Ainakin itselläni syy siihen että olen köyhä on täysin oma syy.
Olen syntynyt 1970. Eli olen saanut elää sen ajan Suomessa jolloin kaikilla oli hyvä mahdollisuus opiskella ja työpaikkoja oli hyvin saatavilla.
Pääsin peruskoulusta 1986. En mennyt ammattikouluun vaikka silloin jokainen halukas pääsi amikseen. Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli noin 6,50. Sekin että se on noin huono oli oma syyni, koulu ei vaan kiinnostanut. Pienin ponnisteluin olisin ollut vähintään 7,50 keskiarvon oppilas.
90-luvun alussa oli lyhyt lama joka päättyi 1995 ja siitä seurasi yhtäjaksoinen nousukausi aina vuoteen 2008. Tuona aikana Suomessa oli liki jokaisella hyvä mahdollisuus perustaa yritys ja takoa rahaa.
Itse olin 1995 - 2008 välisenä aikana parhaassa iässä 25 - 38 vuotias.
Mitenkö elin tuohon asti? Raksalla hanttihommia tehden ja välillä työttömänä ollen.
Minun ikäluokka sai elää parhaan mahdollisen ajanjakson mitä Suomessa on opiskeluun ja työllistymiseen nähden koskaan ollut.
Nyt olen 50 + ikäinen rakennusmies jolla ei varsinaisesti ole mitään erikoisosaamista.
Palkka ei päätä huimaa ja kuulun köyhään kansanosaan. Velkoja ei ole. Olen myös perheetön ja lapseton.
En kuitenkaan valita, sillä minulla olisi ollut kaikki mahdollisuudet luoda elämästäni oikea menestystarina. Siihen olisi ollut kaikki edellytykset, mutta saamattomuuteni ja tietty kovuus esti sen. Nyt vasta iäkkäämpänä olen oppinut sitä lujuutta mitä menestymiseen tarvitaan, mutta sen opin liian myöhään.
Olen syntynyt 1970. Eli olen saanut elää sen ajan Suomessa jolloin kaikilla oli hyvä mahdollisuus opiskella ja työpaikkoja oli hyvin saatavilla.
Pääsin peruskoulusta 1986. En mennyt ammattikouluun vaikka silloin jokainen halukas pääsi amikseen. Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli noin 6,50. Sekin että se on noin huono oli oma syyni, koulu ei vaan kiinnostanut. Pienin ponnisteluin olisin ollut vähintään 7,50 keskiarvon oppilas.
90-luvun alussa oli lyhyt lama joka päättyi 1995 ja siitä seurasi yhtäjaksoinen nousukausi aina vuoteen 2008. Tuona aikana Suomessa oli liki jokaisella hyvä mahdollisuus perustaa yritys ja takoa rahaa.
Itse olin 1995 - 2008 välisenä aikana parhaassa iässä 25 - 38 vuotias.
Mitenkö elin tuohon asti? Raksalla hanttihommia tehden ja välillä työttömänä ollen.
Minun ikäluokka sai elää parhaan mahdollisen ajanjakson mitä Suomessa on opiskeluun ja työllistymiseen nähden koskaan ollut.
Nyt olen 50 + ikäinen rakennusmies jolla ei varsinaisesti ole mitään erikoisosaamista.
Palkka ei päätä huimaa ja kuulun köyhään kansanosaan. Velkoja ei ole. Olen myös perheetön ja lapseton.
En kuitenkaan valita, sillä minulla olisi ollut kaikki mahdollisuudet luoda elämästäni oikea menestystarina. Siihen olisi ollut kaikki edellytykset, mutta saamattomuuteni ja tietty kovuus esti sen. Nyt vasta iäkkäämpänä olen oppinut sitä lujuutta mitä menestymiseen tarvitaan, mutta sen opin liian myöhään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ÄLÄ HÖPÖTÄ!!
VALITSIMMEKO ME VENÄJÄN SODAN JA VALITSIMMEKO INFLAATION?
