Luin juuri aamiaispöydässä Avusta jutun, joka kertoi Kärkölän kunnan vaikeasta tilanteesta. Siellä ollaan tekemässä ratkaisuja, jotka vaikuttavat yhteiskuntamme heikoimpiin, mutta ehdottomasti tärkeimpiin ihmisiin: lapsiin, nuoriin ja sairaisiin. Ikävä kyllä tilanne on samankaltainen kaikissa kunnissa.
Kunnat on aikoinaan perustettu nimenomaan huolehtimaan vähempiosaisista, mutta mitä ne tekevät? Hyväksyvät täysin sen, että samaan aikaan, kun terveille, itse yrittäjyyden valinneille maatalousyrittäjille tarjotaan ilmaisia työntekijöitä n. 4000 euron kuukausikustannuksella per lomittaja, he ovat valmiita vähentämään vanhustenhuollon, opetuksen ja sairaanhoidon työntekijöitä. Miksei tähän puututa? Miksei yksinkertaisesti jaeta pakkaa uudelleen ja siirretä lomitusvaroja näihin yhteiskunnan hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle paljon tärkeämpiin toimintoihin?
Olen itse työskennellyt lomitushallinnossa ja lähtenyt sieltä, koska en yksinkertaisesti voinut hyväksyä toimintaa: Taloissa, joissa toinen yrittäjä on äitiyslomialla, pyörii lomitus kuukausikaupalla. Isäntä ehtisi tehdä työt itsekin, mutta ne jäävät yksin lomittajan harteille ja isäntä tekee muuta työtä, esim. traktoriyrittäjän hommia. Yrittäjät siis vetävät tuloa kahdesta yrityksestä ja valtio tekee toisen työt lähes ilmaiseksi, sijaisapumaksu kun on mahdollista vähentää verotuksessa ja sekin tulee maksettua äitiyspäivärahoilla, jotka on laskettu yrityksen tuoton mukaan.
Jos lomittaja särkee jotakin lomituksen aikana, valtio kuittaa vahigot kenenkään tarkistamatta, oliko vahingon aiheuttaja todellakin lomittaja. Jos on tarpeeksi suuri tila, niin yhden maatalousyrittäjän lomitusta hoitaa jopa KAKSI lomittajaa, yrittäjä kun on ilmoittanut tekevänsä 16-tuntista päivää. Tämän mittakaavan yritys itsessään on niin tuottoisa, ettei sen tarvitsisi kuitata yhteiskunnan palveluja ollenkaan, mutta ilmainen työvoima otetaan naureskellen vastaan.
Poikani opiskelee tällä hetkellä ja asuu - yllätys, yllätys - maatalousyrittäjän omistamassa yksiössä. Hän maksaa 30 neliöstä 300 euroa vuokraa ja saa tietysti asumistukea, joka menee täysimääräisenä maajussin taskuun. Ko. yrittäjä omistaa kolme asuntoa, joita vuokraa eteenpäin, joten niistä tulee mukava lisä tukien ja lomituspalveluiden päälle.
Maatalousyrittäjät omistavat yleensäkin erittäin paljon asuntoja, jotka ovat hankkineet maataloustuilla ja kuittaavat niistä suuren summan rahaa vuosittain, joka ikävä kyllä tulee usein sekin valtiolta asumistuen muodossa.
Tukea maataloudelle tulee niin paljon ja niin monesta suunnasta, että olisi vihdoin aika jonkun purkaa pakka auki ja selvittää, onko kaikki taatusti tarpeen.
Lomituksessa työskentelee todella suuri määrä työntekijöitä, esimiehiä ja lomitusjohtajia. Jos tätä toimintoa järkevöitettäisiin (mieluummin lakkautettaisiin kokonaan, muualla maailmassa ei tällaista toimintaa tunneta ollenkaan!), niin työttömiä ei tulisi, sillä samat ihmiset saataisiin hoitamaan lapsia, vanhuksia ja sairaita ja jos pääpaino palkkauksessa olisi suorittavassa tasossa eli esim. osastoapulaisissa ja muissa avustajissa, työpaikkoja saataisiin ainakin kolminkertainen määrä.
