tietämätön on hukassa ja minne kätensä työntää saa aina leikkuria
siksi nuori vihastuu, aikuinen vihastuu eikä laannu
jos ei kuole vihaansa nakertamana, että mikään ei onnistu
mutta jolla aivot raksuttaa kaikista ahdistuksista huolimatta
- ja siis pitää hyväksyä, että ei tiedä kaikkea ja elää tietämättömänä -
edes vähäsen raksuttavat ne aivot kerrallaan kunhan raksuttavat
eivätkä antaudu epätoivoon,
niin joku päivä TIETOISUUS - ja siitä nimenomaan on kyse elämisessä
alkaa nähdä päivän valoa
olipa se tietämättömyys mitä tahansa syövästä psykoosiin ja narkolepsiaan
ellei vankilakierteeseen, niin joku päivä aurinko paistaa itselleenkin
otat kirjan ja luet se vähin äänin pimeässä nurkassasi, missä olet
jossa ei ole ketään ihmistä, ääntä ja ylimääräistä
pimeinä talven iltoina nauttien hiljaisuudesta
ja mikä siunaus on pohjoisessa se talvisuus, masennus, alakuulo!
ja yksi päivä näet mistä yhteiskunta rakentuu
kuinka isoja kokonaisuudet ovat, eikä ole aikaa olla oppimatta niitä
ja kuinka kokonaisuudet vaikuttavat keskenään suhteissa
että oksettaa, mutta oikeastaan iloitsee näkemästään, tietämästään
siitä valaistumisessa on kyse, että tuntee, eikä kusee alle ja tekee typeryyttä
kaiken suon jälkeen kyse on tiedosta, eikä vihasta
eikä sanotun jälkeenkään tässäkään vaiheessa pystytä tietää, mitä tieto tarkoittaa
koska ei olla vielä objektiivisesti tiedon tietämisessä, mutta ei edes keskivaiheessakaan...mutta jo nyt tuntuu kivalta tietäminen
että kannattaa pitää kirjastot auki 24/7
siksi nuori vihastuu, aikuinen vihastuu eikä laannu
jos ei kuole vihaansa nakertamana, että mikään ei onnistu
mutta jolla aivot raksuttaa kaikista ahdistuksista huolimatta
- ja siis pitää hyväksyä, että ei tiedä kaikkea ja elää tietämättömänä -
edes vähäsen raksuttavat ne aivot kerrallaan kunhan raksuttavat
eivätkä antaudu epätoivoon,
niin joku päivä TIETOISUUS - ja siitä nimenomaan on kyse elämisessä
alkaa nähdä päivän valoa
olipa se tietämättömyys mitä tahansa syövästä psykoosiin ja narkolepsiaan
ellei vankilakierteeseen, niin joku päivä aurinko paistaa itselleenkin
otat kirjan ja luet se vähin äänin pimeässä nurkassasi, missä olet
jossa ei ole ketään ihmistä, ääntä ja ylimääräistä
pimeinä talven iltoina nauttien hiljaisuudesta
ja mikä siunaus on pohjoisessa se talvisuus, masennus, alakuulo!
ja yksi päivä näet mistä yhteiskunta rakentuu
kuinka isoja kokonaisuudet ovat, eikä ole aikaa olla oppimatta niitä
ja kuinka kokonaisuudet vaikuttavat keskenään suhteissa
että oksettaa, mutta oikeastaan iloitsee näkemästään, tietämästään
siitä valaistumisessa on kyse, että tuntee, eikä kusee alle ja tekee typeryyttä
kaiken suon jälkeen kyse on tiedosta, eikä vihasta
eikä sanotun jälkeenkään tässäkään vaiheessa pystytä tietää, mitä tieto tarkoittaa
koska ei olla vielä objektiivisesti tiedon tietämisessä, mutta ei edes keskivaiheessakaan...mutta jo nyt tuntuu kivalta tietäminen
että kannattaa pitää kirjastot auki 24/7
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.