.

        Ehkä olen myös typerä ja kriittiseen ajatteluun kykenemätön ihminen joka uskoi kaiken hetkessä. Siitä vieritän syyn omiin niskoihin.

        Jokaisessa lääkkeessä on sivuvaikutuksia, niin että et kai luule että joku lääke jotenkin olisi ilman niitä. Vaan se että kaikki eivät saa yhtäkään sivuvaikutusten. Epäilijöille niitä on vaikka miten paljon


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian tietoja ei pitäisi ollenkaan olla kirjattu terveystietoisen Oma kantaan. Psykiatria ei ole lääketiedettä.

        Kyllä on, silloin kun ihminen ei voi elää normaalia elämää niin hän ei ole terve . Joten mene fällyjen alle omine olettamuksinesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää."

        Psykiatrian aineissa niitä ei paljoa tarvi etsiä. Lue vaikka yleiset haitat tietyistä aineista esim abilify joissa jo suht yleisinä on aika merkittäviä sellaisia ja ei koske jotain yliannostusta. Parista lasista vettä tuskin tällaisia on vai mitä luulet onko.... Mitä haittaa on parista lasista vettä? Pissattaa? Keho on nestetytetty paremmin?

        Psyykenlääkkeissä ymmärrän Joanna Moncrieffin oppien mukaisesti sivuvaikutukset lääkkeen vaikutuksina siinä missä hyödyllinenkin vaikutus. Esim seksuaalisen puolen ongelmat näen osana lääkkeen vaikutusta kuin psykiatrian väittämä hyödyllinen masennuksen poistumakin. NNT-luku on jotain 8 joten ihan kaikki ei toki saa tätäkään haittaa.

        Älä ota lääkkeitä kun et tule saamaan niistä mitään apua, koska asenteesi lääkkeisiin on todell kieroutunut.
        Pärjäile vaan omilla metoodeillasi mutta älä levitä väärää tietoa netissä . Kun et osaa edes tulkata sitä mitä luet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä objektiivista näyttöä on mistään mielisairaudesta?

        Näyttöä on nähty tälläkin palstalla hyväisesti. Sairaat ihmiset jauhavat asioita joista ei tiedetä mitään ja tekevät niistä totuuden mielessään.
        Ei muuta kun kaikki epäilijä menkää töihin ja eläkää ilman lääkkeitä, niin yksinkertaista se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään tähän vielä, että aivojani ei ole operoitu, vaan kaikki on seurausta runsaista lääkityksistä.

        SairUtesi on syy siihen että syyttelet lääkitystä, joten töihin siitä vaan että on jotain muutakin tekemistä kun harhailla kummallisten mielikuvituksiensa kanssa
        Terve ihminen ei tunne tarvetta syytellä muuta kun omaa itseään jos jotain tuntuu olevan vialla.
        Joten turha keskustella asiasta josta olet tehnyt oman totuutesi, jossa tietenkään sinussa ei ole ollut mitään vikaa , ainoastaan lääkkeissä tai lääkäreisssä.
        Niin että et tule koskaan tulemaan terveeksi niin kauan kun syyttelet , sillä se on vahva merkki ottaa oma vastuu sivuun ja syytellä jotain muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miks siusta tulee mieleen aina ne tyypit osastolta jotka tuli avautumaan, ja sit heti perässä tuli se hoitaja joka kielsi ettei teille saanu kertoo totuutta, ettei vaan teidän mania prokkaa tai jotain.

        Aina piti silleen silkki hansikkailla kohdella, eikä ihan samat vaatimukset päteny kun muille hulluille!

        Aina vaan paranee epätietoisuus , ei nämä tule koskaan terveeksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on, silloin kun ihminen ei voi elää normaalia elämää niin hän ei ole terve . Joten mene fällyjen alle omine olettamuksinesi.

        Elämäntapa ei ole eikä voi olla sairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näyttöä on nähty tälläkin palstalla hyväisesti. Sairaat ihmiset jauhavat asioita joista ei tiedetä mitään ja tekevät niistä totuuden mielessään.
        Ei muuta kun kaikki epäilijä menkää töihin ja eläkää ilman lääkkeitä, niin yksinkertaista se on.

        Objektiivisella näytöllä tarkoitetaan esimerkiksi verikokeita, röntgenkuvia tai koepaloja. Vääränlainen mielipide ei ole eikä voi olla sairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, hyvä! Täyttä asiaa!
        Vain ne jotka tienaavat itse toisten sairauksista puolustavat lääkäreitä ja psykiatreja.
        Jotain eläkkeelle jääneitä lääkäreitä, joilla on huono omatunto tuhottuaan monen elämän riippuvaisuuksilla ja väärillä lääkkeillä
        täällä puolustelee naama sinisenä saadakseen paremman mielen rauhan. Lääkärien väärin hoidoista saa lukea päivittäin.

        Lääkäreitä ja psykiatreja on niin kovin erilaisia, ettei voi sanoa puolusteleeko vai haukkuuko.
        Vuosien varrella on tullut tavattua laidasta laitaan hoitohenkilökuntaa, eikä kaikkien kanssa millään kemiat edes voi kohdata.
        On ollut ihan hyviä, ymmärtäviä lääkäreitä, ja sitten taas heitä, joille ei saa sanoa mitään omia mielipiteitä. Tai ainahan sanoa saa, mutta siitä ei joka kerta ole hyötyä, ei kuunnella, eikä yhtään välitetä, mitä sanoo.

        Jotkut kuuntelevat potilaan omia mielipiteitä, jotkut eivät suostu kuuntelemaan, tai ottamaan mitään potilaan sanomaa vastaan.
        Samanlaista se on muutenkin elämässä, kaikkien ihmisten kanssa ei pärjää, vaikka suurimman osan kyllä, onneksi.
        Ja on se omasta asenteestakin kiinni, onko kaikkea sanottua vastaan, vai kuunteleeko mitä toinen sanoo, ja miettii sitten kuulemaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisessa lääkkeessä on sivuvaikutuksia, niin että et kai luule että joku lääke jotenkin olisi ilman niitä. Vaan se että kaikki eivät saa yhtäkään sivuvaikutusten. Epäilijöille niitä on vaikka miten paljon

        Vähän epäilen kyllä tätä että ihminen ei muka saisi psykiatrian aineista yhtään " sivuvaikutusta. "
        Kyllä niitä voi saada vaikkei niitä huomaakaan ja jokin kehossa muuttua myös haitallisella tavalla kun serotoniinin takaisinottoa estetään ja vaikutetaan välittäjäaineiden toimintaan joilla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa.

        Minä ymmärrän nykyään psyykenlääkkeet niin että ne sivuvaikutukset eli haittavaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä suotuisakin tavoiteltu vaikutus, ei mikään toissijainen asia. Ikäänkuin masennuksen karkottaminen olisi jokin pääasiallinen lääkkeen toimintamekanismi. Höhhöhhöö. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa puolet saa jonkinasteisia seksuaalihäiriöitä SSRI lääkkeistä. Se voi olla enemmän kuin koko lääkkeen hyöty kuinka moni käyttäjistä saa siitä hyötyä masennukseensa esim

        Yksi lääkäri varoitteli tulehduskipulääkkeisen yhdidtelystä SSRI-lääkkeisiin usein verenvuotoriskin takia. Esim tämä on haitta mitä ei aina päällepäin näe tai tunne. Silti se on olemassa.

        Ikäänkuin kehoonsa laittaisi pilleriä ja siitä ei mitään harmia ole. No ei sitä harmia aina heti huomaa. Minä aloin huomata harmin kun aina välillä annos unohtui ottaa ajoissa ja tuntui kuin sähköiskua meni päässä silmiä vertikaalisessa suunnassa liikutellessa. Olo meni toimintakyvyttömäksi sähköiskujen ja jotenkin pöhnäisen olon myötä mikä vieroitusoireista seurasi. Jotka tuli 1-2 annosta unohtaessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        SairUtesi on syy siihen että syyttelet lääkitystä, joten töihin siitä vaan että on jotain muutakin tekemistä kun harhailla kummallisten mielikuvituksiensa kanssa
        Terve ihminen ei tunne tarvetta syytellä muuta kun omaa itseään jos jotain tuntuu olevan vialla.
        Joten turha keskustella asiasta josta olet tehnyt oman totuutesi, jossa tietenkään sinussa ei ole ollut mitään vikaa , ainoastaan lääkkeissä tai lääkäreisssä.
        Niin että et tule koskaan tulemaan terveeksi niin kauan kun syyttelet , sillä se on vahva merkki ottaa oma vastuu sivuun ja syytellä jotain muuta.

        Höpsis. Jos joku pahoinpitelee sinua, siitä on normaalia tuntea vihaa ja syytellä pahoinpitelijäänsä. Sama pätee psykiatriaan.

        Se on kuin pahoinpitely määrätä lääkkeitä millä sattuu informaatiolla ja tulkita ihmiselämän tunne-elämän ongelmia korostuneesti sairauksina ja medikalisoida ne. Tehdä sillä voittoa. Ja vielä väärintulkita haittoja sairaudeksi,lääkitä lisää, vähätellä ihmisen kokemaa hätää haitoista ja vain stigmatisoida ihminen auttamatta korjaamaan haitat esim kunnollisilla lääkepuruilla. Varastaen ihmiseltä vuosia elämästä.

        En tiedä kumpaa vihaan enemmän, psykiatriaa vai nykyajan kapitalistisesta maailmasta käsin operoivaa lääketieteellä voittoja saavaa lääketeollisuutta. Jonka etiikka on vielä alhaisempi jossa ihmisiä oikein pyritään kusettamaan. Hankala sanoa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpsis. Jos joku pahoinpitelee sinua, siitä on normaalia tuntea vihaa ja syytellä pahoinpitelijäänsä. Sama pätee psykiatriaan.

        Se on kuin pahoinpitely määrätä lääkkeitä millä sattuu informaatiolla ja tulkita ihmiselämän tunne-elämän ongelmia korostuneesti sairauksina ja medikalisoida ne. Tehdä sillä voittoa. Ja vielä väärintulkita haittoja sairaudeksi,lääkitä lisää, vähätellä ihmisen kokemaa hätää haitoista ja vain stigmatisoida ihminen auttamatta korjaamaan haitat esim kunnollisilla lääkepuruilla. Varastaen ihmiseltä vuosia elämästä.

        En tiedä kumpaa vihaan enemmän, psykiatriaa vai nykyajan kapitalistisesta maailmasta käsin operoivaa lääketieteellä voittoja saavaa lääketeollisuutta. Jonka etiikka on vielä alhaisempi jossa ihmisiä oikein pyritään kusettamaan. Hankala sanoa

        Voin myös syyttää itseäni. Syytän itseäni ensinnäkin naiiviudesta kun uskoin psykiatriaa joka päivä. Anna kun arvaan itsesyytöksetkin on sairautta :D

        Reflektoin käytöstäni ja syytän asioista itseäni mistä koen että ansaitsen syyn. Mutta yksilö ei ole aivan kaikesta vastuussa. Valtio ja psykiatria toki hyötyy siitä että ihminen siirtää kaikessa vastuun itseensä ja omiin kemiallisiin epätasapainoihinsa kaikissa epäkohdissa.

        Siellä on taas psykiatrian normaalipoliisi vauhdissa jaottelemassa ihmisiä normaaleihin ja epänormaaleihin. Eikös se ole mukavaa? Itse en koe kumma kyllä juuri tähän tarvetta niputella täällä kuka on normaali ja kuka ei. En minkäänlaista!

        Eikä minulla ole enää mitään suurta tarvetta olla keskiverto normaali. Olen mikä olen. Eikö se ole aika parantava ajatus?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voin myös syyttää itseäni. Syytän itseäni ensinnäkin naiiviudesta kun uskoin psykiatriaa joka päivä. Anna kun arvaan itsesyytöksetkin on sairautta :D

        Reflektoin käytöstäni ja syytän asioista itseäni mistä koen että ansaitsen syyn. Mutta yksilö ei ole aivan kaikesta vastuussa. Valtio ja psykiatria toki hyötyy siitä että ihminen siirtää kaikessa vastuun itseensä ja omiin kemiallisiin epätasapainoihinsa kaikissa epäkohdissa.

        Siellä on taas psykiatrian normaalipoliisi vauhdissa jaottelemassa ihmisiä normaaleihin ja epänormaaleihin. Eikös se ole mukavaa? Itse en koe kumma kyllä juuri tähän tarvetta niputella täällä kuka on normaali ja kuka ei. En minkäänlaista!

        Eikä minulla ole enää mitään suurta tarvetta olla keskiverto normaali. Olen mikä olen. Eikö se ole aika parantava ajatus?

        "Ei muuta kun kaikki epäilijä menkää töihin ja eläkää ilman lääkkeitä, niin yksinkertaista se "

        Vaikka alat varmasti minua henkilökohtaisesti insultoimaan voin jakaa tarinaani.

        Ei mun tarvi kun mut on todettu työkyvyttömäksi.

        Työkyvyttömyys tuli kun asiat alkoi mennä pieleen psykiatrian aineiden kanssa ja psykiatria tunki lisää eli aina en ole ollut työkyvytön.

        Ekoja kertoja olen kyennyt edes miettimään moista työntekoa kun meni vuosia siitä kun aloin toeta psykiatrian aineista. Edelleen on fyysisiä oireita mitkä puhkesi vieroituksessa aineista.

        Se oli kyllä vuosisadan vitsi kun psykiatri kysyi milloin palaan töihin kun oli määrännyt aineita päällekkäin niin että en olisi kyennyt mihinkään monimutkaisempaan toimintaan.

        Psykiatrian kuntoutus on ilkeintä maailmassa, ensin tunkea aineita mitkä vie suunnilleen kyvyn ajatella normaalisti ja sedatoivat ja sitten kysyä milloin ihminen menee töihin :D ja edellyttää kuntoutumista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ei muuta kun kaikki epäilijä menkää töihin ja eläkää ilman lääkkeitä, niin yksinkertaista se "

        Vaikka alat varmasti minua henkilökohtaisesti insultoimaan voin jakaa tarinaani.

        Ei mun tarvi kun mut on todettu työkyvyttömäksi.

        Työkyvyttömyys tuli kun asiat alkoi mennä pieleen psykiatrian aineiden kanssa ja psykiatria tunki lisää eli aina en ole ollut työkyvytön.

        Ekoja kertoja olen kyennyt edes miettimään moista työntekoa kun meni vuosia siitä kun aloin toeta psykiatrian aineista. Edelleen on fyysisiä oireita mitkä puhkesi vieroituksessa aineista.

        Se oli kyllä vuosisadan vitsi kun psykiatri kysyi milloin palaan töihin kun oli määrännyt aineita päällekkäin niin että en olisi kyennyt mihinkään monimutkaisempaan toimintaan.

        Psykiatrian kuntoutus on ilkeintä maailmassa, ensin tunkea aineita mitkä vie suunnilleen kyvyn ajatella normaalisti ja sedatoivat ja sitten kysyä milloin ihminen menee töihin :D ja edellyttää kuntoutumista.

        Tässä on tarina kuinka hyvin psykiatrian aineet tuki psykiatrin itsensä työkykyä (psykiatri kokeili antipsykoottia osana tutkimusta)

        https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on tarina kuinka hyvin psykiatrian aineet tuki psykiatrin itsensä työkykyä (psykiatri kokeili antipsykoottia osana tutkimusta)

        https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

        "Lääkäreitä ja psykiatreja on niin kovin erilaisia, ettei voi sanoa puolusteleeko vai haukkuuko."

        Olen tavannut niin huonoja kuin hyviä lääkäreitä mutta parhaimpia ymmärrykseltä ja empatialta ketä olen tavannut on ollut hoitajat ja terapeutit. Siis jos saa harmia psykiatriasta.
        Toki hoitajiinkin sisältyy monenlaista. Pahimpia olen tavainnut psykiatrian osastolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ei muuta kun kaikki epäilijä menkää töihin ja eläkää ilman lääkkeitä, niin yksinkertaista se "

        Vaikka alat varmasti minua henkilökohtaisesti insultoimaan voin jakaa tarinaani.

        Ei mun tarvi kun mut on todettu työkyvyttömäksi.

        Työkyvyttömyys tuli kun asiat alkoi mennä pieleen psykiatrian aineiden kanssa ja psykiatria tunki lisää eli aina en ole ollut työkyvytön.

        Ekoja kertoja olen kyennyt edes miettimään moista työntekoa kun meni vuosia siitä kun aloin toeta psykiatrian aineista. Edelleen on fyysisiä oireita mitkä puhkesi vieroituksessa aineista.

        Se oli kyllä vuosisadan vitsi kun psykiatri kysyi milloin palaan töihin kun oli määrännyt aineita päällekkäin niin että en olisi kyennyt mihinkään monimutkaisempaan toimintaan.

        Psykiatrian kuntoutus on ilkeintä maailmassa, ensin tunkea aineita mitkä vie suunnilleen kyvyn ajatella normaalisti ja sedatoivat ja sitten kysyä milloin ihminen menee töihin :D ja edellyttää kuntoutumista.

        Ja jos henkilö ei käy töissä, niin se katsotaan mielisairaudeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voin myös syyttää itseäni. Syytän itseäni ensinnäkin naiiviudesta kun uskoin psykiatriaa joka päivä. Anna kun arvaan itsesyytöksetkin on sairautta :D

        Reflektoin käytöstäni ja syytän asioista itseäni mistä koen että ansaitsen syyn. Mutta yksilö ei ole aivan kaikesta vastuussa. Valtio ja psykiatria toki hyötyy siitä että ihminen siirtää kaikessa vastuun itseensä ja omiin kemiallisiin epätasapainoihinsa kaikissa epäkohdissa.

        Siellä on taas psykiatrian normaalipoliisi vauhdissa jaottelemassa ihmisiä normaaleihin ja epänormaaleihin. Eikös se ole mukavaa? Itse en koe kumma kyllä juuri tähän tarvetta niputella täällä kuka on normaali ja kuka ei. En minkäänlaista!

        Eikä minulla ole enää mitään suurta tarvetta olla keskiverto normaali. Olen mikä olen. Eikö se ole aika parantava ajatus?

        Voisitko avata tuota " koen että ansaitsen syyn " ?
        Mistä johtuu, että koet itse ansaitsevasi syyn, mikä saa ajattelemaan/kokemaan tuolla tavalla ? Ajatteletko, että itsessäsi on jokin vialla, ja henkisesti sitten rankaiset itseäsi ajattelemalla noin ?
        Mielenkiinnosta kyselen, koska ihmisten ei tarvitse kaikista asioista syytellä itseään ( ihan aina ei muitakaan ). Joskus on turhaa edes keskittyä jonkin asian syyttelemiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mitä tässä jäin itse ihmettelemään, on se että miten sairaudentunnottomat, tai siis tässä tapauksessa koko psykiatrian kieltäjät, käsittelee tätä koko aihetta hirveän sairauskeskeisesti.

        Luulis jo tollasesta ristiriidasta pään räjähtävän.

        Se kuuluu tiettyyn sairausteen. Ainainen epäileminen, tiåoisten syyttäminen, ja konspiraatioteorieiden lukijoita . Sairastahan se on, kun epäillään yhteiskunnan asettamia hoitomahdollisuuksia Ja yhtä äkkiä lääkäritkin muka valehtelevat. Ihan kun heillä olisi syytä jotenkin siihen.
        Näillä on kuva itsestään että ovat jotenkin erikoisia tapauksia lääketieteessä, ja ettei lääkäri muka ymmärrä, kun eivät itsekään tiedä mikä hoito heille nyt sopisi näihin ” erikoisiin” tuntemuksiin kehossa ja nupissa, mutta he eivät ole mitenkään erikoistapauksia ainoastaan samaa sairautta potevia kaikki tyyni, ja olettavat tietävänsä ilman koulutusta sen mihin lääkäri opiskelee vuosikausia
        Joten nämä eivät tule terveeksi koskaan , koska eivät näe omaa tilannettaan muiden silmin , kas kun he niinkuin luulevat tietävänsä paremmin ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim psykiatri valehtelee illan labraa että yksilöllä on kemiallinen epätasapaino!
        Jos psykiatri edes epäilisi kemiallista epätasapainoa hän mittaisi sen labrassa ja lääkitsisi viite arvoon.

        Nyt he tekevät pillereillään sellaisen kilometrin päähän näkyvän kemiallisen epätasapanon.

        Käyttäkää hyvät ihmiset luontais tuotteita,
        Jos uontais hoitaja olisi tuollainen patolokinen sarja valehtelja kun psykiatri, hän istuisi linnassa ja maksais korvauksa lopun ikää.

        Jos luontais hoitaja pidättäsi ihmisiä ja vakivalloin iskisi C vitamiinia nahkaasi, hän olisi heti liike tominta kiellossa.

        Psykiatri saa vangita mieleltään teeveimmät vankilaan siitä rikokseta että ovat saaneet taudin jossa on usemapi kuin yksi oire/ per kehon tauti
        Niin vankilan portti helahtaa kun et noudata sairastuessasi 1 oire per tauti direktiviä, koska sellaisia tauteja ei ole.
        Kaikissa taudeissa on monta oiretta.
        Psykiatri saa valehdella, harjottaa väkivaltaa,
        Olla barbaari ja myrkyttää ihmisä väkivalloin,
        Valehtelevat että sairaiden gurujen suulla tehtyhen teorioiden lukeminen tekee heistä ihmistuntijan.

        Kehoitan kaikkia lopettamaan yhteiskuntaamme tyystin,

        Näettehän että sairas barbaari despootti ryhmä saa tehdä mitä tahansa ja kukaan ei ota kaneluita vastaan eikä heitä rangaitu edes silmä väristä pöpi paprujen teosta
        Vain manipuloitava idiootti uskoo suulla tehtyjä tieteitä,
        psychestä ei saa geeni näytettä, koska psycheä ei ole olemassa
        On olemassa ikuinen ylös nouseva sielu, jonka yksin jumala tuntee, ei psykiatri.
        Jota evoluutio ateismi ei voinut sietää, siksi evokuutio valheesta tehtiin jatkovalhe psyche teoria.
        Fakta on psykolokia kuuluu samaan evoluutioon
        Kuin koko psyche teoria.
        Psykiatrit valehtelee mielisairaudet on geneettisiä saadakseen vihan aikaan kansalaisten kesken.
        Fakta on että sielussa ei ole geenejä, joista evoluutio valehtelee mielisairauden, eli kielikuvan eli metaforan tulevan.

        Mielisairaaksi merkataan ne jotka psykiatri katsoo kehon kipujen tai karvahatun väristä evoluutiossa kehitys kelvottomaksi ja haluaa myrkyttää pois maapallolta,
        Ensin myrkytettiin
        -opioidien yli annoksiin, kuolemat merkattiin psykosomatiaksi.
        Sitten oli zyklon kaasu myrkytys niille joiden kallon muoto ja silmä väri ei tyranni psykiatreja miellyttänyt, he teki kaasutuksen oikeuttamiseksi tapettavien silmäväristä diaknoisin geneettinen skitsofrenia, geeni testinä pahvin pala jossa silmä värit, (kaikki valehtelua vihan aikaan saamiseksi niin silloin kuin nyt)

        Zyklon kaasu korvattiin yhtä myrkyllisellä insuliini shokki hoidolla ja taas 5% kuoli sydän pysähdykseen heti eka shokissa. Tätä puoskarointia ecoluutioon perustuva psykiatria käytti tappamiseen 1970 luvulla täysin palkein.

        Insuliinsta siirryttiin kemiallisen AIDS sin eli erittäin vakavan valkosolu vähyyden tekeviin neurolepteihin, jotka tekee tappavia haima ja elin tulehduksia ja kuolema saadaan näyttämään luonnoloiselta.
        Fakta kuoleman syy on: tapettiin evoluutiossa kehitys kelvottomaksi psykiatrien toimesta kemialliseen AIDS, siin ja sen aiheuttamaan luonnplliselta näyttävään tulehdukseen.

        Kuuletteko näitä fakta totuuksia yjdeltäkään psykiatrilta?
        Ette.
        Tutkikaa lääkeet vaikuttavan aineen mukaan.
        Älä usko yhtä ainutta sanaa jonka € 💊tiede psykiatri sanoo.
        He on joko tyhmiä ja uskovat kaikki mitä professorit suullaan selostaa, eikä huomaa kysyä, missä ne fakta näytteet psychen olemasaa olosta on, puheet ei riitä.
        Missä on fakta näyte kemiallisesta epätasapainosta kultakin yksilöltä?
        Puheet ei riitä.
        Missä on fakta geeni testi kunkin ihmisen geneettisestä mielisairaudesta, myös geeni logus ja sijainti ja geeni numero, se että satu setä puhuu mielisairauksista ei ole tiede,
        Eikä se että valehdellaan että suulla tehdyt diknoosit on geneettisiä, ei riitä,
        Pitää olla faktaa ja psykiatriassa ja evoluutiossa ei koskaan ole mitään muuta kuin joulupukkien pitkiä puheita, joita vain ja ainoastaan lapsi uskoo
        aikuinen ihminen ja terve järkinen näkee het kerralla että kaikki on vain puhetta, joten ei pinintä uskomista koko psyche teoriaan,
        Johon nää 💊 huijarit kuppaa valtion kassat ja valehtelee olevansa ihmis sielun tuntijoita eli täys hyijareita, esiintyvät jumalan sijaisina.
        Kammotkaa heitä ja muuttakkaa pois suomesta.
        Tämä kaikki on 🇫🇮ihmisoikeus rikollisuutta, 🇫🇮 laisille valehtelua.

        Muuallakin on yliviisaita hulluja, mutta ei niin paljon kuin suomessa.
        Joka on täys vainoharahinen valtio, näkee mielisairauksia joka kehon kivussa, joka on rasismia ja sadismia sairaita kohtaan, koska evoluutiossa vahvat ei sairastu.
        Nää on varmoja merkkejä: psykiatria on evoluutio vaheen jatke.
        Myös 5 tsuti luokitus käsky tuli ecoluutiolta,
        Evolutionary psykolokia/ evoluutionary psykiatria eikipedia kertoo että kuolleiden kallo mittaukset aloitettiin 1864 joista pääteltiin evoluutiossa kehitys kelpoisuus, siis liki 100 v. Ennen hitlerin syntymää, joka muka oli syy pää kallo mittauksiin, vaikka psykiatrit ne mittasi ne kaasuleirilläkin.
        Hitler johti sotaa bunkeristaan 24/7 eikä tiennyt.

        Lopeta jo nämä harangit et tiedä näistä asioista yhtään mitään
        Etkö itse tiedosta todellakaan miten voit


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkä takia alalla olevat eivät pysty esittämään yhtään mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta?

        Käytös paljastaa niin paljon ihmisestä ja se mitä hän itse kertoo miten kokee asiat.
        Siis psyykkinen sairaus tekee ihmisen erilaiseksi kuin mitä hän on normaalitilassa.
        Ja yksi neuvo en se että lakkaisivat etsimästä kaiken mailmaan haittavaikutuksia sillä jos paperissa lukee että lääke aiheuttaa pyörrytyksen tunnetta, niin heti saavat ne oireet , ihmisen psyyke on altis usein kaikelle negatiiviselle kun ei voi hyvin.
        Joten kun keskittyy omaan paranemiseen ja ei epäile kaikkea mahdollista niin on paraneminen alkanut.


      • Anonyymi

        Oletko kauankin kokenut alemmuuden tunteita itsestäsi, kun kirjoittelet että psykiatrit luulee olevansa muka ylempänä jotenkin.
        Sulla on pitkä tie terveyteen ja jos alkaisit siitä ettet ole mikään erikoistapaus mitenkään, ainoastaa yksi muiden joukossa.
        Ja luulen ettet tule olemaan terve koskaan , sillä et näe omaa tilaasi, samoin kun me muut se nähdään . Niin että elä nyt vaan sen epäluuloisen maailman kuvasi kanssa ja lue ” professorin” juttuja, kukin tavallaan ja sinä omallasi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään tähän vielä, että aivojani ei ole operoitu, vaan kaikki on seurausta runsaista lääkityksistä.

        Siinä taas se tyypillinen kommentti.
        Lääke on tällä kertaa taas syyllinen, seuraavan kerran sanot että lääkäri syötti niitä sinulle , ja sitten on lääkkeissäkin vika. Siis ainoastaan sinä olet saanut päähäsi sen että sua on lääkitty väärin. Koska sairautesi on täynnä epäluuloja kaikkea kohtaan. Missä on oma vastuu olostasi .
        Eiköhän sinulta puutu luottamus kaikkeen mitä lääketiede on , siksi oireilet. Ne jotka ovat tulleet terveeksi sanovat että kun luottaa lääkärinsä ja ottaa lääkkeensä kuten ne on kirjoitettu niin alkaa paraneminen.
        Et voi yleistää mitenkään mitään omien kokemuksiesi perusteella . Moni elää tavallista elämää lääkityksen kanssa. Mutta sinä et tule noilla asenteilla sitä koskaan tekemään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miks siusta tulee mieleen aina ne tyypit osastolta jotka tuli avautumaan, ja sit heti perässä tuli se hoitaja joka kielsi ettei teille saanu kertoo totuutta, ettei vaan teidän mania prokkaa tai jotain.

        Aina piti silleen silkki hansikkailla kohdella, eikä ihan samat vaatimukset päteny kun muille hulluille!

        Avautumaan ??????
        Tuostakin näkee ettet ymmärrä että ne avautumiset ovat sairaan ihmisen omia kuvitelmia laitoshoidossa ja pyritään siihen ettei toisia potilaita häiritä näillä ns ” avautumisilla”
        Hoitaja yrittää estää että vaikutetaan toisiin potilaisiin negatiivisesti.
        Yksikin potilas kertoi miten hänen lapsenlapsensa oli tapettu koulussa muutama päivä sitten, ja oli ihan uskottavan näköinen kertoessaan . Mutta mitään tappoa ei ollut tapahtunut, ja tämä lapsenlapsi elää vielä tänäpäivänäkin.
        Joten kaikkeen on syynsä vaikka sinun päässäsi on ainoastaan epäilyt joka asiaan, ja niin kauan kun ei osata ajatella asioita nenää pidemmälle ,ei ole toivoakaan että paranisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, hyvä! Täyttä asiaa!
        Vain ne jotka tienaavat itse toisten sairauksista puolustavat lääkäreitä ja psykiatreja.
        Jotain eläkkeelle jääneitä lääkäreitä, joilla on huono omatunto tuhottuaan monen elämän riippuvaisuuksilla ja väärillä lääkkeillä
        täällä puolustelee naama sinisenä saadakseen paremman mielen rauhan. Lääkärien väärin hoidoista saa lukea päivittäin.

        No niin taas yksi sairas sanoo mielipiteensä, ei ole toivoa tämänkään elämässä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkäreitä ja psykiatreja on niin kovin erilaisia, ettei voi sanoa puolusteleeko vai haukkuuko.
        Vuosien varrella on tullut tavattua laidasta laitaan hoitohenkilökuntaa, eikä kaikkien kanssa millään kemiat edes voi kohdata.
        On ollut ihan hyviä, ymmärtäviä lääkäreitä, ja sitten taas heitä, joille ei saa sanoa mitään omia mielipiteitä. Tai ainahan sanoa saa, mutta siitä ei joka kerta ole hyötyä, ei kuunnella, eikä yhtään välitetä, mitä sanoo.

        Jotkut kuuntelevat potilaan omia mielipiteitä, jotkut eivät suostu kuuntelemaan, tai ottamaan mitään potilaan sanomaa vastaan.
        Samanlaista se on muutenkin elämässä, kaikkien ihmisten kanssa ei pärjää, vaikka suurimman osan kyllä, onneksi.
        Ja on se omasta asenteestakin kiinni, onko kaikkea sanottua vastaan, vai kuunteleeko mitä toinen sanoo, ja miettii sitten kuulemaansa.

        Ne jotka eivät kuuntele jotain jaarittelua tietävät ettei sen kertominen johda minnekään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpsis. Jos joku pahoinpitelee sinua, siitä on normaalia tuntea vihaa ja syytellä pahoinpitelijäänsä. Sama pätee psykiatriaan.

        Se on kuin pahoinpitely määrätä lääkkeitä millä sattuu informaatiolla ja tulkita ihmiselämän tunne-elämän ongelmia korostuneesti sairauksina ja medikalisoida ne. Tehdä sillä voittoa. Ja vielä väärintulkita haittoja sairaudeksi,lääkitä lisää, vähätellä ihmisen kokemaa hätää haitoista ja vain stigmatisoida ihminen auttamatta korjaamaan haitat esim kunnollisilla lääkepuruilla. Varastaen ihmiseltä vuosia elämästä.

        En tiedä kumpaa vihaan enemmän, psykiatriaa vai nykyajan kapitalistisesta maailmasta käsin operoivaa lääketieteellä voittoja saavaa lääketeollisuutta. Jonka etiikka on vielä alhaisempi jossa ihmisiä oikein pyritään kusettamaan. Hankala sanoa

        Jos katsoisit itseäsi ensisijassa näissä ajatuksissa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos katsoisit itseäsi ensisijassa näissä ajatuksissa

        "Ne jotka ovat tulleet terveeksi sanovat että kun luottaa lääkärinsä ja ottaa lääkkeensä kuten ne on kirjoitettu niin alkaa paraneminen.
        Et voi yleistää mitenkään mitään omien kokemuksiesi perusteella . Moni elää tavallista elämää lääkityksen kanssa. Mutta sinä et tule noilla asenteilla sitä koskaan tekemään"

        Sulla se levy junnaa samassa kohdassa. Minä olen käynyt lääkärillä/ psykiatrilla harmini jälkeen eikä monestikaan mitään lääkkeitä olla suositeltu. Miksi oltaisiin kun olo on parempi ilman haittoja? Ja olen kertonut miltä olo tuntui haittoja saaneena eikä samaa riskiä halua enää ottaa?

        En ole koskaan enää valmis kokemaan vieroitusoireita tai haittaa mitä koin lääkkeistä koko elämäni aikana. Ennemmin kuolisin kuin kävisin mitään samanlaista läpi. Olen mm miettinyt niin että jos joskus dementoituisin ja minua lääkittäisiin jossain hoivakodissa kun olisin höppänä ennemmin lähtisin oman käden kautta ennen sitä suojellakseni itseäni siltä että olisin vajaavaltainen, en ymmärtäisi asioista ja joku esim päättäisi lääkityksistä tietäen kuinka huonosti olen niihin reagoinut huonoimmillaan. Ei ihminen dementoituneenakaan ole niin ulalla ettei koe haittoja.

        Itse luotin lääkäriini ja luulin eläneeni jollaintavalla "parempaa" elämää lääkkeiden kanssa. Aluksi.

        Siitä huolimatta elämäni oli seuraavanlaista:
        Seksuaalisen toiminnan häiriöitä
        Yksikin annosunohdus niin vieroitusoireita kuten sähköiskuja päässä ja pökkyrä olo
        Ajan saatossa tunne-elämän leikkautumista molemmista päistä ja mitäänsanomattoman apaattinen olo
        Vieroitusyrityksissä olo oli karsea

        Minulle tuli vahva tunne että noiden aineiden suotuisa vaikutus oli hetkellisesti tietyn ajan toimiva eikä plaseboa voida sulkea pois. Jälkikäteisarvioinnilla haitat kasvoi hyötyä suuremmiksi. Aineista tuli taakka.

        . Olen ottanut liiankin luottavaisesti lääkäreiltä reseptejä. Ei se ole kyse siirä miten lääkäriin luottaa ja mitä lukee ja on lukematta. Kunpa olisin tiennyt esim PSSD ilmiöstä mistä nykyisin kärsin.

        Pidän psykiatrian tutkijoita mielipiteineen mitä täällä on mainittu huomattavasti enemmän arvossa kun jotain yleislääkäriä jossain tk.ssa joka määrää kymmeniä ja kymmeniä lääkkeitä ja hänen spesifi ymmärryksensä voi ola hatarampaa tai jotain psykiatria. Tuo on kuin jotain uskontoa luottaa lääkäriin vaikka aineissa on erilaisia ongelmia mitkä voi heikentää oloa. Niissä on.

        Sä luulet että lukeminen aiheuttaa ongelmat lääkkeissä, mä näen asiat täysin päinvastoin.

        Itseasiassa olen nykyään hyvinkin kriittinen lääkkeisiin jo siksi että ihmiset ei välttämättä lääkkeisiin turvautumalla tajua millä kaikilla keinoilla itse voivat parantaa olotilaansa ja millä kaikella he itse sitä paransivat ja luulevat että se lääke on heidät pelastanut vaikka ihan yhtälailla heidän oma ponnistelunsa on voinut pelastaa heidät ja kukaties lääkkeen teho ei plaseboa parempaa ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä taas se tyypillinen kommentti.
        Lääke on tällä kertaa taas syyllinen, seuraavan kerran sanot että lääkäri syötti niitä sinulle , ja sitten on lääkkeissäkin vika. Siis ainoastaan sinä olet saanut päähäsi sen että sua on lääkitty väärin. Koska sairautesi on täynnä epäluuloja kaikkea kohtaan. Missä on oma vastuu olostasi .
        Eiköhän sinulta puutu luottamus kaikkeen mitä lääketiede on , siksi oireilet. Ne jotka ovat tulleet terveeksi sanovat että kun luottaa lääkärinsä ja ottaa lääkkeensä kuten ne on kirjoitettu niin alkaa paraneminen.
        Et voi yleistää mitenkään mitään omien kokemuksiesi perusteella . Moni elää tavallista elämää lääkityksen kanssa. Mutta sinä et tule noilla asenteilla sitä koskaan tekemään

        Ei se vaikka luottaa syömiinsä aineisiin tee niitä yhtään paremmiksi tai vähähaittaisemmikau. Psykotrooppisten aineiden krooniseen käyttöön kuuluu adaptaatio, mahdollinen toleranssi ja vieroitusoireet. Fyysinen riippuvuus eli dependence jolloin keho tottuu aineen alla olemiseen niin että homeostaasi muodostuu kehossa aineen alla oloon ja jos yhdenkin annoksen unohtaa voi päässä esim napsua sähköiskutuntemukset. Kun aine lopetetaan, keho taas muodostaa uuden homeostaasin. Toisinaan se ei suju ongelmitta.

        Lisäksi haittavaikutukset johtuen siitä että ne vaikuttaa olennaisiin välittäjäaineisiin joilla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa hyvin moneen asiaan liittyen. Siksi mielialalääke jonka sanotaan auttavan ihmisen mielialaan (arvioitu NNT luku on n.8 jolloin yksi 8:sta saa tehoa), voi myös esim tuhota seksuaalipuolen tai vaikuttaa negatiivisella tavalla veren hyytymiseen. Tai esim supistaa REM-unta koska myös uni on kemiallinen prosessi missä eri välittäjäaineet näyttelee tiettyä roolia. Evoluution valossa tällaisten tärkeidrn prosessien muokkaamisen seurauksia ei täysin ymmärretä kuin unen arkkitehtuurin muokkaus mitä jonkun unen jakson muokkaamisesta voi seurata.Siitä johtuen voi sitten seurata esim päiväväsymystä, intensiivisempiä unia, herkempää heräilyä unista. Moni kokee unen sotkeentumista haittana tai vieroitusoireena kokien esim unettomuutta.

        Vaikka kuinka luottaisi psykiatriinsa ja aineisiin niistä voi seurata ongelmia ylläolevista seikoista riippuen ja pitkällä aikavälillä ongelmat voi pahentua.

        Monen lääkärien ymmärrys kyseisistä aineista on heikkoa ja puutteellista. En koskaan kuullut lääkäriltäni mistään tällaisesta.

        Olen vieläkin järkyttynyt kuinka lääkärit muokkaa jopa kasvuikäisten aivoja näillä aineilla. Itse olin nuori aloittaessani. Aivoni kasvoivat useita vuosia kemiallisesti muokattuina ilman ymmärrystä tutkimusnäytön puutteesta tästä. Kyllä oma tutkimuksensa kannattaa tehdä aineista ettei tule satutetuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se vaikka luottaa syömiinsä aineisiin tee niitä yhtään paremmiksi tai vähähaittaisemmikau. Psykotrooppisten aineiden krooniseen käyttöön kuuluu adaptaatio, mahdollinen toleranssi ja vieroitusoireet. Fyysinen riippuvuus eli dependence jolloin keho tottuu aineen alla olemiseen niin että homeostaasi muodostuu kehossa aineen alla oloon ja jos yhdenkin annoksen unohtaa voi päässä esim napsua sähköiskutuntemukset. Kun aine lopetetaan, keho taas muodostaa uuden homeostaasin. Toisinaan se ei suju ongelmitta.

        Lisäksi haittavaikutukset johtuen siitä että ne vaikuttaa olennaisiin välittäjäaineisiin joilla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa hyvin moneen asiaan liittyen. Siksi mielialalääke jonka sanotaan auttavan ihmisen mielialaan (arvioitu NNT luku on n.8 jolloin yksi 8:sta saa tehoa), voi myös esim tuhota seksuaalipuolen tai vaikuttaa negatiivisella tavalla veren hyytymiseen. Tai esim supistaa REM-unta koska myös uni on kemiallinen prosessi missä eri välittäjäaineet näyttelee tiettyä roolia. Evoluution valossa tällaisten tärkeidrn prosessien muokkaamisen seurauksia ei täysin ymmärretä kuin unen arkkitehtuurin muokkaus mitä jonkun unen jakson muokkaamisesta voi seurata.Siitä johtuen voi sitten seurata esim päiväväsymystä, intensiivisempiä unia, herkempää heräilyä unista. Moni kokee unen sotkeentumista haittana tai vieroitusoireena kokien esim unettomuutta.

        Vaikka kuinka luottaisi psykiatriinsa ja aineisiin niistä voi seurata ongelmia ylläolevista seikoista riippuen ja pitkällä aikavälillä ongelmat voi pahentua.

        Monen lääkärien ymmärrys kyseisistä aineista on heikkoa ja puutteellista. En koskaan kuullut lääkäriltäni mistään tällaisesta.

        Olen vieläkin järkyttynyt kuinka lääkärit muokkaa jopa kasvuikäisten aivoja näillä aineilla. Itse olin nuori aloittaessani. Aivoni kasvoivat useita vuosia kemiallisesti muokattuina ilman ymmärrystä tutkimusnäytön puutteesta tästä. Kyllä oma tutkimuksensa kannattaa tehdä aineista ettei tule satutetuksi.

        Ongelma on, että vaikka haluaisi luottaa lääkäriinsä, ongelma on psykiatrisessa tutkimuksessa. On vähän puolueetonta ja yleistettävää tutkimusta, joka ei myöskään tutki kovin suurella motivaatiolla aineiden negatiivisia seuraamuksia aivoille pitkällä käytöllä.. Psykiatrien täytyy luottaa kliiniseen kokemukseensa työskennellessä potilaidensa kanssa, ja tämä asetelma usein saa aikaan puolueellisuutta ja vääristymiä itsessään.

        https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

        Plasebon voima on merkittävämpi varmasti psykiatriassa kuin edes kehdataan myöntää.

        Esimerkki viimeisestä tutkimusnäytöstä jossa psykiatriassa tutkittiin aivojen stimulointia ilmeisesti jollain laitteella:

        "A recent study of brain stimulation for depression found that the placebo group (sham treatment) showed more improvement than the group that received actual brain stimulation.....

        The brain stimulation study was also published in Lancet Psychiatry and was led by Richard Morriss at the University of Nottingham, UK. In that study, all participants had moderate to severe depression and had already taken antidepressants without success, and about three-quarters had clinical anxiety as well. Strikingly, 42% of the participants achieved full remission from depression in the sham (placebo) group, compared with only 30% in the group that received actual brain stimulation.

        The difference was statistically significant—favoring the placebo group—in several analyses, including “in self-rated depression at 4 and 16 weeks, in generalized anxiety at four weeks, and in overall health at 16 weeks.” The results favored the placebo group in all of the analyses, even those that did not reach statistical significance.

        Thus, the study showed that even after a failed trial of antidepressants, 42% of moderately to severely depressed people improved without receiving any actual treatment—and those who did receive treatment did worse."
        https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(23)00068-8/fulltext#%20
        https://www.madinamerica.com/2023/04/lancet-psychiatry-we-are-undervaluing-the-placebo-effect/

        Tutkimustulokset oli vähintäänkin mielenkiintoiset. Pelkällä plasebolla 42 prosenttia keskivaikeasta vakavasti masentuneisiin koki parantumista ilman minkäänlaista hoitoa muutakuin plasebo. Ne jotka sai hoitoa, voi huonommin vaikka osa tuostakin ryhmästä ilmeisesti koki parantumista :D Kyseessä oli siis ihmisiä jotka olivat kokeilleet masennuslääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma on, että vaikka haluaisi luottaa lääkäriinsä, ongelma on psykiatrisessa tutkimuksessa. On vähän puolueetonta ja yleistettävää tutkimusta, joka ei myöskään tutki kovin suurella motivaatiolla aineiden negatiivisia seuraamuksia aivoille pitkällä käytöllä.. Psykiatrien täytyy luottaa kliiniseen kokemukseensa työskennellessä potilaidensa kanssa, ja tämä asetelma usein saa aikaan puolueellisuutta ja vääristymiä itsessään.

        https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

        Plasebon voima on merkittävämpi varmasti psykiatriassa kuin edes kehdataan myöntää.

        Esimerkki viimeisestä tutkimusnäytöstä jossa psykiatriassa tutkittiin aivojen stimulointia ilmeisesti jollain laitteella:

        "A recent study of brain stimulation for depression found that the placebo group (sham treatment) showed more improvement than the group that received actual brain stimulation.....

        The brain stimulation study was also published in Lancet Psychiatry and was led by Richard Morriss at the University of Nottingham, UK. In that study, all participants had moderate to severe depression and had already taken antidepressants without success, and about three-quarters had clinical anxiety as well. Strikingly, 42% of the participants achieved full remission from depression in the sham (placebo) group, compared with only 30% in the group that received actual brain stimulation.

        The difference was statistically significant—favoring the placebo group—in several analyses, including “in self-rated depression at 4 and 16 weeks, in generalized anxiety at four weeks, and in overall health at 16 weeks.” The results favored the placebo group in all of the analyses, even those that did not reach statistical significance.

        Thus, the study showed that even after a failed trial of antidepressants, 42% of moderately to severely depressed people improved without receiving any actual treatment—and those who did receive treatment did worse."
        https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(23)00068-8/fulltext#%20
        https://www.madinamerica.com/2023/04/lancet-psychiatry-we-are-undervaluing-the-placebo-effect/

        Tutkimustulokset oli vähintäänkin mielenkiintoiset. Pelkällä plasebolla 42 prosenttia keskivaikeasta vakavasti masentuneisiin koki parantumista ilman minkäänlaista hoitoa muutakuin plasebo. Ne jotka sai hoitoa, voi huonommin vaikka osa tuostakin ryhmästä ilmeisesti koki parantumista :D Kyseessä oli siis ihmisiä jotka olivat kokeilleet masennuslääkkeitä.

        *Olivat kokeilleet masennuslääkkeitä ilman hyötyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma on, että vaikka haluaisi luottaa lääkäriinsä, ongelma on psykiatrisessa tutkimuksessa. On vähän puolueetonta ja yleistettävää tutkimusta, joka ei myöskään tutki kovin suurella motivaatiolla aineiden negatiivisia seuraamuksia aivoille pitkällä käytöllä.. Psykiatrien täytyy luottaa kliiniseen kokemukseensa työskennellessä potilaidensa kanssa, ja tämä asetelma usein saa aikaan puolueellisuutta ja vääristymiä itsessään.

        https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

        Plasebon voima on merkittävämpi varmasti psykiatriassa kuin edes kehdataan myöntää.

        Esimerkki viimeisestä tutkimusnäytöstä jossa psykiatriassa tutkittiin aivojen stimulointia ilmeisesti jollain laitteella:

        "A recent study of brain stimulation for depression found that the placebo group (sham treatment) showed more improvement than the group that received actual brain stimulation.....

        The brain stimulation study was also published in Lancet Psychiatry and was led by Richard Morriss at the University of Nottingham, UK. In that study, all participants had moderate to severe depression and had already taken antidepressants without success, and about three-quarters had clinical anxiety as well. Strikingly, 42% of the participants achieved full remission from depression in the sham (placebo) group, compared with only 30% in the group that received actual brain stimulation.

        The difference was statistically significant—favoring the placebo group—in several analyses, including “in self-rated depression at 4 and 16 weeks, in generalized anxiety at four weeks, and in overall health at 16 weeks.” The results favored the placebo group in all of the analyses, even those that did not reach statistical significance.

        Thus, the study showed that even after a failed trial of antidepressants, 42% of moderately to severely depressed people improved without receiving any actual treatment—and those who did receive treatment did worse."
        https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(23)00068-8/fulltext#%20
        https://www.madinamerica.com/2023/04/lancet-psychiatry-we-are-undervaluing-the-placebo-effect/

        Tutkimustulokset oli vähintäänkin mielenkiintoiset. Pelkällä plasebolla 42 prosenttia keskivaikeasta vakavasti masentuneisiin koki parantumista ilman minkäänlaista hoitoa muutakuin plasebo. Ne jotka sai hoitoa, voi huonommin vaikka osa tuostakin ryhmästä ilmeisesti koki parantumista :D Kyseessä oli siis ihmisiä jotka olivat kokeilleet masennuslääkkeitä.

        Ja miksi ihmeessä katsoisin itseäni etusijassa, jos näen, että nykyinen hoitomalli on mielestäni hukassa.
        Syitä on mm.
        1) Monia ihan normaalia ihmisten elämään kuuluvia kriisejä ja vaikeuksia, joissa on hankala esim. sopeutua uuteen tilanteeseen tai vaikeuteen katsotaan sairausmallin kautta ja ylimedikalisoidaan.
        2) Näen itse että nyky-yhteiskunta ja monet ihmiset on menettänyt jonkun kytköksen johonkin mikä esim entisaikaan saattoi olla tärkeä osa elämän ymmärtämistä, esim. henkisyys ja kärsimyksen ymmärtäminen osana elämää. Nykyään ihmisten resilienssi kohdata kärsimystä on heikompi, uskoisin näin koska jotenkin on erkaannuttu elämästä ja siitä mitä se on ja pidetään normaalitilana jotain mitä elämä ei välttämättä edes ole. Tokihan jokaisen pitää joutua opettelemaankohtaamaan kärsimystä elämässään, koska jokainen ennemmin tai myöhemmin saattaa esim.menettää läheisensä, sairastua itsekin tavalla joka aiheuttaa kärsimystä. Kuolemakin usein tapahtuu suljettujen ovien takana jossain laitoksessa nykypäivänä. Elämme paljon erkaantuneena siitä mitä elämä on.
        Jos kiinnostaa miettiä kärsimystä toisesta näkökulmasta kannattaa lukea esim uskonnonfilosofioita, joissa esim. buddhalaisuuden ymmärrys kärsimyksestä on mielenkiintoinen. En siis itse sano että mikään uskonto on missään oikeassa mutta se saattaa sisältää vuosisatojen ja tuhansien aikana omaksuttua viisautta mitä ihmiset ovat miettineet siitä mikä esim. lisää hyvinvointia ja mikä ei jonka oppisisältö ei ole tätä tasoa : "tähän ja tähän kärsimykseen on tämä ja tämä aine ja sitten aivojen sähkötys on seuraava raktaisu"
        Filosofinen kriittinen ajattelu on vähintäänkin tervehdyttävää
        3) Uskon, että nykyinen elämänmuotomme ei välttämättä lisää hyvinvointiamme ja täytä sisäisiä tarpeitamme. Tästä johtuen ihmiset kärsivät. Esim. liika individualismi, kilpailukeskeisyys, tai kasvun korostaminen (uskon että myös se ajatus mikä on tervettä voi olla sairas jossa yksilö on valjastettu luomaan jatkuvaa talouskasvua). Kohtaamme jatkuvasti myös arvoristiriitoja joissa toisaalta maailma hukkuu tavaraan ja toisaalta ihmisiä suorastaan syyllistetään siitä että he eivät ole mukana luomassa kasvua. Kasvua pitää olla. Tokihan nykyään ollaan tiedostavampia eikä vain pelkästään täytetä maailmaa muovilla mutta silti edelleenkin eletään yli luonnonvarojen. Lisäksi ympäristömme tekee meitä kokoajan sairaammaksi, esim. lisääntynyt kemikaalikuorma, jatkuva älylaitteilla oleminen ynnä muu.
        Silti kaikki huomio laitetaan AINA yksilön aivoihin ja siihen että niitä pitää muokata jollain keinotekoisesti labrassa tuotetulla kemiallisella välittäjäaineita muokkaavalla aineella.
        Yhteiskuntaan voi sisältyä piilorakenteita mitkä lisäävät yksilöiden pahoinvointia, piiloasenteita, piiloarvoja, piilorakenteita, jotka kannattaa tiedostaa jos ikinä aikoo olla hyvinvoiva yksilö.
        4) Kun ihmiset sitten alkaa voida huonommin, ikäänkuin keskitytään kovalevyyn biologisesti mikä ihmisessä on vialla vaikka kyseessä voisi olla ohjelmistovika. Tietenkin ratkaisuna on lääkeyhtiöiden kehittelemät tuotteet, joita aivan naiivisti ensisijaisesti helpolla nykypäivänä tarjotaan ratkaisuksi monenlaiseen henkisen tason oireeseen. Heti ekana avataan kovalevy.

        Esim. ihminen on ohjelmoitu ajattelemaan että hänen pitää olla kerrastaan loistava suorittava tekijä yhteiskunnassa ja hän kokee arvottomaksi itsensä jos ei ole tällainen suorittaja yhteiskunnassa joka arvostaa tällaisia asioita. Onneksi on pilleri joka voi valjastaa hänet tällaiseksi suorittajaksi jälleen! Tokihan ihminen saattaa myöhemmin todeta, että olinpas hölmö, eipäs tuollainen suorittaminen lisännytkään hyvinvointia ja löytää elämänsä onnen jollain tavalla jolloin hän esim. irtaantuu oravanpyörästä.

        Koko psykiatria ei keskity lainkaan pääosassa luontaisiin keinoihin joilla oikeasti voisi olla merkittäviä muutoksia ihmisten voinnissa jossa esim testailtaisiin erilaisten elämäntapakeinojen vaikutuksia ihmisen jaksamiseen ja ota oikeasti kehon optimaalisen terveyden tukemista yhdeksi merkittävämmäksi tavaksi parantaa esim. aivojen toimintaa ja mielialaa. Jossa oikeasti yritetään TUKEA terveyttä kokonaisvaltaisesti. Aineet mitä psykiatria tunkee voivat laskea elämänlaatua sekä aiheuttaa terveydellisiä ongelmia jotka eivät mielestäni pitkällä aikavälillä etenkään ole toimiva ratkaisu. Oikea ratkaisu on strategioiden oppiminen millä pärjää itsensä kanssa. Toki joku voi kokea että ainoa tapa on lääke, mutta uskon että psykiatriankin aivopesu ja merkittävä plasebovaste voi olla tässäkin suuressa roolissa.

        Mielestäni kehon tuominen psykiatriassa keskiöön ja esim se että oppii esim stressin vaikutuksista voinnille ja laskemaan stressiä (mikä voi vaatia myös paljon kehollista toimintaa ja ymmärrystä henkilölle itselleen hermoston toiminnasta esim. parasympaattinen/sympaattinen hermosto) olisi tärkeää. Uskon myös että erilaiset traumat voi olla hyvin merkittävä osa monen kokemaa kärsimystä ja psykiatrian pitäisi tarjota enemmän "trauma informed care".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja miksi ihmeessä katsoisin itseäni etusijassa, jos näen, että nykyinen hoitomalli on mielestäni hukassa.
        Syitä on mm.
        1) Monia ihan normaalia ihmisten elämään kuuluvia kriisejä ja vaikeuksia, joissa on hankala esim. sopeutua uuteen tilanteeseen tai vaikeuteen katsotaan sairausmallin kautta ja ylimedikalisoidaan.
        2) Näen itse että nyky-yhteiskunta ja monet ihmiset on menettänyt jonkun kytköksen johonkin mikä esim entisaikaan saattoi olla tärkeä osa elämän ymmärtämistä, esim. henkisyys ja kärsimyksen ymmärtäminen osana elämää. Nykyään ihmisten resilienssi kohdata kärsimystä on heikompi, uskoisin näin koska jotenkin on erkaannuttu elämästä ja siitä mitä se on ja pidetään normaalitilana jotain mitä elämä ei välttämättä edes ole. Tokihan jokaisen pitää joutua opettelemaankohtaamaan kärsimystä elämässään, koska jokainen ennemmin tai myöhemmin saattaa esim.menettää läheisensä, sairastua itsekin tavalla joka aiheuttaa kärsimystä. Kuolemakin usein tapahtuu suljettujen ovien takana jossain laitoksessa nykypäivänä. Elämme paljon erkaantuneena siitä mitä elämä on.
        Jos kiinnostaa miettiä kärsimystä toisesta näkökulmasta kannattaa lukea esim uskonnonfilosofioita, joissa esim. buddhalaisuuden ymmärrys kärsimyksestä on mielenkiintoinen. En siis itse sano että mikään uskonto on missään oikeassa mutta se saattaa sisältää vuosisatojen ja tuhansien aikana omaksuttua viisautta mitä ihmiset ovat miettineet siitä mikä esim. lisää hyvinvointia ja mikä ei jonka oppisisältö ei ole tätä tasoa : "tähän ja tähän kärsimykseen on tämä ja tämä aine ja sitten aivojen sähkötys on seuraava raktaisu"
        Filosofinen kriittinen ajattelu on vähintäänkin tervehdyttävää
        3) Uskon, että nykyinen elämänmuotomme ei välttämättä lisää hyvinvointiamme ja täytä sisäisiä tarpeitamme. Tästä johtuen ihmiset kärsivät. Esim. liika individualismi, kilpailukeskeisyys, tai kasvun korostaminen (uskon että myös se ajatus mikä on tervettä voi olla sairas jossa yksilö on valjastettu luomaan jatkuvaa talouskasvua). Kohtaamme jatkuvasti myös arvoristiriitoja joissa toisaalta maailma hukkuu tavaraan ja toisaalta ihmisiä suorastaan syyllistetään siitä että he eivät ole mukana luomassa kasvua. Kasvua pitää olla. Tokihan nykyään ollaan tiedostavampia eikä vain pelkästään täytetä maailmaa muovilla mutta silti edelleenkin eletään yli luonnonvarojen. Lisäksi ympäristömme tekee meitä kokoajan sairaammaksi, esim. lisääntynyt kemikaalikuorma, jatkuva älylaitteilla oleminen ynnä muu.
        Silti kaikki huomio laitetaan AINA yksilön aivoihin ja siihen että niitä pitää muokata jollain keinotekoisesti labrassa tuotetulla kemiallisella välittäjäaineita muokkaavalla aineella.
        Yhteiskuntaan voi sisältyä piilorakenteita mitkä lisäävät yksilöiden pahoinvointia, piiloasenteita, piiloarvoja, piilorakenteita, jotka kannattaa tiedostaa jos ikinä aikoo olla hyvinvoiva yksilö.
        4) Kun ihmiset sitten alkaa voida huonommin, ikäänkuin keskitytään kovalevyyn biologisesti mikä ihmisessä on vialla vaikka kyseessä voisi olla ohjelmistovika. Tietenkin ratkaisuna on lääkeyhtiöiden kehittelemät tuotteet, joita aivan naiivisti ensisijaisesti helpolla nykypäivänä tarjotaan ratkaisuksi monenlaiseen henkisen tason oireeseen. Heti ekana avataan kovalevy.

