PakanaF: ”Luepas omat tekstisi uudelleen. Ne ovat jotain ihan muuta kuin omien kokemusten jakamista ja dialogin käymistä. Jokaisen uskovaisen tekstit tässäkin ketjussa vilisee TIETOA Jumalasta, TIETOA TIETOA TIETOA.... Ja valistusta siitä mitä kenenkin PITÄISI tehdä suhteessa Jumalaan. ”
Olen pahoillani, että koet tekstini tuolla tavalla.
Olen yrittänyt tuoda esille nimenomaan sitä
että tietämisen piiri on suppea, tieteellisen
lähestymistavan ehdoilla määritetyn tietämisen
rajat tulevat nopeasti vastaan kun puhutaan
eksistentiaalisista peruskysymyksistä.
Elämän- tai maailmankatsomuksen määrittäminen
edellyttää tyypillisesti jotakin suurempaa ja
laajempaa otetta kuin minkä tiede ja ahtaasti
käsitetty tietäminen ja järki mahdollistavat.
Mitä tieteen tai kapeasti käsitetyn järjen
puitteissa voidaan sanoa Jumalasta ja ihmisestä?
Ateisti voi sanoa että Jumalaa ei ole. Agnostikko
voi sanoa, että emme voi tietää mitään
mahdollisesta Jumalasta. Ateismin ja agnostismin
ohjelmat voivat tyydyttää joitakin ihmisiä,
ainakin jonkin aikaa.
Jostakin syystä (armosta?) minä olen saanut
elämässäni kokea Jumalan Rakkautta niin paljon,
että mielelläni kerron siitä toisillekin. En
tyrkytä, en manipuloi. Mutta jos puhutaan
suurista kysymyksistä, niin mielelläni kerron
millaisia ajatuksia minulla niistä on.
Ketjun ensimmäisessä viestissä ihmeteltiin elämän
tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä. Jumalan
Rakkauden kohdannut ihminen haluaa luonnollisesti
tuoda esille sen, että Jumalan Rakkaudessa meille
tarjotaan mahdollisuutta elää elämä
merkityksellisesti, täydesti, aidosti. Tarkoitus
ei ole maalata ruusunpunaisia illuusioita.
Tarkoitus ei ole tyrkyttää. Tarkoitus on
lähimmäisenrakkauden hengessä antaa toivoa
paremmasta.
- - -
PakanaF: ”Teillä näyttää olevan sellainen käsitys, että siitä Jumalasta täytyy pitää kynsin hampain kiinni, muuten se karkaa jonnekin.”
Joillakin voi toki olla tällainen käsitys.
On sanottu, että Jumalaan ei kiivetä – Jumalaan
pudotaan. Ehkäpä tässä piilee jokin viisaus?
Ehkäpä on niin, että voimme luottaa Jumalan
läsnäoloon ja lakata pinnistelemästä? Ehkäpä
voimme kääntyä Jumalan puoleen ja todeta: ”tässä
olen taakkoineni, yksin en jaksa - Jeesus
Kristus, Jumalan poika - armahda minua syntistä.”
Ehkäpä voimme luottaa siihen, että Jumalan
Rakkauden ja armon varassa meitä kannetaan
eteenpäin elämässämme?
Kristuksen Rakkaudessa,
-etsijä
Olen pahoillani, että koet tekstini tuolla tavalla.
Olen yrittänyt tuoda esille nimenomaan sitä
että tietämisen piiri on suppea, tieteellisen
lähestymistavan ehdoilla määritetyn tietämisen
rajat tulevat nopeasti vastaan kun puhutaan
eksistentiaalisista peruskysymyksistä.
Elämän- tai maailmankatsomuksen määrittäminen
edellyttää tyypillisesti jotakin suurempaa ja
laajempaa otetta kuin minkä tiede ja ahtaasti
käsitetty tietäminen ja järki mahdollistavat.
Mitä tieteen tai kapeasti käsitetyn järjen
puitteissa voidaan sanoa Jumalasta ja ihmisestä?
Ateisti voi sanoa että Jumalaa ei ole. Agnostikko
voi sanoa, että emme voi tietää mitään
mahdollisesta Jumalasta. Ateismin ja agnostismin
ohjelmat voivat tyydyttää joitakin ihmisiä,
ainakin jonkin aikaa.
Jostakin syystä (armosta?) minä olen saanut
elämässäni kokea Jumalan Rakkautta niin paljon,
että mielelläni kerron siitä toisillekin. En
tyrkytä, en manipuloi. Mutta jos puhutaan
suurista kysymyksistä, niin mielelläni kerron
millaisia ajatuksia minulla niistä on.
