Miksi vanhat sivilisaatiot ovat jäljessä?
Miksi eivät kehity nopeasti kuin Länsimaat, Aasia?
Nuoret sivistyksen keskukset huutavat olevansa oikeassa koko ajan ja että muut ovat huonompia kaiken suhteen, ihmisinä.
Nuori on törkeä kokematon kulttuuri, joka löytää oman lopunsa, koska ei tunne kuinka eletään tuhansissa vuosissa mitattuna yhteiskuntineen, laitoksineen.
Ajan kokemuksesta on kyse.
Nuori on tänään oikeassa, mutta huomenna on väärässä.
Moni nykyiset paljastusjutut ovat olleet menneisyydessä jo ja niitä on eletty jo, vaikka niitä tyrkytetään uutuutena.
Vanhat sivilisaation keskukset, vanhat kulttuurit elävät hidasta elämää, jossa ei hotkuillaan liikaa mihinkään.
Siinä ollaan rehellisiä itselleen, tunnetaan aikaa ja tehdään mikä kannattaa.
Kannattavauudesta on kyse pitkällä aikatähtäimellä.
Vanha tuntuu häviää näkökannoissaan, itsensä puolustamisessa, nopeassa väittelyssä, koska ei pysy perässä, mutta kuitenkin hän tekee hiljaisen tiedon valossa kaiken siten, mikä toimii elämisen kannalta.
Esimerkki on Iran, maa joka identiteettissään on kypsä.
Maa joka on kypsä, sellainen osaa olla itsenäinen.
Maa tuntee kuka on ja jää omaksi itsekseen jopa silloin kun vieras uhka uhkaa sen.
Maa on riittävän kova sisällään ollakseen oma itse kaikissa tilanteissa.
Sellaista lujuutta ei ole nuorissa kulttuureissa,
jotka myyvät itsensä halvalla, vaihtavat isäntiään, äitiään, ideologioitaan, kotimaataan.
Miksi eivät kehity nopeasti kuin Länsimaat, Aasia?
Nuoret sivistyksen keskukset huutavat olevansa oikeassa koko ajan ja että muut ovat huonompia kaiken suhteen, ihmisinä.
Nuori on törkeä kokematon kulttuuri, joka löytää oman lopunsa, koska ei tunne kuinka eletään tuhansissa vuosissa mitattuna yhteiskuntineen, laitoksineen.
Ajan kokemuksesta on kyse.
Nuori on tänään oikeassa, mutta huomenna on väärässä.
Moni nykyiset paljastusjutut ovat olleet menneisyydessä jo ja niitä on eletty jo, vaikka niitä tyrkytetään uutuutena.
Vanhat sivilisaation keskukset, vanhat kulttuurit elävät hidasta elämää, jossa ei hotkuillaan liikaa mihinkään.
Siinä ollaan rehellisiä itselleen, tunnetaan aikaa ja tehdään mikä kannattaa.
Kannattavauudesta on kyse pitkällä aikatähtäimellä.
Vanha tuntuu häviää näkökannoissaan, itsensä puolustamisessa, nopeassa väittelyssä, koska ei pysy perässä, mutta kuitenkin hän tekee hiljaisen tiedon valossa kaiken siten, mikä toimii elämisen kannalta.
Esimerkki on Iran, maa joka identiteettissään on kypsä.
Maa joka on kypsä, sellainen osaa olla itsenäinen.
Maa tuntee kuka on ja jää omaksi itsekseen jopa silloin kun vieras uhka uhkaa sen.
Maa on riittävän kova sisällään ollakseen oma itse kaikissa tilanteissa.
Sellaista lujuutta ei ole nuorissa kulttuureissa,
jotka myyvät itsensä halvalla, vaihtavat isäntiään, äitiään, ideologioitaan, kotimaataan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
” Esimerkki on Iran, maa joka identiteettissään on kypsä. ”
Venäläismielinen Putinisti Tarkkispoika haluaa asua ja elää Iranissa! Vapaassa ja kehittyneessä maassa?
Siellä kaltaisesi homppelit joutuvat käyttämään burkhaa! Oletko tietoinen asiasta?