        Esim. ihminen on ohjelmoitu ajattelemaan että hänen pitää olla kerrastaan loistava suorittava tekijä yhteiskunnassa ja hän kokee arvottomaksi itsensä jos ei ole tällainen suorittaja yhteiskunnassa joka arvostaa tällaisia asioita. Onneksi on pilleri joka voi valjastaa hänet tällaiseksi suorittajaksi jälleen! Tokihan ihminen saattaa myöhemmin todeta, että olinpas hölmö, eipäs tuollainen suorittaminen lisännytkään hyvinvointia ja löytää elämänsä onnen jollain tavalla jolloin hän esim. irtaantuu oravanpyörästä.

        Koko psykiatria ei keskity lainkaan pääosassa luontaisiin keinoihin joilla oikeasti voisi olla merkittäviä muutoksia ihmisten voinnissa jossa esim testailtaisiin erilaisten elämäntapakeinojen vaikutuksia ihmisen jaksamiseen ja ota oikeasti kehon optimaalisen terveyden tukemista yhdeksi merkittävämmäksi tavaksi parantaa esim. aivojen toimintaa ja mielialaa. Jossa oikeasti yritetään TUKEA terveyttä kokonaisvaltaisesti. Aineet mitä psykiatria tunkee voivat laskea elämänlaatua sekä aiheuttaa terveydellisiä ongelmia jotka eivät mielestäni pitkällä aikavälillä etenkään ole toimiva ratkaisu. Oikea ratkaisu on strategioiden oppiminen millä pärjää itsensä kanssa. Toki joku voi kokea että ainoa tapa on lääke, mutta uskon että psykiatriankin aivopesu ja merkittävä plasebovaste voi olla tässäkin suuressa roolissa.

        Mielestäni kehon tuominen psykiatriassa keskiöön ja esim se että oppii esim stressin vaikutuksista voinnille ja laskemaan stressiä (mikä voi vaatia myös paljon kehollista toimintaa ja ymmärrystä henkilölle itselleen hermoston toiminnasta esim. parasympaattinen/sympaattinen hermosto) olisi tärkeää. Uskon myös että erilaiset traumat voi olla hyvin merkittävä osa monen kokemaa kärsimystä ja psykiatrian pitäisi tarjota enemmän "trauma informed care".

        "Se kuuluu tiettyyn sairausteen. Ainainen epäileminen, tiåoisten syyttäminen, ja konspiraatioteorieiden lukijoita . Sairastahan se on, kun epäillään yhteiskunnan asettamia hoitomahdollisuuksia Ja yhtä äkkiä lääkäritkin muka valehtelevat. Ihan kun heillä olisi syytä jotenkin siihen."

        Vai että kriittinen ajattelu kuuluu sairauteen. Ja kriittinen ajattelu ihan YHTEISKUNNAN ASETTAMIIN HOITOMAHDOLLISUUKSIIN :D Ikäänkuin kaikki mitä valtio ja yhteiskunta tekee olisi ihmiselle absoluuttisesti hyväksi.

        Mistä lähtien kriittisen psykiatrian tutkimuksen lukeminen on konspiraatiotiedettä... En mistään hörhösivuistoilta lue ainakaan omia lähteitäni .
        Olikohan sinäkin aikana kun oli lobotomiat sen arvostelu konspiraatiota? Minun mielestäni lobotomian arvostelu oli ihan vain järkevää kritiittistä ajattelua kuten nykyäänkin välittäjäaineita peukaloivien aineiden joiden toimintamekanismilla spekuloidaan edelleen ja joiden pitkän tähtäimen mahdolliset negatiiviset vaikutukset aivoille ja hermostolle on aika heikosti tutkittu arvostelu on ihan järkevää. Itse arvostelen aineita siksi että ne mm. aiheuttivat pysyviä seksuaalisen toiminnan häiriöitä ja vieroituksesta puhkesi monentyyppisiä oireita. Mielialaa nostava lääke ei ole kovin tehokas toiminnassaan jos pitemmän päälle tuhoaa elämääsi monin tavoin.

        Ei lääkärit välttämättä valehtele, he ovat vain aivopesseet itsensä aineiden turvallisuudesta saattavat ylikorostaa hyötyjä (kun ainut työkalu on vasara niin ongelmat alkaa näyttää nauloilta) ja noudattavat lääkekeskeisiä hoitosuosituksia. Minä vain kyseenalaistan nykyään tuon mallin hyvän olon tuottamisen etenkin pitemmällä aikavälillä enkä voi uskoa kokemani perusteella noiden aineiden autuaaksi tekevyyteen. Jos joku ei ole saanut harmia ja kokee hyötyä niin hienoa mutta ei nuokaan välttämättä heidän aivotoimintaansa ja kokonaisvaltaistsa terveyttä pitemmällä aikavälillä paranna vaikka kuinka tuntuisi siltä.

        Olen myös omassa elämässäni todistanut sen että pelkillä elintavoilla voi itseä kuntouttaa aivan todella huonosta toimintakyvystä ja mielialasta. Mikään pelkkä elintapa ei toki korvaa sitä esim että elämässä on huonot olosuhteet tai henkisen tason tarpeet ei tule tyydytetyksi. Mutta kehollisuus on tärkeä osa meitä.

        Tokihan omalla kohdallani siihen erittäin huonoon oloon saattoi aiheuttaa pieleenmennyt lääkintä ja vieroitusoireisto ja haitat ja kun niistä kesti tietyn aikaa toipua, olokin alkoi kohentua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisitko avata tuota " koen että ansaitsen syyn " ?
        Mistä johtuu, että koet itse ansaitsevasi syyn, mikä saa ajattelemaan/kokemaan tuolla tavalla ? Ajatteletko, että itsessäsi on jokin vialla, ja henkisesti sitten rankaiset itseäsi ajattelemalla noin ?
        Mielenkiinnosta kyselen, koska ihmisten ei tarvitse kaikista asioista syytellä itseään ( ihan aina ei muitakaan ). Joskus on turhaa edes keskittyä jonkin asian syyttelemiseen.

        Noniin, nojatuolipsykologisointi alkoi taas!
        Kyllä, kohtuus on hyvä olla kaikessa, syyttelyssäkin!

        Tokihan sitä kun asiat menee pieleen usein toivoo että ne ei olisi menneet pieleen, käy päässään skenaarioita. Tällainen prosessointi on myös tärkeää ettei jatkossa tee samoja virheitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noniin, nojatuolipsykologisointi alkoi taas!
        Kyllä, kohtuus on hyvä olla kaikessa, syyttelyssäkin!

        Tokihan sitä kun asiat menee pieleen usein toivoo että ne ei olisi menneet pieleen, käy päässään skenaarioita. Tällainen prosessointi on myös tärkeää ettei jatkossa tee samoja virheitä

        Konteksti oli tämä että kaikesta pitäisi muka elämässään ottaa vastuu ja kuin hyväksyä se, jopa toisten tuottamasta harmista sinulle ja vääristyneistä ajattelumalleista käsin toimivasta resurssipuutteisesta järjestelmästä jossa et ole saanut edes välttämättä riittävästi lääkäriaikoja lääkeseurantaan (ja lääkärit vaihtuu kokoajan).
        Joku täällä kehuu psykiatriaa että se sitten auttoi häntä harmin jälkeen. Itse en koskaan tule suhtautumaan luottavaisesti psykiatrian järjestelmään koettuani harmia vaikka esim. terapia olisikin hyödyllistä.
        Minun mielestäni psykiatriassa on liikaa ongelmia että voisin vain sanoa että "psykiatriassa nyt on vain huonoja ja hyviä puolia" ikäänkuin olkaani kohauttaen sille että systeemissä on suureksi osaksi isoja vikoja minkä vuoksi siihen on hankala enää suhtautua positiivisena paikkana saada apua. esim. kellekään tutulle en voisi suositella julkisen puolen psykiatriaa ensisijaisena hyvänä paikkana saada apua henkisiin ongelmiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kuuluu tiettyyn sairausteen. Ainainen epäileminen, tiåoisten syyttäminen, ja konspiraatioteorieiden lukijoita . Sairastahan se on, kun epäillään yhteiskunnan asettamia hoitomahdollisuuksia Ja yhtä äkkiä lääkäritkin muka valehtelevat. Ihan kun heillä olisi syytä jotenkin siihen.
        Näillä on kuva itsestään että ovat jotenkin erikoisia tapauksia lääketieteessä, ja ettei lääkäri muka ymmärrä, kun eivät itsekään tiedä mikä hoito heille nyt sopisi näihin ” erikoisiin” tuntemuksiin kehossa ja nupissa, mutta he eivät ole mitenkään erikoistapauksia ainoastaan samaa sairautta potevia kaikki tyyni, ja olettavat tietävänsä ilman koulutusta sen mihin lääkäri opiskelee vuosikausia
        Joten nämä eivät tule terveeksi koskaan , koska eivät näe omaa tilannettaan muiden silmin , kas kun he niinkuin luulevat tietävänsä paremmin ,

        Epäileminen voi olla sairasta vain kielikuvallisessa mielessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytös paljastaa niin paljon ihmisestä ja se mitä hän itse kertoo miten kokee asiat.
        Siis psyykkinen sairaus tekee ihmisen erilaiseksi kuin mitä hän on normaalitilassa.
        Ja yksi neuvo en se että lakkaisivat etsimästä kaiken mailmaan haittavaikutuksia sillä jos paperissa lukee että lääke aiheuttaa pyörrytyksen tunnetta, niin heti saavat ne oireet , ihmisen psyyke on altis usein kaikelle negatiiviselle kun ei voi hyvin.
        Joten kun keskittyy omaan paranemiseen ja ei epäile kaikkea mahdollista niin on paraneminen alkanut.

        Miksi et vastaa kysymykseen? Käytös ei voi olla sairaus. Sairas käytös on kielikuva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko kauankin kokenut alemmuuden tunteita itsestäsi, kun kirjoittelet että psykiatrit luulee olevansa muka ylempänä jotenkin.
        Sulla on pitkä tie terveyteen ja jos alkaisit siitä ettet ole mikään erikoistapaus mitenkään, ainoastaa yksi muiden joukossa.
        Ja luulen ettet tule olemaan terve koskaan , sillä et näe omaa tilaasi, samoin kun me muut se nähdään . Niin että elä nyt vaan sen epäluuloisen maailman kuvasi kanssa ja lue ” professorin” juttuja, kukin tavallaan ja sinä omallasi

        Kun olet eri mieltä, niin leimaat mielisairaaksi. Mitään oikeaa sairautta ei käytetä leimaamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä taas se tyypillinen kommentti.
        Lääke on tällä kertaa taas syyllinen, seuraavan kerran sanot että lääkäri syötti niitä sinulle , ja sitten on lääkkeissäkin vika. Siis ainoastaan sinä olet saanut päähäsi sen että sua on lääkitty väärin. Koska sairautesi on täynnä epäluuloja kaikkea kohtaan. Missä on oma vastuu olostasi .
        Eiköhän sinulta puutu luottamus kaikkeen mitä lääketiede on , siksi oireilet. Ne jotka ovat tulleet terveeksi sanovat että kun luottaa lääkärinsä ja ottaa lääkkeensä kuten ne on kirjoitettu niin alkaa paraneminen.
        Et voi yleistää mitenkään mitään omien kokemuksiesi perusteella . Moni elää tavallista elämää lääkityksen kanssa. Mutta sinä et tule noilla asenteilla sitä koskaan tekemään

        Sairaus mikä on täynnä epäluuloja, on kielikuva. Mikään oikea sairaus ei voi olla täynnä mitään luuloja. Mielisairaus on kielikuva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niin taas yksi sairas sanoo mielipiteensä, ei ole toivoa tämänkään elämässä

        Jos olet eri mieltä, leimaat mielisairaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi et vastaa kysymykseen? Käytös ei voi olla sairaus. Sairas käytös on kielikuva.

        Voisiko olla samasta syystä, miksi sinä et vastaa sairaudentunnottomuutta koskeviin kysymyksiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Konteksti oli tämä että kaikesta pitäisi muka elämässään ottaa vastuu ja kuin hyväksyä se, jopa toisten tuottamasta harmista sinulle ja vääristyneistä ajattelumalleista käsin toimivasta resurssipuutteisesta järjestelmästä jossa et ole saanut edes välttämättä riittävästi lääkäriaikoja lääkeseurantaan (ja lääkärit vaihtuu kokoajan).
        Joku täällä kehuu psykiatriaa että se sitten auttoi häntä harmin jälkeen. Itse en koskaan tule suhtautumaan luottavaisesti psykiatrian järjestelmään koettuani harmia vaikka esim. terapia olisikin hyödyllistä.
        Minun mielestäni psykiatriassa on liikaa ongelmia että voisin vain sanoa että "psykiatriassa nyt on vain huonoja ja hyviä puolia" ikäänkuin olkaani kohauttaen sille että systeemissä on suureksi osaksi isoja vikoja minkä vuoksi siihen on hankala enää suhtautua positiivisena paikkana saada apua. esim. kellekään tutulle en voisi suositella julkisen puolen psykiatriaa ensisijaisena hyvänä paikkana saada apua henkisiin ongelmiin.

        Minä, tai näköjään kukaan muukaan tällä foorumilla ei pysty sinulle sitä ymmärrystä antamaan, miksi uhriutuminen ei ole itsenstään vastuun ottamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä, tai näköjään kukaan muukaan tällä foorumilla ei pysty sinulle sitä ymmärrystä antamaan, miksi uhriutuminen ei ole itsenstään vastuun ottamista.

        Miksi minun pitäisi ottaa vastuu siitä että joku paskoi terveyttäni aineilla josta ei mainittu murto-osaakaan niihin sisältyvistä ongelmista? Ja astuin hoitomalliin joka ei ole eettistä nähnytkään esim informaation jakamisessa potilaille

        Mitä vastuunotto sinun mielestäsi on tässä suhteessa? Jos et huomaa niin yritän diilata edelleen saamani harmin kanssa jollain tasolla ja käsittelen sitä. Että ainutkertainen elämäni meni näin jonkun typerän naiivin uskon takia johonkin pseudotieteeseen. Sitä voi olla hankala kaltaisesi ihmisen tajuta.

        Mitä sinä saat siitä että syyttelet ihmisiä uhriutujiksi? Ilmisesti jotain kiksejä kumminkin?e


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisiko olla samasta syystä, miksi sinä et vastaa sairaudentunnottomuutta koskeviin kysymyksiin?

        Ihan ensin pitää osoittaa sairauden olemassaolo. Mitä objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta on?


      • Anonyymi

        Lääkkeiden sivuvaikutuksia laitetaan itse taudin piikkiin, kovin juonikkaita ovat nämä pillerinpyörittäjät kuuliaisine lakeijoineen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisikös meidän nut korjata tämäkin harhakäsitys.

        Oma kanta on protaali josta vain sinä pääset näkemään sinua koskevat kirjaukset, resepti, jne.

        Tarkoitit varmaan lakisääteistä kirjaamista jonka lähtökohtana on ns. "palveluketjut" sillä ei siis ole merkitystä onko kirjaus tiedettä vai ei, vaan sen mukaan onko tiedolla merkitystä palveluketjun ja sen onnistumisen kannalta.

        Lienee ihan kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka eniten valittavat huonosta palvelusta, Sabotoivat sitä yleensä itse.

        No tuollainen löytyy netistä.

        ---Kantaan tallentuvat ne tiedot, jotka sinusta on kirjattu terveydenhuollossa ja apteekeissa, tulevaisuudessa myös sosiaalihuollossa. OmaKannassa näet nämä tiedot itse. Jos annat luovutusluvan, myös sinua hoitavat ammattilaiset näkevät tietosi.29.3.2023

        Että kyllähän sinne kaikki epikriisit kulloisestakin potemisesta laitetaan. Kysymys kuuluu onko tuo luovutuslupa siis ollut aina. Tai kielto.
        Ennen oli tarkkaa, että sai lähettää vain kyseistä sairautta koskevan tauti historian hoitavalle lääkärille arkistosta. Paperiaikaan tämä siis.
        Sähköinen lienee levähtää hoitavan eteen kokonaisuudessaan. Kertokoon ken tietää.
        Ja psykosomaattisena, psyykkiset diagnoosit epäilemättä laittavat lekurin psyykemoodiin myös somaattisten sairauksien ollessa kyseessä. Se on aina niin kovin kiinnostava tuo päänsisusta näille pohtia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuollainen löytyy netistä.

        ---Kantaan tallentuvat ne tiedot, jotka sinusta on kirjattu terveydenhuollossa ja apteekeissa, tulevaisuudessa myös sosiaalihuollossa. OmaKannassa näet nämä tiedot itse. Jos annat luovutusluvan, myös sinua hoitavat ammattilaiset näkevät tietosi.29.3.2023

        Että kyllähän sinne kaikki epikriisit kulloisestakin potemisesta laitetaan. Kysymys kuuluu onko tuo luovutuslupa siis ollut aina. Tai kielto.
        Ennen oli tarkkaa, että sai lähettää vain kyseistä sairautta koskevan tauti historian hoitavalle lääkärille arkistosta. Paperiaikaan tämä siis.
        Sähköinen lienee levähtää hoitavan eteen kokonaisuudessaan. Kertokoon ken tietää.
        Ja psykosomaattisena, psyykkiset diagnoosit epäilemättä laittavat lekurin psyykemoodiin myös somaattisten sairauksien ollessa kyseessä. Se on aina niin kovin kiinnostava tuo päänsisusta näille pohtia.

        Kyllä ja kyllä.
        Somaattiset vaivat niputetaan ihan liian herkästi johtuviksi vain psyykkisistä syistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa mielisairauksia.
        Kysymys on vaan siitä että miten ihmisen psyyke reagoi elämässä erilaisiin asioihin.Mielenpahoinvointi ei koskaan johdu mistään mielisairauksista koska niitä ei ole.

        Sinulla ei taida kovin helppoa olla psykiatrien kanssa, olet niin kova vänkäämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään teko ei ole eikä voi olla sairaus.

        Jos se sinun mielestäsi on terveen ihmisen touhua niin se sama mulle , kunhan postittelen vaan omias


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse asiassa vesi vertaus on aika hyvä parissa asiassa.

        -Jos etsimällä etsii haittoja, niin niitä kyllä löytää.
        -Haittaan pelkän aineen lisäksi liittyy myös sen määrä.

        Miksi et ole kuullut sitä että vesi tekee yleensä tällaista?

        Eihän se maailman yleisin asia ole, mutta tuntuu tapahtuvan silloin tällöin. Sen verran usein, että naisten lehdetkin siitä kiinnostuu, mutta miksi siitä ei puhuta tällä foorumilla vaikka ongelma ei aina ole somaattinen tai vesipokerin?

        Vastaus on tietenkin se, että täällä ei puhuta mistään, mistä ei voisi syyttää jotain muuta, ja oma vedenjuonti on yksi näistä asioista.

        Ihan niin aina kun näitä,epäilijöitä heräilee kommentoimaan niin turha niille on edes vastata, sairaus sinänsä epäiltykin ilman aihetta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi et vastaa kysymykseen? Käytös ei voi olla sairaus. Sairas käytös on kielikuva.

        Ota kuule lääkkees nyt ja mene maate


    • Anonyymi

      Terveysportti (taitaa olla maksullinen) ja duodecimin terveyskirjasto

      • Anonyymi

        Noista näkee sen vallitsevan hoitokäytännön, se voi olla pielessä.


    • Anonyymi

      Kukaan muu kuin sinä itse, ei pysty vastaamaan tuohon, koska vain sinä pystyt määrittelemään minkä tiedon hyväksyt itsellesi rehelliseksi.

      • Anonyymi

        Moni potilas on epätoivoinen kun tulee sairaaksi eikä jaksa ymmärtää miksi, joten psykiatrinen hoito auttaa kun avun haluaa eikä ole niin helkkatåein ennakkoluuloinen kuten sinä olet.
        Se jos joku on sairauden merkki kun luulotellaan psykiatriassa asioita mitä ei ole edes olemassa. Ja ollaan kovasti muka tietävinään, vaikka itse asiassa ei tiedetä tuon taivaallista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni potilas on epätoivoinen kun tulee sairaaksi eikä jaksa ymmärtää miksi, joten psykiatrinen hoito auttaa kun avun haluaa eikä ole niin helkkatåein ennakkoluuloinen kuten sinä olet.
        Se jos joku on sairauden merkki kun luulotellaan psykiatriassa asioita mitä ei ole edes olemassa. Ja ollaan kovasti muka tietävinään, vaikka itse asiassa ei tiedetä tuon taivaallista

        Ei se tuo psykiatrinen hoito kovin tehokasta kun yksi pääsi epätoivosta eroon vasta 9vuoden hoidon jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se tuo psykiatrinen hoito kovin tehokasta kun yksi pääsi epätoivosta eroon vasta 9vuoden hoidon jälkeen.

        Ja siltikkään ihmiset ei pärjää ilman.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikkään ihmiset ei pärjää ilman.

        On hyvää psykiatrian hoitoa (keskustelu, terapia) ja riskialttiimpaa psykiatrian hoitoa (välittäjäaineiden sotkeminen mitkä säätelee eri toimintoja kehossa tai sähköin iskeminen aivoihin). Itse olfn haittani jälkeen saanut hyvääkin psykiatrian hoitoa(kohta 1). Sanon elämäni loppuun asti EI kehoni välittäjäaineiden sotkemiselle tai aivoihini kajoamiselle koska uusien haittojen kokeminen voisi johtaa jopa itsemurhaan kohdallani. Olen saanut haitoista itsemurha-ajatuksia.

        Kroppani on jo niin sotkettu että kehosta luonnollinen huolenpito ilman lääkkeitä on parasta hoitoa. Keholla on ihmeellinen taipumus osata parantaa hiljalleen harmeja kun vaan tukee kehoa niin kuin on luonnollisesti tarkoitettu. Psykiatrian labrassa kehitellyt aineet sen sijaan ei ole mielestäni ihmeellisiä. Niillä yritetään haukata liian suuri pala ymmärryksellä mitä ihmisaivoista, ihmisen tunne-elämästä ja hermostosta on. Yhtälailla psykiatrian aineet voi tuottaa pahoinvointia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvää psykiatrian hoitoa (keskustelu, terapia) ja riskialttiimpaa psykiatrian hoitoa (välittäjäaineiden sotkeminen mitkä säätelee eri toimintoja kehossa tai sähköin iskeminen aivoihin). Itse olfn haittani jälkeen saanut hyvääkin psykiatrian hoitoa(kohta 1). Sanon elämäni loppuun asti EI kehoni välittäjäaineiden sotkemiselle tai aivoihini kajoamiselle koska uusien haittojen kokeminen voisi johtaa jopa itsemurhaan kohdallani. Olen saanut haitoista itsemurha-ajatuksia.

        Kroppani on jo niin sotkettu että kehosta luonnollinen huolenpito ilman lääkkeitä on parasta hoitoa. Keholla on ihmeellinen taipumus osata parantaa hiljalleen harmeja kun vaan tukee kehoa niin kuin on luonnollisesti tarkoitettu. Psykiatrian labrassa kehitellyt aineet sen sijaan ei ole mielestäni ihmeellisiä. Niillä yritetään haukata liian suuri pala ymmärryksellä mitä ihmisaivoista, ihmisen tunne-elämästä ja hermostosta on. Yhtälailla psykiatrian aineet voi tuottaa pahoinvointia.

        Olen selviytynyt psykiatriasta ja "lääkkeistä" kriittisellä ajattelulla. Vuosia uskoin, mutta en ole enää uskovainen psykiatrian lääkkeisiin joiden haittapotentiaali on huomattava usein lyhyen tähtäimen hyötyihin nähden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen selviytynyt psykiatriasta ja "lääkkeistä" kriittisellä ajattelulla. Vuosia uskoin, mutta en ole enää uskovainen psykiatrian lääkkeisiin joiden haittapotentiaali on huomattava usein lyhyen tähtäimen hyötyihin nähden.

        "Keholla on ihmeellinen taipumus osata parantaa hiljalleen harmeja kun vaan tukee kehoa niin kuin on luonnollisesti tarkoitettu"
        * Muttei rajaton kyky. Kehonkin potentiaalilla korjata kaikkea harmia on rajansa tai se voi olla kuukausia tai vuosia kestävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen selviytynyt psykiatriasta ja "lääkkeistä" kriittisellä ajattelulla. Vuosia uskoin, mutta en ole enää uskovainen psykiatrian lääkkeisiin joiden haittapotentiaali on huomattava usein lyhyen tähtäimen hyötyihin nähden.

        Ei lääkkeisiin tarvitse uskoa. Lääke ei sinun uskostasi piittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se tuo psykiatrinen hoito kovin tehokasta kun yksi pääsi epätoivosta eroon vasta 9vuoden hoidon jälkeen.

        Mä olin hoidon piirissä yli kaksikymmentä vuotta, kunnes pääsin hyvään hoitoon ja sain itseni avun kanssa kuntoon.
        Itse siinä kuitenkin joutui isoimman työn tekemään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olin hoidon piirissä yli kaksikymmentä vuotta, kunnes pääsin hyvään hoitoon ja sain itseni avun kanssa kuntoon.
        Itse siinä kuitenkin joutui isoimman työn tekemään.

        Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa ihmisille, jotka eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa ihmisille, jotka eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään?

        Aika vaikea kysymys.
        Itselläni alkoi helpottaa vasta siinä vaiheessa, kun opin ottamaan vastuun omasta elämästäni.
        Eikä siihen ole oikeastaan mitään sääntöjä tai ohjeita, vinkkejä, miten se kullakin tapahtuu tai onnistuu. On löydettävä itselleen parhaat ja sopivimmat keinot. Ja jos ei se yksin onnistu, siihen on hyvä hakea apua.
        Vastuun ottaminen on osa ihmisen henkistä kasvua. Näin ainakin itse ajattelen. Joillain se onnistuu varhain, joillain voi mennä myöhemmäksi.
        Mitä aiemmin se onnistuu, sen helpompaa elämä ja eläminen on. Omalla kohdalla kun onnistui vasta myöhemmin, sitä jotenkin osaa arvostaa kenties eri tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika vaikea kysymys.
        Itselläni alkoi helpottaa vasta siinä vaiheessa, kun opin ottamaan vastuun omasta elämästäni.
        Eikä siihen ole oikeastaan mitään sääntöjä tai ohjeita, vinkkejä, miten se kullakin tapahtuu tai onnistuu. On löydettävä itselleen parhaat ja sopivimmat keinot. Ja jos ei se yksin onnistu, siihen on hyvä hakea apua.
        Vastuun ottaminen on osa ihmisen henkistä kasvua. Näin ainakin itse ajattelen. Joillain se onnistuu varhain, joillain voi mennä myöhemmäksi.
        Mitä aiemmin se onnistuu, sen helpompaa elämä ja eläminen on. Omalla kohdalla kun onnistui vasta myöhemmin, sitä jotenkin osaa arvostaa kenties eri tavalla.

        Itsekin olen ottanut vastuun omasta elämästäni. Otin vieroituksesta vastuun kun psykiatri ei lähtenyt alasajamaan lääkkeitä. Hain tietoa kanssavieroittautujilta hitaasta vieroituksesta ja pillerin pilkkomisstrategioista. Seurasin kansainvälistä tieteellistä keskustelua aiheen ympärillä. Aloin käydä lenkillä kun tokenin vieroituksesta ja lääkehaitoista jotka tuhosi palautumiseni ja uneni, tarjota keholleni rakennupalikoita kunnon ravinnolla että se korjaa vahinkoa lääkkeistä, aloin työstää psykiatria+lääkehaittatraumaani terapiassa.
        Taistelin haittojen kanssa mitä oli tullut mikä otti henkisesti koville. Hain vertaistukea niihin.

        Vastuun ottaminen on tärkeää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lääkkeisiin tarvitse uskoa. Lääke ei sinun uskostasi piittaa.

        Itseasiassa psykiatrian aineita on verrattu plaseboon teholtaan joten uskon että usko niiden parantavuuteen auttaa. Itsekin uskon paljon elintapojen parantavuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseasiassa psykiatrian aineita on verrattu plaseboon teholtaan joten uskon että usko niiden parantavuuteen auttaa. Itsekin uskon paljon elintapojen parantavuuteen.

        Ehkä, mutta ero on siinä, että plaseboista ei tule minkäänlaisia haittavaikutuksia.
        Tai toki niitäkin voi tulla, jos käyttäjä uskoo niin tapahtuvan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä, mutta ero on siinä, että plaseboista ei tule minkäänlaisia haittavaikutuksia.
        Tai toki niitäkin voi tulla, jos käyttäjä uskoo niin tapahtuvan.

        Tuohan selittäisi myös sen miksi jotkut lääkefanaatikot saavat annoksiin nähden suhteettoman suuria haittavaikutuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohan selittäisi myös sen miksi jotkut lääkefanaatikot saavat annoksiin nähden suhteettoman suuria haittavaikutuksia.

        Joillain ihmisillä on " taito " uskoa kaikkeen, mitä lukevat tai kuulevat.
        Vuosia sitten sain yhdellä osastolla lukea Pharmaca Fennicaa saadakseni tietoa uudesta lääkkeestä, joka minulle siellä aloitettiin.
        Toisessa paikassa sain jonkun uuden lääkkeen ja pyysin saada katsoa Pharmacaa, eivät suostuneet, vaan sanoivat, että potilaat saavat kaikki sivuoireet, jos lukevat noita.
        Kuka uskoo, kuka ei, ihmisestä ja mahdollisesta sairaudestakin se on paljon kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joillain ihmisillä on " taito " uskoa kaikkeen, mitä lukevat tai kuulevat.
        Vuosia sitten sain yhdellä osastolla lukea Pharmaca Fennicaa saadakseni tietoa uudesta lääkkeestä, joka minulle siellä aloitettiin.
        Toisessa paikassa sain jonkun uuden lääkkeen ja pyysin saada katsoa Pharmacaa, eivät suostuneet, vaan sanoivat, että potilaat saavat kaikki sivuoireet, jos lukevat noita.
        Kuka uskoo, kuka ei, ihmisestä ja mahdollisesta sairaudestakin se on paljon kiinni.

        Meillä oli kanssa pharma fennica osaston pöydällä. Ja voi olla että joku hassu sieltä lukikin kaikki sivuvaikutukset.

        Mut sehän jännä tässä onkin, että suurin osa ihmisistä kun tulee sinuiksi oman itsensä ja sairautensa kanssa, niin aika hyvin niillä pysyy se homma hanskassa niiden sivuvaikutustenkin kanssa.

        Mutta kaikkia ei pysty parantamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä oli kanssa pharma fennica osaston pöydällä. Ja voi olla että joku hassu sieltä lukikin kaikki sivuvaikutukset.

        Mut sehän jännä tässä onkin, että suurin osa ihmisistä kun tulee sinuiksi oman itsensä ja sairautensa kanssa, niin aika hyvin niillä pysyy se homma hanskassa niiden sivuvaikutustenkin kanssa.

        Mutta kaikkia ei pysty parantamaan.

        "Mut sehän jännä tässä onkin, että suurin osa ihmisistä kun tulee sinuiksi oman itsensä ja sairautensa kanssa, niin aika hyvin niillä pysyy se homma hanskassa niiden sivuvaikutustenkin kanssa."

        Ai viittaatko että sinut oleminen sairautensa kanssa saa kestämään paremmin haittoja. Melkein kaltaisillesi ihmisille toivoisinkin sitä että Siperia opettaa tuollaisen ylimielisyyden kanssa. Toivottavasti ei opeta tosin, toivon sitä syvästi koska en halua että ihmiset joutuvat kokemaan ikäviä haittoja.

        Ei noilla "lääkkeillä" parane. Miksi parantuisi kun ei ne korjaa mitään biologisesti vaan sotkevat välittäjäaineiden toimintaa joilla on tärkeitä säätelytehtäviä ja kehon luontaista homeostaasia. Jos kehoa sotketaan, mielikään ei voi hyvin.

        Omien ongelmiensa kanssa voi olla sinut ja käsitellä niitä ilman että tulkitsee itseään psykiatrian raamatun ja Käypähoitosuosituksen kautta. Paraneminen alkaa kun näkee että itsellä on langat käsissä oman paremminvoimisen eteen. Mitä lie tarkoittaa edes parantuminen psykiatrian kontekstissa? Työssäkäyntiä? Sitä että on onnellinen? Ei kärsi


      • Anonyymi

        Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Keskustelun taso on niin kovin asiallista vähätellen joidenkin kokemia haittoja viitaten että ne on kuviteltuja ja liioiteltuja, että tämä kommentti sopi tähän kuin nenä päähän!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mut sehän jännä tässä onkin, että suurin osa ihmisistä kun tulee sinuiksi oman itsensä ja sairautensa kanssa, niin aika hyvin niillä pysyy se homma hanskassa niiden sivuvaikutustenkin kanssa."

        Ai viittaatko että sinut oleminen sairautensa kanssa saa kestämään paremmin haittoja. Melkein kaltaisillesi ihmisille toivoisinkin sitä että Siperia opettaa tuollaisen ylimielisyyden kanssa. Toivottavasti ei opeta tosin, toivon sitä syvästi koska en halua että ihmiset joutuvat kokemaan ikäviä haittoja.

        Ei noilla "lääkkeillä" parane. Miksi parantuisi kun ei ne korjaa mitään biologisesti vaan sotkevat välittäjäaineiden toimintaa joilla on tärkeitä säätelytehtäviä ja kehon luontaista homeostaasia. Jos kehoa sotketaan, mielikään ei voi hyvin.

        Omien ongelmiensa kanssa voi olla sinut ja käsitellä niitä ilman että tulkitsee itseään psykiatrian raamatun ja Käypähoitosuosituksen kautta. Paraneminen alkaa kun näkee että itsellä on langat käsissä oman paremminvoimisen eteen. Mitä lie tarkoittaa edes parantuminen psykiatrian kontekstissa? Työssäkäyntiä? Sitä että on onnellinen? Ei kärsi

        Siis lähinnä ihmettelen, että miksi he eivät ole täällä demonisoimassa saamaansa hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Keskustelun taso on niin kovin asiallista vähätellen joidenkin kokemia haittoja viitaten että ne on kuviteltuja ja liioiteltuja, että tämä kommentti sopi tähän kuin nenä päähän!

        Ongelmahan ei ole se että ihmisillä on kokemuksia, tai se että ne on huonoja, ja että sille asialle pitäisi tehdä jotain.

        Ongelma on se että jotkut ihmiset ajattelee että se oma kokemus on jotenkin se aito ja oikea, ettei valtavirran kokemuksilla olekkaan mitään väliä.

        Tuloksena se, ettei sitä ongelmakohtaa edes yritetä parantaa, vaan dissattaan vaan niitä jotka ovat hyötyneet hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen selviytynyt psykiatriasta ja "lääkkeistä" kriittisellä ajattelulla. Vuosia uskoin, mutta en ole enää uskovainen psykiatrian lääkkeisiin joiden haittapotentiaali on huomattava usein lyhyen tähtäimen hyötyihin nähden.

        Useinhan ei ihmiset jotka ovat saaneet avun psykiatriassa ole missään nettisivuilla siitä puhumassa aillä kun ovat terveitä lääkehoidon jälkeen eivät tunne tarvetta edes keskustella asiasta. Nämä oman sairautensa kieltäjät ja lääkkeiden tuomitsevat ovat yksi ryhmä sinänsä, ja heille ei tule auttamaan minkäänlainen hoito koskaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joillain ihmisillä on " taito " uskoa kaikkeen, mitä lukevat tai kuulevat.
        Vuosia sitten sain yhdellä osastolla lukea Pharmaca Fennicaa saadakseni tietoa uudesta lääkkeestä, joka minulle siellä aloitettiin.
        Toisessa paikassa sain jonkun uuden lääkkeen ja pyysin saada katsoa Pharmacaa, eivät suostuneet, vaan sanoivat, että potilaat saavat kaikki sivuoireet, jos lukevat noita.
        Kuka uskoo, kuka ei, ihmisestä ja mahdollisesta sairaudestakin se on paljon kiinni.

        Minä en edes ole koskaan lukenut lääkkeiden sivuvaikutuksista jos jotain lääkkeitä olen joutunut syömään joskus. Koska tiedän miten ihmisen aivot toimivat. Ja voin sanoa ettei mikään lääke koskaan ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia joita lääkäri ei itse ole antanut tietoa.
        Nämä jotka kelaa netissä lukemassa kaikenmaailman outoja rapportteja ovat niitä jotka eivät koskaan tule terveeksi millään keinolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Keskustelun taso on niin kovin asiallista vähätellen joidenkin kokemia haittoja viitaten että ne on kuviteltuja ja liioiteltuja, että tämä kommentti sopi tähän kuin nenä päähän!

        Lueppa sivuvaikutuksia lääkkeistä niin saat ihan varmana ne kaikki, se joka ei lueskele niitä kuuluu siihen terveeseen ihmisryhmään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Keskustelun taso on niin kovin asiallista vähätellen joidenkin kokemia haittoja viitaten että ne on kuviteltuja ja liioiteltuja, että tämä kommentti sopi tähän kuin nenä päähän!

        Keskustelun taso, tai siis koko foorumin taso...

        Foorumin ylläpitäjällä on varmaan ollut aika jalokin ajatus siitä, että miten tämä foorumi toimisi. Sinne on laitettu noin tusinan verran erilaisia aihealuietia, joissa ihmiset voisivat vertaistuellisesti keskustella kyseisestä ongelmasta, ja ratkaisuista siihen.

        No kaikki tietää mitä se inntternetin todellisuus on. Pari trollia tulee ja spämmää sen käyttökelvottomaksi.

        Ei paljoa ole käyttöä noillekkaan aihealueille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mut sehän jännä tässä onkin, että suurin osa ihmisistä kun tulee sinuiksi oman itsensä ja sairautensa kanssa, niin aika hyvin niillä pysyy se homma hanskassa niiden sivuvaikutustenkin kanssa."

        Ai viittaatko että sinut oleminen sairautensa kanssa saa kestämään paremmin haittoja. Melkein kaltaisillesi ihmisille toivoisinkin sitä että Siperia opettaa tuollaisen ylimielisyyden kanssa. Toivottavasti ei opeta tosin, toivon sitä syvästi koska en halua että ihmiset joutuvat kokemaan ikäviä haittoja.

        Ei noilla "lääkkeillä" parane. Miksi parantuisi kun ei ne korjaa mitään biologisesti vaan sotkevat välittäjäaineiden toimintaa joilla on tärkeitä säätelytehtäviä ja kehon luontaista homeostaasia. Jos kehoa sotketaan, mielikään ei voi hyvin.

        Omien ongelmiensa kanssa voi olla sinut ja käsitellä niitä ilman että tulkitsee itseään psykiatrian raamatun ja Käypähoitosuosituksen kautta. Paraneminen alkaa kun näkee että itsellä on langat käsissä oman paremminvoimisen eteen. Mitä lie tarkoittaa edes parantuminen psykiatrian kontekstissa? Työssäkäyntiä? Sitä että on onnellinen? Ei kärsi

        Psykiatriassa työttömyys tai kodittomuus tarkoittaa, että henkilö on mielisairaus. Oikea sairaus ei ole sitä mitä työtä tekee tai missä asuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useinhan ei ihmiset jotka ovat saaneet avun psykiatriassa ole missään nettisivuilla siitä puhumassa aillä kun ovat terveitä lääkehoidon jälkeen eivät tunne tarvetta edes keskustella asiasta. Nämä oman sairautensa kieltäjät ja lääkkeiden tuomitsevat ovat yksi ryhmä sinänsä, ja heille ei tule auttamaan minkäänlainen hoito koskaan

        Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että mitään mielisairautta olisi olemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että mitään mielisairautta olisi olemassa.

        Anteeks mut tässä vaiheessa tää inttäminen alkaa jo muistuttaa jotain lasten näkymättömyysviittaa.

        Kukaan ei voi nähdä minun ajatusvääristymää, koska ajatusvääristymiä ei voi olla olemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmahan ei ole se että ihmisillä on kokemuksia, tai se että ne on huonoja, ja että sille asialle pitäisi tehdä jotain.

        Ongelma on se että jotkut ihmiset ajattelee että se oma kokemus on jotenkin se aito ja oikea, ettei valtavirran kokemuksilla olekkaan mitään väliä.

        Tuloksena se, ettei sitä ongelmakohtaa edes yritetä parantaa, vaan dissattaan vaan niitä jotka ovat hyötyneet hoidosta.

        Hoidosta hyötyy silloin, kun ymmärtää oman tilansa, ja syyt ja seuraukset, miksi oli käynyt niin kuin kävi, ja miten siitä voisi selvitä.
        Ja lisänä vielä, miten elää jatkossa kaiken tapahtuneen kanssa. Sekin on mahdollista, kun ymmärtää itseään ja itsestään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useinhan ei ihmiset jotka ovat saaneet avun psykiatriassa ole missään nettisivuilla siitä puhumassa aillä kun ovat terveitä lääkehoidon jälkeen eivät tunne tarvetta edes keskustella asiasta. Nämä oman sairautensa kieltäjät ja lääkkeiden tuomitsevat ovat yksi ryhmä sinänsä, ja heille ei tule auttamaan minkäänlainen hoito koskaan

        Onkin aika jännä juttu tämä. Kun kertoo nettisivuilla, kuinka on hyötynyt hoidostaan, heti kommentoidaan Tukholman syndroomasta, jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lueppa sivuvaikutuksia lääkkeistä niin saat ihan varmana ne kaikki, se joka ei lueskele niitä kuuluu siihen terveeseen ihmisryhmään.

        On ihmisiä, ja on ihmisiä, kaikki eivät saa niitä sivuvaikutuksia vaikka kuinka lukisivat niistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkin aika jännä juttu tämä. Kun kertoo nettisivuilla, kuinka on hyötynyt hoidostaan, heti kommentoidaan Tukholman syndroomasta, jne.

        Mutta kun se on totta, toisin kun narsismi ja sairaudentunnottomuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en edes ole koskaan lukenut lääkkeiden sivuvaikutuksista jos jotain lääkkeitä olen joutunut syömään joskus. Koska tiedän miten ihmisen aivot toimivat. Ja voin sanoa ettei mikään lääke koskaan ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia joita lääkäri ei itse ole antanut tietoa.
        Nämä jotka kelaa netissä lukemassa kaikenmaailman outoja rapportteja ovat niitä jotka eivät koskaan tule terveeksi millään keinolla.

        Ne jotka lukee raportit lääkkeistä ehkäisee omat lääkevammansa ja ovat tiedostavia lääkkeiden suhteen. He ehkäisevät sen tilanteen että lääkäri voi puhua puutaheinää lääkkeistä ja saavat tietoa ja kenties välttävätkin haittaa sillä.
        Lääkkeet harvoin parantaa vaan laittaa maton alle asioita. Ne voi tulla pintaan kun lopettaa aineensa

        Kas kummaa kun en tosiaan ollut yhtään tutustunut lääkehaittoihin siinä vaiheessa kun sain haittaa. Siinä vaiheessa aloin lukea haitoista. Ja kiitos tiedostavien ihmisten jotka oli rämpineet omien lääkehaittojensa kanssa ja aiheiden ympärille tehtyjen foorumien ansiosta minne tietoa oli kerätty selvisin tuosta ajasta.

        Itsehän elin juuri elämää mitä täällä suositellaan. Napsin aineeni kuten lääkäri määräsi ja painoin menemään elämässä. Tuota elämänvaihetta pidän kaukana terveestä. Aina kun pillerit unohtui päässä meni sähköiskuja, tunnetason leikkaumaa ynnä muuta minkä seurauksena asiat meni juurikin maton alle sen sijaan että tunteidensa kanssa olisi yhteydessä ja niitä kykenisi käsittelemään. Ei ole ikävä tuota ajanjaksoa YHTÄÄN.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin olen ottanut vastuun omasta elämästäni. Otin vieroituksesta vastuun kun psykiatri ei lähtenyt alasajamaan lääkkeitä. Hain tietoa kanssavieroittautujilta hitaasta vieroituksesta ja pillerin pilkkomisstrategioista. Seurasin kansainvälistä tieteellistä keskustelua aiheen ympärillä. Aloin käydä lenkillä kun tokenin vieroituksesta ja lääkehaitoista jotka tuhosi palautumiseni ja uneni, tarjota keholleni rakennupalikoita kunnon ravinnolla että se korjaa vahinkoa lääkkeistä, aloin työstää psykiatria lääkehaittatraumaani terapiassa.
        Taistelin haittojen kanssa mitä oli tullut mikä otti henkisesti koville. Hain vertaistukea niihin.

        Vastuun ottaminen on tärkeää.

        Vastuulla tarkoitin oikeastaan elämää laajemmin, kuin pelkästään lääkkeitä tai niiden käytön lopettamista.
        Se, että ottaa vastuun elämästään sisältää paljon. Joutuu tutustumaan itseensä, tekemään itse ratkaisut ja päätökset omalla kohdallaan, valita mihin suuntaan elämäänsä haluaa ohjata, jne.

        Jos olisin osannut nuorena aikuisena ottaa vastuun omasta elämästäni, se olisi varmasti mennyt aivan eri tavalla, ja olisin kenties pärjännyt kokonaan ilman psykiatriaa hoitoineen ja pillereineen.
        Vaikka onhan se vielä vanhemmalla iälläkin mukavaa huomata, että on oppinut olemaan itsensä kanssa ihmisiksi, ja pärjää muidenkin kanssa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin olen ottanut vastuun omasta elämästäni. Otin vieroituksesta vastuun kun psykiatri ei lähtenyt alasajamaan lääkkeitä. Hain tietoa kanssavieroittautujilta hitaasta vieroituksesta ja pillerin pilkkomisstrategioista. Seurasin kansainvälistä tieteellistä keskustelua aiheen ympärillä. Aloin käydä lenkillä kun tokenin vieroituksesta ja lääkehaitoista jotka tuhosi palautumiseni ja uneni, tarjota keholleni rakennupalikoita kunnon ravinnolla että se korjaa vahinkoa lääkkeistä, aloin työstää psykiatria lääkehaittatraumaani terapiassa.
        Taistelin haittojen kanssa mitä oli tullut mikä otti henkisesti koville. Hain vertaistukea niihin.

        Vastuun ottaminen on tärkeää.

        Se on hieno alku, että otat vastuun jostain elämän osa-alueesta. Kun jatkat sitä niin pikkuhiljaa pystyt hyväksymään ne syy ja seuraus suhteet. Ottamaan niin sanotusti vastuun koko elämästä, sen iloista ja suruista.

        Jatka hyvää työtä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joillain ihmisillä on " taito " uskoa kaikkeen, mitä lukevat tai kuulevat.
        Vuosia sitten sain yhdellä osastolla lukea Pharmaca Fennicaa saadakseni tietoa uudesta lääkkeestä, joka minulle siellä aloitettiin.
        Toisessa paikassa sain jonkun uuden lääkkeen ja pyysin saada katsoa Pharmacaa, eivät suostuneet, vaan sanoivat, että potilaat saavat kaikki sivuoireet, jos lukevat noita.
        Kuka uskoo, kuka ei, ihmisestä ja mahdollisesta sairaudestakin se on paljon kiinni.

        Näin on, epäluuloinen ihminen lukee muka sivuvaikutuksista ja vips saakin ne välittömästi, se in juuri sitä mielen sairautta.
        Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, jopa tavallisessa särkylääkkeellä mutta hyvin harva ihminen niitä saa. Ja normaali ihminen ei edes lue näistä sivuvaikutuksista mitään, koska tietää miten aivot käsittelevät sitä tietoa.
        Joten jossain on vikaa kun etsimällä etsitään syitä asiaan josta ei ymmärretä mitään, ottakaa vastuu omasta elämästänne ja lopettakaa hakemasta niitä syyllisiä , ja menkää töihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Keskustelun taso on niin kovin asiallista vähätellen joidenkin kokemia haittoja viitaten että ne on kuviteltuja ja liioiteltuja, että tämä kommentti sopi tähän kuin nenä päähän!

        Haittoja???
        Sairaus on usein se ainut haitta mistä epäluuloinen ihminen vierittää aina syyt joko lääkäriin tai lääkkeisiin.
        Joten sinä päivänä kun ymmärtää oman tilanteensa ja lopettaa tulkitsemasta kaiken maailman kirjoituksia , niin siitä alkaa paraneminen .
        Edellytykset terveeseen elämään ovat oman itsensä ymmärtäminen ja huomata että on tuhansia ihmisiä maailmassa joilla on sama vaiva, eikä heitä ole lääkkeet tappaneet mitenkään. Vaan ovat saaneet avun niistä , joten sairaus on se joka lamaannuttaa, ei mielikuvitukset lääkkeistä tai lääkärien ns epärehellisyydestä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että mitään mielisairautta olisi olemassa.

        Ihmisten kummalliset teot ovat se mikä todistaa että he ovat sairaita,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisten kummalliset teot ovat se mikä todistaa että he ovat sairaita,

        Ihmisten kummaliset teot eivät johdu mielisairaudesta koska niitä ei ole.

        Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä. Vielä Szasz toteaa lastenpsykiatreista puhuessaan, että lastenpsykiatrit ovat kaikkein vaarallisimpia vihollisia lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille, jotka välittävät lapsista ja vapaudesta.

        https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on hieno alku, että otat vastuun jostain elämän osa-alueesta. Kun jatkat sitä niin pikkuhiljaa pystyt hyväksymään ne syy ja seuraus suhteet. Ottamaan niin sanotusti vastuun koko elämästä, sen iloista ja suruista.

        Jatka hyvää työtä.

        Mikä helvetin alku? Minä olen aina pyrkinyt ottamaan elämässäni vastuun itsestäni.

        Mutta terveyteni tuhoamisesta minkä psykiatria teki, en koskaan tule ottamaan vastuuta koska sain vääristeltyä informaatiota aineista ja uskoin pseudotieteeseen. Siitä voin ottaa vastuun että olin naiivi ja typerä.

        Minun ei olisi pitänyt joutua ottamaan vastuuta tuhon korjaamisesta mitä psykiatria teki minulle. Vaan psykiatrian jonka oliai pitänyt näyttää minulle keinot miten päästä heidän lääkehelvetistään ulos. Sen sijaan jouduin hakemaan avun muista potilaista jotka auttoi toipumaan psykiatrian aineista murskailemalla pilleriä murto-osiksi että selviäisin vieroituksesta. He tiesivät mitä tekevät, psykiatria ei

        Enkä tule koskaan hyväksymään täysin vammoja mitä psykiatria aiheutti minulle ja aiheuttaa muillekin virheellisen paradigmansa takia jossa ihmisten elämänongelmat typistetään aivo-ongelmiksi ja samalla sotketaan olennaisten välittäjäaineiden toimintaa ja aivoja ja hermostoa. Sedaatio ja aivojen kemiallinen muuttaminen on muka "hoitoa" ja heidän toksisilla aineilla satuttamiensa ihmisten oireet "luulotautia" ja kuvitelmaa.

        Minun mielestäni moni ihminen kuvittelee lääkkeensä tehon. Mitäs siihen sanot


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä helvetin alku? Minä olen aina pyrkinyt ottamaan elämässäni vastuun itsestäni.

        Mutta terveyteni tuhoamisesta minkä psykiatria teki, en koskaan tule ottamaan vastuuta koska sain vääristeltyä informaatiota aineista ja uskoin pseudotieteeseen. Siitä voin ottaa vastuun että olin naiivi ja typerä.

        Minun ei olisi pitänyt joutua ottamaan vastuuta tuhon korjaamisesta mitä psykiatria teki minulle. Vaan psykiatrian jonka oliai pitänyt näyttää minulle keinot miten päästä heidän lääkehelvetistään ulos. Sen sijaan jouduin hakemaan avun muista potilaista jotka auttoi toipumaan psykiatrian aineista murskailemalla pilleriä murto-osiksi että selviäisin vieroituksesta. He tiesivät mitä tekevät, psykiatria ei

        Enkä tule koskaan hyväksymään täysin vammoja mitä psykiatria aiheutti minulle ja aiheuttaa muillekin virheellisen paradigmansa takia jossa ihmisten elämänongelmat typistetään aivo-ongelmiksi ja samalla sotketaan olennaisten välittäjäaineiden toimintaa ja aivoja ja hermostoa. Sedaatio ja aivojen kemiallinen muuttaminen on muka "hoitoa" ja heidän toksisilla aineilla satuttamiensa ihmisten oireet "luulotautia" ja kuvitelmaa.

        Minun mielestäni moni ihminen kuvittelee lääkkeensä tehon. Mitäs siihen sanot

        Sille en voi mitään jos joku yksinkertainen ihminen ei ymmärrä psykiatrian aineiden haittoja joka stigmatisoi pitempiä pahoja haittoja kokeneita ihmisiä ja kieltää niitä.

        Psykiatria EI voi kieltää pitkäaikaishaittoja lääkinnästään ensinnäkin jo surkean tutkimuksensa takia pitkän aikavälin seurauksista keholle. Sen pitäisi suhtautua näihin nöyrästi. Mitä se ei tee.

        Sinulla ei ole mitään perusteita väittää etteivät ihmiset ole kokeneet haittaa ja laittaa sitä mielenterveyden syyksi ja stigmatisoivalla tavalla suhtautua ihmisiin ketkä on saaneegt haittaa. Olen tutustunut kaltaisiisi mt-puolella

        Ja väittää että se olisi vain päätöksestä kiinni saako haittaa vai ei. Ikäänkuin vain usko lääkäriin estäisi haitan ja suhtautuminen että aineet on haitattomia. Vaikka kuinka uskoin lääkäriä se ei estänyt haittaa

        Moni kriittinen ja tiedostava psykiatrikin ne ymmärtää ja myöskin tutkimuksen puutteen psykiatrian aineiden esim pitkäaikaisvaikutuksista keholle ja aivoille.

        Se että joku ei kuole auto-onnettomuuksissa ei tarkoita että joku ei voi kuolla.
        Sanotko auto onnettomuudessa vammoja saaneelle ekana että minäpä ajan autoa ja en saa vammoja tai en tunne ketään joka sai? Aivan yleensä ihmiset ei sano niin. Mutta psykiatriasta harmia saaneelle sanotaan.

        Se joka käyttää pitkään ja isompia annoksia psykiatrian aineita on suuremmssa riskissä saada haittoja. Itse en saanut alkupuolrlla käyttöä. Loppuvaiheessa psykiatria-aineiden vetoa (kesti yli 10v) sain.

        Minulle osa hoitoani on olla lääkkeetön koska olen nykyään herkkä millekään aineille, kiitos psykiatrian kroonisten hermostoaineiden käytön. Tämä sama ilmiö on monella kenen kanssa olen jutellut vieroituspalstalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisten kummalliset teot ovat se mikä todistaa että he ovat sairaita,

        Miten ihmiset on sairaita? Miten se näkyy heidän aivoissaan? Miten psykiatrian aineet vaikuttaa tätä korjaten?

        Ainiin, ne ei korjaakaan. Ne on usein sedatiiveja jotka lamaa ihmistä. Psykoaktiivisia aineita jotka muuttaa tuntemista. Osa tykkää vetää aineensa, toiset ei. Osa tykkää siitä miten aine vaikuttaa. Esim ei masennusta potevilla on tutkimusnäyttöä masennuslääkkeistä niin että he kokee tunreiden leikkautumista osa aineissa. Yhtälailla psykiatrian diagnooseja potevat voi tykätä aineista, tai ei. Kokea tunteiden leikkautmisen ahdistavana.

        Psykiatria usein tarjoaa elämänongelmiin jotain amfetamiinijohdannaisia tai sedatointia ratkaisuksi. Omasta mielestäni psykiatriakin kaipaisi toisinaan tarkastelua kuinka tervettä se on.

        Pääsit asian ytimeen, kummallisen käytöksen ja yhteiskunnalle haitallisen käytöksen kitkentä on se sekavuus tai työkyvyttömyys alakulon takia on psykiatrian ytimessä. Psykiatriaan nivoutuu sosiaalinen kontrolli. Eri aikoina vaihtelee se mitä pidetään sopivana käytöksenä, mitä ei. Riippuen myös siitä mitä yhteiskunta odottaa yksilöiltä. Homoutta on pidetty sairautena. Psykiatriaan nivoutuu ajatus normaalista ja epänormaalista. Se on myös psykiateian ytimessä.

        Usein siinä unohtuu konteksti. Jos ihminen on elänyt pitkään oloissa joissa häntä esin kaltoinkohdellaan liekö se voi olla ihan normaaliakin kärsiä tai traumatisoitua? Ei? Kyllä?

