Onko eläinpuistojen aika vain ohitse?

Täytyy muistaa sekin elinkaari-lainomaisuus, joka tarkoittaa tuotteilla, ajatuksilla, palveluilla, kiinnostuksen kohteilla on rajattu aika, jonka ne ovat elinkelpoisia.
Tämä aika vaihtelee, kuitenkin ns. vanhentuminen tapahtuu vaikka muoviselle maitopussille, se korvautuu pahvisella.
Sama rajallisuus toteutuu kaikessa muussakin, toisissa nopeammin, toisissa hitaammin.
Yksi ja sama asia ei säily ja eikä ole elinkelpoinen ikuisesti, vaikka niitä uusiakin voi syntyäkin, mutta ne eivät ole pitkään kestäviä.
Kaupallisesssa mielessä uusiutuminen on välttämätöntä, hankalaa sekin kun vaatii alun jälkeen riittävästi tuloja ylläpitämään sen aikaista tulovirtaa, mutta samalla osa tulovirrasta tulee varata toiminnan uudistamiseen ja mielenkiinnon säilyttämiseen.
Tämä onkin ongelmallista, hiihtokeskus ei toimi ilman lunta, joten uusiutuminen on mahdotonta, vaikka se mäki olisikin käytössä.
Harmillista sekin kun kilpailuakin on ja voivat mennä viereiseen hiihtopaikkaan, jossa ei ole ylämäkiä liikaa.
Toistaiseksi liike-ideat vanhenevat ja korvautuvat toisilla, ajatukset muuttuvat ja käyttäjämieltymykset voivat kääntyä toisiksi.
Mikään ei ole ennustettavaa, eikä pysyvää.

Oon.

Eläinten osa erilaisten pyrkimysten kohteina ei ole erityisen arvostettavaa, vaikka oloja miten pyrittäisiin mukauttamaan luontaisiksi.
Ne ovat kuitenkin rajalliset ja esteelliset, vaikka olot ovatkin luontaisilta vihollisilta suojatut ja turvatut.

Tätä tosin on tapahtunut aina, jo Rooman aikana hoveissa oli lemmikkeinä leijonia ja muitakin, tosin villisika ei useinkaan päätynyt näihin tehtäviin.
Omasta elinpiiristään nähtäväksi tuotu laji oli kiinnostava ja erikoisuus.

Tätä tapahtui historiassa myös ihmisille itselleen, Amerikan alkuperäiskansojen vierailut ja esiintymiset Euroopassa olivat myös niitä, kulttuurien erot olivat suuria, epäilemättä nekin henkilöt kokivat olevansa vieraassa ympäristössä. Paluu omaan kulttuuriin ja käsitteistöön lienee ollut ristiriitaista.

Mietin ihan samaa. Lapsena se eläinpuisto oli jännä kokemus. Aikuisena jäi vaivaamaan korppi, joka selvästi haluaisi käyttää kykyään lentää ja sudet, jotka jolkottivat sitä ympyräänsä turhautuneina.
Yhä pienempi osa ihmisistä on valmis maksamaan vangittujen eläimien näkemisestä. Se että kiinasta raahatut vangitut eläimet muuttaisivat tilannetta, oli alun alkaenkin absurdi ajatus.

Katsokaa puiston aiatauksien kuntoa puut kuolevat juuret on syöty nälissään puista, kammottavat olosuhteet. Vanhimmalla karhulla ei ole kunnon hampaita ja jatkuvat säryt ympäri kehoa piinaavat sitä. Hirven vasa kuoli nälkään kun emästä ei tullut maitoa oli niin huonossa kunnossa kun pienimäki johti puistoa ja käski säätämään eläinte ruokinassa 5 hirveä lopetettiin ei ollut ruokaa niille, porot syö puiden juuret sitä ne ei tee muuta kuin nälissään.

Niinpä, ihmeiden esille tuonti tai niihin liittyvät odotukset kiinnostuksesta ovat arveluttavia.
Niin nähtävien kohteiden itsensä kuin kävijöiden ajatusten lokeroissa.
Sama todellisuus on monien muidenkin elämysmatkailun kohteiden sisältö, erilaisuus on sen hetken erilaista, mutta miten kestävä ja kiinnostava elämys on toistamiseen.
Elämykset ovat kertakäyttöisiä.

Voi olla, pohjois-Suomenkin matkailun todellisuus jo vieraannuttavaa, itseään toistavaa, mutta se on samalla hävittänyt sen alkuperäisen joka olisi ollut aidosti elämyksellistä.
Rakennetut kohteet ovat kaikki sitä keinotodellisuutta, mukavuutta jota luonnossa ei oikeasti ole.
Elämykset ovat nekin haitallista kulutusta.

Kun valittajavanhukset ovat jumiutuneet Ähtärin Eläinpuiston asioihin, niin Eikö nyt, kun he ovat saaneet tilanteen siihen jamaan, että koko kaupunki menee konkurssiin, taikka pikaisesti liittyy Alavuteen, voitaisi siirtyä seuraavaan projektiin?
Ähtäri käyköön harjoituskappaleesta: Siirretään valittaja-vanhukset Ruotsiin. Siellä on jo pykälää vaativampi kohde, jossa eläinvankejakin on monin verroin enemmän kuin Ähtärissä.
Kolmårdenin elukkavankila (Eläinpuisto) on vuosikymmenten ajan kiduttanut tuhansia eläimiä olosuhteissa, jotka eivät ole lähelläkään niiden luontaista elinympäristöä.

Kaiken kukkuraksi siellä on kuollut vanhuuteen ja sairauksiin lukemattomia eläimiä - onpa huomattava määrä jopa tapettu raa`asti ilman puudutusta. Moneltakin, jopa petoeläimeltä - on lähtenyt hammas tai useampikin ilman, että niitä olisi korvattu proteesilla.

Kyllä Ähtärin olisi syytä kustantaa Suppomäelle, Ollin kurjuudelle ja Missi-Mummulle menolippu Kolmårdeniin oitis. Saisivat sielläkin eläimet inhimllisen kohtelun osakseen.

kyllä nyt on pakko uskoa että elukkapuistojen aika on ohi,se on todellakin eläinten kiduttamista ja rääkkäämistä .

Ruotsista tulee kesällä laivalasteittain porukkaa Ähtärin eläinpuistoon

Eiköhän se ole huono asioiden valmistelu, joka on tullut kalliiksi. Siis huono hallinto.

On yritetty ajaa lainvastaisia hankkeita ja kun kuntalaiset ovat tehneet aiheellisia valituksia, on käytetty kalliita ns. asiantuntijoita tekemään naurettavia vastineita.

Aika on vasta tulossa.

Vasta alussa

Oikeassa maailmassa elävät tietävät hyvin, että syrjäseutujen (kuten Ähtäri) ratkaisut liittyvät talouden isoon kuvaan. Isoon kuvaan eivät liity karpot tai mummot tai pandat tai jarmot tai mikot tai sairaalat. Sen sijaan siihen liittyvät yritykset, koulutus ja nuoriso. Myös alueliitokset, erityisesti Seinäjoki+Alavus+Ähtäri yhteisvoimin. Vastustus mummoklaanilta ja kepuilta vaan hiljenee, kun moderni maailma kävelee sijalle.