....ja loppu on siinä. Tuskinpa se niin kutsuttu sielu jatkaa matkaansa, vaikka jotkin elävät ihmiset väittää saaneensa viestejä ns. rajan takaa. Höpö höpö.
Kuolema on lopullinen....
Anonyymi-ap
24658
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
sinäkö sen päätät?
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17847074X
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
En päätä. Olen sitä mieltä.
Minä en ole samaa mieltä.
Jumala loi ihmisille aivot ja laittoi niille ymmärryksen rajat. Ihmistä paljon viisaampia ovat esim. pahat henget, ne ovat vanhoja, viisaita eivätkä ole luotuja ihmisiä. Luoja rakastaa luotujansa, mikään muu ei ihmistä rakasta.
No höpö höpö se jumalas on mittää semmosia laittanut. Höpinää koko junala homma.
on ihmsellä aivot, ja ne ovat rajalliset ymmärrykseltään
Tässä linkissä opetusta, mitä Raamattu sanoo kyseisesta asiasta. https://www.youtube.com/watch?v=XfuPQvZqgBo
Raamattuhan on pelkkiä satuja ja tarinoita täynnä.
Koostumme atomeista, jotka muodostavat molekyylejä, joista solumme muodostuvat. Kun kuolemme, solumme hajoavat molekyyleiksi, jotka taas saattavat olla tulevaisuudessa päivänkakkarassa, linnun sulassa tai vaikka kissan viiksissä. Tällä hetkellä molekyylisi ovat sinussa. Ole onnellinen ja elä elämääsi.
Ois mukava joutua seuraavaksi alapäähän.
Kuolemassa on ainakin se etu että loppuu tämä maan päällinen paska ja laskut jää yhteiskunnalle.😁😉😁😉
Sielu ei jatka matkaa mihinkään toiseen olomuotoon. Kun meistä aika jättää jokaisesta ajallaan palaamme takaisin tomuun Jumalan rangaistuksen mukaisesti. Synnin palkka on kuolema. Se on kirjoituksissa tehty hyvin selväksi ja ymmärrettäväksi.
Saarnaajan 9:10 on syvällinen ajatus joka kannattaa lukea todella miettien. Joudumme jokaiikka tuonelaan, joka käännetään joissakin Raamatuissa ymmärrettävämmin haudaksi. Etsi tuo jae ja lue Raamatustasi.
Kukaan ei voi saada viestejä tuonpuoleisesta kuten edellä mainittu Raamatun ajatus tuo esille. Haudassa ei ole tietoisuutta. Miten kukaan silloin voisi tuntea mitään kun he eivät tiedottomuuden tilassa tunne yhtään mitään, ei edes kipua. Silti monet uskonnot ja karismaattiset omaa agendaa pönkittävät pastorit puhuvat kuoleman jälkeisestä elämästä ja autuudesta. Höpön höpöä huttua koko touhu.
Meillä on kuitenkin todellinen toivo huolimatta siitä, että kuolisimme. Toivomme on Jeesuksessa Kristuksessa. Hän maistoi kuolemaa syntiemme sovittajana ja osoitti omalla ylösnousemuksellaan Jumalan rajattoman voiman herättää kuolleita takaisin elämään. Ei Jeesus itse itseään herättänyt kolmantena päivänä kuolemastaan vaikka jotkut julkeasti niin väittävät. Jumalan valtava dynaaminen voima ja pyhä henki sen tekivät.
Tän kaiken paskan keskelle ole edes halunnut syntyä ja siitä sitten palkkioksi, jokin tuonela?
Jokainen pääsee taivaaseen, krematorion piipusta tai sitten vaikka ekaksi kärpäsinä. Jos sielu on orgaaninen yhdiste niin sitten se kiertää ikuisesti.
Taivaaseen??? Finnairillako?
Tuonela tarkoittaa siis "hautaa" selvennettäköön tässä. Sinnehän me kaikki lopulta joudumme rangaistuksena synnistä. Mutta onneksi armollinen Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle henkilökpohtaisen vapauden valita suhteessaan "lunnaisiin", haluaako hän ottaa vastaan vapautuksen synneistä vastaan tai kääntää Jumalalle selkänsä. On vain kaksi vaihtoehtoa joista valita. Toivon että valitset viisaasti.
Totean lopuksi ettei tuonela tarkoita "helvettiä" kuten joissakin vanhoissa Raamatun käännöksissä sanotaan. Sana tuonela (helvetti) tarkoittaa siis ihmiskunnan yhteistä hautaa, jossa on miljardeja kuolleita odottamassa Jeesuksen kutsua nousta haudoista takaisin elämään. Siitähän Johanneksen luku 5 meille kertoo. Helvettiä ei siis ole kidutuspaikka kuten suuriosa valitettavasti uskoo ja näin loukkaa Jumalaa tehden hänestä monille vastenmielisen.
Ylösnousemus on valtava asia meille jokaiselle kun se vain tajuaisimme ja otaisimme vastaan. Jeesus on tie totuus ja elämä.
No elekee höpöttäkö, ei niitä jeesuksia sun muita hömppiä oo ollut olemassa. Täyttä paskaa koko homma.
Totta!
eri mieltä
usko ei ole joka miehen...!
Jos on kuolema on lopullinen , se olisi hyvää, koska kuka nyt haluasi elää ikuisesti. Jos ei olisi lopullinen , niin sekin on hyvää, koska ehkä joku haluaa elää ikuisesti
Ikuinen sielu, minämme perusta, elää monta elämää. Toimintamme menneissä elämissä ja tässä elämässä luovat nykyisen elämän käsikirjoituksen. Jokaisessa elämässä tapahtuu samanaikaisesti kaksi prosessia: ensinnäkin saamme aikaisempien tekojemme seuraukset (työstämme karmaa pois) ja toiseksi muodostamme (kehitämme) uutta karmaa tekemällä hyveellisiä tai syntisiä tekoja. On mahdollista sanoa, että me työstämme karmaa ja luomme kohtalon. Toisin sanoen meidän on otettava vastaan menneiden tekojemme seuraukset ("karmareaktiot"), mutta olemme vapaita valitsemaan, mitä teemme ja miten toimimme nykyhetkessä.
Jälleensyntymismekanismi on sellainen, että ensin sielu luo tiedostamattaan halujensa ja tekojensa kautta hienovaraisen mentaalisen matriisin tai piirroksen tulevasta kehostaan. Tämä on eräänlainen hakemus tulevaa kehoa varten.
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.
Mikä on kuolema?
Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa ruumiissa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Vain se, joka elää lihan tyydyttämiseksi, kuolee. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa. Sinun on tuhottava omistajuuden tunne ja murrettava ulkomaailmaan liittyvät siteet. Luovu kaikesta, mikä sitoo sinut näkyvään todellisuuteen. Anna valemaailman huolehtia kehostasi. Jätä itsellesi vain äly. Sen avulla oivallat todellisen itsesi ja voitat kuolemanpelon.