En edes tiiä miten alottaisin tän, harmittaa, ahistaa ja pelottaa koko tilanne. Me hankittiin just koiranpentu, puolison kanssa. Oltiin mietitty jo parin vuoden ajan sen hankkimista ja oltiin varmoja että halutaan koira.
No me sitten saatiin kaikki asiat kuntoon ja saatiin haettua terve ja söpö pieni koira.
Ensimmäinen päivä meni hyvin molemmin puolin ja saatiin tutustuttua pentuun.
No sitten illemmalla vaimolla tuli hengen ahdistusta ja paniikkikohtaus alkoi, yritin saada häntä rauhoteltua ja pyysin ottamaan melatoniinia jotta häntä rupeisi väsyttämään.
Mikään ei kuitenkaan oikein tuntunut auttavan.
Aamulla kysyin vaimolta ennen töihin lähtöä että saiko hän nukuttua, hän vain vastasi että ”kai mä sain, ainaki vähän”.
Että en tiedä mitä toi on ja mitä kannattais tehdä? Mutta vakavasti mietin että kun on pentu kyseessä, että olisiko parempi vain suoraan luopua ja antaa parempaan perheeseen, vai sitten koittaa jatkaa vaimon rauhoittelua ja toivoa että tilanne paranee…
Vaikutan varmasti ihan idiootilta, mutta toivon sekä meidän pienelle koiralle- että myös vaimolleni vain parasta.
Siksi lähdin kysymään täältä mielipiteitä asiaan, toivon että edes joku koittaa ymmärtää tilannetta…
No me sitten saatiin kaikki asiat kuntoon ja saatiin haettua terve ja söpö pieni koira.
Ensimmäinen päivä meni hyvin molemmin puolin ja saatiin tutustuttua pentuun.
No sitten illemmalla vaimolla tuli hengen ahdistusta ja paniikkikohtaus alkoi, yritin saada häntä rauhoteltua ja pyysin ottamaan melatoniinia jotta häntä rupeisi väsyttämään.
Mikään ei kuitenkaan oikein tuntunut auttavan.
Aamulla kysyin vaimolta ennen töihin lähtöä että saiko hän nukuttua, hän vain vastasi että ”kai mä sain, ainaki vähän”.
Että en tiedä mitä toi on ja mitä kannattais tehdä? Mutta vakavasti mietin että kun on pentu kyseessä, että olisiko parempi vain suoraan luopua ja antaa parempaan perheeseen, vai sitten koittaa jatkaa vaimon rauhoittelua ja toivoa että tilanne paranee…
Vaikutan varmasti ihan idiootilta, mutta toivon sekä meidän pienelle koiralle- että myös vaimolleni vain parasta.
Siksi lähdin kysymään täältä mielipiteitä asiaan, toivon että edes joku koittaa ymmärtää tilannetta…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muidenko se pitäisi kerrotun perusteella tietää, miten nyt tulee toimia? Se nyt riippuu ja roikkuu niin monesta asiasta, että parhaimmillaankin menee arvailuksi. Ei tästä tule kuin lähinnä lisäkysymyksiä mieleen, ja niiden perusteella voitiin sitten vastata itse itsellesi.
1. Oliko kyse varmasti paniikkikohtauksesta eikä vaikkapa astmakohtauksesta?
2. Miten tyypillisiä nämä kohtaukset ovat ja kuinka haittaavia ovat? Eli oliko nyt ensimmäinen kerta vai onko tämä ihan tuttua puuhaa yleisestikin? Jos oli eka kerta, niin mitäpä sitä jäädä suremaan ja jos on toistuvaa, niin itsepä parhaiten tiedätte miten siihen tulee suhtautua. Tai jos ette tiedä, niin ammattilaisen puheille ja vähän äkkiä. Paniikkikohtauksiin on toimivia lääkkeitä ja terapiaa.
3. Puppy blues on ihan yleinen ilmiö eikä sitä tarvitse säikähtää ellei nyt ihan pahin mahdollinen iske. Taas tässäkin kohtaa pitää ihan ITSE älytä missä mennään.
4. Onko pentu ollut siis vasta yhden yön yli teillä? Jos jo tässä vaiheessa ensimmäinen vastoinkäyminen saa miettimään pennusta luopumista, niin sitoutuminen olikin sitten nollatasoa. Yöksistä! Taas palataan siihen, että itse teidän pitää tietää millä tasolla se sitoutuminen on jatkossa. Jos nollatasoa haluaa jatkaa, niin sitten todellakin koira parempaan kotiin ja sassiin.