mustuaisten koko

Pimeässä mustuainen laajenee ja tämähän on hyvä ominaisuus, sillä vaikka verkkokalvolla on suurempi adaptaatiovara, tapahtuu verkkokalvon pimeäadaptaatio hitaasti (maksimiherkkyys saavutetaan vasta noin 45 minuutin kuluttua terveellä ihmisellä). Mustuainen taas toimii alle sekunnissa. Eli pikaisissa valaistuksen muutoksissa mustuaisreaktiota ei mikään voita. Sitäpaitsi pimeällä näöntarkkuus on selvästi huonompi kuin valoisassa ja tuolloin suuren mustuaisen aiheuttama kuvan "huononeminen" ei juurikaan vaikuta näöntarkkuuteen - hankaluuksia tästä on lähinnä taittovirhekirurgiaa ajatellen, mutta epäilenpä, että evoluutio ei kehittänytkään silmiä kirurgiaa ajatellen, me ihmiset kuten muutkin eläimet olemme kertakäyttökulttuuria... luonnon kannaltahan on helpompaa lisääntyä ja luoda uusia yksilöitä kuin korjailla ja paikkailla "vanhaa rautaa"... Me ihmiset vain yritämme parhaamme mukaan tätä kiertää...

silmälääkäri kirjoitti:

Pimeässä mustuainen laajenee ja tämähän on hyvä ominaisuus, sillä vaikka verkkokalvolla on suurempi adaptaatiovara, tapahtuu verkkokalvon pimeäadaptaatio hitaasti (maksimiherkkyys saavutetaan vasta noin 45 minuutin kuluttua terveellä ihmisellä). Mustuainen taas toimii alle sekunnissa. Eli pikaisissa valaistuksen muutoksissa mustuaisreaktiota ei mikään voita. Sitäpaitsi pimeällä näöntarkkuus on selvästi huonompi kuin valoisassa ja tuolloin suuren mustuaisen aiheuttama kuvan "huononeminen" ei juurikaan vaikuta näöntarkkuuteen - hankaluuksia tästä on lähinnä taittovirhekirurgiaa ajatellen, mutta epäilenpä, että evoluutio ei kehittänytkään silmiä kirurgiaa ajatellen, me ihmiset kuten muutkin eläimet olemme kertakäyttökulttuuria... luonnon kannaltahan on helpompaa lisääntyä ja luoda uusia yksilöitä kuin korjailla ja paikkailla "vanhaa rautaa"... Me ihmiset vain yritämme parhaamme mukaan tätä kiertää...

Lue lisää

Pikaiset testinihän viittaisivat siihen (taisin testailla jo aiemminkin), että vaikka pupillini koko muuttuu n. 5.0-7.6mm välillä, niin kuvan pimeiden yksityiskohtien näkyvyys tai kirkkaus ylipäätään ei muutu - itseasiassa - lainkaan. Se kyllä toteutuu selvästi, että jo muutamien sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana verkkokalvon adapaatio alkaa muuttamaan tummia kohtia sellaisiksi, että niistä näkeekin jotain.

Testieni perusteella en oikein jaksa uskoa suuren (yli 6.0mm?) pupillin hyödyllisyyteen missään tilanteessa. Saa korjata jos epäilee testissäni olevan jotain vikaa. :)

Pieni pupilli kyllä varmasti suojaa hyvin liialta kirkkaudelta, eli pupillin pienenemisen hyödyllisyyteen voin helposti uskoa.

Iiriksen reaktionopeus lienee n. 200ms luokkaa. Sen lisäksi, että iiris reagoi katseen kohdistukseen ja valon määrään, niin pupillin koko elää myös ajattelun mukana:

"Many studies have demonstrated pupil dilation to be a reliable correlate of cognitive load, in that the pupil dilates more under conditions of higher attentional allocation, memory use, or interpretation of more difficult material. As individuals are asked to remember larger numbers of digits, for example, their pupils reliably dilate. Pupil dilation has also been observed to increase with the difficulty of mental arithmetic. Of particular interest is the finding that pupils remain dilated during conditions of sustained cognitive load (Beatty 1982b). Siegle (2000, in press) has shown that depressed individuals show higher levels of sustained processing of emotional information than never-depressed individuals, on multiple information processing tasks."

( http://kraepelin.wpic.pitt.edu/~siegle/gregweb/aabt00/ )

pauli s kirjoitti:

Pikaiset testinihän viittaisivat siihen (taisin testailla jo aiemminkin), että vaikka pupillini koko muuttuu n. 5.0-7.6mm välillä, niin kuvan pimeiden yksityiskohtien näkyvyys tai kirkkaus ylipäätään ei muutu - itseasiassa - lainkaan. Se kyllä toteutuu selvästi, että jo muutamien sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana verkkokalvon adapaatio alkaa muuttamaan tummia kohtia sellaisiksi, että niistä näkeekin jotain.