        Missäköhän aivoissa on ollut vika homouden kohdalla? Dopamiinissa? Serotoniinissa?

        Psykiatrian moni hoito on kuin haavaa kädessä hoidettaisiin katkomalla se. Miten pystyt paranemaan jos aivojasi sotketaan ja niiden toimintaa rappeutetaan aineilla? Esim lobotomia oli todella hyvä ratkaisu:D kannattaa aina muistaa psykiatrian historia.

        Ei ole sattumaa että niin moni kokee antipatioita psykiatriaa kohtaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten ihmiset on sairaita? Miten se näkyy heidän aivoissaan? Miten psykiatrian aineet vaikuttaa tätä korjaten?

        Ainiin, ne ei korjaakaan. Ne on usein sedatiiveja jotka lamaa ihmistä. Psykoaktiivisia aineita jotka muuttaa tuntemista. Osa tykkää vetää aineensa, toiset ei. Osa tykkää siitä miten aine vaikuttaa. Esim ei masennusta potevilla on tutkimusnäyttöä masennuslääkkeistä niin että he kokee tunreiden leikkautumista osa aineissa. Yhtälailla psykiatrian diagnooseja potevat voi tykätä aineista, tai ei. Kokea tunteiden leikkautmisen ahdistavana.

        Psykiatria usein tarjoaa elämänongelmiin jotain amfetamiinijohdannaisia tai sedatointia ratkaisuksi. Omasta mielestäni psykiatriakin kaipaisi toisinaan tarkastelua kuinka tervettä se on.

        Pääsit asian ytimeen, kummallisen käytöksen ja yhteiskunnalle haitallisen käytöksen kitkentä on se sekavuus tai työkyvyttömyys alakulon takia on psykiatrian ytimessä. Psykiatriaan nivoutuu sosiaalinen kontrolli. Eri aikoina vaihtelee se mitä pidetään sopivana käytöksenä, mitä ei. Riippuen myös siitä mitä yhteiskunta odottaa yksilöiltä. Homoutta on pidetty sairautena. Psykiatriaan nivoutuu ajatus normaalista ja epänormaalista. Se on myös psykiateian ytimessä.

        Usein siinä unohtuu konteksti. Jos ihminen on elänyt pitkään oloissa joissa häntä esin kaltoinkohdellaan liekö se voi olla ihan normaaliakin kärsiä tai traumatisoitua? Ei? Kyllä?

        Missäköhän aivoissa on ollut vika homouden kohdalla? Dopamiinissa? Serotoniinissa?

        Psykiatrian moni hoito on kuin haavaa kädessä hoidettaisiin katkomalla se. Miten pystyt paranemaan jos aivojasi sotketaan ja niiden toimintaa rappeutetaan aineilla? Esim lobotomia oli todella hyvä ratkaisu:D kannattaa aina muistaa psykiatrian historia.

        Ei ole sattumaa että niin moni kokee antipatioita psykiatriaa kohtaan.

        "normaali ihminen ei edes lue näistä sivuvaikutuksista mitään, koska tietää miten aivot käsittelevät sitä tietoa."kappas vain taas tuli psykiatrian yhteydessä esiin sana normaali ihminen. Se ei ole sattumaa. Koko psykiatria on ihmisten jako epänormaaliin ja normaaliin. Se vilahtelee jo hoitoväen puheissa.

        Itseasiassa moni" normaali ihminen" lukee. Tunnen aikamonta normaalia ihmistä ketkä ei ole koskeneet psykiatrian aineisiin, koska tiedostavat niihin kuuluvia ongelmia vaikka heille jossain tilapäisessä elämänkriisissä niitä olisi respalle kirjoitettu. Ja nämä normaalit ihmiset on selvinneet ongelmistaan ajan saatossa ja jatkaneet elämäänsä ja voivat nyt hyvin. Tunnen kolmekin tällaista ihmistä ketkä ei ole psykiatrian hevonpskaan lähteneet mukaan. Näiden ihmisten elämä voisi olla kovin erilaista jos eivät olisi osanneet kyseenalaistaa. Heidän vahvuutensa voi olla se että he osaa kyseenalaistaa psykiatrian hutun, lukevat.

        Millaista heidän elämänsä saattaisi olla jos he olisi alkaneet psykiatrian aineiden käyttäjiksi ja sen sijaan että näkisivät että kykenevät käsittelemään ongelmiansa itse, heillä olisi jokin kemiallinen häiriö heidän mielestä päässään jota hoitavat aineilla? Näkisivät itsensä vahvasti diagnoosinsa läpi sen sijaan että näkevät että ihmiselämässä on ongelmia... Voi mikä siunaus tuo voikaan olla. Ei tarvi tulla kemiallisesti kastroiduksi, saada haittoja, joutua pagimmasaa tapauksessa selviämään itse lääkkeistä ongelmien lisäksi ja uusista ongelmista mitä lääkkeet tekee. Virheellisesti tulkita lääkkeiden ongelmia omina ongelminaan.

        Yksikin ihminen sanoi "en ole koskaan luottanut psykiatriaan". Voi kunpa itsekin olisin kuunnellut intuitota mikä järjenääni päässäni kävi kun mietin miten joku kemikaali voi muka korjata alakuloa.

        Kyllä psykiatrian aineisiin kannattaa perehtyä ennen niiden vetämistä. Pharmacan sijaan suosittelen esim Joanna Moncrieffin kirjoja niistä. Hänhän ei ole absoluuttisesti vastaan lääkkeitä mutta kannattaa realistisen kuvan niistä hankintaa kumminkin. Pharmacasta kannattaa lukea yleisimmät haitat ainakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "normaali ihminen ei edes lue näistä sivuvaikutuksista mitään, koska tietää miten aivot käsittelevät sitä tietoa."kappas vain taas tuli psykiatrian yhteydessä esiin sana normaali ihminen. Se ei ole sattumaa. Koko psykiatria on ihmisten jako epänormaaliin ja normaaliin. Se vilahtelee jo hoitoväen puheissa.

        Itseasiassa moni" normaali ihminen" lukee. Tunnen aikamonta normaalia ihmistä ketkä ei ole koskeneet psykiatrian aineisiin, koska tiedostavat niihin kuuluvia ongelmia vaikka heille jossain tilapäisessä elämänkriisissä niitä olisi respalle kirjoitettu. Ja nämä normaalit ihmiset on selvinneet ongelmistaan ajan saatossa ja jatkaneet elämäänsä ja voivat nyt hyvin. Tunnen kolmekin tällaista ihmistä ketkä ei ole psykiatrian hevonpskaan lähteneet mukaan. Näiden ihmisten elämä voisi olla kovin erilaista jos eivät olisi osanneet kyseenalaistaa. Heidän vahvuutensa voi olla se että he osaa kyseenalaistaa psykiatrian hutun, lukevat.

        Millaista heidän elämänsä saattaisi olla jos he olisi alkaneet psykiatrian aineiden käyttäjiksi ja sen sijaan että näkisivät että kykenevät käsittelemään ongelmiansa itse, heillä olisi jokin kemiallinen häiriö heidän mielestä päässään jota hoitavat aineilla? Näkisivät itsensä vahvasti diagnoosinsa läpi sen sijaan että näkevät että ihmiselämässä on ongelmia... Voi mikä siunaus tuo voikaan olla. Ei tarvi tulla kemiallisesti kastroiduksi, saada haittoja, joutua pagimmasaa tapauksessa selviämään itse lääkkeistä ongelmien lisäksi ja uusista ongelmista mitä lääkkeet tekee. Virheellisesti tulkita lääkkeiden ongelmia omina ongelminaan.

        Yksikin ihminen sanoi "en ole koskaan luottanut psykiatriaan". Voi kunpa itsekin olisin kuunnellut intuitota mikä järjenääni päässäni kävi kun mietin miten joku kemikaali voi muka korjata alakuloa.

        Kyllä psykiatrian aineisiin kannattaa perehtyä ennen niiden vetämistä. Pharmacan sijaan suosittelen esim Joanna Moncrieffin kirjoja niistä. Hänhän ei ole absoluuttisesti vastaan lääkkeitä mutta kannattaa realistisen kuvan niistä hankintaa kumminkin. Pharmacasta kannattaa lukea yleisimmät haitat ainakin.

        "Joten jossain on vikaa kun etsimällä etsitään syitä asiaan josta ei ymmärretä mitään, ottakaa vastuu omasta elämästänne ja lopettakaa hakemasta niitä syyllisiä , ja menkää töihin."

        Kuinkakohan moni menettää työkykynsä psykiatrian aineiden seurauksena? Kysyn vain.

        Paljastuit trolliksi noiden "menkää töihin"-viestiesi kanssa.

        Mielestäni sinä et ymmärrä mistään mitään joten tunne on molemminpuolinen. Ymmärryksesi psykiatrian tuottamasts harmista on täysin naiivi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Joten jossain on vikaa kun etsimällä etsitään syitä asiaan josta ei ymmärretä mitään, ottakaa vastuu omasta elämästänne ja lopettakaa hakemasta niitä syyllisiä , ja menkää töihin."

        Kuinkakohan moni menettää työkykynsä psykiatrian aineiden seurauksena? Kysyn vain.

        Paljastuit trolliksi noiden "menkää töihin"-viestiesi kanssa.

        Mielestäni sinä et ymmärrä mistään mitään joten tunne on molemminpuolinen. Ymmärryksesi psykiatrian tuottamasts harmista on täysin naiivi.

        Niistä ihmisistä ketä tunnen ketkä on psykiatrian aineiden suurvetäjiä miksi heitä kutsun yksikään ei ole töissä. Yksikään :D sanoisin että päihteiden tai psykiatrian aineiden etenkin suurkäyttö on aikalailla huonoin idea työkykyä ajatellen.
        Yksi kamppailee kokoajan monen aineen pitoisuuden heitellessä omituisten olojen kanssa. Aina on kamalia ahdistuksia. Aina välillä lääkkeet unohtuu ja sitren on vieroitusoireita. Kamppailee myös jonkinlaisten neurologisilta vaikuttavirn oireiden kanssa. Vieroittautumisyritykset johtaa vaan siihen että joku annos nousee kun olo huononee.

        Se on normaalia psykiatriaa. Ei sen kummempaa. Joku väittää että on huonoa ja hyvää psykiatriaa. On vain psykiatriaa ja ylläoleva kuuluu tuohon. Se on ihan yleistä

        Uskon että monilla ketkä buustaakin työkykyään psykiatroan aineilla voi alkaa jossain vaiheessa aineenkäyttlä tulla niihin liittyviä ongrlmia mitkä haittaa työkykyä.

        Tokihan voi olla että nuo ihmiset ei olisi lääkkeettäkään kyennyt töihin mutta usein ainekierteisiin lähteminen ei asiaa auta.. Työelämä on nykyään niin kilpailukeskeistä että ei sinne pääse jos ei ole skarppi pää. Ja ei se ole jos vahingoittaa aivojaan aineilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Joten jossain on vikaa kun etsimällä etsitään syitä asiaan josta ei ymmärretä mitään, ottakaa vastuu omasta elämästänne ja lopettakaa hakemasta niitä syyllisiä , ja menkää töihin."

        Kuinkakohan moni menettää työkykynsä psykiatrian aineiden seurauksena? Kysyn vain.

        Paljastuit trolliksi noiden "menkää töihin"-viestiesi kanssa.

        Mielestäni sinä et ymmärrä mistään mitään joten tunne on molemminpuolinen. Ymmärryksesi psykiatrian tuottamasts harmista on täysin naiivi.

        Psykiatrit ensin tekevät henkilön työkyvyttömäksi ja sen jälkeen käyttävät työkyvyttömyyttä perusteena pakkohoitoon.

        Oikea sairaus ei ole riippuvainen työkyvystä: Jos henkilöllä on esimerkiksi diabetes, niin hänellä on diabetes riippumatta siitä, että käykö töissä vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit ensin tekevät henkilön työkyvyttömäksi ja sen jälkeen käyttävät työkyvyttömyyttä perusteena pakkohoitoon.

        Oikea sairaus ei ole riippuvainen työkyvystä: Jos henkilöllä on esimerkiksi diabetes, niin hänellä on diabetes riippumatta siitä, että käykö töissä vai ei.

        Työkyvyttömyys ei riitä perusteeksi pakkohoidolle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sille en voi mitään jos joku yksinkertainen ihminen ei ymmärrä psykiatrian aineiden haittoja joka stigmatisoi pitempiä pahoja haittoja kokeneita ihmisiä ja kieltää niitä.

        Psykiatria EI voi kieltää pitkäaikaishaittoja lääkinnästään ensinnäkin jo surkean tutkimuksensa takia pitkän aikavälin seurauksista keholle. Sen pitäisi suhtautua näihin nöyrästi. Mitä se ei tee.

        Sinulla ei ole mitään perusteita väittää etteivät ihmiset ole kokeneet haittaa ja laittaa sitä mielenterveyden syyksi ja stigmatisoivalla tavalla suhtautua ihmisiin ketkä on saaneegt haittaa. Olen tutustunut kaltaisiisi mt-puolella

        Ja väittää että se olisi vain päätöksestä kiinni saako haittaa vai ei. Ikäänkuin vain usko lääkäriin estäisi haitan ja suhtautuminen että aineet on haitattomia. Vaikka kuinka uskoin lääkäriä se ei estänyt haittaa

        Moni kriittinen ja tiedostava psykiatrikin ne ymmärtää ja myöskin tutkimuksen puutteen psykiatrian aineiden esim pitkäaikaisvaikutuksista keholle ja aivoille.

        Se että joku ei kuole auto-onnettomuuksissa ei tarkoita että joku ei voi kuolla.
        Sanotko auto onnettomuudessa vammoja saaneelle ekana että minäpä ajan autoa ja en saa vammoja tai en tunne ketään joka sai? Aivan yleensä ihmiset ei sano niin. Mutta psykiatriasta harmia saaneelle sanotaan.

        Se joka käyttää pitkään ja isompia annoksia psykiatrian aineita on suuremmssa riskissä saada haittoja. Itse en saanut alkupuolrlla käyttöä. Loppuvaiheessa psykiatria-aineiden vetoa (kesti yli 10v) sain.

        Minulle osa hoitoani on olla lääkkeetön koska olen nykyään herkkä millekään aineille, kiitos psykiatrian kroonisten hermostoaineiden käytön. Tämä sama ilmiö on monella kenen kanssa olen jutellut vieroituspalstalla.

        Eiks sillon olla aika hyvin tasoissa, jos moninkertanen ihminen ei ymmärrä sitä, mikä on omasta elämästään vastuun ottamista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit ensin tekevät henkilön työkyvyttömäksi ja sen jälkeen käyttävät työkyvyttömyyttä perusteena pakkohoitoon.

        Oikea sairaus ei ole riippuvainen työkyvystä: Jos henkilöllä on esimerkiksi diabetes, niin hänellä on diabetes riippumatta siitä, että käykö töissä vai ei.

        Ilman parempaa tietoa, sanoisin, että ne on kyllä ihan nämä sinun pehmeät jutut, jotka estää sinulta sen työn saannin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työkyvyttömyys ei riitä perusteeksi pakkohoidolle.

        Käytännössä henkilö laitetaan lukkojen taakse ja perusteluiksi laitetaan ties mitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilman parempaa tietoa, sanoisin, että ne on kyllä ihan nämä sinun pehmeät jutut, jotka estää sinulta sen työn saannin.

        Taas leimaat mielisairaaksi. Onko mistään mielisairaudesta yhtään mitään objektiivista näyttöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas leimaat mielisairaaksi. Onko mistään mielisairaudesta yhtään mitään objektiivista näyttöä?

        Mikä muu mielestäsi selittää selvän valehtelun?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä muu mielestäsi selittää selvän valehtelun?

        Se mitä joku tekee ei ole eikä voi olla sairaus. Minkä takia mistään mielisairaudesta ei ole mitään objektiivista näyttöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvää psykiatrian hoitoa (keskustelu, terapia) ja riskialttiimpaa psykiatrian hoitoa (välittäjäaineiden sotkeminen mitkä säätelee eri toimintoja kehossa tai sähköin iskeminen aivoihin). Itse olfn haittani jälkeen saanut hyvääkin psykiatrian hoitoa(kohta 1). Sanon elämäni loppuun asti EI kehoni välittäjäaineiden sotkemiselle tai aivoihini kajoamiselle koska uusien haittojen kokeminen voisi johtaa jopa itsemurhaan kohdallani. Olen saanut haitoista itsemurha-ajatuksia.

        Kroppani on jo niin sotkettu että kehosta luonnollinen huolenpito ilman lääkkeitä on parasta hoitoa. Keholla on ihmeellinen taipumus osata parantaa hiljalleen harmeja kun vaan tukee kehoa niin kuin on luonnollisesti tarkoitettu. Psykiatrian labrassa kehitellyt aineet sen sijaan ei ole mielestäni ihmeellisiä. Niillä yritetään haukata liian suuri pala ymmärryksellä mitä ihmisaivoista, ihmisen tunne-elämästä ja hermostosta on. Yhtälailla psykiatrian aineet voi tuottaa pahoinvointia.

        Suurin osa terapeuttista on kovin keskinkertaisia ja jokin ihan muu voisi auttaa enemmän. Jokin elämään sisältöä ja uusia näkökulmia tarjoava. Vaihtoehtoiskustannukset otettava tässäkin huomioon. Terapeutit eivät tee työtään hyvää hyvyyttään vaan ansaitakseen pitkän pennin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa työttömyys tai kodittomuus tarkoittaa, että henkilö on mielisairaus. Oikea sairaus ei ole sitä mitä työtä tekee tai missä asuu.

        Hullun ja eksentrikon erottaa vain näiden varallisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suurin osa terapeuttista on kovin keskinkertaisia ja jokin ihan muu voisi auttaa enemmän. Jokin elämään sisältöä ja uusia näkökulmia tarjoava. Vaihtoehtoiskustannukset otettava tässäkin huomioon. Terapeutit eivät tee työtään hyvää hyvyyttään vaan ansaitakseen pitkän pennin

        Eikö suurin ona ihmisistä ylipäätään ole aika keskinkertaisia, että mikä narsismi se nyt taas siellä jotain rodunjalostusta vaatii?

        Mistä sinä ansaitset pitkät pennit?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useinhan ei ihmiset jotka ovat saaneet avun psykiatriassa ole missään nettisivuilla siitä puhumassa aillä kun ovat terveitä lääkehoidon jälkeen eivät tunne tarvetta edes keskustella asiasta. Nämä oman sairautensa kieltäjät ja lääkkeiden tuomitsevat ovat yksi ryhmä sinänsä, ja heille ei tule auttamaan minkäänlainen hoito koskaan

        Olen avun saanut psykiatrian puolelta, onnekseni.
        Lueskelen mielenkiinnosta näitä juttuja, mutta pakko todeta, että lähes kaikki ovat kielteisiä, negatiivisia kommentteja, haukutaan ja arvostellaan.
        Mistä lienee johtuu? No, sitä ei ole vaikea arvata ( tai tietää ). Miten sen nyt ottaa.

        Tosin avaa jonkin verran omaa ajatusmaailmaa nämäkin jutut, on tullut aikoinaan itsekin oltua ehkä turhan negatiivinen kaikkea hoitoa kohtaan. Jälkeenpäin tullut mietittyä, että negatiivisuus johtui omasta silloin vaikeasta, sairaaksikin luokiteltavissa olleesta tilasta.

        Tuomitsemaanhan en ketään pysty, tai neuvomaan sitä tai tätä, jokaisella on saatava olla omat mielipiteet, siitä ei pääse mihinkään.
        Ehkä ainoa ohjenuora annettavaksi voisi olla, että kannattaa keskittyä omaan itseen ja vointiinsa, eikä katsoa kaikkea kielteisesti ja mustavalkoisesti vain yhdeltä suunnalta.
        Harmi on oikeasti se, kun yleensä tällaiset asiat tajuaa vasta jälkeenpäin. Jospa tietäisikin etukäteen, voisi moni asia mennä toisella tavalla.
        Vaan elämä kun ei ole jossittelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suurin osa terapeuttista on kovin keskinkertaisia ja jokin ihan muu voisi auttaa enemmän. Jokin elämään sisältöä ja uusia näkökulmia tarjoava. Vaihtoehtoiskustannukset otettava tässäkin huomioon. Terapeutit eivät tee työtään hyvää hyvyyttään vaan ansaitakseen pitkän pennin

        Toki, on niitä keskinkertaisiakin terapeutteja olemassa mutta käsittääkseni terapeutit itsekin käy jotain terapiaa osana opintoja. Sekin on jo hyvä alku asioiden hahmotukselle opetella asioita siitä perspektiivistä eikä niin että opettelee mielenterveysongelmaisista ihmisistä vähän kuin lintukirjassa tai eläinkirjoista luetaan eri lajeista katsoen heitä lähes eri lajina. Tästä vähän kieli poskella jatkaen...:Ja ihmisethän sortuu ajattelemaan että on luomakunnan huipulla, lieköhän hoitoväessäkin saattaa jotain ylemmyydentuntoisia olla omasta normaaliudestaan "höpsähtäneisiin" verrattuna joita he kyvykkyydellään ja suurella tiedollaam johdattavat kohti normaalia täyttymystä antavaa elämää (ja veronmaksamista). Joskus törmäsin psykiatriin joka puhutteli itsestään normaalina painotta pointtiaan (viitaten ilmeisesti erään oireeni olleen epänormaali). Jakolinja on joillain hoitotyöntekijöillä meihin ja heihin vaikka toki mielenterveysongelmat ovat täysin normaaleja

        Olen huomannut että terapeutiksi lukevilla/terapeuteilla usein on ollut jonkinlaista ilahduttavaa kriittistä ajattelua päässään. Olen ehkä törmännyt keskinkertaisuutta parempiin.

        Siinä olen samaa mieltä että joku muukin asia, esim jo esim jonkinlainen mikä tahansa keskustelusuhde ihmiseen joka ei ole välttämättä suoraan terapeutti voi tarjota jollekin apua jo sellaisenaankin.

        Mikä nyt ikinä sitä täyttymystä, sisältöä, uusia näkökulmia,merkityksellisyyttä, ihmisyyden syvimpiä tarpeita, ymmärrystä elämään lisääkään

        Uskon että nykytiede ei hahmota tunteiden monimutkaisuutta ja ihmisyyden monimutkaisuutta ja usein yksinkertaistaa sitä ja meitä. Psykiatrian koen välillä olevan oppeineen kuin loukkaus ihmisyyden monimutkaisuudelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki, on niitä keskinkertaisiakin terapeutteja olemassa mutta käsittääkseni terapeutit itsekin käy jotain terapiaa osana opintoja. Sekin on jo hyvä alku asioiden hahmotukselle opetella asioita siitä perspektiivistä eikä niin että opettelee mielenterveysongelmaisista ihmisistä vähän kuin lintukirjassa tai eläinkirjoista luetaan eri lajeista katsoen heitä lähes eri lajina. Tästä vähän kieli poskella jatkaen...:Ja ihmisethän sortuu ajattelemaan että on luomakunnan huipulla, lieköhän hoitoväessäkin saattaa jotain ylemmyydentuntoisia olla omasta normaaliudestaan "höpsähtäneisiin" verrattuna joita he kyvykkyydellään ja suurella tiedollaam johdattavat kohti normaalia täyttymystä antavaa elämää (ja veronmaksamista). Joskus törmäsin psykiatriin joka puhutteli itsestään normaalina painotta pointtiaan (viitaten ilmeisesti erään oireeni olleen epänormaali). Jakolinja on joillain hoitotyöntekijöillä meihin ja heihin vaikka toki mielenterveysongelmat ovat täysin normaaleja

        Olen huomannut että terapeutiksi lukevilla/terapeuteilla usein on ollut jonkinlaista ilahduttavaa kriittistä ajattelua päässään. Olen ehkä törmännyt keskinkertaisuutta parempiin.

        Siinä olen samaa mieltä että joku muukin asia, esim jo esim jonkinlainen mikä tahansa keskustelusuhde ihmiseen joka ei ole välttämättä suoraan terapeutti voi tarjota jollekin apua jo sellaisenaankin.

        Mikä nyt ikinä sitä täyttymystä, sisältöä, uusia näkökulmia,merkityksellisyyttä, ihmisyyden syvimpiä tarpeita, ymmärrystä elämään lisääkään

        Uskon että nykytiede ei hahmota tunteiden monimutkaisuutta ja ihmisyyden monimutkaisuutta ja usein yksinkertaistaa sitä ja meitä. Psykiatrian koen välillä olevan oppeineen kuin loukkaus ihmisyyden monimutkaisuudelle.

        Siis kun psykiatria tiivistää tunne -elämän hoidon usein lääkkeisiin ja terapiaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö suurin ona ihmisistä ylipäätään ole aika keskinkertaisia, että mikä narsismi se nyt taas siellä jotain rodunjalostusta vaatii?

        Mistä sinä ansaitset pitkät pennit?

        Ei kai keskinkertaisuudessa mitään vikaa ole. Jotkut vaan tuntuu olevan töissään paremmin siihen soveltuvia ja auttavan enemmän kuin toiset esim juuri uusien näkökulmien löytämisessä. Voihan kyse olla ihan henkilökemiajutuistakin


    • Anonyymi

      Rehellinen ja puolueeton tieto on aika vähissä, koska psyykenlääkkeiden markkinat ovat valtava elinkeino miljoonille ihmisille välillisesti tai suoraan. Jos ymmärtää esimerkiksi hyvien meta-analyysien ja systemaattisten katsausten päälle, niin sitten on mahdollista saada tietoa ja tehdä omia johtopäätöksiä. Esimerkiksi eräs meta-analyysi käsitteli 60 vuoden aikana julkaistuja lääkekokeita neurolepteista skitsofrenian hoidossa ja erityisen kiinnostuksen kohteena oli efektikoko eli todellinen vaste suhteessa plaseboon (uskomusohoitoon). Tutkijoiden tuloksena oli, että plasebovaste oli kasvanut suhteessa lääkevasteeseen, joka ei epätyypillisten neuroleptien tultua markkinoille ollut noussut lainkaan. Tutkijat pohtivat, että tämä saattoi johtua esimerkiksi siitä, että plasebokontrolli olisi parantunut johtuen siitä, että perinteiset neuroleptit aiheuttivat pahempia sivuoireita kuin epätyypilliset. He eivät kuitenkaan olleet kovin mielissään johtopäätöksissään tästä kehityskulusta, vaan esittivät keinoja, jolla tätä epätoivottavaa(?) kehitystä voitaisiin ehkäistä mm. valikoimalla paremmin potilaita ja käyttämällä hieman pienempiä otoskokoja efektikoon kasvattamiseksi. Jotta ymmärtää mitä tällainen suositus tarkoittaa (se tarkoitaa, että ala on niin läpeensä korruptoitunut, ettei se enää itse edes täysin tiedosta omaa korruptiotaan), täytyy vähän tietää tilastotieteen perusteista, kuten siitä, että valtavilla otoskoilla hyvin pienetkin erot saadaan tilastollisesti merkitseviksi, jolloin lääkekoe menee helpommin läpi.

      https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

      Koska efektikoko eli todellinen ero lääkkeen ja uskomushoidon välillä on lääkeyhtiöille irrelevantti asia, koska sen perusteella ei lääkkeitä ole hyväksytty markkinoille, ovat lääkeyhtiöt panostaneet tilastolliseen merkitsevyyteen efektikoon kustannuksella. Tilastollinen merkitsevyys viittaa siihen, kuinka suurella todennäköisyydellä valittu ero tai korrelaatio johtuu sattumasta. Jos p-arvo on vaikka 0.05, todennäköisyys on 5 %. On huomionarvoista, että nämä raja-arvot ovat sopimuksia, yhtä hyvin se voisi olla 0.06 tai 0.002. On myös huomionarvoista, että tilastollinen merkitsevyys ei kerro, mistä ero johtuu vaan vain ja ainostaan siitä, millä todennäköisyydellä ero johtuu sattumasta. Ero lääkkeen ja plasebon välillä voi johtua puhtaasti sokkoutuksen purkautumisesta, kuten masennuslääkityksen vasteessa todennäköisesti on lähinnä kyse, koska ero lääkkeen ja plasebon välillä on aivan olematon. Koska sokkoutumisen purkautumista ei tutkita,, sen vaikutusta ei arvioida lääkekokeiden raporteissa eikä meta-analyyseissä. Erot voivat johtua myös vieroitusoireista, jotka aiheuttavat usein keinotekoisia muutoksia kyselylomakkeilla mitatuissa skaaloissa niin, että vieroitusoireista kärsivien potilaiden oireet vaikuttavat pahenevan. Skaalojen mittaustaso on myös huomionarvoinen asia, koska esimerkiksi neuroleptit ja masennuslääkkeet aiheuttavat efektikoolla mitattuja parhaimmillaan keskinkertaisia, mutta silti samalla keskimäärin kliinisesti merkityksettömiä vasteita. Kliininen merkitsevyys viittaa osin efektikokoon eli siihen, onko ero riittävän suuri havaittavaksi. Jos ero on kliinisesti merkityksetön, sitä ei huomaa ihmisen voinnista. Se miten eri oireita eli ihmisen käyttäytymistä ja puheita tulkitaan ja määrällistetään erinäisiksi määrällisiksi skaaloiksi vaikuttaa siihen, kuinka monta pistettä pitää saada ennen kuin sen kukaan havaitsee. Esimerkiksi PANSS-skaalalla joka mittaa skitsofrenian negatiivisia ja positiivisia oireita, ero on 15 pistettä kun taas HAM-D skaalalla ero on noin 3-5 pistettä tulkinnasta riippuen. Oikeastihan psykiatria on puhdasta käyttäytymistiedettä, jolla ei ole ensimmäistäkään lääketieteellistä eli ihmisen fyysisiä muutoksia mittaavia mittareita käytettävissään. Ainoa mittari jolla he mittaavat huumaavien aineidensa vaikutuksia, on kyselylomake. Samalla välineellä, jolla tutkitaan poliittista vakaumusta, persoonallisuuden piirteitä tai kuluttajatyytyväisyyttä, tutkitaan myös vakavia mielisairauksia ja neuropsykiatrisia häiriötä . Lääketieteelliset testit toimivat vain erotusdiagnostiikassa, eikä niiden perusteella tehdä ensimmäistäkään psykiatrista tai neuropsykiatrista diagnoosia. Sen takia ne ovat erityisen alttiita uskomusten vaikutuksille ja manipulaatiolle, jolloin lääkekokeisiin pitäisi kiinnittää erityisen suurta huomiota.

      • Anonyymi

        Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta.


    • Anonyymi

      Pharmaca Fennica. Perustietoa lääkkeistä muttei kuitenkaan niin että ne paljastaisi merkittävät ongelmat lääkkeistä.

      Ask the patient. Potilaiden kokemuksia lääkkeistä.

      Voit lukea sekä kriittistä psykiatrian kirjallisuutta tutustua kriittiseen kirjallisuuteen ja ihan normi psykiatrian kirjallisuutta vaikka Käypähoitosuosituksiin ja tehdä omat johtopäätöksesi. Itseasiassa psykiatriallakin kirjoitetaan kritiikkiä myös, esim psykiatrien lehdestä psychiatric times lehdestä löytyy artikkeleita. https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

      Minä olen tehnyt omat johtopäätökseni käyttäessäni lääkkeitä 10 v ja saanut haittaa pitemmällä aikavälillä ja kärsin kehossani sen seurauksista edelleen kun saan haittaa jota psykiatria lääkitsi ja tämä johti haitan lääkintään haitalla (huom. myös ihan lääkärin diagnosoimaa haittaa kun täällä joku väittää että kaikki on potilaan päässä :).

      Vain tyhmät ja naiivit ihmiset luulee että biologisen psykiatrian ja lääkärien kertoma usein optimistisuuteen kallistuva lääkkeiden hyötyä korostava tieto lääkkeistä on 100 prosenttisesti totta ja tietää kaiken. Usein haittoja on ilmennyt vuosikymmenienkin viiveellä lääkkeissä niin että ne on valuneet yleiseksi tiedoksi. Esim pitkäaikaiskäyttöä ja oikeasri hoidon vakuuttavuutta esim pitemmällä tähtäimellä tutkitaan vähemmän kuin yritetän todistella lääkkeen hyötyä lyhyemmällä tähtäimellä.

      Suosittelen olemaan uskomatta kaikkea automaattisesti mitä netistä löytyy, minuakin. Toki lähdekritiikkiä kannattaa harjoittaa ja kaikkia hörhösivustoja ilman lähteitä olla uskomatta

      On hieman naiivia etsiä jotain 100 prosenttista totuutta. Tiede kehittyy ja asiat mitä on pidetty hyödyllisinä ja hyvinä asioina ja hoitokeinoina voi olla että myöhemmin niitä ei enää käytetä ja pidetään haitallisempina. Näin se tiede kehittyy. On eri näkökulmia ja teorioita.

      Hyvinä kriittisinä lähteinä pidän esim tutkijoita Mark Horowitz,paljon tutkimusta tehnyt Giovanni Fava, Joanna Moncrieff ja hänen kirjansa ja tutkimuksensa, John Read. Peter Götzsche on kirjoittanut kirjoja lääketieteen korruptiosta. Arvostan heitä paljon.

      • Anonyymi

        Suosittelen myös Royal College of Psychiatrist-organisaation Stopping Antidepressants materiaalia jos vieroittautuu masennuslääkkeistä. Se on psykiatrian virallisen tahon kokoama opus Britanniassa masennuslääkevieroituksesta mukana teosaa aiheen tutkijoita.. On kumma homma että Suomeen ei ole saatu moista joka noteeraa hyvin myös ongelmatilanteet ja antaa hyvin konkreettisia ohjeita. Joutuu monia elämiä menemään päin helvettiä sillä informed consentilla ja ohjeistuksella mitä monet saa. Yleislääkärien esim antaesaa epämääräisiä ohjeita. Nimim. Kokemusta on.

        Tämä osoittaa että psykiatrian tiedostavuus on erilaista esim eri maissa. Toki Suomenkin telkkarissa haastateltiin Isometsää ja puhuttiin tästä mitä muutoksia masennuslääkeymmärrykseen oli tullut Brittein saarilla jossa mm hoitosuosituksia muutettiin ymmärtämään paremmin masennuslääkeviekkarit ja varoittamaan niistä.
        Moni lääkäri ei tosiaankaan ole nähnyt asiakseen varoittaa ihmisiä näistä vaan maininnut vaan "ei aiheuta riippuvuutta"

        Itsevarma asenne ja lääkkeisiin sisältyvien ongelmien vähättrly ei ole potilasturvallisuudelle usein hyväksi. Sitäkin psykiatriassa usein tapahtuu! Kun ainut työkalu on vasara niin kaikki ongelmat näyttää nauloilta. Kaikkea yritetään helposti ratkoa lääkkeillä medikalisoiden ihmiselämää hyvin pitkälle. Minun mielestäni asioissa on menty liian pitkälle psykiatriassa, tunteiden ja ihmisyyden medikalisoinnissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suosittelen myös Royal College of Psychiatrist-organisaation Stopping Antidepressants materiaalia jos vieroittautuu masennuslääkkeistä. Se on psykiatrian virallisen tahon kokoama opus Britanniassa masennuslääkevieroituksesta mukana teosaa aiheen tutkijoita.. On kumma homma että Suomeen ei ole saatu moista joka noteeraa hyvin myös ongelmatilanteet ja antaa hyvin konkreettisia ohjeita. Joutuu monia elämiä menemään päin helvettiä sillä informed consentilla ja ohjeistuksella mitä monet saa. Yleislääkärien esim antaesaa epämääräisiä ohjeita. Nimim. Kokemusta on.

        Tämä osoittaa että psykiatrian tiedostavuus on erilaista esim eri maissa. Toki Suomenkin telkkarissa haastateltiin Isometsää ja puhuttiin tästä mitä muutoksia masennuslääkeymmärrykseen oli tullut Brittein saarilla jossa mm hoitosuosituksia muutettiin ymmärtämään paremmin masennuslääkeviekkarit ja varoittamaan niistä.
        Moni lääkäri ei tosiaankaan ole nähnyt asiakseen varoittaa ihmisiä näistä vaan maininnut vaan "ei aiheuta riippuvuutta"

        Itsevarma asenne ja lääkkeisiin sisältyvien ongelmien vähättrly ei ole potilasturvallisuudelle usein hyväksi. Sitäkin psykiatriassa usein tapahtuu! Kun ainut työkalu on vasara niin kaikki ongelmat näyttää nauloilta. Kaikkea yritetään helposti ratkoa lääkkeillä medikalisoiden ihmiselämää hyvin pitkälle. Minun mielestäni asioissa on menty liian pitkälle psykiatriassa, tunteiden ja ihmisyyden medikalisoinnissa.

        Apropoo, oletko muuten koskaan vaivautunut googlaamaan tuota Informed consenttia? Siellähän heti ensimmäisenä sanotaan, että potilaan pitää olla siinä kunnossa että hän voi ylipäätään ymmärtää asioita, että sitä voitaisiin käyttää.

        Psykiatriasta puhuttaessa se ei ihan aina ole automaattista että ihminen ymmärtäisi. Nimimerkillä. Kokemusta on myös.


      • Anonyymi

        Suomalaisen psykiatrian kuvasta antaa jotain viitettä tällainen opinnäytetyö "Sairaanhoitajan työnkuva skitsofrenian hoidossa psykiatrian osastolla 5" Anni Reini, Janna Salminen.

        Anni Reini Janna Salminen

        https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/744211/Opinnaytetyo_Reini_Anni_Salminen_Janna..pdf?sequence=2

        Siinä tulee esiin aika paljon siitä, miten nykyinen suomalainen psykiatria toimii.

        Joitain lainauksia:

        ---

        "Pitkävaikutteista injektiolääkitystä voidaan harkita vaihtoehtona kaikille skitsofreniapotilaille. Pit- kävaikutteinen injektiolääkehoito vähentää uusiutuvia sairaalahoitojaksoja ja hoitojen epäonnistu- misia, lisäten lääkehoitoon sitoutumista. (Mt.) Skitsofrenian uusiutumisriskiä voidaan pienentää jopa 30 prosenttia käyttämällä psykoosilääkkeitä pitkävaikutteisina injektioina. Suurimman hyödyn injektiolääkityksestä saavat uudet skitsofreniapotilaat. (Tiihonen 2019.) Pitkäaikaiseen injektiolää- kitykseen liittyy myös noin 30 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin suun kautta otettaviin psykoo- silääkkeisiin (Skitsofrenia 2020).
        "

        Sairaudentunto tarkoittaa oman sairauden ja oireiden tiedostamista sekä ymmärtämistä. Sairau- den tiedostaminen tarkoittaa tietoisuutta omasta sairaudesta, omien oireiden, hoidontarpeen ja tuen tarpeen tunnistamista. Sairauden ymmärtämiseksi potilaan täytyy tunnistaa poikkeavat koke- mukset sekä virhetulkinnat ja kyettävä suhtautumaan näihin. (Leijala, Hietala & Kampman 2019.)

        ...

        Skitsofreniassa sairaudentunto on usein merkittävästi heikentynyt, mikä heikentää skitsofrenian ennustetta. Sairaudentunnon puuttuminen vaikeuttaa yhteistyösuhteen rakentumista ja heikentää hoitoon sitoutumista. Heikko sairaudentunto voi johtua psykoosioireista, kognitiivisista ongelmista tai sairauden kieltämisestä, jolloin potilaan on vaikea havainnoida lääkehoitoaan ja hoidosta saa- tua hyötyä. (Mt.)
        "


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomalaisen psykiatrian kuvasta antaa jotain viitettä tällainen opinnäytetyö "Sairaanhoitajan työnkuva skitsofrenian hoidossa psykiatrian osastolla 5" Anni Reini, Janna Salminen.

        Anni Reini Janna Salminen

        https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/744211/Opinnaytetyo_Reini_Anni_Salminen_Janna..pdf?sequence=2

        Siinä tulee esiin aika paljon siitä, miten nykyinen suomalainen psykiatria toimii.

        Joitain lainauksia:

        ---

        "Pitkävaikutteista injektiolääkitystä voidaan harkita vaihtoehtona kaikille skitsofreniapotilaille. Pit- kävaikutteinen injektiolääkehoito vähentää uusiutuvia sairaalahoitojaksoja ja hoitojen epäonnistu- misia, lisäten lääkehoitoon sitoutumista. (Mt.) Skitsofrenian uusiutumisriskiä voidaan pienentää jopa 30 prosenttia käyttämällä psykoosilääkkeitä pitkävaikutteisina injektioina. Suurimman hyödyn injektiolääkityksestä saavat uudet skitsofreniapotilaat. (Tiihonen 2019.) Pitkäaikaiseen injektiolää- kitykseen liittyy myös noin 30 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin suun kautta otettaviin psykoo- silääkkeisiin (Skitsofrenia 2020).
        "

        Sairaudentunto tarkoittaa oman sairauden ja oireiden tiedostamista sekä ymmärtämistä. Sairau- den tiedostaminen tarkoittaa tietoisuutta omasta sairaudesta, omien oireiden, hoidontarpeen ja tuen tarpeen tunnistamista. Sairauden ymmärtämiseksi potilaan täytyy tunnistaa poikkeavat koke- mukset sekä virhetulkinnat ja kyettävä suhtautumaan näihin. (Leijala, Hietala & Kampman 2019.)

        ...

        Skitsofreniassa sairaudentunto on usein merkittävästi heikentynyt, mikä heikentää skitsofrenian ennustetta. Sairaudentunnon puuttuminen vaikeuttaa yhteistyösuhteen rakentumista ja heikentää hoitoon sitoutumista. Heikko sairaudentunto voi johtua psykoosioireista, kognitiivisista ongelmista tai sairauden kieltämisestä, jolloin potilaan on vaikea havainnoida lääkehoitoaan ja hoidosta saa- tua hyötyä. (Mt.)
        "

        Eli siinä koko ajan selitetään, että potilas on sairaudentunnoton ja se on iso ongelma, potilas on eri mieltä pakkotoimista ja kaikkea muuta siltä väliltä. Injektiolääkkeet sopivat kaikille potilaille, ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli siinä koko ajan selitetään, että potilas on sairaudentunnoton ja se on iso ongelma, potilas on eri mieltä pakkotoimista ja kaikkea muuta siltä väliltä. Injektiolääkkeet sopivat kaikille potilaille, ym.

        "Psykiatriasta puhuttaessa se ei ihan aina ole automaattista että ihminen ymmärtäisi. Nimimerkillä. Kokemusta on myös."

        Kyllä monilla SSRI-lääkkeitä syövillä on ihan selkeä kapasiteetti ymmärtää haitat. Vaikkei ymmärtäisikään, ne haitat pitää sanoa silti.


      • Anonyymi

        Moncrieff, Whitaker, Gotzsche, Goldacre, ym ovat tosiaan myös kirjoittaneet paljon psykiatrian kritiikkiä, josta osa on täysin totta. Osa siitä on lääketehtaiden korrtuptiota ja muuta sellaista.

        Mutta mielestäni heilläkään ei ole kovin syvällistä ymmärrystä siitä, että miten ne erilaiset keskushermostoon vaikuttavat aineet oikeasti toimivat kehossa matalammalla biologisella tasolla.

        Suosittelen esimerkiksi Peter Attian kirjaa Outlive. Siinä on lopussa mielenterveyteen liittyvä kappale myös, eli se siinä ei kerrota paljon noiden neuroleptien tai SSRI-lääkkeiden vaikutuksesta tai muusta sellaisesta, mutta muuten se on täynnä tietoa siitä, että miten ei tarvitse edes käyttää niitä lääkkeitä tai voi käyttää niitä pienellä sopivalla annoksella. Aiheet ovat hieman samalla alueella kuin Antti Heikkilän jutut, mutta Attia oikeasti on ihan eri tasolla siinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Psykiatriasta puhuttaessa se ei ihan aina ole automaattista että ihminen ymmärtäisi. Nimimerkillä. Kokemusta on myös."

        Kyllä monilla SSRI-lääkkeitä syövillä on ihan selkeä kapasiteetti ymmärtää haitat. Vaikkei ymmärtäisikään, ne haitat pitää sanoa silti.

        Siinä voi käydä niin että ihminen valittaa ymmärtämättömyyttään, vaikka kuinka olisi selitetty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moncrieff, Whitaker, Gotzsche, Goldacre, ym ovat tosiaan myös kirjoittaneet paljon psykiatrian kritiikkiä, josta osa on täysin totta. Osa siitä on lääketehtaiden korrtuptiota ja muuta sellaista.

        Mutta mielestäni heilläkään ei ole kovin syvällistä ymmärrystä siitä, että miten ne erilaiset keskushermostoon vaikuttavat aineet oikeasti toimivat kehossa matalammalla biologisella tasolla.

        Suosittelen esimerkiksi Peter Attian kirjaa Outlive. Siinä on lopussa mielenterveyteen liittyvä kappale myös, eli se siinä ei kerrota paljon noiden neuroleptien tai SSRI-lääkkeiden vaikutuksesta tai muusta sellaisesta, mutta muuten se on täynnä tietoa siitä, että miten ei tarvitse edes käyttää niitä lääkkeitä tai voi käyttää niitä pienellä sopivalla annoksella. Aiheet ovat hieman samalla alueella kuin Antti Heikkilän jutut, mutta Attia oikeasti on ihan eri tasolla siinä.

        Itse kannattaisin potilaan käteen laitettavaa tablettia jossa lukisi kunnon tiedot lääkkeistä muutakinkuin lista haitoista jossa olennaisessa osassa oli elämänlaatuun vaikuttavat haitat. Vastuu ei olisi enää yksittäisellä lääkärillä käykö potilaalla niin hyvä munkki että saa tiedostavan lääkärin. Jos ei osaa lukea voi laittaa vaikka laitteen puhumaan ääneen tekniikan kautta teknologiaa hyödyntäen :)

        Siinä potilas ymmärtäköön tai olkoon ymmärtämättä. Hän saisi kysyä kyllä jos ei ymmärrä. Lopuksi kuittaus. Toki psykiatria ei koskaan suostuisi totuutta tarjoamaan :D koska psykiatria tykkää pimittää tietoa ettei heidän poloinen potilaansa säikähdä ja tee mikä hänelle psykiatrian mielestä on parasta, eli vetää aineensa. Yhden ystäväni lääkäri sanoi että kuka lääkkeitä söisi jos ensin huolestutettaisiin liikaa. Joltain kriittiseltä aihetta kyseenalaistamaan kykenevältä psykiatrilta kuulee totuuden, veikkaan esim että Moncrieff psykiatrina kertoisi totuuden tiedostaen myös sen että joku voi saada hyötyä.

        Masennuslääkkeistä minun informed consenttini olisi
        - NNT luku montako pitää hoitaa että yksi saa tehon
        - tieto vieroitusoireista (listattu) jotka voi olla toisinaan vaikeampia ja pitkäkestoisempia
        - vaikka masennuslääkkeet ei itsessään aiheuta riippuvuutta (minkä lääkärit aina muistaa sanoa) dependence ilmiöstä eli siitä että keho mukautuu lääkkeeseen seuraa että lääke voi olla toisinaan hankala ajaa alas ja siitä voi seurata vieroitusoireita miksi lääke on tärkeää ajaa alas varovaisesti asteittain lääkärin valvonnassa. Vieroitusoireita voi ilmetä jo ensimmäisenä päivänä lääkeunohduksesta (mitä lääkärit ei muista sanoa).
        - hyvin yleiset elämänlaadulliset haitat kuten eriasteiset seksuaalisen toiminnan häiriöt jotka on yleisiä SSRI lääkkeissä mikä voi johtaa esim genitaalialueiden tunnottomuuteen. Joskus harvemmin nämä voi jäädä päälle lääkkeen jälkeen määrittelemättönäksi ajaksi
        - vaikka masennuslääkkeet voi joillakin hoitaa masennusta ne voi myös leikata tunteita
        - tutkimuksen puute pitkäaikaiskäytöstä, tutkimuksen puute kasvuun ja kehitykseen
        - tarkemmat haitat löytyy pakkausselosteesta

        Lähtisin ainakin tästä liikkeelle. :)

        Auttaisiko potilaan ymmärrystä tällainen enemmän taustoja avaava informed consent kuin lista haitoista.

        Itse lääkärinä jos olisin kertoisin lääkkeen mahdollisen pitkäaikaiskäytön ongelmiin liittyvästä tutkimuksesta jotta potilas ymmärtäisi tämän ja käyttö pyrittäisiin minimoimaan ajallisesti ja laittamaan suurin osa paukuifta potilaan tunteuden käsittelyyn sekä vieroitusoireiden suuremmasta riskistä pitkään ja isoja annoksia käyttäneillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomalaisen psykiatrian kuvasta antaa jotain viitettä tällainen opinnäytetyö "Sairaanhoitajan työnkuva skitsofrenian hoidossa psykiatrian osastolla 5" Anni Reini, Janna Salminen.

        Anni Reini Janna Salminen

        https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/744211/Opinnaytetyo_Reini_Anni_Salminen_Janna..pdf?sequence=2

        Siinä tulee esiin aika paljon siitä, miten nykyinen suomalainen psykiatria toimii.

        Joitain lainauksia:

        ---

        "Pitkävaikutteista injektiolääkitystä voidaan harkita vaihtoehtona kaikille skitsofreniapotilaille. Pit- kävaikutteinen injektiolääkehoito vähentää uusiutuvia sairaalahoitojaksoja ja hoitojen epäonnistu- misia, lisäten lääkehoitoon sitoutumista. (Mt.) Skitsofrenian uusiutumisriskiä voidaan pienentää jopa 30 prosenttia käyttämällä psykoosilääkkeitä pitkävaikutteisina injektioina. Suurimman hyödyn injektiolääkityksestä saavat uudet skitsofreniapotilaat. (Tiihonen 2019.) Pitkäaikaiseen injektiolää- kitykseen liittyy myös noin 30 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin suun kautta otettaviin psykoo- silääkkeisiin (Skitsofrenia 2020).
        "

        Sairaudentunto tarkoittaa oman sairauden ja oireiden tiedostamista sekä ymmärtämistä. Sairau- den tiedostaminen tarkoittaa tietoisuutta omasta sairaudesta, omien oireiden, hoidontarpeen ja tuen tarpeen tunnistamista. Sairauden ymmärtämiseksi potilaan täytyy tunnistaa poikkeavat koke- mukset sekä virhetulkinnat ja kyettävä suhtautumaan näihin. (Leijala, Hietala & Kampman 2019.)

        ...

        Skitsofreniassa sairaudentunto on usein merkittävästi heikentynyt, mikä heikentää skitsofrenian ennustetta. Sairaudentunnon puuttuminen vaikeuttaa yhteistyösuhteen rakentumista ja heikentää hoitoon sitoutumista. Heikko sairaudentunto voi johtua psykoosioireista, kognitiivisista ongelmista tai sairauden kieltämisestä, jolloin potilaan on vaikea havainnoida lääkehoitoaan ja hoidosta saa- tua hyötyä. (Mt.)
        "

        Ei ole olemassa mitään objektiivista näyttöä sellaisesta sairaudesta kuin "skitsofrenia".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa mitään objektiivista näyttöä sellaisesta sairaudesta kuin "skitsofrenia".

        Sulla menee nyt lujaa , taitaa olla taistelua omasta näkökannastasi, joka on niin paljon epäilevää ja panel ihmisen etsimällä etsimään asioita, joten pidä mielipiteesi jos ne sinun mielestäsi auttavat, itse olen nähnyt ainoastaan hyviä tuloksia lääkehoidosta niin monen potilaan kohdalla
        Joten se mikä sopii muille ei sovi sinulle ei sitä tarvitse selitellä, aika näyttää mitä näyttää , aivopesu ei pure ihmiseen joka haluaa todella tulla terveeksi.
        Se siitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla menee nyt lujaa , taitaa olla taistelua omasta näkökannastasi, joka on niin paljon epäilevää ja panel ihmisen etsimällä etsimään asioita, joten pidä mielipiteesi jos ne sinun mielestäsi auttavat, itse olen nähnyt ainoastaan hyviä tuloksia lääkehoidosta niin monen potilaan kohdalla
        Joten se mikä sopii muille ei sovi sinulle ei sitä tarvitse selitellä, aika näyttää mitä näyttää , aivopesu ei pure ihmiseen joka haluaa todella tulla terveeksi.
        Se siitä

        En tiedä kenellä menee nyt "lujaa", en kirjoittanut tuota viestiä, kirjoitin joitain muita viestejä tänne. Jos olet nähnyt vain hyviä tuloksia esimerkiksi neurolepteistä alan asiantuntijana (esimerkiksi hoitajana), niin sinulla saattaa itselläsi olla ajatusharha tai joitain muuta sellaista, jos et ole nähnyt mitään haittavaikutuksia niiden käytössä ja muuta sellaista.


      • Anonyymi

        Tein töitä 40 vuotta. Eläkkeeni maksaa KEVA. Sanon tämän vain pitemmittä puheitta. Työ-elämä oli välillä raskasta, sisälsi 40-vuotiaana melkoisen kriisi. Töissä olin silti tunnollisesti jokaikinen päivastaanottonsa on noin 180vä, ellen ollut sairas. Silloinkin turvauduin Asperiiniin ja mitä niitä muita on, kunnes maha ei enää kestänyt. Piti sitten syödä vielä vatsansuoja-lääkkeitä.
        Psyykelääkkeiksi sain heti alussa sellaisen, että se toimii vieläkin. Se oli ja on täsmälääke. Muuta haittaa siitä ei ole ollut kuin muistan alussa, etten heti niin nopeasti ymmärtänyt telkkarin tekstejä kuin aikaisemmin. Julkisella puolella oli se psykiatri, joka sen lääkkeen määräsi. Olen toki joskus yrittänyt vieroittautua siitä, mutta aina olen kokenut vieroitusoireita. Nykyään en ole edes yrittänyt, nautin vain elämästä. Olen ollut uskossa 46 vuotta. Psykiatrit ovat tunnustaneet uskoni hyväksi asiaksi. Tämä nykyinen on hyvä, mutta hänen vastaanottonsa oli muistaakseni 180E maksava


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tein töitä 40 vuotta. Eläkkeeni maksaa KEVA. Sanon tämän vain pitemmittä puheitta. Työ-elämä oli välillä raskasta, sisälsi 40-vuotiaana melkoisen kriisi. Töissä olin silti tunnollisesti jokaikinen päivastaanottonsa on noin 180vä, ellen ollut sairas. Silloinkin turvauduin Asperiiniin ja mitä niitä muita on, kunnes maha ei enää kestänyt. Piti sitten syödä vielä vatsansuoja-lääkkeitä.
        Psyykelääkkeiksi sain heti alussa sellaisen, että se toimii vieläkin. Se oli ja on täsmälääke. Muuta haittaa siitä ei ole ollut kuin muistan alussa, etten heti niin nopeasti ymmärtänyt telkkarin tekstejä kuin aikaisemmin. Julkisella puolella oli se psykiatri, joka sen lääkkeen määräsi. Olen toki joskus yrittänyt vieroittautua siitä, mutta aina olen kokenut vieroitusoireita. Nykyään en ole edes yrittänyt, nautin vain elämästä. Olen ollut uskossa 46 vuotta. Psykiatrit ovat tunnustaneet uskoni hyväksi asiaksi. Tämä nykyinen on hyvä, mutta hänen vastaanottonsa oli muistaakseni 180E maksava

        Hyvä jos on toiminut sinulla, minulle psykiatrin poliklinikalle meneminen 15 vuotta sitten oli käytännössä katastrofi ja elämäni suurin virhe. En kuitenkaan ole sanonut, että joku muu ei voisi hyötyä niistä erilaisista lääkkeistä (masennuslääkkeet kuten SSRI, epilepsiaan käytettävät lääkkeet, lithium, neuroleptit, ym). Minä en luultavasi tule koskaan vapaaehtoisesti kokeilemaan mitään neuroleptia, nyt vain pitää sanoa tiukasti että en edes kokeile sitä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku muu kokeilee sellaista ja kokee hyötyvänsä siitä. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla menee nyt lujaa , taitaa olla taistelua omasta näkökannastasi, joka on niin paljon epäilevää ja panel ihmisen etsimällä etsimään asioita, joten pidä mielipiteesi jos ne sinun mielestäsi auttavat, itse olen nähnyt ainoastaan hyviä tuloksia lääkehoidosta niin monen potilaan kohdalla
        Joten se mikä sopii muille ei sovi sinulle ei sitä tarvitse selitellä, aika näyttää mitä näyttää , aivopesu ei pure ihmiseen joka haluaa todella tulla terveeksi.
        Se siitä

        Mitä objektiivista näyttöä on sellaisesta sairaudesta kuin "skitsofrenia"?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä jos on toiminut sinulla, minulle psykiatrin poliklinikalle meneminen 15 vuotta sitten oli käytännössä katastrofi ja elämäni suurin virhe. En kuitenkaan ole sanonut, että joku muu ei voisi hyötyä niistä erilaisista lääkkeistä (masennuslääkkeet kuten SSRI, epilepsiaan käytettävät lääkkeet, lithium, neuroleptit, ym). Minä en luultavasi tule koskaan vapaaehtoisesti kokeilemaan mitään neuroleptia, nyt vain pitää sanoa tiukasti että en edes kokeile sitä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku muu kokeilee sellaista ja kokee hyötyvänsä siitä. :)

        Ja en siis ole käyttänyt yhtäkään neuroleptia tai muutakaan psyykelääkettä tuon ainakaan 10 vuoteen, olen työelämässä edelleen, hieman nuorempi kuin sinä. En ole ole ollut uskossa koskaan, mutta ehkä hieman samanlainen asia minulle on mindfulness/zen meditation, johon ei tosin liity mitään uskonnollista kohtaa.

