Varsinkin jos on pidempiaikainen rakkaussuhde. Takaan että äkkiä tulisi ikävä sinulla sitä nykyistä. Tajuaisit ainakin että suhteesi nyt on ihan mainio, eikä mikään huono ja sen että vika ei ole vain siinä toisessa.
K naiselle
K naiselle
Huonostakaan suhteesta ei kannata lähteä
Anonyymi-ap
53173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kannattaako huonossa suhteessa olla kun meillä on vaan tämä yksi elämä?
Ei se ainakaan ketään onnelliseksi tee.
Onni löytyy jokaisen sisältä. Maailmasta jos etsit niin saat vain pettyä.
Aivan ja juuri siksi ei huonoon suhteeseen kannata jäädä, vaan mennä etsimään se onni itsestään.
Joopa joo , myös huonossa suhteessa saa pettyä jatkuvasti. Ei sitä onnea tarvitse maailmalta lähteä etsimään. Se onni voi tulla elämääsi kun muutat suuntaa ja alat elää omannäköistäsi elämää ja siinä samalla voi löytyä vierelle joku joka ajattelee samoin.
Niin löytyykin onni sisältä mutta huonossa suhteessa sitä ei voi löytää sisältään. Et ole ihan viisas nyt. Onni löytyy sisältä, mutta vaati sen että luovut asioista, jotka aiheuttavat jatkuvaa huonoa oloa. sivusta
Kannattaa!! Vain läheisriippuvaiset jää alkoholistin tai väkivaltaisen tai pettäjän kanssa suhteeseen.
Tuli mieleen tästä aloituksesta tää biisi
https://youtu.be/Qi9HB1wNbzM
Itse oon aina lähtenyt huonosta enkä oo katunut, koska sinkkunakin on ollut rauhallisempaa ja onnellisempaa kuin kaaossuhteessa hengailu.
T: Karoliina
Huonosta suhteesta kannattaa lähteä.
Ja ei todellakaan tullut ikävä. 🙂
Pitää miettiä mikä on tärkeintä ja mitä arvostaa ihmisessä eniten. Täydellinen kukaan ei ole.
Luottamus ja toisen kunnioitus menee ykkössijalle.
Ne on kyllä rakkauden perusta.
Noillakaan ominaisuuksilla ei ole mitään väliä jos ei yksinkertaisesti jaksa katsella sitä nykyistä kumppania.
Uuttakin katsellessa ne tulee silti aina ensimmäisenä. Mitään suhdetta ei ole olemassakaan ilman niitä.
Mulle noi riittäisi hyvin pitkälle.
Kyllä hyvä parisuhde on paljon muutakin. Intohimoa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, samankaltaisia mielenkiinnon kohteita, mahdollisesti yhteisiä harrastuksia yms.
Niin ja keskusteluyhteys. Ennen kaikkea.
Ne olisivat plussaa kyllä.
Huonosta suhteesta harvemmin löytyy kumpaakaan noista. Jos löytyisi, niin sehän olisi silloin hyvä suhde.
Mykän kanssa keskusteluyhteys?
Mutta jos toinen on mykkä
Vaikka suhde olisi miten huono niin vaihtamalla vaan pahenee. Uskokaa nyt!
Perustele hieman. Miksi näin?
Valintakysymys.
Pitäiskö mennä sitte hirteen , olisko se parempi vaihtoehto jos ei kerran vaihtaa saa.
Jos ei enää kestä.
Samat arkiset asiat vastassa: rahavaikeudet, sairaudet, työttömyys, mahdottomuus esim lomiin, vaihteluun, esim kertaakaan ei käydä "ulkona ravintolassa syömässä", saati elokuvissa, teatterissa, oopperassa.
Kovasti puheissaan maininnut, vilissyt näitä kokemuksia tosin.
Kun köyhyys tulere, rakkaus lähtee ikkunasta.
Js mies omille teilleen. Lopulta.