Ketjun ensimmäisessä viestissä ihmeteltiin elämän
tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä. Jumalan
Rakkauden kohdannut ihminen haluaa luonnollisesti
tuoda esille sen, että Jumalan Rakkaudessa meille
tarjotaan mahdollisuutta elää elämä
merkityksellisesti, täydesti, aidosti. Tarkoitus
ei ole maalata ruusunpunaisia illuusioita.
Tarkoitus ei ole tyrkyttää. Tarkoitus on
lähimmäisenrakkauden hengessä antaa toivoa
paremmasta.
- - -
PakanaF: ”Teillä näyttää olevan sellainen käsitys, että siitä Jumalasta täytyy pitää kynsin hampain kiinni, muuten se karkaa jonnekin.”
Joillakin voi toki olla tällainen käsitys.
On sanottu, että Jumalaan ei kiivetä – Jumalaan
pudotaan. Ehkäpä tässä piilee jokin viisaus?
Ehkäpä on niin, että voimme luottaa Jumalan
läsnäoloon ja lakata pinnistelemästä? Ehkäpä
voimme kääntyä Jumalan puoleen ja todeta: ”tässä
olen taakkoineni, yksin en jaksa - Jeesus
Kristus, Jumalan poika - armahda minua syntistä.”
Ehkäpä voimme luottaa siihen, että Jumalan
Rakkauden ja armon varassa meitä kannetaan
eteenpäin elämässämme?
Kristuksen Rakkaudessa,
-etsijä
Vastaukset 7
Vanhimmat
No voi vitsi! kiitti kauhiast ku näin valistat ymmärtämätöntä pakanaa. *kumart kumart nöyrästi* Kyl mäki, Jumalan Rakkaudesta mitään tietämätön, kohta varmaan tuun uskoon. Kunhan vähä vielä valistat ja selität TIETOASI Jumalasta ja Jumalan Rakkaurest ja pehmeällä auktoriteetilla yrität saaha otetta tällaiseen pimeyres vaeltavaan pakanaan. ;-)
Mä oon varmaa ny selvästikin etsikkoajas, enks ookki? Ja itse Jumala puhuu sun kauttas mulle, eiks vaa? Suarastaa herätyksen tilas oon!
...
"Ketjun ensimmäisessä viestissä ihmeteltiin elämän
tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä."
...
Väärin. Ketjun ensimmäisessä viestissä ihminen oli ahdistunut itsemurhan pataalle siitä että "jumala ei kosketa". Siinä ei ihmetelty elämän tarkoituksettomuutta eikä tyhjyyttä, eikä siinä myöskään mietitty perimmäisiä kysymyksiä tai yritetty määrittää mitään elämän/maailmankatsomuksia, vaan ainoastaan sitä, miksi "jumala ei kosketa" ja kenen mielipiteesen pitäisi uskoa kun puhutaan Jumalasta.
Ahdistus ei johtunut "elämän tarkoituksettomuudesta ja tyhjyydestä" vaan siitä että henkilö oltiin saatu vakuuttuneeksi siitä että hänen TÄYTYISI kokea joku "jumalan kosketus" ennenkuin hän voi olla onnellinen, ja rauhassa.
Ja se ei pidä paikkaansa.
...
"Elämän- tai maailmankatsomuksen määrittäminen
edellyttää tyypillisesti jotakin suurempaa ja
laajempaa otetta kuin minkä tiede ja ahtaasti
käsitetty tietäminen ja järki mahdollistavat."
...
Ja mitähän helv***ä sinä sitä minulle selität? Jos luit tekstini kunnolla, tiedät että minun elämänkatsomkseni ei ole "tieteellinen" eikä "pelkästään järkeen perustuva". Tämä uskovaisten uskon ja tieteen vastakkainasettelu on outo. Tieteen ja uskon ei tarvitse olla toistensa vastakohdat, eikä se mene niin että se on joko tiede tai usko.
Hyvin harvojen elämänkatsomus perustuu pelkkään järkeen. On naiivia ihmisten aliarvioimista kuvitella, että kaikki muut kuin uskovaiset perustaisivat maailmankatsomuksensa pelkkään järkeen. Toiset vain hyväksyvät sen tosiasian, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia. Toiset ovat ihan rauhassa sen tosiasian kanssa, toisin kuin te uskovaiset. Te ette saa rauhaa ennenkuin löydätte selitykset maailman syntyyn, elämän tarkoitukseen yms. Juuri siksi te olette uskovaisia.
Minä taas olen aivan rauhassa sen tosiasian kanssa etten minä tiedä eikä minulla ole edes mitään suurta tarvetta tietää tai ymmärtää perimmäisiä kysymyksiä.
...