Voi kunpa päättäjät oikeasti tarttuisivat tähän asiaan ja alkaisivat miettiä, onko jonkun yksityisyrittäjän eläinten hoito tärkeämpää kuin lasten, vanhusten tai sairaiden hoito. itse näen asian niin, että ihmiset ensin. Jos ryhtyy yrittäjäksi, pitää tiedostaa, että tulee erilaisia lomatarpeita, jolloin pitää saada korvaavaa työvoimaa ja siihen pitää osata varautua, kuten kaikki muutkin yrittäjät joutuvat tekemään.
Aikana ennen lomituspalveluita loma-aikojen työvoimantarve hoidettiin perheen sisäisesti ja naapuriyhteistyöllä. Miksei niin voitaisi toimia tänäänkin, kun koneet yhä suuremmassa määrin hoitavat raskaimmat työt (lypsyrobotit, lannanpoistokoneet, ruokinta-automaatit)?
Kunnat on aikoinaan perustettu nimenomaan huolehtimaan vähempiosaisista, mutta mitä ne tekevät? Hyväksyvät täysin sen, että samaan aikaan, kun terveille, itse yrittäjyyden valinneille maatalousyrittäjille tarjotaan ilmaisia työntekijöitä n. 4000 euron kuukausikustannuksella per lomittaja, he ovat valmiita vähentämään vanhustenhuollon, opetuksen ja sairaanhoidon työntekijöitä. Miksei tähän puututa? Miksei yksinkertaisesti jaeta pakkaa uudelleen ja siirretä lomitusvaroja näihin yhteiskunnan hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle paljon tärkeämpiin toimintoihin?
Olen itse työskennellyt lomitushallinnossa ja lähtenyt sieltä, koska en yksinkertaisesti voinut hyväksyä toimintaa: Taloissa, joissa toinen yrittäjä on äitiyslomialla, pyörii lomitus kuukausikaupalla. Isäntä ehtisi tehdä työt itsekin, mutta ne jäävät yksin lomittajan harteille ja isäntä tekee muuta työtä, esim. traktoriyrittäjän hommia. Yrittäjät siis vetävät tuloa kahdesta yrityksestä ja valtio tekee toisen työt lähes ilmaiseksi, sijaisapumaksu kun on mahdollista vähentää verotuksessa ja sekin tulee maksettua äitiyspäivärahoilla, jotka on laskettu yrityksen tuoton mukaan.
Jos lomittaja särkee jotakin lomituksen aikana, valtio kuittaa vahigot kenenkään tarkistamatta, oliko vahingon aiheuttaja todellakin lomittaja. Jos on tarpeeksi suuri tila, niin yhden maatalousyrittäjän lomitusta hoitaa jopa KAKSI lomittajaa, yrittäjä kun on ilmoittanut tekevänsä 16-tuntista päivää. Tämän mittakaavan yritys itsessään on niin tuottoisa, ettei sen tarvitsisi kuitata yhteiskunnan palveluja ollenkaan, mutta ilmainen työvoima otetaan naureskellen vastaan.
Poikani opiskelee tällä hetkellä ja asuu - yllätys, yllätys - maatalousyrittäjän omistamassa yksiössä. Hän maksaa 30 neliöstä 300 euroa vuokraa ja saa tietysti asumistukea, joka menee täysimääräisenä maajussin taskuun. Ko. yrittäjä omistaa kolme asuntoa, joita vuokraa eteenpäin, joten niistä tulee mukava lisä tukien ja lomituspalveluiden päälle.
Maatalousyrittäjät omistavat yleensäkin erittäin paljon asuntoja, jotka ovat hankkineet maataloustuilla ja kuittaavat niistä suuren summan rahaa vuosittain, joka ikävä kyllä tulee usein sekin valtiolta asumistuen muodossa.
Tukea maataloudelle tulee niin paljon ja niin monesta suunnasta, että olisi vihdoin aika jonkun purkaa pakka auki ja selvittää, onko kaikki taatusti tarpeen.