Ei välttämättä oo mikään valintakysymys .. tai no toisaalta on .. mietitääs tältä kantilta, että kaikki eivät osaa lopettaa entistä suhdetta nätisti ja asianmukaisesti, niin on helpompi vain nostaa kytkintä ja lähteä, niin ei tartte jäädä puimaan erosta aiheutuvia ikäviä asioita ja ikäviä tunteita eikä kohdata kumppaninsa tunteita, jos kumppani ei ole halunnut erota. Onko se sitten valintakysymys, että valitsee se helpoimman tien lähteä edellisestä suhteesta suoraan uuteen, niin ei tarvitse nähdä eikä kokea niitä ikäviä tunteita ja kohdata silmästä silmään kumppaninsa ja katsoa tämän surua? Joo, onhan se toisaalta valintakysymys. Mennään nauttimaan uuden suhteen antamasta hyvästä eikä yritetäkään korjata sitä olemassaolevaa suhdetta millään tavoin, koska ihmisestä ei joko ole siihen tai sitten todellakin haluaa mennä sieltä, missä aita on matalin. Onneks näin ei sentään ole kaikilla vaan on niitäkin, jotka osaa puhua entiset suhteensa selviksi ennenkuin siirtyy uuteen. Se on sitä kunnioitusta toista kohtaan ja myös omaa itseään kohtaan. Sitten kun huomaa tehneensä väärin tuossa, niin huomaa myös, miten alhainen luonteeltaan on, ja siitä taas seuraa myöhemmin ongelmia oman itsetunnon kanssa ainakin. Sitä paitsi en uskokaan, että siinä uudessa suhteessa olisi sen helpommat kuviot ja sehän menee sitten taas tuota samaa rataa ja jättää jälkeensä vain tuhoa niin itselle kuin toisille. Se itseen tuleva tuho kostautuu henkisellä puolella myöhemmin, ei tietenkään sillä hetkellä heti, koska on siinä uudessa suhteessa onnensa kukkuloilla, mutta kyllähän se vastaan tulee jossain vaiheessa tuokin itsensä "löytämisen" tunne - se, kun huomaa, että olisi voinut toimia toisinkin. No, tehtyä ei t ekemättömäksi saa, ei vaikka kuinka anteeksi pyytelis, eikä siltä itseltään varsinkaan saa sitä armoa, vaikka pyytäis, koska .. se syyllisyys .. se jää kaivamaan mieltä ja mielialaa ja syö ihmistä itseään, ei muut vaikka toisin väittäisi. Itse on itsensä pahin vihollinen tuossa asiassa. Se saattaa tulla esille myös muissa ihmissuhteissa, ei ehkä niin pahasti kuitenkaan kuin parisuhteessa.
Kuka tahansa pääsee nykypäivänä syömään ulos. Eihän se ole rahasta kiinni. Kaikista ei ole lähtemään syömään sinne ulos. On paniikkihäiriöitä ja muita vastaavia esteenä tuolle. Psyykkisen puolen sairaudet. Saati leffat, teatterit .. nehän ovat kauhistus tuollaisille. Jopa peruskaupassakäynnit ovat kauhistus. Lomatkin sujuu varmasti hyvin, kun on nauttinut jotain, muutenhan se sekin ois kauhistuksen paikka. Arkiset asiat rupee varmasti siinä vaiheessa mättämään, eikä auta vaikka kumppani tekis mitä toisen eteen. Toinen linnoittautuu ja siihen tilaan ei kellään muulla ole pääsyä. Tämä on vain yksi puoli kolikosta. Toisena puolena on, mitä tää "pelkääjä" esittää muulle maailmalle. Babyface naamallaan ja niin isoine silmineen ja pokerinaamoineen.
Mistä sinä muiden suhteista tiedät.
Kokemusta kerroin. Totta.
Pikkuisen epätoivoista toisessa roikkumista. Elämä on liian lyhyt huonoille suhteille. Oikeasti!
Tottakai huonosta suhteesta on lähdettävä, mitä sellaisella tekee.
