Ensimmäisen kerran törmäsin hänen viesteihinsä netissä monia vuosia sitten. Ne vaikuttivat minusta hyvin aggressiivisilta enkä alkanut seuraamaan niitä. Ihmettelin niitä sitäkin enemmän kun se asia selvisi hyvin pian, että hän on pappi. Hän taisi saada ravakkaa palautetta niistä viesteistään.
Seuraavan kerran näin hänet Alfa-TV:llä Dosenttina. Aluksi emmin, että katsonko. Katsoin ja kas, hänhän oli hyvä haastattelija. Käsitykseni Luukkasesta muuttui täysin. Aggressiivisen päällekäyjän sijasta näin leppoisan jutustelijan, jonka vieraat ja keskustelut heidän kanssaan olivat mielenkiintoisia. Muistin aina katsoa Dosentin!
Sitten hän siirtyi persuihin ja ajattelin, että sehän on hyvä. Persut näyttivät tarjoavan kansallismielistä vastavoimaa globalisaatiopolitiikalle, vaikka nyt olivatkin sellainen rääväsuiden ja jopa rasistien puolue kuin olivat. Ajattelin, että Luukkanen lukeneena miehenä veisi puoluetta hyvään suuntaan ja siitä tulisi todellinen vaihtoehto.
Sitten (politiikan seuraamisen) elämässäni tapahtui kaiken muuttanut muutos. Kuvaan astui aivan uusi henkilö, uutta sukupolvea ja suunnasta, josta en oikein sellaista odottanut: Sanna Marin. No, häntä ennen kyllä jo Antti Rinne. Marinista syntyi käsitys, että hän aikoo ajaa ilmastonmuutosta torjuvaa politiikkaa järkevästi ja korjata yhteiskunnan sosiaalista tasapainoa, jopa ehkä enemmän kuin Antti. Mitään kovin suuria unelmia en elätellyt. Sitten tuli pandemia ja sen jälkeen sota. Niiden myötä pakostakin ihastuin Mariniin, koska koettelemuksista selvittiin aivan kohtuullisen hyvin. Muistin hyvin Ahon hallituksen ja vuoden 2008 finanssikriisin, joista ei selviydytty. Hallitus toimi kohtuullsen järkevästi varsinkin vastatessaan sähkönhinnannousuun. Ehkä sitä polttoaineen verotusta sittenkin olisi voinut hieman keventää... kun ero muutamiin muihin maihin on niin suuri. Siinä siis persut saattoivat olla jossain määrin oikeassakin. Mutta aggressiivinen oppositiopolitiikka, jossa hallitusta syytettiin vähän kaikesta ja usein aika vääristellyllä tavalla, ja kieltämättä se sai kerta toisensa jälkeen asettumaan hallituksen puolelle sitä puolustamaan.
Oppositiopolitiikan seuraaminen ja varsinkin Ukrainan sodan alun jälkeiset tapahtumat muuttivat käsitykseni persuista. Käsitykseni on nyt aika sama kuin oli ensimmäisen jytkyn aikoihin, että ei noista oikeaksi vastavoimaksi ole, ovat vain poliittisten pyrkyrien joukko. No, pyrkyriainesta on aina ja jokaisessa puolueessa ja pyrkyrikin voi ajaa ihan oikeaa asiaa vaikka vain siksi, että saisi sen hillotolppansa. Mutta persujen tapa hyökätä hallitusta vastaan ja kaikki se, mitä Marinin henkilön niskaan netissä on kaadettu on ollut todella vastenmielistä.
Persut kuuluivat vaalien suurimpiin voittajiin, heillä ei pitäisi olla hätää. Hyökkäilyt netissä nimettöminä jatkuvat. Jos pidempään jotkut kirjoittelijat ovat vihjailleet, että Luukkanen ei kirjoita selvinpäin Uuden Suomen blogeihin. En ole lukenut hänen kirjoituksiaan, mutta nyt niin tein ja vaikea uskoa, että se olisi ollut selvinpäin kirjoitettua.
Mitä Luukkaselle on tapahtumassa? Puolue on parhaimmassa asemassaan, mitä syytä Luukkasella on ryypiskellä ja kirjoitella tajuttomia? Vai onko se vain tarttunut häneen Venäjältä? Itse en ole Venäjällä käynyt enkä tunne mitään tarvetta käydäkään, mutta niin monet ovat tämän kertoneet:
https://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw
Luukkasesta voi todeta saman kuin niin monesta muustakin persusta: hän voisi olla vaikka mitä, mutta hän on vain persu.
