Kekkoslovakiassa kiellettiin

Ei kielletty. Levy-yhtiön itsesensuuria se oli.

Rubio voitti Pinot mokasi kakkonen
katsoitko sveitsin alpit

Mites tää liittyy Suomen Keskustaan?

Mitähän mieltä Mato Valtonen mahtaa nykyään olla Leningrad Cowboys -projektista eli yhtyeensä heilastelusta Puna-armeijan kuoron kanssa?

Ainakin ulkopuolisin silmin se tuntuu nykyään erittäinkin vastenmieliseltä touhulta. Toki tapahtui aikana, jolloin muutkin länsimaat kuvittelivat naiivista asioiden oikeasti muuttuneen.

Näin pahasti oli Suomi rähmällään ja keskustan ohjauksessa ja hyväksynnällä, keskusta jopa toivoi suomettuneisuuden lisääntymistä entisestään ja ainoastaan sisäpolitiikan välineenä....

Ahti Karjalainen on dokumentoinut päiväkirjaansa tilanteita, joissa Neuvostoliiton suurlähetystö vaikutti konkreettisiin päätöksiin, jotka koskivat Suomen hallituksen kokoonpanoa. Tällaisia tilanteita olivat[18]:

määritteli keväällä 1962 hallitusneuvotteluissa sallitut puolueyhdistelmät
tyrmäsi vuonna 1966 SDP:n vähemmistöhallituksen
määräsi vuonna 1967 Ahti Karjalaisen jatkamaan hallituksessa ja pysymään poissa Suomen Pankista
tyrmäsi kesällä 1970 SMP:n mahdollisuudet päästä hallitukseen, suositteli Väinö Leskistä ministeriksi ja määräsi Karjalaisen ottamaan SKDL:n mukaan viiden puolueen hallitukseen
yritti keväällä 1971 estää SKDL:n eron hallituksesta
Presidentti Kekkonen on merkinnyt päiväkirjaansa vuosina 1969-81 sattuneita tilanteita, joissa Neuvostoliiton edustajien kanssa on keskusteltu Suomen hallitustilanteesta, ministerinimityksistä ja puolueiden johtoasemista

Karmeaa aikaa Suomelle!
Pykälän perusteella tuomittiin sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja ja toimitussihteeri sakkoihin syksyllä 1948. Kyse oli sodan jälkeistä liittoutuneiden valvontakomissiota johtaneen Andrei Ždanovin kuolemaan liittyvästä uutisoinnista (1. syyskuuta 1948), jossa vihjailtiin hänen joutuneen Josif Stalinin terrorin uhriksi. Syytteen nostamista olivat vaatineet presidentti Paasikivi ja valtioneuvosto.[24]

Saman pykälän nojalla presidentti Urho Kekkonen uhkasi erittäin tiukkasävyisessä ”myllykirjeessään” toukokuussa 1975 Uusi Maailma -lehden päätoimittajaa Jussi Talvea syytteen nostamisella; kyseessä oli ainoa tämänkaltainen tapaus Kekkosen virkakaudella.[25] Lehdessä oli julkaistu nimimerkki ”Taisto Virtasen” kirjoitus otsikolla ”Toverien kalliit neuvot − lakot”. Nimimerkki oli kirjoittanut Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtomiesten Boris Ponomarjovin ja Mihail Suslovin yllyttäneen Moskovassa hieman aiemmin vieraillutta SKP:n valtuuskuntaa lietsomaan Suomessa laajaa tyytymättömyyttä ja järjestämään lakkoja vallankumoukselle otollisen tilanteen aikaansaamiseksi. Kekkonen piti artikkelia ”ennenkuulumattoman törkeänä provokaationa” Neuvostoliittoa kohtaan ja yrityksenä saada aikaan kylmän sodan olosuhteet maiden välille sekä sen julkaisemista juuri ETY-kokouksen alla erittäin vaarallisena Suomen mustamaalauksena länsimaiden silmissä.[26] Kirjoituksen oli toimittanut Uusi Maailma -lehdelle Kokoomuksen oikean laidan kansanedustaja Eero Lattula.[27]