Testieni perusteella en oikein jaksa uskoa suuren (yli 6.0mm?) pupillin hyödyllisyyteen missään tilanteessa. Saa korjata jos epäilee testissäni olevan jotain vikaa. :)

Pieni pupilli kyllä varmasti suojaa hyvin liialta kirkkaudelta, eli pupillin pienenemisen hyödyllisyyteen voin helposti uskoa.

Iiriksen reaktionopeus lienee n. 200ms luokkaa. Sen lisäksi, että iiris reagoi katseen kohdistukseen ja valon määrään, niin pupillin koko elää myös ajattelun mukana:

"Many studies have demonstrated pupil dilation to be a reliable correlate of cognitive load, in that the pupil dilates more under conditions of higher attentional allocation, memory use, or interpretation of more difficult material. As individuals are asked to remember larger numbers of digits, for example, their pupils reliably dilate. Pupil dilation has also been observed to increase with the difficulty of mental arithmetic. Of particular interest is the finding that pupils remain dilated during conditions of sustained cognitive load (Beatty 1982b). Siegle (2000, in press) has shown that depressed individuals show higher levels of sustained processing of emotional information than never-depressed individuals, on multiple information processing tasks."

( http://kraepelin.wpic.pitt.edu/~siegle/gregweb/aabt00/ )

Lue lisää

Aivot ja silmät yhteistyössä kyllä pyrkivät aina optimaaliseen näkemiseen ja ne, joilla "optiikka" on kunnossa ja on siitä hyötyä, laajenee mustuainen enemmän. Tämä ei siis tarkoita sitä, että joku itse kokee näkemisen hyväksi vaan aivot itse säätävät akkommodaation ja pupillin koon optimaaliseksi.

Nuorilla on yleensä suuremmat mustuaiset kuin vanhuksilla. Tähän voi esim. harmaakaihi tms. vaikuttaa eli kuvanlaatu ei ole enää niin hyvä kun mustuainen on suuri.

silmälääkäri kirjoitti:

Aivot ja silmät yhteistyössä kyllä pyrkivät aina optimaaliseen näkemiseen ja ne, joilla "optiikka" on kunnossa ja on siitä hyötyä, laajenee mustuainen enemmän. Tämä ei siis tarkoita sitä, että joku itse kokee näkemisen hyväksi vaan aivot itse säätävät akkommodaation ja pupillin koon optimaaliseksi.

Nuorilla on yleensä suuremmat mustuaiset kuin vanhuksilla. Tähän voi esim. harmaakaihi tms. vaikuttaa eli kuvanlaatu ei ole enää niin hyvä kun mustuainen on suuri.

Lue lisää

Eräässä tutkimuksessa oli skotooppisten pupillien keskihajontaa, josta kävi ilmi, että kymmenessä vuodessa maksimikoko pienenee tyypillisesti noin 0.5mm ( http://www.opt.uh.edu/research/voi/WavefrontCongress/2004/presentations/27BRADLEY.pdf ; tämän yleisestä pätevyydestä voi tosin olla montaa mieltä).

Lasikiin liittyen; itse toivon, että alitajuntani oppisi pienentämään pupillin maksimikokoa, mutta mitään tähän viittaavaa ei ole toistaiseksi tapahtunut. En ole myöskään nähnyt tutkimusta, jossa olisi todettu, että maksimikoko olisi tällä tavoin pienentynyt (ideana siis se, että pieni pupilli ei paljasta transition zonea).

pauli s kirjoitti:

Pikaiset testinihän viittaisivat siihen (taisin testailla jo aiemminkin), että vaikka pupillini koko muuttuu n. 5.0-7.6mm välillä, niin kuvan pimeiden yksityiskohtien näkyvyys tai kirkkaus ylipäätään ei muutu - itseasiassa - lainkaan. Se kyllä toteutuu selvästi, että jo muutamien sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana verkkokalvon adapaatio alkaa muuttamaan tummia kohtia sellaisiksi, että niistä näkeekin jotain.

Testieni perusteella en oikein jaksa uskoa suuren (yli 6.0mm?) pupillin hyödyllisyyteen missään tilanteessa. Saa korjata jos epäilee testissäni olevan jotain vikaa. :)

Pieni pupilli kyllä varmasti suojaa hyvin liialta kirkkaudelta, eli pupillin pienenemisen hyödyllisyyteen voin helposti uskoa.