        Muuten ruokavalio (rajoita sokereita, vihanneksia paljon salaattiin, oliiviöljyä, kalaa kanaa, jotain sellaista), liikunta (voima ja ulkona liikkuminen, vaellus, trail running, ym), säännöllinen rutiini noihin kaikkiin toimii hyvin minulle itselleni. En siis sano, että kaikkien pitää tehdä se tuolla tavalla, mutta minulle se toimii hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä objektiivista näyttöä on sellaisesta sairaudesta kuin "skitsofrenia"?

        Se näyttää "hullulta", se kuulostaa "hullulta", se joskus jopa haisee "hullulta" mutta onkin vain ympäristön, omaisten, ja laten ongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se näyttää "hullulta", se kuulostaa "hullulta", se joskus jopa haisee "hullulta" mutta onkin vain ympäristön, omaisten, ja laten ongelma.

        Niin, ja sitä lääkitään neurolepteilla ja pakkotoimilla. Ilman mitään kunnollista tietoa siitä, että miten se toimii kehossa, paitsi lamaa potilaan hermoston ja tekee hänet helpommin kontrolloitavaksi, oli se sitten bipolar, skitsofrenia, autismi, dementia. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla menee nyt lujaa , taitaa olla taistelua omasta näkökannastasi, joka on niin paljon epäilevää ja panel ihmisen etsimällä etsimään asioita, joten pidä mielipiteesi jos ne sinun mielestäsi auttavat, itse olen nähnyt ainoastaan hyviä tuloksia lääkehoidosta niin monen potilaan kohdalla
        Joten se mikä sopii muille ei sovi sinulle ei sitä tarvitse selitellä, aika näyttää mitä näyttää , aivopesu ei pure ihmiseen joka haluaa todella tulla terveeksi.
        Se siitä

        En tiedä kenellä menee lujaa kun en itsekään tuota viestiä kirjoittanut. Huvittaa tämän yhden analyysi ihmisistä. Kokoajan kaikilla on mielisairaus,eivätkä ota itsestään vastuuta ja mitä lie. Selvä psykiatrialla työskentelijä. Aina analysoimassa toisia mikä heissä on vikana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moncrieff, Whitaker, Gotzsche, Goldacre, ym ovat tosiaan myös kirjoittaneet paljon psykiatrian kritiikkiä, josta osa on täysin totta. Osa siitä on lääketehtaiden korrtuptiota ja muuta sellaista.

        Mutta mielestäni heilläkään ei ole kovin syvällistä ymmärrystä siitä, että miten ne erilaiset keskushermostoon vaikuttavat aineet oikeasti toimivat kehossa matalammalla biologisella tasolla.

        Suosittelen esimerkiksi Peter Attian kirjaa Outlive. Siinä on lopussa mielenterveyteen liittyvä kappale myös, eli se siinä ei kerrota paljon noiden neuroleptien tai SSRI-lääkkeiden vaikutuksesta tai muusta sellaisesta, mutta muuten se on täynnä tietoa siitä, että miten ei tarvitse edes käyttää niitä lääkkeitä tai voi käyttää niitä pienellä sopivalla annoksella. Aiheet ovat hieman samalla alueella kuin Antti Heikkilän jutut, mutta Attia oikeasti on ihan eri tasolla siinä.

        Pitääpä tutustua tuohon kirjaan. Kiitos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä kenellä menee nyt "lujaa", en kirjoittanut tuota viestiä, kirjoitin joitain muita viestejä tänne. Jos olet nähnyt vain hyviä tuloksia esimerkiksi neurolepteistä alan asiantuntijana (esimerkiksi hoitajana), niin sinulla saattaa itselläsi olla ajatusharha tai joitain muuta sellaista, jos et ole nähnyt mitään haittavaikutuksia niiden käytössä ja muuta sellaista.

        Sepä. On helppoa nähdä haitatkin masennuksen oireena. Enkä tiedä onko esim hoitsu jolle juttelin alkupuolella lääkityksiäni nähnyt miten vuosien mittaan lääkkeillä olo alkoi huonontua ja huonontua.
        Alkuhuuma lääkkeiden kanssa on eri asia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ja sitä lääkitään neurolepteilla ja pakkotoimilla. Ilman mitään kunnollista tietoa siitä, että miten se toimii kehossa, paitsi lamaa potilaan hermoston ja tekee hänet helpommin kontrolloitavaksi, oli se sitten bipolar, skitsofrenia, autismi, dementia. :D

        Siellähän on ihan hemmetisti skitsofreenikoille räätälöityjä hoitoja ja toimintamalleja, mutta jostain syystä nuo mainitsemasi on ne jotka kelpaa sille kronkelimmallekkin osalle.

        Ite kun meet jonkun vähän harvinaisemman ongelman kanssa, niin koko miekkari on ihan Hoo moilasena, kun mikään toiminta ei oikein sovellu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä kenellä menee nyt "lujaa", en kirjoittanut tuota viestiä, kirjoitin joitain muita viestejä tänne. Jos olet nähnyt vain hyviä tuloksia esimerkiksi neurolepteistä alan asiantuntijana (esimerkiksi hoitajana), niin sinulla saattaa itselläsi olla ajatusharha tai joitain muuta sellaista, jos et ole nähnyt mitään haittavaikutuksia niiden käytössä ja muuta sellaista.

        Pitkäaikaissairauksia hoidettaessa yleensä mietitään potilaskohtaisesti hyödyt ja haitat, mukaan lukien lääkitykset, mahdolliset muut hoitomuodot, toki riippuen myös sairauksista.

        Iso osa esim. skitsofreniaa sairastavista eivät tarvitse osastohoitoja kovinkaan usein juurikin lääkitysten ansiosta. Psykoosisairautta poteva ihminen kun jättää lääkkeet ykskaks pois, niin usein on osastojakso edessä aika pian.

        En ole ammattilainen, vaan vuosikausia aikanaan pyörin potilaspuolella, ja siitäkin näkökohdasta pystyy tekemään havaintoja, kun alkaa itse olla paremmassa kunnossa ja järki ja ajatustenjuoksu pelaa paremmin.
        Osastoillakin oli hyvä nähdä mitä myös ympärillä tapahtuu, potilastovereiden saama hoito, miten he suhtautuivat mihinkin, jne. Ei ole koskaan hyväksi keskittyä ainoastaan itseensä ja säälitellä itseään, ei toki muitakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä objektiivista näyttöä on sellaisesta sairaudesta kuin "skitsofrenia"?

        Monesti psyykkistä sairautta sairastava ihminen ei tunnista omaa tilaansa, ja sitten alkaa tuo jatkuva kyseenalaistaminen, kun joku jotakin sanoo. Jankataan ja jankataan.
        Siis en nyt tarkoita, että joku olisi sairas tms.


      • Anonyymi

        Olet niin oikeassa esille tuomissasi asioissa. Ihailen tapaasi kertoa asioista siekailematta ja suoraan. Kirjoituksesi on niin selkeää, sujuvaa ja helppo ymmärtää. Kiitos totuuden kertomisesta, paitsi minulle, niin monet muutkin ovat varmasti tästä edellä kuvatusta samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti psyykkistä sairautta sairastava ihminen ei tunnista omaa tilaansa, ja sitten alkaa tuo jatkuva kyseenalaistaminen, kun joku jotakin sanoo. Jankataan ja jankataan.
        Siis en nyt tarkoita, että joku olisi sairas tms.

        Ei ole olemassa psyykkisiä sairauksia.
        Kyse on vaan siitä miten ihminen reagoi elämässä eri tilanteissa.
        Mielenpahoinvointi ei koskaan johdu mistään mielensairauksista koska niitä ei ole.


      • Anonyymi

        Kirjoitukseni pomppasi aivan väärään kohtaan ja väärälle henkilölle. Toivottavasti se nyt menee oikeaan kohtaan. Olet niin oikeassa esille tuomissasi asioissa. Kiitos, että kerrot totuuksia, joita psykiatriassa ei myönnetä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitukseni pomppasi aivan väärään kohtaan ja väärälle henkilölle. Toivottavasti se nyt menee oikeaan kohtaan. Olet niin oikeassa esille tuomissasi asioissa. Kiitos, että kerrot totuuksia, joita psykiatriassa ei myönnetä.

        Eipä näytä menevän nämä lähetetyt viestit lainkaan oikeisiin kohtiin. Näitä kehuja ei ole tarkoitettu edellä kirjoittaneelle, vaan hänelle, joka kirjoitti ylempänä pitkästi kommenttejaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti psyykkistä sairautta sairastava ihminen ei tunnista omaa tilaansa, ja sitten alkaa tuo jatkuva kyseenalaistaminen, kun joku jotakin sanoo. Jankataan ja jankataan.
        Siis en nyt tarkoita, että joku olisi sairas tms.

        Onko sinulla röntgenkatse ihmisten aivoihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siellähän on ihan hemmetisti skitsofreenikoille räätälöityjä hoitoja ja toimintamalleja, mutta jostain syystä nuo mainitsemasi on ne jotka kelpaa sille kronkelimmallekkin osalle.

        Ite kun meet jonkun vähän harvinaisemman ongelman kanssa, niin koko miekkari on ihan Hoo moilasena, kun mikään toiminta ei oikein sovellu.

        Ei ole skitsofreniadiagnoosia eikä sinne päinkään mutta mielelläni varmaan skippaisin erilaisia hoitoja mitä psykiatria tarjoaa jos näkökulma hoidettaviin on sama kuin tuossa yhdessä opinnäytetyössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa psyykkisiä sairauksia.
        Kyse on vaan siitä miten ihminen reagoi elämässä eri tilanteissa.
        Mielenpahoinvointi ei koskaan johdu mistään mielensairauksista koska niitä ei ole.

        Siinä vaiheessa ongelmia voi alkaa nimittää sairauksiksi, kun ne alkavat haitata ihmisen jokapäiväistä elämää ja toimintoja.
        Olkoon asia mikä tahansa, jos se ihmistä alkaa vaivata laajalti ja haittamaan elämää, elämistä ja olemista, niin kyllä sille olisi hyvä tehdä jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulla röntgenkatse ihmisten aivoihin?

        Eipä ole, ei.
        On omaa kokemusta vuosien takaa samanlaisesta asiasta, itselläkin oli vaikeuksia hyväksyä yhtään mitään psykiatrian suunnalta.
        On ollut myös paljon tuttuja, joilla samanlaista, sairaaloissakin olen nähnyt potilaita, joille ei mikään ole hyvä, mikään ei kelpaa, jankataan ja haukutaan vain.
        Toiset toipuivat ja palasivat koteihinsa, toiset jäivät laitoshoitoon, tai siirtyivät palveluasumisen puolelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä vaiheessa ongelmia voi alkaa nimittää sairauksiksi, kun ne alkavat haitata ihmisen jokapäiväistä elämää ja toimintoja.
        Olkoon asia mikä tahansa, jos se ihmistä alkaa vaivata laajalti ja haittamaan elämää, elämistä ja olemista, niin kyllä sille olisi hyvä tehdä jotain.

        Höpö höpö.
        Sitte vasta kun on lääketieteellinen objektiivinen näyttö että se on sairauden tilassa.
        Mielentila häiriöt ei ole sairauksia vaikka ne kuinka paljon haittaa elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se näyttää "hullulta", se kuulostaa "hullulta", se joskus jopa haisee "hullulta" mutta onkin vain ympäristön, omaisten, ja laten ongelma.

        Kyse oli objektiivisesta näytöstä kuten esimerkiksi verikokeet, röntgenkuvat ja koepalat. Eli onko mitään objektiivista näyttöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti psyykkistä sairautta sairastava ihminen ei tunnista omaa tilaansa, ja sitten alkaa tuo jatkuva kyseenalaistaminen, kun joku jotakin sanoo. Jankataan ja jankataan.
        Siis en nyt tarkoita, että joku olisi sairas tms.

        Keuhkokuume voidaan diagnosoida röntgenkuvilla, verikokeella ja mittaamalla ruumiinlämpö. Siinä on kolme objektiivista menetelmää sairauden osoittamiseen. Mistään mielisairaudesta ei ole yhtään mitään objektiivista näyttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä vaiheessa ongelmia voi alkaa nimittää sairauksiksi, kun ne alkavat haitata ihmisen jokapäiväistä elämää ja toimintoja.
        Olkoon asia mikä tahansa, jos se ihmistä alkaa vaivata laajalti ja haittamaan elämää, elämistä ja olemista, niin kyllä sille olisi hyvä tehdä jotain.

        Elämän ongelmat eivät ole sairauksia. Kyseessä on kielikuvallinen sairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti psyykkistä sairautta sairastava ihminen ei tunnista omaa tilaansa, ja sitten alkaa tuo jatkuva kyseenalaistaminen, kun joku jotakin sanoo. Jankataan ja jankataan.
        Siis en nyt tarkoita, että joku olisi sairas tms.

        Ihmisen sairaudet ovat elimistön sairauksia,Mutta mieli ei ole elin,Niin ei se voi sairastuakkaan kun vaan kielikuvallisesti.
        Sama asia vaikka että sanoisin että mun kännykkä on sairas.No kielikuvallisesti se voi olla sairas mutta ei mitenkään muuten.
        Lääketieteessä ei hoideta metaforisia eli kuvaannollisia sairauksia. Psykiatrit ovat siis puoskareita, jotka eivät ensinkään kuulu lääkärikuntaan. Psykiatria (mielitautioppi) ei ole mikään lääketieteen ala eikä kuulu lääketieteeseen. Edelleen, jos psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa lääketieteellisinä sairauksina, silloin ei voi olla olemassa myöskään lääketieteellistä psykiatrista hoitoa, sellainen on puhdasta puoskarointia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä vaiheessa ongelmia voi alkaa nimittää sairauksiksi, kun ne alkavat haitata ihmisen jokapäiväistä elämää ja toimintoja.
        Olkoon asia mikä tahansa, jos se ihmistä alkaa vaivata laajalti ja haittamaan elämää, elämistä ja olemista, niin kyllä sille olisi hyvä tehdä jotain.

        Jotta voisimme ajatella psyykkisen sairauden olevan ruumiillisen sairauden kaltainen, meillä tulisi olla biokemiallinen tai patologinen näyttö. Ja jotta “sairaus” voisi olla tieteellisesti mielekäs, se täytyy jollakin tavalla olla tavoitettavissa, mitattavissa tai testattavissa, tieteellisellä tavalla, esimerkiksi veritestin tai aivosähkökäyrän avulla. Jos sitä ei voida sillä tavalla mitata – kuten “psyykkisen sairauden” kohdalla asianlaita on – silloin termi “sairaus” on parhaimmillaan metafora ja pahimmillaan myytti ja sen vuoksi näiden “sairauksien” “hoitaminen” olisi yhtä lailla epämääräistä ja epätieteellistä toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse oli objektiivisesta näytöstä kuten esimerkiksi verikokeet, röntgenkuvat ja koepalat. Eli onko mitään objektiivista näyttöä?

        Niin pitäisikö skitsofreenikoilta ruveta ottamaan koepaloja aivoista? Ihan vaan jos sellasen lusikallisen ottais.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin pitäisikö skitsofreenikoilta ruveta ottamaan koepaloja aivoista? Ihan vaan jos sellasen lusikallisen ottais.

        Jos skitsofrenia löydettäisi aivoista,Se tila ei enää kuuluisikaan psykiatriaan vaan neurologiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse oli objektiivisesta näytöstä kuten esimerkiksi verikokeet, röntgenkuvat ja koepalat. Eli onko mitään objektiivista näyttöä?

        Sehän prokkaa heti ensimmäisessä musteläiskässä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän prokkaa heti ensimmäisessä musteläiskässä!

        Musteläiskä testi ei ole millaanlailla tieteellinen testi.
        Psykiatriset testit ei täytä oikean tieteen kritereerejä.
        Psykiatriset testit ovat pseudotiedettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Musteläiskä testi ei ole millaanlailla tieteellinen testi.
        Psykiatriset testit ei täytä oikean tieteen kritereerejä.
        Psykiatriset testit ovat pseudotiedettä.

        Miksi se musteläiskä testi silti toimii?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi se musteläiskä testi silti toimii?

        Toimii tai ei mutta ei se kuiteskaan objektiivinen näyttö ole mistään mielisairaudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos skitsofrenia löydettäisi aivoista,Se tila ei enää kuuluisikaan psykiatriaan vaan neurologiaan.

        No mitäs sitten neuropsykiatriaan jäisi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisen sairaudet ovat elimistön sairauksia,Mutta mieli ei ole elin,Niin ei se voi sairastuakkaan kun vaan kielikuvallisesti.
        Sama asia vaikka että sanoisin että mun kännykkä on sairas.No kielikuvallisesti se voi olla sairas mutta ei mitenkään muuten.
        Lääketieteessä ei hoideta metaforisia eli kuvaannollisia sairauksia. Psykiatrit ovat siis puoskareita, jotka eivät ensinkään kuulu lääkärikuntaan. Psykiatria (mielitautioppi) ei ole mikään lääketieteen ala eikä kuulu lääketieteeseen. Edelleen, jos psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa lääketieteellisinä sairauksina, silloin ei voi olla olemassa myöskään lääketieteellistä psykiatrista hoitoa, sellainen on puhdasta puoskarointia.

        Oletko joskus pettynyt hoitoosi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Psykiatriasta puhuttaessa se ei ihan aina ole automaattista että ihminen ymmärtäisi. Nimimerkillä. Kokemusta on myös."

        Kyllä monilla SSRI-lääkkeitä syövillä on ihan selkeä kapasiteetti ymmärtää haitat. Vaikkei ymmärtäisikään, ne haitat pitää sanoa silti.

        Jos haittoja ei kerran ymmärrä, niin miten niistä voi sanoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko joskus pettynyt hoitoosi?

        Eiköhän jokainen jossain vaiheessa elämäänsä pety hoitoonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keuhkokuume voidaan diagnosoida röntgenkuvilla, verikokeella ja mittaamalla ruumiinlämpö. Siinä on kolme objektiivista menetelmää sairauden osoittamiseen. Mistään mielisairaudesta ei ole yhtään mitään objektiivista näyttöä.

        Olet muka niin tietäväinen, niin kerropa, miksi jotkut tulehdustilat tai sairaudet voivat aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, harhaisuutta, tms.?
        Otetaan esimerkiksi vaikka virtsatietulehdus. Etenkin vanhuksilla se voi aiheuttaa sekavuutta. Tai maksasairaus, joka tosi pahaksi mennessään voi aiheuttaa sekavuutta. Ja on niitä muitakin ihan fyysisiä sairauksia, jotka voivat jossain vaiheessa alkaa tuntua myös psyykessä.

        Kerro, mitä nuo sitten ovat, miten ne mahtavat syntyä?
        Varmaan sanot, ettei ole mitään objektiivista näyttöä. Yritä keksiä jokin selitys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän jokainen jossain vaiheessa elämäänsä pety hoitoonsa.

        Elämässä tulee eteen kaikenlaisia pettymyksiä ajoittain. Sille ei voi mitään.
        Mutta ehkä nekin opettaa jotain myös itsestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämässä tulee eteen kaikenlaisia pettymyksiä ajoittain. Sille ei voi mitään.
        Mutta ehkä nekin opettaa jotain myös itsestä.

        Niimpä.
        Mutta kun jostain syystä näitä tiloja määritellään mielisairaudeksi ja se on täysin väärin.Normaaliin elämään kuuluvia asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet muka niin tietäväinen, niin kerropa, miksi jotkut tulehdustilat tai sairaudet voivat aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, harhaisuutta, tms.?
        Otetaan esimerkiksi vaikka virtsatietulehdus. Etenkin vanhuksilla se voi aiheuttaa sekavuutta. Tai maksasairaus, joka tosi pahaksi mennessään voi aiheuttaa sekavuutta. Ja on niitä muitakin ihan fyysisiä sairauksia, jotka voivat jossain vaiheessa alkaa tuntua myös psyykessä.

        Kerro, mitä nuo sitten ovat, miten ne mahtavat syntyä?
        Varmaan sanot, ettei ole mitään objektiivista näyttöä. Yritä keksiä jokin selitys.

        Fyysisten sairauksien oheisoireita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitäs sitten neuropsykiatriaan jäisi?

        Neuropsykiatria on huijausta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet muka niin tietäväinen, niin kerropa, miksi jotkut tulehdustilat tai sairaudet voivat aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, harhaisuutta, tms.?
        Otetaan esimerkiksi vaikka virtsatietulehdus. Etenkin vanhuksilla se voi aiheuttaa sekavuutta. Tai maksasairaus, joka tosi pahaksi mennessään voi aiheuttaa sekavuutta. Ja on niitä muitakin ihan fyysisiä sairauksia, jotka voivat jossain vaiheessa alkaa tuntua myös psyykessä.

        Kerro, mitä nuo sitten ovat, miten ne mahtavat syntyä?
        Varmaan sanot, ettei ole mitään objektiivista näyttöä. Yritä keksiä jokin selitys.

        Virtsatietulehdusta tai maksasairautta ei diagnosoida sen perusteella miten joku käyttäytyy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Virtsatietulehdusta tai maksasairautta ei diagnosoida sen perusteella miten joku käyttäytyy.

        Ymmärrätkö lukemaasi lainkaan?
        Tekstissä oli, että tulehdusten ja maksasairauksien mennessä tosi pahaksi, voi tulla myös psyykkisiä ongelmia.
        Fyysinen sairaus voi saada aikaiseksi pahoja oireita niin laajasti, että se koskee koko ihmisen kehoa ja myös psyykeä.

        Ei ole ihme, kun lukutaidon vajavaisuudesta on ollut paljon juttuja, lukutaitohan sisältää myös luetun ymmärtämisen. Yllättävän paljon on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä lukevat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrätkö lukemaasi lainkaan?
        Tekstissä oli, että tulehdusten ja maksasairauksien mennessä tosi pahaksi, voi tulla myös psyykkisiä ongelmia.
        Fyysinen sairaus voi saada aikaiseksi pahoja oireita niin laajasti, että se koskee koko ihmisen kehoa ja myös psyykeä.

        Ei ole ihme, kun lukutaidon vajavaisuudesta on ollut paljon juttuja, lukutaitohan sisältää myös luetun ymmärtämisen. Yllättävän paljon on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä lukevat.

        Fyysisestä sairaudesta on olemassa objektiivista näyttöä. Mistään mielisairaudesta ei ole olemassa mitään objektiivista näyttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrätkö lukemaasi lainkaan?
        Tekstissä oli, että tulehdusten ja maksasairauksien mennessä tosi pahaksi, voi tulla myös psyykkisiä ongelmia.
        Fyysinen sairaus voi saada aikaiseksi pahoja oireita niin laajasti, että se koskee koko ihmisen kehoa ja myös psyykeä.

        Ei ole ihme, kun lukutaidon vajavaisuudesta on ollut paljon juttuja, lukutaitohan sisältää myös luetun ymmärtämisen. Yllättävän paljon on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä lukevat.

        Mitään todisteita ei ole ihmisen psyykeestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrätkö lukemaasi lainkaan?
        Tekstissä oli, että tulehdusten ja maksasairauksien mennessä tosi pahaksi, voi tulla myös psyykkisiä ongelmia.
        Fyysinen sairaus voi saada aikaiseksi pahoja oireita niin laajasti, että se koskee koko ihmisen kehoa ja myös psyykeä.

        Ei ole ihme, kun lukutaidon vajavaisuudesta on ollut paljon juttuja, lukutaitohan sisältää myös luetun ymmärtämisen. Yllättävän paljon on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä lukevat.

        En kyllä ihan aina ymmärrä mitä täällä lukee. Sen verran on tekstissä sitä ristiriitaa, että ei vaan aina kykene ymmärtämään miten musta muuttuu valkeaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet muka niin tietäväinen, niin kerropa, miksi jotkut tulehdustilat tai sairaudet voivat aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, harhaisuutta, tms.?
        Otetaan esimerkiksi vaikka virtsatietulehdus. Etenkin vanhuksilla se voi aiheuttaa sekavuutta. Tai maksasairaus, joka tosi pahaksi mennessään voi aiheuttaa sekavuutta. Ja on niitä muitakin ihan fyysisiä sairauksia, jotka voivat jossain vaiheessa alkaa tuntua myös psyykessä.

        Kerro, mitä nuo sitten ovat, miten ne mahtavat syntyä?
        Varmaan sanot, ettei ole mitään objektiivista näyttöä. Yritä keksiä jokin selitys.

        Kerropa sinä taas minulle mitä osaa psykiatrian aineet hoitavat aivoissa, miten ne korjaa aivoja? Miten ne toimii? Miksi niitä pitää pakottaa ihmisille joissain tilanteissa? Mihin perustuen? Miksi niitä pitäisi vetää?

        Ja voiko psykiatrian aineet aiheuttaa sekavuutta? Minusta kun voi. Ja voiko niiden haitat esim naaman nykiminen, seksuaalitoimintojen leikkaaminen esim pysyvästi, tai tunteiden leikkautuminen heikentää mielen hyvinvointia?

        Ja kuinka hyvin pitemmällä tähtäimellä niiden vaikutus aivoterveydelle on tutkittu? Mitä mieltä olet antikolinergisten psyykenlääkkeiden yhteydestä dementiaan? Mitä moeltä olet ihmisitä jotka sanoo että psykiatrian aineet on heikentäneet mielen hyvinvointia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerropa sinä taas minulle mitä osaa psykiatrian aineet hoitavat aivoissa, miten ne korjaa aivoja? Miten ne toimii? Miksi niitä pitää pakottaa ihmisille joissain tilanteissa? Mihin perustuen? Miksi niitä pitäisi vetää?

        Ja voiko psykiatrian aineet aiheuttaa sekavuutta? Minusta kun voi. Ja voiko niiden haitat esim naaman nykiminen, seksuaalitoimintojen leikkaaminen esim pysyvästi, tai tunteiden leikkautuminen heikentää mielen hyvinvointia?

        Ja kuinka hyvin pitemmällä tähtäimellä niiden vaikutus aivoterveydelle on tutkittu? Mitä mieltä olet antikolinergisten psyykenlääkkeiden yhteydestä dementiaan? Mitä moeltä olet ihmisitä jotka sanoo että psykiatrian aineet on heikentäneet mielen hyvinvointia

        Kysy lääkäriltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet muka niin tietäväinen, niin kerropa, miksi jotkut tulehdustilat tai sairaudet voivat aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, harhaisuutta, tms.?
        Otetaan esimerkiksi vaikka virtsatietulehdus. Etenkin vanhuksilla se voi aiheuttaa sekavuutta. Tai maksasairaus, joka tosi pahaksi mennessään voi aiheuttaa sekavuutta. Ja on niitä muitakin ihan fyysisiä sairauksia, jotka voivat jossain vaiheessa alkaa tuntua myös psyykessä.

        Kerro, mitä nuo sitten ovat, miten ne mahtavat syntyä?
        Varmaan sanot, ettei ole mitään objektiivista näyttöä. Yritä keksiä jokin selitys.

        Vain esim hoitamaton kilpirauhase alitoiminta antaa psyykkisiä oireita ihmiselle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä.
        Mutta kun jostain syystä näitä tiloja määritellään mielisairaudeksi ja se on täysin väärin.Normaaliin elämään kuuluvia asioita.

        Näitä tiloja?
        Entäs kun ihmisen kaikki fyysiset voimat ovat loppu ja missään kokeissa ei huomata mitä.n poikkeavaa. Silloin on masennus totaali ja se on eräänlainen psyykkinen sairaus. Niin että sanoipa mitä vaan niin loukkaat syvästi näitä potilaita joilla on vaikeaa.

        Et ole nähnyt koskaan ihmistä joka ei kerta kaikkiaan jaksa edes nousta sängystä kun on masentunut
        Sama asia kun ihminen saa kuolettavan diagnoosin ja masentuu sen ansiosta syvään masennukseen , niin että toiset ihmiset vaan ovat herkempiä kun toiset ja heillä on oikeus saada tulla terveeksi ilman kenenkään luuloja etteivät edes olisi edes sairaita .

        Joten älä herjaa ihmisiä joilla on todella vaikeaa elämässä niin että se estää heitä elämästä normaalisti kuten ovat eläneet ennen sairauttaan.
        Itse olen nähnyt monta tälläistä ihmistä , ja jotka ovat lääkkeiden avulla saaneet elämänsä taas normaaleille raiteille.
        Joten jokin syy sinullakin täytyy olla kun kirjoittelet metrikaupalla juttujasi, joten hieman voisit ajatella että moni muu ajattelee eritavalla kun sinä . Et ole mikään erikois ihminen jolla on muka jokin tieto käsissä.ihan tavallinen olet oireinesi jotka eivät todella ole harvinaisia mitenkään .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neuropsykiatria on huijausta.

        Niinhän ne sairaat aina sanovat


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysy lääkäriltä.

        Lääkäri olisi todella hänen tapauksessaan ajankohtainen, eikö ennen joku kuvitellut olevansa keisari


    • Anonyymi

      Minä menin siis noin 15 vuotta sitten psykiatrian poliknikalle kokeilemaan, että mitä siellä tapahtuu. Ensimmäisellä tapaamisella annettiin ketipinoria suuhun ja diagnooseihin "määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö", eli bipo tai muuta sellaista. Neuroleptit tuhosivat sekä psyykkisen että kehon terveyden täysin, lopetin neuroleptit ja muutkin psyykelääkkeet täysin. Olen täysin työkyvytön tuon lyhyen jakson aikana, sen jälkeen en ole edes kokeillut mitään lääkkeitä.

      Pääsin sieltä pois kokonaan selittämällä asiallisesti hoitajille, ym miten tätä on tulkittu väärin ja siellä kaikki hoitajat uskoivat minun kertomustani siitä mitä on tapahtunut. Heidän tekniikkansa eivät juuri auttaneet minua, mutta he auttoivat minua pääsemään sieltä ulos. Esimerkiksi tapaamisissa psykiatrien kanssa he tukivat minun narratiiviani, siitä kaikki kiitos heille. Eli kannattaa ehkä puhua asiallisesti näistä asioista tapaamisella ja yrittää perustalla oma näkemys rationaalisesti, ei huutaen tai haukkuen (vaikka sitäkin tein jonkun verran).

      • Anonyymi

        Olen myös valmistautunut niin, että tiedän erilaisia kirjauksia tehdään eri järjestelmiin. Esimerkiksi potilastiedot ja logitiedot pitää pyytää erikseen eri järjestelmistä. Sitten voi tehdä valituksia eri paikkoihin, ehkä aluksi sinne organisaatioon, sitten potilasasiamehelle, avi, ym. Usein Kanta.fi-paikasta pitää erikseen sulkea näkyvyys niihin kirjauksiin. Pyydä korjauksia niihin jokaiseen erilliseen kirjaukseen. Niitä alkaa lopulta ärsyttää se koko infra-homma. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen myös valmistautunut niin, että tiedän erilaisia kirjauksia tehdään eri järjestelmiin. Esimerkiksi potilastiedot ja logitiedot pitää pyytää erikseen eri järjestelmistä. Sitten voi tehdä valituksia eri paikkoihin, ehkä aluksi sinne organisaatioon, sitten potilasasiamehelle, avi, ym. Usein Kanta.fi-paikasta pitää erikseen sulkea näkyvyys niihin kirjauksiin. Pyydä korjauksia niihin jokaiseen erilliseen kirjaukseen. Niitä alkaa lopulta ärsyttää se koko infra-homma. :)

        Ja jos tuo ei toimi, niin sano niille, että kerrot kokemuksistasi somessa. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja jos tuo ei toimi, niin sano niille, että kerrot kokemuksistasi somessa. :D

        Tietääkseni on esimerkiksi täysin laillista kertoa somessa, että esimerkiksi yleisellä Helsingin poliklinikalla tapahtui tällaista. On myös periaattessa ehkä laillista kertoa sen psykiatrin nimi, koska on hän on toiminut virkamiehenä siellä toimessa. En kuitenkaan itse tekisi sellaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietääkseni on esimerkiksi täysin laillista kertoa somessa, että esimerkiksi yleisellä Helsingin poliklinikalla tapahtui tällaista. On myös periaattessa ehkä laillista kertoa sen psykiatrin nimi, koska on hän on toiminut virkamiehenä siellä toimessa. En kuitenkaan itse tekisi sellaista.

        Jos olet tyytymätön saamaasi palveluun, hoitoon tai kohteluun

        1) Selvittely ja avoin keskustelu hoitotahon tai sosiaalihuollon yksikön
        kanssa

        2) Muistutus
        • Jos keskustelusta huolimatta asia ei selviä → kirjallinen muistutus
        hoitopaikan terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle/sosiaalihuollon
        yksikön johtavalle viranhaltijalle

        3) Kantelu, jos et ole tyytyväinen muistutuksen vastaukseen
        • Kantelu sosiaali- ja terveydenhuollon epäkohdista tehdään
        aluehallintovirastolle
        • Kantelu Valviraan jos epäillään hoitovirheen johtaneen potilaan
        kuolemaan/vaikeaan pysyvään vammautumiseen.
        • Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle jos epäilee että viranomainen ei
        ole noudattanut lakia tai perus- ja ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet


      • Anonyymi

        Poliklinikka on avohoitoa, ja se on vapaaehtoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet tyytymätön saamaasi palveluun, hoitoon tai kohteluun

        1) Selvittely ja avoin keskustelu hoitotahon tai sosiaalihuollon yksikön
        kanssa

        2) Muistutus
        • Jos keskustelusta huolimatta asia ei selviä → kirjallinen muistutus
        hoitopaikan terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle/sosiaalihuollon
        yksikön johtavalle viranhaltijalle

        3) Kantelu, jos et ole tyytyväinen muistutuksen vastaukseen
        • Kantelu sosiaali- ja terveydenhuollon epäkohdista tehdään
        aluehallintovirastolle
        • Kantelu Valviraan jos epäillään hoitovirheen johtaneen potilaan
        kuolemaan/vaikeaan pysyvään vammautumiseen.
        • Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle jos epäilee että viranomainen ei
        ole noudattanut lakia tai perus- ja ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet

        1 Ja 2-vaiheet johtavat usein siihen, että todetaan vain " ei ole kuin sana sanaa vastaan ".
        Arveluttavaksi jää, ketä uskotaan, aika usein ammattilaista. Toki joskus myös potilasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet tyytymätön saamaasi palveluun, hoitoon tai kohteluun

        1) Selvittely ja avoin keskustelu hoitotahon tai sosiaalihuollon yksikön
        kanssa

        2) Muistutus
        • Jos keskustelusta huolimatta asia ei selviä → kirjallinen muistutus
        hoitopaikan terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle/sosiaalihuollon
        yksikön johtavalle viranhaltijalle

        3) Kantelu, jos et ole tyytyväinen muistutuksen vastaukseen
        • Kantelu sosiaali- ja terveydenhuollon epäkohdista tehdään
        aluehallintovirastolle
        • Kantelu Valviraan jos epäillään hoitovirheen johtaneen potilaan
        kuolemaan/vaikeaan pysyvään vammautumiseen.
        • Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle jos epäilee että viranomainen ei
        ole noudattanut lakia tai perus- ja ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet

        Jos on tyytymätön kohteluun, niin se katsotaan sairauden oireeksi ja siitä voi joutua lukkojen taakse. Ja mitään objektiivista näyttöä mistään sairaudesta ei edes ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poliklinikka on avohoitoa, ja se on vapaaehtoista.

        Vapaaehtoista niin kauan kunnes haluaa lopettaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vapaaehtoista niin kauan kunnes haluaa lopettaa.

        Eivät juurikaan ole tulleet kyselemään perään, mutta toisaalta eipä ole tullut paljoa häriökäyttäytymistäkään harjoitettua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        1 Ja 2-vaiheet johtavat usein siihen, että todetaan vain " ei ole kuin sana sanaa vastaan ".
        Arveluttavaksi jää, ketä uskotaan, aika usein ammattilaista. Toki joskus myös potilasta.

        Itse asiassa. Olen ollut rustaamassa useampaakin tällaista,

        Kaikki asiat käsiteltiin asiallisesti, ja sanoisin että "onnistumisprosentti" oli ihan kohtuullinen.

        Isompi ongelma on se, ettei kohtaan yksi tai kaksi päästä koskaan. Se johtuu yleensä siitä, että ihminen jo itse tajuaa, että pelkkä mielipide tai mielensä pahoittaminen ei oikeasti riitä mihinkään kirjalliseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vapaaehtoista niin kauan kunnes haluaa lopettaa.

        Kun ihminen tulee parempaan kuntoon, halutessaan voi avohoidon aivan hyvin lopettaa.
        Sitten jos katsovat, ettei ilman hoitoa pärjää, voivat laittaa pakkohoitoon.
        Avohoidossa ei voida pakottaa käymään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse asiassa. Olen ollut rustaamassa useampaakin tällaista,

        Kaikki asiat käsiteltiin asiallisesti, ja sanoisin että "onnistumisprosentti" oli ihan kohtuullinen.

        Isompi ongelma on se, ettei kohtaan yksi tai kaksi päästä koskaan. Se johtuu yleensä siitä, että ihminen jo itse tajuaa, että pelkkä mielipide tai mielensä pahoittaminen ei oikeasti riitä mihinkään kirjalliseen.

        Ja minkälainen ihminen rustailee valituksia toisen toisensa perään?
        Ja mistä syystä täytyy moneen kertaan niitä tehdä?
        Kyllä sekin jo jotain kertoo....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on tyytymätön kohteluun, niin se katsotaan sairauden oireeksi ja siitä voi joutua lukkojen taakse. Ja mitään objektiivista näyttöä mistään sairaudesta ei edes ole.

        Nyt pitää jo itsekkin sanoa, että alkaa mennä aika kovaa? Entäs jos vähän ottais happea ja sitten ajattelis vaikka uusilla silmillä näitä juttuja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja minkälainen ihminen rustailee valituksia toisen toisensa perään?
        Ja mistä syystä täytyy moneen kertaan niitä tehdä?
        Kyllä sekin jo jotain kertoo....

        Hei tää on hyvä.

        Minkälainen ihminen rustailee valituksia toisensa perään?

        Aloitan kertomalla ihmisestä jonka kuollessa jouduttiin vuokraamaan siirtolava, että kaikki kaapeissa ja sängyn alta löytyneistä valituksista päästiin eroon. Kas kun eivät molokkiin mahtuneet. Ei ollut väliä oliko kohteena työkkärin työntekijä vai Urho Kekkonen, kaikki saivat osansa siitä vääryydestä mitä tämä ihminen oli elämässään kohdannut.

        Eikä se todellakaan ollut lääkehaitta, kun ei koskaan lääkettä ottanut.

        Mutta onko olemassa muunlaisia valittajia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun ihminen tulee parempaan kuntoon, halutessaan voi avohoidon aivan hyvin lopettaa.
        Sitten jos katsovat, ettei ilman hoitoa pärjää, voivat laittaa pakkohoitoon.
        Avohoidossa ei voida pakottaa käymään.

        Eli vapaaehtoista niin kauan kunnes haluaa lopettaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei tää on hyvä.

        Minkälainen ihminen rustailee valituksia toisensa perään?

        Aloitan kertomalla ihmisestä jonka kuollessa jouduttiin vuokraamaan siirtolava, että kaikki kaapeissa ja sängyn alta löytyneistä valituksista päästiin eroon. Kas kun eivät molokkiin mahtuneet. Ei ollut väliä oliko kohteena työkkärin työntekijä vai Urho Kekkonen, kaikki saivat osansa siitä vääryydestä mitä tämä ihminen oli elämässään kohdannut.

        Eikä se todellakaan ollut lääkehaitta, kun ei koskaan lääkettä ottanut.

        Mutta onko olemassa muunlaisia valittajia?

        Voi meistä kukaan ei tiedäkään, kuinka paljon valittajia riittää, ja mistä kaikesta valittavat.
        Joissain asiakaspalveluissa henkilökunta jopa käyttää nimitystä tapavalittaja, näistä yhtenään valittavista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi meistä kukaan ei tiedäkään, kuinka paljon valittajia riittää, ja mistä kaikesta valittavat.
        Joissain asiakaspalveluissa henkilökunta jopa käyttää nimitystä tapavalittaja, näistä yhtenään valittavista.

        Kuinkakohan moni nielee psykiatriasta saamansa harmin kaikessa hiljaisuudessa. Veikkaan että suuri osa. tiedostavat sen mikä heidän paikkansa vallan suhteen on ja sen että psykiatriassa ei tarvi olla mitään kunnon tuloksia hoidolla.
        Jos ihminen kerran on sairas siihen loppuu oikeudet vaikka elämänlaatu ihmisen mielestä romutettaisiin aineilla.
        Tutustuin jo lääkevahinkoilmoituksiin. Ihmiset jolle on määrätty useita pillereitä esim putkeen on aika heikoilla sen osoittamisessa mistä haitta tuli


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkakohan moni nielee psykiatriasta saamansa harmin kaikessa hiljaisuudessa. Veikkaan että suuri osa. tiedostavat sen mikä heidän paikkansa vallan suhteen on ja sen että psykiatriassa ei tarvi olla mitään kunnon tuloksia hoidolla.
        Jos ihminen kerran on sairas siihen loppuu oikeudet vaikka elämänlaatu ihmisen mielestä romutettaisiin aineilla.
        Tutustuin jo lääkevahinkoilmoituksiin. Ihmiset jolle on määrätty useita pillereitä esim putkeen on aika heikoilla sen osoittamisessa mistä haitta tuli

        Hoidosta traumatisoituneelle se voi olla myös hyvin raskas prosessi lähteä tuollaiseen. Repii traumoja auki. Saavutettu hyöty on haittoihin nähden vähäistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi meistä kukaan ei tiedäkään, kuinka paljon valittajia riittää, ja mistä kaikesta valittavat.
        Joissain asiakaspalveluissa henkilökunta jopa käyttää nimitystä tapavalittaja, näistä yhtenään valittavista.

        Tässä maassa valittamisesta, kanteluiden tekemisestä ei ole välttämättä mitään hyötyä. Koska virkatahot, oli se sitten THL, Valvira, tai oikeuslaitos, niin he puolustelevat ja suojelevat toisiaan. Etenkin, jos valituksen, tai kantelun tekijä on mt-diagnosoitu ja potilas, niin lopputulos on hyvin selvä ja varma. Eli ei johda mihinkään. Vastaukseksi ja päätökseksi tulee lähes automaattisesti virkapuolta ja heidän toimiaan puolustava ja oikeuttava. Joku kommentoija tälläkin palstalla aiemminkin aina suositteli tekemään valituksia ja kanteluita. Ei ilmeisesti oikein joko tajua, tai heittäytyy tyhmäksi. Tajuaako hän oikeasti mistään mitään. Koska mt-diagnosoitujen asema on jo lähtökohtaisesti huono ja heikko. Etenkin, koska hoitopäätökset ja kaikki lääkemääräykset ja niistä vastaa hoitotaho, tai lääkärit, jotka ovat virkamiehiä. Kyse on myöskin siitä, että eihän mt-potilasta voi uskoa. Etenkään, jos hänelle on diagnosoitu vaikkapa skitsofrenia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkakohan moni nielee psykiatriasta saamansa harmin kaikessa hiljaisuudessa. Veikkaan että suuri osa. tiedostavat sen mikä heidän paikkansa vallan suhteen on ja sen että psykiatriassa ei tarvi olla mitään kunnon tuloksia hoidolla.
        Jos ihminen kerran on sairas siihen loppuu oikeudet vaikka elämänlaatu ihmisen mielestä romutettaisiin aineilla.
        Tutustuin jo lääkevahinkoilmoituksiin. Ihmiset jolle on määrätty useita pillereitä esim putkeen on aika heikoilla sen osoittamisessa mistä haitta tuli

        Niinpä. Esille tuomasi näkökohta siitä, että todellakin surullisen liian moni hyväksyy omalla kohdallaan tapahtuneet mielivaltaiset pakkohoitopäätökset, terveyttä vahingoittaneet ja tuhonneet pakkolääkitykset. Koska Suomessa ei edes myönnetä lääkkeiden haittavaikutuksia, etenkään niiden pitkäaikaiskäytössä.

        Ja sekin, minkä totesit, että psykiatriassa ei tarvitse olla, tai tulla mitään tuloksia, hyötyä, tai elämänlaadun paranemista potilaiden kohdalla pitää ikävällä tavalla paikkansa. Suurimmalle osalle palveluiden käyttäjille ei ole tullut mitään konkreettista apua, tukea tai taustalla olevien ongelmien selvittämistä. Miksi siis ylipäätään käyttääkään niitä "palveluita"? Suomessa on puhuttu paljon mediassa liian pitkistä hoitojonoista ja resurssipulasta. Mutta miksi ylipäätään käyttää sellaisia palveluita, joissa ei ole avuksi tarjota mitään muuta, kuin diagnosointia, lääkityksiä ja leimaamista? Tai mikä pahinta vielä asenteellisuutta, luokittelua ja huonoa kohtelua niiden päälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä maassa valittamisesta, kanteluiden tekemisestä ei ole välttämättä mitään hyötyä. Koska virkatahot, oli se sitten THL, Valvira, tai oikeuslaitos, niin he puolustelevat ja suojelevat toisiaan. Etenkin, jos valituksen, tai kantelun tekijä on mt-diagnosoitu ja potilas, niin lopputulos on hyvin selvä ja varma. Eli ei johda mihinkään. Vastaukseksi ja päätökseksi tulee lähes automaattisesti virkapuolta ja heidän toimiaan puolustava ja oikeuttava. Joku kommentoija tälläkin palstalla aiemminkin aina suositteli tekemään valituksia ja kanteluita. Ei ilmeisesti oikein joko tajua, tai heittäytyy tyhmäksi. Tajuaako hän oikeasti mistään mitään. Koska mt-diagnosoitujen asema on jo lähtökohtaisesti huono ja heikko. Etenkin, koska hoitopäätökset ja kaikki lääkemääräykset ja niistä vastaa hoitotaho, tai lääkärit, jotka ovat virkamiehiä. Kyse on myöskin siitä, että eihän mt-potilasta voi uskoa. Etenkään, jos hänelle on diagnosoitu vaikkapa skitsofrenia.

        Aika monta onnistunutta valitusta tehneenä kysyn että mistä tämä "fakta" on taas peräisin?

        Sinä saat itse uhritua niin paljon kun haluat, mutta kenenkään muun ei sitä pidä tehdä, vaan valittaa aidoista epäkohdista!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä maassa valittamisesta, kanteluiden tekemisestä ei ole välttämättä mitään hyötyä. Koska virkatahot, oli se sitten THL, Valvira, tai oikeuslaitos, niin he puolustelevat ja suojelevat toisiaan. Etenkin, jos valituksen, tai kantelun tekijä on mt-diagnosoitu ja potilas, niin lopputulos on hyvin selvä ja varma. Eli ei johda mihinkään. Vastaukseksi ja päätökseksi tulee lähes automaattisesti virkapuolta ja heidän toimiaan puolustava ja oikeuttava. Joku kommentoija tälläkin palstalla aiemminkin aina suositteli tekemään valituksia ja kanteluita. Ei ilmeisesti oikein joko tajua, tai heittäytyy tyhmäksi. Tajuaako hän oikeasti mistään mitään. Koska mt-diagnosoitujen asema on jo lähtökohtaisesti huono ja heikko. Etenkin, koska hoitopäätökset ja kaikki lääkemääräykset ja niistä vastaa hoitotaho, tai lääkärit, jotka ovat virkamiehiä. Kyse on myöskin siitä, että eihän mt-potilasta voi uskoa. Etenkään, jos hänelle on diagnosoitu vaikkapa skitsofrenia.

        Minulle riittää, kun olen päässyt psykiatriasta eroon, vaikkakin huonontuneen elämänlaadun kanssa, mutta olen ajatellut viettää lopun aikani suunnilleen normaalia elämää, jos nyt sellaista on olemassakaan.
        Jos nyt alkaisin jälkeenpäin laatimaan kaikenlaisia valituksia ja kanteluita, johan siihen menisi kaikki aika ja voimat, mitä vielä on jäljellä. Eikä sitä välttämättä psyykekään kestäisi.
        Lisäksi kokemani asiat, pakkohoidot ja lääkitykset olisivat jatkuvasti mielessäni, kun joutuisin joka paikkaan kirjoittelemaan ja kertomaan vuosien takaisia kokemuksiani. Ja lisänä vielä, kuka haitatkin todentaisi tulleen juuri tietyistä syistä ( esim. lääkkeistä ).
        Mt-potilaan uskottavuus on tosiaan aika heikoilla useimmiten, ei toki aina.

        Itse ainakin koen pääseväni helpommalla, kun hyväksyn tapahtuneet tapahtuneiksi, ja mietin, että onneksi nyt on sentään paremmin.
        Itsehän en tulisi mistään valituksista mitään hyötymään, niissä taitaa mennä useampia vuosia käsittelyssä. Ehkä se voisi auttaa tulevaisuudessa joidenkin muiden kohdalla näissä jutuissa, mutta en lähde kiusaamaan itseäni asialla.
        Toivon toki, että jotain muutosta näissäkin asioissa tulisi tapahtumaan, ja että ylipäänsä ihmiset onnistuisivat voimaan paremmin, etteivät tarvitsisi psykiatreja tms.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle riittää, kun olen päässyt psykiatriasta eroon, vaikkakin huonontuneen elämänlaadun kanssa, mutta olen ajatellut viettää lopun aikani suunnilleen normaalia elämää, jos nyt sellaista on olemassakaan.
        Jos nyt alkaisin jälkeenpäin laatimaan kaikenlaisia valituksia ja kanteluita, johan siihen menisi kaikki aika ja voimat, mitä vielä on jäljellä. Eikä sitä välttämättä psyykekään kestäisi.
        Lisäksi kokemani asiat, pakkohoidot ja lääkitykset olisivat jatkuvasti mielessäni, kun joutuisin joka paikkaan kirjoittelemaan ja kertomaan vuosien takaisia kokemuksiani. Ja lisänä vielä, kuka haitatkin todentaisi tulleen juuri tietyistä syistä ( esim. lääkkeistä ).
        Mt-potilaan uskottavuus on tosiaan aika heikoilla useimmiten, ei toki aina.

        Itse ainakin koen pääseväni helpommalla, kun hyväksyn tapahtuneet tapahtuneiksi, ja mietin, että onneksi nyt on sentään paremmin.
        Itsehän en tulisi mistään valituksista mitään hyötymään, niissä taitaa mennä useampia vuosia käsittelyssä. Ehkä se voisi auttaa tulevaisuudessa joidenkin muiden kohdalla näissä jutuissa, mutta en lähde kiusaamaan itseäni asialla.
        Toivon toki, että jotain muutosta näissäkin asioissa tulisi tapahtumaan, ja että ylipäänsä ihmiset onnistuisivat voimaan paremmin, etteivät tarvitsisi psykiatreja tms.

        Ei muuten riitä.

        Tulet jatkamaan valittamista harva se päivä, hamaan loppuusi asti.

        Se on sun luonto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei muuten riitä.

        Tulet jatkamaan valittamista harva se päivä, hamaan loppuusi asti.

        Se on sun luonto.

        Hehe, eipä taideta tuntea. Et voi mun luonnosta tietää mitään.


    • Anonyymi

      Esimerkiksi 1boringman-blog oli jotenkin hyödyllinen lähde, kirjoittaja oli psykiatri mutta kriittinen psykiatristen lääkkeiden käyttöä kohtaan. Sandra Steingard on kirjoittanut myös joitain hyviä artikkeleja. Mutta yleisemmin en ole nähnyt psykiatrian puolelta esimerkiksi mitään hyviä artikkeleja noiden lääkkeiden haitoista tai muusta sellaisesta.

      • Anonyymi

        Whitaker ja Gotzsche ovat ehkä liian kriittisiä, jotta psykiatrit ottavat ne ajatukset tosissaan. Samalla Suomessa jatketaan tällaista "hän on sairaudentunnon"-meininkiä, potilaalla on ajatusharhoja ja sen vuoksi hän ei tahdo syödä lääkettä. Ja en ole mikään Venäjän trolli tai muuta sellaista. :)


      • Anonyymi

        Harmi kun 1boringman poisti bloginsa. Somessa voi myös seurata kriittisiä psykiatreja esim twitter.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harmi kun 1boringman poisti bloginsa. Somessa voi myös seurata kriittisiä psykiatreja esim twitter.

        1boringman tietääkseni kuoli. :(


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        1boringman tietääkseni kuoli. :(

        Nyt minulla meni sekaisin yhteen toiseen psykiatriin joka poisti bloginsa jolla oli hyvää kritiikkiä. Olen lukenut joskus boringoldmaninkin blogia. Se taitanee vielä löytyä. Surullista että kuoli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Whitaker ja Gotzsche ovat ehkä liian kriittisiä, jotta psykiatrit ottavat ne ajatukset tosissaan. Samalla Suomessa jatketaan tällaista "hän on sairaudentunnon"-meininkiä, potilaalla on ajatusharhoja ja sen vuoksi hän ei tahdo syödä lääkettä. Ja en ole mikään Venäjän trolli tai muuta sellaista. :)

        "Whitaker ja Gotzsche ovat ehkä liian kriittisiä"Ja myös Thomas Szasz"
        Mutta täysin terveen kriittisiä ymärtämään mitä psykiatrtia todellisuudessa on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Whitaker ja Gotzsche ovat ehkä liian kriittisiä"Ja myös Thomas Szasz"
        Mutta täysin terveen kriittisiä ymärtämään mitä psykiatrtia todellisuudessa on.

        Se blog oli tosiaan 1boringoldman, ei 1boringman. Eikä sieltäkään varmaan kauheasti hyvää tietoa meille tavallisille tallaajille. :)

        Olen monessa mielessä samaa mieltä Whitaker, Gotzsche, myös Szsasz:n ajatuksille. Mutta miten viedä sitä asiaa eteenpäin? Psykiatrit käytännössä tuomitsevat heidät liian anti-psykiatrisena liikkeenä ja muuta sellaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se blog oli tosiaan 1boringoldman, ei 1boringman. Eikä sieltäkään varmaan kauheasti hyvää tietoa meille tavallisille tallaajille. :)

        Olen monessa mielessä samaa mieltä Whitaker, Gotzsche, myös Szsasz:n ajatuksille. Mutta miten viedä sitä asiaa eteenpäin? Psykiatrit käytännössä tuomitsevat heidät liian anti-psykiatrisena liikkeenä ja muuta sellaista.

        https://www.madinamerica.com/2017/02/farewell-mickey-nardo-1-not-boring-old-man/

        Mickey Nando tosiaan kuoli, Sandra Steingard teki tuon blogin siitä. Jos psykiatrit voisivat tehdä jotain, niin edes jotain tuollaista,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://www.madinamerica.com/2017/02/farewell-mickey-nardo-1-not-boring-old-man/

        Mickey Nando tosiaan kuoli, Sandra Steingard teki tuon blogin siitä. Jos psykiatrit voisivat tehdä jotain, niin edes jotain tuollaista,

        Niin se oli blogi nimeltä fugitivepsychiatrist joka lopetti bloginsa joskus johon sekoitin tuon blogin.

        Hän jopa joskus kokeili lääkkeitä mitä määräsi jollekin potilaalle ja raportoi kokemuksestaan.
        https://www.madinamerica.com/2019/08/psychiatrist-tries-antipsychotics-seroquel/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Whitaker ja Gotzsche ovat ehkä liian kriittisiä"Ja myös Thomas Szasz"
        Mutta täysin terveen kriittisiä ymärtämään mitä psykiatrtia todellisuudessa on.

        Totuuden kertojista ei aina pidetä kovinkaan paljoa, totuus ei saisi tulla esiin.


    • Anonyymi

      Kun mielenterveystoimen pihteihin joudut, sinut teurastetaan 10-25 vuotta ennen aikojaan kaikkine sivuvaikutuksineen. Täydellinen valta näille sadisteille sinuun annetaan. Nämä kyyläävät kaikki sinun kommunikaatiosi. Esimerkiksi ovat pakkomielteisiä tulkinnoissaan vaikkapa, että minkälaista aikuisviihdettä katsot. Tuttuavasi ja työtoverisi rekrytoidaan pitämään sinua silmällä tälläisessä yhteisöhoitomallissa. Kaikki elämäntapahtumasi tulkitaan tälläisestä mielenterveys- ja toiminnallisuusvinkkelistä, jossa kaikki on selitettävissä virheillä sinun toiminnassasi tulipa vaikka sitten maanjäristys tai ydinpommi.

      • Anonyymi

        Ketään ei kyylätä, tai elämistä seurata kenenkään ulkopuolisen toimesta. Ketään ei myöskään rekrytoida vahtimaan toisten elämän menoa.
        Harhaista ajattelua tällainen, toivottavasti sopiva apu löytyy, ettei tarvitse kuvitella olemattomia, se vaikeuttaa elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketään ei kyylätä, tai elämistä seurata kenenkään ulkopuolisen toimesta. Ketään ei myöskään rekrytoida vahtimaan toisten elämän menoa.
        Harhaista ajattelua tällainen, toivottavasti sopiva apu löytyy, ettei tarvitse kuvitella olemattomia, se vaikeuttaa elämää.

        Kaikki kritiikki psykiatriaa kohtaan katsotaan mielisairauden oireeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki kritiikki psykiatriaa kohtaan katsotaan mielisairauden oireeksi.

        Olin itsekin kriittinen kauan sitten, kun olin huonossa kunnossa, vaikeassa elämänvaiheessa.
        Myöhemmin aloin ymmärtää asioita, eikä enää tarvinnut kovin negatiivisesti kritisoida.
        Toki ammattikirjallisuutta lukemalla sai aika hyvin silmiä auki, samalla hyvää itsehoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki kritiikki psykiatriaa kohtaan katsotaan mielisairauden oireeksi.

        Kannattaa ottaa lähteet mukaan kritiikkiä esittäessään. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa ottaa lähteet mukaan kritiikkiä esittäessään. :)

        Jos et tykkää jonkun mielipiteestä, leimaat mielisairaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki kritiikki psykiatriaa kohtaan katsotaan mielisairauden oireeksi.

        Onhan se joku oire, jos kuvittelee olemattomia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki kritiikki psykiatriaa kohtaan katsotaan mielisairauden oireeksi.

