Venäjän Karjalassa elää nationalismi

Kansallismielisyys kunniaan.

Pelko, ja pettymys Putinin touhuihin on siellä päällimmäisenä. Hyökkäyssodasta ei uskalleta puhua. On kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa, pelätään ilmiantajia, jos ottaa kantaa, ja ajattelee omilla aivoillaan.
Monet ovat pettyneitä, kun sujuva rajan ylittävä yhteistyö on loppunut vuosiksi . Venäjän Karjalalle siitä oli suurta hyötyä, ennen Putinin hyökkäyssotaa.

Järkyttävää, että tuossa lähellä on kansakunta joka elää eristettynä, ja josta ei tietoja juuri tule.
Aikanaan siellä tuli liikuttaa, ja tutavuuksiakin tuli. Suomenkieltä osaavia oli monessa paikassa, kuten Petroskoissa ja Aunuksessa. Ihmiset olivat ystävällisiä, ja kiinnostuneita historiasta, jota heille oli vääristely. Kannaksella oli jopa suomalaisia kertomassa ajasta, jolloin ne alueet olivat osa suomea. Luennot olivat suosittuja, mutta ajatkin olivat Venäjällä vapaammat.

Kun Putin nyt vaatii Puolalta alueluovutuksia sotaa edeltävään tilanteeseen, niin eikö me voitaisi yhtä hyvällä syyllä nyt vaatia Karjalaa takaisin? Vieläkö unelma elää tällä puolen?

Suomessa asuvat inkeriläiset voisivat kansallistunnossaan muuttaa takaisin Inkerinmaalke. En jäisi kaipaamaan, kun ei niille ole suomalaiset tavat juurtuneet. Mitään taloyhtiön sääntöjä eivät halua noudattaa, eletään kuin Neukkulassa.