Iiriksen reaktionopeus lienee n. 200ms luokkaa. Sen lisäksi, että iiris reagoi katseen kohdistukseen ja valon määrään, niin pupillin koko elää myös ajattelun mukana:

"Many studies have demonstrated pupil dilation to be a reliable correlate of cognitive load, in that the pupil dilates more under conditions of higher attentional allocation, memory use, or interpretation of more difficult material. As individuals are asked to remember larger numbers of digits, for example, their pupils reliably dilate. Pupil dilation has also been observed to increase with the difficulty of mental arithmetic. Of particular interest is the finding that pupils remain dilated during conditions of sustained cognitive load (Beatty 1982b). Siegle (2000, in press) has shown that depressed individuals show higher levels of sustained processing of emotional information than never-depressed individuals, on multiple information processing tasks."

( http://kraepelin.wpic.pitt.edu/~siegle/gregweb/aabt00/ )

Lue lisää

En kyllä muistaakseni tehnyt ennen laserointia tuota testiä, jossa katson kirkastuuko tummat yksityiskohdat kun pupilli laajenee. Eli testini perustuu vain post-lasik-tilanteeseen, jossa skotooppinen pupilli on 1.6mm suurempi kuin täydellisen korjauksen alue.

Nyt kun pupillini ylittää n. 5.5-6.0mm koon, niin sen jälkeen fotonit vain todennäköisesti leviävät ulos fokuksesta -> valomäärän lisäys ei siten auta yksityiskohtia kirkastamaan. Suurimmillaan leviämisen kokohan oli suoraan se mikä se oli ennen laseria eli -4.75D tilanteessa eli mitähän siitä tulee esimerkiksi asteina.. No, suunnilleen 30-osa koko horisontaalisesta (oletetaan 180 astetta) näkökentästä eli suunnilleen 6 astetta.

Eli tuo leviäminenhän varmasti vähentää selvästi sitä efektiä, että suuri pupilli kirkastaisi tummia yksityiskohtia. Mutta toisaalta, mitenhän se nyt todella on, kuinka paljon esimerkiksi 100% fotonimäärän lisäys kirkastaa havaittua kuvaa milläkin kirkkaustasolla.

100% fotonilisäys tulee jos on ensin pupilli 5.00mm (pinta-ala ~20mm^2) ja sitten 7.07mm (pinta-ala ~40mm^2). Tässä täytyy ehkä ottaa huomioon myös valon koherenssi (superpositioperiaate ja sen vaikutus intensiteettiin), polarisaatio.. Mutta perimmäinen kysymykseni on nyt ehkä se, että miten ihminen havaitsee esimerkiksi pupillin pinta-alan lisääntyessä 100% kirkkaiden ja tummien kohtien intensiteetin kasvun.

pauli s kirjoitti:

En kyllä muistaakseni tehnyt ennen laserointia tuota testiä, jossa katson kirkastuuko tummat yksityiskohdat kun pupilli laajenee. Eli testini perustuu vain post-lasik-tilanteeseen, jossa skotooppinen pupilli on 1.6mm suurempi kuin täydellisen korjauksen alue.

Nyt kun pupillini ylittää n. 5.5-6.0mm koon, niin sen jälkeen fotonit vain todennäköisesti leviävät ulos fokuksesta -> valomäärän lisäys ei siten auta yksityiskohtia kirkastamaan. Suurimmillaan leviämisen kokohan oli suoraan se mikä se oli ennen laseria eli -4.75D tilanteessa eli mitähän siitä tulee esimerkiksi asteina.. No, suunnilleen 30-osa koko horisontaalisesta (oletetaan 180 astetta) näkökentästä eli suunnilleen 6 astetta.

Eli tuo leviäminenhän varmasti vähentää selvästi sitä efektiä, että suuri pupilli kirkastaisi tummia yksityiskohtia. Mutta toisaalta, mitenhän se nyt todella on, kuinka paljon esimerkiksi 100% fotonimäärän lisäys kirkastaa havaittua kuvaa milläkin kirkkaustasolla.

100% fotonilisäys tulee jos on ensin pupilli 5.00mm (pinta-ala ~20mm^2) ja sitten 7.07mm (pinta-ala ~40mm^2). Tässä täytyy ehkä ottaa huomioon myös valon koherenssi (superpositioperiaate ja sen vaikutus intensiteettiin), polarisaatio.. Mutta perimmäinen kysymykseni on nyt ehkä se, että miten ihminen havaitsee esimerkiksi pupillin pinta-alan lisääntyessä 100% kirkkaiden ja tummien kohtien intensiteetin kasvun.

