Eikö kevätjuhlan suvivirsi riitä kirkollisille? Miksi "kevätkirkko"?

Anonyymi-ap kirjoitti:

Eikö kevätjuhlan suvivirsi riitä kirkollisille? Miksi vielä jumalanpalveluskin eli "kevätkirkko"?
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Uskonnollinen kasvatus ei kuulu perusopetuslain säätämiin tehtäviin. Uskonnollisen yhdyskunnan hartauksien tai kirkkojumalanpalveluksien liittäminen koulupäivän ohjelmaan ei ole sitouttamatonta.
Kuitenkin monien koulujen toiminnassa on yhä evankelis-luterilaisten seurakuntien tarjoamia kirkkojumalanpalveluksia, hartaustilaisuuksista ja muita sitouttavia uskonnollisia tapahtumia, joille on pitänyt tai pitäisi järjestää vaihtoehtoista, kaikille sopivaa sitouttamatonta ohjelmaa. Käytännössä uskonnollista tilaisuutta vastaavan mielekkään vaihtoehtoisen tilaisuuden järjestäminen lankeaa koulun henkilöstön harteille.
Kouluissa voitaisiin selkeästi luopua uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten sisällyttämisestä toimintaan. Tämän seurauksena lasten ja nuorten jakaminen kahteen rinnakkaiseen ohjelmaan loppuu. Siitä on monenlaista hyötyä.
1) Rehtorin ja opettajien ei tarvitse laatia tiedotteita huoltajille valintatilanteesta eikä pyytää miettimään ja päättämään, osallistuuko lapsi kirkollisen ohjelmaan taikka vaihtoehtoiseen ohjelmaan, eikä enää laatia oppilaista tapahtumakohtaisia tai koko lukuvuotta koskevia valintalistoja.
2) Muutos parantaa perheiden arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa. Uskonnollinen tai uskonnoton vakaumus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koskien Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että julkisen vallan ei tulisi pakottaa ketään ilmaisemaan vasten tahtoaan julkisesti katsomustaan.
3) Koululta poistuu riski ja huolehtimisvelvollisuus siitä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen vaarantaisi lasten ja nuorten yhdenvertaisen kohtelun taikka aiheuttaisi leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.
4) Opettajia ei tarvitse jakaa kirkollisen ohjelmaan valvojiin tai vaihtoehtoisen ohjelman suunnittelijoihin ja toteuttajiin. Vaihtoehtoisen tilaisuuden ohjelman järjestämisvelvoite on usein jakautunut epätasaisesti, mikä on koettu joihinkin opettajiin kohdistuvana ylimääräisenä rasitteena. Kouluille ei ole tarjolla muita, ev.-lut. kirkolle rinnasteisia ei-uskonnollisia tahoja, jolla olisi päivisin mahdollisuuksia maksuttoman ohjelman tuottamiseen.
5) Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista luopuminen mahdollistaa joko koulun keskittymisen perustoimintaansa ja perinteisiin yhteisiin juhliin tai vapautuvan ajan käyttämistä uuden, kaikille sopivan ja kaikille tarkoitetun iloisen tapahtuman innovointiin ja järjestämiseen.
Päätöksen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, sillä myös Opetushallituksen esi- ja perusopetukselle päivitetyissä ohjeissa (19.9.2022) viitataan tähän: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Oppilaiden ja opettajien kahtia jakamisesta luopumiseen kannustaa po. ohjeisiin päivitetty lisäys: ”Tähän ratkaisuun tulee päätyä myös silloin, kun esimerkiksi koulun tilat tai henkilöstöresurssit eivät käytännössä mahdollista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia taikka niille vaihtoehtoista ohjelmaa lakien ja näiden ohjeiden mukaisesti.”
Evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisten tilaisuuksien siirtäminen päiväkoti- ja koulupäivien ulkopuolelle ei riko uskonnonvapautta Suomessa. Kirkolla samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla on vapaus tilaisuuksien järjestämiseen ja tarjoamiseen iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä