Talouselämä- lehden uutisotsikosta poimittua: "Ylen rahoitus on kasvamassa nopeammin kuin aiemmin arvioitiin. Näin summa on paisumassa yli 620 miljoonaan euroon."
Jos Yle palautettaisiin juurilleen "julkisen palvelun" tuottajaksi, siitä saataisiin nipsaistua esimerkiksi puoli miljardia budjetista, siis 500 000 000 € vuodessa. Ylelle jäisi vielä 120 miljoonaa "julkisen palvelun" tuottamiseen. Tämän säästyneen Yle-veron voisi sitten jyvittää vaikka siihen valtion velan lyhentämiseen.
Mutta tämä raha ei tietenkään kelpaa. Ei ollut Orpostakaan todellisen muutoksen tekijäksi, vaikka esiintyy muuten oikein jämäkästi. Mahtavan Ylen edessä hänenkin pitää kumartaman ja polvensa notkistaman. Sitä paitsi hän väänsi keskustelua raiteiltaan puhumalla "mediapalvelujen sisältöön puuttumisesta". Eikös tässä olisi puhuttava rahasta, jolla velkaa lyhennetään eikä höpistävä lillukanvarsista. Miksei Orpo puhu yhtä lailla työttömyysturvan leikkaamisen asemesta työttömien elämänlaadun heikentämisestä. "Hallitus joutuu tässä vaikeassa tilanteessa heikentämään työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden elämänlaatua".
Persuista löytyisi halua leikata Yleltä mutta siihen se taitaa jäädä. Pyritään ehkä näön vuoksi nipsimään muutamia miljoonia oman profiilin nostamiseksi. Vuosia sitten jätettiin Ylen vuotuinen indeksikorotus maksamatta ja siitäkin seurasi ko. konsernissa äänekäs itku ja hammasten kiristys sekä yt-neuvottelut.
Sitten RKP. Itsevarmasti pj. Henriksson julisti että hallitus ei tule puuttumaan Ylen rahoitukseen, mikä on loogista (tosin hänkin puhui mediasisällöistä). Hänen puolueensa elämäntehtävä on raapia ruotsinkielisille kaikki etuoikeudet mitä irti lähtee. Tässä turvallisuustilanteessa ei ainakaan puolustusministerin paikkaa pidä antaa ko. puolueelle.
KD sitten hiihtelee perässä. Puheenjohtaja autuaan näköisenä haaveilee ties mistä, köyhien kurittamisestako kenties?
Jos Yle palautettaisiin juurilleen "julkisen palvelun" tuottajaksi, siitä saataisiin nipsaistua esimerkiksi puoli miljardia budjetista, siis 500 000 000 € vuodessa. Ylelle jäisi vielä 120 miljoonaa "julkisen palvelun" tuottamiseen. Tämän säästyneen Yle-veron voisi sitten jyvittää vaikka siihen valtion velan lyhentämiseen.
Mutta tämä raha ei tietenkään kelpaa. Ei ollut Orpostakaan todellisen muutoksen tekijäksi, vaikka esiintyy muuten oikein jämäkästi. Mahtavan Ylen edessä hänenkin pitää kumartaman ja polvensa notkistaman. Sitä paitsi hän väänsi keskustelua raiteiltaan puhumalla "mediapalvelujen sisältöön puuttumisesta". Eikös tässä olisi puhuttava rahasta, jolla velkaa lyhennetään eikä höpistävä lillukanvarsista. Miksei Orpo puhu yhtä lailla työttömyysturvan leikkaamisen asemesta työttömien elämänlaadun heikentämisestä. "Hallitus joutuu tässä vaikeassa tilanteessa heikentämään työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden elämänlaatua".
Persuista löytyisi halua leikata Yleltä mutta siihen se taitaa jäädä. Pyritään ehkä näön vuoksi nipsimään muutamia miljoonia oman profiilin nostamiseksi. Vuosia sitten jätettiin Ylen vuotuinen indeksikorotus maksamatta ja siitäkin seurasi ko. konsernissa äänekäs itku ja hammasten kiristys sekä yt-neuvottelut.
Sitten RKP. Itsevarmasti pj. Henriksson julisti että hallitus ei tule puuttumaan Ylen rahoitukseen, mikä on loogista (tosin hänkin puhui mediasisällöistä). Hänen puolueensa elämäntehtävä on raapia ruotsinkielisille kaikki etuoikeudet mitä irti lähtee. Tässä turvallisuustilanteessa ei ainakaan puolustusministerin paikkaa pidä antaa ko. puolueelle.
KD sitten hiihtelee perässä. Puheenjohtaja autuaan näköisenä haaveilee ties mistä, köyhien kurittamisestako kenties?
Vastaukset 1
Vanhimmat
(Jatkoa) Sitä paitsi poliitikot elävät symbioosissa Ylen kanssa. Poliitikot saavat paistatella maan kokoon nähden jättimäisen mediatalon parrasvaloissa maksimaalisessa julkisuudessa. Vastineeksi tästä he pitävät huolen siitä että Yle pysyy pulskassa kunnossa ja paisuu edelleen. Kauhun tasapaino vallitsee osapuolien välillä. Poliitikot eivät uskalla puuttua Ylen asioihin ja Yle esittää vastineeksi vain näennäistä kritiikkiä poliitikoista. Sitten se purkaa turhautumisensa masinoimalla politiikan ulkopuolisiin ihmisiin kohdistuvia ajojahteja.