Lue lisää

En varmaan osaa ihan oikein kysymykseesi vastata, mutta silmän lähtökohta on siinä, että mustuaisen kokoa ja verkkokalvon herkkyyttä säätämällä päästään sellaiseen tilanteeseen, että aistiminen tapahtuu mahdollisuuksien mukaan aina "optimaalisella" herkkyysalueella. Mustuainen hoitaa nopean säädön ja verkkokalvo hitaammalla adaptaatiollaan lopullista säätöä. Jos tehdään taittovirhekirurgiaa pienemmälle alueelle kuin mustuaisen maksimikoko on, "hukataan" tätä säätömahdollisuutta ja saatetaan huonontaa silmän toimintaa hämärässä (verrattuna tilanteeseen, jossa ei ole leikkausta tehty ja on optimaalinen (piilo)lasikorjaus). Toki luontokin tekee optisesti parempia ja huonompia silmiä. Mutta evoluutio ei aina ajattelekaan yksilön etua. Me yksittäiset ihmiset sitten yritämme ottaa kaiken irti siitä, mitä meille on annettu eväiksi matkalle...

Mutta huonosilmäisemmätkin yksilöt joukossamme ovat varmasti omakohtaisesti todenneet kuinka hyvät silmämme kuitenkin ovat: kelläpä eivät olisi valokuvat menneet pilalle yli- tai alivalottuneina, vaikka omilla silmillämme maisema näytti mainiolta. Tai kuinka usein valokuvan värit ovat "täysin pielessä", vaikka omin silmin "näimme" että värit luonnossa olivat aivan erilaiset ("oikein") - tämäkin johtuu siitä, että aivomme käsittelevät informaatiota eli silmät ja aivot adaptoituvat eri valaistustilanteisiin ja osaavat "itse korjata" värivirheitä jne...

silmälääkäri kirjoitti:

En varmaan osaa ihan oikein kysymykseesi vastata, mutta silmän lähtökohta on siinä, että mustuaisen kokoa ja verkkokalvon herkkyyttä säätämällä päästään sellaiseen tilanteeseen, että aistiminen tapahtuu mahdollisuuksien mukaan aina "optimaalisella" herkkyysalueella. Mustuainen hoitaa nopean säädön ja verkkokalvo hitaammalla adaptaatiollaan lopullista säätöä. Jos tehdään taittovirhekirurgiaa pienemmälle alueelle kuin mustuaisen maksimikoko on, "hukataan" tätä säätömahdollisuutta ja saatetaan huonontaa silmän toimintaa hämärässä (verrattuna tilanteeseen, jossa ei ole leikkausta tehty ja on optimaalinen (piilo)lasikorjaus). Toki luontokin tekee optisesti parempia ja huonompia silmiä. Mutta evoluutio ei aina ajattelekaan yksilön etua. Me yksittäiset ihmiset sitten yritämme ottaa kaiken irti siitä, mitä meille on annettu eväiksi matkalle...

Mutta huonosilmäisemmätkin yksilöt joukossamme ovat varmasti omakohtaisesti todenneet kuinka hyvät silmämme kuitenkin ovat: kelläpä eivät olisi valokuvat menneet pilalle yli- tai alivalottuneina, vaikka omilla silmillämme maisema näytti mainiolta. Tai kuinka usein valokuvan värit ovat "täysin pielessä", vaikka omin silmin "näimme" että värit luonnossa olivat aivan erilaiset ("oikein") - tämäkin johtuu siitä, että aivomme käsittelevät informaatiota eli silmät ja aivot adaptoituvat eri valaistustilanteisiin ja osaavat "itse korjata" värivirheitä jne...

Lue lisää

Seuraan mielenkiinnolla keskustelua, sillä olen itse menossa Lasik-leikkaukseen 8mm hämäränäköpupilleilla. Jo nyt huomaan, etten näe kunnolla pimeässä, eli se ei ainakaan tule muuttumaan. Pauli S:n neuvoista vaarin ottaneena lähdin taas käymään silmälääkärin juttusilla, ja hän vakuutti, ettei 8mm mustuaisilla ole ongelmia koska heidän ammattitaitonsa riittää leikkauksen onnistumiseen (kuulema leikkaavat 9-9,5mm silmiä samalla menetelmällä). Lääkäri tosin myönsi ettei hämäränäkö siitä ainakaan parane, ja riski on olemassa että se huononee. Onko nyt siis kyseessä lääkäri, joka ei myönnä ongelmia vai miten on mahdollista, että he näkevät LASIK:n turvalliseksi vaihtoehdoksi? Silmän sarveiskalvo on riittävän paksu (yli 560) ja vaikka silmät ovatkin vähän kuivahkot niillä on riittävästi kyyneleritystä, ettei lääkäri näe tarpeelliseksi vaihtaa LASEK:iin tai suositella isomustuaisuuden takia leikkauksen kokonaan perumista. Olenko siis aivan edesvastuuton, jos otan tietoisen riskin mustuaisen ja hämäränäön suhteen? Mitä muita ongelmia on odotettavissa näillä mitoilla?