        Mutta kaikki mielisairauden oireet eivät ole kritiikkiä mt hoitoa kohtaan vaikka oireilia niin luulee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se joku oire, jos kuvittelee olemattomia.

        Sairaus ei ole sitä mitä joku kuvittelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaus ei ole sitä mitä joku kuvittelee.

        Se että luulosairauden nimi on vaihtunut, ei tarkoita sitä, etteikö sairaus itse olisi totisinta totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaus ei ole sitä mitä joku kuvittelee.

        Ei tietenkään noin päin.
        Mutta sairaus voi saada aikaiseksi outoja kuvitelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tietenkään noin päin.
        Mutta sairaus voi saada aikaiseksi outoja kuvitelmia.

        Onko siitä sairaudesta mitään objektiivista näyttöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko siitä sairaudesta mitään objektiivista näyttöä?

        No mitäs siinä sun läiskä testissä luki?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitäs siinä sun läiskä testissä luki?

        Leimaat mielisairaaksi. Mitään oikeaa sairautta ei käytetä leimaamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko siitä sairaudesta mitään objektiivista näyttöä?

        Hei, jostain syystä olit unohtanut kertoa vähän tästä sairaudentunnottomuudesta?

        -Mistä sinun mielestä tällainen ”haukkumanimi” on saanut alkunsa?
        -Minkälaisia ihmisiä sillä yleensä haukutaan?
        -Miten yleistä tämä nimittely on?
        -Mistä voi erottaa että sitä käytetään haukkumasanana, eikä todellista tilaa kuvaavana sanana?
        -Voiko sairaudentunnoton ihminen saada sairauden tunnon?
        -Mistä tällä foorumilla huomaa että kirjoittaja saattaa olla sairaudentunnoton?
        -Kumpi on ensin, sairaudentunnottomuus, vai lääkkeiden sivuvaikutus?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, jostain syystä olit unohtanut kertoa vähän tästä sairaudentunnottomuudesta?

        -Mistä sinun mielestä tällainen ”haukkumanimi” on saanut alkunsa?
        -Minkälaisia ihmisiä sillä yleensä haukutaan?
        -Miten yleistä tämä nimittely on?
        -Mistä voi erottaa että sitä käytetään haukkumasanana, eikä todellista tilaa kuvaavana sanana?
        -Voiko sairaudentunnoton ihminen saada sairauden tunnon?
        -Mistä tällä foorumilla huomaa että kirjoittaja saattaa olla sairaudentunnoton?
        -Kumpi on ensin, sairaudentunnottomuus, vai lääkkeiden sivuvaikutus?

        Jostain ihme syystä kukaan ei halua antaa mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta. Minkäköhän takia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olin itsekin kriittinen kauan sitten, kun olin huonossa kunnossa, vaikeassa elämänvaiheessa.
        Myöhemmin aloin ymmärtää asioita, eikä enää tarvinnut kovin negatiivisesti kritisoida.
        Toki ammattikirjallisuutta lukemalla sai aika hyvin silmiä auki, samalla hyvää itsehoitoa.

        Niinhän se usein on että kun ihminen ei voi hyvin psyykkisesti niin silloin syytellään kaikkia ja kielletään oma sairautensa


    • Anonyymi

      Rehellistä tietoa saat laihasti suomen kielellä,
      Otat selville vaikuttavan kemikaalin nimen siitä apteekin selosteesta ja googlaat niillä kielillä mitä osaat tutkimuksia.
      Suomessa risperdal markkinoidaan vaarattomana,
      Syötettiin isälle vanhainkododissa ja tuli ilmeettömäksi
      Ja ulosteen pidätys kyvyttömäksi, kaikki röplysi vessaan mennessä ja vanhalla äidillä hirmu homma näiden € 💊takia.

      Selvitin, ei saa antaa sydän vikaiselle ja isällä oli tahdistin,
      Kielletty monessa maassa ja ruotsissa kiellettiin valmistamasta ja myynti kaikkiin maihin.
      Suomi otti risperdaali tehtaan ja myy sitä kuin karamellia.

      Sit isälle pantiin tonen suomessa yleinen sero*uel.
      Goolaus englanniksi toi vain lakimiehen päitä vakuutus terveys maista, joissa yksilö saa vakuutus terveyden maksamana vetää lkefirman suoraan oikeuteen läkkeen sivubaikutuksista, suomessa ei voi, koska ei ole vakuutus terveyttä, ei ole myöskään oikeita okeuslaitoksia, joissa lakimies ja lakifirman lääkäri nostaa yksilön puokesta oikeuteen lääkefirman, ja seisovat yksilön rinnalla kunnes korvaus aiheutetusta vahingosta saadaan.
      Sero*uellin osalla lakimiehet sanoi: jos omaisellesi syötetty sero*uellia niin hoidamme korvaukset puolestasi sillä on kaikkien tiedossa sen tuottamat haima vauriot jotka tekee sokeri tautia,
      En luota juurikaan suomen infoon, kaikki sonta on täällä markkinoilla 30 vuotta sen jälkeen kun se muualta maailmalla on kielletty.
      Syynä autoritaristinen "virkamies "hoitaa valhe järjestelmä,
      Julkishallinto ei hoida eikä valitä ihmisista ja heidän terveydesta koiran kakan vertaa.
      Jokainen huolehtii vain oamstaan,
      Eli älä luota tippaakaan suomen antamaan infoon.
      Olen maailman kietolaisena, eri järjestelmissä eläneenä oppinut.
      Vain vakuutus terveys on luotettava, julkinen ei
      Se on autoritaaarinen ja vain ihmisten ympyrää pyörittäjä, että saa oma vastuu rahat sulta muuta vastuuta julkisella ei ole edes minkaanlaista hoito velvoitetta puhumattakaan kilpailusta joka pakottaisi hoitamaan, sitähän sosialisti suomi ei tu sallimaan, se mieluummin tappaa kansan hoitamattomuuteen kuin ottaa länsimaisia kilpaulu terveyksia ja korvaa niitä vero varoin valinnan vapaudella tai maksaa vakuutuksen kuten suurin osa maapallon valtioista maksaa, suomi ei syynä, venäjän vieteisyys ja sieltä tulleet toimimattomat julkis terveydet.

    • Anonyymi

      Stephan Chorover kirjoitti tällaisen kirjan jo 1970-luvulla. Hänkin jo kuollut tietäääkaseni, :( Silti ajatukset pätevät myös nykyiseen maailmaan. Jos löydät tuon kirjan jostain, niiin ehdottomasti kannattaa hankkia se.

      From Genesis to Genocide: The Meaning of Human Nature and the Power of Behavior Control

      https://www.amazon.com/Genesis-Genocide-Meaning-Behavior-Control/dp/0262030683/ref=sr_1_1?crid=EJICXAD4GEMR&keywords=from+genesis+to+genocide&qid=1681662228&sprefix=from+genesis+to+gnecide,aps,170&sr=8-1

    • Anonyymi

      pubmed.gov
      Miinuksena on että kaikki pitää itse selvittää. Itse suosittelen trisyklisiä masennuslääkkeitä tai mirtazapiinia. Bentsot on ainoa joka saa pahat paniikit katkaistua, aloita Opamoxilla. Bentsojen miinus on että tulee riippuvuutta jos ei ole varovainen (pidä joka viikko 2 peräkkäistä päivää ilman bentsoja). Mutta neuroleptit (antipsykoottisetlääkkeet) kannattaa kiertää niin kauvan kuin mahdollista. Ei Ketipinor/Seroquel mihinkään masennukseen tai ahdistukseen auta! Mutta jos on psykoosi päällä, niin valitettavasti ei ole parempia lääkkeitä :(

    • Anonyymi

      Jossain USA:n terveyspalvelujen sivuilla on esimerkisi hakupalvelulu, jolla voi hakea lääkkeiden affiniteettia eri reseptoreihin. Sieltä näkee, että esimerkiksi Seroquel vaikuttaa hyvin voimakkaasti histamiini-reseptoreihin jo hyvin pienillä annoksilla, sen vuoksi se väsyttää niin paljon jo jollain 25 mg -annoksella. Eli sinun pitää itse tutkia noiden lääkkeiden vaikutuksia, ei ne psykiatrit usein tiedä noista muuta kuin että tätä lääkettä pitää antaa tällä annoksella tähän vaivaan, sitten nostetaan annosta jollekin tasolle.

      Esimerkiksi jos psykiatri tai muu virkamies ajattelee, että tuolla henkilöllä on psykoosi, niin ajetaan lisää neurolepteja jollekin tasolla. Eivät he yleensä tiedä kovin hyvin, että mitä ne lääkkeet oikeasti tekevät esimerkiksi keskushermon tasolla.

      Lukekaa esimerkiksi tämä artikkeli vuosien takaa siitä miten Seroquel toimii;

      https://thelastpsychiatrist.com/2007/07/the_most_important_article_on.html

      • Anonyymi

        Näkisin mieluusti jotain psykiatria, jos hän tietäisin noista lääkkeista samalla tasolla kuin tuon Last Psychiatrist, juteltaisiin siitä, Mutta kun ei ne käytännössä osaa edes sitä. :D


      • Anonyymi

        Ja tuo The Last Psychiatrist -blog on juuri sellaista tietoa, jota tahtoisin saada näistä lääkkeistä psykiatrilta. Usein psykiatreilla ei ole mitään kunnollista käsitystä siitä, miten nämä lääkkeet toimivat kehossa tai muuta sellaista,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja tuo The Last Psychiatrist -blog on juuri sellaista tietoa, jota tahtoisin saada näistä lääkkeistä psykiatrilta. Usein psykiatreilla ei ole mitään kunnollista käsitystä siitä, miten nämä lääkkeet toimivat kehossa tai muuta sellaista,

        Kerran kysyin psykiatrilta jotain selitystä lääkkeestä, hän myönsi, ettei osaa sanoa.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Olen yrittänyt kysyä muutamalta tutulta samaa, jonka nyt kysyn täällä.
      Minkälaista sen hoidon ja avun pitäisi olla, jota ihmiset haluavat? Miten kokisitte saavanne parhaan mahdollisen avun?

      Jutellessani tuttujen kanssa näitä asioita on tullut puheeksi, jotkut sanovat " ei kukaan voi auttaa ", " kukaan ei pysty auttamaan ", " ei mua voida auttaa ", " ei kukaan ymmärrä mua ",
      jne.jne..
      Sitten olen kysynyt, mitä he toivoisivat avun olevan, mutta he eivät osaa vastata siihen.
      Jatkuvasti haukutaan ja solvataan hoitotahoja ja lääkäreitä, lääkkeitä, mutta mikä olisi vaihtoehto?
      Jos olisi oma idea, mitä itse haluaisi, siitähän voisi lääkärin tai hoitajan kanssa keskustella. Ideat voisivat olla hyvinkin tervetulleita.
      Tavallaan kun miettii, niin on vaikea kehittää mitään uutta, jos ei ole ehdotuksia millekään uudelle toimintamallille.

      • Anonyymi

        Ihan yleisesti, jos menen vaikka yleislääkärille (en puhu nyt juuri psykiatreista), niin tahdon häneltä tavallaan vastavuoroista yhteistyötä. Hänen pitää ymmärtää, että vaikka lääkärillä on paljon laajempi ymmärrys eri lääkkeistä ja muuta sellaista, niin esimerkiksi potilas voivat tietää joistain tietyistä asioista yhtä paljon tai enemmän kuin hän ja sitten pitää tehdä yhteistyötä ja muuta sellaista. Se kaikki liittyy kuitenkin potilaan terveyteen. Siis ei niin, että potilas pitää lääkäriä ylimpänä auktoriteettina, mutta ei lääkärinkään tarvitse suostua kaikkeen mitä potilas ehdottaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan yleisesti, jos menen vaikka yleislääkärille (en puhu nyt juuri psykiatreista), niin tahdon häneltä tavallaan vastavuoroista yhteistyötä. Hänen pitää ymmärtää, että vaikka lääkärillä on paljon laajempi ymmärrys eri lääkkeistä ja muuta sellaista, niin esimerkiksi potilas voivat tietää joistain tietyistä asioista yhtä paljon tai enemmän kuin hän ja sitten pitää tehdä yhteistyötä ja muuta sellaista. Se kaikki liittyy kuitenkin potilaan terveyteen. Siis ei niin, että potilas pitää lääkäriä ylimpänä auktoriteettina, mutta ei lääkärinkään tarvitse suostua kaikkeen mitä potilas ehdottaa.

        Eli pois sellainen ylimielinen asenne esimerkiksi lääkäreiltä tai muilta asiantuntijoilta, että he tietävät kaiken mitä pitää tehdä. Lisää ymmärrystä siihen, potilaatkin voivat varsinkin nykyaikana tietää joistain asioista jopa enemmän kuin he, ja haluavat vaikuttaa hoitoonsta. Eli lisää yhteistyötä ja muuta sellaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli pois sellainen ylimielinen asenne esimerkiksi lääkäreiltä tai muilta asiantuntijoilta, että he tietävät kaiken mitä pitää tehdä. Lisää ymmärrystä siihen, potilaatkin voivat varsinkin nykyaikana tietää joistain asioista jopa enemmän kuin he, ja haluavat vaikuttaa hoitoonsta. Eli lisää yhteistyötä ja muuta sellaista.

        Siinä oli ainakin yksi ehdotus, johon osasin vastata. :D


      • Anonyymi

        Ja laitoin Peter Attian kirjan yhdeksi esimerkiksi.

        "Sitten olen kysynyt, mitä he toivoisivat avun olevan, mutta he eivät osaa vastata siihen."

        Tuo ei ole yhteistyötä, että "olen kysynyt, mutta he eivät osaa vastata" ym.


      • Anonyymi

        Kyllä on tällä palstalla ehdotettu ja sanottu kehitysideoita, joita pitäisi psykiatriassa ottaa käyttöön. Mutta joko sinä heittäydyt huonomuistiseksi, tai valikoivaksi, että et niitä pidä oikeina, tai arvosta niitä ehdotuksia. 1. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen hoitomenetelminä. 2. Omakantaan tehtyjen kirjausten lopettaminen, tai niiden kirjausten muuttamistyyli. 3. Avoin ja vastavuoroinen ja ja toista osapuolta kunnioittava keskustelu. 4. Ongelmien ratkaisukeskeinen hoitomalli. 5. Yksilökeskeinen terapia. 6. Leimaamisen lopettaminen. 7. Jokaisen potilaan, hänen tunteidensa, elämänsä ja kokemustensa ja kunnioittaminen ja arvostaminen; ja mielipiteiden ottaminen huomioon 8. Ihmisarvoinen hoito 9. pakkohoitoon ja itsemääräämisoikeutta kaventavien toimien lopettaminen

        Näitä nyt ainakin tuli itselläni mieleen. Muut voivat antaa vielä hyviä omia kehitysideoita, jos keksivät lisää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on tällä palstalla ehdotettu ja sanottu kehitysideoita, joita pitäisi psykiatriassa ottaa käyttöön. Mutta joko sinä heittäydyt huonomuistiseksi, tai valikoivaksi, että et niitä pidä oikeina, tai arvosta niitä ehdotuksia. 1. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen hoitomenetelminä. 2. Omakantaan tehtyjen kirjausten lopettaminen, tai niiden kirjausten muuttamistyyli. 3. Avoin ja vastavuoroinen ja ja toista osapuolta kunnioittava keskustelu. 4. Ongelmien ratkaisukeskeinen hoitomalli. 5. Yksilökeskeinen terapia. 6. Leimaamisen lopettaminen. 7. Jokaisen potilaan, hänen tunteidensa, elämänsä ja kokemustensa ja kunnioittaminen ja arvostaminen; ja mielipiteiden ottaminen huomioon 8. Ihmisarvoinen hoito 9. pakkohoitoon ja itsemääräämisoikeutta kaventavien toimien lopettaminen

        Näitä nyt ainakin tuli itselläni mieleen. Muut voivat antaa vielä hyviä omia kehitysideoita, jos keksivät lisää.

        Somattisten taustasyitten pois sulkeminen masennuksessa.
        Tätätkään ei tehä juuri ollenkaan.


      • Anonyymi

        kai nyt psykiatriassa pyörineet potilaat noin reagoigin. Siellä kun pyytää apua se mitätöidään ja jos tuo esiin jotain mitä ei tarvitse avuksi sitä pakotetaan vastaanottamaan. kyllä siitä manipulaatiosta, millä potilasta kontrolloidaan ja tehdään täysin tahdoton lääkityksen lisäksi on paljon saatavilla tietoa netistä. eli se yksi ja sama psykiatrian puolustaja tällä sivulla voisi antaa kriitikoiden vapaasti keskustella ilman pakonomaista mitätöintiä ja vastata vaikka senkin ajan kaikkiin apua kysyviin kysymyksiin, joita tänne silloin tällöin tulee. olisi senkin ammattikirjoittajan palkalle jotain potilaille oikeasti hyödyllistä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli pois sellainen ylimielinen asenne esimerkiksi lääkäreiltä tai muilta asiantuntijoilta, että he tietävät kaiken mitä pitää tehdä. Lisää ymmärrystä siihen, potilaatkin voivat varsinkin nykyaikana tietää joistain asioista jopa enemmän kuin he, ja haluavat vaikuttaa hoitoonsta. Eli lisää yhteistyötä ja muuta sellaista.

        Totta. Mutta ainahan väitetään, että hoidon pitäisi tapahtua lääkärin ja potilaan yhteisymmärryksessä.
        Vaikka eipä tuo aina toteudu.
        Lääkäreissäkin on eroja, jotkut eivät hyväksy, että potilas itsekin tietää jotain. Jotkut taas tykkäävät, että potilaskin tietää edes jotain.
        Yhtenä ongelmana on uskottavuus, joskus tuntuu, ettei lääkäri(t) usko, mitä potilas heille kertoo, esim. oireistaan. Ja tämä vaikuttaa olevan laajempikin ongelma, mitä on tullut ihmisten kanssa aiheesta keskusteltua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Somattisten taustasyitten pois sulkeminen masennuksessa.
        Tätätkään ei tehä juuri ollenkaan.

        Jossain masennustekstissä oli, että masennusta epäiltäessä olisi hyvä aina sulkea pois mahdollinen somaattinen syy.
        Harmittaa kyllä sekin, vaikka olisi selkeitä somaattisia oireita, silti voidaan väittää masennukseksi, tai muista psyykkisistä syistä johtuviksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on tällä palstalla ehdotettu ja sanottu kehitysideoita, joita pitäisi psykiatriassa ottaa käyttöön. Mutta joko sinä heittäydyt huonomuistiseksi, tai valikoivaksi, että et niitä pidä oikeina, tai arvosta niitä ehdotuksia. 1. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen hoitomenetelminä. 2. Omakantaan tehtyjen kirjausten lopettaminen, tai niiden kirjausten muuttamistyyli. 3. Avoin ja vastavuoroinen ja ja toista osapuolta kunnioittava keskustelu. 4. Ongelmien ratkaisukeskeinen hoitomalli. 5. Yksilökeskeinen terapia. 6. Leimaamisen lopettaminen. 7. Jokaisen potilaan, hänen tunteidensa, elämänsä ja kokemustensa ja kunnioittaminen ja arvostaminen; ja mielipiteiden ottaminen huomioon 8. Ihmisarvoinen hoito 9. pakkohoitoon ja itsemääräämisoikeutta kaventavien toimien lopettaminen

        Näitä nyt ainakin tuli itselläni mieleen. Muut voivat antaa vielä hyviä omia kehitysideoita, jos keksivät lisää.

        Yksilöitä potilaat ovatkin, ja jokainen on omanlaisensa.
        Riippuu se psyykkisestä tilastakin, kuinka mahdollista hoitoa mietitään.
        Jotkut ovat sillä tavalla sairaita, etteivät välttämättä ymmärrä ammattilaisten ehkä haluavan heidän parastaan ( useimmiten haluavat ).
        On vastaan vänkääjiä, joille ei mikään kelpaa.
        On myös heitä, jotka ottavat kaiken vastaan, ja valittavat sitten jälkikäteen.

        Kaiken kaikkiaan edellisessä kommentissa oli hyvä lista, johon täytyy sanoa, että ainakin omalla kohdalla monet mainituista ovat toteutuneet joissain yhteyksissä, joidenkin lääkäreiden kanssa, mutta on myös se toinen puoli.
        Ikävintä on, että lääkärit vaihtuvat usein, ja aina uusi lääkäri on entisten lääkäreiden kirjoittamien tekstien varassa.
        Etenkin psykiatrian puolella olisi tärkeää, että potilas ja lääkäri tuntisivat ja tietäisivät toisensa, että lääkäri tietäisi potilaasta enemmän kuin lukemansa.
        Eivät he voi tietää mitään, miten ihmisellä menee jokapäiväisessä elämässä. Sekin hankaloittaa yhteisymmärrystä ja kanssakäymistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on tällä palstalla ehdotettu ja sanottu kehitysideoita, joita pitäisi psykiatriassa ottaa käyttöön. Mutta joko sinä heittäydyt huonomuistiseksi, tai valikoivaksi, että et niitä pidä oikeina, tai arvosta niitä ehdotuksia. 1. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen hoitomenetelminä. 2. Omakantaan tehtyjen kirjausten lopettaminen, tai niiden kirjausten muuttamistyyli. 3. Avoin ja vastavuoroinen ja ja toista osapuolta kunnioittava keskustelu. 4. Ongelmien ratkaisukeskeinen hoitomalli. 5. Yksilökeskeinen terapia. 6. Leimaamisen lopettaminen. 7. Jokaisen potilaan, hänen tunteidensa, elämänsä ja kokemustensa ja kunnioittaminen ja arvostaminen; ja mielipiteiden ottaminen huomioon 8. Ihmisarvoinen hoito 9. pakkohoitoon ja itsemääräämisoikeutta kaventavien toimien lopettaminen

        Näitä nyt ainakin tuli itselläni mieleen. Muut voivat antaa vielä hyviä omia kehitysideoita, jos keksivät lisää.

        Kerrohan ihan rehellisesti, että odotatko sinä, että täyspäinen ihminen käyttää elämästään useammankin vuoden seuratakseen tätä foorumia, ja mitä tänne kirjoitetaan vain siinä toivossa, että siellä välissä saattaisi olla joku kehitysehdotus?

        Anteeks jos mä en jaksa uskoo, että sun pyytettön motiivi olis MT-palveluiden kehittäminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan yleisesti, jos menen vaikka yleislääkärille (en puhu nyt juuri psykiatreista), niin tahdon häneltä tavallaan vastavuoroista yhteistyötä. Hänen pitää ymmärtää, että vaikka lääkärillä on paljon laajempi ymmärrys eri lääkkeistä ja muuta sellaista, niin esimerkiksi potilas voivat tietää joistain tietyistä asioista yhtä paljon tai enemmän kuin hän ja sitten pitää tehdä yhteistyötä ja muuta sellaista. Se kaikki liittyy kuitenkin potilaan terveyteen. Siis ei niin, että potilas pitää lääkäriä ylimpänä auktoriteettina, mutta ei lääkärinkään tarvitse suostua kaikkeen mitä potilas ehdottaa.

        Vaikka itsellänikin on ollut huonoja kokemuksia lääkärikäynneistä, niin niihin keskittyminen on vähän "metaa" Eikä suoranaisesti auta ihmisiä jotka eivät tiedä miten heitä autettaisiin.

        Se ei siis ole hoitoa itsessään, vaan hoitoon liittyvää asiakaspalvelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrohan ihan rehellisesti, että odotatko sinä, että täyspäinen ihminen käyttää elämästään useammankin vuoden seuratakseen tätä foorumia, ja mitä tänne kirjoitetaan vain siinä toivossa, että siellä välissä saattaisi olla joku kehitysehdotus?

        Anteeks jos mä en jaksa uskoo, että sun pyytettön motiivi olis MT-palveluiden kehittäminen.

        Toivoisin kovasti sitä, että tälle keskustelupalstalle tulisi alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia. Ja on heitä saattanut täällä vieraillakin. Mistä sitä tietää? Mutta pahinta pelkään, että keskustelusta ei tulisi mitään muuta kuin keskinäistä riitelyä. Arvaapa miksi? Koska alalla olevat eivät pidä, ja kestä heihin, tai psykiatriaan kohdistuvaa kritiikkiä. Ja toinen asia on heillä oleva tietynlainen "uskonto". Eli he uskovat olevansa automaattisesti oikeassa. Heillä on sellainen lähtökohta. Lisäksi, he eivät edes näe omissa hoitokäytönnöissään, hoitokulttuurissaan, tai asiakaspalvelussaan mitään vikoja.

        Kuten olen sanonut jo niin monta kertaa. Että mt-puolesta vastaavien täytyy järjestää sellaisia kyselyitä, mitä he itse toivoisivat omalta hoidoltaan ja käyttämiltään palveluilta. Sama koskaa asiakastyytyväisyyttä. Mutta niissä kyselyissä olisi hyvä olla sellaisiakin suoria kysymyksiä, eli puhdasta kritiikkiä. Koska se kehittää ihan jokaista tiedettä. Ei psykiatria, tai mikään muukaan tiede, tai muu ole yhtään sen ylempänä ja parempi. Nk. en minäkään koe, tai tunne olevani ketään, tai muita parempi, tai moraalisesti ylevämpi.

        Viimeisen lauseesi kohdalla, että miksi minun pitäisi ylipäätään vastata. Koska se on hieman loukkaava. En ainakaan tarkoita, toivo, tai halua kenellekään mitään pahaa. Eikä minulla ole ainakaan mitään "salattuja motiiveja". Osallistun vain keskusteluun. Riittääkö tämä vastaukseksi? Koska minun ei tarvitse ryhtyä selittelemään, tai perustelemaan kenellekään omaa toimintaani. Päättele siitä sitten jotakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivoisin kovasti sitä, että tälle keskustelupalstalle tulisi alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia. Ja on heitä saattanut täällä vieraillakin. Mistä sitä tietää? Mutta pahinta pelkään, että keskustelusta ei tulisi mitään muuta kuin keskinäistä riitelyä. Arvaapa miksi? Koska alalla olevat eivät pidä, ja kestä heihin, tai psykiatriaan kohdistuvaa kritiikkiä. Ja toinen asia on heillä oleva tietynlainen "uskonto". Eli he uskovat olevansa automaattisesti oikeassa. Heillä on sellainen lähtökohta. Lisäksi, he eivät edes näe omissa hoitokäytönnöissään, hoitokulttuurissaan, tai asiakaspalvelussaan mitään vikoja.

        Kuten olen sanonut jo niin monta kertaa. Että mt-puolesta vastaavien täytyy järjestää sellaisia kyselyitä, mitä he itse toivoisivat omalta hoidoltaan ja käyttämiltään palveluilta. Sama koskaa asiakastyytyväisyyttä. Mutta niissä kyselyissä olisi hyvä olla sellaisiakin suoria kysymyksiä, eli puhdasta kritiikkiä. Koska se kehittää ihan jokaista tiedettä. Ei psykiatria, tai mikään muukaan tiede, tai muu ole yhtään sen ylempänä ja parempi. Nk. en minäkään koe, tai tunne olevani ketään, tai muita parempi, tai moraalisesti ylevämpi.

        Viimeisen lauseesi kohdalla, että miksi minun pitäisi ylipäätään vastata. Koska se on hieman loukkaava. En ainakaan tarkoita, toivo, tai halua kenellekään mitään pahaa. Eikä minulla ole ainakaan mitään "salattuja motiiveja". Osallistun vain keskusteluun. Riittääkö tämä vastaukseksi? Koska minun ei tarvitse ryhtyä selittelemään, tai perustelemaan kenellekään omaa toimintaani. Päättele siitä sitten jotakin.

        Edelliseen korjaus: Siis mt-puolella toimivien pitää järjestää heidän palveluitaan käyttäville kyselyjä ja kehitysideoita palvelujen parantamiseks. Lauseesta saattoi jäädä ja tulla se paha väärinkäsitys, että mt-alalla olevien pitää tehdä itselleen se kysely...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on tällä palstalla ehdotettu ja sanottu kehitysideoita, joita pitäisi psykiatriassa ottaa käyttöön. Mutta joko sinä heittäydyt huonomuistiseksi, tai valikoivaksi, että et niitä pidä oikeina, tai arvosta niitä ehdotuksia. 1. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen hoitomenetelminä. 2. Omakantaan tehtyjen kirjausten lopettaminen, tai niiden kirjausten muuttamistyyli. 3. Avoin ja vastavuoroinen ja ja toista osapuolta kunnioittava keskustelu. 4. Ongelmien ratkaisukeskeinen hoitomalli. 5. Yksilökeskeinen terapia. 6. Leimaamisen lopettaminen. 7. Jokaisen potilaan, hänen tunteidensa, elämänsä ja kokemustensa ja kunnioittaminen ja arvostaminen; ja mielipiteiden ottaminen huomioon 8. Ihmisarvoinen hoito 9. pakkohoitoon ja itsemääräämisoikeutta kaventavien toimien lopettaminen

        Näitä nyt ainakin tuli itselläni mieleen. Muut voivat antaa vielä hyviä omia kehitysideoita, jos keksivät lisää.

        Muutama tarkentava kysymys.

        1. Kun tuolla esimerkissä puhuttiin ”en minä tiedä” tyyppisestä ihmisestä, niin kuinka hänen tietoisuutensa oman elämän tarpeista paranee sillä että hänelle ei anneta diagnoosia?

        2. Millä tavalla kirjaamisen poisjättäminen kannustaa ihmistä omatoimiseen ja itsenäiseen elämään?

        4. Millä tavalla siirtyminen voimavara ja ratkaisukeskeisistä toimintamalleista takaisin ongelmakeskeisiin toimintamalleihin edistää sitä ihmisen kuntoutumista omatoimiseen elämään?

        5. Tarkoitatko nyt näitä paljon framilla olleita ratkaisukeskeisiä lyhytterapioita?

        Kohdat 3. 6. 7. 8. Jos me tiedetään että asiakkaista se 80-90% on tyytyväisiä hoitoonsa, niin millä mittarilla tai menetelmällä, me todennetaan se että nämä loput alle 20% on saaneet huonompaa tai epäinhimillisempää kohtelua?

        9. Pakko hoito on olemassa tarpeesta. Millä korvaisit pakkohoidon, mikäli sitä ei olisi olemassa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutama tarkentava kysymys.

        1. Kun tuolla esimerkissä puhuttiin ”en minä tiedä” tyyppisestä ihmisestä, niin kuinka hänen tietoisuutensa oman elämän tarpeista paranee sillä että hänelle ei anneta diagnoosia?

        2. Millä tavalla kirjaamisen poisjättäminen kannustaa ihmistä omatoimiseen ja itsenäiseen elämään?

        4. Millä tavalla siirtyminen voimavara ja ratkaisukeskeisistä toimintamalleista takaisin ongelmakeskeisiin toimintamalleihin edistää sitä ihmisen kuntoutumista omatoimiseen elämään?

        5. Tarkoitatko nyt näitä paljon framilla olleita ratkaisukeskeisiä lyhytterapioita?

        Kohdat 3. 6. 7. 8. Jos me tiedetään että asiakkaista se 80-90% on tyytyväisiä hoitoonsa, niin millä mittarilla tai menetelmällä, me todennetaan se että nämä loput alle 20% on saaneet huonompaa tai epäinhimillisempää kohtelua?

        9. Pakko hoito on olemassa tarpeesta. Millä korvaisit pakkohoidon, mikäli sitä ei olisi olemassa?

        Kiitos kysymyksistä. Vastaan niihin parhaani mukaan.

        1. Annetuilla diagnooseilla ei välttämättä paranneta, tai edistetä potilaan henkistä hyvinvointia, tai lisätä milllään tavalla elämänlaatua. Nykyiset psykiatriset määritelmät vain leimaavat potilaita, eivät lisää itsetuntoa, eivätkä auta "paranemaan". Monet, jotka ovat vuosikymmenien ajan eläneet niiden heille heistä tehtyjen anayysien, tarkkailun, tai hoitajien tekemien raporttien ja lääkäreiden heistä tekemien diagnoosien kanssa, ovat kokeneet niistä aiheutuvan vain haittaa mm. terveyskeskuksessa, tai muissa somaattisen puolen yksiköissä asioidessaan. Koska potilaita kohdellaan heille annettujen diagnoosien mukaan. Eli, jos henkilöllä esim. todetaan paranoidinen skitsofrenia, niin häntä ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän kertoo oireistaan esim. somaattisen puolen lääkärille. Eli ts. hänen oireensa, ja sairautensa, vaikka ne olisivatkin somaattispohjaisia ja peräisiä, jäävät kokonaan tutkimatta ja hoitamatta.

        Diagnoosipohjaisen ajattelun sijaan olisi useamman potilaan kohdalla enemmän hyötyä siitä, että hoitohenkilöstö paneutuisi potilaan oireiden taustalla oleviin syihin. Jos esim. potilaalla on psykososiaalisissa, tai vuorovaikutuksissa ongelmia esim. kotona, niin keskitytään siihen. Eli niihin tekijöihin, jotka lisäävät yksilön hyvinvointia. Ongelmien ratkaisukeskeinen lähestymistapa on huomattavasti järkevämpi, oikeampi ja ihmisen kannalta inhimillisempi.

        2. Nykyiset tavat tehdä raportteja, epikriisejä, tai kirjauksia Omakantaan eivät kylläkään tee mitään muuta, kuin haittaa mt-diagnosoiduille. Eli ne aiheuttavat vain leimaamista. "Kerran hullu, aina hullu"-tapaan. Vaikka kuinka väitettäisiin, että terveydenhuollossa ei käyttäydytä asenteellisesti tiettyjä potilasryhmiä, niin se ei silti pidä paikkaansa. Tämä näkyy nimenomaan selvästi niissä tapauksissa, jolloin potilas menee kertomaan oireistaan terveyskeskukseen. Aina ei saa lähetettä, tai ei uskota, tai sitten on jopa laitettu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Etenkin niissä tapauksissa, jos potilas valittelee väsymystä ja masennusta. Edellä mainittuja oireita on monissa autoimmuunisairauksissa, puutostiloissa, kilpirauhasen ja sydämen vajaatoiminnassa, CFS, ja monissa muissakin sairauksissa. Silti, jos kyseessä on mt-potilas, niin yleensä oireiden syynä pidetään perussairautta, mikä Omakannassa on laitettu psyykkisperäiseksi. Alalla ajatellaan liian usein, lähes systemaattisesti, että kaikki oireet johtuvat mt-diagnosoiduilla vain ja ainoastaan psyykkisestä sairaudesta. Mitä tulee kysymykseesi, niin jos ihmistä autetaan hänen oireidensa taustalla oleviin syihin ja ongelmien ratkaisukeskeisesti, vahvistetaan itsetuntoa, kohdellaan ihmisenä, eikä potilaana, ja annetaan ihmiselle itselle ne palikat käteen selviytyä, ja esim. integroitua onnistuneesti tässä yhteiskunnassa. Niin uskon kyllä, että ihminen pärjää huomattavasti paremmin.

        4. En käsitä, mitä tarkoitit sillä, että nykyisillä psykiatriassa käytössä olevilla menetelmillä muka toimittaisiin yhtään sen ratkaisukeskeisemmin, tai voimavaroja lisäävästi. Ei ainakaan ne tavat toimia, millä tavalla psykiatriassa toimitaan, paranna, tai edesauta kenenkään paranemista. Ei ainakaan diagnoosi ja lääkekeskeinen linja.

        4. Ratkaisukeskeisiä terapioita on varmaan Suomessa monenlaisia ja on varmasti erilaisia alalla olevia, jotka niitä tarjoavat. Ne kuulostavat ihan hyviltä.

        3., 6, 7 ja 8.Kyselyjä ei ole kohdennettu aiemman potilashistorian omaaville. Osa poistuu hoidon piiristä, joko huonon kohtelun, tai sitten sen, takia, eivät ole tulleet kuulluksi, tai saaneet mitään hyötyä hoidosta. Ja osa varmasti vastaa galluppeihin tietynlaisesta pelosta, seuraamusten tms. Tai sitten jos kyseessä on neuroleptejä käyttävä, niin kyseiset lääkkeet vaikuttavat potilaisiin hieman huumaavasti, ja aivotoimintaa heikentävästi. He eivät tiedä mistään paremmasta.

        9. Otin esille pakkohoidon, itsemääräämiseen liittyvät asiat, ja liikkumisvapautta rajoittavat toimenpiteet. Siksi, koska ne rikkovat ihmisoikeuksia ja kaikkia eettisiä sääntöjä. Se, että jonkun mielipidettä ei kysytä lääkärin vastaanotolla, joka päättää toisen ihmisen ja elämänsä puolesta, siihen liittyy niin paljon mahdollisuuksia, että lääkäri käyttää valtaa väärin ja toimii mielivaltaisesti. Kysyit, mitä sen tilalle. Pitää lisätä lakiin enemmän ihmisten oikeuksia päättää omaan hoitonsa liittyvistä asioista. En niinkään ota kantaa, että minkälaista "hoitoa" sen tilalle olisi tultava. Ehkä silti se hoito, tai tapa auttaa ihmisiä olisi nykyistä huomattavasti enemmän humaanimpaa, eettisempää, ja empaattisempaa. Eikä nähtäisi ja kohdeltaisi minkään sairauden, tai diagnoosikeskeisen viitekehyksen sisällä. Että kohdattaisiin ja kohdeltaisiin ihmisenä. Sitä varmasti moni toivoisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kysymyksistä. Vastaan niihin parhaani mukaan.

        1. Annetuilla diagnooseilla ei välttämättä paranneta, tai edistetä potilaan henkistä hyvinvointia, tai lisätä milllään tavalla elämänlaatua. Nykyiset psykiatriset määritelmät vain leimaavat potilaita, eivät lisää itsetuntoa, eivätkä auta "paranemaan". Monet, jotka ovat vuosikymmenien ajan eläneet niiden heille heistä tehtyjen anayysien, tarkkailun, tai hoitajien tekemien raporttien ja lääkäreiden heistä tekemien diagnoosien kanssa, ovat kokeneet niistä aiheutuvan vain haittaa mm. terveyskeskuksessa, tai muissa somaattisen puolen yksiköissä asioidessaan. Koska potilaita kohdellaan heille annettujen diagnoosien mukaan. Eli, jos henkilöllä esim. todetaan paranoidinen skitsofrenia, niin häntä ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän kertoo oireistaan esim. somaattisen puolen lääkärille. Eli ts. hänen oireensa, ja sairautensa, vaikka ne olisivatkin somaattispohjaisia ja peräisiä, jäävät kokonaan tutkimatta ja hoitamatta.

        Diagnoosipohjaisen ajattelun sijaan olisi useamman potilaan kohdalla enemmän hyötyä siitä, että hoitohenkilöstö paneutuisi potilaan oireiden taustalla oleviin syihin. Jos esim. potilaalla on psykososiaalisissa, tai vuorovaikutuksissa ongelmia esim. kotona, niin keskitytään siihen. Eli niihin tekijöihin, jotka lisäävät yksilön hyvinvointia. Ongelmien ratkaisukeskeinen lähestymistapa on huomattavasti järkevämpi, oikeampi ja ihmisen kannalta inhimillisempi.

        2. Nykyiset tavat tehdä raportteja, epikriisejä, tai kirjauksia Omakantaan eivät kylläkään tee mitään muuta, kuin haittaa mt-diagnosoiduille. Eli ne aiheuttavat vain leimaamista. "Kerran hullu, aina hullu"-tapaan. Vaikka kuinka väitettäisiin, että terveydenhuollossa ei käyttäydytä asenteellisesti tiettyjä potilasryhmiä, niin se ei silti pidä paikkaansa. Tämä näkyy nimenomaan selvästi niissä tapauksissa, jolloin potilas menee kertomaan oireistaan terveyskeskukseen. Aina ei saa lähetettä, tai ei uskota, tai sitten on jopa laitettu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Etenkin niissä tapauksissa, jos potilas valittelee väsymystä ja masennusta. Edellä mainittuja oireita on monissa autoimmuunisairauksissa, puutostiloissa, kilpirauhasen ja sydämen vajaatoiminnassa, CFS, ja monissa muissakin sairauksissa. Silti, jos kyseessä on mt-potilas, niin yleensä oireiden syynä pidetään perussairautta, mikä Omakannassa on laitettu psyykkisperäiseksi. Alalla ajatellaan liian usein, lähes systemaattisesti, että kaikki oireet johtuvat mt-diagnosoiduilla vain ja ainoastaan psyykkisestä sairaudesta. Mitä tulee kysymykseesi, niin jos ihmistä autetaan hänen oireidensa taustalla oleviin syihin ja ongelmien ratkaisukeskeisesti, vahvistetaan itsetuntoa, kohdellaan ihmisenä, eikä potilaana, ja annetaan ihmiselle itselle ne palikat käteen selviytyä, ja esim. integroitua onnistuneesti tässä yhteiskunnassa. Niin uskon kyllä, että ihminen pärjää huomattavasti paremmin.

        4. En käsitä, mitä tarkoitit sillä, että nykyisillä psykiatriassa käytössä olevilla menetelmillä muka toimittaisiin yhtään sen ratkaisukeskeisemmin, tai voimavaroja lisäävästi. Ei ainakaan ne tavat toimia, millä tavalla psykiatriassa toimitaan, paranna, tai edesauta kenenkään paranemista. Ei ainakaan diagnoosi ja lääkekeskeinen linja.

        4. Ratkaisukeskeisiä terapioita on varmaan Suomessa monenlaisia ja on varmasti erilaisia alalla olevia, jotka niitä tarjoavat. Ne kuulostavat ihan hyviltä.

        3., 6, 7 ja 8.Kyselyjä ei ole kohdennettu aiemman potilashistorian omaaville. Osa poistuu hoidon piiristä, joko huonon kohtelun, tai sitten sen, takia, eivät ole tulleet kuulluksi, tai saaneet mitään hyötyä hoidosta. Ja osa varmasti vastaa galluppeihin tietynlaisesta pelosta, seuraamusten tms. Tai sitten jos kyseessä on neuroleptejä käyttävä, niin kyseiset lääkkeet vaikuttavat potilaisiin hieman huumaavasti, ja aivotoimintaa heikentävästi. He eivät tiedä mistään paremmasta.

        9. Otin esille pakkohoidon, itsemääräämiseen liittyvät asiat, ja liikkumisvapautta rajoittavat toimenpiteet. Siksi, koska ne rikkovat ihmisoikeuksia ja kaikkia eettisiä sääntöjä. Se, että jonkun mielipidettä ei kysytä lääkärin vastaanotolla, joka päättää toisen ihmisen ja elämänsä puolesta, siihen liittyy niin paljon mahdollisuuksia, että lääkäri käyttää valtaa väärin ja toimii mielivaltaisesti. Kysyit, mitä sen tilalle. Pitää lisätä lakiin enemmän ihmisten oikeuksia päättää omaan hoitonsa liittyvistä asioista. En niinkään ota kantaa, että minkälaista "hoitoa" sen tilalle olisi tultava. Ehkä silti se hoito, tai tapa auttaa ihmisiä olisi nykyistä huomattavasti enemmän humaanimpaa, eettisempää, ja empaattisempaa. Eikä nähtäisi ja kohdeltaisi minkään sairauden, tai diagnoosikeskeisen viitekehyksen sisällä. Että kohdattaisiin ja kohdeltaisiin ihmisenä. Sitä varmasti moni toivoisi.

        Vasta kuoli se yksi entinen BB-julkku sepelvaltimotautiin psykiatrian osastolla ilman kunnollisia tutkimuksia ja hoitoa. Oli rinnasta ahdistanut. Oli laitettu psyyken piikkiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vasta kuoli se yksi entinen BB-julkku sepelvaltimotautiin psykiatrian osastolla ilman kunnollisia tutkimuksia ja hoitoa. Oli rinnasta ahdistanut. Oli laitettu psyyken piikkiin.

        Eikä ole ensimmäinen tapaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutama tarkentava kysymys.

        1. Kun tuolla esimerkissä puhuttiin ”en minä tiedä” tyyppisestä ihmisestä, niin kuinka hänen tietoisuutensa oman elämän tarpeista paranee sillä että hänelle ei anneta diagnoosia?

        2. Millä tavalla kirjaamisen poisjättäminen kannustaa ihmistä omatoimiseen ja itsenäiseen elämään?

        4. Millä tavalla siirtyminen voimavara ja ratkaisukeskeisistä toimintamalleista takaisin ongelmakeskeisiin toimintamalleihin edistää sitä ihmisen kuntoutumista omatoimiseen elämään?

        5. Tarkoitatko nyt näitä paljon framilla olleita ratkaisukeskeisiä lyhytterapioita?

        Kohdat 3. 6. 7. 8. Jos me tiedetään että asiakkaista se 80-90% on tyytyväisiä hoitoonsa, niin millä mittarilla tai menetelmällä, me todennetaan se että nämä loput alle 20% on saaneet huonompaa tai epäinhimillisempää kohtelua?

        9. Pakko hoito on olemassa tarpeesta. Millä korvaisit pakkohoidon, mikäli sitä ei olisi olemassa?

        Olen ollut aikoinaan potilaspuolella pitkään, mutta psyykettä koskevat aiheet kiinnostavat tosi paljon.
        Huomaan, että nämä tarkentavat kysymykset on ilmeisesti kirjoittanut alalla oleva ihminen.
        Järkeen käypää tekstiä, antaa miettimisen aihetta.

        Sen mitä olen seurannut, niin monet eivät taida ymmärtää esim. pakkohoitoon liittyviä syitä ja käytäntöjä.
        Joku voi olla niin sairas, että voi olla vaaraksi itselleen tai muille, niin pakkohan silloin on hoitoon laittaa, jo suojellakseen ihmistä itseään, sekä myös muita. Syvässä psykoosissa oleva ihminen ei yleensä itse tiedä, mitä tekee, ja joskus joillain teoilla voi olla peruuttamattomat seuraukset.

        Joskus tulee myös mieleen, että odottavatko ihmiset/potilaat, että lääkäreiden täytyisi heidät parantaa.
        Hoito itsessään ei suoraan paranna ketään, mutta sieltä pystyy saamaan " työkalut ", joiden avulla on mahdollista auttaa itse itseään. Saa keinot ja tavat, saa itsensä ymmärtämään, mikä on vialla, mitä sille voisi yrittää tehdä pärjätäkseen. Jos/kun on psyykkisesti huonossa kunnossa, ei nämäkään ihan helpolla onnistu.

        Terapioidenkin on tarkoitus olla sellaisia, että potilas itse oivaltaa asioita. Tuskin terapeutti suoraan sanoo, kuinka pitäisi tehdä tai ajatella, eivätkä he saa myöskään johdatella potilaita esim. epäilemällä jotain asioita.

        Loppujen lopuksi kaikki lähtee omasta itsestä, oma psyyke se on, joka alkaa reistailla ( jos alkaa ), omaa psyykettä on yritettävä mielellään saada parempaan kuntoon. Useimmiten ihminen toimii, tekee ja ajattelee tavoilla, jotka itsestä hyvältä tuntuu.
        Jos vaikutteet tulevat ulkopuolelta ( mitkä voivat saada ihmisen voimaan huonosti ), silti se on ihminen itse, jonka psyykessä ne vaikuttavat. Ja itsensä eteen työ on tehtävä voidakseen paremmin. Siihen ei riitä muiden, tai vaikka yhteiskunnan, tai lääkäreiden syyttely. Se ei auta itseä voimaan yhtään sen paremmin.

        Omasta kokemuksesta tiedän, mitä oli, kun psyyke sairastui, millaisia olivat vuodet, kun olin sairaana, hoidot ja lääkitykset, kaikki mikä koko pakettiin sisältyi.
        Toipuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtää kaikkea monilta eri suunnilta, kaikki apu ei ollut hyväksi, mutta paljosta oli apua.
        Sen verran voin sanoa jälkeenpäin, etten olisi ollut hengissä enää moneen vuoteen, jos en olisi oikealla hetkellä saanut oikeanlaista apua.

        Okay, tuli käytyä läpi pakkohoitoja, lääkehaittoja, vieroitusoireita, eri laitosten laidasta laitaan käyttäytyvät henkilökunnat, ym.
        Ei ole aina helppoa ollut, ei todellakaan. Silti kaikesta voi selvitä, kun keskittyy oikeisiin, tärkeisiin asioihin. Ei sekään auta, jos on negatiivisesti uhmakkaalla kannalla koko ajan.
        Joustoa on hyvä olla puolin ja toisin, kaikkeen ei pidäkään suostua, ja omat mielipiteet on hyvä sanoa.

        Enkä vähättele tai tuomitse ketään, voin kertoa vain omakohtaisesta kokemuksesta.
        Ihmeellisesti ihminen voi selvitä uskomattomimmistakin asioista, siihen auttaa aika paljon usko omaan itseen, ja luotto siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi. Omasta asenteestakin on paljon apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivoisin kovasti sitä, että tälle keskustelupalstalle tulisi alalla olevia lääkäreitä ja hoitajia. Ja on heitä saattanut täällä vieraillakin. Mistä sitä tietää? Mutta pahinta pelkään, että keskustelusta ei tulisi mitään muuta kuin keskinäistä riitelyä. Arvaapa miksi? Koska alalla olevat eivät pidä, ja kestä heihin, tai psykiatriaan kohdistuvaa kritiikkiä. Ja toinen asia on heillä oleva tietynlainen "uskonto". Eli he uskovat olevansa automaattisesti oikeassa. Heillä on sellainen lähtökohta. Lisäksi, he eivät edes näe omissa hoitokäytönnöissään, hoitokulttuurissaan, tai asiakaspalvelussaan mitään vikoja.

        Kuten olen sanonut jo niin monta kertaa. Että mt-puolesta vastaavien täytyy järjestää sellaisia kyselyitä, mitä he itse toivoisivat omalta hoidoltaan ja käyttämiltään palveluilta. Sama koskaa asiakastyytyväisyyttä. Mutta niissä kyselyissä olisi hyvä olla sellaisiakin suoria kysymyksiä, eli puhdasta kritiikkiä. Koska se kehittää ihan jokaista tiedettä. Ei psykiatria, tai mikään muukaan tiede, tai muu ole yhtään sen ylempänä ja parempi. Nk. en minäkään koe, tai tunne olevani ketään, tai muita parempi, tai moraalisesti ylevämpi.

        Viimeisen lauseesi kohdalla, että miksi minun pitäisi ylipäätään vastata. Koska se on hieman loukkaava. En ainakaan tarkoita, toivo, tai halua kenellekään mitään pahaa. Eikä minulla ole ainakaan mitään "salattuja motiiveja". Osallistun vain keskusteluun. Riittääkö tämä vastaukseksi? Koska minun ei tarvitse ryhtyä selittelemään, tai perustelemaan kenellekään omaa toimintaani. Päättele siitä sitten jotakin.

        Siinä voisikin olla jotain camp henkistä huumoria, jos tänne saisi kunnon flamewarin lääkäreiden ja potilaiden kesken. Otetaanko omaiset erotuomareiksi?

        Mutta miten suurta hyötyä todellisuudesta lääkäreistä täällä olisi? Tämähän ei suorastaan ole sellainen ”kysy lääkäriltä foorumi”?

        Jos isoja linjoja ajatellaan, vaikka täälläkin väläytetyllä diagnoosien tai kirjauksen lopettamista, niin lääkäreillä on niiden asioiden kanssa marginaalisesti tekemistä.

        Teoriassa sen pitäisi varmaan olla THL joka jossain tutkimuksessaan saisi niin masiivista tietoa kyseisten toimenpiteiden lopettamisen hyödyistä, että lähtisi STM:n kanssa kehittämään tai ehdottelemaan vaikka poikkeus lainsäädäntöä jotain kokeilujaksoa varten. Eduskunnasta ja STM:stä homma varmaan palautuisi THL:n alaisuuteen jossa sitten THL rupeaisi jonkun tai joidenkin hyte aluieden kanssa tekemään jotain pilotti kokeilua. Jonka tuloksista sitten taas väännettäisiin kättä, onko ne riittävän hyviä, että siitä jotain pysyvää lakialoitetta lähdettäisiin tekemään.

        Pikanakin puhuttaisiin vuosikymmenen projektista, tuhansista henkilötuovuosista ja projektista jossa miljoonat eurot on hiluja.

        Tämä nyt tällaisena väsyneenä, hatusta heitettynä skenaariona. Mutta mikäänhän ei estä teitä tekemästä omaa kansalaisaloitetta, sillä ohitatte aika monta vaihetta kyseisestä ruljanssista.

        Mutta mitä sitten lääkäreihin tälle foorumille tulee, niin jos tuollaiset lainsäädäntö asiat jätetään pois, niin siihenhän jää sitten jäljelle oikeastaan se kinastelu siitä, että kuka kohteli ja ketä silkkihansikkain.

        Eli tilanne foorumilla olisi about sama kuin nyttenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ollut aikoinaan potilaspuolella pitkään, mutta psyykettä koskevat aiheet kiinnostavat tosi paljon.
        Huomaan, että nämä tarkentavat kysymykset on ilmeisesti kirjoittanut alalla oleva ihminen.
        Järkeen käypää tekstiä, antaa miettimisen aihetta.

        Sen mitä olen seurannut, niin monet eivät taida ymmärtää esim. pakkohoitoon liittyviä syitä ja käytäntöjä.
        Joku voi olla niin sairas, että voi olla vaaraksi itselleen tai muille, niin pakkohan silloin on hoitoon laittaa, jo suojellakseen ihmistä itseään, sekä myös muita. Syvässä psykoosissa oleva ihminen ei yleensä itse tiedä, mitä tekee, ja joskus joillain teoilla voi olla peruuttamattomat seuraukset.

        Joskus tulee myös mieleen, että odottavatko ihmiset/potilaat, että lääkäreiden täytyisi heidät parantaa.
        Hoito itsessään ei suoraan paranna ketään, mutta sieltä pystyy saamaan " työkalut ", joiden avulla on mahdollista auttaa itse itseään. Saa keinot ja tavat, saa itsensä ymmärtämään, mikä on vialla, mitä sille voisi yrittää tehdä pärjätäkseen. Jos/kun on psyykkisesti huonossa kunnossa, ei nämäkään ihan helpolla onnistu.

        Terapioidenkin on tarkoitus olla sellaisia, että potilas itse oivaltaa asioita. Tuskin terapeutti suoraan sanoo, kuinka pitäisi tehdä tai ajatella, eivätkä he saa myöskään johdatella potilaita esim. epäilemällä jotain asioita.

        Loppujen lopuksi kaikki lähtee omasta itsestä, oma psyyke se on, joka alkaa reistailla ( jos alkaa ), omaa psyykettä on yritettävä mielellään saada parempaan kuntoon. Useimmiten ihminen toimii, tekee ja ajattelee tavoilla, jotka itsestä hyvältä tuntuu.
        Jos vaikutteet tulevat ulkopuolelta ( mitkä voivat saada ihmisen voimaan huonosti ), silti se on ihminen itse, jonka psyykessä ne vaikuttavat. Ja itsensä eteen työ on tehtävä voidakseen paremmin. Siihen ei riitä muiden, tai vaikka yhteiskunnan, tai lääkäreiden syyttely. Se ei auta itseä voimaan yhtään sen paremmin.

        Omasta kokemuksesta tiedän, mitä oli, kun psyyke sairastui, millaisia olivat vuodet, kun olin sairaana, hoidot ja lääkitykset, kaikki mikä koko pakettiin sisältyi.
        Toipuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtää kaikkea monilta eri suunnilta, kaikki apu ei ollut hyväksi, mutta paljosta oli apua.
        Sen verran voin sanoa jälkeenpäin, etten olisi ollut hengissä enää moneen vuoteen, jos en olisi oikealla hetkellä saanut oikeanlaista apua.

        Okay, tuli käytyä läpi pakkohoitoja, lääkehaittoja, vieroitusoireita, eri laitosten laidasta laitaan käyttäytyvät henkilökunnat, ym.
        Ei ole aina helppoa ollut, ei todellakaan. Silti kaikesta voi selvitä, kun keskittyy oikeisiin, tärkeisiin asioihin. Ei sekään auta, jos on negatiivisesti uhmakkaalla kannalla koko ajan.
        Joustoa on hyvä olla puolin ja toisin, kaikkeen ei pidäkään suostua, ja omat mielipiteet on hyvä sanoa.

        Enkä vähättele tai tuomitse ketään, voin kertoa vain omakohtaisesta kokemuksesta.
        Ihmeellisesti ihminen voi selvitä uskomattomimmistakin asioista, siihen auttaa aika paljon usko omaan itseen, ja luotto siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi. Omasta asenteestakin on paljon apua.

        Itse en ainakaan saanut koskaan mitään muuta "apua", "hoitoa", tai "tukea", kuin rätkäistyt ja leimaavat diagnoosit, terveyttä ja aivojen toimintaa vahingoittavat ja tuhoavat myrkkylääkkeet, ja asenteellisuutta, alistamista, kontrollointia, ja kiusaamista. Niiden päälle vielä lasku. Mutta hyvä, jos joku on ollut tyytyväinen hoitoonsa, tai alistuu moiseen kohteluun ja hyödyttömiin hoitoihin. Muista en tiedä, minkälaista hoitoa ovat muut omalle osalleen saaneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ollut aikoinaan potilaspuolella pitkään, mutta psyykettä koskevat aiheet kiinnostavat tosi paljon.
        Huomaan, että nämä tarkentavat kysymykset on ilmeisesti kirjoittanut alalla oleva ihminen.
        Järkeen käypää tekstiä, antaa miettimisen aihetta.

        Sen mitä olen seurannut, niin monet eivät taida ymmärtää esim. pakkohoitoon liittyviä syitä ja käytäntöjä.
        Joku voi olla niin sairas, että voi olla vaaraksi itselleen tai muille, niin pakkohan silloin on hoitoon laittaa, jo suojellakseen ihmistä itseään, sekä myös muita. Syvässä psykoosissa oleva ihminen ei yleensä itse tiedä, mitä tekee, ja joskus joillain teoilla voi olla peruuttamattomat seuraukset.

