Logo
Valikko
KESKUSTELU
VIIHDE
ALENNUSKOODIT
BLACK FRIDAY 2022
LAINAA
TREFFIT
SÄÄNNÖT
CHAT
Aihealueet
Kristinusko
Luterilaisuus
Minä, minä, minä...
JeesusRulaa
2017-08-04 14:48:06
Ilmoita
Minä-minä-kristillisyys on aikamme rutto! Tunnistamme minä-minä-kristityt heidän sanomastaan. Minun Jumalani. Minun suhteeni Jeesukseen. Minun tapani rukoilla. Jne. Jne.
Minä-minä-kristillisyys, olkoon mielestään kuinka uskovaisesta kyse tahansa, on samaa sarjaa täälläkin viljellyn ateistisen kristinuskon kanssa. Kuinka syvälle ulottuvatkaan tuollaisen harhaopin ja saastutuksen lonkerot! Piispa Spong lienee tunnetuin ateistisen kristinuskon, jos tällaista termiä edes tulee käyttää, julistaja. Tuossa ajatusmaailmassa Jumalaa ei itse asiassa ole, kuinka ateistilla voisi ollakaan. Kuitenkin kyse un, edustajiensa mukaan kristinuskosta. Kuka siinä silloin on jumalana? Minä, minä, minä, minun uskoni, minun tietoni, minun...
Muka uskomassa olevat minä-minä-kristityt ovat tietenkin paremmalla polulla kuin spongilaiset suoraan hornan kattilaan marssivat surkimukset, paremmalla, mutta eivät hyvällä. He luottavat Pyhän Evankeliumin lohdutukseen, mutta unohtavat kokonaan missä ahdistuksissa evankeliumien ajan kristityt elivät. He eivät olleet maallistuneen rappiokirkon kaikki-kelpaa-ja-Jeesus-pelastaa-kirkon jäseniä. He eivät olleet seurakuntalaisia turvallisissa oloissa lekottelemassa uskonvarmuudessaan. He elivät jatkuvien ja yhä syvenevien vaarojen keskellä, erottuen oman henkensä uhalla ympäröivän maailman menosta Jumalan kunniaksi. Heillä oli kilvoitus, heillä oli marttyyrius, heillä ei ollut tippaakaan periksiantamisen henkeä maailman suosimille minun-minun-tavoille.
Meidän onkin oltava tarkkana, koska elämme täysin toisenlaisessa maailmassa. Täällä meillä ei kukaan uhkaa suoraan henkeämme, eikä luterilainen kirkkommekaan ohjaa oikealle polulle, vaikka muokkaamme Pyhästä ilmoituksesta kuin minulle-minulle sopivaa tahansa. Tarvitsemme Pyhän Sanan, mutta sellaisenaan se on kirjoitettu kristityille, jotka kulkivat kapeaa tietä. Meidän on tarkattava omaa polkuamme nykyisessä kaikki-kelpaa-maailmassa. Kaikki ei kelpaa! Jumalan tahto ja laki on voimassaan sataprosenttisesti! Älkäämme tuudittautuko marttyyrien ajan lohduttaviin sanoihin, kun itse myllerrämme sianpaskassa minä-minä-hurkastellen!!!
Valikko
KESKUSTELU
VIIHDE
ALENNUSKOODIT
BLACK FRIDAY 2022
LAINAA
TREFFIT
SÄÄNNÖT
CHAT
Aihealueet
Kristinusko
Luterilaisuus
Minä, minä, minä...
JeesusRulaa
2017-08-04 14:48:06
Ilmoita
Minä-minä-kristillisyys on aikamme rutto! Tunnistamme minä-minä-kristityt heidän sanomastaan. Minun Jumalani. Minun suhteeni Jeesukseen. Minun tapani rukoilla. Jne. Jne.