"Jumalan Rakkaudessa meille
tarjotaan mahdollisuutta elää elämä
merkityksellisesti, täydesti, aidosti. Tarkoitus
ei ole maalata ruusunpunaisia illuusioita."
....
Heh heh. Kuvittelenko minä vain, vai kumoaako tuo jälkimmäinen lause tuon ensimmäisen lauseen? ;-) Väittämällä, että "Jumalan rakkaudella" voi saavuttaa "täyden ja aidon elämän" sinä luot kyllä ruusunpunaisia illuusioita.
Ainii... mutta ku mähän en vaan tiedä sitä ku mä oon tääl pimeyres enkä mää oo kokenu itse sitä mitä sä oot kokenut ja mitä sen perusteella TIEDÄT Jumalasta. Voi voi, nyt sä saat taas voivotella, ja kauhistella ja sääliä meit pimeyres vaeltavii kuinka me syntiset emme tiedä emmenkä ymmärrä mitää kun me ei olla itse koettu sitä mitä sä.
Mut onneks sä TIEDÄT. Niin sä voit ehkä sitten johdattaa tällaisenki pakanan Herran luokse hallelyyjaakiitosjeesusylistysolkoonherran!
Jos sinä haluat kertoa juurta jaksain omaa elämänkatsomustasi, niin kerropa siitä jollekin sellaiselle jota sinun maailmankatsomuksesi kiinnostaa. Sinä saat aivan vapaasti uskoa mihin uskot, mutta ei pidä olettaa että kaikkien pitäisi uskoa samoin kuin sinä, ja että kaikki ihmiset saavat rauhan samasta asiasta kuin sinä.
Yhtä hyvin minä voisin valistaa sinua siitä että ennen et saa rauhaa sydämeesi, ennenkuin luovut uskostasi, koska niin kävi minulle. Mutta en mene kuitenkaan niin sanomaan koska jokaisen kokemus on yksilöllinen ja sitä tulee kunnioittaa.
Toivottavasti sinäkin opit joskus kunnioittamaan toisten yksilöllisiä ja omastasi poikkeavia kokemuksia siitä, mistä se sielunrauha tulee ja mistä ei.
”minun elämänkatsomkseni ei ole "tieteellinen" eikä "pelkästään järkeen perustuva". Tämä uskovaisten uskon ja tieteen vastakkainasettelu on outo. Tieteen ja uskon ei tarvitse olla toistensa vastakohdat, eikä se mene niin että se on joko tiede tai usko.”
Olemme ihan samaa mieltä.
Tiedettä ja uskoa voidaan pitää
komplementäärisinä, toisiaan täydentävinä tapoina
hahmottaa olevaa.
Mielestäni on viisasta yrittää hahmottaa ihmistä
ja maailmaa mahdollisimman monipuolisesti –
esimerkiksi tiede, uskonto ja taide voivat
tarjota välineitä tähän prosesiin.
”Toiset vain hyväksyvät sen tosiasian, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia. Toiset ovat ihan rauhassa sen tosiasian kanssa”
Tässä kohtaa olisi syytä huomata, että missään
tapauksessa ei voi _tietää_ että kaikkiin
kysymyksiin ei ole vastausta. Sinä kenties
_uskot_ että näin on? Ajatellaan vaikka kysymystä
elämän tarkoituksesta. Onko niin, että Sinun
mielestäsi tähän kysymykseen ei ole vastausta?
Minusta näyttää, että jokainen ihminen vastaa
omalla tavallaan, omalla elämällään kyseiseen
kysymykseen. On siis useita vastauksia. Ovatko ne
yhtä päteviä, yhtä oikeita? Vai voidaanko
kysymykseen elämän tarkoituksesta vastata
jotenkin yleispätevästi? Onko olemassa Sinusta
tai minusta riippumaton objektiivinen vastaus?
Sinun mielestäsi ilmeisesti ei ole – minun
mielestäni taas on. Katson, että on yleispätevä
vastaus ja tuo vastaus voi konkretisoitua
ajatusten, puheen ja tekojen muodossa jokaisen
elämässä hiukan eri tavoin.
”Te ette saa rauhaa ennenkuin löydätte selitykset maailman syntyyn, elämän tarkoitukseen yms. Juuri siksi te olette uskovaisia. ”
Tekemäsi kytkentä näyttää oudolta. Minusta on
yleisinhimillistä määrittää ontologisia ja
eksistentialistisia kysymyksiä ja vastauksia.
Ihminen nyt vaan sattuu olemaan olento, joka on
utelias. Ihminen on olento, joka haluaa ymmärtää,
tietää.