        Joskus tulee myös mieleen, että odottavatko ihmiset/potilaat, että lääkäreiden täytyisi heidät parantaa.
        Hoito itsessään ei suoraan paranna ketään, mutta sieltä pystyy saamaan " työkalut ", joiden avulla on mahdollista auttaa itse itseään. Saa keinot ja tavat, saa itsensä ymmärtämään, mikä on vialla, mitä sille voisi yrittää tehdä pärjätäkseen. Jos/kun on psyykkisesti huonossa kunnossa, ei nämäkään ihan helpolla onnistu.

        Terapioidenkin on tarkoitus olla sellaisia, että potilas itse oivaltaa asioita. Tuskin terapeutti suoraan sanoo, kuinka pitäisi tehdä tai ajatella, eivätkä he saa myöskään johdatella potilaita esim. epäilemällä jotain asioita.

        Loppujen lopuksi kaikki lähtee omasta itsestä, oma psyyke se on, joka alkaa reistailla ( jos alkaa ), omaa psyykettä on yritettävä mielellään saada parempaan kuntoon. Useimmiten ihminen toimii, tekee ja ajattelee tavoilla, jotka itsestä hyvältä tuntuu.
        Jos vaikutteet tulevat ulkopuolelta ( mitkä voivat saada ihmisen voimaan huonosti ), silti se on ihminen itse, jonka psyykessä ne vaikuttavat. Ja itsensä eteen työ on tehtävä voidakseen paremmin. Siihen ei riitä muiden, tai vaikka yhteiskunnan, tai lääkäreiden syyttely. Se ei auta itseä voimaan yhtään sen paremmin.

        Omasta kokemuksesta tiedän, mitä oli, kun psyyke sairastui, millaisia olivat vuodet, kun olin sairaana, hoidot ja lääkitykset, kaikki mikä koko pakettiin sisältyi.
        Toipuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtää kaikkea monilta eri suunnilta, kaikki apu ei ollut hyväksi, mutta paljosta oli apua.
        Sen verran voin sanoa jälkeenpäin, etten olisi ollut hengissä enää moneen vuoteen, jos en olisi oikealla hetkellä saanut oikeanlaista apua.

        Okay, tuli käytyä läpi pakkohoitoja, lääkehaittoja, vieroitusoireita, eri laitosten laidasta laitaan käyttäytyvät henkilökunnat, ym.
        Ei ole aina helppoa ollut, ei todellakaan. Silti kaikesta voi selvitä, kun keskittyy oikeisiin, tärkeisiin asioihin. Ei sekään auta, jos on negatiivisesti uhmakkaalla kannalla koko ajan.
        Joustoa on hyvä olla puolin ja toisin, kaikkeen ei pidäkään suostua, ja omat mielipiteet on hyvä sanoa.

        Enkä vähättele tai tuomitse ketään, voin kertoa vain omakohtaisesta kokemuksesta.
        Ihmeellisesti ihminen voi selvitä uskomattomimmistakin asioista, siihen auttaa aika paljon usko omaan itseen, ja luotto siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi. Omasta asenteestakin on paljon apua.

        Pakkohoitoon määräämiseen liittyy silti enemmän tai vähemmän eettisesti katsottuna ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta arveluttavia piirteitä. Käytännössä potilailla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Lääkäreillä on niissä asioissa liikaa valtaa, ja sitä ja asemaansa voi käyttää väärin. Eikä päätöksistä, tai muista hoitoon liittyvistä asioista valittamisesta, tai kanteluista ole mitään hyötyä. Vaikka niitä tarjotaan keinoksi ajaa omaa asiaansa. Mt-diagnosoitujen asema on erittäin huono, katsoi sitä juridiselta, ihmisoikeuksien, tai eettisyyden puolelta miten päin tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoitoon määräämiseen liittyy silti enemmän tai vähemmän eettisesti katsottuna ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta arveluttavia piirteitä. Käytännössä potilailla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Lääkäreillä on niissä asioissa liikaa valtaa, ja sitä ja asemaansa voi käyttää väärin. Eikä päätöksistä, tai muista hoitoon liittyvistä asioista valittamisesta, tai kanteluista ole mitään hyötyä. Vaikka niitä tarjotaan keinoksi ajaa omaa asiaansa. Mt-diagnosoitujen asema on erittäin huono, katsoi sitä juridiselta, ihmisoikeuksien, tai eettisyyden puolelta miten päin tahansa.

        Harvat lääkärit ovat sellaisia, että käyttävät valtaansa väärin. Sen olen huomannut psykiatrian puolella, etenkin siinä vaiheessa, kun olin itse jo toipunut ja ymmärsin asioita vähän eri kulmasta, kuin miten huonommillaan ollessani.
        Joskus potilaan ollessa tosi huonossa kunnossa, henkilökunta joutuu käyttämään jonkinlaista valtaa, sairasta ihmistä ei muuten saa rauhoittumaan. Jos vaikka psykoosipotilas alkaa riehua ja olla aggressiivinen, on pakko ottaa " valta " käyttöön.

        Kerran kyseenalaistin asioita mm. lääkitykseen liittyen, ja muutenkin oli aika vaativa keskustelu psykiatrin kanssa. Olin tietoinen, että piti miettiä, mitä sanon, koska tuon vallan kuitenkin tiedän olevan olemassa.
        Lääkäri oli jälkeenpäin kirjannut käyntitekstiin " pakkohoidon kriteerit evät täyttyneet ". Eli tuossa tapauksessa ei ainakaan lääkäri käyttänyt minkäänlaista valtaa, ei väärin eikä muutenkaan.

        On menneisyydessä tullut koettua sekä hyvää että huonoa, joten jollain tavalla sitä kuitenkin odottaa " lähes mitä vaan ". Ehkä se on jopa turha pelko, koska ei lääkäreilläkään mitään ylivaltaa ole, lait ne koskee heitäkin. Vääryyksistä voi aina ilmoittaa ylemmäksi, mutta olisi paras, että sen pystyy jollain tavalla näyttämään todeksi.

        Kun osaa tilanteissa olla rauhallinen, järjissään, asiallinen, pärjää ihan hyvin.
        Sitten ei välttämättä pärjää, jos ottaa asenteen " hyökkää tai puolustaudu ", sellaisella ei saa mitään aikaiseksi. Rakentava keskustelu on aina paras, metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
        Vuosien varrella on tullut nähtyä henkilökuntaa laidasta laitaan, mutta niin on myös nähnyt potilaita/potilastovereita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vasta kuoli se yksi entinen BB-julkku sepelvaltimotautiin psykiatrian osastolla ilman kunnollisia tutkimuksia ja hoitoa. Oli rinnasta ahdistanut. Oli laitettu psyyken piikkiin.

        Se ei ollut millään osastolla ollut. Mitähän sitä on taas luettu...?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ainakaan saanut koskaan mitään muuta "apua", "hoitoa", tai "tukea", kuin rätkäistyt ja leimaavat diagnoosit, terveyttä ja aivojen toimintaa vahingoittavat ja tuhoavat myrkkylääkkeet, ja asenteellisuutta, alistamista, kontrollointia, ja kiusaamista. Niiden päälle vielä lasku. Mutta hyvä, jos joku on ollut tyytyväinen hoitoonsa, tai alistuu moiseen kohteluun ja hyödyttömiin hoitoihin. Muista en tiedä, minkälaista hoitoa ovat muut omalle osalleen saaneet.

        Melkein kuin olisin edellisen itse kirjoittanut, mutta joitain vuosia sitten.
        Noin oli toki minunkin kohdallani, mutta noin oli, ei ole enää.
        En ole jäänyt roikkumaan muistoihin, en kyllä suosittele sitä muillekaan.
        Jos tilanne on nyt parempi kuin aiemmin, niin olisi hyvä olla vain tyytyväinen.
        Niitä menneitäkään kun ei saa pois pyyhittyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvat lääkärit ovat sellaisia, että käyttävät valtaansa väärin. Sen olen huomannut psykiatrian puolella, etenkin siinä vaiheessa, kun olin itse jo toipunut ja ymmärsin asioita vähän eri kulmasta, kuin miten huonommillaan ollessani.
        Joskus potilaan ollessa tosi huonossa kunnossa, henkilökunta joutuu käyttämään jonkinlaista valtaa, sairasta ihmistä ei muuten saa rauhoittumaan. Jos vaikka psykoosipotilas alkaa riehua ja olla aggressiivinen, on pakko ottaa " valta " käyttöön.

        Kerran kyseenalaistin asioita mm. lääkitykseen liittyen, ja muutenkin oli aika vaativa keskustelu psykiatrin kanssa. Olin tietoinen, että piti miettiä, mitä sanon, koska tuon vallan kuitenkin tiedän olevan olemassa.
        Lääkäri oli jälkeenpäin kirjannut käyntitekstiin " pakkohoidon kriteerit evät täyttyneet ". Eli tuossa tapauksessa ei ainakaan lääkäri käyttänyt minkäänlaista valtaa, ei väärin eikä muutenkaan.

        On menneisyydessä tullut koettua sekä hyvää että huonoa, joten jollain tavalla sitä kuitenkin odottaa " lähes mitä vaan ". Ehkä se on jopa turha pelko, koska ei lääkäreilläkään mitään ylivaltaa ole, lait ne koskee heitäkin. Vääryyksistä voi aina ilmoittaa ylemmäksi, mutta olisi paras, että sen pystyy jollain tavalla näyttämään todeksi.

        Kun osaa tilanteissa olla rauhallinen, järjissään, asiallinen, pärjää ihan hyvin.
        Sitten ei välttämättä pärjää, jos ottaa asenteen " hyökkää tai puolustaudu ", sellaisella ei saa mitään aikaiseksi. Rakentava keskustelu on aina paras, metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
        Vuosien varrella on tullut nähtyä henkilökuntaa laidasta laitaan, mutta niin on myös nähnyt potilaita/potilastovereita.

        Miksei lääkäreiden tarvitse pystyä näyttämään mitään mielisairautta todeksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoitoon määräämiseen liittyy silti enemmän tai vähemmän eettisesti katsottuna ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta arveluttavia piirteitä. Käytännössä potilailla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Lääkäreillä on niissä asioissa liikaa valtaa, ja sitä ja asemaansa voi käyttää väärin. Eikä päätöksistä, tai muista hoitoon liittyvistä asioista valittamisesta, tai kanteluista ole mitään hyötyä. Vaikka niitä tarjotaan keinoksi ajaa omaa asiaansa. Mt-diagnosoitujen asema on erittäin huono, katsoi sitä juridiselta, ihmisoikeuksien, tai eettisyyden puolelta miten päin tahansa.

        Lääkäreillä ei pitäisi olla mitään valtaa laittaa ihmisiä vankilaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ainakaan saanut koskaan mitään muuta "apua", "hoitoa", tai "tukea", kuin rätkäistyt ja leimaavat diagnoosit, terveyttä ja aivojen toimintaa vahingoittavat ja tuhoavat myrkkylääkkeet, ja asenteellisuutta, alistamista, kontrollointia, ja kiusaamista. Niiden päälle vielä lasku. Mutta hyvä, jos joku on ollut tyytyväinen hoitoonsa, tai alistuu moiseen kohteluun ja hyödyttömiin hoitoihin. Muista en tiedä, minkälaista hoitoa ovat muut omalle osalleen saaneet.

        Hei. Nyt mä keksin.

        Mieti miten hienoa olis jos olis vaikka sellanen systeemi, että hoitaja kirjottais jonnekki muistiin, että onko se tarjonnu jotain hoitoa tai apua.

        Sit sieltä vois silleen jälkikäteen lukee, että "lol oompa ollu sekasi tai hoidonvastanen, kun en ole tohonkaan hoitoon tarttunu, vaikka toihan ois ollu tosi hyvä mitä tarjottiin."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkäreillä ei pitäisi olla mitään valtaa laittaa ihmisiä vankilaan.

        Lääkärit eivät laita ketään vankilaan.
        Tuomarit ovat heitä, jotka vankilaan laittamisesta päättävät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei. Nyt mä keksin.

        Mieti miten hienoa olis jos olis vaikka sellanen systeemi, että hoitaja kirjottais jonnekki muistiin, että onko se tarjonnu jotain hoitoa tai apua.

        Sit sieltä vois silleen jälkikäteen lukee, että "lol oompa ollu sekasi tai hoidonvastanen, kun en ole tohonkaan hoitoon tarttunu, vaikka toihan ois ollu tosi hyvä mitä tarjottiin."

        Itse sain apua vasta kun olin valmis vastaanottamaan sitä.
        Alusta alkaen olisi autettu, mutta alussa en suostunut minkäänlaiseen hoitoon.
        Hyvän hoidon saamiseksi piti odottaa parikymmentä vuotta. Toki olin itse syypää siihen, että kaikki venyi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit eivät laita ketään vankilaan.
        Tuomarit ovat heitä, jotka vankilaan laittamisesta päättävät.

        Paikka josta ei pääse pois, on vankila. Mielisairaala on vankila.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paikka josta ei pääse pois, on vankila. Mielisairaala on vankila.

        Noista molemmista pääsee jossain vaiheessa pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kysymyksistä. Vastaan niihin parhaani mukaan.

        1. Annetuilla diagnooseilla ei välttämättä paranneta, tai edistetä potilaan henkistä hyvinvointia, tai lisätä milllään tavalla elämänlaatua. Nykyiset psykiatriset määritelmät vain leimaavat potilaita, eivät lisää itsetuntoa, eivätkä auta "paranemaan". Monet, jotka ovat vuosikymmenien ajan eläneet niiden heille heistä tehtyjen anayysien, tarkkailun, tai hoitajien tekemien raporttien ja lääkäreiden heistä tekemien diagnoosien kanssa, ovat kokeneet niistä aiheutuvan vain haittaa mm. terveyskeskuksessa, tai muissa somaattisen puolen yksiköissä asioidessaan. Koska potilaita kohdellaan heille annettujen diagnoosien mukaan. Eli, jos henkilöllä esim. todetaan paranoidinen skitsofrenia, niin häntä ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän kertoo oireistaan esim. somaattisen puolen lääkärille. Eli ts. hänen oireensa, ja sairautensa, vaikka ne olisivatkin somaattispohjaisia ja peräisiä, jäävät kokonaan tutkimatta ja hoitamatta.

        Diagnoosipohjaisen ajattelun sijaan olisi useamman potilaan kohdalla enemmän hyötyä siitä, että hoitohenkilöstö paneutuisi potilaan oireiden taustalla oleviin syihin. Jos esim. potilaalla on psykososiaalisissa, tai vuorovaikutuksissa ongelmia esim. kotona, niin keskitytään siihen. Eli niihin tekijöihin, jotka lisäävät yksilön hyvinvointia. Ongelmien ratkaisukeskeinen lähestymistapa on huomattavasti järkevämpi, oikeampi ja ihmisen kannalta inhimillisempi.

        2. Nykyiset tavat tehdä raportteja, epikriisejä, tai kirjauksia Omakantaan eivät kylläkään tee mitään muuta, kuin haittaa mt-diagnosoiduille. Eli ne aiheuttavat vain leimaamista. "Kerran hullu, aina hullu"-tapaan. Vaikka kuinka väitettäisiin, että terveydenhuollossa ei käyttäydytä asenteellisesti tiettyjä potilasryhmiä, niin se ei silti pidä paikkaansa. Tämä näkyy nimenomaan selvästi niissä tapauksissa, jolloin potilas menee kertomaan oireistaan terveyskeskukseen. Aina ei saa lähetettä, tai ei uskota, tai sitten on jopa laitettu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Etenkin niissä tapauksissa, jos potilas valittelee väsymystä ja masennusta. Edellä mainittuja oireita on monissa autoimmuunisairauksissa, puutostiloissa, kilpirauhasen ja sydämen vajaatoiminnassa, CFS, ja monissa muissakin sairauksissa. Silti, jos kyseessä on mt-potilas, niin yleensä oireiden syynä pidetään perussairautta, mikä Omakannassa on laitettu psyykkisperäiseksi. Alalla ajatellaan liian usein, lähes systemaattisesti, että kaikki oireet johtuvat mt-diagnosoiduilla vain ja ainoastaan psyykkisestä sairaudesta. Mitä tulee kysymykseesi, niin jos ihmistä autetaan hänen oireidensa taustalla oleviin syihin ja ongelmien ratkaisukeskeisesti, vahvistetaan itsetuntoa, kohdellaan ihmisenä, eikä potilaana, ja annetaan ihmiselle itselle ne palikat käteen selviytyä, ja esim. integroitua onnistuneesti tässä yhteiskunnassa. Niin uskon kyllä, että ihminen pärjää huomattavasti paremmin.

        4. En käsitä, mitä tarkoitit sillä, että nykyisillä psykiatriassa käytössä olevilla menetelmillä muka toimittaisiin yhtään sen ratkaisukeskeisemmin, tai voimavaroja lisäävästi. Ei ainakaan ne tavat toimia, millä tavalla psykiatriassa toimitaan, paranna, tai edesauta kenenkään paranemista. Ei ainakaan diagnoosi ja lääkekeskeinen linja.

        4. Ratkaisukeskeisiä terapioita on varmaan Suomessa monenlaisia ja on varmasti erilaisia alalla olevia, jotka niitä tarjoavat. Ne kuulostavat ihan hyviltä.

        3., 6, 7 ja 8.Kyselyjä ei ole kohdennettu aiemman potilashistorian omaaville. Osa poistuu hoidon piiristä, joko huonon kohtelun, tai sitten sen, takia, eivät ole tulleet kuulluksi, tai saaneet mitään hyötyä hoidosta. Ja osa varmasti vastaa galluppeihin tietynlaisesta pelosta, seuraamusten tms. Tai sitten jos kyseessä on neuroleptejä käyttävä, niin kyseiset lääkkeet vaikuttavat potilaisiin hieman huumaavasti, ja aivotoimintaa heikentävästi. He eivät tiedä mistään paremmasta.

        9. Otin esille pakkohoidon, itsemääräämiseen liittyvät asiat, ja liikkumisvapautta rajoittavat toimenpiteet. Siksi, koska ne rikkovat ihmisoikeuksia ja kaikkia eettisiä sääntöjä. Se, että jonkun mielipidettä ei kysytä lääkärin vastaanotolla, joka päättää toisen ihmisen ja elämänsä puolesta, siihen liittyy niin paljon mahdollisuuksia, että lääkäri käyttää valtaa väärin ja toimii mielivaltaisesti. Kysyit, mitä sen tilalle. Pitää lisätä lakiin enemmän ihmisten oikeuksia päättää omaan hoitonsa liittyvistä asioista. En niinkään ota kantaa, että minkälaista "hoitoa" sen tilalle olisi tultava. Ehkä silti se hoito, tai tapa auttaa ihmisiä olisi nykyistä huomattavasti enemmän humaanimpaa, eettisempää, ja empaattisempaa. Eikä nähtäisi ja kohdeltaisi minkään sairauden, tai diagnoosikeskeisen viitekehyksen sisällä. Että kohdattaisiin ja kohdeltaisiin ihmisenä. Sitä varmasti moni toivoisi.

        Eli ei saisi ylläpitää rekisteriä, jolla voitaisiin lähettää kysely aikaisemman potilashistorian omaaville?!?!?!

        Enää yksi tarkentava kysymys. Kuinka tyhmä täytyy olla että ei enää itse tajua olevansa tyhmä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli ei saisi ylläpitää rekisteriä, jolla voitaisiin lähettää kysely aikaisemman potilashistorian omaaville?!?!?!

        Enää yksi tarkentava kysymys. Kuinka tyhmä täytyy olla että ei enää itse tajua olevansa tyhmä?

        Kyselyn pystyy kyllä järjestämään avoimesti verkkoon, eli netin kautta tehtäväksi. Ymmärsitkö itse ottaa huomioon tuota mahdollisuutta? Millainen lienee oman aivokapasiteettisi ja sen käytön laita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli ei saisi ylläpitää rekisteriä, jolla voitaisiin lähettää kysely aikaisemman potilashistorian omaaville?!?!?!

        Enää yksi tarkentava kysymys. Kuinka tyhmä täytyy olla että ei enää itse tajua olevansa tyhmä?

        Pienenä lisäyksenä: kun joku alkaa laittaa sellaisen melkein kymmenen kohdan kyselyn, niin ei siihen jaksa välttämättä vastata ihan niin spefisisesti, niin että tulisi jokainen asia selvennettyä. Unohtui täsmentää, että tietysti kysely pitää tehdä toisilla keinoilla. Joku näyttää etsivän tarkoituksella jonkun kirjoittamasta mielipiteestä sieltä virheitä. Henkilökohtaisuuksiin tai analyyseihin meneminen on huonoa käytöstä. Viimeksi mainittu ei ole enää asiallista kommentoimista, vaan erittäin huonoa tapaa osallistua somekeskusteluun.

        Mikäli kyseistä kyselyä ei järjestettäisi Omakannasta, tai muusta tietokannasta ja järjestelmästä löytyvistä asiakastiedoista, niin tottakai siinä tapauksessa se pitää tehdä muilla tavoilla, mm. netin kautta järjestettävästä kaikille avoimesta gallupista. Sehän on itsestäänselvä asia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paikka josta ei pääse pois, on vankila. Mielisairaala on vankila.

        Mielisairaalasta lentää heti omilleen jun joku vähänkään saa vihiä että saattaisit pärjätä itsenäisesti.

        Yhteiskunta ei todellakaan maksa viittäsataa vuorokausi ylläpitoa vain sen takia että sinä olet oikeassa ja loppu yhteiskunta väärässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyselyn pystyy kyllä järjestämään avoimesti verkkoon, eli netin kautta tehtäväksi. Ymmärsitkö itse ottaa huomioon tuota mahdollisuutta? Millainen lienee oman aivokapasiteettisi ja sen käytön laita?

        Kiitos aloittaneiden hyte-alueiden tälläkin hetkellä verkossa on ennätysmäärä miepä alan kyselyitä.

        Ja jos meikäläisen tasonen ameeba, on näitä täytelly riesaks asti, niin kapasiteetin puutos ei ainakaan pitäs olla selitys sille, että miksi niin ei ole käynyt tekemässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pienenä lisäyksenä: kun joku alkaa laittaa sellaisen melkein kymmenen kohdan kyselyn, niin ei siihen jaksa välttämättä vastata ihan niin spefisisesti, niin että tulisi jokainen asia selvennettyä. Unohtui täsmentää, että tietysti kysely pitää tehdä toisilla keinoilla. Joku näyttää etsivän tarkoituksella jonkun kirjoittamasta mielipiteestä sieltä virheitä. Henkilökohtaisuuksiin tai analyyseihin meneminen on huonoa käytöstä. Viimeksi mainittu ei ole enää asiallista kommentoimista, vaan erittäin huonoa tapaa osallistua somekeskusteluun.

        Mikäli kyseistä kyselyä ei järjestettäisi Omakannasta, tai muusta tietokannasta ja järjestelmästä löytyvistä asiakastiedoista, niin tottakai siinä tapauksessa se pitää tehdä muilla tavoilla, mm. netin kautta järjestettävästä kaikille avoimesta gallupista. Sehän on itsestäänselvä asia.

        Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että ihminen pureskelisi fantasiansa ensin omassa päässään niin, etteivät ne mahdottomasti olisi ristiriidassa keskenään?

        Mutta jos totta puhutaan, niin tässäkään tapauksessa ei ole kyse siitä etteikö suomessa muka järjestettäisi riittävästi, tai riittävän laajoja kyselyjä mielenterveyskuntoutujille, vaan pelkästään siitä, ettei haluta hyväksyä vastauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noista molemmista pääsee jossain vaiheessa pois.

        Mielisairaala on vankila.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaalasta lentää heti omilleen jun joku vähänkään saa vihiä että saattaisit pärjätä itsenäisesti.

        Yhteiskunta ei todellakaan maksa viittäsataa vuorokausi ylläpitoa vain sen takia että sinä olet oikeassa ja loppu yhteiskunta väärässä.

        Paikka on kuitenkin vankila.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että ihminen pureskelisi fantasiansa ensin omassa päässään niin, etteivät ne mahdottomasti olisi ristiriidassa keskenään?

        Mutta jos totta puhutaan, niin tässäkään tapauksessa ei ole kyse siitä etteikö suomessa muka järjestettäisi riittävästi, tai riittävän laajoja kyselyjä mielenterveyskuntoutujille, vaan pelkästään siitä, ettei haluta hyväksyä vastauksia.

        Totta puhuen, ei minulla taida olla enää mitään fantasioita, tai illuusioita tässä elämässä. Ne ovat karisseet kaikkien kokemusten myötä. Yritän sanoa asioita ja tehdä ehdotuksia positiivisessa valossa, vaikka ne olisivatkin epärealistisia. Eli eivät siis toteutuisi koskaan. Vaikka sellaisia laaja-alaisempia, tarkkoja ja kritiikkiäkin sisältäviä kyselyitä järjestettäisiin, niin mitä vakuutusta olisi siitä, että tulokset julkaistaisiin kokonaisuudessaan rehellisesti, tai että niistä otettaisiin opiksi? Ts. sovellettaisiin käytännössä. Että alaa kehitettäisiin, uudistettaisiin, tai muutettaisiin vakiintuneiksi muuttuneita käytöntöjä, tai alalla vallitsevaa hoito ja asennekulttuuria. Eihän siitä olisi mitään vakuutta. Joten siinä mielessä komppaan viimeistä lausettasi täysin. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Psykiatria ja siellä toimivat eivät koskaan halua, tai tule hyväksymään palveluita käyttävien asiakkaiden mielipiteitä, tai toiveita. Jos ne ovat liian jyrkässä ristiriidassa, tai kyseenalaistavat alalle vakiintuneita käytäntöjä. Johtuneeko se kenties alalla olevasta ja juurtuneesta mm. ylimielisyydestä ja valmiiksi otetusta asenteellisuudesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaalasta lentää heti omilleen jun joku vähänkään saa vihiä että saattaisit pärjätä itsenäisesti.

        Yhteiskunta ei todellakaan maksa viittäsataa vuorokausi ylläpitoa vain sen takia että sinä olet oikeassa ja loppu yhteiskunta väärässä.

        Totta. Kustannuskysymys pitkälti.
        Sairaalaan ei ole helppoa päästä edes niiden, jotka sinne itse haluaisivat päästä saadakseen hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta. Kustannuskysymys pitkälti.
        Sairaalaan ei ole helppoa päästä edes niiden, jotka sinne itse haluaisivat päästä saadakseen hoitoa.

        Mielisairaalaan joutuu tosi helposti jos lääkäri väittää henkilön käyttäytyvän väärin. Ja mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaalaan joutuu tosi helposti jos lääkäri väittää henkilön käyttäytyvän väärin. Ja mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus.

        Ei pääse helposti tai vahingossa. Oletko koskaan edes vetänyt sitä mankelia läpi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kysymyksistä. Vastaan niihin parhaani mukaan.

        1. Annetuilla diagnooseilla ei välttämättä paranneta, tai edistetä potilaan henkistä hyvinvointia, tai lisätä milllään tavalla elämänlaatua. Nykyiset psykiatriset määritelmät vain leimaavat potilaita, eivät lisää itsetuntoa, eivätkä auta "paranemaan". Monet, jotka ovat vuosikymmenien ajan eläneet niiden heille heistä tehtyjen anayysien, tarkkailun, tai hoitajien tekemien raporttien ja lääkäreiden heistä tekemien diagnoosien kanssa, ovat kokeneet niistä aiheutuvan vain haittaa mm. terveyskeskuksessa, tai muissa somaattisen puolen yksiköissä asioidessaan. Koska potilaita kohdellaan heille annettujen diagnoosien mukaan. Eli, jos henkilöllä esim. todetaan paranoidinen skitsofrenia, niin häntä ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän kertoo oireistaan esim. somaattisen puolen lääkärille. Eli ts. hänen oireensa, ja sairautensa, vaikka ne olisivatkin somaattispohjaisia ja peräisiä, jäävät kokonaan tutkimatta ja hoitamatta.

        Diagnoosipohjaisen ajattelun sijaan olisi useamman potilaan kohdalla enemmän hyötyä siitä, että hoitohenkilöstö paneutuisi potilaan oireiden taustalla oleviin syihin. Jos esim. potilaalla on psykososiaalisissa, tai vuorovaikutuksissa ongelmia esim. kotona, niin keskitytään siihen. Eli niihin tekijöihin, jotka lisäävät yksilön hyvinvointia. Ongelmien ratkaisukeskeinen lähestymistapa on huomattavasti järkevämpi, oikeampi ja ihmisen kannalta inhimillisempi.

        2. Nykyiset tavat tehdä raportteja, epikriisejä, tai kirjauksia Omakantaan eivät kylläkään tee mitään muuta, kuin haittaa mt-diagnosoiduille. Eli ne aiheuttavat vain leimaamista. "Kerran hullu, aina hullu"-tapaan. Vaikka kuinka väitettäisiin, että terveydenhuollossa ei käyttäydytä asenteellisesti tiettyjä potilasryhmiä, niin se ei silti pidä paikkaansa. Tämä näkyy nimenomaan selvästi niissä tapauksissa, jolloin potilas menee kertomaan oireistaan terveyskeskukseen. Aina ei saa lähetettä, tai ei uskota, tai sitten on jopa laitettu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Etenkin niissä tapauksissa, jos potilas valittelee väsymystä ja masennusta. Edellä mainittuja oireita on monissa autoimmuunisairauksissa, puutostiloissa, kilpirauhasen ja sydämen vajaatoiminnassa, CFS, ja monissa muissakin sairauksissa. Silti, jos kyseessä on mt-potilas, niin yleensä oireiden syynä pidetään perussairautta, mikä Omakannassa on laitettu psyykkisperäiseksi. Alalla ajatellaan liian usein, lähes systemaattisesti, että kaikki oireet johtuvat mt-diagnosoiduilla vain ja ainoastaan psyykkisestä sairaudesta. Mitä tulee kysymykseesi, niin jos ihmistä autetaan hänen oireidensa taustalla oleviin syihin ja ongelmien ratkaisukeskeisesti, vahvistetaan itsetuntoa, kohdellaan ihmisenä, eikä potilaana, ja annetaan ihmiselle itselle ne palikat käteen selviytyä, ja esim. integroitua onnistuneesti tässä yhteiskunnassa. Niin uskon kyllä, että ihminen pärjää huomattavasti paremmin.

        4. En käsitä, mitä tarkoitit sillä, että nykyisillä psykiatriassa käytössä olevilla menetelmillä muka toimittaisiin yhtään sen ratkaisukeskeisemmin, tai voimavaroja lisäävästi. Ei ainakaan ne tavat toimia, millä tavalla psykiatriassa toimitaan, paranna, tai edesauta kenenkään paranemista. Ei ainakaan diagnoosi ja lääkekeskeinen linja.

        4. Ratkaisukeskeisiä terapioita on varmaan Suomessa monenlaisia ja on varmasti erilaisia alalla olevia, jotka niitä tarjoavat. Ne kuulostavat ihan hyviltä.

        3., 6, 7 ja 8.Kyselyjä ei ole kohdennettu aiemman potilashistorian omaaville. Osa poistuu hoidon piiristä, joko huonon kohtelun, tai sitten sen, takia, eivät ole tulleet kuulluksi, tai saaneet mitään hyötyä hoidosta. Ja osa varmasti vastaa galluppeihin tietynlaisesta pelosta, seuraamusten tms. Tai sitten jos kyseessä on neuroleptejä käyttävä, niin kyseiset lääkkeet vaikuttavat potilaisiin hieman huumaavasti, ja aivotoimintaa heikentävästi. He eivät tiedä mistään paremmasta.

        9. Otin esille pakkohoidon, itsemääräämiseen liittyvät asiat, ja liikkumisvapautta rajoittavat toimenpiteet. Siksi, koska ne rikkovat ihmisoikeuksia ja kaikkia eettisiä sääntöjä. Se, että jonkun mielipidettä ei kysytä lääkärin vastaanotolla, joka päättää toisen ihmisen ja elämänsä puolesta, siihen liittyy niin paljon mahdollisuuksia, että lääkäri käyttää valtaa väärin ja toimii mielivaltaisesti. Kysyit, mitä sen tilalle. Pitää lisätä lakiin enemmän ihmisten oikeuksia päättää omaan hoitonsa liittyvistä asioista. En niinkään ota kantaa, että minkälaista "hoitoa" sen tilalle olisi tultava. Ehkä silti se hoito, tai tapa auttaa ihmisiä olisi nykyistä huomattavasti enemmän humaanimpaa, eettisempää, ja empaattisempaa. Eikä nähtäisi ja kohdeltaisi minkään sairauden, tai diagnoosikeskeisen viitekehyksen sisällä. Että kohdattaisiin ja kohdeltaisiin ihmisenä. Sitä varmasti moni toivoisi.

        "4. En käsitä, mitä tarkoitit sillä, että nykyisillä psykiatriassa käytössä olevilla menetelmillä muka toimittaisiin yhtään sen ratkaisukeskeisemmin, tai voimavaroja lisäävästi. Ei ainakaan ne tavat toimia, millä tavalla psykiatriassa toimitaan, paranna, tai edesauta kenenkään paranemista. Ei ainakaan diagnoosi ja lääkekeskeinen linja."

        Mitäs tapahtuisi jos ihan avoimin mielin rupeaisit tutustumaan mielenterveydenhoitoon nykypäivänä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaalaan joutuu tosi helposti jos lääkäri väittää henkilön käyttäytyvän väärin. Ja mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus.

        Sinä se jaksat edelleen jankata.
        Huonon käytöksen takia ei joudu mihinkään sairaalaan. Eri asia voi olla aggressiivinen, uhkaava käytös, jos on vaikka vaaraksi itselle tai muille.
        Jankkaat niin kovin, että sinulla taitaa olla omaa kokemusta juurikin pakkohoidosta, kun väität sinne ihmisen niin kepeästi joutuvan.
        Jos et ole enää hoidossa, niin rauhoita mielesi ja keksi jotakin mukavampaa ajateltavaa ja ajan kulua kuin yhden ja saman asian jankuttamista täällä.
        Itsellesikin tulisi varmasti parempi olo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pääse helposti tai vahingossa. Oletko koskaan edes vetänyt sitä mankelia läpi?

        Sinne joutuu. Eikä mitään mielisairautta ole olemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä se jaksat edelleen jankata.
        Huonon käytöksen takia ei joudu mihinkään sairaalaan. Eri asia voi olla aggressiivinen, uhkaava käytös, jos on vaikka vaaraksi itselle tai muille.
        Jankkaat niin kovin, että sinulla taitaa olla omaa kokemusta juurikin pakkohoidosta, kun väität sinne ihmisen niin kepeästi joutuvan.
        Jos et ole enää hoidossa, niin rauhoita mielesi ja keksi jotakin mukavampaa ajateltavaa ja ajan kulua kuin yhden ja saman asian jankuttamista täällä.
        Itsellesikin tulisi varmasti parempi olo.

        Ensin väität, että huonon käytöksen takia ei joudu lukkojen taakse. Sitten seuraavassa virkkeessä sanot, että joutuu.

        Leimaat mielisairaaksi. Mitään oikeaa sairautta ei käytetä leimaamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinne joutuu. Eikä mitään mielisairautta ole olemassa.

        1. Kieltäminen
        2. Hyökkäys on paras puolustus
        3. Syyllisten osoittelu
        4. Oman erinomaisuuden korostaminen ja muiden polkeminen
        5. Valehtelu
        6. Ei koskaan yksin häviämässä
        7. Uhrin viitta harteille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "4. En käsitä, mitä tarkoitit sillä, että nykyisillä psykiatriassa käytössä olevilla menetelmillä muka toimittaisiin yhtään sen ratkaisukeskeisemmin, tai voimavaroja lisäävästi. Ei ainakaan ne tavat toimia, millä tavalla psykiatriassa toimitaan, paranna, tai edesauta kenenkään paranemista. Ei ainakaan diagnoosi ja lääkekeskeinen linja."

        Mitäs tapahtuisi jos ihan avoimin mielin rupeaisit tutustumaan mielenterveydenhoitoon nykypäivänä?

        itse olen avoimin mielin mennyt joskus psykiatriaan, minulle on puhuttu huttua lääkkeiden toimintamekanismista tyyliin tämä mikä on saanut tuntumaan nuorena lääkkeet tarpeellisemmilta mitä ne on:

        "Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

        oltu kertomatta sitä että niistä voi olla pysyvämpiä seurauksia, sanottu että aineet ei aiheuta riippuvuutta mutta oltu kertomatta vieroitusoireista ja potentiaalisista vieroitusongelmista dependence-ilmiön vuoksi.

        "– On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.
        Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille

        Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.

        – Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.

        Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa.

        Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?

        – Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.

        – On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut."
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.vvjuv2

        Olen uskonut. Olen ollut psykiatriauskovainen. Se ei ole minua suojellut, päinvastoin.

        Psykiatria ei ole kartoittanut elintapoja, eikä ole mietitty miten elintapoja parantamalla voisi oloaan parantaa. Moni nuori ei ymmärrä elintapojen merkitystä mielialalle tai ei osaa vielä monia muitakaan selviytymiskeinoja elämässä ja siis tottahan toki kannattaa voimakkaita psykoaktiivisia aineita tarjota selviytymiskeinoksi!

        Psykiatria on ollut pillerikeskeistä hoitoa, jossa joku vaan uusii reseptiä yksi toisensa jälkeen ja hyvä kun koskaan systeemissä montaa kertaa näet samaa lääkäriä.

        Psykiatria on tiedostanut trauman kyllä mutta toisaalta on lähtenyt lääkitsemään vaan oireita sotkeennuttaen niin paljon tunne-elämän työstöä että ei mitään järkeä. Lopussa on jäljellä vain syvä hämmennys ja lisätraumoja psykiatriasta, haitoista ja kemiallisesti sotkettu elämä ja ainainen tunne siitä että KUNPA EN OLISI LÄHTENYT MOKOMAAN MUKAAN.

        Olen nähnyt myös muiden kohdalla psykiatrian aineiden negatiiviset seuraukset jossa ihmisiä on nuoresta asti ketjutettu pitkälle aikuisuuteen lääkkeistä, ja siitä on alkanut olla jotain lisääntyviä haittoja. Yksikin päivä niin sähköiskut napsuu päässä ja tulee olotilojen romahduksia ynnä muuta henkistä epätasapainoa elämään koska lääkepitoisuuden pitää olla aina tasainen.

        En ole koskaan törmännyt mihinkään palautteisiin.

        Siinä vaiheessa näin mitä psykiatria on pahimmillaan kun sain haittaa ja miten kylmäkiskoista ihmisten kohtelu voi olla kun ihmisellä on hätä siitä kun kärsii oudoista oireista vieroituksen kohdalla. Ihminen saa tasan siihen asti hyvää kohtelua psykiatriassa kun olet sellainen kuuliainen joka ei sano usein omia mielipiteitään, ainakaan yhtään painokkaammin.

        Mikään suurempi paranemisen havainto on tullut PSYKIATRIAN ULKOPUOLELTA jossa on alkanut kyseenalaistaa psykiatrian diagnoosisysteemiä ja nähdä itsensä yhä enemmän ihmisenä ja reaktiot ymmärrettävinä, ei itsensä jonkun oireyhtymäkuvausten kautta.

        En usko että on huonoa ja hyvää psykiatriaa, on vain psykiatria jonka oppisisällöt on liian vääristyneitä siihen että se tuottaisi oikeasti hyvää hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        itse olen avoimin mielin mennyt joskus psykiatriaan, minulle on puhuttu huttua lääkkeiden toimintamekanismista tyyliin tämä mikä on saanut tuntumaan nuorena lääkkeet tarpeellisemmilta mitä ne on:

        "Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

        oltu kertomatta sitä että niistä voi olla pysyvämpiä seurauksia, sanottu että aineet ei aiheuta riippuvuutta mutta oltu kertomatta vieroitusoireista ja potentiaalisista vieroitusongelmista dependence-ilmiön vuoksi.

        "– On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.
        Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille

        Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.

        – Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.

        Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa.

        Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?

        – Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.

        – On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut."
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.vvjuv2

        Olen uskonut. Olen ollut psykiatriauskovainen. Se ei ole minua suojellut, päinvastoin.

        Psykiatria ei ole kartoittanut elintapoja, eikä ole mietitty miten elintapoja parantamalla voisi oloaan parantaa. Moni nuori ei ymmärrä elintapojen merkitystä mielialalle tai ei osaa vielä monia muitakaan selviytymiskeinoja elämässä ja siis tottahan toki kannattaa voimakkaita psykoaktiivisia aineita tarjota selviytymiskeinoksi!

        Psykiatria on ollut pillerikeskeistä hoitoa, jossa joku vaan uusii reseptiä yksi toisensa jälkeen ja hyvä kun koskaan systeemissä montaa kertaa näet samaa lääkäriä.

        Psykiatria on tiedostanut trauman kyllä mutta toisaalta on lähtenyt lääkitsemään vaan oireita sotkeennuttaen niin paljon tunne-elämän työstöä että ei mitään järkeä. Lopussa on jäljellä vain syvä hämmennys ja lisätraumoja psykiatriasta, haitoista ja kemiallisesti sotkettu elämä ja ainainen tunne siitä että KUNPA EN OLISI LÄHTENYT MOKOMAAN MUKAAN.

        Olen nähnyt myös muiden kohdalla psykiatrian aineiden negatiiviset seuraukset jossa ihmisiä on nuoresta asti ketjutettu pitkälle aikuisuuteen lääkkeistä, ja siitä on alkanut olla jotain lisääntyviä haittoja. Yksikin päivä niin sähköiskut napsuu päässä ja tulee olotilojen romahduksia ynnä muuta henkistä epätasapainoa elämään koska lääkepitoisuuden pitää olla aina tasainen.

        En ole koskaan törmännyt mihinkään palautteisiin.

        Siinä vaiheessa näin mitä psykiatria on pahimmillaan kun sain haittaa ja miten kylmäkiskoista ihmisten kohtelu voi olla kun ihmisellä on hätä siitä kun kärsii oudoista oireista vieroituksen kohdalla. Ihminen saa tasan siihen asti hyvää kohtelua psykiatriassa kun olet sellainen kuuliainen joka ei sano usein omia mielipiteitään, ainakaan yhtään painokkaammin.

        Mikään suurempi paranemisen havainto on tullut PSYKIATRIAN ULKOPUOLELTA jossa on alkanut kyseenalaistaa psykiatrian diagnoosisysteemiä ja nähdä itsensä yhä enemmän ihmisenä ja reaktiot ymmärrettävinä, ei itsensä jonkun oireyhtymäkuvausten kautta.

        En usko että on huonoa ja hyvää psykiatriaa, on vain psykiatria jonka oppisisällöt on liian vääristyneitä siihen että se tuottaisi oikeasti hyvää hoitoa.

        Minulle on räiskitty vaikka mitä diagnooseja aikana kun olen saanut lääkkeistä haittaa tai olen kokenut vieroitusoireita ja olen kokenut tämän traumatisoivana. Yhtäkkiä vika täytyykin olla että minulla onkin joku syvempi ongelma miksi minua ei voi pillereillä hoitaa ja kärsin. Perusymmärrys jo ihan kokemuksen traumatisoivuudesta ja miltä tuntuu kokea haittaa jää psykiatrialta ymmärtämättä..

        Loppupeleissä kun asiaa on kartoitettu, olen ihme kyllä jopa saanut diagnoosia pois. Eli ei tämä mahdotonta psykiatriassa ole.

        Olen nähnyt valtaepäsuhdan psykiatriassa, olen nähnyt psykiatreja ja hoitajia joiden muistelu vieläkin tuottaa kylmiä väreitä. Esimerkki: kertoo psykiatrille haitoistaan, ja mitä hän tekee, vastaanottoajan loppupuolella suosittelee yhä uutta lääkettä kuin joku robotti tehden työtään kuin ei olisi ikinä kuullutkaan kuinka painotin kuinka paljon haittaa olen saanut. Joku tunneälyinen ihminen saattaisi ilmaista esim. lääkesuosituksensa jotensakin näin "ymmärrän että olet saanut haittaa, mutta jaksaisitko vielä kokeilla jotain" Johon sanoisin, en.

        Kammottavia on myös nämä "halkipoikkijapinoon"-hoitajat joilla on sellainen kuva että asioita hoidetaan yhdellä tapaa ja he survovat näkemystään läpi ja heidän kanssaan asioinnista tulee todella aliarvioitu olo. Auta armias jos et sovellukaan siihen hoitomalliin mitä tungetaan ja olet saanut vaikka haittaa. Ei, sinun pitää vain kokeilla sitäsuntätäsuntätäsuntätä lääkettä. Lääke pelastaa. Sinä et vain ymmärrä. Lääke pelastaa. Huh huh!

        Sellaisetkin hoitajat jotka ovat joskus suositelleet lenkille menoa ovat suorastaan ihastuttavia näihin verrattuna. Se voi joillekin herättää raivoa tällaiset ohjeet mutta minusta tämä on ihan hyvä neuvo ;)

        Tokihan on selvää, että jos esim hakee terapiaa, on selvää, että joku analysoi sinulle ensin diagnoosia minkä pohjalta sitä annetaan ja siihen diagnoosiin vielä pillereitä. Näinhän se systeemi toimii, mutta samalla kun se toimii niin, se medikalisoi ihmisyyttä ja luo omanlaista stigmaa kun kaikelle kärsimykselle pitää olla joku luokittelu.

        Olen toki nähnyt positiivistakin, sellaisia tyyppejä psykiatriassa (ei usein psykiatrit jotka keskittyy gaslightaaamaan "en minä ikinä potilaillani ole tällaista nähnyt") jotka haluavat parantaa psykiatriaa. Kriittisiä ajattelijoita, uudistusmielisiä ihmisiä. Ihmisiä jotka tekee kutsumustyötään. Semmoisia joista minulla ei olisi mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.

        Voin jopa ymmärtää työhönsä leipiintyneitä ylityöllistettyjä ihmisiä psykiatriassa. Toisaalta voisin sanoa että en tiedä suosittelisinko lähtökohtaisesti systeemiä jossa ihmiset kokoajan vaihtuilee, on resurssipulaa ja sitten resurssipulankin takia kun jotain pitää tehdä, tungetaan pillereitä (ja niiden käyttöä ei edes järkevästi aina seurata) esimerkiksi jollekin läheiselle. Jos joku kenet tunnen haluaisi mennä psykiatrille, suosittelisin paljon mielummin jotain yksityistä psykiatria, joka vielä olisi terapiaorientoitunut, ei sellainen joka kaivaa jonkun lääkekirjan ensimmäisenä ja alkaa selata sitä :D Muutaman satasen investointi kannattaa ehdottomasti jos haluaa esim. saada terapiaa niin ettei tarvi lähteä julkisen puolen psykiatriaan missä saatat saada kenet tahansa lääkäriksi ja on täysin tuurista kiinni mitä saat. Lisäksi suosittelisin suhtautumaan terveellä skeptisyydellä siihen kannattaako itseään määritellä hyvin vahvasti jonkun diagnoosikuvauksen kautta jonka joku sinut tunnin tuntenut on sinulle kirjannut ja lähteä sitä koko laajaa ihmisyyttään selittämään näiden stereotypisoivien merkintöjen pohjalta. Aina kannattaa löytää syyt taustalta, eikä lähteä näkemään että varsinkaan syy omille ongelmille on vaikka vialliset aivokemiat tai se merkintä minkä psykiatri on juuri papereihisi raapustanut. Monet hakee tuollaisia että saisi ikäänkuin itselleen vahvistuksen siitä miksi heillä on ongelmia ja voi olla helpottavaa kun ei tarvitse katsoa asioita laajemmin, vaan joku yksittäinen merkintä selittäisi kaikkea. Esim. masennuksen miellän nykyään yhä enemmän oireena, en niinkään että se selittäisi asiat että on jotenkin masentuva tyyppi tai aivokemiat viturallaan.

        Olen toisinaan positiivisesti yllättynyt psykiatriassa aikanaan asioidessani, kun joku jopa on jopa kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää ja se on ollut nähtävissä esimerkiksi lausunnosta. Arvostan hoitoväkeä joka esim. suojelee ihmisen yksityisyyttä niin että sen sijaan että kirjoittaisi kaikkea yksityiselämään liittyvää, kirjoittaa asiat Kantaan neutraalisti.

        Uskon, että psykiatriassa on arvostettavaa mutta valitettavasti ainakin itse olen saanut siitä niin huonoja kokemuksia etten voi siitä niin kauniisti kirjoittaa ja suhtaudun skeptisesti systeemiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin väität, että huonon käytöksen takia ei joudu lukkojen taakse. Sitten seuraavassa virkkeessä sanot, että joutuu.

        Leimaat mielisairaaksi. Mitään oikeaa sairautta ei käytetä leimaamiseen.

        Huonoa käytöstä on muutakin olemassa, kuin vain aggressiivinen tai uhkaava.
        Kannattaa tutkiskella, mitkä ovat hyviä, ja mitkä huonoja käytöstapoja.
        Ja kukaan ei ole edelleenkään leimannut juuri sinua millään tavalla sairaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huonoa käytöstä on muutakin olemassa, kuin vain aggressiivinen tai uhkaava.
        Kannattaa tutkiskella, mitkä ovat hyviä, ja mitkä huonoja käytöstapoja.
        Ja kukaan ei ole edelleenkään leimannut juuri sinua millään tavalla sairaaksi.

        Ei sairaus ole sitä miten joku käyttäytyy. Sairas käytös on kielikuva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        itse olen avoimin mielin mennyt joskus psykiatriaan, minulle on puhuttu huttua lääkkeiden toimintamekanismista tyyliin tämä mikä on saanut tuntumaan nuorena lääkkeet tarpeellisemmilta mitä ne on:

        "Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

        oltu kertomatta sitä että niistä voi olla pysyvämpiä seurauksia, sanottu että aineet ei aiheuta riippuvuutta mutta oltu kertomatta vieroitusoireista ja potentiaalisista vieroitusongelmista dependence-ilmiön vuoksi.

        "– On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.
        Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille

        Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.

        – Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.

        Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa.

        Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?

        – Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.

        – On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut."
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.vvjuv2

        Olen uskonut. Olen ollut psykiatriauskovainen. Se ei ole minua suojellut, päinvastoin.

        Psykiatria ei ole kartoittanut elintapoja, eikä ole mietitty miten elintapoja parantamalla voisi oloaan parantaa. Moni nuori ei ymmärrä elintapojen merkitystä mielialalle tai ei osaa vielä monia muitakaan selviytymiskeinoja elämässä ja siis tottahan toki kannattaa voimakkaita psykoaktiivisia aineita tarjota selviytymiskeinoksi!

        Psykiatria on ollut pillerikeskeistä hoitoa, jossa joku vaan uusii reseptiä yksi toisensa jälkeen ja hyvä kun koskaan systeemissä montaa kertaa näet samaa lääkäriä.

        Psykiatria on tiedostanut trauman kyllä mutta toisaalta on lähtenyt lääkitsemään vaan oireita sotkeennuttaen niin paljon tunne-elämän työstöä että ei mitään järkeä. Lopussa on jäljellä vain syvä hämmennys ja lisätraumoja psykiatriasta, haitoista ja kemiallisesti sotkettu elämä ja ainainen tunne siitä että KUNPA EN OLISI LÄHTENYT MOKOMAAN MUKAAN.

        Olen nähnyt myös muiden kohdalla psykiatrian aineiden negatiiviset seuraukset jossa ihmisiä on nuoresta asti ketjutettu pitkälle aikuisuuteen lääkkeistä, ja siitä on alkanut olla jotain lisääntyviä haittoja. Yksikin päivä niin sähköiskut napsuu päässä ja tulee olotilojen romahduksia ynnä muuta henkistä epätasapainoa elämään koska lääkepitoisuuden pitää olla aina tasainen.

        En ole koskaan törmännyt mihinkään palautteisiin.

        Siinä vaiheessa näin mitä psykiatria on pahimmillaan kun sain haittaa ja miten kylmäkiskoista ihmisten kohtelu voi olla kun ihmisellä on hätä siitä kun kärsii oudoista oireista vieroituksen kohdalla. Ihminen saa tasan siihen asti hyvää kohtelua psykiatriassa kun olet sellainen kuuliainen joka ei sano usein omia mielipiteitään, ainakaan yhtään painokkaammin.

        Mikään suurempi paranemisen havainto on tullut PSYKIATRIAN ULKOPUOLELTA jossa on alkanut kyseenalaistaa psykiatrian diagnoosisysteemiä ja nähdä itsensä yhä enemmän ihmisenä ja reaktiot ymmärrettävinä, ei itsensä jonkun oireyhtymäkuvausten kautta.

        En usko että on huonoa ja hyvää psykiatriaa, on vain psykiatria jonka oppisisällöt on liian vääristyneitä siihen että se tuottaisi oikeasti hyvää hoitoa.

        Minun ei tarvitse tietää mitä eroa on sairauskeskeisellä ja voimavarakeskeisellä ajattelumallilla, koska olen itse sairauskeskeinen... Jep Jep


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun ei tarvitse tietää mitä eroa on sairauskeskeisellä ja voimavarakeskeisellä ajattelumallilla, koska olen itse sairauskeskeinen... Jep Jep

        No 17 vuotiaana ei ole niin suurta ymmärryksen tasoa. Psykiatria ei niin mainosta toimintamalliaan ja ehkä nuo teidän psykiatrian termit ja jalot periaatteet ei niin avaudu teidän potilaille. Etenkään kun hoidossa mennään periaatteella tiesitkö muuten että masennus on aivokemiallinen epätasapainohäiriö ja sairaus ota nää pillerit. Sen merkityksestä ihmisen itsetuntemukseen kirjoitin alhaalla (Moncrieffin tutkimuksen pohjalta).

        Nykyään ymmärrän itseäni "fuck psychiatry kyseenalaista auktoriteettien ymmärrys ihmisyydestä olen ihminen elämään kuuluu kärsimystä pitää opetella kestämään sitä en ole kävelevä kemiallinen epätasapaino pystyn vaikuttamaan mielialoihini hyvin ilman lääkkeitä lääkkeet on suurelta osin kusetusta kuuntele mitä muilla on sanottavaa mutta ajattele kriittisesti omilla aivoilla äläkä anna ihmisten tunkea sinua omaan kapeaan boksiisi"- ajattelumallin kautta.:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvat lääkärit ovat sellaisia, että käyttävät valtaansa väärin. Sen olen huomannut psykiatrian puolella, etenkin siinä vaiheessa, kun olin itse jo toipunut ja ymmärsin asioita vähän eri kulmasta, kuin miten huonommillaan ollessani.
        Joskus potilaan ollessa tosi huonossa kunnossa, henkilökunta joutuu käyttämään jonkinlaista valtaa, sairasta ihmistä ei muuten saa rauhoittumaan. Jos vaikka psykoosipotilas alkaa riehua ja olla aggressiivinen, on pakko ottaa " valta " käyttöön.

        Kerran kyseenalaistin asioita mm. lääkitykseen liittyen, ja muutenkin oli aika vaativa keskustelu psykiatrin kanssa. Olin tietoinen, että piti miettiä, mitä sanon, koska tuon vallan kuitenkin tiedän olevan olemassa.
        Lääkäri oli jälkeenpäin kirjannut käyntitekstiin " pakkohoidon kriteerit evät täyttyneet ". Eli tuossa tapauksessa ei ainakaan lääkäri käyttänyt minkäänlaista valtaa, ei väärin eikä muutenkaan.

        On menneisyydessä tullut koettua sekä hyvää että huonoa, joten jollain tavalla sitä kuitenkin odottaa " lähes mitä vaan ". Ehkä se on jopa turha pelko, koska ei lääkäreilläkään mitään ylivaltaa ole, lait ne koskee heitäkin. Vääryyksistä voi aina ilmoittaa ylemmäksi, mutta olisi paras, että sen pystyy jollain tavalla näyttämään todeksi.

        Kun osaa tilanteissa olla rauhallinen, järjissään, asiallinen, pärjää ihan hyvin.
        Sitten ei välttämättä pärjää, jos ottaa asenteen " hyökkää tai puolustaudu ", sellaisella ei saa mitään aikaiseksi. Rakentava keskustelu on aina paras, metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
        Vuosien varrella on tullut nähtyä henkilökuntaa laidasta laitaan, mutta niin on myös nähnyt potilaita/potilastovereita.

        Ihaninta on vältellä psykiatriaa suurelta osin niin ei tarvi miettiä miten käyttäytymisesi tulkitaan tai tulkitaanjo sitä väärin tai mitä joku kirjaa tai miten sinuun käyttää valtaa.ei taevi käydä vaativia keskusteluja omien oikeuksien puolustamiseksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se ei ollut millään osastolla ollut. Mitähän sitä on taas luettu...?

        Menehtyi psykiatrisella osastolla. Lukee iltasanomissa. Omaisetkin on pahoitelleet väärää diagnoosia

        https://www.is.fi/viihde/art-2000009532246.html


      • Anonyymi

        Psykiatrien pitäisi tajuta että heidän määräämät lääkkeet ovat kovia ja että niillä on usein haittavaikutuksia (monesti pahojakin). Siksi heidän pitäisi tajuta että potilaalle kannattaa etsiä se "paras" lääke ja pienin annos joka auttaa. Ei ole mitään järkeä siinä että lääkkeet katsotaan jonkun listan mukaan, koska ovathan kaikki potilaat yksilöitä. Ymmärrän että akuuteissa tapauksissa sairaalassa ei välttämättä ole mahdollista toimia näin, mutta avohoidossa pitäisi olla tälläinen toimintaperiaate. Lisäksi, lääkäreiden pitäisi seurata maksa-, sokeri- ja kolesteroliarvoja pikkasen useammin kuin max 1 kerta vuodessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrien pitäisi tajuta että heidän määräämät lääkkeet ovat kovia ja että niillä on usein haittavaikutuksia (monesti pahojakin). Siksi heidän pitäisi tajuta että potilaalle kannattaa etsiä se "paras" lääke ja pienin annos joka auttaa. Ei ole mitään järkeä siinä että lääkkeet katsotaan jonkun listan mukaan, koska ovathan kaikki potilaat yksilöitä. Ymmärrän että akuuteissa tapauksissa sairaalassa ei välttämättä ole mahdollista toimia näin, mutta avohoidossa pitäisi olla tälläinen toimintaperiaate. Lisäksi, lääkäreiden pitäisi seurata maksa-, sokeri- ja kolesteroliarvoja pikkasen useammin kuin max 1 kerta vuodessa.