Minun käsittääkseen nmä kaksi asiaa on tehnyt suuresta osaa kansaa köyhäksi.
Turha huudella omista valinnoista, me ei noita asioita valittu, eikä valittu myöksään alipalkattuja töitä.
On älyllistä velttoutta syyttää omista huonoista valinnoista muita.
Inflaatiosta ja putistanin hyökkäyssodasta huolimatta useimmilla menee varsin mukavasti äp8
Tee niinkuin sanot muille. Sinäkin syytä muita...heheee... eduskunta on syyllinen ja sinä syytät siitä muita. OTAPPA SE ÄLLI KÄTEEN JA MITETI MITÄ KIRJOITAT.
Kuule teini... meneppä nyt sinne äidin luokse ja kysy silt asioita, kun sinä et näytä niitä itse ymmärtävän.
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178556387
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Niin, täällä menestyminen elämässä vaatii juuri tuota opiskelua, josta minäkään en välittänyt, enkä välitä yhäkään ja elänkin takuueläkkeellä, että näin se täällä näköjään menee, eipä siihen voi itse mitenkään vaikuttaa.
Ja vaikka ei tykkää opiskella, niin se ei tee ihmisestä yhtään huonompaa kuin nuo, jotka jopa tykkäävät siitä. Tuolla opiskelun vaatimuksella on kauaskantoiset jälkiseuraukset, näin olen myös itse kokenut., että joutuu huonoon asemaan.
Tarkoitat varmaan eduskunnan valinnoista.
Huh huonot valinnat ja koko suku työtön. Itsestä se on kiinni mitä elämässä puuhailee kun huonoistakin oloista lähteneet voi saada asiat kondikseen.
Köyhyys jäi lapsuuteeni.
Olen syntynyt 1943.
Korttiaikana ostokortit olivat rahaa arvokkaampia.
Alle kouluikäisenä minulle tuli selväksi kavikorttien korvaamattomuus.
Ok:n tontilta perunat joka olikin pääasiallista ruokaa. onneksi sai maatalosta ostaa päivittäin 3 litraa tinkimaitoa.
Voi hyvänen aika. Kylän mummelit tulivat hysteerisiksi kun huhu riisin saapumisesta kyläkauppaan levisi.
Toinen eksoottinen tapahtuma oli rusinoiden tulo.
Ensimmäisten appelsiinien syömiseen sain kahden laatuista opastusta. Kylässä.
Kotiin ostettuihin meni vielä aikaa.
Talvella oli vaatteiden väliin laitettava sanomalehtiä pakkasviiman vuoksi.
Perunadieetin seurauksena kahtena kevättalvena yskin verta.
Ensimmäisen polkupyörän. käytetyn, sain mennessäni keskikouluun jonne oli matkaa yli 10 kilometriä. Linja-autokin kulki reilun kilometrin päästä mutta se maksoi rahaa.
Työkokemukset alkoivat alle kouluikäisenä isäni valmistamien minikokoisten välineiden kuten lumilapion avustuksella.
Marjojen ja sienien keruu oli itsestään selvää.
Jne. Jne.
Noiden vuosien jälkeen en ole kokenut varsinaista köyhyyttä. Niukkuutta kylläkin mutta sehän on luonnollista ettei kaikkea haluamaansa saa.
Nyt, pitkään eläkeläisenä olo tuntuu luksukselle. Voin hankkia kaiken todella tarvitsemani.
Kiitos köyhän lapsuuteni! Opin tekemään työtä. Vastaamaan itsestäni ja myöhemmin perheestäni. Mitoittamaan tarpeeni mahdollisuuksieni mukaisiksi.
On oikein terveellistä elää pienessä niukkuudessa. Ruokaa toki oli maaseudulla
saatavana edullisesti omaan tarpeeseen, mutta muita hankintoja mietittiin tarkkaan.
Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ostaa kaikkea "kivaa" , vaikka se ei ole edes
tarpeellista sen sijaan että säästäisivät itselleen jonkun turvallisen pesämunan
takaiskujen varalta.