Missä tapaa muita Dingo-faneja vuonna 2023?

🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

🍒 ­­N­y­­­m­­f­­­o­­m­a­a­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17863652z

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Ikävä kuulla. Ymmärrän silti tilanteesi. Minullakin oli lapsena ja nuorena raju tausta koulukiusattuna ja sosiaalinen elämäni oli pitkään tosi rajoittunutta, sillä olin menettänyt luoton muihin ihmisiin. Onneksi se hiljalleen vuosien mittaan parani, kun sain elämäni kuntoon ja löysin aikuisiällä aitoja ystäviä :)

Mutta toivottavasti löydät juttuseuraa näiltä netin keskustelupalstoilta muista samanhenkisistä. Ei kaikkia tarvitsekaan tavata livenä. Ja musiikki antaa voimaa heikkoina hetkinä, tiedän!

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kuulla. Ymmärrän silti tilanteesi. Minullakin oli lapsena ja nuorena raju tausta koulukiusattuna ja sosiaalinen elämäni oli pitkään tosi rajoittunutta, sillä olin menettänyt luoton muihin ihmisiin. Onneksi se hiljalleen vuosien mittaan parani, kun sain elämäni kuntoon ja löysin aikuisiällä aitoja ystäviä :)

Mutta toivottavasti löydät juttuseuraa näiltä netin keskustelupalstoilta muista samanhenkisistä. Ei kaikkia tarvitsekaan tavata livenä. Ja musiikki antaa voimaa heikkoina hetkinä, tiedän!

Lue lisää

Noh mun kohdalla on paljon muutakin oireilua ollut eli syntymästä asti podettuja juttuja. Todettiin 5 vuotiaana hahmotushäiriö, kömpelyyttä ja motoriikkaongelmia. Ja kyllä minulla on ollut kiusaamiskokemuksia ja yleensäkin sellaista heikkohermoisuutta. Voisi sanoa että syntymästä asti tähän päivään oon ollut ulkona systeemistä. Olen iältäni 41 vuotias. Eläkkeellä olen. 15 vuotta ramppasin mielenterveystoimistolla mutta lopetin käynnit koska 15 vuotta on pitkä aika ja se alkoi hermostuttaa jatkuva asioista puhuminen. Joudun käyttämään ehkä koko loppuikäni lääkkeitä eli käytän aika monia lääkkeitä. Muun muassa rauhoittavaa lääkettä, sertramia, propramia ja risperidonia. Kerran yritin vähentää lääkkeiden syöntiä (ilman psykiatrin lupaa) niin huonosti siinä kävi eli minuun puhkesi paniikkihäiriö johon sain propramin ja rauhoittavan.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kuulla. Ymmärrän silti tilanteesi. Minullakin oli lapsena ja nuorena raju tausta koulukiusattuna ja sosiaalinen elämäni oli pitkään tosi rajoittunutta, sillä olin menettänyt luoton muihin ihmisiin. Onneksi se hiljalleen vuosien mittaan parani, kun sain elämäni kuntoon ja löysin aikuisiällä aitoja ystäviä :)

Mutta toivottavasti löydät juttuseuraa näiltä netin keskustelupalstoilta muista samanhenkisistä. Ei kaikkia tarvitsekaan tavata livenä. Ja musiikki antaa voimaa heikkoina hetkinä, tiedän!

Lue lisää

Omalla kohdallani on aika kuvaavaa myös semmonen juttu, että oon menettänyt toivoni. Luovutin. Se kertoo siitä kuinka pahassa umpikujassa oon ollut kaikki nämä vuodet. Käytännössä uuvuin , luovutin ja menetin toivoni jo melko nuorella iällä.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kuulla. Ymmärrän silti tilanteesi. Minullakin oli lapsena ja nuorena raju tausta koulukiusattuna ja sosiaalinen elämäni oli pitkään tosi rajoittunutta, sillä olin menettänyt luoton muihin ihmisiin. Onneksi se hiljalleen vuosien mittaan parani, kun sain elämäni kuntoon ja löysin aikuisiällä aitoja ystäviä :)

Mutta toivottavasti löydät juttuseuraa näiltä netin keskustelupalstoilta muista samanhenkisistä. Ei kaikkia tarvitsekaan tavata livenä. Ja musiikki antaa voimaa heikkoina hetkinä, tiedän!

Lue lisää

oon pannut merkille musiikin kohdalla sen, että se on vähän kuin lääke eli auttaa tilanteeseen, mutta kaikkein vaikeimpia on minun kuunnella kaikkein koskettavimpia biisejä joissa on koskettavat melodiat. Yleensä pyrin kuuntelemaan sen mukaan millainen on olotila ja otan huomioon onko aamuaika, keskipäivä vaiko ilta. Eli en kuuntele musaa ihan miten vain eli otan huomioon tietyt seikat, ajankohdan ja oman tilani. Yleensäkin oon hitaanpuoleinen mieleni tasolta niin minulle aamumusaksi sopii energinen voimamusa tyyliin cmx tai metallica. Tosin cmx ei välttämättä aina pure aamuaikaan mutta riippuu onko kyseessä melankolinen vaiko toivoa antava cmx ythyeen sanoitus. Dingon kohdalla en pane niin paljoa painoarvoa kuuntelenko mihin aikaan sitä päivästä. Yleensäkin koetan välttää kuuntelemasta musaa juuri ennen nukkumaamenoaikaa(mulla on aika tiukat rituaalit tavallaan milloin menen nukkumaan ja milloin ja jos kaavasta poikkeavaa niiin hermostuttaa minua eli jokainen ihminen menee omalla tyylillään mutta yleensä neuroottisilla ihmisillä on se sama elämänkaava usein mitä toistetaan väsyttävään tyyliin mikä osalle normaaleimmista voi tuntua rasittavalta).