Kukapa tietää, mitä paineita hän kokee sisällään, tai kenties ulkoakin päin. Nykyinen Venäjä ei ole hyvää seuraa vaikka olisi niin kookas mies kuin Luukkanen.
Seuraavan kerran näin hänet Alfa-TV:llä Dosenttina. Aluksi emmin, että katsonko. Katsoin ja kas, hänhän oli hyvä haastattelija. Käsitykseni Luukkasesta muuttui täysin. Aggressiivisen päällekäyjän sijasta näin leppoisan jutustelijan, jonka vieraat ja keskustelut heidän kanssaan olivat mielenkiintoisia. Muistin aina katsoa Dosentin!
Sitten hän siirtyi persuihin ja ajattelin, että sehän on hyvä. Persut näyttivät tarjoavan kansallismielistä vastavoimaa globalisaatiopolitiikalle, vaikka nyt olivatkin sellainen rääväsuiden ja jopa rasistien puolue kuin olivat. Ajattelin, että Luukkanen lukeneena miehenä veisi puoluetta hyvään suuntaan ja siitä tulisi todellinen vaihtoehto.
Sitten (politiikan seuraamisen) elämässäni tapahtui kaiken muuttanut muutos. Kuvaan astui aivan uusi henkilö, uutta sukupolvea ja suunnasta, josta en oikein sellaista odottanut: Sanna Marin. No, häntä ennen kyllä jo Antti Rinne. Marinista syntyi käsitys, että hän aikoo ajaa ilmastonmuutosta torjuvaa politiikkaa järkevästi ja korjata yhteiskunnan sosiaalista tasapainoa, jopa ehkä enemmän kuin Antti. Mitään kovin suuria unelmia en elätellyt. Sitten tuli pandemia ja sen jälkeen sota. Niiden myötä pakostakin ihastuin Mariniin, koska koettelemuksista selvittiin aivan kohtuullisen hyvin. Muistin hyvin Ahon hallituksen ja vuoden 2008 finanssikriisin, joista ei selviydytty. Hallitus toimi kohtuullsen järkevästi varsinkin vastatessaan sähkönhinnannousuun. Ehkä sitä polttoaineen verotusta sittenkin olisi voinut hieman keventää... kun ero muutamiin muihin maihin on niin suuri. Siinä siis persut saattoivat olla jossain määrin oikeassakin. Mutta aggressiivinen oppositiopolitiikka, jossa hallitusta syytettiin vähän kaikesta ja usein aika vääristellyllä tavalla, ja kieltämättä se sai kerta toisensa jälkeen asettumaan hallituksen puolelle sitä puolustamaan.
Oppositiopolitiikan seuraaminen ja varsinkin Ukrainan sodan alun jälkeiset tapahtumat muuttivat käsitykseni persuista. Käsitykseni on nyt aika sama kuin oli ensimmäisen jytkyn aikoihin, että ei noista oikeaksi vastavoimaksi ole, ovat vain poliittisten pyrkyrien joukko. No, pyrkyriainesta on aina ja jokaisessa puolueessa ja pyrkyrikin voi ajaa ihan oikeaa asiaa vaikka vain siksi, että saisi sen hillotolppansa. Mutta persujen tapa hyökätä hallitusta vastaan ja kaikki se, mitä Marinin henkilön niskaan netissä on kaadettu on ollut todella vastenmielistä.
Persut kuuluivat vaalien suurimpiin voittajiin, heillä ei pitäisi olla hätää. Hyökkäilyt netissä nimettöminä jatkuvat. Jos pidempään jotkut kirjoittelijat ovat vihjailleet, että Luukkanen ei kirjoita selvinpäin Uuden Suomen blogeihin. En ole lukenut hänen kirjoituksiaan, mutta nyt niin tein ja vaikea uskoa, että se olisi ollut selvinpäin kirjoitettua.
Mitä Luukkaselle on tapahtumassa? Puolue on parhaimmassa asemassaan, mitä syytä Luukkasella on ryypiskellä ja kirjoitella tajuttomia? Vai onko se vain tarttunut häneen Venäjältä? Itse en ole Venäjällä käynyt enkä tunne mitään tarvetta käydäkään, mutta niin monet ovat tämän kertoneet:
https://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw
Luukkasesta voi todeta saman kuin niin monesta muustakin persusta: hän voisi olla vaikka mitä, mutta hän on vain persu.
Kukapa tietää, mitä paineita hän kokee sisällään, tai kenties ulkoakin päin. Nykyinen Venäjä ei ole hyvää seuraa vaikka olisi niin kookas mies kuin Luukkanen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän hyvä persu aikanaan pääsee natsitaivaaseen !!