Naiset käyttävät siellä ihan mielellään burkhaa, se on heidän kulttuuriaan ja uskontoaan eivätkä ylpeinä ihmisinä kysy siihen lupaa lännen natseilta.
Niin ylpeinä, että tuhansia on pidätettu huntupakon vastustamisesta tai pois jättämsestä ja sen poistamiseksi käydään jatkuvaa taistelua!
Ilmeisesti et juurikaan tunne paikallisten mielialoja?
Kapina huivipakkoa vastaan Iranissa kiihtyy
Olen ylpeästi seurannut kapinaa, joka on puhjennut entisessä kotimaassani huntupakkoa vastaan. Protesti on levinnyt koko maahan hitaasti mutta varmasti. Hallitus on reagoinut kovalla kädellä ja pidättänyt satoja naisia ja uudistusmielisiä ihmisiä. Silti huivikapina jatkuu. Uskoisin, että Iranin naiset eivät antaudu kunnes heidän toiveensa toteutuu.
Ihailen tasa-arvon puolustajia heidän sitkeydestään. He taistelevat minkä voivat omien oikeuksiensa puolesta, vaikka tilanne ei tällä hetkellä ole häävi. Teokraattisen hallinnon intresseissä ei ole naisten aseman parantaminen. Niin kauan kuin maata hallitaan uskonnollisin ottein, edistysaskeleet jäävät hyvin pieniksi.
Huntupakko on papiston vallankäytön symboli
Tulen usein surulliseksi ajatellessani entisen kotimaani naisia, jotka elävät kurjuudessa ja alistetussa asemassa hirmuvaltiossa. Heidät voidaan pidättää vain siitä syystä, että ovat tanssineet omassa olohuoneessaan ja video on sosiaalisessa mediassa.
Harva tietää, että Iranissa naiset ovat erittäin korkeasti koulutettuja. Itse asiassa korkeakoulututkinnon haltijoista 60 % on naisia. Vaikka entinen kotimaani on harvoin antanut minulle aihetta olla ylpeä, tästä olen aina salaa iloinnut. Olen kuitenkin huolestuneena seurannut uusia rajoitteita, joita islamistihallitus on säätänyt. Naisten pukeutumista, sosiaalisia suhteita, intiimielämää ja lähes kaikkea muuta mahdollista on tiukasti rajoitettu 40 vuoden ajan. Viime vuosina kiikariin näyttäisi joutuneen erityisesti naisten opiskelu- ja työmahdollisuudet, joita vasten on säädetty uusia rajoitteita.
Iranin papiston mukaan huntu on tärkeä islamilainen symboli, joka erottaa Iranin muista maista ja viestittää, että Iran on “100 % islamin mukainen valtio”. Huivin käyttöä valvoo siveyspoliisi, joka esimerkiksi leikkaa naisilta väkisin ne hiukset jotka eivät ole huivin peittämiä. Jos toistuvasti laiminlyö huivipakkoa, saattaa menettää työnsä, opiskelupaikkansa tai jopa joutua vankilaan. Kaikki alkoi vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta. Sitä ennen oli täysin vapaa pukeutumistyyli, ja Teheranissa naiset olivat tyylikkäitä kuin pariisittaret lyhyissä hameissaan ja t-paidoissaan.
Valtaa pitävä papisto kuitenkin pelkää, että mikäli se säätää huivin käytöstä vapaaehtoista,
kansalaisten vapausvaatimukset lisäntyvät ja saattaa syntyä lumipalloefekti, joka syöksee heidät pois vallasta. Nyt puhjenneen huivikapinan myötä papiston rivit ovat kuitenkin ruvenneet hiukan rakoilemaan. Osa papistosta on ilmoittanut kannattavansa kansanäänestyksen järjestämistä huivipakosta. Myös presidentti on asettunut tämän taakse. Tämä on ennenkuulumatonta.
Paljon on mätää kulttuurissa, jossa naiset eivät saa ajaa polkupyöräällä, tai ilman mies-seuralaista kävellä kadulla.,käydä koulua jne
Kun tämä läntinen luonnonvarojen ryöstöön ja kaikenlaiseen ahneuteen perustuva kulttuuri eräänä päivänä romahtaa niin ei sitä jää monikaan kaipaamaan.