Emme ole aponoita

DNA SISÄLTÄÄ toimintaohjeet siitä, miten ja milloin valmistetaan proteiineja, jotka ovat solun keskeisiä komponentteja. Eri eliöillä on erilaiset DNA-ohjeet (jotka koostuvat ”DNA-kirjaimista”, tarkemmin sanottuna ”emäspareista”) siten, että ne pystyvät tuottamaan ainakin joitakin erilaisia proteiineja.

Jotta eliön voisi muuttaa toiseksi lajityypiksi, täytyisi kirjainten muuttamista varten olla olemassa mekanismi. Evoluution kannattajille ainoa mahdollinen tapa muuttaa kirjaimia on mutaatio. Mutaatiot ovat satunnaisia muutoksia ohjeissa ja ne voivat tapahtua yhdessä tai useammassa kirjaimessa kerrallaan. Kirjaimia voidaan vaihtaa, poistaa tai lisätä. Luonnollisesti eliön muuttaminen joksikin monimutkaisemmaksi vaatisi kirjainten lisäämistä, ei pelkästään vaihtamista tai poistamista.

Huomioi, että ihmisen DNA:ssa on noin 3 000 miljoonaa kirjainta, mikä on määrältään vertailukelpoinen tuhannen Raamatun mittaisen kirjan kanssa. Kuvittele apinaa kehittymässä ihmiseksi. Meidän täytyy lisätä kirjaimia – mutaatioiden kautta – luodaksemme informaatiota niitä ominaisuuksia varten, joita ihmisellä on mutta apinoilla ei ole. Kyseessä on yhteensä vähintään 10 %:n eroavaisuus verrattuna evoluution kannattajien lähimpänä sukulaisenamme pitämään simpanssiin.1 Tämä tekee yhteensä 300 miljoonaa kirjainta.

Kuvittele, että apina saa vauvan ja mutaatio on lisännyt yhden kirjaimen vauvan DNA:han. Olisiko mutaatio ”hyödyllinen” evoluution etenemisen kannalta? ”Hyödyllinen” tarkoittaa tässä vain sitä, että vauva aikuistuttuaan saisi enemmän jälkeläisiä kuin muut apinat, joilla ei ole tätä mutaatiota. Voisiko luonnonvalinta kyetä ”näkemään” tämän ja edistää tämän mutaation säilymistä tulevissa sukupolvissa? Tämä tunnetaan kelpoisuutena [joka on biologisen evoluution keskeinen käsite, suom. huom.]. Todennäköisyys, että tällainen satunnainen muutos edistäisi riittävästi yksilön kelpoisuutta, jotta luonnonvalinta pystyisi ”näkemään” sen, on erittäin alhainen. Evoluutiogeneetikot [geneetikko = perinnöllisyyden tutkija, suom. huom.] tunnustavat tämän.

Kuvittele, että mutaation perineelle yksilölle tapahtuu toinen mutaatio, ei vain missä tahansa vaan edellisen vieressä. Kyseessä voisi olla vaikka 10 000 yksilön populaatio kehittyviä apinoita. ”Oikean” mutaation ilmaantuminen tapahtuu todennäköisemmin sellaisen yksilön jälkeläisissä, joilla ei jo ole ensimmäistä mutaatiota. Sitten näiden yksilöiden on kohdattava, pariuduttava ja tuotettava jälkeläisiä, mikä on epätodennäköistä. Tai monien sukupolvien kuluessa mutaatiot voivat hitaasti levitä populaatioon, mikä kasvattaa niiden todennäköisyyttä yhdistyä parittelevassa parissa. Tämä itsestään selvästi vaatii aikaa.

Kuinka paljon aikaa? Tämän laskeminen on monimutkaista, kun otetaan kaikki huomioon, kuten mutaationopeus, mutaatioiden aiheuttama kelpoisuus, jälkeläisten määrä, sukupolvien aika, populaation koko jne. Eräs ryhmä tiedemiehiä kehitti tietokoneohjelmiston Mendel’s Accountant,2 joka suorittaa tällaisia laskelmia. CMI:n geneetikko Robert Carter kommentoi arviossaan runsas vuosikymmen ohjelman julkaisemisen jälkeen seuraavasti:

”Emme ole tietoisia yhdestäkään vertaisarvoidusta artikkelista, joka yrittää kumota Mendel-ohjelmiston menetelmät ja johtopäätökset. Kymmenen vuoden vakiintuneen työn jälkeen jotain pitäisi olla. Heidän hiljaisuutensa on paljon puhuvaa.”3
Ohjelma simuloi tai mallintaa todellista populaatiota ja pystyy laskemaan, kuinka kauan kestäisi saada tietyt DNA-kirjaimet asettumaan vierekkäin.

Kun tehdään evoluution tapahtumista suosivia numeerisia oletuksia, kuten mutaatioiden aiheuttama epärealistisen korkea kelpoisuus, kestää 84 miljoonaa vuotta saada edes kaksi kirjainta vierekkäin yksilössä.4 Tämä ylittää suuresti aikajakson – noin seitsemän miljoonaa vuotta – jonka evoluution kannattajat antavat ihmisen kehittymiselle simpanssien kanssa yhteisestä esi-isästä. Jotta saataisiin edes viisi kirjainta vierekkäin, aika ylittää kaksi miljardia vuotta! Tämä ei ole edes pieni katkelma yhdestä pienestä geenistä, joka voi olla monta sataa kirjainta pitkä. Monet geenit ovat tuhansien kirjainten pituisia. Tämä on ”odotusajan ongelma” – evoluutiolle.

Toisin sanoen, ihmisten kehittyminen apinoista ei ole pelkästään epätodennäköistä tai epävarmaa vaan mahdotonta.

Lähdeluettelo ja kommentit
Tomkins, J. ja Bergman, J., Genomic monkey business—estimates of nearly identical human–chimp DNA similarity re-evaluated using omitted data, J. Creation 26(1):94–100, 2012; creation.com/chimp.
Sanford, J. et al., Mendel’s Accountant: a biologically realistic forward-time population genetics program, SCPE 8(2):147–165, 2007; scpe.org.
Carter, R., A successful decade for Mendel’s Accountant, J. Creation 33(2):51–56, 2019; creation.com/mendels-accountant-review.
Sanford, J. et al., The waiting time problem in a model hominin population, Theor. Biol. Med. Model. 12 #18, 2015.
DON BATTEN, FT
Don Batten on työskennellyt tutkijana ja kasvifysiologian asiantuntijana ja toimi vuosina 2015-2022