Minä-minä-kristillisyys, olkoon mielestään kuinka uskovaisesta kyse tahansa, on samaa sarjaa täälläkin viljellyn ateistisen kristinuskon kanssa. Kuinka syvälle ulottuvatkaan tuollaisen harhaopin ja saastutuksen lonkerot! Piispa Spong lienee tunnetuin ateistisen kristinuskon, jos tällaista termiä edes tulee käyttää, julistaja. Tuossa ajatusmaailmassa Jumalaa ei itse asiassa ole, kuinka ateistilla voisi ollakaan. Kuitenkin kyse un, edustajiensa mukaan kristinuskosta. Kuka siinä silloin on jumalana? Minä, minä, minä, minun uskoni, minun tietoni, minun...
Muka uskomassa olevat minä-minä-kristityt ovat tietenkin paremmalla polulla kuin spongilaiset suoraan hornan kattilaan marssivat surkimukset, paremmalla, mutta eivät hyvällä. He luottavat Pyhän Evankeliumin lohdutukseen, mutta unohtavat kokonaan missä ahdistuksissa evankeliumien ajan kristityt elivät. He eivät olleet maallistuneen rappiokirkon kaikki-kelpaa-ja-Jeesus-pelastaa-kirkon jäseniä. He eivät olleet seurakuntalaisia turvallisissa oloissa lekottelemassa uskonvarmuudessaan. He elivät jatkuvien ja yhä syvenevien vaarojen keskellä, erottuen oman henkensä uhalla ympäröivän maailman menosta Jumalan kunniaksi. Heillä oli kilvoitus, heillä oli marttyyrius, heillä ei ollut tippaakaan periksiantamisen henkeä maailman suosimille minun-minun-tavoille.
Meidän onkin oltava tarkkana, koska elämme täysin toisenlaisessa maailmassa. Täällä meillä ei kukaan uhkaa suoraan henkeämme, eikä luterilainen kirkkommekaan ohjaa oikealle polulle, vaikka muokkaamme Pyhästä ilmoituksesta kuin minulle-minulle sopivaa tahansa. Tarvitsemme Pyhän Sanan, mutta sellaisenaan se on kirjoitettu kristityille, jotka kulkivat kapeaa tietä. Meidän on tarkattava omaa polkuamme nykyisessä kaikki-kelpaa-maailmassa. Kaikki ei kelpaa! Jumalan tahto ja laki on voimassaan sataprosenttisesti! Älkäämme tuudittautuko marttyyrien ajan lohduttaviin sanoihin, kun itse myllerrämme sianpaskassa minä-minä-hurkastellen!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinällään hyvä paasaus, mutta tieto puuttuu täysin siitä, että mihin kristinuskolla pelastutaan - ja sehän sopii tähän päivään kuin nenä päähän.
Voisiko nyt aloittaja sen verran vaivautua Raamatun ääreen, että lukisi kristinuskon luoneen juutalaisen Paavalin tärkeimmän opetuskirjeen, kirje Roomalaisille ja sen 7. luvun, jonka kahdessa viimmeisessä jakeessa tuo pelastus sanotaan.
Ja kun, aloittaja, olet lukenut sen, niin kerrotko muillekin, että mikä tuo pelastus on, kiitän.
Totta. Evankeliumi on ilosanoma ikuisesta elämästä Kristuksessa. Mutta, tämä on vain toinen puoli evankeliumia, armo ja autuus ovat tuleva elämän asioita uskoville, jotka loppuun asti kestävät myös evankeliumin toisen puolen, ristin. Evankeliumi on risti tässä ajassa, koska se vaatii meitä naulaamaan lihallisen itsemme ristinpuuhun ja elämään toki maailmassa, mutta ei maailmasta. Näin evankeliumi on kokonaisuus, sitä on sen täyteys. Valhettelijat valikoivat vain sen autuusosan, anteeksiannon, rauhan ja armon, vaikka se on osamme vasta tulevassa, kestettyämme ensin ristin.
No laitapa sinä sitten tuon Roomalaiskirjeen 7. luvun pelastus näkyviin, että saamme kaikki omin silmin nähdä tämän Paavalin evankeliumin ilosanoman, kiitän.
Se löytyy kahdesta viimmeisestä jakeesta, kopioit vaikka ne tähän.
Miksi et itse kopioi jos pidät sitä niin tärkeänä