        Nyt taas anonyymiteetti pistää parastaan.

        Luuletko sie tosissas että meillä olis joku lääkäripula. jos niitä minimilääkjeitä ei kokoajan säädettäs?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt taas anonyymiteetti pistää parastaan.

        Luuletko sie tosissas että meillä olis joku lääkäripula. jos niitä minimilääkjeitä ei kokoajan säädettäs?

        Mistään lääkäripulasta, tai mahdollisesta sellaisesta ei aiemmassa kommentissa mainittu mitään.
        Mitä lie luuloja....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli pois sellainen ylimielinen asenne esimerkiksi lääkäreiltä tai muilta asiantuntijoilta, että he tietävät kaiken mitä pitää tehdä. Lisää ymmärrystä siihen, potilaatkin voivat varsinkin nykyaikana tietää joistain asioista jopa enemmän kuin he, ja haluavat vaikuttaa hoitoonsta. Eli lisää yhteistyötä ja muuta sellaista.

        Juu potilaat usein tietävät aika rajoitetusti sairauksista , ei se riitä että Wikiä luetaan joten se jolla on lääkärin ammatti tietää syvemmin asioista kuten eri sairauksista .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain masennustekstissä oli, että masennusta epäiltäessä olisi hyvä aina sulkea pois mahdollinen somaattinen syy.
        Harmittaa kyllä sekin, vaikka olisi selkeitä somaattisia oireita, silti voidaan väittää masennukseksi, tai muista psyykkisistä syistä johtuviksi.

        Usein juuri masennus saa aikaan somaattisia sairauksia.
        Muistan yhden jolla oli selkä todella kipeä, mutta kun sai masennus lääkkeet niiin selkäkin parani. Niin että masennus on sairaus mikä esiintyy monella eri ihmisellä eri tavalla .
        Kokenut lääkäri osaa sen eroittaa , vaikka moni potilas haraa vastaan kun niin kovasti haluavat diagnoosin joka ei olisi psyykkinen, siis sairaus on aina sairaus oli se psyykkinen tai fyysinen


    • Anonyymi

      Masennuslääkkeet...meta-analyysi

      ----Serotoniinitutkimuksen pääalueet eivät tarjoa johdonmukaisia ​​todisteita serotoniinin ja masennuksen välisestä yhteydestä, eikä tukea oletukselle, että masennus johtuu serotoniinin alentumisesta tai pitoisuuksista. Jotkut todisteet olivat yhdenmukaisia ​​sen mahdollisuuden kanssa, että pitkäaikainen masennuslääkkeiden käyttö vähentää serotoniinipitoisuutta.

      https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

      • Anonyymi

        Tai siis tuossa siis meta-analyysiakin laajempi katsaus kaikkeen tehtyyn tutkimukseen liittyen serotoniiniteoriaan.

        ---Kattaaksemme eri alueet ja hallitaksemme suurta määrää serotoniinijärjestelmää koskevaa tutkimusta, teimme "sateenvarjo"-katsauksen. Sateenvarjoarvostelut kattavat olemassa olevia systemaattisia katsauksia ja meta-analyysejä, jotka ovat olennaisia ​​tutkimuskysymyksen kannalta ja edustavat yhtä korkeimmista todisteiden synteesin tasoista.]. Vaikka ne perinteisesti rajoittuvat systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin, pyrimme tunnistamaan parhaat saatavilla olevat todisteet. Siksi sisällytimme myös joitain suuria tutkimuksia, joissa yhdistettiin yksittäisten tutkimusten tiedot, mutta joissa ei käytetty tavanomaisia ​​systemaattisia tarkastelumenetelmiä, ja yhden suuren geneettisen tutkimuksen. Jälkimmäinen käytti valtakunnallisia tietokantoja vangitakseen enemmän yksilöitä kuin kokonaisia ​​meta-analyysejä, joten se todennäköisesti tarjoaa jopa luotettavampaa näyttöä kuin yksittäisten tutkimusten synteesit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai siis tuossa siis meta-analyysiakin laajempi katsaus kaikkeen tehtyyn tutkimukseen liittyen serotoniiniteoriaan.

        ---Kattaaksemme eri alueet ja hallitaksemme suurta määrää serotoniinijärjestelmää koskevaa tutkimusta, teimme "sateenvarjo"-katsauksen. Sateenvarjoarvostelut kattavat olemassa olevia systemaattisia katsauksia ja meta-analyysejä, jotka ovat olennaisia ​​tutkimuskysymyksen kannalta ja edustavat yhtä korkeimmista todisteiden synteesin tasoista.]. Vaikka ne perinteisesti rajoittuvat systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin, pyrimme tunnistamaan parhaat saatavilla olevat todisteet. Siksi sisällytimme myös joitain suuria tutkimuksia, joissa yhdistettiin yksittäisten tutkimusten tiedot, mutta joissa ei käytetty tavanomaisia ​​systemaattisia tarkastelumenetelmiä, ja yhden suuren geneettisen tutkimuksen. Jälkimmäinen käytti valtakunnallisia tietokantoja vangitakseen enemmän yksilöitä kuin kokonaisia ​​meta-analyysejä, joten se todennäköisesti tarjoaa jopa luotettavampaa näyttöä kuin yksittäisten tutkimusten synteesit.

        ----Haku osoitti 361 julkaisua kuudelta eri tutkimusalueelta, joista seitsemäntoista tutkimusta täytti osallistumiskriteerit (katso kuva 1 ja taulukko S1 valintaprosessin yksityiskohdista). Mukana olevat tutkimukset, niiden ominaisuudet ja tulokset on esitetty taulukossa 1 . Koska viimeisten 10 vuoden aikana ei ollut suoritettu systemaattista katsausta tai meta-analyysiä serotoniinin ehtymisestä, tunnistimme myös 10 viimeisintä tutkimusta havainnollistamaan uudempia tutkimustuloksia---


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ----Haku osoitti 361 julkaisua kuudelta eri tutkimusalueelta, joista seitsemäntoista tutkimusta täytti osallistumiskriteerit (katso kuva 1 ja taulukko S1 valintaprosessin yksityiskohdista). Mukana olevat tutkimukset, niiden ominaisuudet ja tulokset on esitetty taulukossa 1 . Koska viimeisten 10 vuoden aikana ei ollut suoritettu systemaattista katsausta tai meta-analyysiä serotoniinin ehtymisestä, tunnistimme myös 10 viimeisintä tutkimusta havainnollistamaan uudempia tutkimustuloksia---

        Tulokset.

        ----Tutkimusalat, jotka antoivat kohtalaisen tai korkean varmuuden todisteista, kuten plasman serotoniinin ja metaboliittien tutkimukset sekä geneettiset ja geenistressivuorovaikutustutkimukset, eivät osoittaneet mitään yhteyttä serotoniiniaktiivisuuden ja masennuksen merkkiaineiden välillä. Jotkut muut alueet ehdottivat löydöksiä, jotka ovat sopusoinnussa lisääntyneen serotoniiniaktiivisuuden kanssa, mutta todisteet olivat erittäin epävarmoja, pääasiassa pienten näytteiden ja mahdollisen nykyisen tai aiemman masennuslääkkeiden käytön aiheuttaman hämmennyksen vuoksi. Yksi alue - tryptofaanin ehtymistä koskevat tutkimukset - osoitti erittäin alhaisia ​​todisteita serotoniinin alentumisesta tai saatavuudesta vapaaehtoisten alaryhmässä, jonka suvussa oli masennusta. Tätä näyttöä pidettiin erittäin alhaisena varmuuden vuoksi, koska se oli peräisin aiheen sisäisten tutkimusten alaryhmästä, luvut olivat pieniä, eikä lääkkeiden käytöstä ollut tietoa, mikä olisi voinut vaikuttaa tuloksiin. Myöhemmät tutkimukset eivät ole vahvistaneet vaikutusta lukuisilla vapaaehtoisilla tehdyillä negatiivisilla tutkimuksilla.----


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tulokset.

        ----Tutkimusalat, jotka antoivat kohtalaisen tai korkean varmuuden todisteista, kuten plasman serotoniinin ja metaboliittien tutkimukset sekä geneettiset ja geenistressivuorovaikutustutkimukset, eivät osoittaneet mitään yhteyttä serotoniiniaktiivisuuden ja masennuksen merkkiaineiden välillä. Jotkut muut alueet ehdottivat löydöksiä, jotka ovat sopusoinnussa lisääntyneen serotoniiniaktiivisuuden kanssa, mutta todisteet olivat erittäin epävarmoja, pääasiassa pienten näytteiden ja mahdollisen nykyisen tai aiemman masennuslääkkeiden käytön aiheuttaman hämmennyksen vuoksi. Yksi alue - tryptofaanin ehtymistä koskevat tutkimukset - osoitti erittäin alhaisia ​​todisteita serotoniinin alentumisesta tai saatavuudesta vapaaehtoisten alaryhmässä, jonka suvussa oli masennusta. Tätä näyttöä pidettiin erittäin alhaisena varmuuden vuoksi, koska se oli peräisin aiheen sisäisten tutkimusten alaryhmästä, luvut olivat pieniä, eikä lääkkeiden käytöstä ollut tietoa, mikä olisi voinut vaikuttaa tuloksiin. Myöhemmät tutkimukset eivät ole vahvistaneet vaikutusta lukuisilla vapaaehtoisilla tehdyillä negatiivisilla tutkimuksilla.----

        Vielä, elimistö sekoaa

        ----Eräässä tämän katsauksen tutkimuksessa todettiin, että masennuslääkkeiden käyttö liittyi plasman serotoniinin vähenemiseen [ 26 ], ja on mahdollista, että todisteet SERT-tiheyden ja 5-HT1A-reseptorien vähenemisestä joissakin mukana olevissa kuvantamistutkimuksen katsauksissa saattavat heijastaa kompensaatiota. mukautukset aiemman masennuslääkkeiden käytön serotoniinia alentaviin vaikutuksiin. Yhden meta-analyysin kirjoittajat korostivat myös todisteita 5-HIAA-tasojen alentumisesta pitkäaikaisen masennuslääkehoidon jälkeen [ 71 ].

        Nämä havainnot viittaavat siihen, että masennuslääkkeet voivat pitkällä aikavälillä tuottaa kompensaatiomuutoksia [ 72 ], jotka ovat päinvastaisia ​​kuin niiden akuutit vaikutukset [ 73 , 74] .]. Serotoniinin saatavuuden heikkeneminen on osoitettu myös eläinkokeissa pitkäaikaisen masennuslääkkeen antamisen jälkeen [ 75 ]. Lisätutkimusta tarvitaan eri lääkkeiden vaikutusten selvittämiseksi hermokemiallisiin järjestelmiin, mukaan lukien serotoniinijärjestelmään, erityisesti pitkäaikaisen käytön aikana ja sen jälkeen, sekä tällaisten vaikutusten fyysisiä ja psykologisia seurauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä, elimistö sekoaa

        ----Eräässä tämän katsauksen tutkimuksessa todettiin, että masennuslääkkeiden käyttö liittyi plasman serotoniinin vähenemiseen [ 26 ], ja on mahdollista, että todisteet SERT-tiheyden ja 5-HT1A-reseptorien vähenemisestä joissakin mukana olevissa kuvantamistutkimuksen katsauksissa saattavat heijastaa kompensaatiota. mukautukset aiemman masennuslääkkeiden käytön serotoniinia alentaviin vaikutuksiin. Yhden meta-analyysin kirjoittajat korostivat myös todisteita 5-HIAA-tasojen alentumisesta pitkäaikaisen masennuslääkehoidon jälkeen [ 71 ].

        Nämä havainnot viittaavat siihen, että masennuslääkkeet voivat pitkällä aikavälillä tuottaa kompensaatiomuutoksia [ 72 ], jotka ovat päinvastaisia ​​kuin niiden akuutit vaikutukset [ 73 , 74] .]. Serotoniinin saatavuuden heikkeneminen on osoitettu myös eläinkokeissa pitkäaikaisen masennuslääkkeen antamisen jälkeen [ 75 ]. Lisätutkimusta tarvitaan eri lääkkeiden vaikutusten selvittämiseksi hermokemiallisiin järjestelmiin, mukaan lukien serotoniinijärjestelmään, erityisesti pitkäaikaisen käytön aikana ja sen jälkeen, sekä tällaisten vaikutusten fyysisiä ja psykologisia seurauksia.

        Loppukaneetti

        ---Tämä katsaus viittaa siihen, että serotoniinihypoteesiin perustuva valtava tutkimustyö ei ole tuottanut vakuuttavia todisteita masennuksen biokemiallisesta perustasta. Tämä on yhdenmukainen monien muiden biologisten merkkiaineiden tutkimuksen kanssa [ 21 ]. Ehdotamme, että on aika tunnustaa, että masennuksen serotoniiniteoriaa ei ole empiirisesti perusteltu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loppukaneetti

        ---Tämä katsaus viittaa siihen, että serotoniinihypoteesiin perustuva valtava tutkimustyö ei ole tuottanut vakuuttavia todisteita masennuksen biokemiallisesta perustasta. Tämä on yhdenmukainen monien muiden biologisten merkkiaineiden tutkimuksen kanssa [ 21 ]. Ehdotamme, että on aika tunnustaa, että masennuksen serotoniiniteoriaa ei ole empiirisesti perusteltu.

        Olisikohan aika tarkastella tätäkin aihetta hieman laajemminkin, kuin vain pillereiden "autuaaksi" tekevän voiman avulla?

        https://www.tunnejamieli.fi/2018/05/09/markus-j-rantala-toinen-nakemys-masennuksesta/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisikohan aika tarkastella tätäkin aihetta hieman laajemminkin, kuin vain pillereiden "autuaaksi" tekevän voiman avulla?

        https://www.tunnejamieli.fi/2018/05/09/markus-j-rantala-toinen-nakemys-masennuksesta/

        Mielenkiintoisia näkemyksiä tuolla Markus Rantalalla. Mä itse uskon, että masennus voi olla ihan luontainen reaktio eikä niin pelästyttävä asia miksi psykiatria on siitä maalannut kuvan jonain lääkittävänä aivoperäisenä sairautena jossa sun aivot "homehtuu" ilman usein biologista hoitoa jossa erinäköisillä aineilla hoitoa pidetään korostetussa asemassa ikäänkuin muka pyrkien estämään aivojen "homehtuminen".

        Masennus voi olla tietynlaista alivireyttä esimerkiksi liian pitkään kestäneen stressitilan(ja hermoston ylikierrosten) jälkeen tai traumaattisen kokemuksen jälkeen. Eteen voi tulla monenlaisia haastavia adaptoitumista vaativia tilanteita joista ylipääsy voi olla henkisesti kuluttavaa ja haastavaa. Ihminen joutuu uuteen tilanteeseen ja reagoi uuteen ja ylikuormittavaan. Monen resilienssi ja työkalut ei riitä kohdata näitä ja siihen reaktio voi olla sitten masentuneisuus jos päätä ylikuormittaa joku tapahtunut asia. Kun pitkään joku kuormittaa, tulee lamaannus mikä oireilee sitten niin että pää ei toimi ja on alakuloa, lamaannusta.

        Alivireydellä on huomattavia yhtymäkohtia masennukseen.

        Avain paranemiseen masennuksesta voi olla autonomisen hermoston ymmärtäminen ja sen optimaalisen vireystilaikkunan löyräminen. Tämä pitäisi olla nykyajan stressi-ihmisillä ihan tärkeässä roolissa itsensä parantamisessa mistään henkisen puolen ongelmista. Kehon huolto ja hermoston toiminnan ymmärtäminen pitäisi olla tärkeässä roolissa masennushoidossa. Mutta miten masennusta hoidetaan? Jollain hermostoa ja sen tasapainoa etemkin pitemmällä aikavälillä sotkevilla labrakemikaaleilla johon keho koukuttuu ja josta seuraa vieroitusoireita ja jotka häiritsee kehon homeostaasia.

        Mä lähtisin masennusta hoitamaan autonomisen hermoston tasapainotuksella, kunnon ruokavaliolla ja liikkumisella. Ei vain liikkumisella vaan sillä että tärkeässä roolissa olisi palautuminen. Lepo ja liikunta olisi balanssissa. Jos on esim yliväsynyt ratkaisu ei ole raskas treeni vaan palauttava keholle hellä liikkuminen. Jopa ihan vain pötköttely joissain tapauksessa mutta kevyt liikunta voi ylikuormittuneellekin olla stressiä purkavaa. Joku päivärytmin opettelu on ihan tosi tärkeää koska kehossa kaikki tapahtuu esim valon mukaan rytmissä. Kaikki tällainen myös tukee hyvää unta.

        Tuo masentuneelle personal trainer tyylinen ajattelu voisi monelle olla toimiva. Oikeasti hyödyllinen apu olisi holististista apua jossa ihan asteittain voimavarojen puitteissa pikku askelin alettaisiin aktivoitumaan tekemään jotain ja mietittäisiin erilaisia elämäntapamuutoksia mitä asteittain toteutettaisiin kokeilemaan parantamaan olotilaa. Mitään merkittäväähän sen ei täytyisi olla määrältään nämä pienet askeleet vaan ihminen muutoksiin on helpointa suhtautua hyvin pieninä muutoksina pitkällä aikavälillä vaiheittain

        Uskon että montaa ihmistä pitää pois pahimmista masennuksista se että heillä on aina tietty rutiini ja opetellut selviytymiskeinot mihin he nojaavat suuren osan ajasta. Joita he osaa käyttää ongelmia välttääkseen ja nostaakseen itsrä ongelmista. Jos ihminen näkee että lääke on ratkaissut ongelmat hän ei yleensä välttämättä näe kaikkia niitä ponnistuksia ja ongelmanratkaisuita ja oppimiaan asioita mitä hän on kehittänyt paranemismatkallaan. Oivalluksia voi jäädä tekemättä.

        En ihmettelisi jos masennus on seurausta myös esim paskasta ruokavaliosta joka lisää matala-asteista tulehdusta. Esim joku liiallinen alkoholinkäyttö tai liika sokerinsyönti ja ylipäätääm länsimainen ravintoköyhän prosessoidun höttöhiilarin vääntäminen on varmaan aika tuhoisaa mielialalle ja terveydelle. Masennuksella varmasti on biologisiakin ulottuvuuksia ja ihmettelen miten joku synteettinen labrakemikaali muka ratkaisisi niinkin kokonaisvaltaisia asioita kuin masentuneisuudfn kokeminen. Toki masennus voi olla hyvin heterogeeninen ilmiö ja sinne alle varmaan mahtuu paljon diagnosoimattomista fyysisistä sairauksista eksistentiaaliseen tuskaan jotka kaikki saa aikaan kärsimystä

        Ihminen on luotu liikkumaan ja aivoterveyskin edistyy, neurogeneesi edistyy ja ajatuskin toimii paremmin liikkumalla.

        Ihmiset infantilisoidaan ihan joksikin kykenemättömiksi jos rarkaisuksi nähdään että eka lääke, sitten saa virtaa ja mielialaa muuhun. En usko tähän pätkääkään kokemani perusteella etteikö asioille voi myös itse tehdä jotain. Joskus tarvitaan aikaa. Toki kapitalismin maailmassa tähän ei ole aikaa. Pitää ottaa pilleri. Ei tosiaan olla evoluution valossa opittu pitkien aikojen kuluessa säätelemään mielialojamme kuin pillerillä?

        Lähtökohta pitäisi olla että aivot on plastiset (myös ilman niitä labrakemikaaleja joilla tähän yritrtään luonnottomasti puuttua, myös kehoa sotkien). Ihminen rakentaa joka päivä aivojaan uusiksi, sillä mitä hän tekee, miten hän on fyysisesti aktiivinen, miten hän on muuten aktiivinen mikä synnyttää uusia hermoyhteyksiä ja muokkaa aivoja. Elintavat voi boostata aivojen toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoisia näkemyksiä tuolla Markus Rantalalla. Mä itse uskon, että masennus voi olla ihan luontainen reaktio eikä niin pelästyttävä asia miksi psykiatria on siitä maalannut kuvan jonain lääkittävänä aivoperäisenä sairautena jossa sun aivot "homehtuu" ilman usein biologista hoitoa jossa erinäköisillä aineilla hoitoa pidetään korostetussa asemassa ikäänkuin muka pyrkien estämään aivojen "homehtuminen".

        Masennus voi olla tietynlaista alivireyttä esimerkiksi liian pitkään kestäneen stressitilan(ja hermoston ylikierrosten) jälkeen tai traumaattisen kokemuksen jälkeen. Eteen voi tulla monenlaisia haastavia adaptoitumista vaativia tilanteita joista ylipääsy voi olla henkisesti kuluttavaa ja haastavaa. Ihminen joutuu uuteen tilanteeseen ja reagoi uuteen ja ylikuormittavaan. Monen resilienssi ja työkalut ei riitä kohdata näitä ja siihen reaktio voi olla sitten masentuneisuus jos päätä ylikuormittaa joku tapahtunut asia. Kun pitkään joku kuormittaa, tulee lamaannus mikä oireilee sitten niin että pää ei toimi ja on alakuloa, lamaannusta.

        Alivireydellä on huomattavia yhtymäkohtia masennukseen.

        Avain paranemiseen masennuksesta voi olla autonomisen hermoston ymmärtäminen ja sen optimaalisen vireystilaikkunan löyräminen. Tämä pitäisi olla nykyajan stressi-ihmisillä ihan tärkeässä roolissa itsensä parantamisessa mistään henkisen puolen ongelmista. Kehon huolto ja hermoston toiminnan ymmärtäminen pitäisi olla tärkeässä roolissa masennushoidossa. Mutta miten masennusta hoidetaan? Jollain hermostoa ja sen tasapainoa etemkin pitemmällä aikavälillä sotkevilla labrakemikaaleilla johon keho koukuttuu ja josta seuraa vieroitusoireita ja jotka häiritsee kehon homeostaasia.

        Mä lähtisin masennusta hoitamaan autonomisen hermoston tasapainotuksella, kunnon ruokavaliolla ja liikkumisella. Ei vain liikkumisella vaan sillä että tärkeässä roolissa olisi palautuminen. Lepo ja liikunta olisi balanssissa. Jos on esim yliväsynyt ratkaisu ei ole raskas treeni vaan palauttava keholle hellä liikkuminen. Jopa ihan vain pötköttely joissain tapauksessa mutta kevyt liikunta voi ylikuormittuneellekin olla stressiä purkavaa. Joku päivärytmin opettelu on ihan tosi tärkeää koska kehossa kaikki tapahtuu esim valon mukaan rytmissä. Kaikki tällainen myös tukee hyvää unta.

        Tuo masentuneelle personal trainer tyylinen ajattelu voisi monelle olla toimiva. Oikeasti hyödyllinen apu olisi holististista apua jossa ihan asteittain voimavarojen puitteissa pikku askelin alettaisiin aktivoitumaan tekemään jotain ja mietittäisiin erilaisia elämäntapamuutoksia mitä asteittain toteutettaisiin kokeilemaan parantamaan olotilaa. Mitään merkittäväähän sen ei täytyisi olla määrältään nämä pienet askeleet vaan ihminen muutoksiin on helpointa suhtautua hyvin pieninä muutoksina pitkällä aikavälillä vaiheittain

        Uskon että montaa ihmistä pitää pois pahimmista masennuksista se että heillä on aina tietty rutiini ja opetellut selviytymiskeinot mihin he nojaavat suuren osan ajasta. Joita he osaa käyttää ongelmia välttääkseen ja nostaakseen itsrä ongelmista. Jos ihminen näkee että lääke on ratkaissut ongelmat hän ei yleensä välttämättä näe kaikkia niitä ponnistuksia ja ongelmanratkaisuita ja oppimiaan asioita mitä hän on kehittänyt paranemismatkallaan. Oivalluksia voi jäädä tekemättä.

        En ihmettelisi jos masennus on seurausta myös esim paskasta ruokavaliosta joka lisää matala-asteista tulehdusta. Esim joku liiallinen alkoholinkäyttö tai liika sokerinsyönti ja ylipäätääm länsimainen ravintoköyhän prosessoidun höttöhiilarin vääntäminen on varmaan aika tuhoisaa mielialalle ja terveydelle. Masennuksella varmasti on biologisiakin ulottuvuuksia ja ihmettelen miten joku synteettinen labrakemikaali muka ratkaisisi niinkin kokonaisvaltaisia asioita kuin masentuneisuudfn kokeminen. Toki masennus voi olla hyvin heterogeeninen ilmiö ja sinne alle varmaan mahtuu paljon diagnosoimattomista fyysisistä sairauksista eksistentiaaliseen tuskaan jotka kaikki saa aikaan kärsimystä

        Ihminen on luotu liikkumaan ja aivoterveyskin edistyy, neurogeneesi edistyy ja ajatuskin toimii paremmin liikkumalla.

        Ihmiset infantilisoidaan ihan joksikin kykenemättömiksi jos rarkaisuksi nähdään että eka lääke, sitten saa virtaa ja mielialaa muuhun. En usko tähän pätkääkään kokemani perusteella etteikö asioille voi myös itse tehdä jotain. Joskus tarvitaan aikaa. Toki kapitalismin maailmassa tähän ei ole aikaa. Pitää ottaa pilleri. Ei tosiaan olla evoluution valossa opittu pitkien aikojen kuluessa säätelemään mielialojamme kuin pillerillä?

        Lähtökohta pitäisi olla että aivot on plastiset (myös ilman niitä labrakemikaaleja joilla tähän yritrtään luonnottomasti puuttua, myös kehoa sotkien). Ihminen rakentaa joka päivä aivojaan uusiksi, sillä mitä hän tekee, miten hän on fyysisesti aktiivinen, miten hän on muuten aktiivinen mikä synnyttää uusia hermoyhteyksiä ja muokkaa aivoja. Elintavat voi boostata aivojen toimintaa.

        Masennus on toki paljon monimutkaisempikin ilmiö esim eksistentiaalisesta tuskasta, reaktioon fyysiseen sairauteen tai reaktio yksinäisyyteen. Tai epätyydyttävään tilanteeseen elämässä jossa vaikkapa paljon negatiivisia asioita tuntuu tapahtuvan sarjana yli sietokyvyn. Tunne siitä ettei vaikkapa löydä paikkaansa tässä yhteiskunnassa, on tietyllä tapaa "tarpeeton", yhteisötön ja niin Maslown tarvehierarkian ihan pohjimmaiset tarpeetkaan ei tule kunnolla tyydytettyä saatika moni ihmisen henkinen tarve esim sosiaalisesta kanssakäymisestä. Elämä voi olla ainaista stressiä esim toimeentulosta joka on kokoajan liian niukka. Tällöin ihan perustarpeistakin joutuu taistelemaan. Liikaa köyhyyttä sanotaan kuin loiseksi aivoissa joka vie kapasiteettia pahimmillaan muulta

        Ihan turha valtiolla lapata rahaa mt-hoitoon ja pillereihin samaan aikaan esim leikaten perusturvasta ajaen joitakin koviin stressitiloihin

        Toki myös henkisen puolen työstöprosessia on käytävä eikä pelkkä fyysisen puolen tukeminen auta. Sehän on selvää. Mielestäni ihmisillä voi olla terapiaakin hyödyllisempiä keinoja tukea mielensä hyvinvointia tosin jo esim siitä lähtien että on yhteisöjä missä olla, ihmisiä jotka välittää ja niin päin pois.

        Filosofinen ja kriittinen ajattelu on myös erittäin tervehdyttää.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Skientologijärjestöjen linkkien jakaminen ei toki auta eniten asiaa. Vaikka skientologian suhteen olen skeptinen ja tuostakin uskonnosta varmaan jotkut on saaneet henkistä harmia toki heillä on ihan asiaa psyykenlääkkeiden harmeista.

        Ja kyllä, on usein eri asia käyttää mt-lääkkeitä hetken suunnilleen sen aikaa kuin niitä pääosin on tutkittu kuin todella pitkiä aikoja, jolloin ne varmaan todennäköisemmin alkaa tuottaa harmia.


    • Anonyymi

      Huvittavaa kun ensin psykiatria ja lääketiede suostuttelee laittamaan pilleriä suuhun. Sitten kun saa haittaa niin alkaa "no itsepähän laitoit, sinun päätöksesihän se oli".

      Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka psykiatri ei sanonut edes murto-osaa kaikista niistä yleisistä ongelmista mitä psyykenlääkkeisiin sisältyi.

      TÄMÄ KANNATTAA AINA POTILAANA TIEDOSTAA, ETTÄ VAIKKA KUINKA PSYKIATRI VAIKUTTAISI LUOTETTAVALTA JA VAIKKA KUINKA HÄN KEHUISI LÄÄKKEITÄ JA SANOISI KUINKA HYVÄKSI NE SINULLE OLISIVAT, SINÄ KOET VIIMEKÄDESSÄ HAITAT KEHOSSASI JA MIELESSÄSI. SEN JÄLKEEN JOS SAAT HARMIA JOKU VOI TULLA SANOMAAN SINULLE ETTÄ ITSEPÄS PILLERIT VALITSIT SUUHUSI LAITTAA SINUA SYYLLISTÄEN VAIKKET OLISI TEHNYT EDES INFORMED CONSENTTIA. JA SINUN PITÄÄ KANTAA VASTUU HARMISTA MITÄ SAIT TÄSTÄ PILLEREITÄ KYLVÄVÄSTÄ PSEUDOTIETEESTÄ

      • Anonyymi

        Joku kirjoitti hyvin Twitterissä, joka kamppailee PSSD:n kanssa (post-SSRI sexual dysfunction) kanssa psykiatrian potilaan kokemasta harmista näin (hoono suomennus):

        (mielestäni tämä voitaisiin yleistää koskemaan myös muita psykiatriasta saatuja haittoja monessa kohdassa)

        -Hän kokee ettei ole enempää stigmatisoitua tai häpeällisempää tilaa. PSSD potilailla on hankaluuksia avoimesti kertoa tilasta koska se on niin kamala ja traumatisoiva. On helpompi puhua muista haitoista tai fyysisistä ongelmsita kuin seksuaalisen toiminnan häiriöistä jotka lääke on puhkaissut.
        -Hän kokee että potilaita usein gaslightataan.
        -Lääkärit ei ota asiaa mitenkään vakavissaan. Psykologit ei tiedä mitä sanoa tai miten auttaa.
        Ihmiset ei ymmärrä tilanteen monimutkaisuutta ja vaikeutta jotka ei itse koe sitä.
        Monet ihmiset vähättelevät tilaa minkä kanssa PSSD:stä kärsivät joutuu kamppailemaan tai yrittää kieltää sen ja häiriintyvät siitä että ihmiset puhuu tällaisesta haitasta.
        -Ihmiset yrittää laittaa tätä mielenterveyden tai jonkun muun fyysisen terveysongelman piikkiin (vaikka ajallisesti lääke on puhkaissut sen)
        -Emootiot, rakkaus ja seksuaalisuus voi lisätä yhteyden tunnetta muihin ihmisiin. Moni ihminen eristäytyykin vaivansa kanssa koska se tekee elämästä luonnotonta ja heistä erilaisia.
        PSSD potilaat usein eristäytyvät kamppailuissaan mikä johtaa sitten taas usein jopa itsemurha-ajatuksiin asti. Vaikka potilaat haluaisivat vaikkapa rakastua ja kokea yhteyden toiseen ihmiseen, he eivät voi tuntea sitä tämän lääkevamman vuoksi.
        -Vastentahtoista kemiallista kastraatiota yleisesti pidetään hyvin epäeettisenä esim. seksuaalirikollisille ja tällaista rangaistusta ei kellekään laitettaisi sivistysmaissa. Se on kidutusta tai hyvin epätyypillinen rangaistus. On suorastaan sydäntä särkevää että ihmiset eivät monesti saa tukea eikä kukaan nouse heidän oikeuksiensa puolesta jotka oikeasti joutuvat kestämään sitä kidutusta. Kemiallinen kastraatio on erääntyyppistä seksuaalista väkivaltaa.
        - Suunnilleen kukaan ei ymmärrä kuinka paha tila PSSD on. Ihmiset usein väheksyy tuota tilaa
        - Potilaille ei edes suureksi osaksi kerrottu riskistä (Euroopan lääkevirasto määräsi merkinnän paketteihin v.2019 vaikka siitä on puhuttu aiemminkin jo), sitten ihmisiä syyllistetään siitä että no "miksi otit lääkkeen sitten alunperinkään, vaikkakaan kukaan PSSD:tä kokevista tuskin olisi tietäen pysyvämpiluonteisista riskeistä ottanut koko lääkettä"
        - Kukaan ei tiedä miten saada parannettua tila. On monelle hyvin pelottavaa että heille tulee PSSD oireisto missä tunto genitaaleista lähtee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku kirjoitti hyvin Twitterissä, joka kamppailee PSSD:n kanssa (post-SSRI sexual dysfunction) kanssa psykiatrian potilaan kokemasta harmista näin (hoono suomennus):

        (mielestäni tämä voitaisiin yleistää koskemaan myös muita psykiatriasta saatuja haittoja monessa kohdassa)

        -Hän kokee ettei ole enempää stigmatisoitua tai häpeällisempää tilaa. PSSD potilailla on hankaluuksia avoimesti kertoa tilasta koska se on niin kamala ja traumatisoiva. On helpompi puhua muista haitoista tai fyysisistä ongelmsita kuin seksuaalisen toiminnan häiriöistä jotka lääke on puhkaissut.
        -Hän kokee että potilaita usein gaslightataan.
        -Lääkärit ei ota asiaa mitenkään vakavissaan. Psykologit ei tiedä mitä sanoa tai miten auttaa.
        Ihmiset ei ymmärrä tilanteen monimutkaisuutta ja vaikeutta jotka ei itse koe sitä.
        Monet ihmiset vähättelevät tilaa minkä kanssa PSSD:stä kärsivät joutuu kamppailemaan tai yrittää kieltää sen ja häiriintyvät siitä että ihmiset puhuu tällaisesta haitasta.
        -Ihmiset yrittää laittaa tätä mielenterveyden tai jonkun muun fyysisen terveysongelman piikkiin (vaikka ajallisesti lääke on puhkaissut sen)
        -Emootiot, rakkaus ja seksuaalisuus voi lisätä yhteyden tunnetta muihin ihmisiin. Moni ihminen eristäytyykin vaivansa kanssa koska se tekee elämästä luonnotonta ja heistä erilaisia.
        PSSD potilaat usein eristäytyvät kamppailuissaan mikä johtaa sitten taas usein jopa itsemurha-ajatuksiin asti. Vaikka potilaat haluaisivat vaikkapa rakastua ja kokea yhteyden toiseen ihmiseen, he eivät voi tuntea sitä tämän lääkevamman vuoksi.
        -Vastentahtoista kemiallista kastraatiota yleisesti pidetään hyvin epäeettisenä esim. seksuaalirikollisille ja tällaista rangaistusta ei kellekään laitettaisi sivistysmaissa. Se on kidutusta tai hyvin epätyypillinen rangaistus. On suorastaan sydäntä särkevää että ihmiset eivät monesti saa tukea eikä kukaan nouse heidän oikeuksiensa puolesta jotka oikeasti joutuvat kestämään sitä kidutusta. Kemiallinen kastraatio on erääntyyppistä seksuaalista väkivaltaa.
        - Suunnilleen kukaan ei ymmärrä kuinka paha tila PSSD on. Ihmiset usein väheksyy tuota tilaa
        - Potilaille ei edes suureksi osaksi kerrottu riskistä (Euroopan lääkevirasto määräsi merkinnän paketteihin v.2019 vaikka siitä on puhuttu aiemminkin jo), sitten ihmisiä syyllistetään siitä että no "miksi otit lääkkeen sitten alunperinkään, vaikkakaan kukaan PSSD:tä kokevista tuskin olisi tietäen pysyvämpiluonteisista riskeistä ottanut koko lääkettä"
        - Kukaan ei tiedä miten saada parannettua tila. On monelle hyvin pelottavaa että heille tulee PSSD oireisto missä tunto genitaaleista lähtee.

        Oikeastaan moni saattaa kokea vastaavaa reaktiona muunlaisiinkin harmeihin mitä psykiatrian lääkkeistä saa.

        Esimerkkejä psykiatrian aineiden pitkäaikaisseuraamuksista eritelty esimerkiksi täällä:

        "What I have learnt from helping thousands of people taper off antidepressants and other psychotropic medications"
        Tässä suuren masennuslääkevieroitusfoorumin perustaneen kokemuksia siitä millaisia pitkäaikaisseuraamuksia hän itse psykiatrian aineista koki ja erittelee mitä on oppinut siitä kun on vieroittanut tuhansia ihmisiä "masennuslääke"-aineistaan:
        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

        Seuraukset kesti vuosia.

        Uskoisin että jollakin jopa vastuullisilla ja oppimishaluisilla psykiatrian työntekijöillä saattaisi tuo kirjoitus kiinnostaa, mutta tuskinpa vain.

        Jopa Britannian Royal College of Psychiatristin johtohahmolla kiinnosti tämän henkilön kokemukset ja muiden henkilöiden kokemukset. Miten olisi Suomessa? Kiinnostaako psykiatrian työntekijöillä ihmisten kokemat pitkäaikaisharmit aineista ? https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/

        Jos jollakin on vaikkapa syöpä, ihmiset usein saa myös henkistä tukea. Sen sijaan, jos terveyttäsi on paskottu psyykenlääkkeillä, et saa juuri mitään tukea.

        Ainoa tuki mitä voit usein saada on muista ketkä on saaneet haittaa. He tietävät mitä haittaa voi seurata.
        Psykiatrian aineista haittaa saaneiden kannattaakin organisoitua. Ehkä jos riittävän moni pitää äläkkää jotain tukea alkaa tulla ja lääketieteelläkin voisi enemmän alkaa kiinnostaa mitä he ihmisille tekee silmät sokkona välittäjäaineiden hutkinnoillaan.


      • Anonyymi

        Huvittavaa... tai no ehkä ennemminkin kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka ovat kieltäytyneet ensin kaikista muista mahdollisista mielenterveyspalveluista, tuleevat sitten valittamaan, että pelkät pillerit eivät taikoneetkaan maailmaa heidän mieleisekseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huvittavaa... tai no ehkä ennemminkin kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka ovat kieltäytyneet ensin kaikista muista mahdollisista mielenterveyspalveluista, tuleevat sitten valittamaan, että pelkät pillerit eivät taikoneetkaan maailmaa heidän mieleisekseen.

        Vuosia sitten ei ainakaan tarjottu ensin kaikkia muita mielenterveyspalveluita, kyllä ensin tuli reseptit kouraan.
        Sen jälkeen oli sitten joitain vaihtoehtoja mahdollisiin hoitosysteemeihin avohoidon puolella.
        Nykyään taitaa se avohoitokin olla kiven alla. Ja taaskin on helpompaa antaa vaan ne reseptit.
        Sama oravanpyörä jatkuu...
        Tästä on äärimmäisen hyvä vetää sitä ironiaa...
        Tosin ei ne pillerit yksistään ole mikään taikakeino.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosia sitten ei ainakaan tarjottu ensin kaikkia muita mielenterveyspalveluita, kyllä ensin tuli reseptit kouraan.
        Sen jälkeen oli sitten joitain vaihtoehtoja mahdollisiin hoitosysteemeihin avohoidon puolella.
        Nykyään taitaa se avohoitokin olla kiven alla. Ja taaskin on helpompaa antaa vaan ne reseptit.
        Sama oravanpyörä jatkuu...
        Tästä on äärimmäisen hyvä vetää sitä ironiaa...
        Tosin ei ne pillerit yksistään ole mikään taikakeino.

        Noh itelläni meni ehkä kakskytä vuotta hoidon alottamisesta, ennen kun kokeiltiin lääkkeitä, että uskallan kyllä väittää, että muutakin hoitoa on olemassa, jos vaan on valmis sitä ottamaan vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huvittavaa... tai no ehkä ennemminkin kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka ovat kieltäytyneet ensin kaikista muista mahdollisista mielenterveyspalveluista, tuleevat sitten valittamaan, että pelkät pillerit eivät taikoneetkaan maailmaa heidän mieleisekseen.

        Mistä mielenterveyspalveluista on kieltäydytty? Kerropa kuule!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä mielenterveyspalveluista on kieltäydytty? Kerropa kuule!

        Ehkäpä pitäisi pitää hieman epäeettisenä määrätä 17-18 vuotiaille noita lääkkeitä ja koukuttaa heitä niihin. Senikäinen ei vielä kykene aina merkittävästi ymmärtämään päätösten seurauksia esim jo lähtien tutkimiksen vähäisyydestä miten vähän noita tutkitaan esim aivojen kehitykseen. Ihminen sitten kasvaa aikuiseksi tunne-elämä kemiallisesti muokattuna tuossa. Aivot kehittyy pitkälle yli kahdenkympin

        Jos lääkäri sanoo vielä että aineet hoitaa jotain kemiallista häiriötä mitä masennus on niin se laittaa ihmisen tulkitsemaan itseään vääristä lähtökohdista. Se suuntaa huomion pois kaikista niistä syistä mitkä masennuksen taustalla on ja saa nuoren tulkitsemaan asioita kyseenalaisista lähtökohdista.

        Itse olin nuorena hyvin naiivi ja luottavainen. Siis niin naiivi että kun aikanaan apua sain en edes kuvitellut että minulle jotain lääkkeitä määrättäisiin (niin vieras asia minulle). En tiennyt lääkkeistä yhtikäs mitään.

        Jos vanhemmalla iällä olisin vastaavassa tilanteessa ymmärrys olisi ollut toisella tasolla myös vaatia tiettyä hoitoa ja niin päin pois, sanoa mielipiteensä, miettiä lääkityksen aloittamista kriittisemmin.

        Monelle nuorelle kaikenlainen vertaistuki, aikuisen tuki aikuistumiseen liittyvissä asioissa ja asioidenhoidossa (kaikilla nuorilla ei ole sitä), edukaatio miten hoitaa unta, stressiä, mielenterveyttä voisi olla hyvää hoitoa. Ei lääkepaketin käteen antaminen ja sitten vain opettelemaan elämää pää aineilla turrutettuna. Nuori ikä vaikutti minulla ainakin siihen että luotin lääkkeisiin niin suuresti eikä kukaan kyllä koskaan sanonut että niitä aineita kannattaa käyttää mahd lyhyen aikaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkäpä pitäisi pitää hieman epäeettisenä määrätä 17-18 vuotiaille noita lääkkeitä ja koukuttaa heitä niihin. Senikäinen ei vielä kykene aina merkittävästi ymmärtämään päätösten seurauksia esim jo lähtien tutkimiksen vähäisyydestä miten vähän noita tutkitaan esim aivojen kehitykseen. Ihminen sitten kasvaa aikuiseksi tunne-elämä kemiallisesti muokattuna tuossa. Aivot kehittyy pitkälle yli kahdenkympin

        Jos lääkäri sanoo vielä että aineet hoitaa jotain kemiallista häiriötä mitä masennus on niin se laittaa ihmisen tulkitsemaan itseään vääristä lähtökohdista. Se suuntaa huomion pois kaikista niistä syistä mitkä masennuksen taustalla on ja saa nuoren tulkitsemaan asioita kyseenalaisista lähtökohdista.

        Itse olin nuorena hyvin naiivi ja luottavainen. Siis niin naiivi että kun aikanaan apua sain en edes kuvitellut että minulle jotain lääkkeitä määrättäisiin (niin vieras asia minulle). En tiennyt lääkkeistä yhtikäs mitään.

        Jos vanhemmalla iällä olisin vastaavassa tilanteessa ymmärrys olisi ollut toisella tasolla myös vaatia tiettyä hoitoa ja niin päin pois, sanoa mielipiteensä, miettiä lääkityksen aloittamista kriittisemmin.

        Monelle nuorelle kaikenlainen vertaistuki, aikuisen tuki aikuistumiseen liittyvissä asioissa ja asioidenhoidossa (kaikilla nuorilla ei ole sitä), edukaatio miten hoitaa unta, stressiä, mielenterveyttä voisi olla hyvää hoitoa. Ei lääkepaketin käteen antaminen ja sitten vain opettelemaan elämää pää aineilla turrutettuna. Nuori ikä vaikutti minulla ainakin siihen että luotin lääkkeisiin niin suuresti eikä kukaan kyllä koskaan sanonut että niitä aineita kannattaa käyttää mahd lyhyen aikaa

        Nuorille joita määrätään lääkkeitä jo nuorella iällä opetetaan jo nuorena käsittelemään tunteitaan aineilla, ei anneta ymmärrystä että hei, meihin on rakennettu selviytymiskapasiteettia ja kykyä oppia selviytymiskeinoja ja hei teini-ikä ja kaikki muukin voi olla raskasta aikaa etenkin jos jotain muutakin raskasta sattuu elämässä. ei esitellä vaihtoehtoja (ei minulle koskaan kerrottu vaihtoehtoja vaan lääke määrättiin). Ne reaktiot mitä koet voi loppupeleissä olla normaaleja vaikka tunteet olisi voimakkaitakin. Elämä ei ole helppoa, resilienssi kasvaa ajan saatossa.

        Nuorille kannattaisi opettaa että lääkärit ei oo auktoriteettejä joita pitää kuunnella aina. On ok sanoa EI kaikille aineitaan diilaaville, on kyseessä lääkäri tai huumediileri. Kehosi on sinun ja jos joku epäilyttää, sano ei.

        Taidat olla nykypäivänä aika harvinainen tapaus jos 20 vuotta olet ollut lääkkeettömässä hoidossa mitä ikinä se tarkoitaakaan. Tiedän niin monia ihmisiä kelle on pienempiikin risauksiin suositeltu lääkkeitä. Ei tarvi kuin kerran asioida lääkärillä. Varmuuden vuoksi terapialausunnon mukaan isketty lääkepurkki. Toki moni sanoo ei.

        Syyllistät ihmisiä heidän kokemista lääkevahingoista vaikka esim lääkeyhtiöt on tehneet kaikkensa promotoidakseen tätä kemiallinen epätasapainoteoriaa, sitä on kanssa promotoitu että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta, vieroitusoireita on vähätelty kutsumalla niitä lopetusoireiksi "discontinuation syndrome". SSRI-Masennuslääkkeeillä oli loistava markkinointistrategia. Masennuksesta yritettiin rakentaa sairaus missä muutkin johon on sitä kemiallisesti korjaava pilleri suunnaten masennuksessa huomion viallisiin aivokemioihin ja välittäjäaine-epätasapainoihin.
        Voi että minua vituttaa jo kirjoittaa tästä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huvittavaa... tai no ehkä ennemminkin kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka ovat kieltäytyneet ensin kaikista muista mahdollisista mielenterveyspalveluista, tuleevat sitten valittamaan, että pelkät pillerit eivät taikoneetkaan maailmaa heidän mieleisekseen.

        Perus syyllistämistä taas. Minusta psykiatria toimii pahimmillaan vääristyneistä opeista lähtien alkaen siitä että terapian ja lääkkeiden esim yhdistely olisi todella tehokasta. Katinkontit. Pillerit lopetti hyödyn prosessoinnista terapiassa leikatessaan tunteita. Ne katkaisi yhteyttä "sieluun" ja primitiivisiin tunnekokemuksien ymmärtämiseen muuttaessaan tunne-elämää leikaten tunteita myös. Jos lääke markkinoidaan tietyllä tapaa potilaalle, se voi aikaansaada riippuvuutta siitä ikäänkuin asiana minkä luulee pitävän oireita kurissa. Selitin asian alapuolella miten asia on.

        Olen käynyt lääkittynä terapiaa ja en ole päässyt siinä puusta pitkälle. Minun olisi pitänyt päästä ajatuksesta eroon että tarvin lääkkeitä aiemmin. Kun ne ei edes jälkikäteen ajatellen edes olleet kovin hyödyllisiä minkä hahmotti vieroitusoireiden lusimisen jälkeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perus syyllistämistä taas. Minusta psykiatria toimii pahimmillaan vääristyneistä opeista lähtien alkaen siitä että terapian ja lääkkeiden esim yhdistely olisi todella tehokasta. Katinkontit. Pillerit lopetti hyödyn prosessoinnista terapiassa leikatessaan tunteita. Ne katkaisi yhteyttä "sieluun" ja primitiivisiin tunnekokemuksien ymmärtämiseen muuttaessaan tunne-elämää leikaten tunteita myös. Jos lääke markkinoidaan tietyllä tapaa potilaalle, se voi aikaansaada riippuvuutta siitä ikäänkuin asiana minkä luulee pitävän oireita kurissa. Selitin asian alapuolella miten asia on.

        Olen käynyt lääkittynä terapiaa ja en ole päässyt siinä puusta pitkälle. Minun olisi pitänyt päästä ajatuksesta eroon että tarvin lääkkeitä aiemmin. Kun ne ei edes jälkikäteen ajatellen edes olleet kovin hyödyllisiä minkä hahmotti vieroitusoireiden lusimisen jälkeen

        Ja kertoo aika paljon ihmisestä kun jaoin jonkun traagisia kokemuksia PSSD:stä ja ensimmäinen sanasi on huvittavaa ja ironista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkäpä pitäisi pitää hieman epäeettisenä määrätä 17-18 vuotiaille noita lääkkeitä ja koukuttaa heitä niihin. Senikäinen ei vielä kykene aina merkittävästi ymmärtämään päätösten seurauksia esim jo lähtien tutkimiksen vähäisyydestä miten vähän noita tutkitaan esim aivojen kehitykseen. Ihminen sitten kasvaa aikuiseksi tunne-elämä kemiallisesti muokattuna tuossa. Aivot kehittyy pitkälle yli kahdenkympin

        Jos lääkäri sanoo vielä että aineet hoitaa jotain kemiallista häiriötä mitä masennus on niin se laittaa ihmisen tulkitsemaan itseään vääristä lähtökohdista. Se suuntaa huomion pois kaikista niistä syistä mitkä masennuksen taustalla on ja saa nuoren tulkitsemaan asioita kyseenalaisista lähtökohdista.

        Itse olin nuorena hyvin naiivi ja luottavainen. Siis niin naiivi että kun aikanaan apua sain en edes kuvitellut että minulle jotain lääkkeitä määrättäisiin (niin vieras asia minulle). En tiennyt lääkkeistä yhtikäs mitään.

        Jos vanhemmalla iällä olisin vastaavassa tilanteessa ymmärrys olisi ollut toisella tasolla myös vaatia tiettyä hoitoa ja niin päin pois, sanoa mielipiteensä, miettiä lääkityksen aloittamista kriittisemmin.

        Monelle nuorelle kaikenlainen vertaistuki, aikuisen tuki aikuistumiseen liittyvissä asioissa ja asioidenhoidossa (kaikilla nuorilla ei ole sitä), edukaatio miten hoitaa unta, stressiä, mielenterveyttä voisi olla hyvää hoitoa. Ei lääkepaketin käteen antaminen ja sitten vain opettelemaan elämää pää aineilla turrutettuna. Nuori ikä vaikutti minulla ainakin siihen että luotin lääkkeisiin niin suuresti eikä kukaan kyllä koskaan sanonut että niitä aineita kannattaa käyttää mahd lyhyen aikaa

        Puhutte nuorista, mutta kun jo lapsillekin noita lääkkeitä annetaan.
        Joitain vuosia sitten tuttavan kautta kuulin yhdestä lastenkodista, jossa jo n. 10-vuotiaat käyttivät neuroleptejäkin.
        Sain nähdä erään sen ikäisen dosetin ( rasia, johon lääkkeet annostellaan ) vieraillessani tuttavan luona. Samalla kuulin, että toisetkin lapset kyseisessä paikassa käyttävät lääkkeitä.
        Silloin hämmästykseni oli jo todella suuri, oikeastaan järkytyin, jos totta puhutaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perus syyllistämistä taas. Minusta psykiatria toimii pahimmillaan vääristyneistä opeista lähtien alkaen siitä että terapian ja lääkkeiden esim yhdistely olisi todella tehokasta. Katinkontit. Pillerit lopetti hyödyn prosessoinnista terapiassa leikatessaan tunteita. Ne katkaisi yhteyttä "sieluun" ja primitiivisiin tunnekokemuksien ymmärtämiseen muuttaessaan tunne-elämää leikaten tunteita myös. Jos lääke markkinoidaan tietyllä tapaa potilaalle, se voi aikaansaada riippuvuutta siitä ikäänkuin asiana minkä luulee pitävän oireita kurissa. Selitin asian alapuolella miten asia on.

        Olen käynyt lääkittynä terapiaa ja en ole päässyt siinä puusta pitkälle. Minun olisi pitänyt päästä ajatuksesta eroon että tarvin lääkkeitä aiemmin. Kun ne ei edes jälkikäteen ajatellen edes olleet kovin hyödyllisiä minkä hahmotti vieroitusoireiden lusimisen jälkeen

        Jälkeenpäin noita asioita enimmäkseen on tullut mietittyäkin.
        Kun on lääkkeistä päässyt eroon, osaa eri tavalla jäsennellä kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
        Eikä pelkästään lääkitysten kohdalla, vaan laajemmin ajateltuna koko sairaushistoriaa pystyy ajattelemaan jollain tavalla järkevämmin.
        Ajatustyö auttaa myös mahdollisiin vihan tunteisiin ikäviä kokemuksia, tai saamaansa mahdollista huonompaa hoitoa kohtaan. Mieli rauhoittuu ajan kanssa, eikä tarvitse kantaa katkeruutta mukana vuosikausia.

        Voin itsekin vain miettiä, että kyllä ihminen on omituinen olio, kuinka paljosta pystyykään selviämään. Synkimpään aikaan ei edes tajua, eikä osaa ajatella tulevaisuuteen, miten paljon asiat voivat muuttua parempaankin suuntaan.
        Ja tuleehan siitä vähän sellainen voittaja-fiilis itsellekin, kun saa ongelmat selätettyä.


    • Anonyymi

      Masennus nähty mm strategisena, tiedostamattoman tai tiedostettu ja avunpyyntö, evolutiivisesti kehittyneenä. Naiset masentuvat enemmän. Ovat avuttomampia.

      • Anonyymi

        Tällöin oireisiin keskittyminen ei ole fiksua vaan enemmän huomio kädettömään oloon. Käsillä tekeminen muuten on mielenterveydelle hyväksi, pystyvyyden tunne. On myös tutkimus jonka mukaan ylävartaloltaan roteva harvemmin masentunut.
        Toisaalta analyyttinen märehtiminen tapa surra. Joku toinen purkaa liikuntaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällöin oireisiin keskittyminen ei ole fiksua vaan enemmän huomio kädettömään oloon. Käsillä tekeminen muuten on mielenterveydelle hyväksi, pystyvyyden tunne. On myös tutkimus jonka mukaan ylävartaloltaan roteva harvemmin masentunut.
        Toisaalta analyyttinen märehtiminen tapa surra. Joku toinen purkaa liikuntaan.

        Emielialan keinotekoinen parantaminen voi jättää taustakonfliktin ratkaisematta. Kun masennus toimittanut strategisen vasteen virkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Emielialan keinotekoinen parantaminen voi jättää taustakonfliktin ratkaisematta. Kun masennus toimittanut strategisen vasteen virkaa.

        Masennussignaalilla ei nykyään välttämättä saavuta samaa tukea kuin edeltäneissä sosiaalisissa kokoomuksessa.


      • Anonyymi

        Toisaalta naisten taitaa olla helpompi puhua esim. tunteistaan.
        Silloin voi olla helpompi saada apuja omiin ongelmiin, kun uskaltaa kertoa miltä tuntuu.
        Psyyken hoidossa olisi aina tärkeintä se, että pystyy ja uskaltaa puhua, kukaan kun ei lue ajatuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Emielialan keinotekoinen parantaminen voi jättää taustakonfliktin ratkaisematta. Kun masennus toimittanut strategisen vasteen virkaa.

        Mielialan keinotekoinen parantaminen voi saada aikaan hemmetin hämmentynyttä oloa ja ratkaisemattomia konflikteja, sisäinen ymmärrys voi jäädä kasvamatta. Asiat on haudattu maton alle.

        Uskon että trauman hautaaminen lääkkeillä voi lisätä jopa dissosiaatiota.

        Paskat olosuhteet jää pahimmillaan ratkaisematta, ihminen vain suorittaa pillerin turvin eikä tee riittäviä muutoksia elämässään eikä ymmärryksen taso kasva mitä tilanteen ratkeaminen ajan kanssa, tunteiden kohtaaminen ja selviytymiskeinojen opettelu olisi voinut tehdä.
        Ihminen ei lääkittynä ole välttämättä kytköksissä omaan syvimpään sisimpään koska tunteita on keinotekoisesti kemiallisesti muutettu ja pahimmillaan leikattu.
        Eikä ihmiselle oo edes kerrottu että masennuslääke voi olla tunteita leikkaava ja ihmisyyttä kaventava

        Ihminen ei näe kaikkia niitä asioita mitä hän on tehnyt tilanteensa parantamiseksi jotka saattoi auttaa enemmän kuin lääke. Kun kerran nostaa itsensä suosta omilla keinoillaan, sillä oppii kummasti enemmän elämästä. Kyseenalaistaminen on paranemista, kun osaa reflektoida omaa ajatteluaan, nähdä niitä pahoinvointia lisääviä arvoja ja ajatusrakennelmia, muuttaa haitallisia asioita ja pahoinvointia lisääviä juttija elämässä.

        Minä en usko että masennuslääke on ratkaisu mihinkään kokemani perusteella. Se vain sekoittaa tunne-elämää ja voi sotkea prosessointiprosesseja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielialan keinotekoinen parantaminen voi saada aikaan hemmetin hämmentynyttä oloa ja ratkaisemattomia konflikteja, sisäinen ymmärrys voi jäädä kasvamatta. Asiat on haudattu maton alle.