Valitettavaa on kuitenki se, että vaikka musa tekee mut iloiseksi niin se on tilapäistä vain eli se on vain lyhyt hetki onnen tunnetta. Pian alkaa tulla ajatuksia jotka menee vaikeiksi. Esimerkiksi kaupan kassajonossa mulla saattaa alkaa päätä jumittaa siten että alan miettiä siinä entisiä kiusaajia eli ne kiusaajat tulee yhtäkkiä mieleen.

Tämä kaikki toipumiset, selviytymiset tai tai se jos ihminen jää samaan tilaan, pitkäksi aikaa tai koko loppuelämän ajan, niin se on ihan yksilöstä johtuvaa eli ihmisen psyyketasosta johtuvaa. Oon todella herkkä ja uskon olevani erityisherkkä mikä tuo omat haasteet jatkoonkin. Mulle on tulevaisuudessa tärkeää edelleen lähimmäiset ja se että pääsisi joskus asumaan jatkossakin rauhalliseen paikkaan missä ei ole häiriköitä. Asun nykyään siis maaseudulla omakotitalossa isäni kanssa.

Dingo on ollut aina kova juttu minulle. Muistan vuodet 1997-1999 jolloin kuuntelin erästä dingon kokoelmalevyä niin paljon että kannet hajosi ja vihkot myös. Piti sitten ostaa sama levy uudestaan 10 vuotta myöhemmin. Vihkoista tuleva hyvä haju on myös eeppinen juttu musan ohella.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kuulla. Ymmärrän silti tilanteesi. Minullakin oli lapsena ja nuorena raju tausta koulukiusattuna ja sosiaalinen elämäni oli pitkään tosi rajoittunutta, sillä olin menettänyt luoton muihin ihmisiin. Onneksi se hiljalleen vuosien mittaan parani, kun sain elämäni kuntoon ja löysin aikuisiällä aitoja ystäviä :)

Mutta toivottavasti löydät juttuseuraa näiltä netin keskustelupalstoilta muista samanhenkisistä. Ei kaikkia tarvitsekaan tavata livenä. Ja musiikki antaa voimaa heikkoina hetkinä, tiedän!

Lue lisää

Tässä on lista mun lempparibiiseistä ;

1.Aknestik-Maanalle II (en keksi yhtään parempaa biisiä kuin tämä sillä tämä on jotenkin alkukantainen ja nerokas sekä koukuttava ja omaperäinen eli tietääkseni suomalaisen aknestik yhtyeen ihan ensimmäinen vuonna 1985 tehty biisi jota bändin sanoittaja-säveltäjä jukka takalo taisi sanoa että jos he eivät olisi muuttaneet tyylisuuntaa niin heidän musa kuulostaisi edelleen tällaiselta)

2.CMX-Yö ei ole pimeä päivä(musiikillisesti lentää jonnekin intian seudulle)

3.Dingo-Kunnian kentät(koskettava sanoitus ja kunnianhimoinen sävellys)

4.Ulf Lundell-Kitch(ruotsalaismuusikko-säveltäjä-sanoittaja)

5.Monica Törnell-Alrik(nerokas kappale)

6.Paula Koivuniemi-Kaipaan sua vain(aliarvostettu koivuniemen biisi)

7.Ludvig Van Beethoven-Koko pianosonetti sarja(mittavan pitkä ja laadukas teossarja joka sisältää useita eri osiovaiheita)

8.Bach-Matteus passio(yksi kunnianhimoisimpia klassisen musan teoksia jossa laulumelodiat on äärimmäisen haastavia laulaa kun taas soitinmelodiat ei ole niin vaikeita soittaa)

9.Queen-Who wants to live forever(pidän tätä uskonnollisena lauluna vaikkei tätä ole tietääkseni merkitty gospel lauluksi)

10.Eva Dahlgren-Döden(nerokas kappale ja tähän ei vaan kyllästy koskaan)

11.Physical therapy-Casino levy (joka sisältää muistaakseni 12 eri kappaletta)

12.Ozric tentacles yhtyeen esikoislevy(tyylilajeina experimental rock&krautrock ja psykedeelinen rock sekä proggressiivinen rock)

13.Nico(saksalainen artisti jonka toinen studiolevyjulkaisu on hämmentävän kova)

14.Betty Davis(hänen kolmas studiolevyjulkaisu ja tyylilajeina funk rock ja soul sekä rhytm blues)

15.Erään ruotsalaisen progerock yhtyeen studiolevy ja en nyt muista kyseistä ruotsalaista progerock bändin nimeä enkä muista sitä studiolevyä mutta kun kuuntelin kerran sen läpi niin tykästyin todella paljon

Täällä on n. 10 aktiivista fania jotka kirjoittelevat tänne. Facebookin puolella on sitten Dingo kunnian kentätä ryhmä, siellä on enemmän väkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä on n. 10 aktiivista fania jotka kirjoittelevat tänne. Facebookin puolella on sitten Dingo kunnian kentätä ryhmä, siellä on enemmän väkeä.

Sielläkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Foorumeita kyllä on, mutta aktiivisia keskustelijoita ei juurikaan.

Sinä se jaksat täällä kitistä päivästä toiseen. Toivottavasti löydät elämääsi jotain sisältöä, ettei tarvitse purkaa pahaa oloaan tälle palstalle.

Tsemppiä!