Kyseinen rikoslain kohta poistettiin rikoslaista vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Urho Kekkosen ajan tunnetuimpiin arvostelijoihin kuulunut pitkäaikainen kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila katsoi suomettumisen olleen ratkaisevana syynä siihen, ettei hänen vakituinen kustantajansa WSOY suostunut julkaisemaan eräitä hänen teoksiaan. Kyseiset teokset, muiden muassa poikkeuslailla tapahtunutta Kekkosen uudelleenvalintaa ruotinut Vallankaappaus lain ja oikeuden varjolla (Länsi-Suomi, 1973) ja 1980-luvun sisä- ja ulkopolitiikkaa kriittisesti tarkastellut Kekkosen valtakaudesta Koiviston aikaan (Alea-kirja, 1985), pääsivät kuitenkin pienempien kustantajien kautta julkisuuteen.

Presidentti J. K. Paasikiven perikunta, jonka hallussa olivat presidentin jälkeensä jättämää aineistoa koskeneet tekijänoikeudet, päätti julkaista sinetöidyt ja Kansallis-Osake-Pankin holviin 1950-luvun lopulla talletetut Paasikiven erittäin yksityiskohtaiset päiväkirjat vuosilta 1944–1956 ja sopi niiden julkaisemisesta WSOY:n kanssa heti salassapitoajan päätyttyä syksyllä 1985. Aineiston ulkopoliittinen tulenarkuus oli jo etukäteen tiedossa. Presidentti Urho Kekkonen, joka oli saanut luettavakseen näytteitä Paasikiven päiväkirjoista ja kauhistunut niiden suorasukaisuudesta Neuvostoliittoa kohtaan, oli jo vuonna 1964 pyytänyt silloista opetusministeriä Reino Oittista selvittämään mahdollisuutta niiden ostamiseksi perikunnalta valtiolle. Neuvostoliittolaiset pääsivät loppuvuonna 1984 selville Paasikiven arkiston salassapitoajan päättymisestä ja ministerineuvos Viktor Vladimirov kävi keväällä 1985 puhumassa ongelmasta presidentti Mauno Koivistolle. Päiväkirjojen ensimmäisen osan ollessa elokuussa 1985 jo painossa Koivisto kutsui puheilleen J. K. Paasikiven pojanpojan, Ruotsissa asuneen lääketieteen tohtorin Juhani Paasikiven ja ehdotti vielä viime hetkellä niiden julkaisusta luopumista. Päiväkirjojen toimittajat, professorit Yrjö Blomstedt ja Matti Klinge kuitenkin osoittivat, että Koivistolla ei ollut keinoja julkaisun estämiseen, vaikka tämä olisi kuinka tyytymätön. Voimatta tehdä asian suhteen muuta Koivisto kirjoitti Neuvostoliiton uudelle puoluejohtajalle Mihail Gorbatšoville kirjeen, jossa hän pyrki vähättelemään päiväkirjojen merkitystä ja toivoi, ettei tapaus vahingoittaisi Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Pääministeri Kalevi Sorsa ihmetteli kirja-arviossaan Uutispäivä Demarissa, miksi Suomi sahasi oksaa, jolla itse istui. Neuvostoliitto tyytyi esittämään Paasikiven päiväkirjojen julkaisemisen johdosta virallisen vastalauseen ”vihamielisestä suhtautumisesta sosialistista rakennustyötä kohtaan”. Tosiasiassa päiväkirjoja käytettiin sittemmin Neuvostoliitossa Suomen asioiden kanssa tekemisiin joutuvien virkamiesten koulutuksessa

TÄMÄ ON KAIKKIEN AIKOJEN PARAS KETJU PALSTALLA kopioikaa talteen jonnekin

Kuten polkadotille kerroin opin espanjaa ja siten latinoja eli kerron jotain Meksikosta, SIELLÄ on myös ollut eräänlainen lotta-järjestelmä las ADELITAS vapaustaistelun aikana https://es.m.wikipedia.org/wiki/Adelita
como soldados, cocineras, enfermeras o ayudantes

jossa naiset vapautustaistelussa toimivat sotilaina, kokkeina tai avustajina

Heistä on myös klassikkolaulu jonka esittää Meksikon Olavi Virta eli Jorge Negrete
https://youtu.be/yPzfrFbu_r0