”Minä taas olen aivan rauhassa sen tosiasian kanssa etten minä tiedä eikä minulla ole edes mitään suurta tarvetta tietää tai ymmärtää perimmäisiä kysymyksiä. ”
Mistä Sinä saat elämääsi, olemiseesi
tarkoituksen, mielekkyyden?
...
"Jumalan Rakkaudessa meille
tarjotaan mahdollisuutta elää elämä
merkityksellisesti, täydesti, aidosti. Tarkoitus
ei ole maalata ruusunpunaisia illuusioita."
Heh heh. Kuvittelenko minä vain, vai kumoaako tuo jälkimmäinen lause tuon ensimmäisen lauseen? ;-) Väittämällä, että "Jumalan rakkaudella" voi saavuttaa "täyden ja aidon elämän" sinä luot kyllä ruusunpunaisia illuusioita. ”
Niin. Meillä on tässä käsitysero. Ajatus
merkityksellisestä, täydestä ja aidosta elämästä
Jumalan Rakkauden varassa ei kuitenkaan ole
ruusunpunainen illuusio. Se olisi illuusio, jos
väittäisin ettei mitään murhetta eikä
vastoinkäymistä kohtaa jos pysyy Jumalan
Rakkaudessa. Näin en kuitenkaan väitä. En lupaa
mitään helppoa elämää. Sekä kärsimys että rakkaus
kuuluvat ihmisen täyteen ja aitoon elämään.
Kärsimys on ehkä helpommin kestettävissä jos on
uskoa ja kokemusta Jumalan Rakkaudesta sekä
toivoa paremmasta huomisesta – tässä elämässä tai
tulevassa. Paradoksaalisesti tässä on kyse myös
aiemmin keskustelemastamme aiheesta - kestävästä
onnesta.
”Toivottavasti sinäkin opit joskus kunnioittamaan toisten yksilöllisiä ja omastasi poikkeavia kokemuksia siitä, mistä se sielunrauha tulee ja mistä ei.”
Olen keskeneräinen - tässäkin kohtaa on
oppimisprosessi (yhä) käynnissä.
Kristuksen Rakkaudessa,
-etsijä
Saanko kysyä ikääsi? Voin ehkä vaivautua vastaamaan mutta minulle olisi tärkeää tietää minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen. ;-)
Niin, ikä...
Olen jo pitkään ajatellut, että ihmisen fyysinen
ikä ei ole kovinkaan kiinnostava. Paljon
kiinnostavampaa on, mikä on ihmisen henkinen ikä.
On ihmisiä, jotka ovat fyysisesti vanhoja ja
kuitenkin henkisesti kehittymättömiä. Ja
vastaavasti fyysisesti nuori saattaa olla
henkisesti hyvinkin iäkäs. Soppaa voi vielä
hämmentää pohtimalla mitä Jeesus mahtaa
tarkoittaa lapsenkaltaisuudella, lapsenkaltaisten
on taivasten valtakunta... Ja vielä voidaan
pohtia myös uudestisyntymisen käsitettä - jos
ihminen jotenkin syntyy uudestaan, niin pitäisikö
hänen ikänsä laskea kyseisestä hetkestä alkaen?
Ja vielä jos ajatellaan reinkarnaation ideaa niin
minkä ikäisiä sitten olemme?
-etsijä, iältään lapsenkaltainen iätön ;-)
Sä taidat olla poliitikko. =D
"...ahtaasti käsitetty tiede ja järki"
tiedemiesten järki mahdollistaa maailmakaikkeuden tutkimisen
ja sen mittasuhteiden " jumalallisuuden " ymmärtämisen.
maalaisjärki taas ymmärtää, ettei näiden (pienten)
löydösten jälkeen mikään nykyaikainen "jumala" keskittyisi vain ns. uskovaisten pelastamiseen
ja pakanoiden peloitteluun.
toki tässä illuusiossa on hyvä elää, riittää kun sanoo sen olevan jumalan tahto.
Niinpä.
Minun jumalakuvani perusteella Jumala on
Rakkaus - jokainen ihminen on kutsuttu elämään
todeksi Jumalan Rakkautta.
Jumala on samanaikaisesti lähellä ja kaukana.
Hän on lähellä sikäli että me elämme, olemme ja
liikumme Hänessä. Hän on kaukana sikäli että
ihminen voi vain rajallisesti käsittää Luojaa.
Hän on lähellä sikäli että Jeesuksessa
Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi. Hän on
kaukana sikäli että minäkeskeisyyden pauloissa
ihminen ei voi nähdä Jumalaa. Hän on lähellä
sikäli että Kristukseen liitettynä ihminen tulee
saamaan puhtaan sydämen ja puhdassydäminen on
autuas, sillä hän saa nähdä Jumalan (Matt. 5:8).
-etsijä