Marika kirjoitti:

Seuraan mielenkiinnolla keskustelua, sillä olen itse menossa Lasik-leikkaukseen 8mm hämäränäköpupilleilla. Jo nyt huomaan, etten näe kunnolla pimeässä, eli se ei ainakaan tule muuttumaan. Pauli S:n neuvoista vaarin ottaneena lähdin taas käymään silmälääkärin juttusilla, ja hän vakuutti, ettei 8mm mustuaisilla ole ongelmia koska heidän ammattitaitonsa riittää leikkauksen onnistumiseen (kuulema leikkaavat 9-9,5mm silmiä samalla menetelmällä). Lääkäri tosin myönsi ettei hämäränäkö siitä ainakaan parane, ja riski on olemassa että se huononee. Onko nyt siis kyseessä lääkäri, joka ei myönnä ongelmia vai miten on mahdollista, että he näkevät LASIK:n turvalliseksi vaihtoehdoksi? Silmän sarveiskalvo on riittävän paksu (yli 560) ja vaikka silmät ovatkin vähän kuivahkot niillä on riittävästi kyyneleritystä, ettei lääkäri näe tarpeelliseksi vaihtaa LASEK:iin tai suositella isomustuaisuuden takia leikkauksen kokonaan perumista. Olenko siis aivan edesvastuuton, jos otan tietoisen riskin mustuaisen ja hämäränäön suhteen? Mitä muita ongelmia on odotettavissa näillä mitoilla?

Lue lisää

Millä tavalla tarkkaanottaen näkösi on huono nyt pimeässä?

Olen yrittänyt saada ablaatioalgoritmeistä selvää, toistaiseksi ei kovin kattavin tuloksin. Tämän hetken tiedoilla minun mielestäni on sula mahdottomuus, että 8mm saati 9-9,5mm (huhhuh) pupillilla voisi saavuttaa leviämättömän näön. En voi sanoa varmaksi, mutta mielestäni on myöskin hyvin pitkälti ammattitaidosta riippumatonta, paraneeko komplikaatiovapaan leikkauksen jälkeen suuripupillisen näkö leviämättömäksi. Mielestäni ammattitaito vaikuttaa ehkä eniten siihen, että ylimääräisiä komplikaatioita ei leikkauksessa synny ja siihen, että valituksi tulee oikeat parametrit. Mielestäni myös sula mahdottomuus, että hyvin suuripupillinen voisi saada tämän hetken tekniikalla laseroinnin jälkeen suoraan leviämättömän näön (kuukausien parantumisprosessin jälkeen jonkinlainen mahdollisuus voi olla). Lääkäri voi tehdä todella hyvää työtä, mutta jos matemaattisesti optiikka ei ole täydellinen, niin se ei vaan ole.

Sarveiskalvon paksuus on varmaankin ihan ok.

Omat ongelmanihan löytyvät täällä olevista "päiväkirjoistani", sellaisia ongelmia ainakin lienee odotettavissa.

Jos päätät mennä, niin otat mielestäni hyvin suuren riskin. Todennäköisyys täydelliselle näölle on mielestäni lähes olematon. Todennäköisyys sellaiselle näölle, jonka kanssa pystyy elämään on toki jo vähän parempi. Jos menet, niin olen erittäin kiinnostunut kuulemaan, miten näkösi lähtee paranemaan.

Valitse nyt jokin paikka, missä näet mielellään kaksi katulamppua lähekkäin. Katso pimeällä hyvin tarkkaan, miten näet niiden leviämiset sekä ilman laseja että lasien kanssa. Katso mikä on leviämisen maksimisäde (osuuko ne kaksi starburstia toisiinsa?) ja katso miten silmään suunnattu valo (esim. taskulamppu) vaikuttaa säteen kokoon. Leikkauksen jälkeen katso, onko starburstin ja halon säde identtinen ennen leikkausta ilman laseja -tilanteen kanssa.

En tiedä mitä lääkäri ajattelee, jos hän vakuuttaa, että 8mm pupilleilla ei ole ongelmia. Mielestäni todennäköisyys täysin ongelmavapaalle tulokselle on olematon. Kertoiko lääkäri minkä kokoista täydellisen korjauksen aluetta hän oli ajatellut? Ja minkä kokoinen transition zone?

Marika kirjoitti:

Seuraan mielenkiinnolla keskustelua, sillä olen itse menossa Lasik-leikkaukseen 8mm hämäränäköpupilleilla. Jo nyt huomaan, etten näe kunnolla pimeässä, eli se ei ainakaan tule muuttumaan. Pauli S:n neuvoista vaarin ottaneena lähdin taas käymään silmälääkärin juttusilla, ja hän vakuutti, ettei 8mm mustuaisilla ole ongelmia koska heidän ammattitaitonsa riittää leikkauksen onnistumiseen (kuulema leikkaavat 9-9,5mm silmiä samalla menetelmällä). Lääkäri tosin myönsi ettei hämäränäkö siitä ainakaan parane, ja riski on olemassa että se huononee. Onko nyt siis kyseessä lääkäri, joka ei myönnä ongelmia vai miten on mahdollista, että he näkevät LASIK:n turvalliseksi vaihtoehdoksi? Silmän sarveiskalvo on riittävän paksu (yli 560) ja vaikka silmät ovatkin vähän kuivahkot niillä on riittävästi kyyneleritystä, ettei lääkäri näe tarpeelliseksi vaihtaa LASEK:iin tai suositella isomustuaisuuden takia leikkauksen kokonaan perumista. Olenko siis aivan edesvastuuton, jos otan tietoisen riskin mustuaisen ja hämäränäön suhteen? Mitä muita ongelmia on odotettavissa näillä mitoilla?

Lue lisää

Kun mustuaisesi on noinkin suuri eli 8 mm, on hyvin todennäköistä, että hämäränäkö ja kontrastinäkö heikossa valaistuksessa selvästi huononevat ja riski on sitä suurempi, mitä suurempaa taittovirhettä lähdetään korjaamaan (mitä suurempi taittovirhe, jota korjataan ja mitä suurempi on alue, jota sarveiskalvolla korjataan, sitä enemmän likinäön korjausleikkauksessa joudutaan keskeistä sarveiskalvoa ohentamaan eli sarveiskalvon paksuus asettaa rajan hoidettavan alueen läpimitalle).
Aivan eri asia on sitten se, huomaatko itse leikkauksen jälkeen hämäränäössä vaikeuksia ja oletko tyytyväinen tulokseen. Valoisalla ongelmia ei paljoa taida olla - jos leikkaus muuten menee suunnitellusti eikä tule komplikaatioita - ellei mustuainen ole silloinkin suuri (nuorilla ihmisillä on yleensä suuremmat mustuaiset kuin vanhoilla).
Jos olet sellainen persoona, joka "vaatii silmiltä täydellisyyttä" eli kun näkö vähänkin muuttuu, olet hankkimassa uusia laseja, niin silloin saattaa olla että et olisi tulokseen tyytyväinen. Mikäli olet taas sen verran "epätäydellinen", että ennen lasien vaihtamista olet saattanut odottaa pitemmänkin aikaa, vaikka näkö tuntui heikkenevän taittovirheen muuttuessa, niin silloin saattaa olla, että leikkauksen jälkeiset epätäydellisyydet eivät sinua niinkään rasittaisi eli tällöin saattaisit olla henkisesti ajatellen ihanteellinen taittovirhepotilas. Pauli S, joka ottaa asioista hyvinkin paljon selvää ja on asiasta kiinnostunut (ja ehkä tietääkin LASIK/PRK-asioista tuppuvaaran silmälääkäriä enemmän ainakin optiikan puolesta...), saattaa olla kiireisen lääkärin mielestä hankalakin potilas kun kyselee ja haluaa tietää kaiken hyvin tarkkaan...

silmälääkäri kirjoitti:

Kun mustuaisesi on noinkin suuri eli 8 mm, on hyvin todennäköistä, että hämäränäkö ja kontrastinäkö heikossa valaistuksessa selvästi huononevat ja riski on sitä suurempi, mitä suurempaa taittovirhettä lähdetään korjaamaan (mitä suurempi taittovirhe, jota korjataan ja mitä suurempi on alue, jota sarveiskalvolla korjataan, sitä enemmän likinäön korjausleikkauksessa joudutaan keskeistä sarveiskalvoa ohentamaan eli sarveiskalvon paksuus asettaa rajan hoidettavan alueen läpimitalle).
Aivan eri asia on sitten se, huomaatko itse leikkauksen jälkeen hämäränäössä vaikeuksia ja oletko tyytyväinen tulokseen. Valoisalla ongelmia ei paljoa taida olla - jos leikkaus muuten menee suunnitellusti eikä tule komplikaatioita - ellei mustuainen ole silloinkin suuri (nuorilla ihmisillä on yleensä suuremmat mustuaiset kuin vanhoilla).
Jos olet sellainen persoona, joka "vaatii silmiltä täydellisyyttä" eli kun näkö vähänkin muuttuu, olet hankkimassa uusia laseja, niin silloin saattaa olla että et olisi tulokseen tyytyväinen. Mikäli olet taas sen verran "epätäydellinen", että ennen lasien vaihtamista olet saattanut odottaa pitemmänkin aikaa, vaikka näkö tuntui heikkenevän taittovirheen muuttuessa, niin silloin saattaa olla, että leikkauksen jälkeiset epätäydellisyydet eivät sinua niinkään rasittaisi eli tällöin saattaisit olla henkisesti ajatellen ihanteellinen taittovirhepotilas. Pauli S, joka ottaa asioista hyvinkin paljon selvää ja on asiasta kiinnostunut (ja ehkä tietääkin LASIK/PRK-asioista tuppuvaaran silmälääkäriä enemmän ainakin optiikan puolesta...), saattaa olla kiireisen lääkärin mielestä hankalakin potilas kun kyselee ja haluaa tietää kaiken hyvin tarkkaan...