Minä lähdin suht hyvästä suhteesta, koska en rakastanut enää kuten mielestäni parisuhteessa pitäisi. Olin onneton kun elin itseäni vastaan. Ihan sama koskee työpaikkoja, asuinpaikkoja, kaveripiirejä... jos ne on vääränlaiset et voi olla onnellinen.
Totta. Monet eivät uskalla tehdä muutoksia koska eivät osaa olla yksin. Yksin oleminen avartaa ja oppii tuntemaan itseään, mitä oikeasti haluaa.
Kerroitko syyn asuinkumppanillesi?
Toiset hakee kokoajan uutta, eikä mikään/kukaan ole riittävän hyvä. Etsii läpi elämän.
Hmm..
Sillä laillako sitä neuvotaan kun on lehmä ihan yhtä ojassa. 😅 Näytähän esimerkkiä aapee. 👍
Miten huono suhde voi olla rakkaussuhde?
Pelkäätkö että k nainen löytää uuden etkä se ole sinä? Vapaana sinkkuna vipeltää menemään.
Semmonen nainen vipeltäköön menojaan. Sivusta
Niin?
Mikä vittu sun ongelma oli sivullinen?
Onko sinkkuus susta sama kuin jakaa tussua kaikille?
Kuule mä lähdin paskasta suhteesta koska mua huoriteltiin ja vedettiin turpaan!
Ja arvaas mitä?
Olin yksin sata prosenttisesti onnellisempi.
Ei ollu iho ja mieli mustelmilla. Itsetunto paskana, masentunu ja ahdistunut olo 24/7
Ei ollu enää unettomuutta eikä kotona ollu enää pelottavaa olla!
Kannatti. Ja siihen ei liity perseen jako mitenkään.
Mustsukkaiset ei tajua kun miettiä asioita sen mukaan mikä itseä vie!
Seksi vie sua sivullinen siks et tajua muita tilanteita kun omaas
T: Karoliina
Kehitit nyt kyllä ihan oman tarinan kommenttini ympärille.
Sori, kommenttis vain oli sen tyyppinen et rinnastat sinkkuuden irtosuhteiluun ja eron huonosta ottamisen ja uuteen vaihtamisen seksi motiiviin.
Siitä taas tuli käsitys et se on sun elämäs keskiö jonka takia et osaa laajentaa syitä omasta elämästäs laajemmalle.
Monet kun luulee et muiden ajattelu ja syyt/elämä on samanlaista kuin omansa. Eikä osata ajatella et oman elämän ulkopuolella voi olla täysin erilainen elämä.
Meni jo
Kaiken voi elämässä vaihtaa paitsi lapset ja vanhemmat. Tai voihan nekin vaihtaa, jos pistää omat kiertoon ja ottaa toiselta lainaa uudet.
Miksi ihmiset jää roikkumaan huonoihin suhteisiin? Lasten takia?
Miksi ihmiset eivät enään osaa korjata ongelmiaan ja etsivät vain jatkuvaa onnellisuutta sitä kuitenkaan löytämättä. Jatkuvaa etsintää paremmasta kunhan vaan itse on onnellinen. Katsooko tällainen ihminen koskaan taakseen ja huomaako, että on jättänyt taakseen monta onnetonta, vihaista ja pettynyttä ihmistä.
Minun onni on vain tärkein, miltä tuo kuulostaa, aika sairaalta. Sairas on kyllä tämä aikakin.
Jokainen on oman onnensa seppä. Ei kenenkään elämäntehtävä voi olla jonkun toisen onnellisuuden takaaminen, poislukien omat jälkeläiset. Yksilöinä tänne tullaan ja sellaisina aikanaan lähdetään.
Samaa mieltä sivusta.
Kun kasvatteja vähän niin ymmärrätte ettei jokainen ole oman onnensa Seppä.
Kunhan kasvat itse niin huomaat että sinun onnellisuus on nimenomaan sinusta itsestäsi kiinni, ei muista ihmisistä. Eikä kenenkään tarvitse tahtomattaan sinun onnellisuutta ylläpitää.
Takavasemmalta alaviistosta ja kovaa.