Lomituksessa työskentelee todella suuri määrä työntekijöitä, esimiehiä ja lomitusjohtajia. Jos tätä toimintoa järkevöitettäisiin (mieluummin lakkautettaisiin kokonaan, muualla maailmassa ei tällaista toimintaa tunneta ollenkaan!), niin työttömiä ei tulisi, sillä samat ihmiset saataisiin hoitamaan lapsia, vanhuksia ja sairaita ja jos pääpaino palkkauksessa olisi suorittavassa tasossa eli esim. osastoapulaisissa ja muissa avustajissa, työpaikkoja saataisiin ainakin kolminkertainen määrä.
Voi kunpa päättäjät oikeasti tarttuisivat tähän asiaan ja alkaisivat miettiä, onko jonkun yksityisyrittäjän eläinten hoito tärkeämpää kuin lasten, vanhusten tai sairaiden hoito. itse näen asian niin, että ihmiset ensin. Jos ryhtyy yrittäjäksi, pitää tiedostaa, että tulee erilaisia lomatarpeita, jolloin pitää saada korvaavaa työvoimaa ja siihen pitää osata varautua, kuten kaikki muutkin yrittäjät joutuvat tekemään.
Aikana ennen lomituspalveluita loma-aikojen työvoimantarve hoidettiin perheen sisäisesti ja naapuriyhteistyöllä. Miksei niin voitaisi toimia tänäänkin, kun koneet yhä suuremmassa määrin hoitavat raskaimmat työt (lypsyrobotit, lannanpoistokoneet, ruokinta-automaatit)?
Vastaukset 3
Vanhimmat
.....Että näe....
Jotta keskustelu tästä aiheesta olisi oikeasta paikasta, lähetin tuon viestin suurinpiirtein sanasta sanaan samanlaisena joka ainoalle kansanedustajalle osoitteessa www.eduskunta.fi. Asia on mielestäni niin tärkeä, että se on saatava niiden ihmisten käsiteltäväksi, jotka näistä asioista päättävät.
Nyt nähdään, kuuluuko kansan ääni.
Keskustelu on nyt herätetty siitä, menevätkö yhteiskunnan verovarat oikeaan osoitteeseen ja olisiko järkevää muuttaa osoitetta.
Lähetin tuon ensimmäisen kirjoituksen eduskuntaan joka ikiselle kansanedustajalle ja aion tällä viikolla lähestyä Avun toimittajaa, joka oli tehnyt jutun Kärkölän kunnan tilanteesta.
Huvittavaa sinänsä, etten olisi älynnyt asettaa vastakkain viljelijöille suunnattua lomitusjärjestelmää ja kaikille kansalaisille kohdennettuja peruspalveluita, ellei jutussa olisi ollut lomittajan kuvaa. Se ikäänkuin sai minut tajuamaan, että nyt yhteiskunta suuntaa suuria rahavirtoja taskuihin, jotka ovat jo ennestään revetä. Lomitustoiminnan tärkeyden arvottamisessa minua on auttanut työkokemukseni lomitushallinnossa ja toisaalta tietämykseni vanhustenhoidon tilasta tänä päivänä, toinen vanhemmistani kun on vanhainkodissa.
Mielestäni on rohkeasti tuotava kaikkien tietoisuuteen se, mihin valtion varoja käytetään ja voitaisiinko niitä käyttää yhteiskunnan kehitystä ja tulevaisuutta ajatellen paremmin. Lomitustoimen sisältö ja kustannukset on pidetty tehokkaasti salassa muulta kuin viljelijäväestöltä, niiden on nyt aika tulla päivänvaloon.
Yhtälailla viljelijät voivat alkaa penkoa esimerkiksi oman kuntansa tai koko valtion sosiaalimenoja, niissäkin on varmasti parantamisen varaa. En kuitenkaan usko, että viljelijät itse olisivat lähteneet kyseenalaistamaan lomituspalveluita, ilmainen työvoima kun on heidän kannaltaan hyvä juttu.
Hyvinvointi murtuu ympärillämme, kun teolliset työpaikat viedään pois Suomesta. Siitä syystä on tärkeää miettiä, kohdentuvatko aina vain niukentuvat valtion varat oikein.