        Uskon että trauman hautaaminen lääkkeillä voi lisätä jopa dissosiaatiota.

        Paskat olosuhteet jää pahimmillaan ratkaisematta, ihminen vain suorittaa pillerin turvin eikä tee riittäviä muutoksia elämässään eikä ymmärryksen taso kasva mitä tilanteen ratkeaminen ajan kanssa, tunteiden kohtaaminen ja selviytymiskeinojen opettelu olisi voinut tehdä.
        Ihminen ei lääkittynä ole välttämättä kytköksissä omaan syvimpään sisimpään koska tunteita on keinotekoisesti kemiallisesti muutettu ja pahimmillaan leikattu.
        Eikä ihmiselle oo edes kerrottu että masennuslääke voi olla tunteita leikkaava ja ihmisyyttä kaventava

        Ihminen ei näe kaikkia niitä asioita mitä hän on tehnyt tilanteensa parantamiseksi jotka saattoi auttaa enemmän kuin lääke. Kun kerran nostaa itsensä suosta omilla keinoillaan, sillä oppii kummasti enemmän elämästä. Kyseenalaistaminen on paranemista, kun osaa reflektoida omaa ajatteluaan, nähdä niitä pahoinvointia lisääviä arvoja ja ajatusrakennelmia, muuttaa haitallisia asioita ja pahoinvointia lisääviä juttija elämässä.

        Minä en usko että masennuslääke on ratkaisu mihinkään kokemani perusteella. Se vain sekoittaa tunne-elämää ja voi sotkea prosessointiprosesseja

        Joanna Moncrieff ja muut muut kirjoitti näin tässä artikkelissa:

        "The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence"

        Että

        "The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68].

        Eli että masennuksen kemiallinen epätasapainoteoria on vieläkin voimissaan, missä nähdään että masennus on seurausta esim.serotoniinin epänormaaliuksista kehossa ja moni käsittää masennuksen näin. Tämä käsitys vaikuttaa siihen miten ihmiset ymmärtää mielialansa, johtaen negatiiviseen käsitykseen masennuksen tuloksista ja negatiiviseen käsitykseen omasta kyvystä säädellä mielialaa. Tämä voi myös saada ihmiset jatkamaan lääkitystä ilman hoidon lopetusta johtaen dependenceen näistä aineista.

        Jos ihmiselle selitetään lääkkeet noin suunnaten huomio kemiallisiin häiriöihin (niinkuin monelle lääke on perusteltu), se voi vaikuttaa moniin asioihin negatiivisesti ja voi viedä pois tunnetta että hän voi itsekin vaikuttaa asioihin ja saada aikaan riippuvuuden tunnetta lääkkeisiin.
        https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0
        ----
        Jos haluaa saada ihmisiä hämilleen omasta elämästä niin määrää heille pillereitä ja kerro että ne korjaa kemiallista epätasapainoa tai serotoniinitasoja tai muuta vastaavaa (jota he ei näe eikä voi testata). Ja sitten kun he alkaa voida aineissa huonosti niin sano että no voisit varmaan huonommin ilman lääkettä. Ja anna yhä uusia lääkkeitä ihmisille.
        Kunnon mind fuck.

        Masennuslääkkeet ja käsitys masennuksesta millainen tila se on voi viedä käsityksen siitä mitä sille voi tehdä ihan vääristyneille urille. Ja tehdä ihmisestä vain sellaisen joka ylhäältäpäin tarjotun avun kanssa (ja pillereiden kanssa) voi tehdä tälle sairaudelle jotain

        Kirjoitan tämän kokemuksen äänellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällöin oireisiin keskittyminen ei ole fiksua vaan enemmän huomio kädettömään oloon. Käsillä tekeminen muuten on mielenterveydelle hyväksi, pystyvyyden tunne. On myös tutkimus jonka mukaan ylävartaloltaan roteva harvemmin masentunut.
        Toisaalta analyyttinen märehtiminen tapa surra. Joku toinen purkaa liikuntaan.

        Minä uskon että toiminnallisempi ymmärrys masennuksen ratkomisesta voisi olla monessa tapauksessa analyyttistä tunteiden liikapenkomista hyödyllisempi tapa auttaa itseään konkreettisesti voimaan paremmin. Siis että aloittaa niin pienestä kuin pystyy käyttäen kehoaan, käyttäen käsiään. Ollen toiminnallinen. Miettien mitä kehoon laittaa, miettii miten sitä liikuttaa.

        Jo pienikin teko minkä on saanut tehtyä voi parantaa tunnetta minäpystyvyydestä.

        Jos on yhtään analyyttisempi ihminen, asioiden lässytys ei välttämättä ratkaise mitään vaan saa vaan kehän kiertämään. Jollekin se lässytys voi olla tapa käydä surua läpi ja jäädä siihen kiinni. No, kenties sekin voi olla joku vaihe joka pitää käydä läpi. Toki se keskusteluterapia voi olla keino käydä läpi oivalluksia ja opittuja selviytymiskeinoja ja tapoja miettiä miten tehdä parannuksia elämässään

        Tokihan masentuneen ei monesti nähdä kykenevän tekemään mitään ilman jumalallisia masennuspillereitä jotka antaisi lähtölaukauksen jollekin mihinkään toimintaan. Olisi ihan epäeettistä odotaakaan että kukaan masentunut tekee mitään.

        Nykylääketiede keskittyy lääkitsemään aivoja mutta kuten ylhäällä kirjoitin, keho pitäisi paremmin tuoda mukaan hoitoon. Moni nimittäin pääsee esim kokemaan ekan masennuksensa esim kun on polttanut kynttilää molemmista päistä eli vetänyt itsensä ylikierrosten kautta alivireyteen. Kehon huoltokeinot ja palautumiskeinot ja vireystilan hallinta pitäisi olla olennaisessa osassa mitään nykyihmisten burnout sukupolvien mt-hoitoa. Kehollisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielialan keinotekoinen parantaminen voi saada aikaan hemmetin hämmentynyttä oloa ja ratkaisemattomia konflikteja, sisäinen ymmärrys voi jäädä kasvamatta. Asiat on haudattu maton alle.

        Uskon että trauman hautaaminen lääkkeillä voi lisätä jopa dissosiaatiota.

        Paskat olosuhteet jää pahimmillaan ratkaisematta, ihminen vain suorittaa pillerin turvin eikä tee riittäviä muutoksia elämässään eikä ymmärryksen taso kasva mitä tilanteen ratkeaminen ajan kanssa, tunteiden kohtaaminen ja selviytymiskeinojen opettelu olisi voinut tehdä.
        Ihminen ei lääkittynä ole välttämättä kytköksissä omaan syvimpään sisimpään koska tunteita on keinotekoisesti kemiallisesti muutettu ja pahimmillaan leikattu.
        Eikä ihmiselle oo edes kerrottu että masennuslääke voi olla tunteita leikkaava ja ihmisyyttä kaventava

        Ihminen ei näe kaikkia niitä asioita mitä hän on tehnyt tilanteensa parantamiseksi jotka saattoi auttaa enemmän kuin lääke. Kun kerran nostaa itsensä suosta omilla keinoillaan, sillä oppii kummasti enemmän elämästä. Kyseenalaistaminen on paranemista, kun osaa reflektoida omaa ajatteluaan, nähdä niitä pahoinvointia lisääviä arvoja ja ajatusrakennelmia, muuttaa haitallisia asioita ja pahoinvointia lisääviä juttija elämässä.

        Minä en usko että masennuslääke on ratkaisu mihinkään kokemani perusteella. Se vain sekoittaa tunne-elämää ja voi sotkea prosessointiprosesseja

        Tuli mieleen, että lääkkeillä tehdään se keinotekoinen mielialan vaihtelu.
        Sama kun ihminen, jolla on vaikeita kokemuksia, tunteita, alkaa itse lääkitä itseään vaikkapa päihteillä.
        Haluaa tunteitaan ja huonoa mielialaa karkuun tavalla tai toisella.
        Mikä tahansa turruttava aine saa huolet ja murheet sillä hetkellä katoamaan, mutta ne eivät poistu kokonaan.
        Kun turrutus poistuu, palaa kaikki samat tunteet pyörimään mieleen, ja taas haluaa " lääkitä " pahan olon pois.
        Siitä tulee kierre, jonka voi saada aikaiseksi itse päihteiden avulla, tai juurikin lääkkeillä, kaikkea tavallaan vain siirretään.
        Aivosumussa on tosi vaikeaa käsitellä omia tunteitaan ja vaikeita asioita, eli kyllä ne pitäisi saada keskustelemalla käytyä läpi, selvin päin.

        Ongelmat taustalta eivät poistu, yrittää niitä sitten poistaa/siirtää väärällä tavalla itse, tai lääkärin toimesta reseptillä. Täytyisi olla enemmän muita keinoja.


    • Anonyymi

      Masennus evolutiivinen strategiana ---sitä ylläpitävät geenit ovat kehittyneet auttamaan meitä hallitsemaan suhteita monenlaisiin patogeeneihin, joiden kanssa ihmiset kehittyivät yhdessä. Erityisesti ainakin osa MDD:tä edistävistä geeneistä kehittyi ja on säilynyt ihmisen genomissa, koska keskimäärin ne auttoivat hominideja välttämään infektiokuoleman.

      Patogeeni-isäntäpuolustus masennuksen evoluutiossa: näkemyksiä epidemiologiasta, genetiikasta, bioalueellisista eroista ja naisten valtaosasta
      Charles L Raison &Andrew H Miller
      Neuropsykofarmakologia äänenvoimakkuutta 42 , sivuja5–27 ( 2017 ) Lainaa tätä artikke

      • Anonyymi

        ---Esi-isien ympäristöissä raskaat patogeenikuormat aiheuttivat merkittävää evoluutiopainetta ihmisen selviytymiseen, mikä johti lopulta lukuisiin mukautumisiin, jotka masennuksen patogeeni-isäntäteorian mukaan muoksivat immuunijärjestelmän (erityisesti tulehdus) ja aivojen välisiä vuorovaikutuksia, mikä johti ainutlaatuinen käyttäytymismalli.

        Nämä käytökset, mukaan lukien anhedonia, väsymys ja psykomotorinen hidastuminen sekä ahdistuneisuus, kiihottuminen ja hälyttäminen, tukivat energiansäästöä infektioiden torjunnassa ja haavan paranemisessa sekä hypervalvontaa tulevien hyökkäysten estämiseksi.

        Lisäksi nämä evoluutiovoimat saivat aikaan näiden käyttäytymisreaktioiden kytkeytymisen akuutin vaiheen vasteeseen, mukaan lukien akuutin vaiheen reaktanttien, kuten c-reaktiivisen proteiinin, lisääntymisen lisäksi myös hypoferremian ja sinkin puutteen sekä kuumeen, jotka sopivat paremmin vuorovaikutukseen patogeenien kuin ihmisten kanssa

        . Lisäksi ihmisen vuorovaikutuksesta mikrobimaailman kanssa aiheutuvat evoluutiopaineet voivat selittää riskialleeleja, jotka ovat spesifisiä taudinaiheuttajille, joille tietyt populaatiot ovat altistuneet, sekä masennuksen epidemiologisia piirteitä, kuten naisten sukupuolen valtaosa, varhainen puhkeamisikä ja esiintyminen synnytyksen jälkeinen ajanjakso, joka tuki lisääntymismenestystä

        . Lopuksi, masennuksen patogeeni-isäntäteoria on sopusoinnussa nykyaikaisten masennuksen oireiden riskitekijöiden kanssa, mukaan lukien liikalihavuus, jalostettuun ruokaan perustuva ruokavalio, istuva elämäntapa ja univaje, jotka kaikki voivat pahentaa tulehdusta, joka on perinnöllinen masennus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ---Esi-isien ympäristöissä raskaat patogeenikuormat aiheuttivat merkittävää evoluutiopainetta ihmisen selviytymiseen, mikä johti lopulta lukuisiin mukautumisiin, jotka masennuksen patogeeni-isäntäteorian mukaan muoksivat immuunijärjestelmän (erityisesti tulehdus) ja aivojen välisiä vuorovaikutuksia, mikä johti ainutlaatuinen käyttäytymismalli.

        Nämä käytökset, mukaan lukien anhedonia, väsymys ja psykomotorinen hidastuminen sekä ahdistuneisuus, kiihottuminen ja hälyttäminen, tukivat energiansäästöä infektioiden torjunnassa ja haavan paranemisessa sekä hypervalvontaa tulevien hyökkäysten estämiseksi.

        Lisäksi nämä evoluutiovoimat saivat aikaan näiden käyttäytymisreaktioiden kytkeytymisen akuutin vaiheen vasteeseen, mukaan lukien akuutin vaiheen reaktanttien, kuten c-reaktiivisen proteiinin, lisääntymisen lisäksi myös hypoferremian ja sinkin puutteen sekä kuumeen, jotka sopivat paremmin vuorovaikutukseen patogeenien kuin ihmisten kanssa

        . Lisäksi ihmisen vuorovaikutuksesta mikrobimaailman kanssa aiheutuvat evoluutiopaineet voivat selittää riskialleeleja, jotka ovat spesifisiä taudinaiheuttajille, joille tietyt populaatiot ovat altistuneet, sekä masennuksen epidemiologisia piirteitä, kuten naisten sukupuolen valtaosa, varhainen puhkeamisikä ja esiintyminen synnytyksen jälkeinen ajanjakso, joka tuki lisääntymismenestystä

        . Lopuksi, masennuksen patogeeni-isäntäteoria on sopusoinnussa nykyaikaisten masennuksen oireiden riskitekijöiden kanssa, mukaan lukien liikalihavuus, jalostettuun ruokaan perustuva ruokavalio, istuva elämäntapa ja univaje, jotka kaikki voivat pahentaa tulehdusta, joka on perinnöllinen masennus.

        Masentunut ei ollut covidin riehuessa tuolla kaikkien keskellä riekkumassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ---Esi-isien ympäristöissä raskaat patogeenikuormat aiheuttivat merkittävää evoluutiopainetta ihmisen selviytymiseen, mikä johti lopulta lukuisiin mukautumisiin, jotka masennuksen patogeeni-isäntäteorian mukaan muoksivat immuunijärjestelmän (erityisesti tulehdus) ja aivojen välisiä vuorovaikutuksia, mikä johti ainutlaatuinen käyttäytymismalli.

        Nämä käytökset, mukaan lukien anhedonia, väsymys ja psykomotorinen hidastuminen sekä ahdistuneisuus, kiihottuminen ja hälyttäminen, tukivat energiansäästöä infektioiden torjunnassa ja haavan paranemisessa sekä hypervalvontaa tulevien hyökkäysten estämiseksi.

        Lisäksi nämä evoluutiovoimat saivat aikaan näiden käyttäytymisreaktioiden kytkeytymisen akuutin vaiheen vasteeseen, mukaan lukien akuutin vaiheen reaktanttien, kuten c-reaktiivisen proteiinin, lisääntymisen lisäksi myös hypoferremian ja sinkin puutteen sekä kuumeen, jotka sopivat paremmin vuorovaikutukseen patogeenien kuin ihmisten kanssa

        . Lisäksi ihmisen vuorovaikutuksesta mikrobimaailman kanssa aiheutuvat evoluutiopaineet voivat selittää riskialleeleja, jotka ovat spesifisiä taudinaiheuttajille, joille tietyt populaatiot ovat altistuneet, sekä masennuksen epidemiologisia piirteitä, kuten naisten sukupuolen valtaosa, varhainen puhkeamisikä ja esiintyminen synnytyksen jälkeinen ajanjakso, joka tuki lisääntymismenestystä

        . Lopuksi, masennuksen patogeeni-isäntäteoria on sopusoinnussa nykyaikaisten masennuksen oireiden riskitekijöiden kanssa, mukaan lukien liikalihavuus, jalostettuun ruokaan perustuva ruokavalio, istuva elämäntapa ja univaje, jotka kaikki voivat pahentaa tulehdusta, joka on perinnöllinen masennus.

        Samasta vielä

        ---Selkeä ennuste PATHOS-D-teoriasta on, että kun uusia synnynnäisiä immuunijärjestelmän antipatogeenisia mekanismeja tunnistetaan, niiden havaitaan voimistuvan masentuneilla yksilöillä.

        ---Esimerkiksi viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tulehduksellisten sytokiinien (esim. ribonukleaasi 7, psorisiini ja ihmisen β -defensiini-2 ja 3; Harder et al, 2007 ) säätelemien antimikrobisten peptidien määrä lisääntyy potilaiden ihossa, joilla on tulehduksellinen ihosairaus, kuten atooppisena ihottumana ja psoriaasina ( Harder ja Schroder, 2005 ;Harder et al, 2010 ), jotka ovat komorbideja MDD:n kanssa ( Gili et al, 2010 ; Yang et al, 2010 )


        ---voisi odottaa samanlaista lisäystä näiden peptidien määrässä - vaikkakin ehkä vähäisemmässä määrin - lääketieteellisesti terveillä henkilöillä, joilla on MDD eli masennus.


      • Anonyymi

        Samasta...

        -----Teoriat, jotka katsovat masennuksen kehittyneen palvelemaan mukautuvia sosiaalisia tarkoituksia, eivät anna helppoja selityksiä sille, miksi ei-tarttuvien stressitekijöiden pitäisi aktivoida perifeerisiä tulehdusreittejä.

        Toisaalta PATHOS-D ehdottaa suoraviivaista ja vähäpätöistä selitystä. Koska suurin osa nisäkkäiden stressitekijöistä evoluution aikana muodostui riskeistä, jotka liittyvät metsästykseen, metsästykseen tai taisteluun sukulaishierarkioissa lisääntymispääsyn/aseman saamiseksi, ei ole yllättävää, että nämä tilat ovat myös olosuhteita, joissa patogeenien tunkeutumisen riski — ja myöhempi infektiokuolema — lisääntyi huomattavasti, koska ihoa suojaava este avautui traumaattisesti haavoja vastaan ​​( DiPietro, 1995).

        Tällaiset haavat ovat yleisiä sosiaalisissa lajeissa ja olivat merkittävä sairastuvuuden ja kuolleisuuden lähde ihmisten keskuudessa esi-isien ympäristössä ja jopa pitkälle historialliseen aikaan ( Ross et al, 2009 ; Eshed et al, 2010 ; Pinker, 2011)).


        Esi-isien ympäristöissä stressin havaitsemisen ja myöhempien haavojen riskin välinen yhteys oli riittävän luotettava, jotta evoluutio, joka toimii niin kutsutulla "savunilmaisimen" periaatteella, suosi organismeja, jotka aktivoivat tulehduksellisia järjestelmiä vastauksena moniin ympäristöuhkiin ja -haasteisiin. (mukaan lukien psykososiaaliset stressitekijät), vaikka tämä aktivointi oli usein "väärä hälytys".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta...

        -----Teoriat, jotka katsovat masennuksen kehittyneen palvelemaan mukautuvia sosiaalisia tarkoituksia, eivät anna helppoja selityksiä sille, miksi ei-tarttuvien stressitekijöiden pitäisi aktivoida perifeerisiä tulehdusreittejä.

        Toisaalta PATHOS-D ehdottaa suoraviivaista ja vähäpätöistä selitystä. Koska suurin osa nisäkkäiden stressitekijöistä evoluution aikana muodostui riskeistä, jotka liittyvät metsästykseen, metsästykseen tai taisteluun sukulaishierarkioissa lisääntymispääsyn/aseman saamiseksi, ei ole yllättävää, että nämä tilat ovat myös olosuhteita, joissa patogeenien tunkeutumisen riski — ja myöhempi infektiokuolema — lisääntyi huomattavasti, koska ihoa suojaava este avautui traumaattisesti haavoja vastaan ​​( DiPietro, 1995).

        Tällaiset haavat ovat yleisiä sosiaalisissa lajeissa ja olivat merkittävä sairastuvuuden ja kuolleisuuden lähde ihmisten keskuudessa esi-isien ympäristössä ja jopa pitkälle historialliseen aikaan ( Ross et al, 2009 ; Eshed et al, 2010 ; Pinker, 2011)).


        Esi-isien ympäristöissä stressin havaitsemisen ja myöhempien haavojen riskin välinen yhteys oli riittävän luotettava, jotta evoluutio, joka toimii niin kutsutulla "savunilmaisimen" periaatteella, suosi organismeja, jotka aktivoivat tulehduksellisia järjestelmiä vastauksena moniin ympäristöuhkiin ja -haasteisiin. (mukaan lukien psykososiaaliset stressitekijät), vaikka tämä aktivointi oli usein "väärä hälytys".

        Šamasta...

        Mm.

        ---Yksilöt, jotka pitävät itseään kroonisesti sosiaalisesti eristettyinä (eli yksinäisinä), osoittavat geenin transkriptiomallia leukosyyteissä, jolle on ominaista bakteereja vastaan ​​​​suojattujen tulehdusreittien lisääntynyt ilmentyminen ja samaan aikaan antiviraalisen immuniteetin, erityisesti interferonivasteen kannalta tärkeiden geenien ilmentymisen väheneminen geenit ( Slavich ja Cole, 2013).

        Näiden havaintojen mukaisesti yksilöt, joilla on korkea ominaisuusherkkyys sosiaaliselle irtautumiselle, tuottavat suurempia proinflammatoristen sytokiinien (TNF ja IL-6) tasoja veressä ja lisääntynyt tulehdusgeenien ilmentyminen vasteena endotoksiiniärsykkeelle (Moieni et al, 2015a ) .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Šamasta...

        Mm.

        ---Yksilöt, jotka pitävät itseään kroonisesti sosiaalisesti eristettyinä (eli yksinäisinä), osoittavat geenin transkriptiomallia leukosyyteissä, jolle on ominaista bakteereja vastaan ​​​​suojattujen tulehdusreittien lisääntynyt ilmentyminen ja samaan aikaan antiviraalisen immuniteetin, erityisesti interferonivasteen kannalta tärkeiden geenien ilmentymisen väheneminen geenit ( Slavich ja Cole, 2013).

        Näiden havaintojen mukaisesti yksilöt, joilla on korkea ominaisuusherkkyys sosiaaliselle irtautumiselle, tuottavat suurempia proinflammatoristen sytokiinien (TNF ja IL-6) tasoja veressä ja lisääntynyt tulehdusgeenien ilmentyminen vasteena endotoksiiniärsykkeelle (Moieni et al, 2015a ) .

        Samasta

        ---Kuten Slavich ja Cole (2013) ovat havainneet, tämä sosiaaliseen eristyneisyyteen liittyvä(eli lisääntynyt tulehdus / heikentynyt antiviraalinen immuniteetti) on voinut kehittyä immuunivasteiden optimoimiseksi ympäristöpatogeenien aiheuttamille uhille, jotka liittyvät haavoittumiseen/nälkään. Ne ovat olleet ensisijainen tartuntatautien/-kuolleisuuden riski ETA:ssa henkilöille, joilla on vähentynyt ihmisten välinen kontakti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta

        ---Kuten Slavich ja Cole (2013) ovat havainneet, tämä sosiaaliseen eristyneisyyteen liittyvä(eli lisääntynyt tulehdus / heikentynyt antiviraalinen immuniteetti) on voinut kehittyä immuunivasteiden optimoimiseksi ympäristöpatogeenien aiheuttamille uhille, jotka liittyvät haavoittumiseen/nälkään. Ne ovat olleet ensisijainen tartuntatautien/-kuolleisuuden riski ETA:ssa henkilöille, joilla on vähentynyt ihmisten välinen kontakti.

        Samasta

        ---Toisaalta lisääntynyt tasapaino antiviraalisten ja antibakteeristen/tulehduksellisten geenien ilmentymisessä, joka havaittiin sosiaalisesti integroituneemmissa yksilöissä, olisi ollut optimaalisempi suojaamaan uudempia virusinfektioita vastaan, jotka leviävät ihmisestä toiseen, mutta joista tuli vasta laajalti tappava ( ja siten aiheutti suurempaa valintapainetta) väestötiheyden lisääntyessä, josta tuli normi maatalouden kehityksen jälkeen ensimmäisessä epidemiologisessa siirtymävaiheessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta

        ---Toisaalta lisääntynyt tasapaino antiviraalisten ja antibakteeristen/tulehduksellisten geenien ilmentymisessä, joka havaittiin sosiaalisesti integroituneemmissa yksilöissä, olisi ollut optimaalisempi suojaamaan uudempia virusinfektioita vastaan, jotka leviävät ihmisestä toiseen, mutta joista tuli vasta laajalti tappava ( ja siten aiheutti suurempaa valintapainetta) väestötiheyden lisääntyessä, josta tuli normi maatalouden kehityksen jälkeen ensimmäisessä epidemiologisessa siirtymävaiheessa.

        Samasta....

        ---Kaikki tiedot eivät kuitenkaan tue muinaista tai yleismaailmallista yhteyttä tulehduksen ja masennuksen välillä, eikä PATHOS-D ole ainoa evoluutioteoria, joka voisi selittää tällaisen yhteyden, jos se todella on olemassa.

        On todellakin yhä selvempää, että useat nykymaailman olosuhteet ovat häirinneet immuunijärjestelmän toimintaa tavoilla, jotka edistävät autoimmuniteettia ja kroonista tulehdusta, samalla kun ne vähentävät kaikkia adaptiivisia etuja, jotka voivat olla luontaisia ​​joko tulehdusvasteessa tai MDD:ssä (Raison et al, 2010c) .).

        Tämä skenaario avaa mahdollisuuden, että tulehduksen ja masennuksen välinen yhteys on ei-adaptiivinen sivutuote ensimmäisen maailman ympäristö- ja sosiaalisista olosuhteista, eikä jotain geneettiseen tai käyttäytymiseen liittyvää.

        Toisin sanoen kroonisen tulehduksen ja masennuksen välinen yhteys ei välttämättä kuvasta kehittynyttä sopeutumista, vaan se edustaa pikemminkin esimerkkiä ei-adaptiivisesta ympäristön epäsuhtaudesta, joka määritellään epätasapainotilaksi, jolloin lisääntymiskykyä parantava ominaisuus ympäristössä, jossa se kehittyi, muuttuu epäadaptiiviseksi toisessa ympäristössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta....

        ---Kaikki tiedot eivät kuitenkaan tue muinaista tai yleismaailmallista yhteyttä tulehduksen ja masennuksen välillä, eikä PATHOS-D ole ainoa evoluutioteoria, joka voisi selittää tällaisen yhteyden, jos se todella on olemassa.

        On todellakin yhä selvempää, että useat nykymaailman olosuhteet ovat häirinneet immuunijärjestelmän toimintaa tavoilla, jotka edistävät autoimmuniteettia ja kroonista tulehdusta, samalla kun ne vähentävät kaikkia adaptiivisia etuja, jotka voivat olla luontaisia ​​joko tulehdusvasteessa tai MDD:ssä (Raison et al, 2010c) .).

        Tämä skenaario avaa mahdollisuuden, että tulehduksen ja masennuksen välinen yhteys on ei-adaptiivinen sivutuote ensimmäisen maailman ympäristö- ja sosiaalisista olosuhteista, eikä jotain geneettiseen tai käyttäytymiseen liittyvää.

        Toisin sanoen kroonisen tulehduksen ja masennuksen välinen yhteys ei välttämättä kuvasta kehittynyttä sopeutumista, vaan se edustaa pikemminkin esimerkkiä ei-adaptiivisesta ympäristön epäsuhtaudesta, joka määritellään epätasapainotilaksi, jolloin lisääntymiskykyä parantava ominaisuus ympäristössä, jossa se kehittyi, muuttuu epäadaptiiviseksi toisessa ympäristössä.

        Mutta, samasta...


        --suhteemme bakteereihin, viruksiin ja loisiin voidaan ymmärtää käsittävän erilaisia ​​kilpailun ja yhteistyön/yhteistyön asteita. PATHOS-D ehdottaa, että masennuksen ja immuuniaktivaation välinen yhteys heijastelee ensisijaisesti kilpailutekijää näissä suhteissa.

        Evoluution epäsuhtaisuusmalli viittaa päinvastaiseen: että masennuksen ja immuunijärjestelmän aktivoitumisen välinen yhteys heijastaa nykymaailman epäonnistumista kunnioittaa monia ikivanhoja ja molempia osapuolia hyödyttäviä yhteistyöhankkeita.

        Mielestämme vahvimmat tiedot, jotka tukevat evolutionaarista epäsopivuutta, vaikka väittävät samalla PATHOS-D:tä vastaan, ovat peräisin McDaden ja kollegoiden uraauurtavasta työstä, joka on tutkinut stressin, mielialan ja tulehduksen välisiä assosiaatioita ei-teollisissa ympäristöissä.

        ---
        ---Filippiineillä CRP-tasot olivat merkittävästi alhaisemmat ja anti-inflammatorisen sytokiinin IL-10:n tasot merkittävästi korkeammat kuin mitä tyypillisesti havaitaan länsimaisissa yhteyksissä, eikä näitä assosiaatioita ole otettu huomioon populaatioiden välisissä painoindeksieroissa ( McDade et al, 2009).

        Ecuadorin alamaalla alkuperäiskansojen shuarien CRP-tasojen havaittiin vaihtelevan suuresti samojen yksilöiden sisällä, mikä osoittaa nopean nousun korkealle vasteena akuutille infektiolle ja putoaa sitten usein havaitsemattomalle tasolle infektion ratkettua (McDade et al . , 2012b ).

        Vielä suorempi haaste PATHOS-D-ennusteille tuli havainnoista, joiden mukaan masennukseen ei liittynyt kohonnutta CRP:tä Filippiineillä ja että sekä nykyisten että lapsuuden stressitekijöiden (eli vanhemman kuoleman) ja tulehduksen väliset yhteydet olivat ilmeisiä vain alaosassa.

        Cebun alueen väestö, joka oli kasvanut hygieenisemmissä ympäristöissä ( McDade et al, 2012a). Henkilöt, joilla oli korkea mikrobialtistus vauvaiässä, eivät osoittaneet tällaisia ​​assosiaatioita.

        Yhdessä nämä tiedot viittaavat siihen, että korkea mikrobialtistus varhaisessa iässä – kuten se olisi ollut normaalia ihmisen evoluution aikana – voi hioa immuunivastetta spesifisempään taudinaiheuttajille altistumiseen ja vähemmän yleistymään sellaisiin psykososiaalisiin stressiin, jotka niin luotettavasti aiheuttavat masennusta. . Näissä evoluutionaalisesti normatiivisissa ympäristöissä lännessä niin ilmeisiä yhteyksiä tulehduksen ja MDD:n välillä ei olisi olemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta, samasta...


        --suhteemme bakteereihin, viruksiin ja loisiin voidaan ymmärtää käsittävän erilaisia ​​kilpailun ja yhteistyön/yhteistyön asteita. PATHOS-D ehdottaa, että masennuksen ja immuuniaktivaation välinen yhteys heijastelee ensisijaisesti kilpailutekijää näissä suhteissa.

        Evoluution epäsuhtaisuusmalli viittaa päinvastaiseen: että masennuksen ja immuunijärjestelmän aktivoitumisen välinen yhteys heijastaa nykymaailman epäonnistumista kunnioittaa monia ikivanhoja ja molempia osapuolia hyödyttäviä yhteistyöhankkeita.

        Mielestämme vahvimmat tiedot, jotka tukevat evolutionaarista epäsopivuutta, vaikka väittävät samalla PATHOS-D:tä vastaan, ovat peräisin McDaden ja kollegoiden uraauurtavasta työstä, joka on tutkinut stressin, mielialan ja tulehduksen välisiä assosiaatioita ei-teollisissa ympäristöissä.

        ---
        ---Filippiineillä CRP-tasot olivat merkittävästi alhaisemmat ja anti-inflammatorisen sytokiinin IL-10:n tasot merkittävästi korkeammat kuin mitä tyypillisesti havaitaan länsimaisissa yhteyksissä, eikä näitä assosiaatioita ole otettu huomioon populaatioiden välisissä painoindeksieroissa ( McDade et al, 2009).

        Ecuadorin alamaalla alkuperäiskansojen shuarien CRP-tasojen havaittiin vaihtelevan suuresti samojen yksilöiden sisällä, mikä osoittaa nopean nousun korkealle vasteena akuutille infektiolle ja putoaa sitten usein havaitsemattomalle tasolle infektion ratkettua (McDade et al . , 2012b ).

        Vielä suorempi haaste PATHOS-D-ennusteille tuli havainnoista, joiden mukaan masennukseen ei liittynyt kohonnutta CRP:tä Filippiineillä ja että sekä nykyisten että lapsuuden stressitekijöiden (eli vanhemman kuoleman) ja tulehduksen väliset yhteydet olivat ilmeisiä vain alaosassa.

        Cebun alueen väestö, joka oli kasvanut hygieenisemmissä ympäristöissä ( McDade et al, 2012a). Henkilöt, joilla oli korkea mikrobialtistus vauvaiässä, eivät osoittaneet tällaisia ​​assosiaatioita.

        Yhdessä nämä tiedot viittaavat siihen, että korkea mikrobialtistus varhaisessa iässä – kuten se olisi ollut normaalia ihmisen evoluution aikana – voi hioa immuunivastetta spesifisempään taudinaiheuttajille altistumiseen ja vähemmän yleistymään sellaisiin psykososiaalisiin stressiin, jotka niin luotettavasti aiheuttavat masennusta. . Näissä evoluutionaalisesti normatiivisissa ympäristöissä lännessä niin ilmeisiä yhteyksiä tulehduksen ja MDD:n välillä ei olisi olemassa.

        Mutta, samasta...

        ---Näitä havaintoja on kuitenkin verrattava uudempiin työhön Bolivian alangon viidakossa Tsimane Amerindiansin keskuudessa. Se on pienimuotoinen yhteiskunta, joka koostuu vähärasvaisista rehunmetsästäjistä, joiden keskimääräinen elinikä on lyhyt ja jotka elävät korkeapatogeenisessä ympäristössä merkittävää mikrobien esikäsittelyä lapsenkengissä ( Stieglitz et al, 2015b ).

        Kaikilla näillä tavoilla Tsimane edustaa kohtuullista arviota ympäristöllisistä ja sosiaalisista olosuhteista, joita ihmiset kohtaavat prototyypillisesti ETA:ssa, alkuyhteisössä. Näiden ihmisten parissa työskentelevä Stieglitz et al. (2015b)tutkittiin, onko olemassa oireyhtymää, joka voidaan tunnistaa MDD:ksi, ja jos se on olemassa, liittyykö se lisääntyneisiin tulehduksellisiin biomarkkereihin. Tulokset osoittivat, että tsimaneilla on masennusoireyhtymä, joka on samanlainen kuin teollistuneessa maailmassa, ja se liittyy samoihin riskitekijöihin, joita on havaittu kaikkialla muualla maailmassa: heikentynyt terveys (indeksoitu toiminnalliseksi vamma) ja psykososiaalinen stressi (indeksoitu). sosiaalisten konfliktien takia, erityisesti ei-sukulaisten kanssa; Stieglitz et al, 2015a ). K


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta, samasta...

        ---Näitä havaintoja on kuitenkin verrattava uudempiin työhön Bolivian alangon viidakossa Tsimane Amerindiansin keskuudessa. Se on pienimuotoinen yhteiskunta, joka koostuu vähärasvaisista rehunmetsästäjistä, joiden keskimääräinen elinikä on lyhyt ja jotka elävät korkeapatogeenisessä ympäristössä merkittävää mikrobien esikäsittelyä lapsenkengissä ( Stieglitz et al, 2015b ).

        Kaikilla näillä tavoilla Tsimane edustaa kohtuullista arviota ympäristöllisistä ja sosiaalisista olosuhteista, joita ihmiset kohtaavat prototyypillisesti ETA:ssa, alkuyhteisössä. Näiden ihmisten parissa työskentelevä Stieglitz et al. (2015b)tutkittiin, onko olemassa oireyhtymää, joka voidaan tunnistaa MDD:ksi, ja jos se on olemassa, liittyykö se lisääntyneisiin tulehduksellisiin biomarkkereihin. Tulokset osoittivat, että tsimaneilla on masennusoireyhtymä, joka on samanlainen kuin teollistuneessa maailmassa, ja se liittyy samoihin riskitekijöihin, joita on havaittu kaikkialla muualla maailmassa: heikentynyt terveys (indeksoitu toiminnalliseksi vamma) ja psykososiaalinen stressi (indeksoitu). sosiaalisten konfliktien takia, erityisesti ei-sukulaisten kanssa; Stieglitz et al, 2015a ). K

        Samasta...

        ---liittyi myös merkittävästi kohonneisiin seerumin IL-6:n, TNF:n ja CRP:n, mutta ei IL-1-β:n pitoisuuksiin (Stieglitz et al, 2015b ) .), joka toistaa teollistuneissa yhteiskunnissa tehtyjen tutkimusten meta-analyyttisten löydösten yleisen mallin. Nämä yhteydet säilyivät iän, painoindeksin ja korkean leukosyyttimäärän mukauttamisen jälkeen (todennäköisesti osoitus nykyisestä infektiosta), ja assosiaatioita havaittiin useissa masennusoireissa

        ---joten tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot tarjoavat jakautuneen päätöksen siitä, ovatko masennuksen ja tulehduksen väliset yhteydet ikivanhoja ja siten mahdollisesti mukautuvia vai ovatko ne äskettäin peräisin ja siten todennäköisesti seurausta ei-adaptiivisesta evolutionaarisesta yhteensopimattomuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta...

        ---liittyi myös merkittävästi kohonneisiin seerumin IL-6:n, TNF:n ja CRP:n, mutta ei IL-1-β:n pitoisuuksiin (Stieglitz et al, 2015b ) .), joka toistaa teollistuneissa yhteiskunnissa tehtyjen tutkimusten meta-analyyttisten löydösten yleisen mallin. Nämä yhteydet säilyivät iän, painoindeksin ja korkean leukosyyttimäärän mukauttamisen jälkeen (todennäköisesti osoitus nykyisestä infektiosta), ja assosiaatioita havaittiin useissa masennusoireissa

        ---joten tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot tarjoavat jakautuneen päätöksen siitä, ovatko masennuksen ja tulehduksen väliset yhteydet ikivanhoja ja siten mahdollisesti mukautuvia vai ovatko ne äskettäin peräisin ja siten todennäköisesti seurausta ei-adaptiivisesta evolutionaarisesta yhteensopimattomuudesta.

        Jäljellä olevat alkuyhteisöä mallintavat heimot

        ---Ensimmäinen, olisi erittäin mielenkiintoista suorittaa vastaavia Trierin sosiaalisia stressitestejä näissä yhteisöissä sen tutkimiseksi, aktivoiko objektiivisesti aiheutettu psykososiaalinen stressi tulehdusreittejä, kuten lännessä.

        Toiseksi olisi tärkeää tutkia, aiheuttavatko mahd annetut sytokiiniaktivaattorit(esim. endotoksiini, lavantautirokote vai pidempiaikainen hoito IFN-α ) heille masennusoireita, kuten teollistuneessa maailmassa. Jos yksilöt, jotka asuvat ympäristöissä, jotka ovat lähempänä ETA-alueen prototyyppiolosuhteita, siis alkuyhteisön, osoittaisivat tulehduksellisia vasteita psykososiaaliseen stressiin ja jos he vastasivat immuuni stimulaatioon masennuksella, olisi saatu vahvaa näyttöä PATHOS-D:n tueksi.


      • Anonyymi

        Samasta

        --lopullisempi todiste...ghana

        ---Johdonmukaisesti sen ennusteen kanssa, että lisääntynyt tulehduksellinen signalointi on suojaavaa korkean infektion ympäristöissä, jotka olivat yleisiä ihmisen evoluution aikana (ja erityisen yleisiä maatalouden syntymisen ja kaupunkien nousun jälkeen; Armelagos et al, 2005), IL-10-geenin haplotyypin, joka liittyy lisääntyneeseen tulehdukseen, havaittiin olevan merkittävästi yleisempi populaatioissa, jotka luottivat jokiveteen kuin populaatioissa, jotka joivat kaivoista – mikä viittaa positiiviseen valintaan, jota ohjasi tehostettu patogeenisuojaus (Kuningas et al, 2009) . )

        Tämän mahdollisuuden mukaisesti viiden vuoden seurantajakson aikana korkean tulehduksen IL-10-haplotyyppi liittyi eloonjäämisen vähenemiseen yksilöillä, jotka joivat puhdasta vettä kaivoista, mutta lisääntyi eloonjääminen populaatioissa, jotka olivat altistuneet korkeille patogeeneille. seurausta jokiveden juomisesta ( Kuningas et al, 2009 ).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta

        --lopullisempi todiste...ghana

        ---Johdonmukaisesti sen ennusteen kanssa, että lisääntynyt tulehduksellinen signalointi on suojaavaa korkean infektion ympäristöissä, jotka olivat yleisiä ihmisen evoluution aikana (ja erityisen yleisiä maatalouden syntymisen ja kaupunkien nousun jälkeen; Armelagos et al, 2005), IL-10-geenin haplotyypin, joka liittyy lisääntyneeseen tulehdukseen, havaittiin olevan merkittävästi yleisempi populaatioissa, jotka luottivat jokiveteen kuin populaatioissa, jotka joivat kaivoista – mikä viittaa positiiviseen valintaan, jota ohjasi tehostettu patogeenisuojaus (Kuningas et al, 2009) . )

        Tämän mahdollisuuden mukaisesti viiden vuoden seurantajakson aikana korkean tulehduksen IL-10-haplotyyppi liittyi eloonjäämisen vähenemiseen yksilöillä, jotka joivat puhdasta vettä kaivoista, mutta lisääntyi eloonjääminen populaatioissa, jotka olivat altistuneet korkeille patogeeneille. seurausta jokiveden juomisesta ( Kuningas et al, 2009 ).

        Samasta

        ---masennus liittyy lisääntyneisiin verenkierrossa oleviin tulehduksellisiin biomarkkereihin Bolivian alangon metsänhakija-puutarhuri Tsimane-ihmisillä (katso ennuste 3). Tutkijat suorittivat myös ex vivo -stimulaatiotutkimuksia endotoksiinilla ja fytohemagglutiniinilla (PHA; arvioidakseen sekä synnynnäisen että hankitun immuunijärjestelmän vastekykyä) ja havaitsivat, että Tsimane-yksilöt, joilla oli korkea masennustaso, tuottivat enemmän IL-1-β-, IL- tasoja . -6 ja TNF vasteena sekä endotoksiinille että PHA:lle, vaikka suljettaisiin pois yksilöt, joiden leukosyyttimäärät viittaavat nykyiseen infektioon ( Stieglitz et al, 2015b).

        Mielenkiintoista on, että tämä malli eroaa länsimaissa masentuneilla potilailla yleisesti havaitusta mitogeeni-stimuloimien immuunivasteiden tukahduttamisesta ( Herbert ja Cohen, 1993a ), mikä saattaa viitata uuteen tapaan, jolla nykyaikaiset olosuhteet ovat poistaneet aiemmin mukautuvia assosiaatioita masennuksen, immuunitoiminta ja patogeeni-isäntäpuolustuksen välillä.

        Siitä huolimatta, johtaisiko Tsimane-yhteiskunnan masentuneilla jäsenillä havaittu lisääntynyt mitogeenien stimuloima tulehduksellinen sytokiinivaste parantuneeseen suojaukseen patogeenejä vastaan, ei tiedetä.

        Useat nykymaailman osa-alueet, antibiooteista jäähdytykseen ja päällystettyihin pintoihin, ovat muokanneet suhteemme mikrobimaailmaan perusteellisesti uudelleen tavoilla,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5143499/ lähde

        ---Ryhmämme aikaisempien julkaisujen mukaisesti ( Raison ja Miller, 2012 , 2013 ; Miller ja Raison, 2015 ) kutsumme tätä ideakonstellaatiota masennuksen patogeeni-isäntäpuolustusteoriaksi tai PATHOS-D:ksi. Tämä asema on päällekkäinen, mutta sillä on merkittäviä eroja Kinneyn ja Tanakan (2009) ensimmäisen kerran esittämään masennuksen patogeenien puolustusteoriaan ( Anders et al , 2013 ).pöytä 1sijoittaa PATHOS-D:n muihin mahdollisiin selittäviin kehyksiin ymmärtääkseen, miksi masennuksen ja immuunitoiminnan muutosten pitäisi olla yhteydessä toisiinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ---Ryhmämme aikaisempien julkaisujen mukaisesti ( Raison ja Miller, 2012 , 2013 ; Miller ja Raison, 2015 ) kutsumme tätä ideakonstellaatiota masennuksen patogeeni-isäntäpuolustusteoriaksi tai PATHOS-D:ksi. Tämä asema on päällekkäinen, mutta sillä on merkittäviä eroja Kinneyn ja Tanakan (2009) ensimmäisen kerran esittämään masennuksen patogeenien puolustusteoriaan ( Anders et al , 2013 ).pöytä 1sijoittaa PATHOS-D:n muihin mahdollisiin selittäviin kehyksiin ymmärtääkseen, miksi masennuksen ja immuunitoiminnan muutosten pitäisi olla yhteydessä toisiinsa.

        Samasta


        ---Useat nykymaailman osa-alueet, antibiooteista jäähdytykseen ja päällystettyihin pintoihin, ovat muokanneet suhteemme mikrobimaailmaan perusteellisesti uudelleen tavoilla, jotka ovat vähentäneet tulehduksen etuja ja lisänneet sen kustannuksia (Drenos et al, 2006 ; Raison et al , 2010c ) . Siitä huolimatta, jopa ympäristössä, joka on niin radikaalisti erilainen kuin se, jossa ihmiset kehittyivät, tiedot yhdistävät lisääntyneen tulehduksen parantuneeseen lopputulokseen ainakin joidenkin infektioiden yhteydessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samasta


        ---Useat nykymaailman osa-alueet, antibiooteista jäähdytykseen ja päällystettyihin pintoihin, ovat muokanneet suhteemme mikrobimaailmaan perusteellisesti uudelleen tavoilla, jotka ovat vähentäneet tulehduksen etuja ja lisänneet sen kustannuksia (Drenos et al, 2006 ; Raison et al , 2010c ) . Siitä huolimatta, jopa ympäristössä, joka on niin radikaalisti erilainen kuin se, jossa ihmiset kehittyivät, tiedot yhdistävät lisääntyneen tulehduksen parantuneeseen lopputulokseen ainakin joidenkin infektioiden yhteydessä.

        Sepäs oli eksaktia informaatiota


    • Anonyymi

      Mitä rehellistä tietoa. Lääkkeet vaikuttavat eri henkilöön ja eri annoksella aivan eri tavallakin.
      Vasta kokenut lääkäri , kokeilemalla ja kuuntelemalla löytää lääkityksen.

      Potilaan ensisijaisesti pitäisi olla se joka kertoo rehellistä tietoa.
      potilaan pitäisi pitää kirjaa ja sitten miettiä miten kertoo ongelmansa selkeästi ja lyhyesti.

      • Anonyymi

        Potilaasta ei voi tehdä mitään koekaniinia (valitettavasti joskus on niinkin käynyt ).
        Kokeillaan sitä, kokeillaan tätä, oi ei ne olekaan hyviä, pidetään tämä ja lisätään nämä, ai haittoja, jatketaan lääkitystä annetaan lääkettä haittoihin, menee enemmän ja enemmän sekaisin, voi mennyt huonompaan kuntoon, aloitetaan vielä nämäkin pillerit.....
        Tulevaisuudessa saadaan sitten nähdä, mitä ihmisestä on jäljellä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilaasta ei voi tehdä mitään koekaniinia (valitettavasti joskus on niinkin käynyt ).
        Kokeillaan sitä, kokeillaan tätä, oi ei ne olekaan hyviä, pidetään tämä ja lisätään nämä, ai haittoja, jatketaan lääkitystä annetaan lääkettä haittoihin, menee enemmän ja enemmän sekaisin, voi mennyt huonompaan kuntoon, aloitetaan vielä nämäkin pillerit.....
        Tulevaisuudessa saadaan sitten nähdä, mitä ihmisestä on jäljellä...

        Ja ei uskalleta ajaa lääkkeitä enää alas joskus vaikka ihminen ei olisikaan ihan täysin toimintakykyinen tai elämänlaatu olisi parasta niissä ettei keinuteta venettä. Jos aine olisikin ollut hyödyllinen alussa pitemmällä tähtäimellä se ei välttämättä yhtä hyödyllinen ole mutta ehkä sitä just in case jatketaan kun lopetus voi romahduttaa olon ja edelliselläkin kerralla tuli lopetusyrityksessä ikävä olo.
        Psykiatria on usein polku pilleririippuvuuksiin. Aineiden dependenceä tekevistä vaikutuksista johtuen on hankala sanoa onko aine oikeasti hyödyllinen vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita.

        Oikeastihan hankala on sanoa onko loppupeleissä aineesta edes suurta hyötyä. Monet masentuneeksikin diagnosoidut jotka ei ole edes työkykyisiä vetää aineita kun pitäähän joku lääkitys olla (usein itseisarvo)

        Hyvin todettu tuo kokeillaan sitä kokeillaan tätä. Ei olekaan hyviä lisätään tämä pidetään tuo ajetaan alas tuo. Ei haittoja, jatketaan, jos paha olo ehkä rauhoittavaa päälle.

        Sitten ihminen onkin lopussa sekasotkukunnossa. No se oli sairautta vaan! Olen käynyt loppupuolella psykiatriaa tuommoisen lisääntyneen pahan olon sekasotkun lääkkeissä missä epäilen että haitat ja vieroitusoireet johti lisälääkkeisiin. Haittoja lääkittiin lääkkeellä. Loppupeleissä oli suuri helpotus ajaa lääkkeet alas. Olo paranikin siitä.

        Nimenomaan. Mitä ihmisestä on jäljellä kaiken sen jälkeen kun on leikitty hänen välittäjäaineilla kuin heiteltäisiin soppaan mausteita... Kuin aivot olisi muovailuvahaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ei uskalleta ajaa lääkkeitä enää alas joskus vaikka ihminen ei olisikaan ihan täysin toimintakykyinen tai elämänlaatu olisi parasta niissä ettei keinuteta venettä. Jos aine olisikin ollut hyödyllinen alussa pitemmällä tähtäimellä se ei välttämättä yhtä hyödyllinen ole mutta ehkä sitä just in case jatketaan kun lopetus voi romahduttaa olon ja edelliselläkin kerralla tuli lopetusyrityksessä ikävä olo.
        Psykiatria on usein polku pilleririippuvuuksiin. Aineiden dependenceä tekevistä vaikutuksista johtuen on hankala sanoa onko aine oikeasti hyödyllinen vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita.

        Oikeastihan hankala on sanoa onko loppupeleissä aineesta edes suurta hyötyä. Monet masentuneeksikin diagnosoidut jotka ei ole edes työkykyisiä vetää aineita kun pitäähän joku lääkitys olla (usein itseisarvo)

        Hyvin todettu tuo kokeillaan sitä kokeillaan tätä. Ei olekaan hyviä lisätään tämä pidetään tuo ajetaan alas tuo. Ei haittoja, jatketaan, jos paha olo ehkä rauhoittavaa päälle.

        Sitten ihminen onkin lopussa sekasotkukunnossa. No se oli sairautta vaan! Olen käynyt loppupuolella psykiatriaa tuommoisen lisääntyneen pahan olon sekasotkun lääkkeissä missä epäilen että haitat ja vieroitusoireet johti lisälääkkeisiin. Haittoja lääkittiin lääkkeellä. Loppupeleissä oli suuri helpotus ajaa lääkkeet alas. Olo paranikin siitä.

        Nimenomaan. Mitä ihmisestä on jäljellä kaiken sen jälkeen kun on leikitty hänen välittäjäaineilla kuin heiteltäisiin soppaan mausteita... Kuin aivot olisi muovailuvahaa

        En usko että on aina kaikille "oikea lääkitys". Jollakin on vaan tuuria että esim optimaalisesti jo alkuvaiheessa kokeilua löytyy joku aine johon reagoi jokseensakin positiivisesti eikä negatiivisesti. Jo siitäkin syystä että tunne psykiatrian aineista ei muutu negatiiviseksi.

        Jokainen aine voi laukaista myös huon reaktion(adverse reaction) ja kaikki söhläykset lääkkeiden kanssa vieroitukset mukaanlukien jättää jälkensä hermostoon. Neitseellinen hermosto on paras lääkkeitä ja haittoja ajatellen oman kokemukseni perusteella joka aloin vuosien mittaan kokea yhä lisää harmia.

        Aikalailla tuuripeliä se on. Kokenut lääkäri löytää lääkityksen. Pah!

        Osa tykkää aineen vaikutuksesta, toinen ei. Jollekin unettomalle nukuttavamman aineen määräys lienee parempi idea kuin stimulantin. Pitää löytää joko upperi tai downeri. Psykiatreilla saattaa olla suosikkiaineensa mitä mieluusti määräävät monelle.

        Kevennyksenä ja toisaalta myös jonkinverran jopa asiallista kritiikkiä sisältävänä :D" how to be a psychiatrist - 9 years of education in 9 minutes"

        https://youtu.be/tiC-8suDDaI


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ei uskalleta ajaa lääkkeitä enää alas joskus vaikka ihminen ei olisikaan ihan täysin toimintakykyinen tai elämänlaatu olisi parasta niissä ettei keinuteta venettä. Jos aine olisikin ollut hyödyllinen alussa pitemmällä tähtäimellä se ei välttämättä yhtä hyödyllinen ole mutta ehkä sitä just in case jatketaan kun lopetus voi romahduttaa olon ja edelliselläkin kerralla tuli lopetusyrityksessä ikävä olo.
        Psykiatria on usein polku pilleririippuvuuksiin. Aineiden dependenceä tekevistä vaikutuksista johtuen on hankala sanoa onko aine oikeasti hyödyllinen vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita.

        Oikeastihan hankala on sanoa onko loppupeleissä aineesta edes suurta hyötyä. Monet masentuneeksikin diagnosoidut jotka ei ole edes työkykyisiä vetää aineita kun pitäähän joku lääkitys olla (usein itseisarvo)

        Hyvin todettu tuo kokeillaan sitä kokeillaan tätä. Ei olekaan hyviä lisätään tämä pidetään tuo ajetaan alas tuo. Ei haittoja, jatketaan, jos paha olo ehkä rauhoittavaa päälle.

        Sitten ihminen onkin lopussa sekasotkukunnossa. No se oli sairautta vaan! Olen käynyt loppupuolella psykiatriaa tuommoisen lisääntyneen pahan olon sekasotkun lääkkeissä missä epäilen että haitat ja vieroitusoireet johti lisälääkkeisiin. Haittoja lääkittiin lääkkeellä. Loppupeleissä oli suuri helpotus ajaa lääkkeet alas. Olo paranikin siitä.

        Nimenomaan. Mitä ihmisestä on jäljellä kaiken sen jälkeen kun on leikitty hänen välittäjäaineilla kuin heiteltäisiin soppaan mausteita... Kuin aivot olisi muovailuvahaa

        Sekasotkukunto oli aika hyvä termi.
        Kaikkea tuota, ja siihen samaan aikaan alkoholin ongelmallinen pitkäaikaiskäyttö plus muita päihteitä päälle.
        Todellinen sekasotku, monen vuoden kaaos pään sisällä ja koko elämässä.
        Näköjään siitäkin voi hengissä selvitä, ja vielä tyydyttävään elämään takaisin.
        Nimimerkillä, kokemusta on.


    • Anonyymi

      Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että yrittäisit saada luottamuksen johonkin psyykkisten sairauksien lääkäriin, ihan kasvotusten. Itse en ainakaan menisi googlettamaan kaikenlaista ja en luottaisi kielitaitoonikaan. Mutta tämä sinulle ystävän neuvona, itse mietit parhaan keinon. Mutta, voin sanoa tämän melkein kaiken kokeneena.
      Voimia sinulle!

      • Anonyymi

        Ehkä kaikille tutkiminen ei toimi, mutta näitä palstoja lukee myös esimerkiksi akateemisesti koulutetuttuja ihmisiä, joille oma tutkiminen voi olla hyödyllistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kaikille tutkiminen ei toimi, mutta näitä palstoja lukee myös esimerkiksi akateemisesti koulutetuttuja ihmisiä, joille oma tutkiminen voi olla hyödyllistä.

        Jos vähääkään psykiatriaa tutkii, niin huomaa, että psykiatria on täyttä huijausta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kaikille tutkiminen ei toimi, mutta näitä palstoja lukee myös esimerkiksi akateemisesti koulutetuttuja ihmisiä, joille oma tutkiminen voi olla hyödyllistä.

        Näinhän se aina sanotaan , sitten käytäntö on hieman eri asia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kaikille tutkiminen ei toimi, mutta näitä palstoja lukee myös esimerkiksi akateemisesti koulutetuttuja ihmisiä, joille oma tutkiminen voi olla hyödyllistä.

        Akateeminen koulutus ei estä persoonallisuushäiriöitä tai psykoosisairauksia.


    • Anonyymi

      On. Älä koskaan sekoa psyykelääkkeisiin etkä psykiatriaan.
      Pääset itsemurhatilastoihin kuten Jasmin.

      • Anonyymi

        Äläkä sinä levitä väärää tietoa netissä, se mikä sinulle ei ole mitään niin miksi yleensä edes kirjoittelen älyttömiä kommentteja , jos sinun maailmassasi ei ole psyykkisiä sairauskia niin mikä ihme tekee sen että kirjoittelet kerta kerran jälkeen yrittäen kieltä sen mihin koulutiåus on pitkä ja vaativa. Niin että iso vika jossain. Ja älä yleistä asioita mitkä näytät kieltään omalla kohdallasi, tietystä syystä.
        Psykiatria on osa sairaan hoitoa halusi sinä sitä tai et. Usein lääkkeiden kieltäjät käyttäytyvät tavallasi.
        Te muut sitten , hyvä hakea apua terveyspisteistä jos tuntuu että jakso loppuu.


    Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      78
      1805
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1689
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1514
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1203
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1194
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1182
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1146
    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1131
    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      6
      1119
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1114
    Aihe