Lue lisää

Kiitos molemmille kommenteista. Itse en ole ollut kriittinen näön suhteen, nykyisillä laseilla olen pärjännyt viisi vuotta, vaikka tiedän, että ne ovat muuttuneet jonkin verran huonompaan. Tästä johtuen ,olen tottunut siihen että hämärässä näkee huonommin ja kaikkea ei pääse tarkentamaan. Oma huolenaiheeni liittyy lähinnä siihen, kuinka paljon tilanne tästä huononee leikkauksella, ja miten kovasti jälkikäteen tulee harmittamaan (tosi vaikea suhtautua, kun ei ole mahdollisuutta käytännössä toteutta paulin testiä) ?

Ehkä en ole yhtä täydellisyyteen pyrkivä kuin pauli s, ja ymmärrän täysin lääkäreitten asenteen, jos asiakas heittäytyy hankalaksi. Olin ymmärtäväni tämän nimenomaan oman lääkärini kohdalta, hän ei pitänyt siitä että kyseenalaistin hänen diagnoosiaan. Muistettava kuitenkin on, että minun tulee pystyä elämään näköni kanssa leikkauksen jälkeen, eikä lääkärin...

Miinuksia minulla on vain -3.75 ja -4, jonka vuoksi luulen, ettei lopputulos ole aivan katastrofäärinen. Näen tosi huonosti pimeässä jo nyt, mikä todennäköisyys on että se tulee siitä vielä pahenemaan? Jos pauli s tietää enemmän asiasta kuin keskiverto silmälääkäri, mitkä mahdollisuuden meillä asiakkailla on siten turvallisen diagnoosin tekemiseen? Oma päätöksen leikkaukseen menosta riippuu lääkärin suositukseksesta...

Marika kirjoitti:

Kiitos molemmille kommenteista. Itse en ole ollut kriittinen näön suhteen, nykyisillä laseilla olen pärjännyt viisi vuotta, vaikka tiedän, että ne ovat muuttuneet jonkin verran huonompaan. Tästä johtuen ,olen tottunut siihen että hämärässä näkee huonommin ja kaikkea ei pääse tarkentamaan. Oma huolenaiheeni liittyy lähinnä siihen, kuinka paljon tilanne tästä huononee leikkauksella, ja miten kovasti jälkikäteen tulee harmittamaan (tosi vaikea suhtautua, kun ei ole mahdollisuutta käytännössä toteutta paulin testiä) ?

Ehkä en ole yhtä täydellisyyteen pyrkivä kuin pauli s, ja ymmärrän täysin lääkäreitten asenteen, jos asiakas heittäytyy hankalaksi. Olin ymmärtäväni tämän nimenomaan oman lääkärini kohdalta, hän ei pitänyt siitä että kyseenalaistin hänen diagnoosiaan. Muistettava kuitenkin on, että minun tulee pystyä elämään näköni kanssa leikkauksen jälkeen, eikä lääkärin...

Miinuksia minulla on vain -3.75 ja -4, jonka vuoksi luulen, ettei lopputulos ole aivan katastrofäärinen. Näen tosi huonosti pimeässä jo nyt, mikä todennäköisyys on että se tulee siitä vielä pahenemaan? Jos pauli s tietää enemmän asiasta kuin keskiverto silmälääkäri, mitkä mahdollisuuden meillä asiakkailla on siten turvallisen diagnoosin tekemiseen? Oma päätöksen leikkaukseen menosta riippuu lääkärin suositukseksesta...

Lue lisää

"Jos pauli s tietää enemmän asiasta kuin keskiverto silmälääkäri, mitkä mahdollisuuden meillä asiakkailla on siten turvallisen diagnoosin tekemiseen? Oma päätöksen leikkaukseen menosta riippuu lääkärin suositukseksesta...   "

Tarkoitin lähinnä sitä, että esim. pauli S on lukenut paljon aiheesta ja jos tämän tietomäärän kera menee sitten käymään jonkun silmälääkärin juttusilla, joka ei ole taittovirhekirurgiaan (LASEK/PRK) paljoa paneutunut, kun ei itse toimenpiteitä tee, niin saa tämän pään helposti pyörälle. Aivan samoin kuin jos kaihikirurgilta tulee kysymään hankalista karsastustapauksista tai lasiaiskirurgiasta. Esim. erikoislääkäritenttiin lukemani yksi kirja painaa noin 5 kiloa! (Yanoff: Ophthalmology) Ei sitä kaikkea tietoa voi päässään aktiivisesti pitää, ellei sille ole käyttöä säännöllisesti...

Yksittäisellä potilaalla ei ole paljoakaan mahdollisuuksia tehdä itse diagnoosia tilanteestaan, sitä ollaan enemmän tai vähemmän lääkäreiden armoilla. Lääkärin tehtävä onkin sitten asettaa potilaiden odotukset toimenpiteiden tai hoitomahdollisuuksien osalta realistiselle tasolle ja ennen toimenpidettä selostaa potilaan ymmärtämällä tavalla hyödyt ja haitat (jos potilas niin toivoo) ja sitten lääkäri ja potilas yhdessä päättävät mahdollisesta hoidosta ja siihen liittyvästä riskin ottamisesta.
Olen urallani törmännyt potilaisiin jotka esim. ennen kaihileikkausta pohtivat kuukausia, haluavatko leikkaukseen vai jäävätkö vielä odottamaan ja kysyvät kovasti toimenpiteestä. Toiset taas haluavat mieluiten leikkauksen jo eilen tehtäväksi kun kuulevatkin, että silmässä on pieni kaihenalku, joka ei vielä edes häiritse. Sitten on potilaita, jotka eivät halua kuullakaan mitään riskeistä ja toimenpiteestä ja sanovat, että kyllä tohtori tietää, mitä pitää tehdä ja sokeasti luottavat siihen, että lääkäri tekee parhaan mahdollisen päätöksen heidän puolestaan.
Olen myös joutunut peruuttamaan leikkauksia, vaikka olin täysin vakuuttunut siitä, että esim. kaihileikkaus olisi erittäin aiheellinen ja näkö lähes 100% tulisi paranemaan, mutta vanhus oli tyytyväinen heikkoon näköönsä ja halusi vain vahvemmat lukulasit (vaikka kuinka yritin kertoa, että leikkauksen jälkeen näkisi vielä paremmin...)

Eli kun potilas tulee odotuksiensa kanssa lääkärille kysymään hoitomahdollisuuksia, on lääkärin arvioitava, mitä mahdollisuuksia hoitoon on ja onko hoitoon liittyvän riskin ottaminen järkevää. On myös katsottava, ovatko potilaan odotukset realistisia ja ymmärtääkö potilas myös mahdolliset riskit (etenkin taittovirhekirurgiassa, jossa "tervettä" silmää lähdetään leikkaamaan ja komplikaation sattuessa näkö saattaa olla huonompi kuin ennen leikkausta - tällöin riskejä ei voi ottaa niin paljoa kuin esim. kaihikirurgiassa, jossa näkö ilman toimenpidettä huononee ja/tai kaihi voi jopa sokeuttaa silmän - tällöin huonompikin näkö on parempi kuin olla ilman näköä).

Tärkeää on tietenkin myös se, että potilaalla on luottamuksellinen suhde lääkäriin. Jos tuntuu siltä, että lääkäri ei ennen leikkausta halua vastailla kysymyksiin tai on rahastuksen meininkiä, miettisin kyllä lääkärin vaihtoa.
Jos haluaa kuulla riippumattoman vastauksen, voi sellaisen saada esim. siten, että käyt kilpailevan firman lääkärin luona ja kysyt sieltä mielipidettä. Jos siellä kerrotaan aivan muuta kuin ensimmäisessä paikassa, on syytä olla skeptinen. Mutta jos molemmat ovat samoilla linjoilla, sitä voi olla levollisempi.

Mahdollisia komplikaatioita ei toki ikinä voi poissulkea etukäteen.

Muista myös se, että vaikka jokin todennäköisyys näön huononemiselle tai paranemiselle voidaan antaa, ei tällä luvulla ole sinulle mitään merkitystä. Jos menee pieleen, olet tyytymätön lopputulokseen. Ja jos kaikki menee hyvin, olet onnellinen. 1% epäonnistumisen riski ei paljoa lohduta, kun se osuu 100-prosenttisena omalle kohdalle...